Lue keskustelun säännöt.
Saako tätä edes sanoa, mutta en tykkää olla mökeillä tai maalla
30.05.2020 |
Varsinkin kun taas juhannuskin alkaa lähestymään, niin ihmisillä tuntuu olevan paniikki ja pakkomielle päästä mökeille tai landelle ylipäätään. Tällaiset ihmiset tuntee olevansa etuoikeutettuja, joilla on mökki hevonkuusessa, tai joku mummönmökki maalla. Itsellä tuli välirikkokin pitkäaikaisen miesystävän kanssa, koska tämä asui maalla. Siis kaikki vaan näissä paikoissa ahdistaa. On liikaa aurinkoa, tai liian vähän. On itikoita, ja lannan hajua. Paarmoja ja peltoja. Yleensäkkin huonot pesumahdollisuudet ja ulkovessa. Joskus olisi kiva rentoutua, mutta siihen ei ole aikaa kun pitää koko ajan kunnostaa, nyppiä ja leikata nurmikkoa. Alkoholia ei näissä uskalla juoda, koska nilkka nyrjähtää kivisessä rinteessä, tai jonkun mummönmökin ränsistyneissä rapuissa. En vaan keksi yhtään asiaa, mikä näissä olisi mukavaa.
Kommentit (78)
Itse taas asun omakotitalossa "maalla" 20km isommasta kaupungista eli n. 20 min matka keskustaan. Omassa pihassa on mukavaa välillä puuhastella kasvien kanssa mutta mukavampaa on luonnon rauha, palju ja pihasauna. Ei tarvitse erikseen lähteä mökille, minkä omistaminen ei kiinnosta. Jos haluaa lähteä vaikka lomalla Lappiin tms, kannattaa vuokrata mökki. Ihmiset on erilaisia mutta itse en ole ikinä tajunnut mitä kivaa on omistaa mökki? Sillä rahalla vuokraisi ties kuinka monta vuosikymmentä mökin, voisi valita mieluisan eri paikoista ja jää rahaa matkailuunkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomen pääkaupunki Helsinki on jo sellaisenaan ihan täyttä maaseutua, ilman ihmisiä matala taajama metsän keskellä.
N 48
Singapore
Huoh.
Hmm.. en minäkään nauttisi tuommoisesta mökkeilystä.
Mökki jossa kunnon hiekkapohjainen uimaranta,nykyajan mukavuudet ja toimivat pelit ja vehkeet, niin on ihanaa!
Kyllä minuakin jossain mökin rähjässä paskanhajussa ahdistaisi..
Sama juttu! Tai no mökkeily olisi ihan fine jos saisi rauhassa maata aurinkotuolissa ilman hyttysen hyttystä skumppalasi kädessä auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta, mutta tätähän mökkeily harvoin on.
Olen niin iloinen että erosin exästäni, joka halusi joka hiton kesäviikonlopun toukokuusta syyskuuhun viettää vanhalla mökillään. Hän kuvitteli että mökkinsä on joku luksusluokan aarre jonne kaikki kaverit haluavat tulla hengailemaan, todellisuudessa vanha talo jota rempattiin kuin Iisakin kirkkoa ja joka ei tänäkään päivänä ole valmis, aina oli jotain kukkapenkin nyppimistä tai siivousta, hetkeäkään ei saanut istahtaa ilman urputusta ja kukaan kaverikaan ei yllättäen lähtenyt sinne keskelle korpea ”talkoilemaan” tai muutenkaan. Rantasauna oli muutaman kerran palanut lautakasa ja hiekkaranta oli niin risujen ja kaislikon peitossa, ettei vettä erottanut. Laiturin tekoa suunniteltiin kymmenen vuotta.
Toki ymmärrän ettei kaikkien mökkeily ole tällaista työleiriä mutta tekipä hyvää avautua! Itse vietän kesäviikonloput mielummin kaupungin sykkeessä.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en millään haluaisi olla esim. juhannuksena kaupungissa. Enkä kyllä muutenkaan, varsinkaan kesällä. Nytkin olen mökillä, lempipaikassani.
Pesumahdollisuudethan on loistavat - sauna- ja järvi. Ulkohuussi on hyvä, ällöttävämpää on minusta kun paskotaan sisätiloissa.
