Lue keskustelun säännöt.
Tosi raskasta kannatella täysikäistä mielenterveysongelmaista tytärtä
30.05.2020 |
Nytkin katselen miten ikäkaverit ovat töissä paikkakunnan kaupoissa, toreilla, kojuilla ja miten valmistuvat ja muuttavat omilleen.
On kiusallista vastata kysymyksiin siitä miten tytöllä menee, kirjoittiko yo:ksi, onko kesätöissä, vieläkö asuu kotona.
Joo, asuu kotona, töitä ei pysty tekemään, opinnot venyy.
Terapiat ja lääkkeet maksan minä, samoin koko muun elämisen.
Tytär 19 v.
Ja kun ei voi vaatia edes auttamaan kotitöissä, koska kaikki ahdistaa ja satuttaa ja aiheuttaa pakko-oireita. Työpäivän ja muiden valvollisuuksien päälle pitää tukea ja kannatella aikuista lastaan. Hänestä huolehtiminen vastaa peruskoulun alaluokilla olevasta huolehtimista, paitsi että on kalliimpaa.
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Älä ahdistu siitä, miten asiat voisivat olla tai muka ”pitäisi” olla. Elämä on hyvää ja ihmeellistä noinkin, luota pelotta siihen. Mitä enemmän vertaat muiden tahtiin ”edetä elämässä”, sitä ahdistuneemmaksi käyt(te). Luota hyvään. Päästä irti turhista pinnallisista(?) tavoitteista ja usko, että jokin elämässänne on ihan hyvin, jopa paremmin kuin jollain muulla. Ajattele päivittäin sitä. Kiitä elämästä ja luota sen hyvyyteen, asiat järjestyvät kyllä, omaa tahtiaan.
Tämä on viisas viesti. Olen katsonut vieressä kun vanhempi rääkyy masentuneelle jälkikasvulleen että etkö vaan voisi olla niinkuin muutkin ovat. Pahentaa vaan tilannetta kun edes oma vanhempi ei rakasta sellaisena kun on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan lopettaa kannattelemasta. Ehkä joku muu sitten tekee sen puolestasi. Veikkaan, että haluat kuitenkin kannatella ihan itse.
Ymmärrän kyllä, että on rastakasta. Mulla on kaveri, jonka vanhemmat eivät ole jaksaneet kannatella ja välittää kuin pintapuolisesti. Vanhemmilla on kyvyttömyyttä aikuisuuteen ja vastuunkantoon.
Tämä kaverihan sitten kääntyi minun puoleeni, olen jonkin verran vanhempi kuin hän, joten otti minut jonkinlaiseksi varavanhemmaksi. Ja voin sanoa, että tuli raskaaksi minulle. Ja samalla raivosin itsekseni, että minun käsiini kaatuu ihminen, jonka vanhemmat eivät ole hoitaneet velvollisuuksiaan.
Joten sanoisin sinulle, että oli raskasta tai ei, niin sinun hommasi se on, ei kenenkään muun.
Ja jaksamiseen: Saatko itse ammattiapua? Ja ennen kaikkea saako tyttö?
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse verrata muihin ja juuri niihin pärjääviin. On niitä jotka ovat huonommassa kunnossa. Täysi-ikäinen tyttö saa toimeentulotukea, ei sinun tarvitse enää lääkkeitä maksaa. Eikä se tyttö sille mitään voi että sairastui.
Meillä ei saa nuori toimeentulotukea kun tilillä on saamansa 5000e
Olisiko yksi osa ongelmaa juuri se, että häpeät tytärtäsi ja tyttäresi myös aistii sen? Entä jos vaan avoimesti kertoisit ystävillesi tilanteesta? Siis niille ihmisille, joihin luotat. Tekisikö myös tyttärellesi hyvää saada vertaistukea muilta nuorilta, jotka ovat kokeneet samaa?
Toinen ajatus: Onko tyttäresi terapia ja muu hoito varmasti hänelle sopivaa? Käykö millaisessa terapiassa? Suositeltavaa on esim. vaihtaa psykoterapeuttia, jos hoitosuhde ei toimi.
