Työnhaku-uupumus

Minä olen tehnyt reilusti yli sata hakemusta ja päässyt haastatteluun vain neljä kertaa. Kieltämättä sähköpostiin tulvivat "et tullut valituksi" viestit syö itsetuntoa..mutta vihdoin tärppäs.Työ on aika huono palkkainen avustava työ ja vaatii muuttamista 300 kilometrin päähän, mutta näinä aikoina vakituisen työn saaminen on itselleni lottovoitto.

Eli ei kannata luovuttaa, mutta kannattaa tarkistella omia vaatimuksia työn ja palkkauksen suhteen .

Mee töihin

En oikein osaa sanoa, mikä auttaisi. Itsekin olen lähettänyt valtavasti työhakemuksia, mutta en ole saanut edes kutsuja haastatteluihin, vaikka olen täyttänyt kaikki vaatimukset. En tiedä, johtuuko se siitä, että olen nuori nainen jonka pelätään jäävän äitiyslomalle, vai sitten arabiankielisestä nimestä (olen asunut Suomessa 8-vuotiaasta saakka ja puhun täydellistä suomea, joten siitä ei voi olla kiinni). En tiedä tulenko saamaan koskaan töitä.

Voin kertoa oman tarinani. Lyhykäisyydessään se menee näin:

Olen hakenut, hakenut ja hakenut. Hakenut, hakenut, hakenut ja hakenut. Hakenutkin.

Enää en hae. Pitäkööt tunkkinsa. Jos ei koulutettu, kyvykäs ja fiksu kaveri kelpaa, niin ei väkisin.

Tuntuu, että pääsin haastatteluihin paremmin noin 3-5 vuotta sitten kuin mitä nyt, vaikka silloin oli kuitenkin vähemmän työkokemusta.

Tässä ketjussa on tiivistetty hyvin ne asiat, joiden vuoksi mielenterveys alkaa työttömänä rakoilla. Kun yrittää ja yrittää, pääsee jopa haastatteluihinkin, mutta koskaan ei tärppää. Toki sitä ajattelee, että minussa on vikaa. Ja sitten sitä hautoo kotona niitä vikojaan ja muuttuu ihan mökkihöperöksi, kun ei pääse tuulettamaan kenenkään kanssa ajatuksiaan. Seuraavassa työhaastattelussa ulosanti onkin sitten jäsentymätöntä ja epävarmaa, kun ei ole pitkään aikaan ollut ihmisten parissa.

Yhteydenpito kavereihin ja sukulaisiin on jäänyt, koska kun vaihdetaan kuulumisia, minulla ei ole koskaan mitään uutta kerrottavaa. En ole luonteeltani kateellinen ihminen, mutta on silti raskasta kuunnella toisten lomasuunnitelmia tai että päätettiin nyt rempata yläkerta tai aion ottaa sapattivapaata ja toteuttaa pitkäaikaisen unelmani jne. Mistä ihmiset repii rahat tollaseen? Mä en saa edes kaikkia laskujani maksettua, aina jotain jää rästiin ja tulee muistutuksia.

Sitten ne haaveet...Ne muuttuu isoista pieniksi, ja lopulta ei jaksa haaveilla edes pienesti. Viimeisin itselläni oli kampaajakäynti, mutta enää en ajattele sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on tiivistetty hyvin ne asiat, joiden vuoksi mielenterveys alkaa työttömänä rakoilla. Kun yrittää ja yrittää, pääsee jopa haastatteluihinkin, mutta koskaan ei tärppää. Toki sitä ajattelee, että minussa on vikaa. Ja sitten sitä hautoo kotona niitä vikojaan ja muuttuu ihan mökkihöperöksi, kun ei pääse tuulettamaan kenenkään kanssa ajatuksiaan. Seuraavassa työhaastattelussa ulosanti onkin sitten jäsentymätöntä ja epävarmaa, kun ei ole pitkään aikaan ollut ihmisten parissa.

