Lue keskustelun säännöt.
29-vuotias ja vain epäonnea deittimarkkinoilla
27.05.2020 |
Oon seurustellut aikuisiällä vakavasti kahdesti, ja kummatkin suhteet päättyivät miehen pettämiseen.
Oon deittaillut vain vähän, ja nekin miehet, joista olen ollut kiinnostunut, eivät ole olleet kiinnostuneita minusta.
Biologinen kello soi jo kovasti. En haluaisi ekan vastaantulijan kanssa tehdä lasta, mutta voiko tässä iässä enää etsiä sitä oikeaa muutamaa vuotta ja sen jälkeen seurustella vielä pari vuotta ennen lapsenteon yrittämistä.
Asun isossa kaupungissa, oon mielestäni hauska, nätti, iloinen (helposti lähestyttävä), rento, urheilullinen, luotettava. Oon käynyt amk:n ja oon hyvissä töissä.
Mieskriteerit: luotettava, hauska, hyvännäköinen "tavallinen" mies, ei todellakaan tarvi olla malli tms. Urheilullinen, haluaa lapsia.
Mielestäni en halua kuuta taivaalta, mutta en tunnu löytävän ketään. Baareilut eivät ole kiinnostaneet pitkään aikaan. Mistä löytäisin samanhenkisen miehen? Molemmat eksät löysin tinderistä, mutta sekään ei innosta enää. Edellinen suhde loppui noin 2 vuotta sitten.
Kommentit (583)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä asut? Itse tavallinen kohta valmistuva 34v insinöörimies. Ihmettelijöille, vaihdoin alaa aikuisiällä. En juo kovinkaan paljon alkoholia, en käy baareissa enkä yökerhoissa. En tupakoi. Haittapuolena vähän iskämahaa tullut, 175/90 vaikka onkin aika leveät hartiat.
Oot valitettavasti liian lyhyt. Röökin voi lopettaa, mahan voi sulattaa, insinöörivitsejäkin voi hillitä, mut toi :(
No pitihän se arvata et tavallisella tarkoitetaan 195cm pitkää NHL:n varaustilaisuuden ykkösvarausta.
M34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tässä ketjussa nyt on liikaa takerruttu tuohon ulkonäköjuttuun. En ole aloittaja, mutta itsekin olen saanut kuulla tästä, kun olen sanonut, että miehen tulisi miellyttää silmää. Kuitenkin minun silmääni ovat miellyttäneet mm. 20 vuotta vanhempi lyhyt ja pitkätukkainen mies, siisti ”pukumies”, ylipainoinen partasuu sekä langanlaiha amis.
Nämä kaikki ovat olleet sillä hetkellä maailman komeimpia miehiä, että tosiaan se kauneus on katsojan silmässä.
Jos kaikki naiset olisikin tuollaisia, niin siihen ulkonäköasiaan ei tarvitsisi tarttua. Tosiasia kumminkin on - ihan jopa akateemisten tutkijoiden mielestä kun ovat deittailua tutkineet - että iso osa naisista pitää tavallisia miehiä rumina, ja samalla näkevät melko komeat miehet tavallisina. Eli jos miehiä arvostellaan tähtien mukaan, niin naiset näkevät 1-3:n tähden ulkonäköiset miehet rumina, 4:n tähden miehet tavallisina, ja 5:n tähden miehet komeina.
M/40
Kaikki ulkonäöstä ja naisten nirsoudesta valittavat saisivat ottaa silmän käteensä ja mennä esim. kauppaan katselemaan pariskuntia ja minkä ”tasoisia” ovat toisiinsa nähden. Voi yllättää kuinka harvoin siellä näkyy komea + kaunis tai sitten urheilullinen + urheilullinen pareja, vaan useimmin parit ovat tällaisia: ei niin komea + kaunis sekä lihava + urheilullinen. Kaikki kuitenkin todennäköisesti pitävät sitä pariaan kauniina ja viehättävänä.
Komeita miehiä näkyy kyllä monentasoisten naisten kanssa, tosin ei komeat miehetkään tavisnaisten alle mene julkisilla paikoilla ( yöllä salaa baarista tai tinderistä panevat tietty vaikka kuinka rumaa naista). Rumia miehiä näkyy äärimmäisen harvoin kauniin naisen kanssa, ja yleensä kai kyseessä sitten joku rahamies, jonka luksus-bemari ja kolmikerroksinen omakotitalo korvaa naiselle miehen rumuuden.
M/40
Vierailija kirjoitti:
78 täällä taas. Unohdetaan sitten tuo ulkonäköaspekti hetkeksi. Kysymys voi olla jostain muustakin "pinnallisesta, mutta merkittävästä" asia, kuten koulutuksesta tai työpaikasta. En tykkää korostaa asiaa, mutta olen siis itsekin korkeastikoulutettu, kuten on miesystävänikin. Ihan hyvin voisin kuitenkin seurustella myös amiksen tai koulutetun, mutta sillä hetkellä työttömän miehen kanssa. Olin itsekin työtön, kun tapasin mieheni. Pointtini on edelleen siinä, että monilla on heikko kyky nähdä/kohdata ihminen ihmisenä. Takerrutaan liikaa ulkoisiin tekijöihin, kuten ulkonäköön tai sosioekonomiseen asemaan, ja suhtaudutaan siihen niinkuin siinä olisi kaikki mitä hyvään parisuhteeseen kuuluisi. Mielestäni rimaa kannattaa pitää korkealla ennen kaikkea paljon syvällisemmissä asioissa, kuten siinä, ettei ryhdy suhteeseen missä ei koe olevansa kunnioitettu, rakastettu, arvostettu. Näistä asioista on kuitenkin moni valmis luopumaan, ja silti kokee suhteensa olevan joku hyvä catch mistä kannattaa pitää kiinni kynsin ja hampain, vaikka toinen kohtelisi kuinka huonosti ja välinpitämättömästi tahansa. Pääasia, että ulkoiset kriteerit täyttyvät ja hyvää pukkaa.
