Ihmettelen tuota psykologiaketjua, miksi ihmeessä ihmiset haaveilevat psykologin ammatista ja pyrkivät vuosi toisen jälkeen...

Ja jos terapiatyöhön haluaa, niin paljon nopeampi reitti olisi sh-tutkinto ja terapeuttikoulutus.

Itsellä oli psyka sivuaineena ja olen tutkijanuralla, psykan opinnoista oli sikäli hyötyä, että varmaan 80% kursseista oli tutkimusmenetelmiä ja mittaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu sama. Itse johtavana psykologina ja tiimissä 6 muuta psykologia. Kolme heistä ollut saikulla uupumuksen vuoksi, loput kolme vastavalmistuneita. Yksi työkaveri juuri vaihtoi alaa.

Raskas työ, palkka alle 4000 e. Tänne pitäisi saada rennompia ihmisiä. Ei kympin täydellisiä oppilaita, joille on järkytys, kun kaikkeen ei pysty, tulee huonoa palautetta ja valitusta. Sellaisia, joille työ on vain työtä. Ei liian empaattisia, mutta ammattitaitoisia.

Vaikka esimiehenä kuinka hokee, että nyt tasoa alemmaksi, niin ihmiset ei usko. Ei, vaikka kerron omista mokailuista ja sluibailuista. Mä haluisin meille "huonompia" työntekijöitä.

Heh, ehkä saankin sittenkin jostain töitä jahka valmistun. En nimittäin ole yhtään empaattinen, tai siis joo en ole mikään psykopaatti mutta opiskelutovereihin verrattuna en ole todellakaan mikään maaretkallio. En myöskään jaksa pingottaa ja ykkönen on ihan ok numero joistain kursseista.

Maaret Kallio ei ole psykologi vaan amk-sosionomi.

Vierailija kirjoitti:

Ja jos terapiatyöhön haluaa, niin paljon nopeampi reitti olisi sh-tutkinto ja terapeuttikoulutus.

Itsellä oli psyka sivuaineena ja olen tutkijanuralla, psykan opinnoista oli sikäli hyötyä, että varmaan 80% kursseista oli tutkimusmenetelmiä ja mittaamista.

Ei perusaine ja aineopinnoissa tarvitse mittailla oikein mitään. Tosin luennoilla esiintyy tutkimustuloksii kaavioissa yms.

:D

Raskas työ, koulutukseen ja työn vaativuuteen nähden pieni palkka, asiakkaita tulee ovista ja ikkunoista. Odotetaan, että vuosien aikana kehittyneet ongelmat ratkeaisivat muutamalla käynnillä ja työn arvostus on huonoa, kuten täältä palstaltakin saa jatkuvasti lukea. Itse tykkään työn monipuolisuudesta ja onhan se palkitsevaa, kun pystyt oikeasti auttamaan ihmisiä. Silti usein mietin, että saman palkan saisi varmasti pienemmällä kuormituksella monesta muustakin ammatista. T. Usein työpäivän jälkeen todella väsynyt psykologi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu sama. Itse johtavana psykologina ja tiimissä 6 muuta psykologia. Kolme heistä ollut saikulla uupumuksen vuoksi, loput kolme vastavalmistuneita. Yksi työkaveri juuri vaihtoi alaa.

Raskas työ, palkka alle 4000 e. Tänne pitäisi saada rennompia ihmisiä. Ei kympin täydellisiä oppilaita, joille on järkytys, kun kaikkeen ei pysty, tulee huonoa palautetta ja valitusta. Sellaisia, joille työ on vain työtä. Ei liian empaattisia, mutta ammattitaitoisia.

Vaikka esimiehenä kuinka hokee, että nyt tasoa alemmaksi, niin ihmiset ei usko. Ei, vaikka kerron omista mokailuista ja sluibailuista. Mä haluisin meille "huonompia" työntekijöitä.

Heh, ehkä saankin sittenkin jostain töitä jahka valmistun. En nimittäin ole yhtään empaattinen, tai siis joo en ole mikään psykopaatti mutta opiskelutovereihin verrattuna en ole todellakaan mikään maaretkallio. En myöskään jaksa pingottaa ja ykkönen on ihan ok numero joistain kursseista.

Maaret Kallio ei ole psykologi vaan amk-sosionomi.

