Lue keskustelun säännöt.
En enää yhtään ihmettele, että koiranpentuja ostetaan ties miltä pentutehtailijoilta!
29.05.2020 |
Ihan oikeasti. Tavallinen, hyvin voiva, hyväkäytöksinen ja rauhallinen lapsiperhe ei kelpaa kasvattajille. Olen soittanut useamman koirarodun kaikki Etelä-Suomen kasvattajat läpi ja jokaisella vastaus on sama: pennut varattuja JA emme myy pentuja lapsiperheeseen tai sellaiseen, jossa ei kilpailla koiran kanssa, tai käydä näyttelyissä.
Koira saisi siis hyvän kodin, vakuutuksen, paljon liikuntaa, paljon virikkeitä. Mutta ongelma on, että en pidä näyttelyistä tai kilpailemisesta. Ja ongelma näyttää olevan koiramakuni, joka on kieltämättä rajallinen oman koiran suhteen.
Mikä tässä on niin vaikeaa?! Lapset eivät ole pieniä enää, ja asumme rivitalossa, jossa iso piha. Ja minä tosiaan liikkuisin PALJON koiran kanssa, kun liikun muutenkin.
Seuraava askel on hakea ulkomailta, mutta kun on toi korona.
Kommentit (303)
Miksi pitäisi myydä koira eri tarkoitukseen kuin se on jalostettu, jos kerran niille on asiaan vihkiytyneitä ostajia muutenkin jonossa?
Enemmän ihmettelen miksi lenkkikaveriksi ei kelpaa kuin tietyt jalostetut rodut? Haittaako se nyt niin hirveästi, jos koira on vaikka sekarotuinen tai muu seura/lenkkikaveriksi soveltuvampi rotu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun Keski-Euroopassa ja vähän ihmetellen luen näitä juttuja. Onpa koiran hankkiminen mennyt vaikeaksi, jos haluaa ihan tavallisen, mutta kuitenkin tietyt ominaisuudet omaavan koiran. Täällä on paljon valinnanvaraa rotujen suhteen, mutta myös harrastelijakasvattajia, jotka teettävät silloin tällöin pentuja eivätkä vaadi näyttelyissä käyntiä tmv. Itsellänikin on kaksi rotukoira ihan vain lenkkikavereina.
Olenkin joskus puolitosissani miettinyt, että pitäisikö alkaa viemään pentuja Suomeen tai ryhtyä auttamaan ihmisiä, jotka haluavat hankkia koiran ulkomailta. En tiedä, mitä esim. Shiba Inut maksavat nykyään Suomessa, mutta itse löysin pienellä googletuksella meidän läheltä pentueen, jossa pennun hinta oli 1100e. Mutta ilmoitusta oli katsottu erittäin monta kertaa eli suosittu rotu se näkyy olevan täälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhan kärsimyksen aiheuttaminen ei ole sama asia, kuin stressin aiheuttaminen. Stressiähän kaikki elolliset joutuvat kohtaamaan joka päivä ja sopivina annoksina se auttaa selviytymisessä ja opettaa uusia taitoja.
Hyvin sosiaalistettu ja jo kohtalaisella hermorakenteella varustettu koira, joka luottaa omistajaansa, on tottunut vieraisiin ihmisiin ja koiriin selviää koiranäyttelypäivästä aivan varmasti ilman kärsimystä .Yksikään koira ei todellakaan nauti siitä, että pääsee vieraan (tai edes tutun) tekemään hammas- ja kivestarkastukseen. Totta kai se aiheuttaa koiralle stressiä ja kärsimystä, vaikka ei kipua tuotettaisikaan.
Aivan varmasti koiran tilapäinen sokeuttaminen silmätipoilla tuntikausiksi ja mikroskoopin työntäminen silmään kiinni on koiralle pelottavaaa ja ahdistavaa, vaikka se ei kipua tuottaisikaan.
Mutta kuten koiraihminen tähän ketjuun totesi - se on vaan koira. Eläimellä kuitenkin pitäisi olla arvoa sellaisenaan, ei vain välinearvo.
