Miltä teistä aikuisista tuntuu kun näette ystävienne päivityksiä somessa että pitävät hauskaa ilman teitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin itseäni aika itsekkäänä, jos ystäväni saisivat pitää hauskaa vain minun kanssani. Joten vastaus kysymykseesi: ihan mukavaa, että ystävilläni on hauskaa. En osaa olla mustasukkainen ystävistäni. 

No näinkin, mutta kun on itse ehdottanut että järjestettäisiin jotain ja sitten se onkin järjestetty ilman minua. Varmasti olen lapsellinen ja mustasukkainen, mutta en minä oikein mitenkään saa tuota taputeltua niin että se ei tarkoittaisi että minun seuraani ei kaivata.

Ap

Kiinnitin huomioni tuohon lihavoimaani kohtaan. Meillä havaittiin töissä pari vuotta sitten, että verbien passiivimuodon käytöstä ei seuraa juuri mitään. "Tehdään", "otetaan selvää", "järjestetään" jne tarkoittivat aina, että kukaan ei tehnyt, ottanut selvää eikä järjestänyt. Kaikki jäi leijumaan ilmaan, kunnes joko unohtui tai tuli joku tilanne, missä kaikki vaan hämmästelivät, että ai eikö sitä tehtykään, otettukaan selvää eikä järjestetty. Sen jälkeen meillä on otettu tavaksi selvästi ilmaista, kuka tai ketkä tekevät, ottavat selvää tai järjestävät. Myöskin ilmaistaan selvästi, milloin tai mihin mennessä tämä tapahtuu. 

Minäkin ehdotan, että ottaisit pallon itsellesi. Et ehdottaisi muille, että järjestetään vaan järjestäsit itse. Kertoisit selvästi, että sinä järjestät, mitä järjestät  ja milloin järjestät. 

Varmasti totta tuo mitä sanoit, mutta tässä siis tilanteita että on järjestetty, mutta ilman minua. En nyt tiedä onko siitä enemmän vaivaa laittaa minulle viesti että tule sinäkin.

Ap

Niin, se kuuluisa Joku Muu on järjestänyt. Tuo sun ilmaisutapasi kertoo muille, että osallistuisit mielelläsi ehdottamiisi juttuihin, mutta et kuitenkaan halua ottaa järjestämisvastuuta niistä. Et ainakaan yksin. Ei siitä viestin laittamisesta varmasti mitään vaivaa ole, mutta olet antanut muiden ymmärtää, että olet tällaisissa jutuissa enemmän kuin mielelläsi vapaamatkustaja. Jos olisit itse järjestänyt ja kutsunut muita, tilanne olisi todennäköisesti ihan toinen. Silloin sinuakin kutsuttaisiin mukaan. 

Öö? Entäs jos ap:tä ei ole kutsuttu edes järjestämään niitä illanistujaisia? Jos ap ei edes tiennyt niistä? Miten olisi voinut edes tarjoutua avuksi? Monesti kait joku voi järjestää kaiken itsekseen tai puolisonsa kanssa, mutta usein varmaan joku kaveri tulee avuksi etukäteisvalmisteluihin. 

Oikeasti? Nyt on kyse nelikymppisistä eikä teineistä? Ehkä sitten, jos on tarkoitus kutsua 50 ihmistä tai enemmän. En saanut aloituksesta sellaista kuvaa, että kyse olisi ollut mistään isommista pirskeistä vaan ystäväporukasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käytä somea, mutta olen tajunnut, että ystäväni ovat muuttaneet monta kertaa, mutta minua ei ole kutsuttu tupareihin. En pidä ihan uskottavana, että tupaantuliaisia ei ole järjestetty tai ne olisivat hyvin pienelle lähipiirille :( 

Olen ajatellut myös lopettaa somen käytön. Ei näistä muiden päivityksistä ihan oikeasti tule hyvä mieli. Ei vaikka yritän asennoitua positiivisesti, silti se on sellainen läimäys kasvoille.

