Miltä teistä aikuisista tuntuu kun näette ystävienne päivityksiä somessa että pitävät hauskaa ilman teitä?

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän päälle kolmekymppinen ja samat setit täällä. Minä olin se keneen otettiin yhteyttä, kun tarvittiin tukea ja neuvoja. Kuuntelin, myötäelin ja yritin parhaani mukaan auttaa vaikeissakin asioissa. Sitten kun oma elämäni heitti häränpyllyä, kukaan ei edes vaivautunut kyselemään kuulumisia. Poistin jossain vaiheessa nämä ihmiset somesta, kun tuntui niin pahalta katsoa vain sivusta.

Minulla ihan samaa. Meidän keittiönpöydän ääreen tultiin jakamaan huolet ja surut, ja minä kelpasin lastenvahdiksi. Ja koska en ikinä valittanut rahanpuutetta, kelpasin kaiken maailman kutsuille ja minulta usein kysyttiin ostanko jotain pieneksi jääneitä lastenvaatteita. Onhan se hyvä diili, kun saa hyviä lastenvaatteita halvalla, ja näkihän niillä kutsuilla tuttuja ja sai palan kakkua ja kahvia. 

Harmi, että sitten kun minulla olisi ollut juteltavaa, ei sitä kukaan halunnut kuulla. Sanottiin jopa suoraan, että "en mä näistä mitään tiedä, joten turha mulle puhua". Pari kertaa alennuin jopa sanomaan, että hei seuraavan kerran kun menette, niin pyytäkää mukaan kun olisi ihana käydä tuulettumassa/teatterissa/missä lie. Ei tullut pyyntöjä. Kerran minut lisättiin Whatsapp-ryhmään, että mökkiviikonloppua olisi tulossa, mutta kummasti se ryhmä hiljeni, ja pari viikkoa myöhemmin somesta näin että siellä sitä ollaan mökillä. 

Kyllä, tuntuu aina yhtä pahalta. Olen jo 38-vuotias ja miettinyt, että onko tämä tätä loppu elämä? Ja luokkakokoukseen en myöskään ole saanut kutsua. Kai se on niin, että kun kerran tippuu kyydistä pois, ei ole asiaa enää kaveripiireihin. Tai jos ei ole koskaan ollut osa mitään "ryhmää" tai tarpeeksi läheinen suvun kanssa, ei ikinä tule olemaankaan. 

Kippis vaan perjantain kunniaksi! Voin rehellisesti sanoa, että kyyneleet valuu poskilla tätä kirjoittaessa. Ehkä vähän arka aihe... 

Olen iloinen, kun ystävilläni on hauskaa. Mulla ehkä se ero kuitenkin, että en kuulu mihinkään ystäväporukkaan, josta mut ainoana voitaisiin jättää kutsumatta. Eli ei ole tilannetta, että ystäväni viettäisivät aikaa yhdessä ja vain mua ei olisi pyydetty mukaan. Itseasiassa ystäväni eivät edes tunne toisiaan. Kun vietän tai järjestän jotain isommalla porukalla, kyse on aina sukulaisista. Tai sitten jostain työpaikan jutusta, jonka taas järjestää ja maksaa työnantaja. Olen sen verran introvertti, että sukulaisiani lukuunottamatta isommassa porukassa mulle tulee aika nopeasti tylsää ja alkaa väsyttää. Menen mieluummin viinilasille yhden ystäväni kanssa kuin isossa porukassa. Samoin kutsun mieluummin kesällä meille grillaamaan yhden ystäväni perheineen kuin monta. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu pahalta, minulla tälläinen kokemus:

Minulla ja miehelläni on ystäväpariskunta. Me lainaamme heille tiukan paikan tullen rahaa, kastelemme kukat ja hoidamme postin kun ovat reissussa. Kuntelemme heidän murheita ja huolia ja toki myös istumme iltaa yhdessä ja nauramme. Olemme aika paljon tekemissä. Ikinä emme vilahda yhdessäkään someen laitetussa kuvassa, mieheni jopa rajattiin pois kuvasta jossa olisi ollut.

