Työnhaku-uupumus

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se kuuluisa ulkomaa josta saa töitä? Tarviiko sinne olla kuinka kielitaitoinen ja haittaako aukot cv:ssä? Pääseekö pelkällä tutkinnolla vai vaaditaanko alan kokemusta?

Täsmälleen samaa olen itsekin ihmetellyt.

Missä mahtaa nykyään olla suomalaisille työttömille se unelmamaa - ulkomaa -  josta kaikki saa töitä? Joillekin ulkomaalaisille se työn ja rahan unelmamaa on juuri Suomi.

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää mikä siinä työnhaussa on niin rankkaa? En jaksa uskoa, että väännätte niitä hakemuksia 8 h joka arkipäivä. Miten luulette selviävänne työelämästä, jos jo hakemuksen väsääminen, lähettäminen ja mahdolliseen haastatteluun meneminen on noin rankkaa?

Uuvuttavinta on tulla jatkuvasti hylätyksi. Revi siitä sitten. Että uutta matoa koukkuun vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

I feel you. Itken juuri kotisohvalla. Olen hakrnut varmaan sataa paikkaa tänä keväänä enkä ole saanut töitä. Olen opettaja ja tehnyt kaikki mahdolliset sivuaineet ja opiskrllut ulkomailla yms. Olen vaan niin paska ihminen. Ja huono tyyppi. Muillekaan aloille en pääse koska ei ole koulutusta. Haluaisin vaan opettaa lapsia. Olen hiljainen ja tunnollinen,riskyvöt ja iloiset menee haastatteluissa ohi. Halaus!

Itsekin olen opettaja. Olen jo luovuttanut lähes kokonaan.

Välillä mietin vakavasti että on yhteiskunnan kannalta jopa parempi, että en ole opettajan töissä, koska maksettavat tukirahat on pienemmät kuin palkka olisi.

Onhan koulutuksesi kuitenkin maksanut?

Entä lto? En tunne alaa mutta onko opettajan työ noin ahtaalle ajettu 😞

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää mikä siinä työnhaussa on niin rankkaa? En jaksa uskoa, että väännätte niitä hakemuksia 8 h joka arkipäivä. Miten luulette selviävänne työelämästä, jos jo hakemuksen väsääminen, lähettäminen ja mahdolliseen haastatteluun meneminen on noin rankkaa?

Uuvuttavinta on tulla jatkuvasti hylätyksi. Revi siitä sitten. Että uutta matoa koukkuun vaan.

Tämä. Alkaa vähitellen kokea ettei tule kelpaamaan koskaan mihinkään uuteen työpaikkaan.

Vierailija kirjoitti:

On tuttua, vuosikaudet hakenut ja "et tullut valituksi tällä(kään)kertaa". tulitusta vaan päälle kerta toisensa jälkeen:( Ihmiset hylänneet, koska olen köyhä enkä tee ikinä mitään kiinnostavaa, ku nei ole rahaa eivätkä enää edes kutsu minnekään, kun tietävät rahattomuuden.

Parisuhde,- perhe ym.haaveet on pitänyt haudata tältä elämältä. Ei ihmisarvoa, ei mitään muuta kuin työmarkkinatuki, jota en saa mitenkään riittämään edes pakollisiin menoihini, kun se summa menee jo pelkään vuokraan! Pelkään kadulle asunnottamaksi päätymistäkin, ja ihan syystä näillä tuloilla ja tulevaisuuden (EPÄ)"toivolla". Järkyttäviä kuvia oli just lehdessä L.A.:n asunnottomista:( Kyllä kadulle voi Suomessakin päätyä vaikeki sitä moni hyväosainen tajuakaan.

Sairauskin on, vaikka olen vielä nuori. Sekin rajoittaa vielä työllistymistä, ja nyt tulee taas lisää "korona-työttömiä"eli vielä epätodennäköisempää päästä pitkäaikaistyöttömänä enää ikinä minnekään palkkatöihin. Kun säästöni loppuvat pian, menen. En jaksa enää eikä ole mitään syytäkään jaksaa. Hoitelisipa korona minut, en jaksaisi enää edes lopettaa itseäni. 

Tuo nyt joko uusavuttomuutta tai silkkaa tyhmyyttä, ettet ole hakenut asumistukea!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on tiivistetty hyvin ne asiat, joiden vuoksi mielenterveys alkaa työttömänä rakoilla. Kun yrittää ja yrittää, pääsee jopa haastatteluihinkin, mutta koskaan ei tärppää. Toki sitä ajattelee, että minussa on vikaa. Ja sitten sitä hautoo kotona niitä vikojaan ja muuttuu ihan mökkihöperöksi, kun ei pääse tuulettamaan kenenkään kanssa ajatuksiaan. Seuraavassa työhaastattelussa ulosanti onkin sitten jäsentymätöntä ja epävarmaa, kun ei ole pitkään aikaan ollut ihmisten parissa.

Yhteydenpito kavereihin ja sukulaisiin on jäänyt, koska kun vaihdetaan kuulumisia, minulla ei ole koskaan mitään uutta kerrottavaa. En ole luonteeltani kateellinen ihminen, mutta on silti raskasta kuunnella toisten lomasuunnitelmia tai että päätettiin nyt rempata yläkerta tai aion ottaa sapattivapaata ja toteuttaa pitkäaikaisen unelmani jne. Mistä ihmiset repii rahat tollaseen? Mä en saa edes kaikkia laskujani maksettua, aina jotain jää rästiin ja tulee muistutuksia.

Sitten ne haaveet...Ne muuttuu isoista pieniksi, ja lopulta ei jaksa haaveilla edes pienesti. Viimeisin itselläni oli kampaajakäynti, mutta enää en ajattele sellaista.