78 jatkaa taas. Yhtä tärkeää on tottakai, että myös se potentiaalinen kumppani saa kokea olevansa kunnioitettu, rakastettu, arvostettu ja haluttu suhteessaan. Kuitenkin, jos huomaa ettei pysty kunnioittamaan, rakastamaan tai arvostamaan henkilöä kenellä luettelemäni ulkoiset puitteet eivät ole kunnossa, voi arvion omista syistä sinkkuudelleen tehdä uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tässä ketjussa nyt on liikaa takerruttu tuohon ulkonäköjuttuun. En ole aloittaja, mutta itsekin olen saanut kuulla tästä, kun olen sanonut, että miehen tulisi miellyttää silmää. Kuitenkin minun silmääni ovat miellyttäneet mm. 20 vuotta vanhempi lyhyt ja pitkätukkainen mies, siisti ”pukumies”, ylipainoinen partasuu sekä langanlaiha amis.
Nämä kaikki ovat olleet sillä hetkellä maailman komeimpia miehiä, että tosiaan se kauneus on katsojan silmässä.
Jos kaikki naiset olisikin tuollaisia, niin siihen ulkonäköasiaan ei tarvitsisi tarttua. Tosiasia kumminkin on - ihan jopa akateemisten tutkijoiden mielestä kun ovat deittailua tutkineet - että iso osa naisista pitää tavallisia miehiä rumina, ja samalla näkevät melko komeat miehet tavallisina. Eli jos miehiä arvostellaan tähtien mukaan, niin naiset näkevät 1-3:n tähden ulkonäköiset miehet rumina, 4:n tähden miehet tavallisina, ja 5:n tähden miehet komeina.
M/40
Tosin pitää muistaa että nuo tehdyt kokeet eivät vastaa ihan samaa kuin oikea tapaaminen. Jos ihminen arvioi toisten ulkonäköä pelkästään yhden valokuvan perusteella niin siinä ollaa helposti kriittisempiä kuin jos sen henkilön näkisi kaikkine ilmeineen ja eleineen sekä puheineen.
Juuri näin. Ja merkitystä on myös sillä, mitä kysytään. Jos pyydetään arvioimaan ulkonäköä, silloin arvioidaan ulkonäköä. Ei kiinnostavuutta tai sitä, tekisikö aloitteen jossain sovelluksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä. Hauskat miehet ovat pääsääntöisesti kovia naistennaurattajia ja haksahtavat helposti myös aidan toiselle puolelle. Sama juttu tuon hyvännäköisyyden kanssa. Naisia hyörii kimpussa ja tyypin pitää omata poikkeuksellisen korkea moraali, ettei lipsahda välillä kokeilemaan muitakin.
Olen yli nelikymppinen ja pitkällä elämänkokemuksella ymmärsin muokata kriteerejä sellaiseksi, että suhde onnistuu pitkällä tähtäimellä. Pari vuotta sitten olin sinkkumarkkinoilla ja aloin etsimään rauhallista, kunnollista. liikunnallista ja fiksua miestä. Koska ymmärrän, että jo nämä vaatimukset pudottavat suurimman osan vapailla markkinoilla olevista miehistä pois, niin tingin ulkonäkövaatimuksistani. Aktiivisen etsimisen jälkeen onnistuin lopulta löytämään maailman ihanimman miehen, jonka kanssa ollaan rakentamassa loppuelämän suhdetta. Komeaksi miestä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan, eikä edes tavikseksi, mutta muut ominaisuudet korvaavat 1000-kertaisesti ulkonäössä olevat puutteet. t. rakastunut nainen
Kysyisin vain että miksi naiset oppivat pudottamaan rimaa vasta kun oma ulkonäkö on menetetty ja taso matala?
Miksi tätä ei voi ikinä tehdä silloin 18-25v ikäisenä ja saavuttaa jo silloin vakaa parisuhde?
"pudottaa rimaa", "taso matala", "saavuttaa parisuhde"... Kerro minulle parista viimeisimmästä kerrasta, kun olit johonkin naiseen korviasi myöten ihastunut/rakastunut, kiitos. Vai onko sinulla edes kokemusta sellaisesta? Tiedoksesi, että meillä muilla on. Ja me haluamme parisuhteen vain seurauksena siitä, että olemme tavanneet ihmisen, johon olemme rakastuneet. Ei niin päin, että pitää saada parisuhde ja sitä varten pitää laskea oma taso ja riman korkeus.
Kysymyksesi on järjetön. Oma tasoni ei riitä niihin naisiin joihin voisi ihastua ja rakastua.
Ainoa mahdollisuus on tyytyä alaspäin matalatasoiseen ja siten saavuttaa parisuhde.
Ymmärrän tietyllä tavalla, että tämä on naisille käsittämätöntä, mutta mitä muuta voin tehdä?
En haluaisi olla loppuelämääni yksinkään..
Luuletko tosissasi, ettei nainen huomaa katseestasi, käytöksestäsi, koko nonverbaalisesta viestinnästäsi, että et ole häneen head over heels? Voi kuule, kyllä huomaa! Olen ollut treffeillä kaltaistesi miesten kanssa. Joo, uudestaankin voisi tavata. Joo, oli ihan kivaa. Ja kaikesta huokuu kuitenkin aidon kiinnostuksen puute.