Hammas ja kivestarkastus ei varmasti tuota koiralle kipua. Olen opettanut omat koirani pennusta asti siihen, että vieraat ihmiset tutkivat niitä. Ihan pikkuhiljaa naksutinta käyttäen ja palkiten. Tämä tietysti siksi, että eläinlääkärissä asioiminen on koiralle näin miellyttävämpää, mutta myös jotta näyttelytarkastus onnistuu ongelmitta. Toki vieraiden kosketukseen positiivisesti suhtautumisesta on muutakin hyötyä. Ei siellä näyttelyissä mitenkään kovakouraisesti koiria käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi myydä koira eri tarkoitukseen kuin se on jalostettu, jos kerran niille on asiaan vihkiytyneitä ostajia muutenkin jonossa?
Enemmän ihmettelen miksi lenkkikaveriksi ei kelpaa kuin tietyt jalostetut rodut? Haittaako se nyt niin hirveästi, jos koira on vaikka sekarotuinen tai muu seura/lenkkikaveriksi soveltuvampi rotu
No kyllä se vähän haittaa. Minä haluan ehdottomasti trimmattavan rodun, koska en halua että karvoja on ympäri asuntoa. Lisäksi haluan tietyn luontoisen ja kokoisen koiran. Lopulta löysin sen haluamani koiran enkä ole vastaavaa löytänyt sekarotuisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.nettimarkkina.com/keskikokoinen-villakoira/1630359
Kasvattaja myy luonnevikaista koiraa, joka saattaa raivokkaasti hyökätä päälle. Ostajaehdokkailla ei ole lupaa pyytää edes koirasta kuvaa, ennen kuin toimittaa kattavan selvityksen itsestään ja perheestään. 😂
Mikä sua tässä naurattaa? Mitä mielestäsi tuolle koiralle pitäisi tehdä, lopettaa vai?
Hauskaa siinä on nimenomaan se, että kasvattajalle täytyy kirjoittaa suunnilleen CV ja elämänkerta, ennen kuin omistaja suostuu esimerkiksi lähettämään kuvia koirasta. 😂
Toivottavasti koiraparka pelastuu elämälle. Sitä ei kyllä yhtään edistä tuollainen pää pyllyssä -ilmoitus. Ilmoitus on jo ollut kolmatta kuukautta pystyssä, joten ei vissiin yhtään kasvattajan arvolle sopivaa ihmistä ole löytynyt.
Muistetaan nyt tässäkin, että raivohullu koira ei tietenkään ole kasvattajan vika vaan kyse on aina pennun ottajista. Kai tässäkin voisi ihan reilusti myöntää, että on mennyt oma jalostustyö ja/tai pennun kodin valinta aika vahvasti pieleen. Jos sen edes myöntäisi ja muuttaisi omia toimintatapojaan, Toivo saattaisi jopa pelastua elämälle.
Vielä täytyy tietysti korostaa, että jos omistajat haluavat palauttaa koiran takaisin kasvattajalle, se on aina omistajien vika. Tehdastakuuta ei ole ja pennut ovat aina priimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhan kärsimyksen aiheuttaminen ei ole sama asia, kuin stressin aiheuttaminen. Stressiähän kaikki elolliset joutuvat kohtaamaan joka päivä ja sopivina annoksina se auttaa selviytymisessä ja opettaa uusia taitoja.
Hyvin sosiaalistettu ja jo kohtalaisella hermorakenteella varustettu koira, joka luottaa omistajaansa, on tottunut vieraisiin ihmisiin ja koiriin selviää koiranäyttelypäivästä aivan varmasti ilman kärsimystä .Yksikään koira ei todellakaan nauti siitä, että pääsee vieraan (tai edes tutun) tekemään hammas- ja kivestarkastukseen. Totta kai se aiheuttaa koiralle stressiä ja kärsimystä, vaikka ei kipua tuotettaisikaan.
Aivan varmasti koiran tilapäinen sokeuttaminen silmätipoilla tuntikausiksi ja mikroskoopin työntäminen silmään kiinni on koiralle pelottavaaa ja ahdistavaa, vaikka se ei kipua tuottaisikaan.