Ap

Minä en ole edes lähtenyt someen joka on ihan naurettavaa esitystä, spektaakkelia. Jos ei sovi porukaan niin on oman itensä kannalta olla tietämätön sen porukan touhuista. Mulle väkisin turputetaan siis äitini turputtaa sisaren puoleisen yhteisön tekemisiä ja järkyttävä kehuminen, ylistäminen Ihan mitään sanomattomista tekemisistä. Yksikään ei ole vähimmäistä ylioppilas lakkia edes saanut. Nainut ne ovat osanneet lahjakkaasti elikkä sukua jatkaneet. Helkutin ristiäisiä ja häitä on pidetty pilvinpimein mutta ei ylioppilaslakkiaisia ollenkaan. Kuntosali body kuvia oli some täynnä näistä kun kerran kurkistin sinne ja synttärijuhlista. Ja kun oli osteltu merkki laukkuja niin ne oli kuvattuna satamäärin matkustelukuviakin. ja ne kakarat olivat kuvattu edestä ja takaa moneen kertaan kehuttuina kuinka ihania ne ovat. Nyt ne ovat työttömiä mutta huijaavat olevansa jotain opiskelijoita. Koko sukuni on täynnä huijareita niin en ymmärrä mihinkä nää pyrkii kuvitellen huijaavansa jotain. No ehhkä sinne puolisoidensa sukuun esittävät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin itseäni aika itsekkäänä, jos ystäväni saisivat pitää hauskaa vain minun kanssani. Joten vastaus kysymykseesi: ihan mukavaa, että ystävilläni on hauskaa. En osaa olla mustasukkainen ystävistäni. 

No näinkin, mutta kun on itse ehdottanut että järjestettäisiin jotain ja sitten se onkin järjestetty ilman minua. Varmasti olen lapsellinen ja mustasukkainen, mutta en minä oikein mitenkään saa tuota taputeltua niin että se ei tarkoittaisi että minun seuraani ei kaivata.

Ap

Kun olet järjestänyt, eikö kukaan ole saapunut paikalle?  

Enpä kuule taida uskaltaa kokeilla. En varmaan ottaisi sitä kovin hyvin jos eivät tulisi.

Ap

Tässä voi olla syy, miksi sinua ei kutsuta. Jos et koskaan järjestä mitään ja kutsu sinne muita, eivät muutkaan kutsu sinua. Mun mielestä sun kannattaisi ainakin pari kertaa kokeilla. Nyt on kesä, joten kutsu sopiva porukka vaikka grillaamaan. 

En ole ap, mutta ymmärrän hyvin ap:n pelon. Entä jos kukaan ei tulisikaan?

Itselläni kävi lapsena kerran niin, että kutsuin synttäreille useamman henkilön, ja vaiin YKSI tuli paikalle. Edes yksi tyttö, jonka kanssa olin viettänyt paljon aikaa vapaa-ajalla, ei tullut. Tämä tapahtui ala-asteella. Sen jälkeen en synttäreitä viettänyt. 

Muistan myös, kuinka tuon jälkeen yksi kutsutuista toi lahjan ja sanoi, että "tässä lahja kun minä en ollut siellä". Varmaan teki noin kun en ollut aikoinaan mennyt hänen synttäreilleen, yksi toinen tyttö kommentoi silloin että olisit voinut ilmoittaa ettet tule. No, sen kutsutun synttäreillä oli kyllä ollut muita tyttöjä, minun synttäreillä vain yksi. Että hieman erilainen kokemus se oli hänelle kuin minulle, hänelle sentään tuli useita kavereita. 

Vaikka pelkäisikin, että kukaan ei tule, tilanne ei muutu miksikään, jos ei edes kokeile. Tai sitten pitää tyytyä nykyiseen tilanteeseen. 

Jos joku mun ystävistäni ehdottaisi mulle, että järjestettäisiin esim grillibileet, hämmästyisin suuresti. Eivät ystäväni tarvitse sen paremmin mun lupaani kuin apuanikaan grllibileiden järjestämiseen. Mielelläni osallistuisin, jos kutsuttaisiin ja ajankohta sopisi mulle. Joskus nuorena järjestettiin kimpassa nyyttikestejä ja silloin järjestämisestä piti sopia yhdessä, mutta ei enää keski-iässä. 

Me kyllä tehdään tuota paljon yhden ystäväperheen kanssa. Sovitaan että mennään rannalle grillaamaan ja kumpikin perhe tuo jotain. Mikä tuossa nyt on sellaista ettei aikuiset sitä voisi tehdä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin itseäni aika itsekkäänä, jos ystäväni saisivat pitää hauskaa vain minun kanssani. Joten vastaus kysymykseesi: ihan mukavaa, että ystävilläni on hauskaa. En osaa olla mustasukkainen ystävistäni. 