Ulkohuussi on kiva, peseytyminen sen jälkeen ilman suihkua vaan on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä minäkään tykkää mökillä olosta, eikä siinä mitään. Enää ei ole edes mökiä. Pahinta nyt vaan ovat ne ihmiset, jotka säälittelevät minua siitä, etten "pääse" mökille. Mitä sitten teet, ihmetellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuinka inhosinkin lapsena, kun vanhemmat pakottivat aina lähtemään mökille. Onneksi nyt aikuisena ei ole pakko mökkeillä, ei kuulu mun elämän nautintoihin mökkeilyt.
Sama. Aivan painajaista oli se, kun aina alkoi tietenkin menkat joko lähtiessä tai paikan päällä. Ulkohuussi. Siteistä ei tietoakaan, ja hirveät mahakivut. Vanhemmat tinttaili, että pitäisi mennä uimaan, veneilemään ja kulkea puolipukeissa. Vieläkin muistan sen kauheuden, kuin eilisen päivän. N. 51v.
Etkö osannut ostaa siteitä??? Särkylääkettäkin voi varata etukäteen. Ihan kuten kotonakin.
Itse rakastin mökillä käyntiä myös lapsena ja nuorena. Samoin omat lapseni, jotka ovat jo aikuisia.
Mitä tarkoitat "tinttailulla" tässä yhteydessä?
Mä oon eri, mut mun elämässä tinttailu tarkottaa ryyppäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoostaan mökillä on hyvä olla! Mökkeily on ihan parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös inhoan mökkeilyä. Asun pääkaupunkiseudulla rivitalossa. Pikku takapiha riittää. Voidaan syödä omalla terassilla. On siistiä ja lämmintä. Ei ajomatkoja eikä muutakaan vastusta. Mereen pääsee uimaan, jos haluaa. Voisin vähän muuttaa kuuluisaa Raamatun lausetta ja nyt se kuuluu näin. Minä annan aurinkoni paistaa niin maalaisille kuin kaupunkilaisillekkin ja sateen sataa niin mökkiläisille kuin taajamissa kesäänsä viettäville. Minä olen kaikille armollinen, Jumala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en millään haluaisi olla esim. juhannuksena kaupungissa. Enkä kyllä muutenkaan, varsinkaan kesällä. Nytkin olen mökillä, lempipaikassani.
Pesumahdollisuudethan on loistavat - sauna- ja järvi. Ulkohuussi on hyvä, ällöttävämpää on minusta kun paskotaan sisätiloissa.
Ulkohuussi on kiva, peseytyminen sen jälkeen ilman suihkua vaan on vaikeaa.
Mun mökillä ulkohuussi ei tarkoita sitä, että kustaan ja paskotaan itsensä päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin pitää mökkeilystä vasta, kun nelikymppisenä hankin oman mökin, jossa on puutarha ja voi tehdä pihatöitä ja istuttaa jne. Se on todella rentouttavaa.
Sen sijaan en oikein pidä vanhempieni sukumökillä olosta, kun se ei oleoma,vaan vanhempieni valtakuntaa. Koko ajan on sellainen olo, että pyörii muiden nurkissa, eikä ole mitään järkevää tekemistä. Nyt vanhempani ovat niin vanhoja jo, että on pakko olla siellä mukana, koska he eivät pärjää yksin. He taas eivät suostu missään nimessä tulemaan minun mökilleni,mutta toisin päin pitää mennä.
Minulla ei ole eikä tule mökkiä, mutta vanhemmat ja appivanhemmat välillä painostavat tulemaan mökeilleen. Heidän seurassaan mökissä keskellä ei mitään ja yöksikin joutuu jäämään? Ei kiitos. Onneksi olen jo oppinut kieltäytymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuinka inhosinkin lapsena, kun vanhemmat pakottivat aina lähtemään mökille. Onneksi nyt aikuisena ei ole pakko mökkeillä, ei kuulu mun elämän nautintoihin mökkeilyt.
Sama. Aivan painajaista oli se, kun aina alkoi tietenkin menkat joko lähtiessä tai paikan päällä. Ulkohuussi. Siteistä ei tietoakaan, ja hirveät mahakivut. Vanhemmat tinttaili, että pitäisi mennä uimaan, veneilemään ja kulkea puolipukeissa. Vieläkin muistan sen kauheuden, kuin eilisen päivän. N. 51v.
Etkö osannut ostaa siteitä??? Särkylääkettäkin voi varata etukäteen. Ihan kuten kotonakin.
Itse rakastin mökillä käyntiä myös lapsena ja nuorena. Samoin omat lapseni, jotka ovat jo aikuisia.