Mutta kuten koiraihminen tähän ketjuun totesi - se on vaan koira. Eläimellä kuitenkin pitäisi olla arvoa sellaisenaan, ei vain välinearvo.
Hammas ja kivestarkastus ei varmasti tuota koiralle kipua. Olen opettanut omat koirani pennusta asti siihen, että vieraat ihmiset tutkivat niitä. Ihan pikkuhiljaa naksutinta käyttäen ja palkiten. Tämä tietysti siksi, että eläinlääkärissä asioiminen on koiralle näin miellyttävämpää, mutta myös jotta näyttelytarkastus onnistuu ongelmitta. Toki vieraiden kosketukseen positiivisesti suhtautumisesta on muutakin hyötyä. Ei siellä näyttelyissä mitenkään kovakouraisesti koiria käsitellä.
Tässä ei puhuttu kivusta vaan stressistä ja kärsimyksestä. Vaikkapa koiran näön sumentaminen tuntikausiksi aiheuttaa taatusti koirassa pelkoa ja ahdistusta, vaikka se ei käy kipeää. Koira kun ei ymmärrä mitä tapahtuu ja miksi ja saako näön vielä takaisin. Varmasti ymmärrät ainakin älyllisesti jos et empatian avulla, että koiralle voi aiheutua muutakin kärsimystä ja stressiä kuin kipu.
Vierailija kirjoitti:
Minulla, sinkkunainen hoitoalalla, jäi Shiba saamatta, kun en lupautunut näyttelyihin ja elinikäiseen yhteydenpitoon kasvattajan kanssa...
Shiboilla tämä tilanne suomessa on kyllä ihan omaa luokkaansa. Minulla on shiba ja seuraan facebookissa monia shibaryhmiä. Lähes jokainen rodusta kyselijä teilataan aggressiivisesti kumoon kasvattajien toimesta. Toisin sanoen, jos et ole etukäteen perehtynyt shibaan, käynyt shibakävelyillä, hoitanut shibaa jnejne niin turha kysellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi myydä koira eri tarkoitukseen kuin se on jalostettu, jos kerran niille on asiaan vihkiytyneitä ostajia muutenkin jonossa?
Enemmän ihmettelen miksi lenkkikaveriksi ei kelpaa kuin tietyt jalostetut rodut? Haittaako se nyt niin hirveästi, jos koira on vaikka sekarotuinen tai muu seura/lenkkikaveriksi soveltuvampi rotu
Tätä minäkin ihmettelen. Lisäksi on paljon näitä uusia roturisteymiä, joilla saadaan perimää laajennettua ja siten vältettyä monia perinnöllisiä sairauksia. Esim. lonkkavikaisen koiran elämä tulee sisältämään todella paljon kärsimystä, eikä tällaisia rotuja tulisi suosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla, sinkkunainen hoitoalalla, jäi Shiba saamatta, kun en lupautunut näyttelyihin ja elinikäiseen yhteydenpitoon kasvattajan kanssa...
Shiboilla tämä tilanne suomessa on kyllä ihan omaa luokkaansa. Minulla on shiba ja seuraan facebookissa monia shibaryhmiä. Lähes jokainen rodusta kyselijä teilataan aggressiivisesti kumoon kasvattajien toimesta. Toisin sanoen, jos et ole etukäteen perehtynyt shibaan, käynyt shibakävelyillä, hoitanut shibaa jnejne niin turha kysellä.
Lisäksi toisten kasvatustyötä ruoditaan, arvostellaan ja käydään jalostustietokantaa suurennuslasien kanssa läpi. Kasvatustyöstä on tehty jotakin elämää suurempaa suurta viisautta, johon vain harvat etuoikeutetut luomakunnan kruunut osaavat. Tällainen fanaattinen kasvatustoiminta aiheuttaa sen, että jos sinulla on kiva, kaunis, terveeksi todettu ja rodunomainen koira, niin et uskalla käyttää sitä jalostukseen kun se saadaan kuulostamaan niin kamalan vaikealta. Geenipooli alenee ja ihmetellään miksi sairaudet lisääntyy eri linjoissa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla, sinkkunainen hoitoalalla, jäi Shiba saamatta, kun en lupautunut näyttelyihin ja elinikäiseen yhteydenpitoon kasvattajan kanssa...