No näinkin, mutta kun on itse ehdottanut että järjestettäisiin jotain ja sitten se onkin järjestetty ilman minua. Varmasti olen lapsellinen ja mustasukkainen, mutta en minä oikein mitenkään saa tuota taputeltua niin että se ei tarkoittaisi että minun seuraani ei kaivata.

Ap

Kiinnitin huomioni tuohon lihavoimaani kohtaan. Meillä havaittiin töissä pari vuotta sitten, että verbien passiivimuodon käytöstä ei seuraa juuri mitään. "Tehdään", "otetaan selvää", "järjestetään" jne tarkoittivat aina, että kukaan ei tehnyt, ottanut selvää eikä järjestänyt. Kaikki jäi leijumaan ilmaan, kunnes joko unohtui tai tuli joku tilanne, missä kaikki vaan hämmästelivät, että ai eikö sitä tehtykään, otettukaan selvää eikä järjestetty. Sen jälkeen meillä on otettu tavaksi selvästi ilmaista, kuka tai ketkä tekevät, ottavat selvää tai järjestävät. Myöskin ilmaistaan selvästi, milloin tai mihin mennessä tämä tapahtuu. 

Minäkin ehdotan, että ottaisit pallon itsellesi. Et ehdottaisi muille, että järjestetään vaan järjestäsit itse. Kertoisit selvästi, että sinä järjestät, mitä järjestät  ja milloin järjestät. 

Varmasti totta tuo mitä sanoit, mutta tässä siis tilanteita että on järjestetty, mutta ilman minua. En nyt tiedä onko siitä enemmän vaivaa laittaa minulle viesti että tule sinäkin.

Ap

Niin, se kuuluisa Joku Muu on järjestänyt. Tuo sun ilmaisutapasi kertoo muille, että osallistuisit mielelläsi ehdottamiisi juttuihin, mutta et kuitenkaan halua ottaa järjestämisvastuuta niistä. Et ainakaan yksin. Ei siitä viestin laittamisesta varmasti mitään vaivaa ole, mutta olet antanut muiden ymmärtää, että olet tällaisissa jutuissa enemmän kuin mielelläsi vapaamatkustaja. Jos olisit itse järjestänyt ja kutsunut muita, tilanne olisi todennäköisesti ihan toinen. Silloin sinuakin kutsuttaisiin mukaan. 

Öö? Entäs jos ap:tä ei ole kutsuttu edes järjestämään niitä illanistujaisia? Jos ap ei edes tiennyt niistä? Miten olisi voinut edes tarjoutua avuksi? Monesti kait joku voi järjestää kaiken itsekseen tai puolisonsa kanssa, mutta usein varmaan joku kaveri tulee avuksi etukäteisvalmisteluihin. 

Oikeasti? Nyt on kyse nelikymppisistä eikä teineistä? Ehkä sitten, jos on tarkoitus kutsua 50 ihmistä tai enemmän. En saanut aloituksesta sellaista kuvaa, että kyse olisi ollut mistään isommista pirskeistä vaan ystäväporukasta. 

Kyseessä siis tilanteet tyyliin; yhdet töiden jälkeen, yhdessä yleiselle saunalle tai rannalle grillailemaan. Ei siis mitään ”leivo kymmentä eri kakkua ja silitä kukkaverhot”.

Ap

Entä sitten. En ole jumiutunut vain yhteen ystäväpiiriin ja meillä kaikilla on muitakin ystäviä. Outoa olisi, jos väkisin yrittäisimme olla samoissa porukoissa, kun olen ainoa yhdistävä tekijä.

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys on siitä jännä juttu, että sen eteen pitää itsekin tehdä jotain. Pitää itsekin järjestää niitä kivoja juttuja eikä vain olettaa, että toiset järjestävät ja sinut on automaattisesti kutsuttuna. Minun ystäväpiirissäni toimitaan näin eikä minulla ole mitään ongelmaa sen suhteen, jos näen ystävieni juhlivan välillä ilman minuakaan. Enpä minäkään heitä kaikkialle kutsu. Pitäisin vähintäänkin kummallisena, jos joku raahaisi ystäväänsä kaikkialle mukanaan. 

