Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miltä teistä aikuisista tuntuu kun näette ystävienne päivityksiä somessa että pitävät hauskaa ilman teitä?
29.05.2020 |
Olen 40 v. ja edelleen kun näen että ystävät on kokoontuneet jonnekkin juhlimaan, grillaamaan, lasilliselle tms. Eikä minua ole kutsuttu, tämä tuntuu ihan samalta kuin 12-vuotiaana. Tavallaan huvittavaa, mutta tavallaan... niin ei, se tilanne on edelleen se ”me ei leikitä sun kanssa”. Tämä ei taida loppua koskaan? Vanhainkodissakin vielä tällaista.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin mitä enemmän ikää tulee, sitä paremmin ymmärtää miten huonoihin ihmissuhteisiin sitä onkaan tyytynyt. Esimerkiksi lukiossa, kun pyysin kaveriani yhdelle kansalaisopiston kurssille. Hän ei vastannut mitään ehdotukseeni, vaan ehdotti sitten lähes samantien tätä yhteiseksi harrastukseksi toiselle kaverilleen. Ei huvittanut sen jälkeen enää mennä itse kurssille, vaikka se oli sen bongatessa kivalta kuulostanut, kun nämä kaksi olivat siellä yhdessä. Olin silloin kuitenkin sen verran yksinäinen, etten tajunnut että tällainen ihminen olisi ollut syytä siivota pois omasta elämästä heti eikä vasta vuosia myöhemmin.
Niin no kun sitä on taipumus ajatella toisista hyvää. Ja kun tulee tuollaisia tilanteita, niin ajattelen että kuvittelen vaan, että eihän kukaan nyt tahallaan haluaisi loukata tms. Ja kun ihmiset on kasvotusten niin mukavia. Sitä ajattelee että ne on oikeasti sellaisia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itselläni on paljon menoja, joten on hauska katsella muidenkin juhlia. Mutta, jos on itse yksinäinen, niin pahaltahan sen täytyy tuntua.
Järjestä omat juhlat ap. Siitä se lähtee 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty repemään 200km mittaiseksi ja 400km päähän kotoani ollakseni läsnä missään, joten ei tunnu miltään.
No jos ajatellaan että asuisit kävelymatkan päässä ystävistäsi, kuten minä.
Ap
On yksi 15km päässä. Näin viimeksi 3v sitten. Kerran vuodessa soitellaan. Hänellä on puoliso ja harrastuskavereita ym. Ei liikuta mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin itseäni aika itsekkäänä, jos ystäväni saisivat pitää hauskaa vain minun kanssani. Joten vastaus kysymykseesi: ihan mukavaa, että ystävilläni on hauskaa. En osaa olla mustasukkainen ystävistäni.
Sama. En kaiken kaikkiaan ymmärrä ap:n avausta. Minulla on 3-4 läheistä ystävää. En edes heidän kanssaan vietä nykyisin juurikaan aikaa livenä, koska yksi asuu satojen kilometrien päässä, toiset joidenkin kymmenien kilometrien päässä ja meillä jokaisella on oma elämämme johon kuuluvat myös muut ihmiset. Minua ei edes saisi kilon palasina mihinkään yhteisiin kekkereihin, missä pitäisi jatkaa tutustua myös uusiin ihmisiin. Saan työssäni ihan tarpeeksi sosiaalisuudesta. Jos haluan ystäviä kokoon, kutsun heitä meille, myös niitä ei-kaikkein-läheisimpiä. Mutta en jaksa. Tänäänkin istun mieluummin ulkona grillaamassa ihan vain oman puolisoni kanssa kuin hengailen isommassa porukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin mitä enemmän ikää tulee, sitä paremmin ymmärtää miten huonoihin ihmissuhteisiin sitä onkaan tyytynyt. Esimerkiksi lukiossa, kun pyysin kaveriani yhdelle kansalaisopiston kurssille. Hän ei vastannut mitään ehdotukseeni, vaan ehdotti sitten lähes samantien tätä yhteiseksi harrastukseksi toiselle kaverilleen. Ei huvittanut sen jälkeen enää mennä itse kurssille, vaikka se oli sen bongatessa kivalta kuulostanut, kun nämä kaksi olivat siellä yhdessä. Olin silloin kuitenkin sen verran yksinäinen, etten tajunnut että tällainen ihminen olisi ollut syytä siivota pois omasta elämästä heti eikä vasta vuosia myöhemmin.