Shiboilla tämä tilanne suomessa on kyllä ihan omaa luokkaansa. Minulla on shiba ja seuraan facebookissa monia shibaryhmiä. Lähes jokainen rodusta kyselijä teilataan aggressiivisesti kumoon kasvattajien toimesta. Toisin sanoen, jos et ole etukäteen perehtynyt shibaan, käynyt shibakävelyillä, hoitanut shibaa jnejne niin turha kysellä.
Juuri näin. En ymmärrä, miksi Shibasta on tehty jumala. Ettei muka ilman shibatapaamisia muiden omistajien kanssa etukäteen voisi olla soveltuva omistajaksi. Toki sitten kun oma Shiba on, voin joskus tavata muita omistajia.
Arvostan toki paljon kasvattajalta saatavaa apua ja tukea kasvatuksessa ja sitä todennäköisesti saattaisin tarvita, mutta sellainen kasvattajan omistava asenne pentujaan kohtaan myynnin jälkeen ei houkuta. Voisin vapaaehtoisesti kerran vuodessa laittaa kuvia ja kuulumisia.
Hoitoalalla oleva shibahaaveilija
Pentutehtailu on tietenkin täysin väärin eikä sitä pidä tukea.
Mutta kyllä ketjun aloittajalla on pointti, moni kasvattaja kyllä hieman ylisuorittaa kun pennulle valitaan perhettä. Hirmuisia vaatimuksia näyttelyistä ja pentutapaamisista, ei riitä että pentu saa hyvän elämän rakastavan perheen luona, leikkejä ja liikuntaa.
Kuka tahansa voi tuupata tähän maailmaan ja millaisiin olosuhteisiin tahansa lapsen, mutta koitapa ostaa rotukoira niin sinut läpivalaistaan.
t. Kahden koiran omistaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pentutehtailu on tietenkin täysin väärin eikä sitä pidä tukea.
Mutta kyllä ketjun aloittajalla on pointti, moni kasvattaja kyllä hieman ylisuorittaa kun pennulle valitaan perhettä. Hirmuisia vaatimuksia näyttelyistä ja pentutapaamisista, ei riitä että pentu saa hyvän elämän rakastavan perheen luona, leikkejä ja liikuntaa.
Kuka tahansa voi tuupata tähän maailmaan ja millaisiin olosuhteisiin tahansa lapsen, mutta koitapa ostaa rotukoira niin sinut läpivalaistaan.
t. Kahden koiran omistaja
Ihan samalla lailla se on adoption kanssa. Eikö siis helpointa olisi synnyttää omat pentusi?
Vierailija kirjoitti:
Ei liity koiriin mutta kysyn silti. 20v sitten jokaisen kaupan ilmoitustaululla oli väh. 5 ilmoitusta jossa ANNETAAN kissanpentuja siis maatiaiskissan. Nykyisin tuntuu ettei kissoja ole missään tarjolla ja jos jostain niitä löydät niin MAATIAIS kissoista pyydetään satasia. Siis mitä ihmettä on tapahtunut?
Siis hyvä että näitä vahinko pentueita ei tule samaan tahtia, mutta milloin maatiaiskissasta on tullut noin arvokas? Silloin on sama ostaa jo rotukissa.
Kissoja on tosiaan eläinsuojeluyhdistyksiltä adoptoitavana se 20000 per vuosi. Näistä suuri osa pentuja. Kumma jos ei tuosta määrästä sopivaa löydy. Maksaa toki sen 100-150 euroa.