Minä kutsuin kylään ihmisiä, joita pidin ystävinäni. Oli syntymäpäiväni. Tarjosin ruokaa ja viiniä. Ne maistuivat ja vaikutti että vierailla oli mukavaa. Ystävien lähtiessä sanoin pariskunnalle, että oli kiva kun pääsitte käymään, toivottavasti nähdään pian uudestaan. Vastaus oli vähän erikoinen, on tässä kaikenlaista kiirettä.

Ilmeisesti tosiaan on ollut kiirettä, koska näistä syntymäpäivistä on jo 10 vuotta aikaa eikä mitään vastakutsua minnekään ole kuulunut. Yhteisen kaverin kautta kuulen aina välillä jotain näistä ihmisistä ja joka kerran se vituttaa yhtä paljon, kun muistaa että he ovat olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin itseäni aika itsekkäänä, jos ystäväni saisivat pitää hauskaa vain minun kanssani. Joten vastaus kysymykseesi: ihan mukavaa, että ystävilläni on hauskaa. En osaa olla mustasukkainen ystävistäni. 

No näinkin, mutta kun on itse ehdottanut että järjestettäisiin jotain ja sitten se onkin järjestetty ilman minua. Varmasti olen lapsellinen ja mustasukkainen, mutta en minä oikein mitenkään saa tuota taputeltua niin että se ei tarkoittaisi että minun seuraani ei kaivata.

Ap

Kiinnitin huomioni tuohon lihavoimaani kohtaan. Meillä havaittiin töissä pari vuotta sitten, että verbien passiivimuodon käytöstä ei seuraa juuri mitään. "Tehdään", "otetaan selvää", "järjestetään" jne tarkoittivat aina, että kukaan ei tehnyt, ottanut selvää eikä järjestänyt. Kaikki jäi leijumaan ilmaan, kunnes joko unohtui tai tuli joku tilanne, missä kaikki vaan hämmästelivät, että ai eikö sitä tehtykään, otettukaan selvää eikä järjestetty. Sen jälkeen meillä on otettu tavaksi selvästi ilmaista, kuka tai ketkä tekevät, ottavat selvää tai järjestävät. Myöskin ilmaistaan selvästi, milloin tai mihin mennessä tämä tapahtuu. 

Minäkin ehdotan, että ottaisit pallon itsellesi. Et ehdottaisi muille, että järjestetään vaan järjestäsit itse. Kertoisit selvästi, että sinä järjestät, mitä järjestät  ja milloin järjestät. 

Varmasti totta tuo mitä sanoit, mutta tässä siis tilanteita että on järjestetty, mutta ilman minua. En nyt tiedä onko siitä enemmän vaivaa laittaa minulle viesti että tule sinäkin.

Ap

Niin, se kuuluisa Joku Muu on järjestänyt. Tuo sun ilmaisutapasi kertoo muille, että osallistuisit mielelläsi ehdottamiisi juttuihin, mutta et kuitenkaan halua ottaa järjestämisvastuuta niistä. Et ainakaan yksin. Ei siitä viestin laittamisesta varmasti mitään vaivaa ole, mutta olet antanut muiden ymmärtää, että olet tällaisissa jutuissa enemmän kuin mielelläsi vapaamatkustaja. Jos olisit itse järjestänyt ja kutsunut muita, tilanne olisi todennäköisesti ihan toinen. Silloin sinuakin kutsuttaisiin mukaan. 

Öö? Entäs jos ap:tä ei ole kutsuttu edes järjestämään niitä illanistujaisia? Jos ap ei edes tiennyt niistä? Miten olisi voinut edes tarjoutua avuksi? Monesti kait joku voi järjestää kaiken itsekseen tai puolisonsa kanssa, mutta usein varmaan joku kaveri tulee avuksi etukäteisvalmisteluihin. 

Oikeasti? Nyt on kyse nelikymppisistä eikä teineistä? Ehkä sitten, jos on tarkoitus kutsua 50 ihmistä tai enemmän. En saanut aloituksesta sellaista kuvaa, että kyse olisi ollut mistään isommista pirskeistä vaan ystäväporukasta. 

Kyseessä siis tilanteet tyyliin; yhdet töiden jälkeen, yhdessä yleiselle saunalle tai rannalle grillailemaan. Ei siis mitään ”leivo kymmentä eri kakkua ja silitä kukkaverhot”.

