Lue keskustelun säännöt.
Tosi raskasta kannatella täysikäistä mielenterveysongelmaista tytärtä
30.05.2020 |
Nytkin katselen miten ikäkaverit ovat töissä paikkakunnan kaupoissa, toreilla, kojuilla ja miten valmistuvat ja muuttavat omilleen.
On kiusallista vastata kysymyksiin siitä miten tytöllä menee, kirjoittiko yo:ksi, onko kesätöissä, vieläkö asuu kotona.
Joo, asuu kotona, töitä ei pysty tekemään, opinnot venyy.
Terapiat ja lääkkeet maksan minä, samoin koko muun elämisen.
Tytär 19 v.
Ja kun ei voi vaatia edes auttamaan kotitöissä, koska kaikki ahdistaa ja satuttaa ja aiheuttaa pakko-oireita. Työpäivän ja muiden valvollisuuksien päälle pitää tukea ja kannatella aikuista lastaan. Hänestä huolehtiminen vastaa peruskoulun alaluokilla olevasta huolehtimista, paitsi että on kalliimpaa.
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
141 kukaan ei kysynyt sinun elämäntarinaasi eikä lue jaaritteluasi. Ketään ei kiinnosta täällä eikä oikeassa elämässä.
Miksi sitten luit? Olist jättänyt huomiotta jos ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja pahinta oli kun äiti vertaili muihin. Kun muiden äidit sai järjestää yo-juhlat. Onneksi hän sai järkätä ne myöhemmin veljelleni. Minä sain ammatin 23-vuotiaana ammattikoulun kautta.
Niin ja minä en ollut syrjitty/kiusattu vaan aika suosittu kaveri peruskoulussa ja lukiossa, minulla oli kavereita ja poikaystävä. Silti olin vaikeasti masentunut.
T. Sama joka puhui että masentuneet tutut pahensi asiaa
Oisko mitään mahdollisuutta tukiasuntoon? En tiedä mikä on teidän tilanne hoidon suhteen, ja miten teidän paikkakunnalla on nää jutut järjestetty, mutta meillä päin tiedän henkilöitä jotka on saanut tukiasunnon kun mielenterveyssyistä on hommat vähän hankalia.
En myöskään ymmärrä miksi sun pitää maksaa lääkkeet ja terapiat. Meillä on Suomessa sosiaaliturva ihimisille jotka ei pysty itse maksamaan menojaan, ja siihen kuuluu sairaanhoito. Hän on täysi-ikäinen, eikä siis rahallisesti enää sinun vastuullasi. Jos hän asuisi omassa asunnossa, hän saisi Kelan tuet ja sitä kautta ilmaiset lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä juttuja aikuisista mt-ongelmaisista lapsista lukiessa tulee entistäkin enemmän sellainen olo, etten hanki ikipäivänä omia lapsia. Olen myös seurannut lähipiirissä ja tuttujen kohdalla useampaa tapausta, missä aikuinen lapsi on mieleltään niin rikki, ettei yksinkertaisesti pysty normaaliin elämään vaikka miten haluaisi. Vanhemmat joutuu elättämään kotona, ja tälle lapselle jokainen päivä on henkistä taistelua aamusta iltaan. Yksi tapaus on ollut jo 5 vuotta samanlainen, eikä muutosta näy eikä kuulu vaikka on lääkkeitä, terapiaa jne. Monesti taustalla on rankkaa kiusaamista kouluajoilta ja muita koulunkäynnin ongelmia ja vaikeuksia. En kestäisi ajatusta, että pitäisi vielä aikuistakin lasta tukea ja hoitaa, johan siinä menettäisi itsekin oman mielenterveytensä. Ja mitä sitten kun itse kuolee, kukaan ei välttämättä hoida eikä huolehdi.
Mistä ongelmat johtuvat?
Olisiko siitä ettei heille opeteta itsenäisyyttä jo pienestä pitäen. Kyllä 3 vuotiaalla voi olla jo pieniä vastuita.