Mitä muuten luulit et niille kaupanseinäolmoitusten pennuille tapahtui? 5 ilmoitusta x 5 pentua. Noista koti löytyi ehkä 5 pennulle, lopuilta 20:ltä sitten vedettiin kirveellä kaula poikki, heitettiin muovipussissa järveen tai viskattiin autonikkunasta jossain metsätiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihan liity suoraan aiheeseen, mutta mua on entisenä koiran omistajana alkanut mietityttää koirien pidon eettisyys ylipäänsä. Koiran pennut erotetaan perheestään jo 2 kk ikäisinä, vaikka luonnollisesti koira itsenäistyisi vasta 1-3 vuoden iässä. Miltäköhän tuntuisi olla koira, joutua noin pienenä eroon omasta perheestään keskelle vieraita ihmisiä, joiden kanssa ei puhu edes samaa kieltä. Sitten joutuu tekemään ruokaa ja tylsistymistä vastaan kaikkia ihmisten keksimiä kotkotuksia, vaikka koiran kannalta olisi parempi saada toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä omien lajitoverien seurassa. On kyllä ihme ettei koirilla ole enempää mielenterveysongelmia
Ruotsissa laki kieltää, että koira ei saa olla yli kuutta tuntia päivässä yksin kotona. Suomi tulee tässä asiassa kovasti jälkijunassa. Onneksi vähin erin aletaan havahtua siihen, että lemmikkieläimillä on oikeus olla ensisijaisesti eläimiä eikä ihmisten toiveiden toteuttajia.
En osaa sanoa, mikä olisi koiranpennun luontainen vieroitusikä. Ainakin hevosvarsat vieroitetaan aivan liian varhain. Tamma kantaa 11 kuukautta, ja uusi varsa pitäisi syntyä joka vuosi. :( Varsa olisi hyvä vierottaa vasta puolivuotiaana kolmen kuukauden sijaan. Tämäkin on tietty silkkaa luksusta lehmän ja vasikan elämään nähden.
Mitenköhän Ruotsissa koiramäärät ovat kehittyneet lakimuutoksen myötä? Tuohan tekee koiranomistamisesta käytännössä mahdotonta varmaan 90%:lle töissä käyvistä. Aika harva on varmaan myös valmis siihen että koiran takia vaikka pariskunnan toinen osapuoli tekisi koko ajan päivävuoroa ja toinen iltavuoroa eli kumppania näkisi vain yöllä ja vapaapäivinä.
Kaupungistumisen myötä toki lemmikkipalvelut ovat lisääntymään päin. Itse teen työtä jossa pari kertaa kuussa 24h päivystysvuoro eli en ole koiraa voinut hankkia mutta toki jos saisi koiran ns. koirapäiväkotiin tai ostettua lenkityspalvelun..Toki tämän hetken hinnoissa yksi lenkki 20-25 euroa ja esim. vuorokauden aikana niitä pitäisi olla se 4 eli se olisi n. 200 euron kustannus/kk, aika kalliiksi tulisi.
Kasvatan keskikokoista hyvin liikunnallista rotua, olen ollut aktiivinen kasvattaja yli kymmenen vuotta.
Terveystutkimuksia tehdään koska seurataan yleisesti ko.rodun terveyttä ja elinvoimaa, luonnetesteillä, käyttökokeilla ja näyttelyllä arvioidaan sitten yhdessä terveystuloksien kanssa koiran rodun omaisuutta, suorituskykyä, rakennetta jne. Siitä syystä että olisi tallennettua tietoa koirasukupolvista jotta osattaisiin tehdä mahdollisimman terveitä, hyväkuntoisia ja kaikin puolin hienoja rotunsa edustajia.
Koirilla on perinnöllisiä sairauksia, joita voidaan vältellä kasvatustyössä jos tutkittuja koiria on riittävästi. Siksi kasvattaja siis toivoo että myös sinun lemmikkikoiraksi hankkimasi pentu isompana terveystutkitaan. Jos pentueeseen syntyy 5 pentua, ja kahdella on kaihi, on selvää että jompi kumpi/molemmat vanhemmat on perinnöllisen kaihin kantajia. Jos juuri nämä kaksi jää tutkimatta, ja kolmea muuta käytetään isosti jalostukseen toisten kaihin kantajien kanssa, voi olla jo kymmeniä kaihi potilaita tiedossa, tätä ei kukaan täysipäinen kasvattaja halua.