Ap

Näin minäkin aloituksestasi käsitin eikä niin, että jonkun kutsutun pitäisi tulla avuksi etukäteisvalmisteluihin. Ja vaikka järjestäisikin jotain kotonaan, nelikymppinen kyllä pystyy järjestämään ihan itsekin ilman apulaisia, jos kyse ei ole mistään isoista juhlista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys on siitä jännä juttu, että sen eteen pitää itsekin tehdä jotain. Pitää itsekin järjestää niitä kivoja juttuja eikä vain olettaa, että toiset järjestävät ja sinut on automaattisesti kutsuttuna. Minun ystäväpiirissäni toimitaan näin eikä minulla ole mitään ongelmaa sen suhteen, jos näen ystävieni juhlivan välillä ilman minuakaan. Enpä minäkään heitä kaikkialle kutsu. Pitäisin vähintäänkin kummallisena, jos joku raahaisi ystäväänsä kaikkialle mukanaan. 

Minä kutsuin kylään ihmisiä, joita pidin ystävinäni. Oli syntymäpäiväni. Tarjosin ruokaa ja viiniä. Ne maistuivat ja vaikutti että vierailla oli mukavaa. Ystävien lähtiessä sanoin pariskunnalle, että oli kiva kun pääsitte käymään, toivottavasti nähdään pian uudestaan. Vastaus oli vähän erikoinen, on tässä kaikenlaista kiirettä.

Ilmeisesti tosiaan on ollut kiirettä, koska näistä syntymäpäivistä on jo 10 vuotta aikaa eikä mitään vastakutsua minnekään ole kuulunut. Yhteisen kaverin kautta kuulen aina välillä jotain näistä ihmisistä ja joka kerran se vituttaa yhtä paljon, kun muistaa että he ovat olemassa.

Syntymäpäiväkutsusta kehdataan kieltäytyä harvemmin kuin tavallisista illanistujaisista. On siis mahdollista, että kyseinen henkilö osallistui, koska kyse oli sun synttäreistäsi. Jos olisit muuten vaan kutsunut porukkaa kylään, ei olisi tullut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin itseäni aika itsekkäänä, jos ystäväni saisivat pitää hauskaa vain minun kanssani. Joten vastaus kysymykseesi: ihan mukavaa, että ystävilläni on hauskaa. En osaa olla mustasukkainen ystävistäni. 

No näinkin, mutta kun on itse ehdottanut että järjestettäisiin jotain ja sitten se onkin järjestetty ilman minua. Varmasti olen lapsellinen ja mustasukkainen, mutta en minä oikein mitenkään saa tuota taputeltua niin että se ei tarkoittaisi että minun seuraani ei kaivata.

Ap

Kun olet järjestänyt, eikö kukaan ole saapunut paikalle?  

Enpä kuule taida uskaltaa kokeilla. En varmaan ottaisi sitä kovin hyvin jos eivät tulisi.

Ap

Tässä voi olla syy, miksi sinua ei kutsuta. Jos et koskaan järjestä mitään ja kutsu sinne muita, eivät muutkaan kutsu sinua. Mun mielestä sun kannattaisi ainakin pari kertaa kokeilla. Nyt on kesä, joten kutsu sopiva porukka vaikka grillaamaan. 

En ole ap, mutta ymmärrän hyvin ap:n pelon. Entä jos kukaan ei tulisikaan?

Itselläni kävi lapsena kerran niin, että kutsuin synttäreille useamman henkilön, ja vaiin YKSI tuli paikalle. Edes yksi tyttö, jonka kanssa olin viettänyt paljon aikaa vapaa-ajalla, ei tullut. Tämä tapahtui ala-asteella. Sen jälkeen en synttäreitä viettänyt. 

Muistan myös, kuinka tuon jälkeen yksi kutsutuista toi lahjan ja sanoi, että "tässä lahja kun minä en ollut siellä". Varmaan teki noin kun en ollut aikoinaan mennyt hänen synttäreilleen, yksi toinen tyttö kommentoi silloin että olisit voinut ilmoittaa ettet tule. No, sen kutsutun synttäreillä oli kyllä ollut muita tyttöjä, minun synttäreillä vain yksi. Että hieman erilainen kokemus se oli hänelle kuin minulle, hänelle sentään tuli useita kavereita. 