Rahaongelmiakin tuntuu nuorilla olevan. Opettakaa lapset jo pienestä pitäen säästämään omista viikkorahoista. Ei sen viikkorahan tarvitse olla iso summa.
Mitä hiton vastuuta kolmevuotiaalla muka pitäisi olla? Ei jessus mutta on sairasta lukea tollasta. Joskus tuntuu että Suomi on täynnä niin hirveitä ihmisiä että mikä helv- tätä kansaa vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Psykologiaa123 kirjoitti:
Tyttäresi mielenterveysongelmat johtuvat lapsuudesta. Eli nyt maksat laskut siitä lapsuudesta minkä olet saanut hänelle aikaan.
Jotta tämä ei mene pelkästään syyllistämiseksi, niin ehdottaisin, että tuet tytärtäsi parhaasi mukaan. Yritä keskustella asioista. Pyydä häntä kertomaan asioista jotka ovat vaivanneet häntä ja vaivaavat häntä. Puhu avoimesti lapsuudesta. Myönnä virheesi, koska me kaikki teemme niitä. Ota asiat vastaan, älä puolustele. Näin tuet tyttäresi parantumista.Höpö höpö. Ihmiset ovat herkkyydeltään erilaisia ja tälle tyttärelle on voinut olla juuri tuo lukio liikaa paineineen ja vertailuneen.
Koulut on ylipäätään saatanasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykologiaa123 kirjoitti:
Tyttäresi mielenterveysongelmat johtuvat lapsuudesta. Eli nyt maksat laskut siitä lapsuudesta minkä olet saanut hänelle aikaan.
Jotta tämä ei mene pelkästään syyllistämiseksi, niin ehdottaisin, että tuet tytärtäsi parhaasi mukaan. Yritä keskustella asioista. Pyydä häntä kertomaan asioista jotka ovat vaivanneet häntä ja vaivaavat häntä. Puhu avoimesti lapsuudesta. Myönnä virheesi, koska me kaikki teemme niitä. Ota asiat vastaan, älä puolustele. Näin tuet tyttäresi parantumista.Höpö höpö. Ihmiset ovat herkkyydeltään erilaisia ja tälle tyttärelle on voinut olla juuri tuo lukio liikaa paineineen ja vertailuneen.
Seli seli. Voin hyvin kuvitella tämän äitini kommentiksi. Terapiassa paljastui että se miten hän kohteli minua ei ollut mieleltään tervettä ja selitykset oli aina että minussa on vikaa ja "yliherkkyyttä" ja milloin mitäkin. Niin kuin yllä oleva sanoi: älä puolustelee, ota asiat vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Psykologiaa123 kirjoitti:
Tyttäresi mielenterveysongelmat johtuvat lapsuudesta. Eli nyt maksat laskut siitä lapsuudesta minkä olet saanut hänelle aikaan.
Jotta tämä ei mene pelkästään syyllistämiseksi, niin ehdottaisin, että tuet tytärtäsi parhaasi mukaan. Yritä keskustella asioista. Pyydä häntä kertomaan asioista jotka ovat vaivanneet häntä ja vaivaavat häntä. Puhu avoimesti lapsuudesta. Myönnä virheesi, koska me kaikki teemme niitä. Ota asiat vastaan, älä puolustele. Näin tuet tyttäresi parantumista.Höpö höpö. Ihmiset ovat herkkyydeltään erilaisia ja tälle tyttärelle on voinut olla juuri tuo lukio liikaa paineineen ja vertailuneen.
Tuo keskustelunaloituksesi on melko alentuva. Ei anneta sen häiritä. Kenties otat tämän asian kohtalaisen henkilökohtaisesti, koska se ilmeisesti käy hieman "tunteisiin".
Tottakai ihmiset ovat erilaisia. Oli sitten kyseessä ns. herkkyys tai mikä tahansa muu ominaisuus. Mistähän tämä herkkyys sitten mahtaa tulla? Tuleeko se tyhjiöstä? Ehkei kuitenkaan.
