Lue keskustelun säännöt.
En enää yhtään ihmettele, että koiranpentuja ostetaan ties miltä pentutehtailijoilta!
29.05.2020 |
Ihan oikeasti. Tavallinen, hyvin voiva, hyväkäytöksinen ja rauhallinen lapsiperhe ei kelpaa kasvattajille. Olen soittanut useamman koirarodun kaikki Etelä-Suomen kasvattajat läpi ja jokaisella vastaus on sama: pennut varattuja JA emme myy pentuja lapsiperheeseen tai sellaiseen, jossa ei kilpailla koiran kanssa, tai käydä näyttelyissä.
Koira saisi siis hyvän kodin, vakuutuksen, paljon liikuntaa, paljon virikkeitä. Mutta ongelma on, että en pidä näyttelyistä tai kilpailemisesta. Ja ongelma näyttää olevan koiramakuni, joka on kieltämättä rajallinen oman koiran suhteen.
Mikä tässä on niin vaikeaa?! Lapset eivät ole pieniä enää, ja asumme rivitalossa, jossa iso piha. Ja minä tosiaan liikkuisin PALJON koiran kanssa, kun liikun muutenkin.
Seuraava askel on hakea ulkomailta, mutta kun on toi korona.
Kommentit (303)
Tuntuu, että jos kasvattajilta kysytään, mikään koira ei käy ensimmäiseksi koiraksi. Mistä sen kokemuksen sitten saa?
Ja tuo, että jos ei halua harrastaa sitä tokoa, näyttelyitä tai agilityä, niin se on sama asia kuin että koira on sohvakoira?!
Ihme aliarviontia. Ihan kuin ihminen ei osaisi ottaa selvää pennun kasvatuksesta tai pyytää siihen apua, tai ihan kuin pelkkä lenkkeily ja virikkeet ilman sitä Harrastamista, ei riittäisi millekään koiralle.
Mitä ihmettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla, sinkkunainen hoitoalalla, jäi Shiba saamatta, kun en lupautunut näyttelyihin ja elinikäiseen yhteydenpitoon kasvattajan kanssa...
Shiboilla tämä tilanne suomessa on kyllä ihan omaa luokkaansa. Minulla on shiba ja seuraan facebookissa monia shibaryhmiä. Lähes jokainen rodusta kyselijä teilataan aggressiivisesti kumoon kasvattajien toimesta. Toisin sanoen, jos et ole etukäteen perehtynyt shibaan, käynyt shibakävelyillä, hoitanut shibaa jnejne niin turha kysellä.
Shiba ei saa ensimmäiseksi koiraksi. Shibat ovat itsevarmoja ja ottavat lauman johtajuuden omistajalta helposti. Shibat myös turhautuvat helposti koska rodun ominaisuutena on älykkyys.
Ja kenelläkään uudella koiranomistajalla ei riitä älykkyys tämän ymmärtämiseen?
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että jos kasvattajilta kysytään, mikään koira ei käy ensimmäiseksi koiraksi. Mistä sen kokemuksen sitten saa?
Ja tuo, että jos ei halua harrastaa sitä tokoa, näyttelyitä tai agilityä, niin se on sama asia kuin että koira on sohvakoira?!
Ihme aliarviontia. Ihan kuin ihminen ei osaisi ottaa selvää pennun kasvatuksesta tai pyytää siihen apua, tai ihan kuin pelkkä lenkkeily ja virikkeet ilman sitä Harrastamista, ei riittäisi millekään koiralle.
Mitä ihmettä?
Millekään koiralle? Millekään koiralle ei ole sama kuin esim että se riittäisi bordercollielle, vaikka varmasti riittää bullmastiffille.
