Työnhaku-uupumus

On tuttua, vuosikaudet hakenut ja "et tullut valituksi tällä(kään)kertaa". tulitusta vaan päälle kerta toisensa jälkeen:( Ihmiset hylänneet, koska olen köyhä enkä tee ikinä mitään kiinnostavaa, ku nei ole rahaa eivätkä enää edes kutsu minnekään, kun tietävät rahattomuuden.

Parisuhde,- perhe ym.haaveet on pitänyt haudata tältä elämältä. Ei ihmisarvoa, ei mitään muuta kuin työmarkkinatuki, jota en saa mitenkään riittämään edes pakollisiin menoihini, kun se summa menee jo pelkään vuokraan! Pelkään kadulle asunnottamaksi päätymistäkin, ja ihan syystä näillä tuloilla ja tulevaisuuden (EPÄ)"toivolla". Järkyttäviä kuvia oli just lehdessä L.A.:n asunnottomista:( Kyllä kadulle voi Suomessakin päätyä vaikeki sitä moni hyväosainen tajuakaan.

Sairauskin on, vaikka olen vielä nuori. Sekin rajoittaa vielä työllistymistä, ja nyt tulee taas lisää "korona-työttömiä"eli vielä epätodennäköisempää päästä pitkäaikaistyöttömänä enää ikinä minnekään palkkatöihin. Kun säästöni loppuvat pian, menen. En jaksa enää eikä ole mitään syytäkään jaksaa. Hoitelisipa korona minut, en jaksaisi enää edes lopettaa itseäni. 

Selittäkää mikä siinä työnhaussa on niin rankkaa? En jaksa uskoa, että väännätte niitä hakemuksia 8 h joka arkipäivä. Miten luulette selviävänne työelämästä, jos jo hakemuksen väsääminen, lähettäminen ja mahdolliseen haastatteluun meneminen on noin rankkaa?

Vierailija kirjoitti:

On tuttua, vuosikaudet hakenut ja "et tullut valituksi tällä(kään)kertaa". tulitusta vaan päälle kerta toisensa jälkeen:( Ihmiset hylänneet, koska olen köyhä enkä tee ikinä mitään kiinnostavaa, ku nei ole rahaa eivätkä enää edes kutsu minnekään, kun tietävät rahattomuuden.

Parisuhde,- perhe ym.haaveet on pitänyt haudata tältä elämältä. Ei ihmisarvoa, ei mitään muuta kuin työmarkkinatuki, jota en saa mitenkään riittämään edes pakollisiin menoihini, kun se summa menee jo pelkään vuokraan! Pelkään kadulle asunnottamaksi päätymistäkin, ja ihan syystä näillä tuloilla ja tulevaisuuden (EPÄ)"toivolla". Järkyttäviä kuvia oli just lehdessä L.A.:n asunnottomista:( Kyllä kadulle voi Suomessakin päätyä vaikeki sitä moni hyväosainen tajuakaan.

Miksi et ole hakenut asumistukea ja toimeentulotukea? Ei tyomarkkinatuella ole tarkoituskaan maksaa kokonaan vuokraa ja elämistä!!! Nyt heti ekana Kelan nettisivuille opiskelemaan mihin tukiin olet oikeutettu.

Ai miten on rankkaa tulla torjutuksi vuosikausien ajan jo hakemustensa perusteella tai sitten viimeistään haastattelussa(jonne pääseee ehkä kerran,pari vuodessa)?! Kuinka tyhmä voi olla ihminen?! Eikä se työkokemus ainakaan kasva siinä, kun ei ikinä minnekään kelpaa, ja taas pitää vaan duracell-pupuna olla tyrkyttämässä olematonta työkokemustaan satoja kertoja ennen kuin EHKä tuurilla joku kutsuu lopulta haastatteluun(jonne kutsuu vähintään kymmenen muutakin), jossa tulet taas torjutuksi, koska et esim. kykene agrressiivisesti kehumaan itseäsi maasta taivaisiin?!

Päälle tosiaan monilla vielä sairauksia, köyhyyttä, kitkuttelua olemattomilla tuilla, ravintovajetta, asunnottomaksi joutumisen pelkoa, yksinäisyyttä,masennusta, ahdistusta ym. ja ihmiset vieressä haukkuvat aina vain laiskaksi pummiksi, hmm, niin mikäköhän osa tässä kaikessa muka olisi raskasta kenekään mielestä,en osaa kyllä yhtään sanoa...