Joidenkin tutkimusten mukaan noin puolet luonteenpiirteistämme on geneettistä ja noin puolet tulee ympäristön seurauksena. Toki tiedemaailmasta löytyy tahoja, jotka väittävät, etteivät geenit vaikuta meihin lainkaan, mutta tällainen väitä on täyttä tuubaa.
Lapsuuden kasvuympäristöllä on äärimmäisen merkittävä vaikutus loppuelämäämme. Lapsena saamatta jäänyt rakkaus, huomio tai ihan vaan se, ettemme ole saaneet lapsena tuntea vaikuttaa meihin kaikkiin ihmisiin. Tunteet on siinä mielessä erinomainen esimerkki, että tieto aiheen ympärillä on kehittynyt valtavasti viimeisen 20 vuoden aikana. Vasta viime vuosina on ymmärretty tiettyjä hyvin kriittisiä asioita lasten tunnekasvatuksesta, kuten se, että lapsen pitää antaa tuntea. Ilman tätä tunteiden harjoittelua lapsi ei opi tunteidenhallintaa, joka kostautuu aikuisiällä.
Aikuinen ihminen, joka ei osaa hallita tunteitaan saattaa pitää ne täysin sisällä. Hän on oppinut, että tunteet on parempi pitää sisällä. Tällainen tunteiden sisällä pitäminen aiheuttaa ongelmia, kuten kykenemättömyyttä keskustella hankalista aiheista puolisonsa kanssa.
Aikuinen kypsä ihminen kykenee hallitsemaan tunteitaan ja hän osaa myös ottaa kritiikkiä vastaan. Toivotaan, että AP:lla on jonkinlainen kyky keskustella tyttärensä kanssa. Ottaa sitä kritiikkiä vastaan mitä sieltä tulee. On oleellisen tärkeää muistaa, että kaikki tekevät virheitä ja kaikkien ihmisten lapsuuteen liittyy asioita, jotka voivat aiheuttaa traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä nykyaikana ihmisillä tuntuu olevan vaikeuksia. minun nuoruudessani ei hyysätty likaa lapsia ja lellitty.
nyt penskat saavat kaiken mitä haluavat ja sitten rahat loppuvat niin ollaan pulassa. merkkivaatteita. kalliita meikkejä. autoja. kännyköitä. jne.
ei hyvää seuraa. vanhemmilla suuret odotukset lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
141 kukaan ei kysynyt sinun elämäntarinaasi eikä lue jaaritteluasi. Ketään ei kiinnosta täällä eikä oikeassa elämässä.
141:n kirjoitus oli kiinnostava ja hyvä lisä tähän keskusteluun. Samaistuin hänen kertomukseen joiltain osin. Kiitos 141 kirjoituksestasi! Se auttaa monia, kun saa lukea samanlaisessa elämäntilanteessa olevan ihmisen tilanteesta. Vertaistuki on tärkeää. Eli että huomaa, että itsensä kaltaisia kummajaisia on enemmänkin, että ei kaikilla mene hyvin vaan on muitakin, joilla takkuaa opiskelut/työt ja sosiaaliset suhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kyllä kompata näitä mitäs synnytit viestejä.
Ajattellaanko oikeasti nykyään, että teenpä nyt lapsen ja 18 vuotta kun on mennyt se on oman onnensa nojansa ja vanhempi voi jatkaa omaa elämää.
Se on loppu elämän side. Suhde jossa huolehditaan toinen toisistaan.
Jos et ole valmis sitoutumaan hautaan saakka pitäydy parisuhteissa, ystävissä ja lemmikeissä.
Avioeronkin voi ottaa, mutta se lapsi on sun lihaa ja verta ja sinä teet koko elämäsi töitä sen eteen, että lapsellasi olisi turvattu ja hyvä tulevaisuus, kun sinä kuolet.
