Koen olevani tyhmä

Olen hyvin empaattinen, kunnianhimoinen ja äärimmäisen kiinnostunut vaikeistakin aiheist  ihan siltä pohjalta, että haluan tietää asioita oman kuplani ulkopuolelta. Minulla on jo koulussa todettu olevan erinomainen kolmiulotteinen hahmottamiskyky ja valtavan hyvä muisti, varsinkin visuaalinen. Pidin itseäni ihan tavallisena ihmisenä, vaikka olenkin vain ammattikoulun käynyt. 

Olen viime ajat ollut kuitenkin jopa pettynyt itseeni, koska koen olevani oikeasti sittenkin tyhmä, tai ainakaan en miin viisas mitä olen itsestäni uskonut tai itselleni uskotellut.

Huomaan esimerkiksi, etten tunnista todellakaan edes kaikkia yleisiäkään sivistyssanoja. Jo ala-asteella matematiikka oli todella haastavaa, lukiossakin sain vain soveltuvuuskokeen läpi yhden pisteen turvin, joten lukio jäi matematiikasta kiinni. Looginen päättelykykyni perustuu ihan vain tuuriin, ja eksyn jo kauppakeskuksen parkkipaikalle, koska en osaa suunnistaa lainkaan. Haaveilen amk-opiskeluista, mutta kun tein vanhoja pääsykoetestejä, tajusin, etten tule ikinä pääsemään opiskelemaan. En vain ymmärtänyt kysymyksiä. Vaikka olen kiinnostunut politiikasta, en totta puhuen tiedä mitä vaikkapa oppositio tarkoittaa käytännössä.

Joskus jopa oppiminen on haaste. Minulle on yritetty esimerkiksi matematiikkaa opettaa lukuisin eri tavoin, mutta en vain tajua. Työpaikkaa vaihtaessakin pelkään aina, että jos en vaan ymmärrä tai en opi tarpeeksi nopeasti. Viimeisin työpaikka oli tällainen. En vain päässyt sisään siihen kaaokseen, mikä siellä vallitsi, ja se hidasti valtavasti tekemistä. Onneksi työnantaja näki sen niin, että olen tekevä, mutta minulle se oli niin kuormittavaa, että otin silloin lopputilin.