Ihmettelen tuota psykologiaketjua, miksi ihmeessä ihmiset haaveilevat psykologin ammatista ja pyrkivät vuosi toisen jälkeen...

Kyllähän sosionomilinjatkin on suosittuja vuodesta toiseen. Kyllä monella taitaa tio perustuamielikuviin, mitkä ei vastaa käytännön työelämää.

Vierailija kirjoitti:

Ap (ja muut psykologit) voitko vastata mun kysymyksiin noista suuntautumisista?

nro 50

Sun kysymys oli tosi epäselvä, huonosti kirjoitettu ja hyppelehtivä. Mieti mitä itse toivoisit?

Samaa ihmettelen

Täällä yksi työhönsä ja elämäänsä tyytyväinen psykologi! Koen tärkeänä että saan tehdä merkityksellistä työtä, mutta elämässäni tärkeintä on silti vapaa-aika ja ihmissuhteet.

Tosi mielenkiintoista lukea mita tyo ja koulutus pitaa sisallaan Suomessa!

t. Ulkomailla psykologiksi kouluttautunut ja siella myos tyoskenteleva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap (ja muut psykologit) voitko vastata mun kysymyksiin noista suuntautumisista?

nro 50

Sun kysymys oli tosi epäselvä, huonosti kirjoitettu ja hyppelehtivä. Mieti mitä itse toivoisit?

OK, jäsentelen kysymykset tähän.

1. Mistä suuntauksesta varmimmin pääsisi korkeampiin kuin minimiansioihin kiinni?

2. Missä suuntauksessa työnkuva on selkeä eikä tarvitse taistella mikä on minun tontti ja mikä sinun?

Ehdotit, että mietin itse mitä toivon. Kerroin jo, että toivon työn jossa tienaa suht hyvin ja jossa ei tarvitse taistella vasthankaisia moniammatillisia kollegoja vastaan triviaaleissa kysymyksissä. Kerroin myös, että perheet ja lapset kiinnostaa, mutta moni muukin alue. Minulle on noussut tärkeimmäksi tämä työolo kysymys. Sitä en voi itsekseni miettiä ilman että saan lisätietoa. Tiedän kyllä varsin hyvin eri suuntausten työolot siinä maassa missä olen opiskellut, mutta Suomessa on toisin. (Huomasin sen, kun menin toiselle alalle töihin Suomessa ja työolosuhteet ovat yllättävän kehnot.) Siellä missä missä opiskelin oli esimerkiksi kliininen psykologia kaikkein halutuin suuntaus, pisin koulutus, paras palkka ja itsenäisin työnkuva. Sitten taas organisaatiopsykologi saattoi helposti toimia yksityisellä, mutta koulupsykologi ei. (Niin kai Suomessakin? Entä muut suuntaukset?) Tämän tyyppistä tietoa kaipaisin ja olen vähän yllättynyt, että sitä ei näytä olevan helposti saatavilla esimerkiksi psykologiliitosta tai yliopistoilta. Siellä toisessa maassa oli kaikenlaisia oppaita ja case studeja erilaisista urista joka helpotti omia pohdintoja.

Ei kannata hakee

Samaa ihmettelen

Jos haluaa ammatin, joka liittyy jotenkin ihmisiin, mikä ammatti olisi hyvä valinta? Psykologia on kivaa, mutta käytäntö välttämättä aina ei. Sama koskee valitettavasti muitakin terveyspuolen töitä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jotain  5%? Luku tietty pitää sisällään kaikki missit ja mallit, jotka a:n papereilla yrittävät mielikuvan perässä sisään..

Siis miksi missit ja mallit erityisesti hakisivat psykalle, onko tämä joku stereotypia? Tuntemani mallit ovat suurin osa kauppiksessa.

Ap edustaa selkeästi vanhaa ja väsynyttä psykologikuntaa. Toki näitä ärtyisiä, työhönsä leipiintyneitä, mutta silti sitä tekeviä löytyy myös nuoremmista ja muista ammattikunnista. Mut sanoisin silti, että nuorempaa sukupolvea edustavat psykologit ovat kriittisiä, tieteeseen nojautuvia ja ammatistaan nauttivia ihmisiä. Tämä selittää ehkäpä myös tuon ilmiön, jota ap ei omasta näkövinkkelistään tavoita. Onko ap esim ohjannut psykologiharjoittelijoita? Suosittelen että kannattaisi vähän päivittää ajatuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap edustaa selkeästi vanhaa ja väsynyttä psykologikuntaa. Toki näitä ärtyisiä, työhönsä leipiintyneitä, mutta silti sitä tekeviä löytyy myös nuoremmista ja muista ammattikunnista. Mut sanoisin silti, että nuorempaa sukupolvea edustavat psykologit ovat kriittisiä, tieteeseen nojautuvia ja ammatistaan nauttivia ihmisiä. Tämä selittää ehkäpä myös tuon ilmiön, jota ap ei omasta näkövinkkelistään tavoita. Onko ap esim ohjannut psykologiharjoittelijoita? Suosittelen että kannattaisi vähän päivittää ajatuksiaan.