Vaikka pelkäisikin, että kukaan ei tule, tilanne ei muutu miksikään, jos ei edes kokeile. Tai sitten pitää tyytyä nykyiseen tilanteeseen. 

Jos joku mun ystävistäni ehdottaisi mulle, että järjestettäisiin esim grillibileet, hämmästyisin suuresti. Eivät ystäväni tarvitse sen paremmin mun lupaani kuin apuanikaan grllibileiden järjestämiseen. Mielelläni osallistuisin, jos kutsuttaisiin ja ajankohta sopisi mulle. Joskus nuorena järjestettiin kimpassa nyyttikestejä ja silloin järjestämisestä piti sopia yhdessä, mutta ei enää keski-iässä. 

Me kyllä tehdään tuota paljon yhden ystäväperheen kanssa. Sovitaan että mennään rannalle grillaamaan ja kumpikin perhe tuo jotain. Mikä tuossa nyt on sellaista ettei aikuiset sitä voisi tehdä?

Ap

Niin, yhden ystäväperheen kanssa. Mutta teetkö samaa niin, että useampi ystävistäsi tulee mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys on siitä jännä juttu, että sen eteen pitää itsekin tehdä jotain. Pitää itsekin järjestää niitä kivoja juttuja eikä vain olettaa, että toiset järjestävät ja sinut on automaattisesti kutsuttuna. Minun ystäväpiirissäni toimitaan näin eikä minulla ole mitään ongelmaa sen suhteen, jos näen ystävieni juhlivan välillä ilman minuakaan. Enpä minäkään heitä kaikkialle kutsu. Pitäisin vähintäänkin kummallisena, jos joku raahaisi ystäväänsä kaikkialle mukanaan. 

Minä kutsuin kylään ihmisiä, joita pidin ystävinäni. Oli syntymäpäiväni. Tarjosin ruokaa ja viiniä. Ne maistuivat ja vaikutti että vierailla oli mukavaa. Ystävien lähtiessä sanoin pariskunnalle, että oli kiva kun pääsitte käymään, toivottavasti nähdään pian uudestaan. Vastaus oli vähän erikoinen, on tässä kaikenlaista kiirettä.

Ilmeisesti tosiaan on ollut kiirettä, koska näistä syntymäpäivistä on jo 10 vuotta aikaa eikä mitään vastakutsua minnekään ole kuulunut. Yhteisen kaverin kautta kuulen aina välillä jotain näistä ihmisistä ja joka kerran se vituttaa yhtä paljon, kun muistaa että he ovat olemassa.

Syntymäpäiväkutsusta kehdataan kieltäytyä harvemmin kuin tavallisista illanistujaisista. On siis mahdollista, että kyseinen henkilö osallistui, koska kyse oli sun synttäreistäsi. Jos olisit muuten vaan kutsunut porukkaa kylään, ei olisi tullut. 

Hän oli ihan hiukan tuota ennen kutsunut minua ja puolisoani käymään heidän luonaan, joten olin luullut että he ovat mielellään tekemisissä kanssamme.

Mulle jäi epäselväksi, ovatko nämä ihmiset, joista aloituksessasi puhuit, joku ystäväporukka, johon sinäkin kuulut? Vai oliko kyse ystävistäsi, jotka taas juhlivat ja tekevät asioita sellaisten ystäviensä kanssa, jotka eivät ole sinun ystäviäsi?  Jos on kuuden hengen ystäväporukka, jossa kaikki kuusi ovat ystäviä keskenään, ja sitten viisi viettä aikaa yhdessä jättäen yhden ulos, niin se on tottakai ikävää. Varmasti tuntuisi pahalta. Mutta jos viisi on ystäviä keskenään ja kuudes on  ystävä vain yhden heistä kanssa, silloin mun mielestäni tilanne on ihan eri. Kuudes ei kuulu kyseiseen ystäväporukkaan, vaikka olisikin yhden kanssa ystävä. Silloin ei pidä loukkaantua, jos ei kutsuta mukaan. 

Ei enää miltään. Olen jaksamisen vähenemisen myötä menettänyt myös kiinnostukseni. Ei minulla ole mitään kiinnostusta jakaa elämääni heidän kanssaan, eikä tosin kuunnella heidänkään elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin itseäni aika itsekkäänä, jos ystäväni saisivat pitää hauskaa vain minun kanssani. Joten vastaus kysymykseesi: ihan mukavaa, että ystävilläni on hauskaa. En osaa olla mustasukkainen ystävistäni. 

