Tosi raskasta kannatella täysikäistä mielenterveysongelmaista tytärtä

Tuo vaan valitettavasti on vanhemman osa joskus. Itselläni sama lienee vielä edessä. Lapsi on äärimmäisen perfektionistinen ja jo nyt ysillä paloi loppuun. Viimeisistä kokeista sai yhdestä 9- ja se oli suunnilleen maailmanloppu. Nyt on kaksi päivää lähinnä nukkunut, kun on aivan uuvuksissa. Epäilen myös vahvasti, että on masentunut, mutta ei olla päästy vielä asian tiimoilta lääkärille. En jaksa uskoa, että lukiosta selvitään ilman, että tämä homma leviää kotiin aivan täysin.

Leviää käsiin, piti sanomani.

Mikä aiheuttaa hänen ongelmansa? Koulukiusaaminen, huono itsetunto tms.?

Ja en lukenut ketjua käpi.

Vierailija kirjoitti:

Saisiko sen johonkin laitokseen?

Sen???

Meillä samanikäinen poika ja ongelmat tuttuja. Tosin hänen ongelmat alkoivat n 10 v sitten migreenillä joka toistui ja toistui joka päivä kun piti mennä kouluun. Muutama vuosi on mennyt paremmin, esim sai käydä peruskoulun kymppiluokan ja sai monesta aineesta ysejä, että pääsi lukioon, ja lukion eka luokkakin meni hyvin, mutta tokalla tapahtui romahdus. Pientä parannusta tapahtui nyt kun sai käydä eteänä koulua.

Migreenin lisäksi diagnosoitiin asperger, tosin lievänä, joka tainnut tulla perintönä minulta (isä).

Mäkin pelkään että ei saa lukiota suoritettua edes 2 seuraavan vuoden sisällä, jonka jälkeen potkitaan ulos. Fiksu poika muuten mutta jotenkin niin epävakaa. Mutta olisin minäkin ollut jos joutuisi tappelemaan tuollaisen migreenin kanssa kuin hänellä.

Voimia. Itsellä hiukan samanlainen tilanne. Sai apua yksityiseltä lääkäriltä.

Syy, miksi en tee koskaan lapsia ja toivoisin löytäväni velanaisen tai naisen, jolla on joku terveysjuttu, ettei voi lapsia saada. Mutta tietysti pitäisi olla yhtä urasuuntautunut kuin minäkin. Velini sairastui lukioikäisenä voimakkaisiin paniikkikohtauksiin, ollut koko elämänsä työkyvyttömyyseläkkeellä ja nyt vähän yli 30. 

Olet hirveä äiti. Oksettaa pinnallisuutesi. Sinun kaltaistesi ei pitäisi ikinä hankkia lapsia.

olen itse samassa tilanteessa, tosin nuoren asemassa. toivon, ettet ilmaise turhautumistasi hänelle, sillä syyllisyys tällaisessa tilanteessa on jo valtava itsessään

tsemppiä molemmille, kyllä ne koulut ehtii käymään ja työelämäänkin. sitten aikanaan

Tuettu laitosasuminen voisi olla hyvä juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä aiheuttaa hänen ongelmansa? Koulukiusaaminen, huono itsetunto tms.?

Ja en lukenut ketjua käpi.

Normaalilla älyllä varustetut huomasivat kyllä jo aloituksesta KUKA aiheuttaa hänen ongelmansa, ei "mikä".

Vierailija kirjoitti:

Tuo vaan valitettavasti on vanhemman osa joskus. Itselläni sama lienee vielä edessä. Lapsi on äärimmäisen perfektionistinen ja jo nyt ysillä paloi loppuun. Viimeisistä kokeista sai yhdestä 9- ja se oli suunnilleen maailmanloppu. Nyt on kaksi päivää lähinnä nukkunut, kun on aivan uuvuksissa. Epäilen myös vahvasti, että on masentunut, mutta ei olla päästy vielä asian tiimoilta lääkärille. En jaksa uskoa, että lukiosta selvitään ilman, että tämä homma leviää kotiin aivan täysin.