19-vuotias on todella nuori vielä, jotkut aivan lapsia siinä iässä, vaikka opiskelisivatkin ahkerasti. Hänellä voi olla vielä valoisa tulevaisuus edessään, kun mielenterveysongelmat hoidetaan nyt tehokkaasti. Pahin virhe olisi jättää kunnolla hoitamatta ja hän oireilisi vuosikymmenet eteenpäin.
Ymmärrän toki, että mielenterveys vaihtelee meillä kaikilla elämämme aikana ja voi olla ongelmat uusiutuvatkin tulevaisuudessa. Tärkeintä on tiedostaa tämä ja vähentää mt-ongelmiin kohdistuvaa häpeää. Avoin puhuminen auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse verrata muihin ja juuri niihin pärjääviin. On niitä jotka ovat huonommassa kunnossa. Täysi-ikäinen tyttö saa toimeentulotukea, ei sinun tarvitse enää lääkkeitä maksaa. Eikä se tyttö sille mitään voi että sairastui.
Meillä ei saa nuori toimeentulotukea kun tilillä on saamansa 5000e
Tuon takia minun lapseni tiettyyn asiaan säästetyt rahat on siirretty minun tilille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse verrata muihin ja juuri niihin pärjääviin. On niitä jotka ovat huonommassa kunnossa. Täysi-ikäinen tyttö saa toimeentulotukea, ei sinun tarvitse enää lääkkeitä maksaa. Eikä se tyttö sille mitään voi että sairastui.
Meillä ei saa nuori toimeentulotukea kun tilillä on saamansa 5000e
Tuon takia minun lapseni tiettyyn asiaan säästetyt rahat on siirretty minun tilille.
Hyi. Huijari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse verrata muihin ja juuri niihin pärjääviin. On niitä jotka ovat huonommassa kunnossa. Täysi-ikäinen tyttö saa toimeentulotukea, ei sinun tarvitse enää lääkkeitä maksaa. Eikä se tyttö sille mitään voi että sairastui.
Meillä ei saa nuori toimeentulotukea kun tilillä on saamansa 5000e
Tuon takia minun lapseni tiettyyn asiaan säästetyt rahat on siirretty minun tilille.
Hyi. Huijari.
No, minusta on tärkeämpää, että rahan puute ei estä häntä lähtemään ulkomaille opiskelemaan. Lähtö vaatii kuitenkin vähän pääomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, tämä on yksi niistä riskeistä, jos päättää tehdä lapsia. Ei tyttäresi pyytänyt syntyä tänne kärsimään ja sairastumaan. Se on sinun ja lapsen isän vika. Muistahan se, jos tuntuu välillä että tytär ei ole niin hieno kuin pitäisi olla.
Terveisin eräs masentunut tytär
Varmasti on raskasta, joskus tulee huonoja päiviä. ♥ Varothan kuitenkin, ettei tyttärellesi kantautuisi viestiä siitä, kuinka raskaana pidät häntä. Varmasti hän on myös rakas, ja tosiaan ei ole pyytänyt tästä mitään.
t. Masentunut tytär, joka yritti itsem urhaa kun ei kestänyt olla loisena enää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut saman kaltaisessa tilanteessa kuin tyttäresi ja häpesin jo itse itseäni paljon, olisi ollut ihan hirveää jo sen itseinhon ja häpeän lisäksi vielä omat vanhemmat olisivat hävenneet. Tyttärellesi voisi sopia jokin tuettu asuminen niin pääsisi vähitellen itsenäistymään ja saisi vertaistukea muilta nuorilta.
Vierailija kirjoitti:
Näitä juttuja aikuisista mt-ongelmaisista lapsista lukiessa tulee entistäkin enemmän sellainen olo, etten hanki ikipäivänä omia lapsia. Olen myös seurannut lähipiirissä ja tuttujen kohdalla useampaa tapausta, missä aikuinen lapsi on mieleltään niin rikki, ettei yksinkertaisesti pysty normaaliin elämään vaikka miten haluaisi. Vanhemmat joutuu elättämään kotona, ja tälle lapselle jokainen päivä on henkistä taistelua aamusta iltaan. Yksi tapaus on ollut jo 5 vuotta samanlainen, eikä muutosta näy eikä kuulu vaikka on lääkkeitä, terapiaa jne. Monesti taustalla on rankkaa kiusaamista kouluajoilta ja muita koulunkäynnin ongelmia ja vaikeuksia. En kestäisi ajatusta, että pitäisi vielä aikuistakin lasta tukea ja hoitaa, johan siinä menettäisi itsekin oman mielenterveytensä. Ja mitä sitten kun itse kuolee, kukaan ei välttämättä hoida eikä huolehdi.
