Olen 38v, valmistumassa psykologiksi ja psykologin työ ei kiinnosta pätkääkään:(
Lähdin hieman vanhemmalla iällä opiskelemaan, kun olin ensin tehnyt töitä vuosia kaupan alalla. Psykologia tuntui kiinnostavalta, hyvä työllistyminen.ja arvostettu työ kiehtoi, ja sinne sitten pääsinkin.
Nyt on valmistuminen edessä ja ahdistaa, sillä ala ei tunnu omalta. Olen ollut harjoitteluissa mielenterveystoimistossa, koulussa, vammaispalveluissa ja perheneuvolassa. Kaikista harjoitteluista on jäänyt lähinnä fiilis että "ei helvetissä ainakaan tällaista". Ja tuohan sitä psykologien ydintyötä on.
Opiskelu oli kiinnostavaa, mutta olen huomannut että en pidä psykologin työstä. En ole niin kiinnostunut ihmisistä sillä tavalla, miten psykologin tulisi olla. Tykkään kyllä tavallaan ihmisten kanssa työskentelystä, mutta jatkuva ongelmien työstäminen on raskasta eikä kovin kiinnostavaa.
Huomaan välillä haaveilevani jopa takaisin puutarhaliikkeen myyjäksi, vaikka en sitä työtä aikoinaan jäänytkään kaipaamaan:D
Onko kohtalotovereita? Yritän miettiä voisinko hakeutua projektitöihin, hallintoon ym. jotta ei koulutus menisi hukkaan. Niitä paikkoja vain on vähemmän.
Kommentit (66)
Kaupan alalle (jos koulutusta löytyy) esim. yrityskonsultiksi, mainostoimistoon, rekrytointifirmaan tai yrityksen henkilöstöpuolelle?
Jonkun firman HR:ään ne ottaa sut mielellään.
No joku ammatinvalinnan ohjaaja? Rekrytoija?
Eikö tuolla tutkinnolla voi tehdä muutakin, kuin auttaa syvästi ongelmaisia ihmisiä? Eikö psykologi voi olla valmentaja, joka auttaa ihmisiä löytämään vaikka uuden polun elämäänsä? Urheilijoilla on psyykkistä valmennusta, eikö tällaista voisi tarjota myös työelämässä oleville?
Kuka ne rekryjen pahamaineiset psykologiset testit tekee ja analysoi? Kuka sparraa toimitusjohtajia pitämään päänsä kasassa ja löytämään keinoja stressin hallintaan?
Mä valmistuin insinööriksi enkä halua tehdä niitä töitä. Lähinnä kiinnostais joku viinirypäleiden viljely.. Onkohan sullakin neljänkympin kriisi?
Kuulostaa enemmän siltä, että mietit alanvaihtoa ja psykologian opiskelu kiinnostaisi, mutta et tiedä alan työstä kovin paljon. :)
Henkilöstöhallinnossa sinulle olisi kysyntää, mutta se työ on aika kaukana puutarhanhoidosta.
Mene tutkimustyöhön testaamaan ihmisiä. Ei tarvitse työstää ongelmia, riittää kun arviot ongelmat ja niiden vaikutukset. Ihmisiä tapaan Max 5krt per testattava, testien skooraaminen on vähän työlästä mutta sen voi tehdä yksin, samoin lausuntojen kirjoittamisen.
Mun entisen työpaikan liiketoimintajohtaja oli psykologi, en tiedä millä näytöillä hän oli tuollaiseen virkaan päässyt...
Vierailija kirjoitti:
Mun entisen työpaikan liiketoimintajohtaja oli psykologi, en tiedä millä näytöillä hän oli tuollaiseen virkaan päässyt...
Ihan osaamisella varmaankin.
Minä olen käyttäytymistieteilijä, mutta opetan liiketoimintaa ja strategioita. En koulutuksen takia, vaan osaamisen takia.
Vaikka olenkin opettaja, niin minusta koulutus on yliarvostettua.