Sinulla ei ilmeisesti ole mitään itsereflektointi kykyä, kun et tajua miksi lapsesi on itselleen noin ankara.

Vierailija kirjoitti:

Psykologiaa123 kirjoitti:

Tyttäresi mielenterveysongelmat johtuvat lapsuudesta. Eli nyt maksat laskut siitä lapsuudesta minkä olet saanut hänelle aikaan. 

Jotta tämä ei mene pelkästään syyllistämiseksi, niin ehdottaisin, että tuet tytärtäsi parhaasi mukaan. Yritä keskustella asioista. Pyydä häntä kertomaan asioista jotka ovat vaivanneet häntä ja vaivaavat häntä. Puhu avoimesti lapsuudesta. Myönnä virheesi, koska me kaikki teemme niitä. Ota asiat vastaan, älä puolustele. Näin tuet tyttäresi parantumista. 

Aika mustavalkoista keittiöpsykologiaa.

Mielenterveysongelmat voivat johtua perimästä, aivojen biologiasta ja kemiasta, koulukiusaamisesta ja monesta muusta asiasta.

Äiti ei myöskään ole välttämättä se paras terapeutti, olisitko itse jutellut äidillesi kaikista ongelmistasi tuon ikäisenä?

Kaikki me teemme kasvatuksessa virheitä, toiset pienempiä toiset isompia virheitä. Kuitenkin suurin osa tekee parhaansa sen hetkisillä tiedoilla ja resursseilla.

Juu juu.

Ei johdu äidin kyvyistä hoitaa lastaan tämän varhaislapsuudessa ei. Ei johdu missään nimessä äidin hyväksynnän ja rakkauden puutteesta. Siellä koulussa varmaan joku kiusannut. Juu juu ja opettajissa vika.

Äiti on täysin syytön joo. Näkeehän sen jo tuosta aloituksestakin.

Vierailija kirjoitti:

before you diagnose yourself with depression and low self esteem make sure that you´re not in fact surrounded by assholes. Joskus äidit on surkeita. Kuten esim. tässä tapauksessa.

Meni ääshole mutseilta korkealta jo kovaa yli tuo fraasi. Se pitäisi kyllä lähettää sille lapselle luettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Voithan lopettaa kannattelemasta. Ehkä joku muu sitten tekee sen puolestasi. Veikkaan, että haluat kuitenkin kannatella ihan itse.

Ymmärrän kyllä, että on rastakasta. Mulla on kaveri, jonka vanhemmat eivät ole jaksaneet kannatella ja välittää kuin pintapuolisesti. Vanhemmilla on kyvyttömyyttä aikuisuuteen ja vastuunkantoon.

Tämä kaverihan sitten kääntyi minun puoleeni, olen jonkin verran vanhempi kuin hän, joten otti minut jonkinlaiseksi varavanhemmaksi. Ja voin sanoa, että tuli raskaaksi minulle. Ja samalla raivosin itsekseni, että minun käsiini kaatuu ihminen, jonka vanhemmat eivät ole hoitaneet velvollisuuksiaan.

Joten sanoisin sinulle, että oli raskasta tai ei, niin sinun hommasi se on, ei kenenkään muun.

Ja jaksamiseen: Saatko itse ammattiapua? Ja ennen kaikkea saako tyttö?

Tuli raskaaksi sinulle? Miksi olit yhdynnässä naisen kanssa jolla tiedät olevan selkesti mt-ongelmia??

No joo, yläpeukuttajat täytyy olla jostain trollitehtaasta, koska ei kukaan voi olla noin ldlootti että kuvittelee että omat vanhemmat on vastuussa sinusta vielä kun olet 50,60,70-vuotias??? Hei haloo!