Toivoisin tietenkin, että uudet kasvattini omistajat innostuisivat rodusta ja koiraharrastuksesta enemmänkin, tähän tarjoan mahdollisuuden ja opastuksen, pakottaa ei voi enkä haluakaan. Koko pentueelle yhteinen terveystarkastus päivä on myös mahdollisuus tavata yhdellä kertaa kaikki koirasi sisarukset ja niiden omistajat, vaihtaa kokemuksia yms. Näiden ja näyttelyiden jälkeen käydään yhdessä syömässä ja jutellaan, mutta toki kaikki tämä vain jos on halua ja innostusta.
Olen myynyt pentuja kyllä ihan lemmikkikoteihin, mutta olen ihan suoraa sanonut että sitä kaikista lupaavinta pentua (kasvattajan näkökulmasta) en anna sohvakoiraksi.
Tällä minun kokemuksella, vaikka tiedän että kasvattajissa on myös mätämunia, täytyy sanoa että aika hurjia asenteita saa kyllä pennunostajiltakin. Kasvattajan on aina helpompi sanoa ei kuin kyllä jos ostajaehdokas vaikuttaa epärehelliseltä tai on kovin agressiiviseen tapaan vaatimassa asioita jo ensimmäisestä puhelusta lähtien, ei tarvitse sitten kymmentä vuotta miettiä että tuliko myytyä huonoon kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihan liity suoraan aiheeseen, mutta mua on entisenä koiran omistajana alkanut mietityttää koirien pidon eettisyys ylipäänsä. Koiran pennut erotetaan perheestään jo 2 kk ikäisinä, vaikka luonnollisesti koira itsenäistyisi vasta 1-3 vuoden iässä. Miltäköhän tuntuisi olla koira, joutua noin pienenä eroon omasta perheestään keskelle vieraita ihmisiä, joiden kanssa ei puhu edes samaa kieltä. Sitten joutuu tekemään ruokaa ja tylsistymistä vastaan kaikkia ihmisten keksimiä kotkotuksia, vaikka koiran kannalta olisi parempi saada toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä omien lajitoverien seurassa. On kyllä ihme ettei koirilla ole enempää mielenterveysongelmia
Ruotsissa laki kieltää, että koira ei saa olla yli kuutta tuntia päivässä yksin kotona. Suomi tulee tässä asiassa kovasti jälkijunassa. Onneksi vähin erin aletaan havahtua siihen, että lemmikkieläimillä on oikeus olla ensisijaisesti eläimiä eikä ihmisten toiveiden toteuttajia.
En osaa sanoa, mikä olisi koiranpennun luontainen vieroitusikä. Ainakin hevosvarsat vieroitetaan aivan liian varhain. Tamma kantaa 11 kuukautta, ja uusi varsa pitäisi syntyä joka vuosi. :( Varsa olisi hyvä vierottaa vasta puolivuotiaana kolmen kuukauden sijaan. Tämäkin on tietty silkkaa luksusta lehmän ja vasikan elämään nähden.
Mitenköhän Ruotsissa koiramäärät ovat kehittyneet lakimuutoksen myötä? Tuohan tekee koiranomistamisesta käytännössä mahdotonta varmaan 90%:lle töissä käyvistä. Aika harva on varmaan myös valmis siihen että koiran takia vaikka pariskunnan toinen osapuoli tekisi koko ajan päivävuoroa ja toinen iltavuoroa eli kumppania näkisi vain yöllä ja vapaapäivinä.
Kaupungistumisen myötä toki lemmikkipalvelut ovat lisääntymään päin. Itse teen työtä jossa pari kertaa kuussa 24h päivystysvuoro eli en ole koiraa voinut hankkia mutta toki jos saisi koiran ns. koirapäiväkotiin tai ostettua lenkityspalvelun..Toki tämän hetken hinnoissa yksi lenkki 20-25 euroa ja esim. vuorokauden aikana niitä pitäisi olla se 4 eli se olisi n. 200 euron kustannus/kk, aika kalliiksi tulisi.
Ruotsissa on nimenomaan tosi paljon hunddagis eli koirapäiväkoteja. Siellä koiralla on seuraa ja koira pääsee myös parikin kertaa päivässä lenkille ja ajan kanssa ulkoilemaan.