Sinulla on mahdollisuuksia, jos olet avoin asiasta ja löydät naisen, jolle sopii järkisuhde. Rakastumiseen perustuvaa suhdetta hakevien naisten kanssa et pääse ensimmäistä tapaamista pitemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
78 täällä taas. Unohdetaan sitten tuo ulkonäköaspekti hetkeksi. Kysymys voi olla jostain muustakin "pinnallisesta, mutta merkittävästä" asia, kuten koulutuksesta tai työpaikasta. En tykkää korostaa asiaa, mutta olen siis itsekin korkeastikoulutettu, kuten on miesystävänikin. Ihan hyvin voisin kuitenkin seurustella myös amiksen tai koulutetun, mutta sillä hetkellä työttömän miehen kanssa. Olin itsekin työtön, kun tapasin mieheni. Pointtini on edelleen siinä, että monilla on heikko kyky nähdä/kohdata ihminen ihmisenä. Takerrutaan liikaa ulkoisiin tekijöihin, kuten ulkonäköön tai sosioekonomiseen asemaan, ja suhtaudutaan siihen niinkuin siinä olisi kaikki mitä hyvään parisuhteeseen kuuluisi. Mielestäni rimaa kannattaa pitää korkealla ennen kaikkea paljon syvällisemmissä asioissa, kuten siinä, ettei ryhdy suhteeseen missä ei koe olevansa kunnioitettu, rakastettu, arvostettu. Näistä asioista on kuitenkin moni valmis luopumaan, ja silti kokee suhteensa olevan joku hyvä catch mistä kannattaa pitää kiinni kynsin ja hampain, vaikka toinen kohtelisi kuinka huonosti ja välinpitämättömästi tahansa. Pääasia, että ulkoiset kriteerit täyttyvät ja hyvää pukkaa.
Monet eivät varmaan "ymmärrä" mitä oikeasti haluavat. Nähdään parisuhde kuvitelmissa tietyt kriteerit täyttävän kumppanin kanssa, elinikäisenä ja omistautuvana suhteena tottakai. Ja samalla unohdetaan näitä kriteerejä pohtiessa, että etenkin pitkässä suhteessa ulkonäöt ja elämäntilanteet, jopa koulutukset muuttuvat. Niiden varaan ei kannata paljoakaan laskea. Elämän arvot merkitsevät eniten, luonteen lisäksi. Ja arvotkin voivat muuttua. Toinen haastehan sitten pitkässä suhteessa on kuinka kestetään toisen mahdollista kasvamista ja muutosta tai katsotaanko paineen alla samaan suhtaan. Mielestäni hyvin moni suhteessakin oleva ihminen on hieman epäkypsä suhteisiin, joustavuutta ja itsereflektiokykyä tarvitaan, molemmilta tietysti. Jos sitä ei ole edes lähtökohtaisesti niin ongelmia tulossa vaikka joku löytyisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile kehittää itseäsi siihe suuntaan, että miehet haluavat suhteen kanssasi. Voisit esimerkiksi lisätä liikuntaa ( hyvä ulkonäkö on pariutumisessa tärkeintä, eikä koskaan voi olla liian laiha tai liian rikas), mieti pukeutumistyyliä (jos harmaa tai liian peittävä niin persoonallisuutta ja vähän seksikkyyttä mukaan), ole avoin ja nauravainen asiallisia miehiä kohtaan (naisellinen), älä väkisin haasta riitaa tietämyksilläsi (ns. päde pätemisen vuoksi) ja yritä uskaltaa tehdä aloite itsekin välillä. Tsemppiä!
Mies 31v
Tässä on paljon viisautta. Vähän pelkään, että ap ei edes yritä lähestyä haluamiaan miehiä, vaan näiden miesten pitäisi jotenkin osata arvata. Baarit ja tinder oli poissuljettu, joten tavoitteeseen pääseminen on aika vaikeaa.
Yksi neuvo naisille. Ole kaikille miehille hurmaava ja mukava, ei vain niille joista olet kiinnostonut. Hio tapaa, jolla annat pakit. Miehelle voi antaa niin miellyttävät pakit, että miehellä jää siitä hyvä mieli.
Ei ole naisten asia lähestyä miehiä. Miestä ei kiinnosta jollei hän saa saalistaa.
Sanoo nainen, joka panee pelimiehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä. Hauskat miehet ovat pääsääntöisesti kovia naistennaurattajia ja haksahtavat helposti myös aidan toiselle puolelle. Sama juttu tuon hyvännäköisyyden kanssa. Naisia hyörii kimpussa ja tyypin pitää omata poikkeuksellisen korkea moraali, ettei lipsahda välillä kokeilemaan muitakin.
Olen yli nelikymppinen ja pitkällä elämänkokemuksella ymmärsin muokata kriteerejä sellaiseksi, että suhde onnistuu pitkällä tähtäimellä. Pari vuotta sitten olin sinkkumarkkinoilla ja aloin etsimään rauhallista, kunnollista. liikunnallista ja fiksua miestä. Koska ymmärrän, että jo nämä vaatimukset pudottavat suurimman osan vapailla markkinoilla olevista miehistä pois, niin tingin ulkonäkövaatimuksistani. Aktiivisen etsimisen jälkeen onnistuin lopulta löytämään maailman ihanimman miehen, jonka kanssa ollaan rakentamassa loppuelämän suhdetta. Komeaksi miestä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan, eikä edes tavikseksi, mutta muut ominaisuudet korvaavat 1000-kertaisesti ulkonäössä olevat puutteet. t. rakastunut nainen
Kysyisin vain että miksi naiset oppivat pudottamaan rimaa vasta kun oma ulkonäkö on menetetty ja taso matala?
Miksi tätä ei voi ikinä tehdä silloin 18-25v ikäisenä ja saavuttaa jo silloin vakaa parisuhde?