Ei vanhemman velvollisuus ole hyysätä lastaan aikuisena, vaan sysätä lempeästi omilleen asumaan, ja mikäli homma ei toimi, olla TUKEMASSA lasta kun LAPSI ITSE hakee JA vastaanottaa apua. Kaikki muu on mahdollistamista, ja sitä ei kannata alkaa tekemään millään muotoa.

Sanat on myös tekoja silloin, kun tarkoitus on satuttaa toista, ja sellaisen valheen toitottaminen, että "sinun hommasi se on, ei kenenkään muun" on pahinta mahdollista laatua. Tämän vuoksi koko viestistä katoaa kaikki mitä muta siihen olisikin kirjoitettu, koska kaikki on tarkoitettu vain lyönniksi jo valmiiksi heikossa asemassa olevaa kohtaan. Häpeäisin itseäni syvästi mikäli ikinä päästäisin näppäimistöltäni mitään noin inhottavaa ja rumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä syystä näitä masentuneita nuoria on näin paljon? Onko tutkittu löytyykö joku yhteinen nimittäjä?

Omalla kohdallani kyse lienee siitä, että olen vain niin herkkä ja liian kiltti. Toki vanhemmissanikin on jotain vikaa, mutta ei täydellisiä vanhempia olekaan. Sanoisin kaikesta huolimatta eläneeni ihan hyvän lapsuuden ja minusta huolehdittiin hyvin. En ollut varsinaisesti kiusattu, mutta ei minulla juuri kavereitakaan ole ollut, eli selkeitä sosiaalisia ongelmia minulla on.

Mutta vaikea sanoa miksi. Olen miettinyt kaikkea, että olenko joku Asperger tai jotain.

Ei se lääkäreillä juokseminenkaan ole oikein auttanut kun tuntuu että jokainen antaa eri diagnoosin. Ihan kuin niitä vedettäisi hatusta. Toki ymmärrän että näitä asioita on vaikeaa tutkia kun kaikki on oikeastaan sen varassa mitä itse kerron. Ja olen huono kertomaan asioita itsestäni todella tarkkaan. Varsinkin kun oloni on ollut todella huono, en ole osannut puhua juuri lainkaan.

Sitten kun hoitajatkin vaihtuu jatkuvasti, ei vain jaksa selittää alusta asti asioita aina uudelleen ja uudelleen.

Terapiat on täynnä näitä "ihan hyvän lapsuuden eläneitä" ja "hyvin huolehdittuja" lapsia.

Itsekin olen sellainen, kunnes ymmärsin että en ole "hyvin huolehdittu". Oli ruokaa, vaatteita ja melkein kaikkea. Tunteita vaan en saanut tuntea, ja arvokas en ollut heille ihmisenä. Rakkautta ei ollut.

Tärkeintä oli aina mitä muut ajattelevat. Jos en ollut yhtä hyvä kuin muut, niin olin häpeällinen ja sain rääyntää. Minun olisi kuulunut olla kaikessa täydellinen. Mutta en olisi siltikään kelvannut.

Minua ällöttää ap. kun hän kehtaa hakea sääliä ja vertaistukea, kun hän nyt joutuu häpeämään lastaan, joka ei tuo hänelle kunniaa ja ylpeyttä.

Ei kykene varmasti asettumaan lapsensa asemaan ollenkaan.

Itsehän lapsena häpesin omia vanhempiani, kun he rääkyivät, käyttäyivät rumasti minua kohtaan ja rankaisivat julkisesti häpäisten jostain aivan arvaamattomista syistä.

Muiden vanhemmat eivät läpsineet lastaan naamaan ja mölähdelleet ja sähisseet rumalla tavalla tälle julkisesti muiden nähden. Ja vielä jostain ihan päättömistä syistä.

Mua inhottaa tän keskustelun otsikko. Joka kerta, kun palstalle tulee, niin ihan sattuu kun näkee tuon lauseen. Tulee mieleen, että lapset ei voi valita vanhempiaan. Jotenkin tekee ihana pahaa, että vain terve kelpaa. Mieli on maassa tässä maassa hyvin monella ja nämä aloitukset vain latistaa sen ilon, mitä vielä on jäljellä.