Tallenna tämä viesti ja lue se, kun olet painanut psykologin hommia sen vähintään 15 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap edustaa selkeästi vanhaa ja väsynyttä psykologikuntaa. Toki näitä ärtyisiä, työhönsä leipiintyneitä, mutta silti sitä tekeviä löytyy myös nuoremmista ja muista ammattikunnista. Mut sanoisin silti, että nuorempaa sukupolvea edustavat psykologit ovat kriittisiä, tieteeseen nojautuvia ja ammatistaan nauttivia ihmisiä. Tämä selittää ehkäpä myös tuon ilmiön, jota ap ei omasta näkövinkkelistään tavoita. Onko ap esim ohjannut psykologiharjoittelijoita? Suosittelen että kannattaisi vähän päivittää ajatuksiaan.

Tallenna tämä viesti ja lue se, kun olet painanut psykologin hommia sen vähintään 15 vuotta.

No kuule, olen painanut jo yli 15 vuotta! :) Olen odotellut, että milloin minusta tulee tuollainen kyyninen ja ärtyisä.

Ihmismieli kiinnostaa ihmisiä. Yllätys? Palkka on parempi kuin monella muulla humanistisella alalta yliopistosta valmistuneilta ja työllistyminen varmempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap edustaa selkeästi vanhaa ja väsynyttä psykologikuntaa. Toki näitä ärtyisiä, työhönsä leipiintyneitä, mutta silti sitä tekeviä löytyy myös nuoremmista ja muista ammattikunnista. Mut sanoisin silti, että nuorempaa sukupolvea edustavat psykologit ovat kriittisiä, tieteeseen nojautuvia ja ammatistaan nauttivia ihmisiä. Tämä selittää ehkäpä myös tuon ilmiön, jota ap ei omasta näkövinkkelistään tavoita. Onko ap esim ohjannut psykologiharjoittelijoita? Suosittelen että kannattaisi vähän päivittää ajatuksiaan.

Tallenna tämä viesti ja lue se, kun olet painanut psykologin hommia sen vähintään 15 vuotta.

No kuule, olen painanut jo yli 15 vuotta! :) Olen odotellut, että milloin minusta tulee tuollainen kyyninen ja ärtyisä.

Trololololoo :)

Onhan se nyt huikeeta olla psykologi ;)

Olen psykologina koulupuolella ja nautin työstäni. On hyvin mielenkiintoista tutkia, miten ihmisten kokemukset ja ongelmat rakentuvat. Olivat ne sitten oppimisvaikeuksia tai masennusta ja ahdistusta. Ja sitten etsiä helpotusta ja tukea näihin pulmiin. Ja työn jäljen voi nähdä nopeastikin, toisin kuin ehkä raskaan psykiatrian puolella. Kohtaan jokaisen lapsen ja nuoren rakkaudella, suurella sydämellä. Se kantaa jo todella pitkälle, mutta ei yksinään riitä. Tarvitaan myös sitä järjen puolta. Sanoisin, että saan hyvää palkkaa aika vähällä vaivalla.

Itse ihmettelen samaa. Työskentelen koulupsykologina. Työ on hyvin vaativaa, henkisesti  raskasta ja itsenäistä. Palkka on reilu 3200, ottaen huomion koulutuksen ja työn vaativuuden se ei ole mielestäni hyvä. Itseäni harmittaa, etten opiskellut lääkäriksi. Palkka olisi tähtitieteellinen ja osa-aikatyöt onnistuisivat mukavasti.

Kannattaa oikeasti harkita, ryhtyykö alaa opiskelemaan vai voisiko jossain muussa työssä olla parempi panos-tuotto -suhde. Ei aina ole fiksua opiskella sitä, mikä lukiossa kiinnosti.

Kannattaa muistaa, että psykologien palkka ei ole tesseihin sidottu. Monessa paikassa on palkkatoivomus. Huonompi liksa on Hgissä, jonne tulijoita riittää. Muualla 3500 e on kyllä minimi. Jos ei ole, niin oma vika ja mars pyytämään lisää liksaa tai yksityiselle.

Itsellä oli palkka kaksi vuotta sitten julkisella 3800, nykyään yksityisellä 5 tonttua. :)

Onkos täällä enää psykologeja paikalla? Siis onko palkka oikeesti 3200 - 3800 julkisella puolella? Luulin, että olis parempi.

Millaisia mahdollisuuksia yksityisellä puolella on?

Olen harkinnut psykologian opintoja, kun ala on aina kiinnostanut kovasti. Ite oon työskennellyt julkisella puolella ja todella kyllästynyt siihen, kun ainaki missä ite oon ollut, niin ei oo mahdollisuuksia osa-aikatyöhön. Liukuva työaika kuitenki ollu.

Nosto