"pudottaa rimaa", "taso matala", "saavuttaa parisuhde"... Kerro minulle parista viimeisimmästä kerrasta, kun olit johonkin naiseen korviasi myöten ihastunut/rakastunut, kiitos. Vai onko sinulla edes kokemusta sellaisesta? Tiedoksesi, että meillä muilla on. Ja me haluamme parisuhteen vain seurauksena siitä, että olemme tavanneet ihmisen, johon olemme rakastuneet. Ei niin päin, että pitää saada parisuhde ja sitä varten pitää laskea oma taso ja riman korkeus.
Kysymyksesi on järjetön. Oma tasoni ei riitä niihin naisiin joihin voisi ihastua ja rakastua.
Ainoa mahdollisuus on tyytyä alaspäin matalatasoiseen ja siten saavuttaa parisuhde.
Ymmärrän tietyllä tavalla, että tämä on naisille käsittämätöntä, mutta mitä muuta voin tehdä?
En haluaisi olla loppuelämääni yksinkään..
Onko tosiaan niin vai onko oma käsityksesi siitä mihin voisit ihastua vähän vääristynyt?
Muistan kun itse teinipoikana en vilkaissutkaan niihin luokan tavallisemman näköisiin tyttöihin. Mutta kun oli hieman kasvanut ja aikuistunut, saman näköiset nuoret naiset olivatkin silmissäni oikein viehättävän näköisiä. Ja kun nyt lähes viisikymppisenä katsoo vaikka vanhoja lukion luokkakuvia niin ihmettelee että en ole aikoinaan monen tytön kauneutta huomannut. Niin se ajatusmaailma muuttuu...
Myös minä koen olevani parisuhdetta etsivänä miehenä väliinputoaja.
Olen siis ns. toisella kierroksella.
Erosta yli päässyt, 40-vuotias, tasainen elämä ja tasainen toimeentulo. Vakituinen työ, omistusasunto jne. asiat kunnossa. Ei lapsia, enkä voi heitä saadakaan. Lapset naisella eivät tosin haittaisi yhtään, sisaruksillani on paljon eri-ikäisiä lapsia, ja olen tullut kaikkien kanssa toimeen oikein hyvin.
Asun keskikokoisessa "maakuntakaupungissa", en esim. PK-seudulla, joten tämä on yksi rajaava tekijä.
Olen mielestäni ihan ok tyyppi, mutta minullakin on muutamia (ulkoisia) "vikoja", sellaisia, joihin en voi itse mitenkään vaikuttaa.
Mielestäni olen hyvä keskustelija, empatiaa, huumorintajua ja kuuntelutaitoakin löytyy. Yleissivistystä on melko hyvin, kuvataide, kirjallisuus, klassinen musiikki, yhteiskuntatieteet, historia ja filosofia ovat kiinnostuksen kohteina. Ulkoilen, harrastan puutarhanhoitoa, marjastan, nikkaroin, mökkeilen ja harrastan mm. filateliaa ja sukututkimusta. En juuri koskaan käy baareissa, juon vain vähän, en ole kiinnostunut esim. urheilusta, autoista, moottoripyöristä tai monesta muusta "miehisestä" toiminnasta. Ikebana kiinnostaisi enemmän kuin vaikkapa jääkiekko, näin esimerkkinä.
Vaikea, kovin vaikea, on vain löytää uutta naisystävää, joka olisi elämäntavoiltaan edes suunnilleen samanlainen, eikä pitäisi minua itsenäni ja kiinnostuksenkohteineni jostakin ulkoavaruudesta tulleena alienina, homoseksuaalina tai muuten vaan täysin epämiehekkäänä nörttinä. Ehkä olen lähestynyt vääränlaisia naisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä. Hauskat miehet ovat pääsääntöisesti kovia naistennaurattajia ja haksahtavat helposti myös aidan toiselle puolelle. Sama juttu tuon hyvännäköisyyden kanssa. Naisia hyörii kimpussa ja tyypin pitää omata poikkeuksellisen korkea moraali, ettei lipsahda välillä kokeilemaan muitakin.
Olen yli nelikymppinen ja pitkällä elämänkokemuksella ymmärsin muokata kriteerejä sellaiseksi, että suhde onnistuu pitkällä tähtäimellä. Pari vuotta sitten olin sinkkumarkkinoilla ja aloin etsimään rauhallista, kunnollista. liikunnallista ja fiksua miestä. Koska ymmärrän, että jo nämä vaatimukset pudottavat suurimman osan vapailla markkinoilla olevista miehistä pois, niin tingin ulkonäkövaatimuksistani. Aktiivisen etsimisen jälkeen onnistuin lopulta löytämään maailman ihanimman miehen, jonka kanssa ollaan rakentamassa loppuelämän suhdetta. Komeaksi miestä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan, eikä edes tavikseksi, mutta muut ominaisuudet korvaavat 1000-kertaisesti ulkonäössä olevat puutteet. t. rakastunut nainen
Kysyisin vain että miksi naiset oppivat pudottamaan rimaa vasta kun oma ulkonäkö on menetetty ja taso matala?
Miksi tätä ei voi ikinä tehdä silloin 18-25v ikäisenä ja saavuttaa jo silloin vakaa parisuhde?
"pudottaa rimaa", "taso matala", "saavuttaa parisuhde"... Kerro minulle parista viimeisimmästä kerrasta, kun olit johonkin naiseen korviasi myöten ihastunut/rakastunut, kiitos. Vai onko sinulla edes kokemusta sellaisesta? Tiedoksesi, että meillä muilla on. Ja me haluamme parisuhteen vain seurauksena siitä, että olemme tavanneet ihmisen, johon olemme rakastuneet. Ei niin päin, että pitää saada parisuhde ja sitä varten pitää laskea oma taso ja riman korkeus.
Kysymyksesi on järjetön. Oma tasoni ei riitä niihin naisiin joihin voisi ihastua ja rakastua.