Mistä ongelmat johtuvat?
Olisiko siitä ettei heille opeteta itsenäisyyttä jo pienestä pitäen. Kyllä 3 vuotiaalla voi olla jo pieniä vastuita.
Rahaongelmiakin tuntuu nuorilla olevan. Opettakaa lapset jo pienestä pitäen säästämään omista viikkorahoista. Ei sen viikkorahan tarvitse olla iso summa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä juttuja aikuisista mt-ongelmaisista lapsista lukiessa tulee entistäkin enemmän sellainen olo, etten hanki ikipäivänä omia lapsia. Olen myös seurannut lähipiirissä ja tuttujen kohdalla useampaa tapausta, missä aikuinen lapsi on mieleltään niin rikki, ettei yksinkertaisesti pysty normaaliin elämään vaikka miten haluaisi. Vanhemmat joutuu elättämään kotona, ja tälle lapselle jokainen päivä on henkistä taistelua aamusta iltaan. Yksi tapaus on ollut jo 5 vuotta samanlainen, eikä muutosta näy eikä kuulu vaikka on lääkkeitä, terapiaa jne. Monesti taustalla on rankkaa kiusaamista kouluajoilta ja muita koulunkäynnin ongelmia ja vaikeuksia. En kestäisi ajatusta, että pitäisi vielä aikuistakin lasta tukea ja hoitaa, johan siinä menettäisi itsekin oman mielenterveytensä. Ja mitä sitten kun itse kuolee, kukaan ei välttämättä hoida eikä huolehdi.
Mistä ongelmat johtuvat?
Olisiko siitä ettei heille opeteta itsenäisyyttä jo pienestä pitäen. Kyllä 3 vuotiaalla voi olla jo pieniä vastuita.
Rahaongelmiakin tuntuu nuorilla olevan. Opettakaa lapset jo pienestä pitäen säästämään omista viikkorahoista. Ei sen viikkorahan tarvitse olla iso summa.
Itsenäisyyden opettaminen ei valitettavasti suojele mielenterveysongelmilta.
Vierailija kirjoitti:
Niin, tämä on yksi niistä riskeistä, jos päättää tehdä lapsia. Ei tyttäresi pyytänyt syntyä tänne kärsimään ja sairastumaan. Se on sinun ja lapsen isän vika. Muistahan se, jos tuntuu välillä että tytär ei ole niin hieno kuin pitäisi olla.
Terveisin eräs masentunut tytär
Tuoko on äidille kiitos jonka sanot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro tuo häpeäsi tyttärellesi niin ehkä hän t.a.ppaa itsensä kun ei halua olla sinulle enää taakka ja riesa. Problem solved.
Terveisin eräs itsemurhaa yrittänyt masentunut tytär
MT-puolen hoitokokouksissa ovat vanhemmat/läheiset mukana. Eikö asiaa siellä voisi ottaa puheeksi. Esim tuetun asumisen yksikkö voisi olla hyvä ratkaisu itsenäistymistä silmällä pitäen.
En oikein ymmärtänyt mitä tekemistä naapurin lapsilla ja heidän tekemisillään on tyttäresi kanssa. Hän on ihan oma persoonansa eikä tätä tulisi sekoittaa tai verrata kehenkään toiseen millään tavalla - ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Kerro tuo häpeäsi tyttärellesi niin ehkä hän t.a.ppaa itsensä kun ei halua olla sinulle enää taakka ja riesa. Problem solved.
Terveisin eräs itsemurhaa yrittänyt masentunut tytär
Ei kannata ottaa itseensä. Vanhemmilla on myös oikeus tunteisiinsa. Lapset ovat silti rakkaita vaikka vastuu joskus painaa ja saattaa tilanne ahdistaakin.