Niin no kun sitä on taipumus ajatella toisista hyvää. Ja kun tulee tuollaisia tilanteita, niin ajattelen että kuvittelen vaan, että eihän kukaan nyt tahallaan haluaisi loukata tms. Ja kun ihmiset on kasvotusten niin mukavia. Sitä ajattelee että ne on oikeasti sellaisia.
Ap
Totta. Vuosien aikana vain sitten tajusi ettei kyse ole mistään kivasta tyypistä, vaikka olihan hänelläkin hetkensä. Nuorena tuollaisesta käytöksestä oli niin hämmentynyt, ettei kehdannut kysyä että mitä hittoa tämä oikein on. Halusi selittää asiat itselleen parhain päin, jottei olisi niin yksinäinen, vaan olisi ainakin jotain seuraa joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin itseäni aika itsekkäänä, jos ystäväni saisivat pitää hauskaa vain minun kanssani. Joten vastaus kysymykseesi: ihan mukavaa, että ystävilläni on hauskaa. En osaa olla mustasukkainen ystävistäni.
No näinkin, mutta kun on itse ehdottanut että järjestettäisiin jotain ja sitten se onkin järjestetty ilman minua. Varmasti olen lapsellinen ja mustasukkainen, mutta en minä oikein mitenkään saa tuota taputeltua niin että se ei tarkoittaisi että minun seuraani ei kaivata.
Ap
Kiinnitin huomioni tuohon lihavoimaani kohtaan. Meillä havaittiin töissä pari vuotta sitten, että verbien passiivimuodon käytöstä ei seuraa juuri mitään. "Tehdään", "otetaan selvää", "järjestetään" jne tarkoittivat aina, että kukaan ei tehnyt, ottanut selvää eikä järjestänyt. Kaikki jäi leijumaan ilmaan, kunnes joko unohtui tai tuli joku tilanne, missä kaikki vaan hämmästelivät, että ai eikö sitä tehtykään, otettukaan selvää eikä järjestetty. Sen jälkeen meillä on otettu tavaksi selvästi ilmaista, kuka tai ketkä tekevät, ottavat selvää tai järjestävät. Myöskin ilmaistaan selvästi, milloin tai mihin mennessä tämä tapahtuu.
Minäkin ehdotan, että ottaisit pallon itsellesi. Et ehdottaisi muille, että järjestetään vaan järjestäsit itse. Kertoisit selvästi, että sinä järjestät, mitä järjestät ja milloin järjestät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä oikein usko mitään ihme hehkutuksia. Yleensä ajattelen että huh onneksi ei tarvinnut osallistua tohon "hupipäivään".
Minä myös! Mielummin ryyppäisin kavereiden kanssa, kun vahtisin pyypyy lastani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pitäisi ystävinäni ihmisiä, jotka toistuvasti jättävät minut kutsumatta tilaisuuksiin. Sellaiset henkilöt ovat korkeintaan kavereita, useimmiten vain tuttavia. Ystävät eivät syrji toisiaan. Toki eivät myöskään aika oleta, että pitää olla mukana kaikkialla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin itseäni aika itsekkäänä, jos ystäväni saisivat pitää hauskaa vain minun kanssani. Joten vastaus kysymykseesi: ihan mukavaa, että ystävilläni on hauskaa. En osaa olla mustasukkainen ystävistäni.
No näinkin, mutta kun on itse ehdottanut että järjestettäisiin jotain ja sitten se onkin järjestetty ilman minua. Varmasti olen lapsellinen ja mustasukkainen, mutta en minä oikein mitenkään saa tuota taputeltua niin että se ei tarkoittaisi että minun seuraani ei kaivata.
Ap
Kiinnitin huomioni tuohon lihavoimaani kohtaan. Meillä havaittiin töissä pari vuotta sitten, että verbien passiivimuodon käytöstä ei seuraa juuri mitään. "Tehdään", "otetaan selvää", "järjestetään" jne tarkoittivat aina, että kukaan ei tehnyt, ottanut selvää eikä järjestänyt. Kaikki jäi leijumaan ilmaan, kunnes joko unohtui tai tuli joku tilanne, missä kaikki vaan hämmästelivät, että ai eikö sitä tehtykään, otettukaan selvää eikä järjestetty. Sen jälkeen meillä on otettu tavaksi selvästi ilmaista, kuka tai ketkä tekevät, ottavat selvää tai järjestävät. Myöskin ilmaistaan selvästi, milloin tai mihin mennessä tämä tapahtuu.
Minäkin ehdotan, että ottaisit pallon itsellesi. Et ehdottaisi muille, että järjestetään vaan järjestäsit itse. Kertoisit selvästi, että sinä järjestät, mitä järjestät ja milloin järjestät.