Minusta koirapäikky voisi olla hyvä työllistävä ala täälläkin. Yrityksen voi laittaa pystyyn omaan kotiinsa, jos ei nyt ihan yksiössä asu. Eikä tällainen yritys vaatisi isoa alkupääomaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihan liity suoraan aiheeseen, mutta mua on entisenä koiran omistajana alkanut mietityttää koirien pidon eettisyys ylipäänsä. Koiran pennut erotetaan perheestään jo 2 kk ikäisinä, vaikka luonnollisesti koira itsenäistyisi vasta 1-3 vuoden iässä. Miltäköhän tuntuisi olla koira, joutua noin pienenä eroon omasta perheestään keskelle vieraita ihmisiä, joiden kanssa ei puhu edes samaa kieltä. Sitten joutuu tekemään ruokaa ja tylsistymistä vastaan kaikkia ihmisten keksimiä kotkotuksia, vaikka koiran kannalta olisi parempi saada toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä omien lajitoverien seurassa. On kyllä ihme ettei koirilla ole enempää mielenterveysongelmia
Ruotsissa laki kieltää, että koira ei saa olla yli kuutta tuntia päivässä yksin kotona. Suomi tulee tässä asiassa kovasti jälkijunassa. Onneksi vähin erin aletaan havahtua siihen, että lemmikkieläimillä on oikeus olla ensisijaisesti eläimiä eikä ihmisten toiveiden toteuttajia.
En osaa sanoa, mikä olisi koiranpennun luontainen vieroitusikä. Ainakin hevosvarsat vieroitetaan aivan liian varhain. Tamma kantaa 11 kuukautta, ja uusi varsa pitäisi syntyä joka vuosi. :( Varsa olisi hyvä vierottaa vasta puolivuotiaana kolmen kuukauden sijaan. Tämäkin on tietty silkkaa luksusta lehmän ja vasikan elämään nähden.
Mitenköhän Ruotsissa koiramäärät ovat kehittyneet lakimuutoksen myötä? Tuohan tekee koiranomistamisesta käytännössä mahdotonta varmaan 90%:lle töissä käyvistä. Aika harva on varmaan myös valmis siihen että koiran takia vaikka pariskunnan toinen osapuoli tekisi koko ajan päivävuoroa ja toinen iltavuoroa eli kumppania näkisi vain yöllä ja vapaapäivinä.
Kaupungistumisen myötä toki lemmikkipalvelut ovat lisääntymään päin. Itse teen työtä jossa pari kertaa kuussa 24h päivystysvuoro eli en ole koiraa voinut hankkia mutta toki jos saisi koiran ns. koirapäiväkotiin tai ostettua lenkityspalvelun..Toki tämän hetken hinnoissa yksi lenkki 20-25 euroa ja esim. vuorokauden aikana niitä pitäisi olla se 4 eli se olisi n. 200 euron kustannus/kk, aika kalliiksi tulisi.
Ruotsissa asuvat tutut käyvät lounastauolla lenkittämässä koiran. Pariskunnat vuoropäivinä. Tai sitten joku tuttu tai naapuri käy pientä korvausta tai palvelusta vastaan. Osa tekee myös etätöitä välillä joilla on siihen mahdollisuus. Ja noita koirapäiväkoteja käytetään kans.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihan liity suoraan aiheeseen, mutta mua on entisenä koiran omistajana alkanut mietityttää koirien pidon eettisyys ylipäänsä. Koiran pennut erotetaan perheestään jo 2 kk ikäisinä, vaikka luonnollisesti koira itsenäistyisi vasta 1-3 vuoden iässä. Miltäköhän tuntuisi olla koira, joutua noin pienenä eroon omasta perheestään keskelle vieraita ihmisiä, joiden kanssa ei puhu edes samaa kieltä. Sitten joutuu tekemään ruokaa ja tylsistymistä vastaan kaikkia ihmisten keksimiä kotkotuksia, vaikka koiran kannalta olisi parempi saada toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä omien lajitoverien seurassa. On kyllä ihme ettei koirilla ole enempää mielenterveysongelmia
Ruotsissa laki kieltää, että koira ei saa olla yli kuutta tuntia päivässä yksin kotona. Suomi tulee tässä asiassa kovasti jälkijunassa. Onneksi vähin erin aletaan havahtua siihen, että lemmikkieläimillä on oikeus olla ensisijaisesti eläimiä eikä ihmisten toiveiden toteuttajia.