Samaa mieltä olen tuosta ensimmäisestä koirasta. Miksi tulisi ottaa joku tietty rotu jota ei halua vain niinkuin “harjoittelukappaleeksi”, jos tietää haluavansa vaikka sitten jonkun molossin. Tärkeintä minusta olisi kasvattajalle nähdä että kyseinen ostaja on valmis satsaamaan koulutukseen ja osaa pyytää apua heti jos tulee tilanne missä ei omat taidot välttämättä riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Keski-Euroopassa ja vähän ihmetellen luen näitä juttuja. Onpa koiran hankkiminen mennyt vaikeaksi, jos haluaa ihan tavallisen, mutta kuitenkin tietyt ominaisuudet omaavan koiran. Täällä on paljon valinnanvaraa rotujen suhteen, mutta myös harrastelijakasvattajia, jotka teettävät silloin tällöin pentuja eivätkä vaadi näyttelyissä käyntiä tmv. Itsellänikin on kaksi rotukoira ihan vain lenkkikavereina.
Olenkin joskus puolitosissani miettinyt, että pitäisikö alkaa viemään pentuja Suomeen tai ryhtyä auttamaan ihmisiä, jotka haluavat hankkia koiran ulkomailta. En tiedä, mitä esim. Shiba Inut maksavat nykyään Suomessa, mutta itse löysin pienellä googletuksella meidän läheltä pentueen, jossa pennun hinta oli 1100e. Mutta ilmoitusta oli katsottu erittäin monta kertaa eli suosittu rotu se näkyy olevan täälläkin.
Teillä on paljon kulkukoira jotka raahataan rescuekoirina Suomeen. Miksi harkitset koirien välittämistä,pentutehtailijoilta?
Keski-Euroopassa kulkukoiria? Siis missä? Itävallassa? Sveitsissä? Saksassa? Belgiassa? Hollannissa?
Eiköhän nuo kulkukoirat ole ennemminkin lämpimämpien ja köyhempien maiden ongelma. Kuten tässäkin ketjussa on mainittu, Keski-Euroopassa näkee lähinnä suomalaisia lajitovereitaan paremmin käyttäytyviä hyvinhoidettuja koiria. Näissä maissa tapaa myös lemmikeille olemaan parempi terveydenhoito kuin Suomessa.
Kummalliseksi on mennyt. Rotukoiraa ei saa toivoa tai haluta, jos ei aio käydä näyttelyissä?
Ajattelen sen verran vanhanaikaisesti, että nimenomaan en näyttelykoiraa ottaisi. Koiranäyttely on mun mielestä vähän sama asia kuin missikisat. Harrastaa kuka haluaa mutta mulla on muita arvoja.
Koiraa en ole ottamassa. Lapsena meillä oli koira. Silloin asuttiin maalla ja oli koiralle tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa ei ole montaakaan näyttelykoiraa. Näitä on lähinnä kasvattajille itsellään. Suurin osa on perhekoiria, joita käytetään ehkä pari kolme kertaa vuodessa näyttelyssä. Ja aika moni vain kerran tai pari koko elämänsä aikana ja kasvattaja on saanut toivomansa arviot. Näyttelyssä menee muutama tunti aikaa, etenkin jos ei tarvi reissata kauas. Kehässä menee muutama minuutti. Koiran rakenne ja liikkeet arvioidaan ja verrataan rotumääritelmään, täytyy myös olla vieraan ihmisen käsiteltävissä eli pieni luonnearvio myös. Suurin osa roduista menee paikalle vain omana itsenään, ehkä pesty edellispäivänä. Turkkirodut vaatii toki enemmän työtä mutta niiden turkki vaatii työtä, vaikka ei näyttelyissä käytettäisikään. Näyttely ei siis ole mikään missikisa vaan jalostusarvio, jonka tarkoituksena on löytää parhaiten omaa rotuaan edustavat yksilöt jalostukseen.