Se on sun lapsi vaikka ikää olisi 75 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille harvinaisen tsemppaavista ja ymmärtävistä vastauksista! Johonkin oli nyt pakko avautua. Tänään on huono päivä, koska suurin osa ikäisistään (vm. -01) valmistui tai pääsi ylioppilaaksi ja lisäksi liuta ikäkavereitaan näkyi reippaasti töissä kun kävin kaupungilla. Tuo on kyllä totta, että ei kannattaisi vertailla.
ap
Missä kaupungissa suuri osa nuorista on päässsyt töihin tänä vuonna?
Ainakin pääkaupunkiseudulla suuri osa tuntemistani nuorista on ilman kesätöitä. Korona vähensi kesätyöpaikkoja ja täällä on muutenkin nuoren vaikea työllistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisit miettinyt tämän riskin ennenkuin hänet teit.
Ja vaikuttaa kummalliselta että vertaat huonosti voivaa tytärtäsi kokoajan hänen ikätovereihinsa.
Onko pakko ilkeillä? Mitä nautintoa saat tällaisesta lausunnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologiaa123 kirjoitti:
Tyttäresi mielenterveysongelmat johtuvat lapsuudesta. Eli nyt maksat laskut siitä lapsuudesta minkä olet saanut hänelle aikaan.
Jotta tämä ei mene pelkästään syyllistämiseksi, niin ehdottaisin, että tuet tytärtäsi parhaasi mukaan. Yritä keskustella asioista. Pyydä häntä kertomaan asioista jotka ovat vaivanneet häntä ja vaivaavat häntä. Puhu avoimesti lapsuudesta. Myönnä virheesi, koska me kaikki teemme niitä. Ota asiat vastaan, älä puolustele. Näin tuet tyttäresi parantumista.
Aika mustavalkoista keittiöpsykologiaa.
Mielenterveysongelmat voivat johtua perimästä, aivojen biologiasta ja kemiasta, koulukiusaamisesta ja monesta muusta asiasta.
Äiti ei myöskään ole välttämättä se paras terapeutti, olisitko itse jutellut äidillesi kaikista ongelmistasi tuon ikäisenä?
Kaikki me teemme kasvatuksessa virheitä, toiset pienempiä toiset isompia virheitä. Kuitenkin suurin osa tekee parhaansa sen hetkisillä tiedoilla ja resursseilla.
Vierailija kirjoitti:
Psykologiaa123 kirjoitti:
Tyttäresi mielenterveysongelmat johtuvat lapsuudesta. Eli nyt maksat laskut siitä lapsuudesta minkä olet saanut hänelle aikaan.
Jotta tämä ei mene pelkästään syyllistämiseksi, niin ehdottaisin, että tuet tytärtäsi parhaasi mukaan. Yritä keskustella asioista. Pyydä häntä kertomaan asioista jotka ovat vaivanneet häntä ja vaivaavat häntä. Puhu avoimesti lapsuudesta. Myönnä virheesi, koska me kaikki teemme niitä. Ota asiat vastaan, älä puolustele. Näin tuet tyttäresi parantumista.Aika mustavalkoista keittiöpsykologiaa.
Mielenterveysongelmat voivat johtua perimästä, aivojen biologiasta ja kemiasta, koulukiusaamisesta ja monesta muusta asiasta.
Äiti ei myöskään ole välttämättä se paras terapeutti, olisitko itse jutellut äidillesi kaikista ongelmistasi tuon ikäisenä?
Kaikki me teemme kasvatuksessa virheitä, toiset pienempiä toiset isompia virheitä. Kuitenkin suurin osa tekee parhaansa sen hetkisillä tiedoilla ja resursseilla.
Ei ole keittöpsykologiaa vaan ihan normaalia psykologiaa. Tutkimuksia aiheesta löytyy jos se kiinnostaa, tässä nyt yksi esimerkiksi:
Childhood Determinants of Adult Psychiatric Disorder:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3606947/
Mielenterveysongelmat kuten moni muukin ihmisen ominaisuus on kombinaatio geenejä ja ympäristöä. Otetaan esimerkiksi siinä mielessä melko erityinen mielen ongelma, että se voidaan havaita aivokuvantamisella ja sen tiedetään olevan synnynnäinen ongelma. Kyseessä on psykopatia. Termi, jonka käyttö on vaihdellut merkittävästi psykologiassa ja sillä on tarkoitettu jos jonkinlaista psyykkistä ongelmaa vuosien varrella. Nykyään psykopaatilla tarkoitetaan ihmistä, joka ei koe empatiaa muita ihmisiä kohtaan ja joka on lähes poikkeuksetta karismaattinen ja ulospäinsuuntautunut.