No näinkin, mutta kun on itse ehdottanut että järjestettäisiin jotain ja sitten se onkin järjestetty ilman minua. Varmasti olen lapsellinen ja mustasukkainen, mutta en minä oikein mitenkään saa tuota taputeltua niin että se ei tarkoittaisi että minun seuraani ei kaivata.

Ap

Kun olet järjestänyt, eikö kukaan ole saapunut paikalle?  

Enpä kuule taida uskaltaa kokeilla. En varmaan ottaisi sitä kovin hyvin jos eivät tulisi.

Ap

Tässä voi olla syy, miksi sinua ei kutsuta. Jos et koskaan järjestä mitään ja kutsu sinne muita, eivät muutkaan kutsu sinua. Mun mielestä sun kannattaisi ainakin pari kertaa kokeilla. Nyt on kesä, joten kutsu sopiva porukka vaikka grillaamaan. 

En ole ap, mutta ymmärrän hyvin ap:n pelon. Entä jos kukaan ei tulisikaan?

Itselläni kävi lapsena kerran niin, että kutsuin synttäreille useamman henkilön, ja vaiin YKSI tuli paikalle. Edes yksi tyttö, jonka kanssa olin viettänyt paljon aikaa vapaa-ajalla, ei tullut. Tämä tapahtui ala-asteella. Sen jälkeen en synttäreitä viettänyt. 

Muistan myös, kuinka tuon jälkeen yksi kutsutuista toi lahjan ja sanoi, että "tässä lahja kun minä en ollut siellä". Varmaan teki noin kun en ollut aikoinaan mennyt hänen synttäreilleen, yksi toinen tyttö kommentoi silloin että olisit voinut ilmoittaa ettet tule. No, sen kutsutun synttäreillä oli kyllä ollut muita tyttöjä, minun synttäreillä vain yksi. Että hieman erilainen kokemus se oli hänelle kuin minulle, hänelle sentään tuli useita kavereita. 

Vaikka pelkäisikin, että kukaan ei tule, tilanne ei muutu miksikään, jos ei edes kokeile. Tai sitten pitää tyytyä nykyiseen tilanteeseen. 

Jos joku mun ystävistäni ehdottaisi mulle, että järjestettäisiin esim grillibileet, hämmästyisin suuresti. Eivät ystäväni tarvitse sen paremmin mun lupaani kuin apuanikaan grllibileiden järjestämiseen. Mielelläni osallistuisin, jos kutsuttaisiin ja ajankohta sopisi mulle. Joskus nuorena järjestettiin kimpassa nyyttikestejä ja silloin järjestämisestä piti sopia yhdessä, mutta ei enää keski-iässä. 

Me kyllä tehdään tuota paljon yhden ystäväperheen kanssa. Sovitaan että mennään rannalle grillaamaan ja kumpikin perhe tuo jotain. Mikä tuossa nyt on sellaista ettei aikuiset sitä voisi tehdä?

Ap

Miksi jätät muut ystäväsi kutsumatta mukaan? Eli teet ihan samalla tavalla kuin aloituksessasi kerroit ystäviesikin tekevän. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu pahalta, minulla tälläinen kokemus:

Minulla ja miehelläni on ystäväpariskunta. Me lainaamme heille tiukan paikan tullen rahaa, kastelemme kukat ja hoidamme postin kun ovat reissussa. Kuntelemme heidän murheita ja huolia ja toki myös istumme iltaa yhdessä ja nauramme. Olemme aika paljon tekemissä. Ikinä emme vilahda yhdessäkään someen laitetussa kuvassa, mieheni jopa rajattiin pois kuvasta jossa olisi ollut.

Sitten tämä pariskunta tapaa toisen pariskunnan. Somessa kuva jälkikäteen ja joku hauska hehkutus kuinka mukavaa oli.

Myönnän että tuntuu pahalta ja se oikeastaan hävettääkin. Ei tietenkään se että tapaavat muitakin ihmisiä, mutta se että muita ihmisiä ja tapahtumia hehkutetaan, meitä ei ikinä.