Mitä jos se oma koira osoittautuu oikein sopivaksi rotunsa edustajaksi, mutta en suostu siihen että sitä käytetään jalostamiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei sitä tietenkään tarvi käyttää jalostukseen, jos ei halua. Mutta kasvattajalle on arvokasta saada tietoa, mitä hänen valitsemansa jalostusvalinnat ovat tuottaneet. Eli kannattaako sitä kasvatuslinjaa jatkaa. Jos kaikki pentueen koirat saavat hyviä arvosteluja, valinnat ovat toimineet ja samasta yhdistelmästä kannattaa ehkä teettää toisetkin pennut. Tai siitä nartusta, jonka kasvattaja jätti itselleen tai antoi sijoituskoiraksi. jos taas tulee huonoja tuloksia tai pentueessa on terveysongelmia (vaikka silmä- tai luusto-ongelmia) ei tietenkään käytetä samoja koiria uusiin pentuihin. Tätähän se jalostustyö on.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos se oma koira osoittautuu oikein sopivaksi rotunsa edustajaksi, mutta en suostu siihen että sitä käytetään jalostamiseen?
No ei mitään. En minä ainakaan mitään pentuja halua vaikka näkyy olevan tosi hyvä yksilö.
Kasvattaja on tyytyväinen koiraan, mutta ei hän todellakaan vaadi mitään pentujen teettämistä.
Eri asia jos on sijoituskoira, siinä on varmaan ihan eri säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me (myös lapsiperhe, lapset oli 5v ja 7v kun hankittiin koira) tehtiin tutun kasvattajan kanssa diili että hän saa pari vuotta käyttää meidän koiraa näyttelyissä omalla kustannuksellaan silloin kun näyttelyt ei mene meidän omien aikataulujen kanssa ristiin, ja teettää sillä pari kertaa pentuja. Meillä ei itellä ollut siihen sirkukseen mitään mielenkiintoa mutta eipä meitä myöskään haitannut että kasvattaja käytti "tuotteitaan" näytillä. Lastenkin mielestä oli vain hauskaa että koira kävi joskus viikonloppuisin "työmatkoilla" ja toi sieltä mukanaan palkintoja. :D Nyt koira on jo 13v eikä noin kymmeneen vuoteen ole käynyt näyttelyissä.
Minä olisin muutama vuosi sitten halunnut erään rodun edustajan, mutta monilla kasvattajilla oli omistajille todella pitkä liuta vaatimuksia, joita en ollut valmis tai edes kiinnostunut täyttämään.
Viikottain olisi tullut kirjoittaa kirje ensimmäisen vuoden ajan kasvattajalle ja kertoa, mitä koiran kanssa on tehty kuluneella viikolla, mitä se on syönyt jne. Pentua olisi pitänyt käyttää näyttelyissä ja vetokilpailuissa (kyseessä rekikoirarotu), ja kasvattajalla piti säännöllisin väliajoin olla mahdollisuus tulla kotiini katsomaan, miten pennulla menee. Halusin vain koiran, en uutta ihmistä elämääni, jolla olisi noin suuri vaikutusvalta minun ja koirani elämään.
Päädyin lopulta ottamaan sekarotuisen koiran. Se vastaa ominaisuuksiltaan täysin rotua, jonka alun perin meinasin ottaa. Ulkonäöltäänkin muistuttaa sitä hyvin paljon. Olen saanut kuulla näyttelypiireissä pyöriviltä tuttavilta syytöksiä pentutehtailijan tukemisesta, mutta sanonpa vain: koirani kasvattaja oli aivan tavallinen ihminen, ja vanhemmat olivat terveitä kotikoiria. Kasvattajan tilatkin olivat varsin mukavat. Eivät kaikki "pennuttajat" ole joitain rahankiilto silmissä toimivia hirviöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että jos kasvattajilta kysytään, mikään koira ei käy ensimmäiseksi koiraksi. Mistä sen kokemuksen sitten saa?
Ja tuo, että jos ei halua harrastaa sitä tokoa, näyttelyitä tai agilityä, niin se on sama asia kuin että koira on sohvakoira?!
Mitä ihmettä?
Näihin höpövaatimuksiin voi myös aivan vapaasti valehdella mitä sattuu. Siis tottakai me kirjoitamme joka viikko kirjeen koiran kuulumisista kasvattajalle, osallistumme rotupäiviin ja joukkotarkastuksiin. Ja suorastaan pursuamme intoa päästä uppoamaan agilityyn ja tokoon ja mitänäitänyton.