Varmasti totta tuo mitä sanoit, mutta tässä siis tilanteita että on järjestetty, mutta ilman minua. En nyt tiedä onko siitä enemmän vaivaa laittaa minulle viesti että tule sinäkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pitäisi ystävinäni ihmisiä, jotka toistuvasti jättävät minut kutsumatta tilaisuuksiin. Sellaiset henkilöt ovat korkeintaan kavereita, useimmiten vain tuttavia. Ystävät eivät syrji toisiaan. Toki eivät myöskään aika oleta, että pitää olla mukana kaikkialla yhdessä.
Ehkä olen jotenkin kategorioinut ihmisiä lähipiirissä väärin. Kivoja tuttuja tyyppejä ystäviksi. Ovat vain tuttuja.
Ap
Ei oikein miltään.
Meillä on sitten näitten ystävien kanssa omia kekkereitä ja ehkä joku poissaoleva sitten huokailee puolestaan kun ei ole mukana. Mene ja tiedä?
Iso perhe ja laaja ystäväpiiri niin kaikkia on mahdotonta kutsua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyys on siitä jännä juttu, että sen eteen pitää itsekin tehdä jotain. Pitää itsekin järjestää niitä kivoja juttuja eikä vain olettaa, että toiset järjestävät ja sinut on automaattisesti kutsuttuna. Minun ystäväpiirissäni toimitaan näin eikä minulla ole mitään ongelmaa sen suhteen, jos näen ystävieni juhlivan välillä ilman minuakaan. Enpä minäkään heitä kaikkialle kutsu. Pitäisin vähintäänkin kummallisena, jos joku raahaisi ystäväänsä kaikkialle mukanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin mitä enemmän ikää tulee, sitä paremmin ymmärtää miten huonoihin ihmissuhteisiin sitä onkaan tyytynyt. Esimerkiksi lukiossa, kun pyysin kaveriani yhdelle kansalaisopiston kurssille. Hän ei vastannut mitään ehdotukseeni, vaan ehdotti sitten lähes samantien tätä yhteiseksi harrastukseksi toiselle kaverilleen. Ei huvittanut sen jälkeen enää mennä itse kurssille, vaikka se oli sen bongatessa kivalta kuulostanut, kun nämä kaksi olivat siellä yhdessä. Olin silloin kuitenkin sen verran yksinäinen, etten tajunnut että tällainen ihminen olisi ollut syytä siivota pois omasta elämästä heti eikä vasta vuosia myöhemmin.
Niin no kun sitä on taipumus ajatella toisista hyvää. Ja kun tulee tuollaisia tilanteita, niin ajattelen että kuvittelen vaan, että eihän kukaan nyt tahallaan haluaisi loukata tms. Ja kun ihmiset on kasvotusten niin mukavia. Sitä ajattelee että ne on oikeasti sellaisia.
Ap
Totta. Vuosien aikana vain sitten tajusi ettei kyse ole mistään kivasta tyypistä, vaikka olihan hänelläkin hetkensä. Nuorena tuollaisesta käytöksestä oli niin hämmentynyt, ettei kehdannut kysyä että mitä hittoa tämä oikein on. Halusi selittää asiat itselleen parhain päin, jottei olisi niin yksinäinen, vaan olisi ainakin jotain seuraa joskus.
Mäkin siedin ennen huonoa kohtelua. Kun ei parempaakaan saanut. Esim. joskus mulle tehtiin niin reilusti, että kaverini menikin yhden meidän yhteisen kaverin kanssa erääseen tapahtumaan jonne olimme puhuneet menevämme kahdestaan. Minua ei pyydetty mukaan! Ja nämä kaksi aina muistivat hehkuttaa seurassani, miten he ovat parhaat ystävykset keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin itseäni aika itsekkäänä, jos ystäväni saisivat pitää hauskaa vain minun kanssani. Joten vastaus kysymykseesi: ihan mukavaa, että ystävilläni on hauskaa. En osaa olla mustasukkainen ystävistäni.
No näinkin, mutta kun on itse ehdottanut että järjestettäisiin jotain ja sitten se onkin järjestetty ilman minua. Varmasti olen lapsellinen ja mustasukkainen, mutta en minä oikein mitenkään saa tuota taputeltua niin että se ei tarkoittaisi että minun seuraani ei kaivata.
Ap
Kun olet järjestänyt, eikö kukaan ole saapunut paikalle?