Mitä tarkoitat "tinttailulla" tässä yhteydessä?10-11 vuotiaana en tosiaan osannut, eikä ollut edes rahaa. Särkylääkkeet oli vanhempien tarkan valvonnan alla, enkä uskaltanut puhua menkoista mitään. Äitini ei ymmärtänyt menkoista oikein mitään, kun joskus vanhemmalla iällä tuli puhe. Hänelle oli kuulemma aina riittänyt pikkuhousunsuoja, eikä kipujakaan tietenkään ollut ollut. Siis suuttuivat kun en ollut uimassa ja riehunut aktiviteettien lomassa.
Miten siis pärjäsit kuukautisten kanssa muualla kuin mökillä?
Minä asun maalla, mutta inhoan mökkeilyä.
Viimeinen mökkireissuni johtui siitä, että olin vielä silloin liian kiltti, enkä osannut kieltäytyä. Työkaveri säälitteli, kuinka en pääse mökille ja hänellä on ihana mökki. Kutsui kutsumisen jälkeen niin kauan, etten enää keksinyt mitään syytä kieltäytyä, ettei työkaveri suutu.
No sitten lähdettiin. Ajettiin 200km mökin lähelle. Sitten talsittiin suon läpi pikku mökille. Mökillä minua odotti kasvimaan kitkeminen (kun ei haluta, että mökille tulee kutsumatomia vieraita, ne pannaan heti töihin, meidän mökillä ei loisita)
No kitkettiin sitten penkit ja paistettiin makkaraa. Omistaja joi jo viidettä lonkeroaan. Käytiin laskemassa verkot kiikkerällä veneellä, mikä pelotti aivan kaameasti, että hukutaan, kun emäntä heilui jo hyvässä nousuhumalassa.
Sitten pantiin sauna lämpiämään ja emäntä otti jo väkevät esille.
Saunaan ja siellä emäntä mongersi, että vihdo hänen selkäänsä kun hän niin tykkää siitä. Olo alkoi käydä aika tukalaksi.
Saunan jälkeen emäntä mongersi jo melko kännissä ja alkoi jauhaa työasioita. Tätä jatkui monta tuntia. Lopulta emäntä kompuroi kännissä parvelle ja alkoi kuorsaamaan. Sain nukuttua vain pari tuntia siltä korinalta.
Panin miehelle viestin, että soita yhdeksältä aamulla, että lapsi on muka loukannut itsensä ja pitää viedä päivystykseen ja minun pitää tulla kotiin.
Mies toimi näin ja pääsin lähtemään. Työkaveri korkkasi jo aamulonkeroa ja oli pahoillaan, kun lähden, koska meillähän oli niin kivaa.
Tämän jälkeen olen opetellut itsetuntoni vahvistamista ja nykyään sanon suoraan, että en ole mökki-ihmisiä ja en lähde.
En minäkään tykkää. Jo lapsena mökkeily sukulaisten vieraana alkoi parin päivän jälkeen tympimään.
Mäkin inhoan mökkeilyä, inhoan myös mökki-ihmisiä. En nauti siitä, että kaikki on hankalaa. Ruoanlaitto jossain huonosti varustellussa minikeittiössä ja ruokien roudailu ees taas ulkoa sisälle tai toisinpäin, wc-käynnit, peseytyminen, nukkuminen jollain huonoilla patjoilla ikivanhojen peittojen ja tyynyjen kanssa epämukavassa sängyssä, mökissä on aina joko liian kuuma tai kylmä. Kaikki on jotenkin nihkeää ja työlästä, ulkona hyttysiä, punkkeja, käärmeitä, muurahaisia, ampiaisia. Tähän kaikkeen päälle vielä joku halonhakkuu ja istutusten kuopiminen, puhumattakaan mistään rempoista. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tykkää. Jo lapsena mökkeily sukulaisten vieraana alkoi parin päivän jälkeen tympimään.
Auts, pari päivää putkeen sukulaisten kanssa ja jatkuu vain! :(
Onko mökki-into vain suomalainen ilmiö vai onko se normi muuallakin?
Minäkään en tykkää ja olen lähestulkoon aina asunut maalla. Töiden takia joudun asumaan vielä ainakin toistaiseksi. Minä rentoudun menemällä kaupunkiin, josta olen harkinnut loma-asunnonkin hankintaa. Tämähän on ihan henkilön mieltymyksestä kiinni.