Ja sitten pennun noudon jälkeen voi unohtaa koko asian. Riittävän monta kertaa kun omalle kohdalle osuu, saattaa kehityskelpoisimmat kasvattajat alkaa jopa kyseenalaistamaan oman toimintansa järkevyyttä. 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että jos kasvattajilta kysytään, mikään koira ei käy ensimmäiseksi koiraksi. Mistä sen kokemuksen sitten saa?
Ja tuo, että jos ei halua harrastaa sitä tokoa, näyttelyitä tai agilityä, niin se on sama asia kuin että koira on sohvakoira?!
Mitä ihmettä?Näihin höpövaatimuksiin voi myös aivan vapaasti valehdella mitä sattuu. Siis tottakai me kirjoitamme joka viikko kirjeen koiran kuulumisista kasvattajalle, osallistumme rotupäiviin ja joukkotarkastuksiin. Ja suorastaan pursuamme intoa päästä uppoamaan agilityyn ja tokoon ja mitänäitänyton.
Ja sitten pennun noudon jälkeen voi unohtaa koko asian. Riittävän monta kertaa kun omalle kohdalle osuu, saattaa kehityskelpoisimmat kasvattajat alkaa jopa kyseenalaistamaan oman toimintansa järkevyyttä. 😁
Niin no, siinä vaiheessa kun seuraavaa pentua rupeatte kyselemään voi olla aika hiljaista... Kasvattajien piirit ovat pienet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Keski-Euroopassa ja vähän ihmetellen luen näitä juttuja. Onpa koiran hankkiminen mennyt vaikeaksi, jos haluaa ihan tavallisen, mutta kuitenkin tietyt ominaisuudet omaavan koiran. Täällä on paljon valinnanvaraa rotujen suhteen, mutta myös harrastelijakasvattajia, jotka teettävät silloin tällöin pentuja eivätkä vaadi näyttelyissä käyntiä tmv. Itsellänikin on kaksi rotukoira ihan vain lenkkikavereina.
Olenkin joskus puolitosissani miettinyt, että pitäisikö alkaa viemään pentuja Suomeen tai ryhtyä auttamaan ihmisiä, jotka haluavat hankkia koiran ulkomailta. En tiedä, mitä esim. Shiba Inut maksavat nykyään Suomessa, mutta itse löysin pienellä googletuksella meidän läheltä pentueen, jossa pennun hinta oli 1100e. Mutta ilmoitusta oli katsottu erittäin monta kertaa eli suosittu rotu se näkyy olevan täälläkin.
Teillä on paljon kulkukoira jotka raahataan rescuekoirina Suomeen. Miksi harkitset koirien välittämistä,pentutehtailijoilta?
Keski-Euroopassa kulkukoiria? Siis missä? Itävallassa? Sveitsissä? Saksassa? Belgiassa? Hollannissa?
Eiköhän nuo kulkukoirat ole ennemminkin lämpimämpien ja köyhempien maiden ongelma. Kuten tässäkin ketjussa on mainittu, Keski-Euroopassa näkee lähinnä suomalaisia lajitovereitaan paremmin käyttäytyviä hyvinhoidettuja koiria. Näissä maissa tapaa myös lemmikeille olemaan parempi terveydenhoito kuin Suomessa.
Ainakin Unkari on niin keskellä Eurooppaa kuin voi olla, ja siellä piisaa kodittomia koiria joka kolkalla.
- ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Keski-Euroopassa ja vähän ihmetellen luen näitä juttuja. Onpa koiran hankkiminen mennyt vaikeaksi, jos haluaa ihan tavallisen, mutta kuitenkin tietyt ominaisuudet omaavan koiran. Täällä on paljon valinnanvaraa rotujen suhteen, mutta myös harrastelijakasvattajia, jotka teettävät silloin tällöin pentuja eivätkä vaadi näyttelyissä käyntiä tmv. Itsellänikin on kaksi rotukoira ihan vain lenkkikavereina.