Yhteydenpito kavereihin ja sukulaisiin on jäänyt, koska kun vaihdetaan kuulumisia, minulla ei ole koskaan mitään uutta kerrottavaa. En ole luonteeltani kateellinen ihminen, mutta on silti raskasta kuunnella toisten lomasuunnitelmia tai että päätettiin nyt rempata yläkerta tai aion ottaa sapattivapaata ja toteuttaa pitkäaikaisen unelmani jne. Mistä ihmiset repii rahat tollaseen? Mä en saa edes kaikkia laskujani maksettua, aina jotain jää rästiin ja tulee muistutuksia.

Sitten ne haaveet...Ne muuttuu isoista pieniksi, ja lopulta ei jaksa haaveilla edes pienesti. Viimeisin itselläni oli kampaajakäynti, mutta enää en ajattele sellaista.

Niinpä!!! Ja syynähän tähän on yksinomaan raha, työ on vain yleisin keino sen hankkimiseen. Jos olisi muuten vaan miljonääri niin kyllähän sitä olisi vaikka mitä haaveita ja kuulumisia ilman niitä töitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakekaa ulkomailta töitä

Ehkä sinkkuna onnistuu, mutta moni ei halua ulkomaille muuttaa varsinkin jos puoliso on hyvässä työssä täällä Suomessa ja lapset koulussa. Sitä paitsi eiköhän siellä ulkomaillakin ole myyjiä ihan omasta takaa, työttömiäkin. Miksi ne ottaisi minut, jonkun kieltä osaamattoman, vaikka Prahaan kaupan kassalle?

Näin. Suomi on kallis maa. Esimerkiksi Ukrainan palkoilla ei täällä olevan asunnon lainaa lyhennetä.

No et kai sinä Suomessa asuisi, jos työpaikka on Ukrainassa?

Itseäni syö se, että mieheni on ollut 5,5 vuotta kokoaikaisessa vakityössä ja me haluttaisi ostaa oma asunto, mutta milläs ostetaan kun minä saan vain osa-aikaista sopparia myyjänä. Tuntuu että olen ihan riippakivi, kun minun työtilanteen takia asuntohaaveet seisoo.

Tuli tosta rahasta mieleen, että mulle tuttava suositteli, että aloittaisin uuden harrastuksen. Se kuulemma piristäisi kun olen niin alamaissa työttömyyden takia.

Minkä uuden harrastuksen voi aloittaa ilman rahaa? En kysynyt tuttavalta, mutta jos te muut keksitte, niin kertokaa. Kansalaisopintojen kursseillekin on kurssimaksu. Lintubongari tarvitsee vähintään kiikarin.

Ainoa harrastukseni on luonnossa kävely, mutta totuuden nimessä tarvitsisin siihenkin jossain vaiheessa paremmat kengät.

Vierailija kirjoitti:

Tuli tosta rahasta mieleen, että mulle tuttava suositteli, että aloittaisin uuden harrastuksen. Se kuulemma piristäisi kun olen niin alamaissa työttömyyden takia.

Minkä uuden harrastuksen voi aloittaa ilman rahaa? En kysynyt tuttavalta, mutta jos te muut keksitte, niin kertokaa. Kansalaisopintojen kursseillekin on kurssimaksu. Lintubongari tarvitsee vähintään kiikarin.

Ainoa harrastukseni on luonnossa kävely, mutta totuuden nimessä tarvitsisin siihenkin jossain vaiheessa paremmat kengät.

Villiyrtit, sienestys? Meditointi? 

Vierailija kirjoitti:

Tuli tosta rahasta mieleen, että mulle tuttava suositteli, että aloittaisin uuden harrastuksen. Se kuulemma piristäisi kun olen niin alamaissa työttömyyden takia.

Minkä uuden harrastuksen voi aloittaa ilman rahaa? En kysynyt tuttavalta, mutta jos te muut keksitte, niin kertokaa. Kansalaisopintojen kursseillekin on kurssimaksu. Lintubongari tarvitsee vähintään kiikarin.

Ainoa harrastukseni on luonnossa kävely, mutta totuuden nimessä tarvitsisin siihenkin jossain vaiheessa paremmat kengät.

Harrastatko lukemista, onko jo kirjastokortti? Suosittelen kaikille. Jos joku ei vielä ole innostunut lukemisesta, miksipä ei voisi kokeilla. Työväenopistoista saa kurssialennuksen työttömyyden perusteella, oli ennen 50 %.