Onhan hän myös psykoterapeutti tai perheterapeutti, varmasti oikein hyvä työssään mutta viittasin lähinnä hänen empaattisuuteensa, en ole yhtään samantyyppinen ihminen vaikka samalla alalla olen. Toisaalta ei hän vaikuta yhtään uupuneelta työhönsä empaattisuudestaan huolimatta.

Aika paljon työ on koulukypsyystestejä, ammatinvalintatestejä yms.

Eli aika lailla tilastotyötä. Moni kuvittelee sen olevan sitä, että empaattisesti istut nojatuolissa ja ratkot ihmisten ongelmia, kun ne makaa sohvalla ja kertoo ongelmistaan.

Minulla oli myös psykologia kymppi ja kirjoitin siitä laudaturin ja pitkä matematiikka, joten olisi ehkä ollut mahdollisuuksia päästä pääsykokeista läpi. Mutta onneksi tunnen kaksi psykologia ja kun he kertoivat työnkuvaansa ja palkkansa, niin en hakenut.

Minusta tulee sähköinsinööri.

Psyka oli lukiossa mielenkiintoista mutta yliopistolla ei niinkään. Työnä aivan kurjaa mutta tätä moni ei ajattele hakiessaan alalle. Itse aivan kyllästynyt työhöni ja surkeaan palkkaani. Psykologina koulupuolella oleva.

Eräs psykologi sanoi, että ammattia valitessaan ihmiset ”palaavat’ rikospaikalle. Eli joilla ollut mt ongelmia, hakeutuu psykologiksi, sosionomiksi tai lähihoitajaksi mt päihdepuolelle älykkyyden mukaan. Koulussa jos on ollu jotain hakeutuu opettajaksi tms. Voiko tämä teoria olla totta?? Mielipiteitä??

Kiva kun täällä on psykologeja paikalla! Kaipaisin kipeästi vähän ammatinvalinta apua. Pääsin tänä keväänä psykalle. Taustalla on ulkomainen psykan tutkinto ja valmistumiseen Suomessa menee ehkä noin vuosi. Haluaisin tehdä oikeita ratkaisuja kurssien suhteen ja suunnata itselleni oikeaan suuntaan. Etsin sellaista suuntausta missä on mahdollisuus tienata suht hyvin. (Olen tässä välissä ollut matalapalkka-alalla ja en kertakaikkiaan voi enää katsoa elämää asenteella "ei rahalla väliä".) Toisekseen en haluaisi ihan liukuhihnamaista enkä varsinkaan sellaista missä kukaan moniammatillinen kollega ei tee kanssasi yhteistyötä vaan pyrkii pistää kapuloita rattaisiin. Eli tykkään tehdä itsenäisesti töitä (olen introvertti rajoilla, en ihan täysin) ja toisaalta olen myös hyvä tiimissä kunhan ei ole ihan tosi huono ilmapiiri ja kauheesti täydy "voittaa puolelleen". Tällä hetkellä mietin organisaatio, neuro ja kliinistä. Toisaalta kaikkein eniten kiinnostaa lapset ja perheet ja niistä eniten kokemusta. Siksi vielä mietin myös neuvola ja koulu, mutta käsittääkseni ainakin jälkimmäinen on aika epätoivottu (ja siksi epäilen) kuormittava työmaa. Kiitollinen avusta!

Vierailija kirjoitti:

Eräs psykologi sanoi, että ammattia valitessaan ihmiset ”palaavat’ rikospaikalle. Eli joilla ollut mt ongelmia, hakeutuu psykologiksi, sosionomiksi tai lähihoitajaksi mt päihdepuolelle älykkyyden mukaan. Koulussa jos on ollu jotain hakeutuu opettajaksi tms. Voiko tämä teoria olla totta?? Mielipiteitä??

On totta. Lisään, että vielä noita älykkäämpi hakeutuu psykiatriksi. Se kaikista älykkäin mt-ongelmainen ymmärtää ajatella, että työ ko. alalla on aika surkeaa ja hankkii kivemman ammatin huolimatta halustaan palata rikospaikalle. Eli hillitsee impulssiaan.

Ne on niitä HR-osaston bimboja, jotka päättää ketkä saa töitä ja ketkä ei.

Tätä samaa kysymystä voi kysyä melkein mistä vaan alalta. Miksi ihmiset opiskelee lähihoitajaksi? Paska palkka ja työolosuhteet epäinhimilliset.

Miks ihmiset opiskelee koulunkäynninavustajaksi? Vielä paskempi palkka ja vakitöitä vaikea saada.