Olenkin joskus puolitosissani miettinyt, että pitäisikö alkaa viemään pentuja Suomeen tai ryhtyä auttamaan ihmisiä, jotka haluavat hankkia koiran ulkomailta. En tiedä, mitä esim. Shiba Inut maksavat nykyään Suomessa, mutta itse löysin pienellä googletuksella meidän läheltä pentueen, jossa pennun hinta oli 1100e. Mutta ilmoitusta oli katsottu erittäin monta kertaa eli suosittu rotu se näkyy olevan täälläkin.
Teillä on paljon kulkukoira jotka raahataan rescuekoirina Suomeen. Miksi harkitset koirien välittämistä,pentutehtailijoilta?
Keski-Euroopassa kulkukoiria? Siis missä? Itävallassa? Sveitsissä? Saksassa? Belgiassa? Hollannissa?
Eiköhän nuo kulkukoirat ole ennemminkin lämpimämpien ja köyhempien maiden ongelma. Kuten tässäkin ketjussa on mainittu, Keski-Euroopassa näkee lähinnä suomalaisia lajitovereitaan paremmin käyttäytyviä hyvinhoidettuja koiria. Näissä maissa tapaa myös lemmikeille olemaan parempi terveydenhoito kuin Suomessa.
Ainakin Unkari on niin keskellä Eurooppaa kuin voi olla, ja siellä piisaa kodittomia koiria joka kolkalla.
- ohis
???
Nyt on kyllä aika iso aukko yleissivistyksessä. Keski-Eurooppa on pääsääntöisesti Suomea varakkaampaa ja paremminvoivaa aluetta. Unkari on Moldovan ja Valko-Venäjän kanssa Itä-Eurooppaa. Unkarissa ei ole demokratiaa, lehdistönvapautta tai ihmisoikeuksia, ja keskimääräinen kuukausipalkka on alle 400 euroa. Kodittomat koirat ovat diktatuuria kohti siirtyvässä maassa se pienin ongelma.
Suomen koirien olot kyllä voittavat toki kehitysmaiden koirien olot, mutta siitä ei kovin kannata tuntea ylemmyyttä. Kuten tässä ketjussa on moneen kertaan sivuttu, aika monesta suomalaisesta koiransa yksin kotiin jättävästä tehtäisiin Ruotsissa eläintensuojeluilmoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla, sinkkunainen hoitoalalla, jäi Shiba saamatta, kun en lupautunut näyttelyihin ja elinikäiseen yhteydenpitoon kasvattajan kanssa...
Shiboilla tämä tilanne suomessa on kyllä ihan omaa luokkaansa. Minulla on shiba ja seuraan facebookissa monia shibaryhmiä. Lähes jokainen rodusta kyselijä teilataan aggressiivisesti kumoon kasvattajien toimesta. Toisin sanoen, jos et ole etukäteen perehtynyt shibaan, käynyt shibakävelyillä, hoitanut shibaa jnejne niin turha kysellä.
Shiba ei saa ensimmäiseksi koiraksi. Shibat ovat itsevarmoja ja ottavat lauman johtajuuden omistajalta helposti. Shibat myös turhautuvat helposti koska rodun ominaisuutena on älykkyys.
Sääli, ettei yhdelläkään Shibojen omistajista älykkyys ole ominaisuutena. Ovat meinaan aika pikkumielistä ja fasistista porukkaa.
Ruotsissa muuten kaikki koirat pitää rekisteröidä. Tällainen systeemi meillekin pitäisi saada. Saataisiin tasa-arvo rotukoirien ja seropien välillä ja kitkettyä pentutehtailua, kun kaikki syntyvät pennut saataisiin kirjattua. Ja myönnetään tässä kohdin, että osa niistä pentutehtailijoista on näitä vastuullisia koirankasvattajia. Koska rekisteriin hyväksytään yhdestä emosta vain yksi pentue vuodessa, tehdään kerran vuodessa rekisteröity pentue ja loput sitten myydään prepaid-numeron turvin ”rekisteröidyistä vanhemmista ilman papereita”.