Ainoa mahdollisuus on tyytyä alaspäin matalatasoiseen ja siten saavuttaa parisuhde.
Ymmärrän tietyllä tavalla, että tämä on naisille käsittämätöntä, mutta mitä muuta voin tehdä?
En haluaisi olla loppuelämääni yksinkään..
Onko tosiaan niin vai onko oma käsityksesi siitä mihin voisit ihastua vähän vääristynyt?
Muistan kun itse teinipoikana en vilkaissutkaan niihin luokan tavallisemman näköisiin tyttöihin. Mutta kun oli hieman kasvanut ja aikuistunut, saman näköiset nuoret naiset olivatkin silmissäni oikein viehättävän näköisiä. Ja kun nyt lähes viisikymppisenä katsoo vaikka vanhoja lukion luokkakuvia niin ihmettelee että en ole aikoinaan monen tytön kauneutta huomannut. Niin se ajatusmaailma muuttuu...
Kelpaako sinulle nykyään itsesi ikäinen vai onko rimasi noussut ja pitäisi siis olla lukio ikäinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä. Hauskat miehet ovat pääsääntöisesti kovia naistennaurattajia ja haksahtavat helposti myös aidan toiselle puolelle. Sama juttu tuon hyvännäköisyyden kanssa. Naisia hyörii kimpussa ja tyypin pitää omata poikkeuksellisen korkea moraali, ettei lipsahda välillä kokeilemaan muitakin.
Olen yli nelikymppinen ja pitkällä elämänkokemuksella ymmärsin muokata kriteerejä sellaiseksi, että suhde onnistuu pitkällä tähtäimellä. Pari vuotta sitten olin sinkkumarkkinoilla ja aloin etsimään rauhallista, kunnollista. liikunnallista ja fiksua miestä. Koska ymmärrän, että jo nämä vaatimukset pudottavat suurimman osan vapailla markkinoilla olevista miehistä pois, niin tingin ulkonäkövaatimuksistani. Aktiivisen etsimisen jälkeen onnistuin lopulta löytämään maailman ihanimman miehen, jonka kanssa ollaan rakentamassa loppuelämän suhdetta. Komeaksi miestä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan, eikä edes tavikseksi, mutta muut ominaisuudet korvaavat 1000-kertaisesti ulkonäössä olevat puutteet. t. rakastunut nainen
Kysyisin vain että miksi naiset oppivat pudottamaan rimaa vasta kun oma ulkonäkö on menetetty ja taso matala?
Miksi tätä ei voi ikinä tehdä silloin 18-25v ikäisenä ja saavuttaa jo silloin vakaa parisuhde?
"pudottaa rimaa", "taso matala", "saavuttaa parisuhde"... Kerro minulle parista viimeisimmästä kerrasta, kun olit johonkin naiseen korviasi myöten ihastunut/rakastunut, kiitos. Vai onko sinulla edes kokemusta sellaisesta? Tiedoksesi, että meillä muilla on. Ja me haluamme parisuhteen vain seurauksena siitä, että olemme tavanneet ihmisen, johon olemme rakastuneet. Ei niin päin, että pitää saada parisuhde ja sitä varten pitää laskea oma taso ja riman korkeus.
Kysymyksesi on järjetön. Oma tasoni ei riitä niihin naisiin joihin voisi ihastua ja rakastua.
Ainoa mahdollisuus on tyytyä alaspäin matalatasoiseen ja siten saavuttaa parisuhde.
Ymmärrän tietyllä tavalla, että tämä on naisille käsittämätöntä, mutta mitä muuta voin tehdä?
En haluaisi olla loppuelämääni yksinkään..
Naistenkin täytyisi hyvää hyvyyttään tulla vastaan, niinkö? Sehän tiedetään miksi näin täytyisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
78 täällä taas. Unohdetaan sitten tuo ulkonäköaspekti hetkeksi. Kysymys voi olla jostain muustakin "pinnallisesta, mutta merkittävästä" asia, kuten koulutuksesta tai työpaikasta. En tykkää korostaa asiaa, mutta olen siis itsekin korkeastikoulutettu, kuten on miesystävänikin. Ihan hyvin voisin kuitenkin seurustella myös amiksen tai koulutetun, mutta sillä hetkellä työttömän miehen kanssa. Olin itsekin työtön, kun tapasin mieheni. Pointtini on edelleen siinä, että monilla on heikko kyky nähdä/kohdata ihminen ihmisenä. Takerrutaan liikaa ulkoisiin tekijöihin, kuten ulkonäköön tai sosioekonomiseen asemaan, ja suhtaudutaan siihen niinkuin siinä olisi kaikki mitä hyvään parisuhteeseen kuuluisi. Mielestäni rimaa kannattaa pitää korkealla ennen kaikkea paljon syvällisemmissä asioissa, kuten siinä, ettei ryhdy suhteeseen missä ei koe olevansa kunnioitettu, rakastettu, arvostettu. Näistä asioista on kuitenkin moni valmis luopumaan, ja silti kokee suhteensa olevan joku hyvä catch mistä kannattaa pitää kiinni kynsin ja hampain, vaikka toinen kohtelisi kuinka huonosti ja välinpitämättömästi tahansa. Pääasia, että ulkoiset kriteerit täyttyvät ja hyvää pukkaa.