Jossain vaiheessa kannattaa unohtaa se unelma ura, ja tyytyä vähempään, kun palkka juoksee toisesta työstä, niin haastatteluissakin on rennompi ja vapautuneempi olo,mikäli hakemista haluaa jatkaa. Toisaalta kun yhteen firmaan pääsee sisään, niin siellä voi etsia vähän parempaa hommaa sisäisessä haussa.

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa kannattaa unohtaa se unelma ura, ja tyytyä vähempään, kun palkka juoksee toisesta työstä, niin haastatteluissakin on rennompi ja vapautuneempi olo,mikäli hakemista haluaa jatkaa. Toisaalta kun yhteen firmaan pääsee sisään, niin siellä voi etsia vähän parempaa hommaa sisäisessä haussa.

Terveisiä sinne 1980-luvulle, missä vielä ihan noin vaan mentiin toihin. Enpä usko että ketjuun kirjoittaneet hakevan vain niitä unelmatoitä - niin ei ole voinut tehdä enää pariinkymmeneen vuoteen. Tosiasia on että niihin "ei-unelma" toihinkin on satoja hakijoita, eikä kukaan esim. palkkaa ylikoutettua ihmistä siivoojaksi (johon siihenkin huom tarvitaan nykyään tutkinto tai kokemusta), koska tiedetään että hän todellakin hakee koko ajan muita toitä. Ja niitä oikeitakin siivoojia on hakemassa kymmeniä.

Pääset sentään haastatteluihin. Minä en ole päässyt kolmeen vuoteen kuin yhteen, reilu vuosi sitten. Sekin oli henkilökohtaisen avustajan paikka vammaiselle (haastavalle) opiskelijalle. Minulla on sekä pedagogista koulutusta että pitkä kokemus myös ns. haastavien opiskelijoiden opettamisesta ja ohjaamisesta. Mutta olen 53-vuotias. Hommaan valittiin nuori typykkä.

Olen ilmeisesti ikäloppu enkä kelpaa mihinkään. Eikö minun siis pitäisi päästä eläkkeelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa kannattaa unohtaa se unelma ura, ja tyytyä vähempään, kun palkka juoksee toisesta työstä, niin haastatteluissakin on rennompi ja vapautuneempi olo,mikäli hakemista haluaa jatkaa. Toisaalta kun yhteen firmaan pääsee sisään, niin siellä voi etsia vähän parempaa hommaa sisäisessä haussa.

Terveisiä sinne 1980-luvulle, missä vielä ihan noin vaan mentiin toihin. Enpä usko että ketjuun kirjoittaneet hakevan vain niitä unelmatoitä - niin ei ole voinut tehdä enää pariinkymmeneen vuoteen. Tosiasia on että niihin "ei-unelma" toihinkin on satoja hakijoita, eikä kukaan esim. palkkaa ylikoutettua ihmistä siivoojaksi (johon siihenkin huom tarvitaan nykyään tutkinto tai kokemusta), koska tiedetään että hän todellakin hakee koko ajan muita toitä. Ja niitä oikeitakin siivoojia on hakemassa kymmeniä.

Ketjun alussa puhuttiin juuri siitä miten haetaan merkityksellistä työtä, eikä ihan mitä tahansa, joten 80-luvun sijaan toivotan sinut lukemaan ketjun alkupuolen kommentteja.

Sinulle joka päivittelit, että miten voi olla rankkaa hakea töitä, ja että ei pärjäisi työelämässä jos hakemusten teko jo rankkaa:

Teen sekä töitä että haen töitä. Voi kun voisinkin "vain" tehdä töitä sillä hakeminen on hurjan uuvuttavaa ja stressaavaa. Moni sitä avaisikin tuolla ylempänä. Ehkä jos ei ole töissä nii se haku ei samalla tavalla uuvuta kuin työn ohella, mutta toisaalta työssä olevalla on joku turva ja palkka ja saa edes sitä työkokemusta.

T. Aina määräaikainen

Vierailija kirjoitti:

I feel you. Itken juuri kotisohvalla. Olen hakrnut varmaan sataa paikkaa tänä keväänä enkä ole saanut töitä. Olen opettaja ja tehnyt kaikki mahdolliset sivuaineet ja opiskrllut ulkomailla yms. Olen vaan niin paska ihminen. Ja huono tyyppi. Muillekaan aloille en pääse koska ei ole koulutusta. Haluaisin vaan opettaa lapsia. Olen hiljainen ja tunnollinen,riskyvöt ja iloiset menee haastatteluissa ohi. Halaus!

Itsekin olen opettaja. Olen jo luovuttanut lähes kokonaan.