Sitten tämä pariskunta tapaa toisen pariskunnan. Somessa kuva jälkikäteen ja joku hauska hehkutus kuinka mukavaa oli.

Myönnän että tuntuu pahalta ja se oikeastaan hävettääkin. Ei tietenkään se että tapaavat muitakin ihmisiä, mutta se että muita ihmisiä ja tapahtumia hehkutetaan, meitä ei ikinä.

Mua ei kanssa koskaan merkitä mihinkään somejulkaisuihin! Ei ikinä! Ihan kuin minun kanssa vietetty aika ei olisi ollenkaan tärkeää, tai että se on noloakin, mutta muita ihmisiä hehkutetaan rakkaiksi, ihaniksi ja parhaiksi :(

Se on ihan selvää, että jos on tietty yhtenäinen porukka ja yksi jätetään kutsumatta kun muut keskenään sopivat yhteistä tekemistä, niin kyllä se on tarkoituksellista. Tällöin kannattaa ymmärtää vihje, että et kuulu tähän porukkaan oikeasti, ja etsiä uusia parempia ystäviä.

Minulla on jopa kokemusta sieltä ryhmän puolelta tästä. Meillä oli opiskeluaikana kaveriporukka, jonka yksi jäsen halusi aina tuoda illanistujaisiin ns. ulkopuolisia ihmisiä mukanaan ja muutenkin hän oli sillä tavalla sosiaalisempi, että pyöri paljon myös muissa porukoissa samalla kun me muut introvertimmät/sisäänpäin kääntyneet nyhjättiin aina keskenämme siinä samassa ryhmässä. Kutsun tätä yhtä erilaista kaveria vaikka Ekstrovertiksi. Jossain vaiheessa sitten kävi vaan niin, että kun me muut oltiin taas porukalla jossain hengailemassa ja tämä Ekstrovertti oli joidenkin ihan toisten ystäviensä kanssa toisaalla, niin me muut sovimme yhteisistä tekemisistä kutsumatta Ekstroverttia mukaan. Siis emme erikseen kutsuneet poissaolijaa mukaan seuraaviin rientoihin, koska suoraan sanottuna kukaan ei siinä tilanteessa kaivannut häntä. Hän vain oli sen verran erilainen, että hän oli etääntynyt muusta porukasta. Sitten kun hän itse tajusi ettei häntä ollut kutsuttu, niin totta kai hän loukkaantui ja pisti välit poikki. Mutta rehellisesti sanottuna minusta se oli vaan kaikille parempi näin, koska hän ei sopinut joukkoon. Miksi roikkua porukassa, johon ei sovi? Aikuiset ihmiset saavat valita seuransa, ja jos jonkun kanssa ei aidosti synkkaa niin ei häntä tarvitse väkisin pitää lähipiirissään. Raadollista mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Olen iloinen, kun ystävilläni on hauskaa. Mulla ehkä se ero kuitenkin, että en kuulu mihinkään ystäväporukkaan, josta mut ainoana voitaisiin jättää kutsumatta. Eli ei ole tilannetta, että ystäväni viettäisivät aikaa yhdessä ja vain mua ei olisi pyydetty mukaan. Itseasiassa ystäväni eivät edes tunne toisiaan. Kun vietän tai järjestän jotain isommalla porukalla, kyse on aina sukulaisista. Tai sitten jostain työpaikan jutusta, jonka taas järjestää ja maksaa työnantaja. Olen sen verran introvertti, että sukulaisiani lukuunottamatta isommassa porukassa mulle tulee aika nopeasti tylsää ja alkaa väsyttää. Menen mieluummin viinilasille yhden ystäväni kanssa kuin isossa porukassa. Samoin kutsun mieluummin kesällä meille grillaamaan yhden ystäväni perheineen kuin monta. 