Monet eivät varmaan "ymmärrä" mitä oikeasti haluavat. Nähdään parisuhde kuvitelmissa tietyt kriteerit täyttävän kumppanin kanssa, elinikäisenä ja omistautuvana suhteena tottakai. Ja samalla unohdetaan näitä kriteerejä pohtiessa, että etenkin pitkässä suhteessa ulkonäöt ja elämäntilanteet, jopa koulutukset muuttuvat. Niiden varaan ei kannata paljoakaan laskea. Elämän arvot merkitsevät eniten, luonteen lisäksi. Ja arvotkin voivat muuttua. Toinen haastehan sitten pitkässä suhteessa on kuinka kestetään toisen mahdollista kasvamista ja muutosta tai katsotaanko paineen alla samaan suhtaan. Mielestäni hyvin moni suhteessakin oleva ihminen on hieman epäkypsä suhteisiin, joustavuutta ja itsereflektiokykyä tarvitaan, molemmilta tietysti. Jos sitä ei ole edes lähtökohtaisesti niin ongelmia tulossa vaikka joku löytyisikin.
Aamen, hyvin kiteytetty! Itseni mielestäni deittailuun voisi suhtautua paljon inhimillisemmin. Pyrkisi kohtaamaan ensisijaisesti ihmisen ihmisenä, katsoisi kenen kanssa klikkaa ja tavallaan otetaan/hyväksytään se mitä saadaan. Jos ihminen on oikea, ei tietynlainen ulkonäkö, työ tai koulutus tunnu miltään tyytymiseltä, koska onnellisuus perustuu oikeasti ihan muihin tekijöihin. -78
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä. Hauskat miehet ovat pääsääntöisesti kovia naistennaurattajia ja haksahtavat helposti myös aidan toiselle puolelle. Sama juttu tuon hyvännäköisyyden kanssa. Naisia hyörii kimpussa ja tyypin pitää omata poikkeuksellisen korkea moraali, ettei lipsahda välillä kokeilemaan muitakin.
Olen yli nelikymppinen ja pitkällä elämänkokemuksella ymmärsin muokata kriteerejä sellaiseksi, että suhde onnistuu pitkällä tähtäimellä. Pari vuotta sitten olin sinkkumarkkinoilla ja aloin etsimään rauhallista, kunnollista. liikunnallista ja fiksua miestä. Koska ymmärrän, että jo nämä vaatimukset pudottavat suurimman osan vapailla markkinoilla olevista miehistä pois, niin tingin ulkonäkövaatimuksistani. Aktiivisen etsimisen jälkeen onnistuin lopulta löytämään maailman ihanimman miehen, jonka kanssa ollaan rakentamassa loppuelämän suhdetta. Komeaksi miestä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan, eikä edes tavikseksi, mutta muut ominaisuudet korvaavat 1000-kertaisesti ulkonäössä olevat puutteet. t. rakastunut nainen
Kysyisin vain että miksi naiset oppivat pudottamaan rimaa vasta kun oma ulkonäkö on menetetty ja taso matala?
Miksi tätä ei voi ikinä tehdä silloin 18-25v ikäisenä ja saavuttaa jo silloin vakaa parisuhde?
"pudottaa rimaa", "taso matala", "saavuttaa parisuhde"... Kerro minulle parista viimeisimmästä kerrasta, kun olit johonkin naiseen korviasi myöten ihastunut/rakastunut, kiitos. Vai onko sinulla edes kokemusta sellaisesta? Tiedoksesi, että meillä muilla on. Ja me haluamme parisuhteen vain seurauksena siitä, että olemme tavanneet ihmisen, johon olemme rakastuneet. Ei niin päin, että pitää saada parisuhde ja sitä varten pitää laskea oma taso ja riman korkeus.
Kysymyksesi on järjetön. Oma tasoni ei riitä niihin naisiin joihin voisi ihastua ja rakastua.
Ainoa mahdollisuus on tyytyä alaspäin matalatasoiseen ja siten saavuttaa parisuhde.
Ymmärrän tietyllä tavalla, että tämä on naisille käsittämätöntä, mutta mitä muuta voin tehdä?
En haluaisi olla loppuelämääni yksinkään..
Luuletko tosissasi, ettei nainen huomaa katseestasi, käytöksestäsi, koko nonverbaalisesta viestinnästäsi, että et ole häneen head over heels? Voi kuule, kyllä huomaa! Olen ollut treffeillä kaltaistesi miesten kanssa. Joo, uudestaankin voisi tavata. Joo, oli ihan kivaa. Ja kaikesta huokuu kuitenkin aidon kiinnostuksen puute.
Sinulla on mahdollisuuksia, jos olet avoin asiasta ja löydät naisen, jolle sopii järkisuhde. Rakastumiseen perustuvaa suhdetta hakevien naisten kanssa et pääse ensimmäistä tapaamista pitemmälle.
Senkin palikka, etkö tajua että osalla tunteet syttyy hitaammin ja vähän muistakin asioista kuin vain seksikkäästä ulkonäöstä ja olemuksesta?
t. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En etsi mitään naistennaurattajaa, mutta haluan kyllä miehen, joka saa mut nauramaan. Tai että huumorintaju siis kohtaisi molemmilla.
Ap
Sellaisen miehen löytäminen, joka naurattaisi vain yhtä naista, eikä muita maailman naisia, on kuitenkin aika harvinaista. Pitää hyväksyä se, että ihminen, joka saa sinut nauramaan, todennäköisesti onnistuu siinä muidenkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä. Hauskat miehet ovat pääsääntöisesti kovia naistennaurattajia ja haksahtavat helposti myös aidan toiselle puolelle. Sama juttu tuon hyvännäköisyyden kanssa. Naisia hyörii kimpussa ja tyypin pitää omata poikkeuksellisen korkea moraali, ettei lipsahda välillä kokeilemaan muitakin.