Välillä mietin vakavasti että on yhteiskunnan kannalta jopa parempi, että en ole opettajan töissä, koska maksettavat tukirahat on pienemmät kuin palkka olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa kannattaa unohtaa se unelma ura, ja tyytyä vähempään, kun palkka juoksee toisesta työstä, niin haastatteluissakin on rennompi ja vapautuneempi olo,mikäli hakemista haluaa jatkaa. Toisaalta kun yhteen firmaan pääsee sisään, niin siellä voi etsia vähän parempaa hommaa sisäisessä haussa.

Terveisiä sinne 1980-luvulle, missä vielä ihan noin vaan mentiin toihin. Enpä usko että ketjuun kirjoittaneet hakevan vain niitä unelmatoitä - niin ei ole voinut tehdä enää pariinkymmeneen vuoteen. Tosiasia on että niihin "ei-unelma" toihinkin on satoja hakijoita, eikä kukaan esim. palkkaa ylikoutettua ihmistä siivoojaksi (johon siihenkin huom tarvitaan nykyään tutkinto tai kokemusta), koska tiedetään että hän todellakin hakee koko ajan muita toitä. Ja niitä oikeitakin siivoojia on hakemassa kymmeniä.

Ketjun alussa puhuttiin juuri siitä miten haetaan merkityksellistä työtä, eikä ihan mitä tahansa, joten 80-luvun sijaan toivotan sinut lukemaan ketjun alkupuolen kommentteja.

Jaa minkähän ketjun, koska ainakaan tässä ketjussa ei tuollaisesta puhuta... Kyllä osui nyt tämäkin pilkka sun omaan nilkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää mikä siinä työnhaussa on niin rankkaa? En jaksa uskoa, että väännätte niitä hakemuksia 8 h joka arkipäivä. Miten luulette selviävänne työelämästä, jos jo hakemuksen väsääminen, lähettäminen ja mahdolliseen haastatteluun meneminen on noin rankkaa?

Eivät mainitsemasi asiat vaan se odottelu, turhaan toivominen ja jatkuvat pettymykset. Ne työnhausta tekevät rankan.

Minäpä nokitan. Minulla on pitkittyneen työttömyyden seurauksena valttikorttinani palkkatuki, voin siis parhaassa tapauksessa tarjota potentiaaliselle työnantajalle jopa 1900 euron "alennuksen" kuukausipalkastani 8-10 kuukauden määräaikaiseen työsuhteeseen. Silti en pääse edes haastatteluihin.

Kokemusta päätoimisesta työstä omalta alaltani minulla on kaksikymmentäviisi vuotta. Arvatkaa, alkaako jo uuvuttaa. Jos joku muu on tähän pystynyt, kertokaa. En oikein jaksaisi olla se kaikista työnhakijoista vähiten haluttu.

Onneksi identiteettini ei ole työn varassa.

Vaarallista näinä aikoina.

Teen parhaani työnhaun eteen ja sen jälkeen olen "puhtain mielin" ja vaihdan lomamoodiin.

Ei ole enää minun käsissäni se valintapuoli.

Taloutta vaan tiukemalla ja vapaasta nauttimaan. kullä se taas joku päivä natsaa, vaikka olenkin jo 46v.

Neljän vuoden päästä onkin sitten jo tsänssit ohuenlaiset, jos työmarkkinat jatkaa tätä nuorten ja ikälisättömien & lyhytlomalaisten suosimista rahan takia.

Vierailija kirjoitti:

Minäpä nokitan. Minulla on pitkittyneen työttömyyden seurauksena valttikorttinani palkkatuki, voin siis parhaassa tapauksessa tarjota potentiaaliselle työnantajalle jopa 1900 euron "alennuksen" kuukausipalkastani 8-10 kuukauden määräaikaiseen työsuhteeseen. Silti en pääse edes haastatteluihin.

Kokemusta päätoimisesta työstä omalta alaltani minulla on kaksikymmentäviisi vuotta. Arvatkaa, alkaako jo uuvuttaa. Jos joku muu on tähän pystynyt, kertokaa. En oikein jaksaisi olla se kaikista työnhakijoista vähiten haluttu.