Toivottavasti itselläsi menee jo paremmin. Valoa tulevaisuuteesi 💛
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tämä on yksi niistä riskeistä, jos päättää tehdä lapsia. Ei tyttäresi pyytänyt syntyä tänne kärsimään ja sairastumaan. Se on sinun ja lapsen isän vika. Muistahan se, jos tuntuu välillä että tytär ei ole niin hieno kuin pitäisi olla.
Terveisin eräs masentunut tytär
Tuoko on äidille kiitos jonka sanot?
Mistä ihmeestä häntä kiittäisin? Siitä, että mun täytyy olla olemassa, koska hän itsekkäästi niin halusi, ja olla siitä vielä kiitollinen? Olen kyllä kertonut hänelle, että olisin mieluummin jäänyt syntymättä. Ei tarvitsisi ensin kärsiä tätä elämää ja sitten vielä joutua kuolemaan.
Parasta olisi jos hän itsenäistyisi nyt. Traumatisoitunut pysyy sellaisena jos hoivaat liikaa. Pitää saada oma elämä käyntiin ja omat voimavarat esiin. Sieltä ne voivat tulla isona pyrähdyksenäkin jos pitää vain pärjätä ja suku saa kyllä tukea itsenäistyvää.
Älä unohda, että mt-ongelmissa on myös todellisen viisauden siemen. Niiden kokeminen voi kasvattaa vuosia ja mt-ongelmaisella voi olla henkisiä kykyjä ja ymmärrystä pitkälle yli oman ikäluokan.
Vierailija kirjoitti:
Näitä juttuja aikuisista mt-ongelmaisista lapsista lukiessa tulee entistäkin enemmän sellainen olo, etten hanki ikipäivänä omia lapsia. Olen myös seurannut lähipiirissä ja tuttujen kohdalla useampaa tapausta, missä aikuinen lapsi on mieleltään niin rikki, ettei yksinkertaisesti pysty normaaliin elämään vaikka miten haluaisi. Vanhemmat joutuu elättämään kotona, ja tälle lapselle jokainen päivä on henkistä taistelua aamusta iltaan. Yksi tapaus on ollut jo 5 vuotta samanlainen, eikä muutosta näy eikä kuulu vaikka on lääkkeitä, terapiaa jne. Monesti taustalla on rankkaa kiusaamista kouluajoilta ja muita koulunkäynnin ongelmia ja vaikeuksia. En kestäisi ajatusta, että pitäisi vielä aikuistakin lasta tukea ja hoitaa, johan siinä menettäisi itsekin oman mielenterveytensä. Ja mitä sitten kun itse kuolee, kukaan ei välttämättä hoida eikä huolehdi.
No tätähän se ap kysyi?
Kovasti tsemppiä ap:lle,oma lapsi on vasta 8-vuotias, mutta tiedän kyllä tunteen, kun muut saavat stipendejä, ja oma lapsi jää luokalle.. Mutta siitä on ihan älyttömästi apua, että keskitytään hyviin asioihin ja lopetetaan vertailu. On niin monta eri reittiä saavuttaa hyvä elämä..
Itsellä on mielenterveysongelmainen vanhempi, olen kyllä oppinut sen, että asioita ei kannata peitellä, se käy tosi rankaksi. Ja omasta jaksamisesta pitää pitää huoli, se että muiden ongelmista huolimatta saa itse iloa elämässä on tosi tärkeää..
No teknisesti ottaen sinun ei tarvitse kannatella. Omillaan asuessaan voi saada monenlaista (rahallista ja muuta) tukea, jopa kuntoutuspsykoterapiaan voi saada toimeentulotukea ja kotitöihin sosiaaliohjaajan apua. Tuettu asuminenkin on mahdollista. Näistä on hyvä keskustella, sillä ethän voi loppuelämää häntä tukea. Mutta tee samalla selväksi että rakastat ja tuet, äläkä missään nimessä mainitse mitään että hän on suuri kuluerä yms.
Tekstistäsi paistaa läpi että ajattelet paljon mainetta ja rahaa. Yritä lukea enemmän mielenterveydestä ja eri tukimuodoista. Yritä olla empaattinen mutta samalla tukea itsenäiseen elämään. Pahinta on kuitenkin välinpitämättömyys, enkä usko että sellainen olet.