Olen yli nelikymppinen ja pitkällä elämänkokemuksella ymmärsin muokata kriteerejä sellaiseksi, että suhde onnistuu pitkällä tähtäimellä. Pari vuotta sitten olin sinkkumarkkinoilla ja aloin etsimään rauhallista, kunnollista. liikunnallista ja fiksua miestä. Koska ymmärrän, että jo nämä vaatimukset pudottavat suurimman osan vapailla markkinoilla olevista miehistä pois, niin tingin ulkonäkövaatimuksistani. Aktiivisen etsimisen jälkeen onnistuin lopulta löytämään maailman ihanimman miehen, jonka kanssa ollaan rakentamassa loppuelämän suhdetta. Komeaksi miestä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan, eikä edes tavikseksi, mutta muut ominaisuudet korvaavat 1000-kertaisesti ulkonäössä olevat puutteet. t. rakastunut nainen
Kysyisin vain että miksi naiset oppivat pudottamaan rimaa vasta kun oma ulkonäkö on menetetty ja taso matala?
Miksi tätä ei voi ikinä tehdä silloin 18-25v ikäisenä ja saavuttaa jo silloin vakaa parisuhde?
"pudottaa rimaa", "taso matala", "saavuttaa parisuhde"... Kerro minulle parista viimeisimmästä kerrasta, kun olit johonkin naiseen korviasi myöten ihastunut/rakastunut, kiitos. Vai onko sinulla edes kokemusta sellaisesta? Tiedoksesi, että meillä muilla on. Ja me haluamme parisuhteen vain seurauksena siitä, että olemme tavanneet ihmisen, johon olemme rakastuneet. Ei niin päin, että pitää saada parisuhde ja sitä varten pitää laskea oma taso ja riman korkeus.
Kysymyksesi on järjetön. Oma tasoni ei riitä niihin naisiin joihin voisi ihastua ja rakastua.
Ainoa mahdollisuus on tyytyä alaspäin matalatasoiseen ja siten saavuttaa parisuhde.
Ymmärrän tietyllä tavalla, että tämä on naisille käsittämätöntä, mutta mitä muuta voin tehdä?
En haluaisi olla loppuelämääni yksinkään..
Onko tosiaan niin vai onko oma käsityksesi siitä mihin voisit ihastua vähän vääristynyt?
Muistan kun itse teinipoikana en vilkaissutkaan niihin luokan tavallisemman näköisiin tyttöihin. Mutta kun oli hieman kasvanut ja aikuistunut, saman näköiset nuoret naiset olivatkin silmissäni oikein viehättävän näköisiä. Ja kun nyt lähes viisikymppisenä katsoo vaikka vanhoja lukion luokkakuvia niin ihmettelee että en ole aikoinaan monen tytön kauneutta huomannut. Niin se ajatusmaailma muuttuu...
Kelpaako sinulle nykyään itsesi ikäinen vai onko rimasi noussut ja pitäisi siis olla lukio ikäinen?
Tietysti kelpaa itseni ikäinen. Vaimoni on itse asiassa minua pari vuotta vanhempi ja minusta edelleen oikein viehättävän ja haluttavan näköinen.
Mutta pointti oli edelleen se että ihminen saattaa rakentaa itselleen jonkun kuvan siitä millainen ihmisen pitäisi olla jotta häneen voi ihastua. Mutta tämä kuva ei välttämättä ole totta vaan oikeasti myös moni muu voisi olla viehättävä jos katsoisi avoimin silmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä. Hauskat miehet ovat pääsääntöisesti kovia naistennaurattajia ja haksahtavat helposti myös aidan toiselle puolelle. Sama juttu tuon hyvännäköisyyden kanssa. Naisia hyörii kimpussa ja tyypin pitää omata poikkeuksellisen korkea moraali, ettei lipsahda välillä kokeilemaan muitakin.
Olen yli nelikymppinen ja pitkällä elämänkokemuksella ymmärsin muokata kriteerejä sellaiseksi, että suhde onnistuu pitkällä tähtäimellä. Pari vuotta sitten olin sinkkumarkkinoilla ja aloin etsimään rauhallista, kunnollista. liikunnallista ja fiksua miestä. Koska ymmärrän, että jo nämä vaatimukset pudottavat suurimman osan vapailla markkinoilla olevista miehistä pois, niin tingin ulkonäkövaatimuksistani. Aktiivisen etsimisen jälkeen onnistuin lopulta löytämään maailman ihanimman miehen, jonka kanssa ollaan rakentamassa loppuelämän suhdetta. Komeaksi miestä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan, eikä edes tavikseksi, mutta muut ominaisuudet korvaavat 1000-kertaisesti ulkonäössä olevat puutteet. t. rakastunut nainen
Kysyisin vain että miksi naiset oppivat pudottamaan rimaa vasta kun oma ulkonäkö on menetetty ja taso matala?
Miksi tätä ei voi ikinä tehdä silloin 18-25v ikäisenä ja saavuttaa jo silloin vakaa parisuhde?
"pudottaa rimaa", "taso matala", "saavuttaa parisuhde"... Kerro minulle parista viimeisimmästä kerrasta, kun olit johonkin naiseen korviasi myöten ihastunut/rakastunut, kiitos. Vai onko sinulla edes kokemusta sellaisesta? Tiedoksesi, että meillä muilla on. Ja me haluamme parisuhteen vain seurauksena siitä, että olemme tavanneet ihmisen, johon olemme rakastuneet. Ei niin päin, että pitää saada parisuhde ja sitä varten pitää laskea oma taso ja riman korkeus.
Kysymyksesi on järjetön. Oma tasoni ei riitä niihin naisiin joihin voisi ihastua ja rakastua.
Ainoa mahdollisuus on tyytyä alaspäin matalatasoiseen ja siten saavuttaa parisuhde.
Ymmärrän tietyllä tavalla, että tämä on naisille käsittämätöntä, mutta mitä muuta voin tehdä?
En haluaisi olla loppuelämääni yksinkään..