En osaa sanoa, mikä olisi koiranpennun luontainen vieroitusikä. Ainakin hevosvarsat vieroitetaan aivan liian varhain. Tamma kantaa 11 kuukautta, ja uusi varsa pitäisi syntyä joka vuosi. :( Varsa olisi hyvä vierottaa vasta puolivuotiaana kolmen kuukauden sijaan. Tämäkin on tietty silkkaa luksusta lehmän ja vasikan elämään nähden.
Mitenköhän Ruotsissa koiramäärät ovat kehittyneet lakimuutoksen myötä? Tuohan tekee koiranomistamisesta käytännössä mahdotonta varmaan 90%:lle töissä käyvistä. Aika harva on varmaan myös valmis siihen että koiran takia vaikka pariskunnan toinen osapuoli tekisi koko ajan päivävuoroa ja toinen iltavuoroa eli kumppania näkisi vain yöllä ja vapaapäivinä.
Kaupungistumisen myötä toki lemmikkipalvelut ovat lisääntymään päin. Itse teen työtä jossa pari kertaa kuussa 24h päivystysvuoro eli en ole koiraa voinut hankkia mutta toki jos saisi koiran ns. koirapäiväkotiin tai ostettua lenkityspalvelun..Toki tämän hetken hinnoissa yksi lenkki 20-25 euroa ja esim. vuorokauden aikana niitä pitäisi olla se 4 eli se olisi n. 200 euron kustannus/kk, aika kalliiksi tulisi.
Ruotsissa on nimenomaan tosi paljon hunddagis eli koirapäiväkoteja. Siellä koiralla on seuraa ja koira pääsee myös parikin kertaa päivässä lenkille ja ajan kanssa ulkoilemaan.
Minusta koirapäikky voisi olla hyvä työllistävä ala täälläkin. Yrityksen voi laittaa pystyyn omaan kotiinsa, jos ei nyt ihan yksiössä asu. Eikä tällainen yritys vaatisi isoa alkupääomaakaan.
Tähän vielä jatkan. :) Hinnat varmaan vaihtelee paikkakunnittain, mutta 2400 SEK tiedän veloitetun täydestä ma-pe hoitoviikosta kuukautta kohden.
Monesti näissä päikyissä tarjotaan halukkaille myös muita lisäpalveluja kuten koiranpesua, kynsienleikkausta, hampaiden pesua ja trimmausta.
Vierailija kirjoitti:
Asun Keski-Euroopassa ja vähän ihmetellen luen näitä juttuja. Onpa koiran hankkiminen mennyt vaikeaksi, jos haluaa ihan tavallisen, mutta kuitenkin tietyt ominaisuudet omaavan koiran. Täällä on paljon valinnanvaraa rotujen suhteen, mutta myös harrastelijakasvattajia, jotka teettävät silloin tällöin pentuja eivätkä vaadi näyttelyissä käyntiä tmv. Itsellänikin on kaksi rotukoira ihan vain lenkkikavereina.
Olenkin joskus puolitosissani miettinyt, että pitäisikö alkaa viemään pentuja Suomeen tai ryhtyä auttamaan ihmisiä, jotka haluavat hankkia koiran ulkomailta. En tiedä, mitä esim. Shiba Inut maksavat nykyään Suomessa, mutta itse löysin pienellä googletuksella meidän läheltä pentueen, jossa pennun hinta oli 1100e. Mutta ilmoitusta oli katsottu erittäin monta kertaa eli suosittu rotu se näkyy olevan täälläkin.
Teillä on paljon kulkukoira jotka raahataan rescuekoirina Suomeen. Miksi harkitset koirien välittämistä,pentutehtailijoilta?
Mikä sua tässä naurattaa? Mitä mielestäsi tuolle koiralle pitäisi tehdä, lopettaa vai?