Vierailija kirjoitti:
Mä valmistuin insinööriksi enkä halua tehdä niitä töitä. Lähinnä kiinnostais joku viinirypäleiden viljely.. Onkohan sullakin neljänkympin kriisi?
Hahhah, se voi kyllä olla juuri näin:D Sillä syksyllä tulee jo 39 täyteen. Viinirypäleiden viljelylle pisteet, voisin harkita itsekin.
Ap
Ex-psykologi kirjoitti:
Mene tutkimustyöhön testaamaan ihmisiä. Ei tarvitse työstää ongelmia, riittää kun arviot ongelmat ja niiden vaikutukset. Ihmisiä tapaan Max 5krt per testattava, testien skooraaminen on vähän työlästä mutta sen voi tehdä yksin, samoin lausuntojen kirjoittamisen.
Tutkimustyö olisi kyllä yksi vaihtoehto, mutta ei ole sellaisia mahdollisuuksia löytynyt vielä. Omat haasteensa asettaa toki se, että en ole täysin vapaa lähtemään työn perässä minne tahansa.
Ap
Mene johonkin mainostoimistoon suunnittelemaan, miten saadaan myytyä ihmisille jotain epäterveellistä ruokaa tai turhaa muovikrääsää. Ei tarvitse olla kovin kiinnostunut ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa enemmän siltä, että mietit alanvaihtoa ja psykologian opiskelu kiinnostaisi, mutta et tiedä alan työstä kovin paljon. :)
Se on totta, että tietämykseni rajoittuu lähinnä näihin sosiaali-ja terveyspalvelujen perustyöhön. Tyhmyyksissäni en nähnyt enemmän vaivaa harjoittelupaikkojen eteen, vaan menin sinne minne helpointa oli päästä.
Ap
Ex-psykologi kirjoitti:
Mene tutkimustyöhön testaamaan ihmisiä. Ei tarvitse työstää ongelmia, riittää kun arviot ongelmat ja niiden vaikutukset. Ihmisiä tapaan Max 5krt per testattava, testien skooraaminen on vähän työlästä mutta sen voi tehdä yksin, samoin lausuntojen kirjoittamisen.
Haluatko kertoa hieman lisää työstäsi ja urapolustasi? Oletko yliopistolla, jossain tutkimuslaitoksessa vai missä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikäli kertomasi on totta, tuntuu aivan ihmeelliseltä, että kirjoitat vauvapalstalle. Eikö psykologin pitäisi itse osata miettiä asiansa, ja vähintäänkin kysyä jostain muualta kuin vauvapalstalta?
Ei psykologi ole mikään yli-ihminen jolla ei ole koskaan mitään ongelmia. Myöskin vauva palstalla voi hyvin käydä psykologi, t psykologian opiskelija.
Mua ihmetyttää, miten olet voinut olla neljässä eri paikassa harjoittelussa?
Noille mainostoimistokommentoijille: olen entinen mainossuunnittelija ja nykyinen psykologi, eikä mainostoimistoihin oteta käyttäytymistieteilijöitä ellei ole selkeää kuvaa miten heidän osaamisensa käännetään selkeiksi euroiksi. Ehkä HR:ään, mutta niitä paikkoja on muuallakin kuin mainostoimistoissa. Mainossuunnittelijat tietävät itse miten myydä turhaa krääsää ihmisille, ei siihen psykologia tarvita. Tunnistan alkuperäisen kirjoittajan ajatukset. Itselle on ollut pettymys tieteenalan epämääräisyys, sisäiset kiistat ja loputon jaagaus, työn vaativuus ja surkea palkka. Pohdin jatkuvasti oman yrityksen perustamista, mutta sen ydinajatus vielä puuttuu.
Mikäli kertomasi on totta, tuntuu aivan ihmeelliseltä, että kirjoitat vauvapalstalle. Eikö psykologin pitäisi itse osata miettiä asiansa, ja vähintäänkin kysyä jostain muualta kuin vauvapalstalta?