Jos sukulaisesi juhlisivat keskenään kutsumatta sinua ja hehkuttaisivat somessa että "ihanaa kun kaikki lähimmät on koolla!" niin miltä se tuntuisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen iloinen, kun ystävilläni on hauskaa. Mulla ehkä se ero kuitenkin, että en kuulu mihinkään ystäväporukkaan, josta mut ainoana voitaisiin jättää kutsumatta. Eli ei ole tilannetta, että ystäväni viettäisivät aikaa yhdessä ja vain mua ei olisi pyydetty mukaan. Itseasiassa ystäväni eivät edes tunne toisiaan. Kun vietän tai järjestän jotain isommalla porukalla, kyse on aina sukulaisista. Tai sitten jostain työpaikan jutusta, jonka taas järjestää ja maksaa työnantaja. Olen sen verran introvertti, että sukulaisiani lukuunottamatta isommassa porukassa mulle tulee aika nopeasti tylsää ja alkaa väsyttää. Menen mieluummin viinilasille yhden ystäväni kanssa kuin isossa porukassa. Samoin kutsun mieluummin kesällä meille grillaamaan yhden ystäväni perheineen kuin monta. 

Jos sukulaisesi juhlisivat keskenään kutsumatta sinua ja hehkuttaisivat somessa että "ihanaa kun kaikki lähimmät on koolla!" niin miltä se tuntuisi?

Sukulaiseni tuntien nauraisin. Mutta ymmärrän, mitä tarkoitat. Onneksi olen luonteeltani sellainen, että en ole koskaan edes kaivannut mitään ystäväporukoita. En ole lainkaan "porukkaihminen" vaan viihdyn paljon paremmin vain yhden ihmisen tai korkeintaan lisäksi  hänen puolisonsa ja mahdollisten lastensa seurassa kerrallaan. Hyvä puoli tässä on myös se, että ystävikseni on valikoitunut keskenään hyvin erilaisia ihmisiä. Ei ole ollut tarkoituskaan, että he viihtyisivät toistensa seurassa tai edes tulisivat toistensa kanssa toimeen . 

Harmitti kun kuulin jälkeenpäin että meitä miehen kanssa ei ollut kutsuttu juhliin joissa oli samat ihmiset joiden kanssa ennen oltiin vietetty aikaa. Kysyin suoraan juhlien järjestäjältä, että miksi eivät kutsuneet meitä, niin kävikin kierrellen ja kaarrellen mutta lopulta hyvin selvästi ilmi, että he eivät oikeasti viihdy meidän seurassa niin hyvin kuin niiden muiden, niin ei ollut tullut mieleen meitä kutsua. Minä ja mieheni luultiin, että ollaan läheisiä heidän kanssaan ja viihdytään hyvin yhdessä, mutta olivatkin vain esittäneet ja tunne oli yksipuolinen. Eipä tuohon voinut muuta sanoa kuin että selvä, pitäkäähän te muut sitten jatkossakin hauskaa keskenänne, me etsitään muuta seuraa!

Eli oikeasti, jos koet kuuluvasi siihen ryhmään joka viettää aikaa yhdessä, mutta sinua ei ole kutsuttu.... niin ikävä kyllä totuus on varmaan se, että et ole heidän mielestään niin tiivis osa ryhmää kuin sinä koet itse olevasi. Eli parempi alkaa etsiä uusia kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan selvää, että jos on tietty yhtenäinen porukka ja yksi jätetään kutsumatta kun muut keskenään sopivat yhteistä tekemistä, niin kyllä se on tarkoituksellista. Tällöin kannattaa ymmärtää vihje, että et kuulu tähän porukkaan oikeasti, ja etsiä uusia parempia ystäviä.