Psykopaatin aivoissa on selkeitä toiminnallisia puutteita mantelitumakkeessa, jonka seurauksena aivokuori ei toimi kuten normaalilla ihmisellä. Psykopaatteja on joidenkin arvioiden mukaan jokunen prosentti koko populaatiosta. Suurin osa näistä psykopaateista elää kohtalaisen normaalia elämää. Toki ihmiset psykopaatin ympärillä kärsivät, koska psykopaatti ei normaalisti koe empatiaa muita kohtaan, jonka seurauksena hän käyttää ihmisiä hyväkseen.
Joiden arvioiden mukaan 90% murhaajista on psykopaatteja. Mikä siis erottaa murhaan syyllistyneen psykopaatin ja sellaisen psykopaatin joka on vain empatiakyvytön ihminen? Vastaus on hyvin yksinkertainen. Lapsuus. Lähes poikkeuksetta nämä rikoksiin syyllistyneet psykopaatit ovat huonojen geenien lisäksi saaneet myös surkean lapsuuden. Surkea lapsuus on siis vienyt taudin aivan erilaiselle tasolle, josta seuraa merkittävää tuskaa meille yhteiskunnassa.
Äiti ei ole terapeutti. Tietenkään. Terapeutti on terapeutti. Äidin on silti hyvä kuunnella tarvittaessa mitä hänen lapsensa yrittää hänelle kertoa. Ottaa asiat vastaan niinkuin toinen ihminen ne kertoo. Ilman puolustelua. Me tehdään kaikki virheitä ja kaikkien ihmisten lapsuuteen liittyy traumaattisia kokemuksia. On äärimmäisen terapeuttista keskustella niistä vaikeista asioista terapeutin lisäksi myös sen oman vanhempansa kanssa. Mikäli vanhempi on kypsä aikuinen, joka kykenee ottamaan asiat vastaan. Näin ei harmi kyllä yleensä ole.
Minkälaisia nuo pakko oireet ovat? Mulla on ollut ns. pakko neuroosi koko ikäni. Nyt olen 40v ja tarkastan monta kertaa kotoa lähtiessä onko hellan levyt, kahvinkeitin ja hanat kiinni. Kai se on mulle tapa hallita ahdistusta. Pakko oireista tyttäresi pääsee tuskin koskaan eroon kokonaan. Mutta ei niistä lievänä suurempaa haittaa ole.
Ihan hirveää että oma äiti ajattelee lastaan ongelmana. Sama kun toivoisi lapsen kuolemaa. Kannattaisiko unohtaa muihin vertaaminen ja muiden kommentit vähäksi aikaa, sekin vois helpottaa sun oloa valtavasti.
Kannattaisi varmasti käydä juttelemassa tästä asiasta ammattilaisen kanssa. Voisi olla hyvä, että tytär pääsisi tuetusti oman elämän syrjään kiinni. Voi olla, että teidän yhteisasuminen voi jopa pahentaa oireilua, jos/kun hän aistii ärtymyksesi ja ehkä kokee syyllisyyttä ja häpeää.
En ole lukenut ketjua, haluan vain sanoa, että valitse tämä tilanne ja tyttäresi auttaminen mieluummin kuin tämän menettäminen. Siskoni teki itsemurhan 19-vuotiaana mielenterveysongelmien vuoksi ja niin raskasta kuin toisen tukeminen ja jatkuvien konfliktien selvittely onkin, se toinen vaihtoehto on miljoona kertaa rankempaa.
Olin joskus ihminen kuka sanoi että nämä lääkkeet pelasti elämäni. Enpä enää ole sitä mieltä.