Niinpä!!! Ja syynähän tähän on yksinomaan raha, työ on vain yleisin keino sen hankkimiseen. Jos olisi muuten vaan miljonääri niin kyllähän sitä olisi vaikka mitä haaveita ja kuulumisia ilman niitä töitäkin.

Minä olen ollut työttömänä tilanteessa, jossa miehellä on ollut ihan hyvät tulot. Eli on ollut varaa käydä kampaajalla, ostaa vaatetta (tarpeeseen), käydä kahviloissa ja matkustaa yhdessä perheen kanssa. Ihan sellaista tavallista keskiluokkaista elämää pystyttiin viettämään miehen tuloilla. Mutta oli se työttömyys silti raskasta, kun tuntui ettei kelpaa mihinkään ja jää ihan ulkopuolelle. Hävetti ja nolotti, kaupungillakin mietti näkeekö kaikki päällepäin, että olen työtön. Ja ne ulkomaanmatkatkin - eihän ne miltään tuntuneet kun ei ollut työtä niiden vastapainoksi, josta ulkomaanreissu ja loma olisi ihana ansaittu helpotus. 

Tietenkin rahattomana on monin verroin ankeampaa, kun sen työttömyyden lisäksi tulee vielä heikko rahatilanne ja jatkuva kituuttaminen. Mutta ei työttömänä olo mitään herkkua ole, vaikkei rahasta olisi niin tiukkaakaan.

Tulispa lottovoitto, sellainen että voisi puuhastella jotain pientä vapaaehtoistyötä, mutta ei tarvitsisi murehtia palkkatyön perään.

Nosto, miten muilla työnhakijoilla menee?

Helvetin huonosti. Olen perusterve ja suht tasapainoinen ihminen, aina tehnyt mitä vaan töitä mihin vaan on osaaminen ja koulutus riittänyt. Kirjoitan tosi hyviä työhakemuksia (olen opiskellut viestintää). En pääse edes työhaastatteluihin. Enkä ole "ikäloppu" vaan kolmekymppinen. Laitan hakemuksia pääsääntöisesti 1-2 viikossa tai silloin kun on sopiva paikka avoinna. Myös avoimia hakemuksia. Olen tasan yhden kerran päässyt haastatteluun.

Kohta en jaksa enää. Menee mielenterveys. En kerta kaikkiaan tiedä mitä tekisin.

Ja taloudellinen ahdinko on tuista huolimatta kova, koska on lainaa maksettavana.

No minä en ole hakenut yhteenkään paikkaan ja olen ollut vuosia työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Helvetin huonosti. Olen perusterve ja suht tasapainoinen ihminen, aina tehnyt mitä vaan töitä mihin vaan on osaaminen ja koulutus riittänyt. Kirjoitan tosi hyviä työhakemuksia (olen opiskellut viestintää). En pääse edes työhaastatteluihin. Enkä ole "ikäloppu" vaan kolmekymppinen. Laitan hakemuksia pääsääntöisesti 1-2 viikossa tai silloin kun on sopiva paikka avoinna. Myös avoimia hakemuksia. Olen tasan yhden kerran päässyt haastatteluun.

Kohta en jaksa enää. Menee mielenterveys. En kerta kaikkiaan tiedä mitä tekisin.

Ja taloudellinen ahdinko on tuista huolimatta kova, koska on lainaa maksettavana.

Kannattaa käyttää tunnin verran elämästä pilkkusääntöjen kertaamiseen. Parantaa viestintäsi laatua!

Kauheasti tsemppiä kaikille työttömyyden kanssa painiville. Olin itse valmistumisen jälkeen pitkään työtön ja se oli ehdottomasti rankinta aikaa tähän mennessä elämässäni. Se arvoton ja ahdistunut olo paheni päivä päivältä. Itse ratkaisin asian kouluttautumalla labrahoitajaksi, koska en vain kestänyt sitä epävarmuutta ja stressiä. Nyt on töitä niin paljon kuin haluaa tehdä, mutta toki työ ei mitään unelmien täyttymystä ole.

Vierailija kirjoitti:

Helvetin huonosti. Olen perusterve ja suht tasapainoinen ihminen, aina tehnyt mitä vaan töitä mihin vaan on osaaminen ja koulutus riittänyt. Kirjoitan tosi hyviä työhakemuksia (olen opiskellut viestintää). En pääse edes työhaastatteluihin. Enkä ole "ikäloppu" vaan kolmekymppinen. Laitan hakemuksia pääsääntöisesti 1-2 viikossa tai silloin kun on sopiva paikka avoinna. Myös avoimia hakemuksia. Olen tasan yhden kerran päässyt haastatteluun.

Kohta en jaksa enää. Menee mielenterveys. En kerta kaikkiaan tiedä mitä tekisin.

Ja taloudellinen ahdinko on tuista huolimatta kova, koska on lainaa maksettavana.

I feel you. Kauan olet hakenut töitä? Ja millainen koulutus sinulla on? Itsellä loppui taas kerran yksi määräaikainen soppari ja ahdistaa jo vaikka vasta loppui. Nyt hakenut muutamaan paikkaan, mutta ahdistaa mikä tilanne nyt on koronankin takia. Viimeksi hain varmaan 100 paikkaan ja kävin kymmenessä haastattelussa ennenkuin sain määräaikaisen homman ei omalta alalta ja jota inhosin ja joka ei vastannut edes koulutustani. Kannatti opiskella maisteriksi ja ottaa lainat jne. Not. Voin vain haaveilla talosta ja lapsista, kun en saa pitempiaikaista työtä. Mieskin jäi työttömäksi, joten kova on paine saada työtä. Nytkin itkin lenkillä. Tsemppiä kaikille.

Up