Anteeksi, mutta toivottavasti jaksat miettiä että moni ihminen on oikeasti hyvin hädissään tässä maassa, eikä ole "kannattelijoita", niinkuin meillä monilla muilla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo vaan valitettavasti on vanhemman osa joskus. Itselläni sama lienee vielä edessä. Lapsi on äärimmäisen perfektionistinen ja jo nyt ysillä paloi loppuun. Viimeisistä kokeista sai yhdestä 9- ja se oli suunnilleen maailmanloppu. Nyt on kaksi päivää lähinnä nukkunut, kun on aivan uuvuksissa. Epäilen myös vahvasti, että on masentunut, mutta ei olla päästy vielä asian tiimoilta lääkärille. En jaksa uskoa, että lukiosta selvitään ilman, että tämä homma leviää kotiin aivan täysin.

Sinulla ei ilmeisesti ole mitään itsereflektointi kykyä, kun et tajua miksi lapsesi on itselleen noin ankara.

Tästä olen kyllä eri mieltä. Perfektionismi on myös synnynnäinen luonteenpiirre. Yksi lapsistani on äärimmäisen vaativa itselleen. Me vanhemmat ja sisaruksemme emme ole lainkaan perfektinisteja, minulle on aina riittänyt "keskinkertaisuus" sekä itseltäni että muilta. EI tarvitse olla paras ja on ihan ok mokata. Omassa työssäni olen myö seurannut monien kollegoiden loppuunpalamista ja heitä yhdistää kova vaativuus itseä kohtaan ja ääretön tunnollisuus. Lapselta ei ole vaadittu ja odotettu menestystä. Mutta silti yksi lapsista asettaa kohtuuttomia tavoitteita itselleenja se on huolestuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Älä ahdistu siitä, miten asiat voisivat olla tai muka ”pitäisi” olla. Elämä on hyvää ja ihmeellistä noinkin, luota pelotta siihen. Mitä enemmän vertaat muiden tahtiin ”edetä elämässä”, sitä ahdistuneemmaksi käyt(te). Luota hyvään. Päästä irti turhista pinnallisista(?) tavoitteista ja usko, että jokin elämässänne on ihan hyvin, jopa paremmin kuin jollain muulla. Ajattele päivittäin sitä. Kiitä elämästä ja luota sen hyvyyteen, asiat järjestyvät kyllä, omaa tahtiaan.

Mulla vielä vanhempi reilusti yli kaks kymppinen lapsi. Olen hyväksynyt hänen sairautensa, yleensä melkein puolet kuukaudessa luonani, kun velkaantunut, hölmöyksissään. Paljon on luonani, koska ei viihdy omalla asunnolla. Hän tekee kyllä ruokaa ja harrastaa ja kavereitakin on. Mutta työelämästä on syrjäytynyt. Ei uskalla lähteä enää mihinkään työhön, koska on kuulema niin epäsosiaalinen, että ei osaa puhua paljon mitään työkavereille, ja sen takia kokee tulleensa kiusatuksi joissain työkokeilu paikoissa. Kyllä se silloin vähän tympäsee, kun joku sukulainen jossain juhlissa kyselee että mitä poikasi tekee. Muuten en vertaile häntä muihin saman ikäisiin ollenkaan.

Kyllä ottaa päähän nämä isänsä nusssimisesta haaveilevat keittiöfreudit. Älkää lukeko iltalehtien psykologiaosastoja, koska ette näköjään millään osaa käsitellä tietojanne.

Mulla oli onnellinen lapsuus ja nuoruus, eikä aikuisenakaan yhden yhtä kunnon ongelmaa. Silti olen yrittänyt itsemurhaa ja ollut osastolla. Nyt syön lääkkeitä ja luultavasti toipumaan päin. Kenen syyksi minun hulluuteni saatte sysättyä?