Minulla on jopa kokemusta sieltä ryhmän puolelta tästä. Meillä oli opiskeluaikana kaveriporukka, jonka yksi jäsen halusi aina tuoda illanistujaisiin ns. ulkopuolisia ihmisiä mukanaan ja muutenkin hän oli sillä tavalla sosiaalisempi, että pyöri paljon myös muissa porukoissa samalla kun me muut introvertimmät/sisäänpäin kääntyneet nyhjättiin aina keskenämme siinä samassa ryhmässä. Kutsun tätä yhtä erilaista kaveria vaikka Ekstrovertiksi. Jossain vaiheessa sitten kävi vaan niin, että kun me muut oltiin taas porukalla jossain hengailemassa ja tämä Ekstrovertti oli joidenkin ihan toisten ystäviensä kanssa toisaalla, niin me muut sovimme yhteisistä tekemisistä kutsumatta Ekstroverttia mukaan. Siis emme erikseen kutsuneet poissaolijaa mukaan seuraaviin rientoihin, koska suoraan sanottuna kukaan ei siinä tilanteessa kaivannut häntä. Hän vain oli sen verran erilainen, että hän oli etääntynyt muusta porukasta. Sitten kun hän itse tajusi ettei häntä ollut kutsuttu, niin totta kai hän loukkaantui ja pisti välit poikki. Mutta rehellisesti sanottuna minusta se oli vaan kaikille parempi näin, koska hän ei sopinut joukkoon. Miksi roikkua porukassa, johon ei sovi? Aikuiset ihmiset saavat valita seuransa, ja jos jonkun kanssa ei aidosti synkkaa niin ei häntä tarvitse väkisin pitää lähipiirissään. Raadollista mutta totta.

Viestin kirjoittaja täällä ja huomaan olevani mielipiteeni kanssa yksin...

Noh, alapeukuttajat: olkaa hyvät ja muuttakaa mieleni. Mikä tässä kuviossa on väärin?

Olen itsekin tullut jätetyksi porukasta ja totesin että ikävä juttu mutta joskus käy näin. Ei ketään voi pakottaa olemaan läheinen ystävä tai edes kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan selvää, että jos on tietty yhtenäinen porukka ja yksi jätetään kutsumatta kun muut keskenään sopivat yhteistä tekemistä, niin kyllä se on tarkoituksellista. Tällöin kannattaa ymmärtää vihje, että et kuulu tähän porukkaan oikeasti, ja etsiä uusia parempia ystäviä.

Minulla on jopa kokemusta sieltä ryhmän puolelta tästä. Meillä oli opiskeluaikana kaveriporukka, jonka yksi jäsen halusi aina tuoda illanistujaisiin ns. ulkopuolisia ihmisiä mukanaan ja muutenkin hän oli sillä tavalla sosiaalisempi, että pyöri paljon myös muissa porukoissa samalla kun me muut introvertimmät/sisäänpäin kääntyneet nyhjättiin aina keskenämme siinä samassa ryhmässä. Kutsun tätä yhtä erilaista kaveria vaikka Ekstrovertiksi. Jossain vaiheessa sitten kävi vaan niin, että kun me muut oltiin taas porukalla jossain hengailemassa ja tämä Ekstrovertti oli joidenkin ihan toisten ystäviensä kanssa toisaalla, niin me muut sovimme yhteisistä tekemisistä kutsumatta Ekstroverttia mukaan. Siis emme erikseen kutsuneet poissaolijaa mukaan seuraaviin rientoihin, koska suoraan sanottuna kukaan ei siinä tilanteessa kaivannut häntä. Hän vain oli sen verran erilainen, että hän oli etääntynyt muusta porukasta. Sitten kun hän itse tajusi ettei häntä ollut kutsuttu, niin totta kai hän loukkaantui ja pisti välit poikki. Mutta rehellisesti sanottuna minusta se oli vaan kaikille parempi näin, koska hän ei sopinut joukkoon. Miksi roikkua porukassa, johon ei sovi? Aikuiset ihmiset saavat valita seuransa, ja jos jonkun kanssa ei aidosti synkkaa niin ei häntä tarvitse väkisin pitää lähipiirissään. Raadollista mutta totta.

Viestin kirjoittaja täällä ja huomaan olevani mielipiteeni kanssa yksin...

Noh, alapeukuttajat: olkaa hyvät ja muuttakaa mieleni. Mikä tässä kuviossa on väärin?

Olen itsekin tullut jätetyksi porukasta ja totesin että ikävä juttu mutta joskus käy näin. Ei ketään voi pakottaa olemaan läheinen ystävä tai edes kaveri.

Et ole yksin, minä yläpeukutin kirjoitustasi. 

up