Enpä kuule taida uskaltaa kokeilla. En varmaan ottaisi sitä kovin hyvin jos eivät tulisi.
Ap
Tässä voi olla syy, miksi sinua ei kutsuta. Jos et koskaan järjestä mitään ja kutsu sinne muita, eivät muutkaan kutsu sinua. Mun mielestä sun kannattaisi ainakin pari kertaa kokeilla. Nyt on kesä, joten kutsu sopiva porukka vaikka grillaamaan.
En ole ap, mutta ymmärrän hyvin ap:n pelon. Entä jos kukaan ei tulisikaan?
Itselläni kävi lapsena kerran niin, että kutsuin synttäreille useamman henkilön, ja vaiin YKSI tuli paikalle. Edes yksi tyttö, jonka kanssa olin viettänyt paljon aikaa vapaa-ajalla, ei tullut. Tämä tapahtui ala-asteella. Sen jälkeen en synttäreitä viettänyt.
Muistan myös, kuinka tuon jälkeen yksi kutsutuista toi lahjan ja sanoi, että "tässä lahja kun minä en ollut siellä". Varmaan teki noin kun en ollut aikoinaan mennyt hänen synttäreilleen, yksi toinen tyttö kommentoi silloin että olisit voinut ilmoittaa ettet tule. No, sen kutsutun synttäreillä oli kyllä ollut muita tyttöjä, minun synttäreillä vain yksi. Että hieman erilainen kokemus se oli hänelle kuin minulle, hänelle sentään tuli useita kavereita.
Mulla ei ole juurikaan kavereita. Harvemmin kukaan laittaa somessa kekkereistä mitään ja jis laittaa niin ne on vähän kaukaisempia eikä haittaa heidän juhlinnat.
Mutta kaksi asiaa tuli mieleen. Ensinnäkin on hyvä pitää mielessä että se somehehkutus ei läheskään aina pidä paikkaansa. "Parhaassa seurassa " on se ns. pakollinen päivitys minkä osa tekee vaikka tunnelma olisi kuinka kuollut.
Toisena tuli jostain alitajunnasta hyvin lapsellinen ajatus että järjestä itse juhlat johon et kutsu ketään noista ihmisistä. Kutsu muita, sisaruksia tai ihan ketä tahansa tai pidä vaikka mielikuvitusjuhlat. Kuva täytetyistä skumppalaseista ja teksti "maailman tärkeimmät" tai ihan mitä vaan. Joskus joillekin tekee ihan hyvää näyttää myös heidän paikkansa samalla tavalla kuin he ovat näyttäneet sinulle sinun paikkasi.
Tuntuu pahalta, minulla tälläinen kokemus:
Minulla ja miehelläni on ystäväpariskunta. Me lainaamme heille tiukan paikan tullen rahaa, kastelemme kukat ja hoidamme postin kun ovat reissussa. Kuntelemme heidän murheita ja huolia ja toki myös istumme iltaa yhdessä ja nauramme. Olemme aika paljon tekemissä. Ikinä emme vilahda yhdessäkään someen laitetussa kuvassa, mieheni jopa rajattiin pois kuvasta jossa olisi ollut.
Sitten tämä pariskunta tapaa toisen pariskunnan. Somessa kuva jälkikäteen ja joku hauska hehkutus kuinka mukavaa oli.
Myönnän että tuntuu pahalta ja se oikeastaan hävettääkin. Ei tietenkään se että tapaavat muitakin ihmisiä, mutta se että muita ihmisiä ja tapahtumia hehkutetaan, meitä ei ikinä.
Aika samat fiilikset. Opiskeluaikainen kaveriporukka tapaa silloin tällöin, ja minut vaan jossain vaiheessa lakattiin kutsumasta mukaan.
Alue: Aihe vapaa
Jotenkin mitä enemmän ikää tulee, sitä paremmin ymmärtää miten huonoihin ihmissuhteisiin sitä onkaan tyytynyt. Esimerkiksi lukiossa, kun pyysin kaveriani yhdelle kansalaisopiston kurssille. Hän ei vastannut mitään ehdotukseeni, vaan ehdotti sitten lähes samantien tätä yhteiseksi harrastukseksi toiselle kaverilleen. Ei huvittanut sen jälkeen enää mennä itse kurssille, vaikka se oli sen bongatessa kivalta kuulostanut, kun nämä kaksi olivat siellä yhdessä. Olin silloin kuitenkin sen verran yksinäinen, etten tajunnut että tällainen ihminen olisi ollut syytä siivota pois omasta elämästä heti eikä vasta vuosia myöhemmin.