Kyllä sinun osasi on olla yksin, koska vaikka juuri ja juuri voisit kelpuuttaa tasoisesi naisen, eivät he kelpuuta sinua. Pitää menmä jo hyvin monta tasoa naisissa alaspäin, että onnistaisi. Ja sittenkin olet alhaista naistasi alempana, koska hän pystyi johonkin mihin sinä et vaikka niin toivot: suhteeseen omaa tasoaan paremman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tässä ketjussa nyt on liikaa takerruttu tuohon ulkonäköjuttuun. En ole aloittaja, mutta itsekin olen saanut kuulla tästä, kun olen sanonut, että miehen tulisi miellyttää silmää. Kuitenkin minun silmääni ovat miellyttäneet mm. 20 vuotta vanhempi lyhyt ja pitkätukkainen mies, siisti ”pukumies”, ylipainoinen partasuu sekä langanlaiha amis.
Nämä kaikki ovat olleet sillä hetkellä maailman komeimpia miehiä, että tosiaan se kauneus on katsojan silmässä.
Jos kaikki naiset olisikin tuollaisia, niin siihen ulkonäköasiaan ei tarvitsisi tarttua. Tosiasia kumminkin on - ihan jopa akateemisten tutkijoiden mielestä kun ovat deittailua tutkineet - että iso osa naisista pitää tavallisia miehiä rumina, ja samalla näkevät melko komeat miehet tavallisina. Eli jos miehiä arvostellaan tähtien mukaan, niin naiset näkevät 1-3:n tähden ulkonäköiset miehet rumina, 4:n tähden miehet tavallisina, ja 5:n tähden miehet komeina.
M/40
Huoh! Haluaako sittenkin suurinosa miespolven edustajista järkiliittoa? Ikinä ei puhuta tunteista. Jauhetaan listoista ja naisten nirsoudesta. Sana rakkaus on täysin käsittämätön asia.
Päinvastoin. Rakkaus on valinta, ei tunne. Rakastuminen, on tunne. Joka ei tätä ymmärrä, tulee yleensä eroamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä. Hauskat miehet ovat pääsääntöisesti kovia naistennaurattajia ja haksahtavat helposti myös aidan toiselle puolelle. Sama juttu tuon hyvännäköisyyden kanssa. Naisia hyörii kimpussa ja tyypin pitää omata poikkeuksellisen korkea moraali, ettei lipsahda välillä kokeilemaan muitakin.
Olen yli nelikymppinen ja pitkällä elämänkokemuksella ymmärsin muokata kriteerejä sellaiseksi, että suhde onnistuu pitkällä tähtäimellä. Pari vuotta sitten olin sinkkumarkkinoilla ja aloin etsimään rauhallista, kunnollista. liikunnallista ja fiksua miestä. Koska ymmärrän, että jo nämä vaatimukset pudottavat suurimman osan vapailla markkinoilla olevista miehistä pois, niin tingin ulkonäkövaatimuksistani. Aktiivisen etsimisen jälkeen onnistuin lopulta löytämään maailman ihanimman miehen, jonka kanssa ollaan rakentamassa loppuelämän suhdetta. Komeaksi miestä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan, eikä edes tavikseksi, mutta muut ominaisuudet korvaavat 1000-kertaisesti ulkonäössä olevat puutteet. t. rakastunut nainen
Surullista miehen kannalta, ettei hän saa koskaan kokea sitä, kuinka nainen katsoo häntä haluten, ihaillen, nauttien hänen näkemisestään. En olisi ikimaailmassa voinut mennä parisuhteeseen miehen kanssa, jota en koe haluttavaksi eli puoleensavetäväksi ja komeaksi. Jota en haluaisi katsella ja kosketella.
Koen mieheni erittäin puoleensavetäväksi ja haluttavaksi. Hän on huippukunnossa ja vartalo on täydellisessä tikissä. Mielelläni koskettelen häntä ja läheisyys on tärkeää meille molemmille. Tämän syyn lisäksi katson häntä ihaillen muidenkin ominaisuuksiensa takia. Tämän tästä huokailen, kuinka ihana mies hän onkaan.
Olen oivaltanut elämänkokemukseni myötä myös sen, että kaikki me rupsahdamme ja vanhenemme ja ulkonäkö rapistuu vääjäämättä jokaiselta. Moni nuorena komeana pitämäni mies on muuttunut keski-ikäisenä suorastaan ällöttävän oloiseksi. Ennen nykyistä suhdettani olin naimisissa parikymmentä vuotta poikkeuksellisen hyvännäköisen miehen kanssa ja huomasin, että haluamisessa on kyse ihan muista asioista kuin komeudesta. Ei tee mieli olla edes toisen lähellä, jos kotona on jatkuvasti kireä ilmapiiri. t. sama
Jos ei nappaa niin laske kriteerejä. Ota mies joka on luotettava ja haluaa lapsia. Nykyään tuntuu olevan vaikea löytää miestä johon osuis useampi kuin kaksi kriteeriä. Monesti huomannyt myös, että kun naiset listaa ominaisuuksia miehessä, niin yleensä sanotaan urheilullinen=hyvä kroppa ja kilpailuhenkinen eli myös työelämässä todennäköisesti menestyt
Komea= sellainen, joka saa pyörimään sukat jalassa monella muullakin naisella ja jolla on siten vietiä yleensä yllin kyllin muutenkin
Kysymyksesi on järjetön. Oma tasoni ei riitä niihin naisiin joihin voisi ihastua ja rakastua.
Ainoa mahdollisuus on tyytyä alaspäin matalatasoiseen ja siten saavuttaa parisuhde.
Ymmärrän tietyllä tavalla, että tämä on naisille käsittämätöntä, mutta mitä muuta voin tehdä?
En haluaisi olla loppuelämääni yksinkään..