Toinen Ruotsin eläinsuojeluhienous on se, että työntekijöiden kuten kotisairaanhoitajien tulee tehdä huoli-ilmoituksia huonosti hoidetuista eläimistä, eikä mikään vaitiolovelvollisuus toimi huoli-ilmoituksen esteenä. Meillä sama ilmoitus on saatu vasta ihmisille.
Nyt on poikkeustila myös pentujen saamisessa. Pennut on loppu. Kaikki haluavat koronakoiran. Yksinolo ahdistaa sinkuilla,perheet haluavat lapsille leikkikaverin ja lapsettomat/kellä jo aikuiset lapset pariskunnat taas vauvan.
Lisäksi useat kasvattajat lykänneet pentusuunnitelmia kun rajat olleet kiinni, astuttaminen kaukaisemman sulhasen kanssa hankalaa, pentujen esittely ostajille yms. muut ylimääräiset reissut kodin ulkopuolelle tuntuivat mahdottomilta toteuttaa helposti keväällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Keski-Euroopassa ja vähän ihmetellen luen näitä juttuja. Onpa koiran hankkiminen mennyt vaikeaksi, jos haluaa ihan tavallisen, mutta kuitenkin tietyt ominaisuudet omaavan koiran. Täällä on paljon valinnanvaraa rotujen suhteen, mutta myös harrastelijakasvattajia, jotka teettävät silloin tällöin pentuja eivätkä vaadi näyttelyissä käyntiä tmv. Itsellänikin on kaksi rotukoira ihan vain lenkkikavereina.
Olenkin joskus puolitosissani miettinyt, että pitäisikö alkaa viemään pentuja Suomeen tai ryhtyä auttamaan ihmisiä, jotka haluavat hankkia koiran ulkomailta. En tiedä, mitä esim. Shiba Inut maksavat nykyään Suomessa, mutta itse löysin pienellä googletuksella meidän läheltä pentueen, jossa pennun hinta oli 1100e. Mutta ilmoitusta oli katsottu erittäin monta kertaa eli suosittu rotu se näkyy olevan täälläkin.
Teillä on paljon kulkukoira jotka raahataan rescuekoirina Suomeen. Miksi harkitset koirien välittämistä,pentutehtailijoilta?
Keski-Euroopassa kulkukoiria? Siis missä? Itävallassa? Sveitsissä? Saksassa? Belgiassa? Hollannissa?
Eiköhän nuo kulkukoirat ole ennemminkin lämpimämpien ja köyhempien maiden ongelma. Kuten tässäkin ketjussa on mainittu, Keski-Euroopassa näkee lähinnä suomalaisia lajitovereitaan paremmin käyttäytyviä hyvinhoidettuja koiria. Näissä maissa tapaa myös lemmikeille olemaan parempi terveydenhoito kuin Suomessa.
Ainakin Unkari on niin keskellä Eurooppaa kuin voi olla, ja siellä piisaa kodittomia koiria joka kolkalla.
- ohis
???
Nyt on kyllä aika iso aukko yleissivistyksessä. Keski-Eurooppa on pääsääntöisesti Suomea varakkaampaa ja paremminvoivaa aluetta. Unkari on Moldovan ja Valko-Venäjän kanssa Itä-Eurooppaa. Unkarissa ei ole demokratiaa, lehdistönvapautta tai ihmisoikeuksia, ja keskimääräinen kuukausipalkka on alle 400 euroa. Kodittomat koirat ovat diktatuuria kohti siirtyvässä maassa se pienin ongelma.Suomen koirien olot kyllä voittavat toki kehitysmaiden koirien olot, mutta siitä ei kovin kannata tuntea ylemmyyttä. Kuten tässä ketjussa on moneen kertaan sivuttu, aika monesta suomalaisesta koiransa yksin kotiin jättävästä tehtäisiin Ruotsissa eläintensuojeluilmoitus.
Vilkaisepa Euroopan karttaa.
Shiba ei saa ensimmäiseksi koiraksi. Shibat ovat itsevarmoja ja ottavat lauman johtajuuden omistajalta helposti. Shibat myös turhautuvat helposti koska rodun ominaisuutena on älykkyys.