Miksi ihmiset opiskelee sairaanhoitajiksi kun paska palkka työn vaativuuteen nähden?

Miksi ihmiset opiskelee luokanopettajaksi? Raskas työ ja akateemisesti huono palkka verrattuna muihin maistereihin? Entä lastentarhanopettajat, sosionomit tms? Sama kaava?

Mitä tästä opimme? Sen, että kaikki ihmiset eivät opiskele rahan takia.

Vierailija kirjoitti:

Tätä samaa kysymystä voi kysyä melkein mistä vaan alalta. Miksi ihmiset opiskelee lähihoitajaksi? Paska palkka ja työolosuhteet epäinhimilliset.

Miks ihmiset opiskelee koulunkäynninavustajaksi? Vielä paskempi palkka ja vakitöitä vaikea saada.

Miksi ihmiset opiskelee sairaanhoitajiksi kun paska palkka työn vaativuuteen nähden?

Miksi ihmiset opiskelee luokanopettajaksi? Raskas työ ja akateemisesti huono palkka verrattuna muihin maistereihin? Entä lastentarhanopettajat, sosionomit tms? Sama kaava?

Mitä tästä opimme? Sen, että kaikki ihmiset eivät opiskele rahan takia.

Jep. Itsellä olisi joskus tulevaisuudessa haaveena psykologian opinnot. Haluaisin merkityksellisen työn, joka ei ole kauhean fyysistä ja johon ei tarvitse opiskella kauheasti luonnontieteitä. Toinen mikä voisi kiinnostaa olisi jotenkin taiteisiin tai varsinkin kirjoihin liittyvä työ, mutta käsittääkseni ainakin kirjastoalalla on ihan jäätävästi työttömyyttä. Olen ajatellut, että mieluummin olen "vain" 4 tonnia saava psykologi, kuin työtön kirjastonhoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu sama. Itse johtavana psykologina ja tiimissä 6 muuta psykologia. Kolme heistä ollut saikulla uupumuksen vuoksi, loput kolme vastavalmistuneita. Yksi työkaveri juuri vaihtoi alaa.

Raskas työ, palkka alle 4000 e. Tänne pitäisi saada rennompia ihmisiä. Ei kympin täydellisiä oppilaita, joille on järkytys, kun kaikkeen ei pysty, tulee huonoa palautetta ja valitusta. Sellaisia, joille työ on vain työtä. Ei liian empaattisia, mutta ammattitaitoisia.

Vaikka esimiehenä kuinka hokee, että nyt tasoa alemmaksi, niin ihmiset ei usko. Ei, vaikka kerron omista mokailuista ja sluibailuista. Mä haluisin meille "huonompia" työntekijöitä.

Heh, ehkä saankin sittenkin jostain töitä jahka valmistun. En nimittäin ole yhtään empaattinen, tai siis joo en ole mikään psykopaatti mutta opiskelutovereihin verrattuna en ole todellakaan mikään maaretkallio. En myöskään jaksa pingottaa ja ykkönen on ihan ok numero joistain kursseista.

Maaret Kallio ei ole psykologi vaan amk-sosionomi.

Ja hiton ärsyttävä.

Kiva kun tänne ilmaantui riehakasta pohdintaa meistä psykologeista. Mä inhoon psykologeja, jotenkin ärsyttäviä useimmat. Toivottavasti ketjun psykologia2020 nyt lukevat tätä ja heräävät todellisuuteen

Ap

Kiva kun tänne ilmaantui riehakasta pohdintaa meistä psykologeista. Mä inhoon psykologeja, jotenkin ärsyttäviä useimmat. Toivottavasti ketjun psykologia2020 nyt lukevat tätä ja heräävät todellisuuteen

Ap

Ap (ja muut psykologit) voitko vastata mun kysymyksiin noista suuntautumisista?

nro 50

Minkä koette kuormittavimmaksi psykologin työssänne?

Vierailija kirjoitti:

Psykologi-ap romuttamassa ihmisten haaveita.

Työelämässä moni työ on tylsää, opiskella kannattaa sitä, mikä kiinnostaa.

Hmm, oon ehkä hiukan eri mieltä. Opiskelu kestää muutaman vuoden, työelämä vuosikymmeniä. Kyllä kannattaa miettiä onko ko alalla itselle sopivia hommia. Esim. jos taiteet kiinnostaa, mutta yläasteen opettajan hommat ei, taidetutkinnolla on vaikea löytää töitä.