Kun korona helpottaa, avautuu lisää ilmaisia kulttuuririentoja ja suurelle yleisölle suunnattuja esitelmätilaisuuksia (esim. yliopistot tarjoavat).

Mindfulness?

Vierailija kirjoitti:

I feel you. Itsellä vielä se tilanne että joudun hakemaan töitä alalta joka ei juuri kiinnosta aidosti. Yhtä teeskentelyä koko työnhaku. Alan vaihto kovasti pyörii mielessä ja työvoimapula-alalta, jotta saisi vakituisen ja pysyvän työpaikan. Eipä tähän muuta voi sanoa kuin että nykypäivän työelämä määräaikaisuuksineen ja työnantajan markkinoineen on p*rseestä.

Onko työvoimakoulutuksena haussa?

Hmm...asun kaupungissa, muuten kyllä villiyrtit voisi olla hyvä harrastus. Tarkoitan, että kaupungissa liikkuu aika paljon koiria kaikilla viher- ja virkistysalueilla, ja tietysti ihmisiä myös. Meditointia voi toki harrastaa yksin kotona, mutta se ei ole ehkä se mitä eniten kaipaa nyt, kun on ollut niin paljon yksin ajatuksissaan muutenkin. Mutta ilmaista se toki on!

Kirjastokortti tietysti on, kirjastot on vain vielä toistaiseksi kiinni. Aina olen lukenut kirjoja, joten se ei ole sinänsä mikään uusi harrastus. Työväenopiston kursseihin ei ole vielä ensi syksynä varaa vaikka saisikin työttömyysalennuksen, ainakin puoli vuotta menee nyt niin, että päiväraha menee kokonaan laskuihin eikä jää ruokaankaan (saan ruoka-apua). Mutta vuodenvaihteessa voisi kokeilla jotain kurssia.

Nuo ilmaiset yleisöluennot on oikeasti hyvä idea. Muistan kun työssäolessa aina harmitti, kun ei niihin ehtinyt.

t. Se uutta harrastusta kysellyt

Miltä alalta te muut kuin opettajat etsitte töitä?

Mulla on työpaikka, mutta olen yrittänyt hakea koulutustani vastaavaa työtä ihan entry level tasolta. En pääse edes haastatteluun. Olen hyvä ja pätevä nykyisessä työssäni, mutta en vaan jaksa enää. Hajoaa kroppa ja pää. Aivan turhia nämä tutkinnot, jos työkokemus on "vääränlaista". Ktm = vessapaperi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on työpaikka, mutta olen yrittänyt hakea koulutustani vastaavaa työtä ihan entry level tasolta. En pääse edes haastatteluun. Olen hyvä ja pätevä nykyisessä työssäni, mutta en vaan jaksa enää. Hajoaa kroppa ja pää. Aivan turhia nämä tutkinnot, jos työkokemus on "vääränlaista". Ktm = vessapaperi.

Mitä teet työksesi nyt?

Vierailija kirjoitti:

Miltä alalta te muut kuin opettajat etsitte töitä?

Hoitoala, olen terveydenhoitaja. En jaksa enää pätkätöitä.

Hain erääseen valtion virkaan hyvin samankaltaiseen tehtävään, jota olen täysin samassa paikassa tehnyt aiemmin puoli vuotta palkkatukilaisena, hyvin pidettynä työntekijänä ja onnistuneesti. Hakuaika päättyy ensi kuussa ja työ alkaa elokuussa, mutta olen ihan varma etten pääse edes haastatteluun, koska eiköhän tuo paikka ole varattu jo jollekin. Pakko kuitenkin kokeilla ihan varmuuden vuoksi, ei kai ne loputtomiin voi kierrättää samoja sihteereitä saman tai toisen valtion viraston välillä...

Tällä viikolla tuli taas yksi ei-vastaus, ei tosin yllätys, koska siihen oli kova kilpailu. Tänä viikonloppuna väännän taas yhden hakemuksen lisää. Näiden tekemiseen menee aina enemmän aikaa kuin päällepäin luulisi, ja vaikka on valmiita pohjia. Uupunut täälläkin.