Häpeän tätä maata. Ymmärrän sen, että osittain työkykyisille tarjotaan palkkatukea, mutta että palkkatuki pelkän pitkittyneen työttömyyden takia... Kuvaa hyvin tätä maata: kun mikä tahansa ongelma on alkuvaiheessa, ei tehdä mitään ongelman ratkaisemiseksi. Odotellaan jospa se siitä ja sitten kun ongelma ei ratkeakaan ja tilanne on jo toivoton, aletaan miettimään, että mitäs nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpä nokitan. Minulla on pitkittyneen työttömyyden seurauksena valttikorttinani palkkatuki, voin siis parhaassa tapauksessa tarjota potentiaaliselle työnantajalle jopa 1900 euron "alennuksen" kuukausipalkastani 8-10 kuukauden määräaikaiseen työsuhteeseen. Silti en pääse edes haastatteluihin.

Kokemusta päätoimisesta työstä omalta alaltani minulla on kaksikymmentäviisi vuotta. Arvatkaa, alkaako jo uuvuttaa. Jos joku muu on tähän pystynyt, kertokaa. En oikein jaksaisi olla se kaikista työnhakijoista vähiten haluttu.

Häpeän tätä maata. Ymmärrän sen, että osittain työkykyisille tarjotaan palkkatukea, mutta että palkkatuki pelkän pitkittyneen työttömyyden takia... Kuvaa hyvin tätä maata: kun mikä tahansa ongelma on alkuvaiheessa, ei tehdä mitään ongelman ratkaisemiseksi. Odotellaan jospa se siitä ja sitten kun ongelma ei ratkeakaan ja tilanne on jo toivoton, aletaan miettimään, että mitäs nyt.

Niinpä. Minä en kuitenkaan häpeä tätä maata, koska täällä on sentään saatu aikaan kaikenlaisia pää edellä työttömyyteen putoamista pehmentäviä juttuja. Niitä kyllä aletaan ennen pitkää taas karsia.

Ensin ilahduin uutisesta, jonka mukaan olin oikeutettu palkkatukeen. Ilo loppui, kun ymmärsin, että käytännössä kirjoittaisin siis hakemuksiini näin: "Olen ollut niin pitkään työttömänä, että TE-toimistokin pitää minua toivottomana. Kukaan ei halua palkata minua, mutta saisinko käydä teillä töissä loppuvuoden, jos kaupunki maksaa teille siitä pari tonnia kuukaudessa?"

Tilanteeni on täysin toivoton, eikä työpaikka enää ratkaisisi ongelmaa. Mäkkylän tapaus saa spin-offin lähiaikoina.

Kas kun täällä ketjussa kukaan ei ole ehdottanut yrityksen perustamista. "Hae töitä ulkomailta" lisäksi kun "perusta yritys" on toinen, mitä usein ehdotetaan.

Itsekin useamman vuoden työttömänä oltuani valitettavasti tiedän mistä puhutte. Alaltani on lähtenyt paljon paikkoja Suomessa. Nykyisen työn sain ikään kuin vahingossa, kun satuin kuulemaan vanhalta työkaverilta, että tarvitsevat määräaikaisen työntekijän. Sisäisessä haussa sitten avautui vakipaikka ja kovan kilpailun jälkeen sain sen. Tässä firmassa pärjää vain suostumalla loputtomiin (palkattomiin) joustoihin, koska muuten tulee lähtö ja muita paikkoja ei ole. Olen joka vuosi päässyt tavoitteisiini 100% ja saanut pelkästään positiivista palautetta auttamisesta, joustavuudesta ja positiivisesta asenteesta. Sitten yhdessä vaiheessa alkoi olla terveyden kanssa ongelmia ja jouduin olemaan muutaman viikon sairauslomalla. Kun palasin töihin, asenne minuun oli totaalisesti muuttunut. Paluu oli todella ikävä. Puhumattomuutta, kyräilyä. Pomo painosti joka käänteessä ja suositteli irtisanoutumista. Näillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Kas kun täällä ketjussa kukaan ei ole ehdottanut yrityksen perustamista. "Hae töitä ulkomailta" lisäksi kun "perusta yritys" on toinen, mitä usein ehdotetaan.

Just.

Perusta yritys ja stressaa ja nus si sen kanssa 24/7.

Vierailija kirjoitti:

I feel you. Itken juuri kotisohvalla. Olen hakrnut varmaan sataa paikkaa tänä keväänä enkä ole saanut töitä. Olen opettaja ja tehnyt kaikki mahdolliset sivuaineet ja opiskrllut ulkomailla yms. Olen vaan niin paska ihminen. Ja huono tyyppi. Muillekaan aloille en pääse koska ei ole koulutusta. Haluaisin vaan opettaa lapsia. Olen hiljainen ja tunnollinen,riskyvöt ja iloiset menee haastatteluissa ohi. Halaus!

Sama. Ei olisi ikinä pitänyt lähteä tälle alalle.