Mulla on yksi tällainen ”ystävä”, joka mielistelee ja viettää kuherruskuukautta ”uusien ystävien” kanssa. Näitä jopa on pyydetty lasten kummeiksi. Sitten kuitenkin tositilanteessa apua ja ystävyyttä pyydetään meiltä pitkäaikaisilta vanhoilta kamuilta. Menee jonkin aikaa niin tämä uusi ystävyys on loppuun taputeltu ja seuraavat uudet ystävät kierrokseen... Kummilastenkaan kanssa ei olla tekemisissä, kun uudet höpönassut löytyy taas sokerikuorrutettavaksi.

Sama tunne. Ja kun työkaverit suunnittelee pippaloita mihin ei kutsua ole kuullut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu pahalta, minulla tälläinen kokemus:

Minulla ja miehelläni on ystäväpariskunta. Me lainaamme heille tiukan paikan tullen rahaa, kastelemme kukat ja hoidamme postin kun ovat reissussa. Kuntelemme heidän murheita ja huolia ja toki myös istumme iltaa yhdessä ja nauramme. Olemme aika paljon tekemissä. Ikinä emme vilahda yhdessäkään someen laitetussa kuvassa, mieheni jopa rajattiin pois kuvasta jossa olisi ollut.

Sitten tämä pariskunta tapaa toisen pariskunnan. Somessa kuva jälkikäteen ja joku hauska hehkutus kuinka mukavaa oli.

Myönnän että tuntuu pahalta ja se oikeastaan hävettääkin. Ei tietenkään se että tapaavat muitakin ihmisiä, mutta se että muita ihmisiä ja tapahtumia hehkutetaan, meitä ei ikinä.

Mulla on yksi tällainen ”ystävä”, joka mielistelee ja viettää kuherruskuukautta ”uusien ystävien” kanssa. Näitä jopa on pyydetty lasten kummeiksi. Sitten kuitenkin tositilanteessa apua ja ystävyyttä pyydetään meiltä pitkäaikaisilta vanhoilta kamuilta. Menee jonkin aikaa niin tämä uusi ystävyys on loppuun taputeltu ja seuraavat uudet ystävät kierrokseen... Kummilastenkaan kanssa ei olla tekemisissä, kun uudet höpönassut löytyy taas sokerikuorrutettavaksi.

Vitsit, minä tiedän tämän ihmistyypin! Some on aina täynnä hehkutusta miten nyt on löytynyt uudet upeat ystävät. Alkuun on tosi intensiivistä ja sitten into lässähtää, kun ihmiset alkavat tuntua ilmeisesti turhan tutuilta.

Vierailija kirjoitti:

Sama tunne. Ja kun työkaverit suunnittelee pippaloita mihin ei kutsua ole kuullut. 

Tuo on moukkamaista käytöstä niiltä työkavereilta. Älä välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tunne. Ja kun työkaverit suunnittelee pippaloita mihin ei kutsua ole kuullut. 

Tuo on moukkamaista käytöstä niiltä työkavereilta. Älä välitä.

Ei vain loukkaamista käytöstä, vaan jopa tietynlaista kiusaamista. Älä välitä toimii yhtä hyvin kuin ala-asteella eli ei lainkaan. Kyllä tuollainen ymmärrettävästi satuttaa.

Katkaisin viime vuonna välit tuollaisen takia, olen kolmekymppinen :D

Ymmärrän siis jos asun eri kaupungeissa ja muut jotka asuu lähekkäin tekee keskenään jotain. Mutta jos kyse ei ole käytännön seikoista vaan minut olisi ollut ihan yhtä helppo kutsua, niin otan sen kyllä selkeänä viestinä siitä että seuraani ei kaivata.

Ennen harmitti. Sitten kasvatin selkärangan ja hankin uusia parempia kavereita. Tajusin että vanhat vaan oli pinnallisesti ystäviä, ei aidosti. Enää ei harmita kun tietää että ystävä viihtyy ihan yhtä paljon mun seurassa kun minä heidän. 5läheistä ystävää on, kahta nään harvemmin kun asuvat kaukana, kolmatta nään kun töiltään ja muilta kiireiltään kerkeää ja kaksi viimeistä on arkielämässä mukana. Nähdään kerta viikkoon ja viestitellään 3-4kertaa viikossa. Synttäreille olen nämä. Kaikki aina kutsunut ja tulevat aina, saavat aina ottaa oman kumppanin tai jonkun läheisen muun kaverinsa mukaan niin ei ole yksinäistä kun ei nää mun ystävät ole keskenään ystäviä.