Lue keskustelun säännöt.
29-vuotias ja vain epäonnea deittimarkkinoilla
27.05.2020 |
Oon seurustellut aikuisiällä vakavasti kahdesti, ja kummatkin suhteet päättyivät miehen pettämiseen.
Oon deittaillut vain vähän, ja nekin miehet, joista olen ollut kiinnostunut, eivät ole olleet kiinnostuneita minusta.
Biologinen kello soi jo kovasti. En haluaisi ekan vastaantulijan kanssa tehdä lasta, mutta voiko tässä iässä enää etsiä sitä oikeaa muutamaa vuotta ja sen jälkeen seurustella vielä pari vuotta ennen lapsenteon yrittämistä.
Asun isossa kaupungissa, oon mielestäni hauska, nätti, iloinen (helposti lähestyttävä), rento, urheilullinen, luotettava. Oon käynyt amk:n ja oon hyvissä töissä.
Mieskriteerit: luotettava, hauska, hyvännäköinen "tavallinen" mies, ei todellakaan tarvi olla malli tms. Urheilullinen, haluaa lapsia.
Mielestäni en halua kuuta taivaalta, mutta en tunnu löytävän ketään. Baareilut eivät ole kiinnostaneet pitkään aikaan. Mistä löytäisin samanhenkisen miehen? Molemmat eksät löysin tinderistä, mutta sekään ei innosta enää. Edellinen suhde loppui noin 2 vuotta sitten.
Kommentit (583)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden toihua seuranneena olen huomannut seuraavan asian. Monilla ne kriteerit miesten suhteen on ihan "vääriin" asioihin kohdistuneet. Vaikka oltaisiin itse kuinka vaatimattoman näköisiö tahansa, ei potentiaalisiksi kumppaneiksi kelpaa kuin ap:n mainitsemat "hyvännäköinen, ei tarvitse olla miesmalli"-kaltaiset miehet. Siis tosiasiassa vain ne 10% kuuluvat, kaikista parhaimman näköiset miehet. Samoin on iskostettu mieleen se vaatimus vähintään 180cm pituudesta ja sosiaalisesti taitavasta naistennaurattajasta, eikä tosiasiassa olla edes valmiita antamaan mahdollisuutta niille vähän ujommille, oikeasti kunnon miehille. Koetaan, että sinkkuelämä on kuitenkin niin hyvää, että ei kannata tyytyä "huonoon", vaan vaaditaan vaan parasta. Ne kriteerit, mistä ollaankin sitten joustamaan on tasoa: kunnioitus, hyväksyntä, luottamus, rakkaus, tasa-arvoinen kumppanuus ja hyvä kohtelu. Ihastutaan johonkin kaikkien naisten tavoittelemaan "ihannekuvamieheen", kuka sitten ghostaa, ei ole läsnä, deittailee muita naisia samaan aikaan eikä koskaan ole valmis antamaan yhtä paljon, kuin ystäväni. Tätä kuviota pitkään seuranneena, olen huomannut tämän olevan varsin yleistä. Ne "kriteerit" mistä kannattaa pitää kiinni, on ymmärretty monesti, omasta mielestä ihan väärin. Tekisi mieli avata kokonainen uusi keskustelu aiheesta.
Mä etsin miestä, jonka kanssa kemiat kohtaa, on hauskaa ja luontevaa, mies on luotettava ja omaan silmään hyvännäköinen.
Täällä on nyt turhaan takerruttu tuohon ulkonäköön. Tottakai mun täytyy viehättyä kumppanin ulkonäöstä.
En koe että mun "taso" on liian korkealla. Mulla ei oo ulkonäön suhteen muita kriteereitä, kuin että miellyttää mun silmää.-ap
Tuo on vain todella laaja käsite ja voi tarkoittaa hyvin eri asioita. Jos vaadit että toisen pitää ihan erityisesti kiinnittää huomiosi ulkonäöllään niin rima on jo aika korkealla koska sellaisia ei ole kauhean paljon. Jos taas riittää että muun kokonaisuuden ohessa ulkonäköä voi pitää ihan mukavana niin se on usein paljon helpompi täyttää. Kannattaa siis miettiä että onko sinä kriteerinä ulkonäössä se että ajattelet heti että "onpa mukavan näköinen" vai sellainen josta voit jo paremmin tutustuttuasi ajatella että "ei se lopulta hullumman näköinen ole". Näillä kun on melkoinen ero. Ensimmäistä täyttä harva kandidaatti, jälkimmäisen paljon useampi.
En todellakaan oo sanonut tai tarkoittanut missään "Jos vaadit että toisen pitää ihan erityisesti kiinnittää huomiosi ulkonäöllään" näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko niitä miehiä lähestyä ravintolassa vähän rennommin, ilman että yrittää etukäteen miettiä kuka olisi kiinnostava? Kun menee yksin ravintolaan, niin yrittää katseellaan löytää sellaisen seurueen, jolla näyttää olevan mukavaa. Menee sitten niiden luokse ja kysyy, voiko tulla seuran jatkoksi kun on yksin liikenteessä. Niiden kanssa voi sitten vapaasti jutustella kaikenlaista ja ehkä joku heistä osoittautuu kiinnostavaksi tai sitten ei. Ihan hyvin voi kertoa, että on etsimässä miestä ja ehkä jollain heistä on tuttava, joka on hyvä tyyppi mutta jota on vaikea saada mukaan baarikierrokselle. Kun vähän pidempään istutaan ja jutellaan, niin molemmin puolin voi sitä kiinnostusta syntyä, vaikka alkuun ei ehkä vaikuttaisi siltä, että joku heistä kolahtaa kunnolla.
Itse uskon että ihan varmasti on olemassa hyviä ja kunnollisia miehiä, jotka haluaisivat perheen, mutta eivät he välttämättä baareissa pyöri, eivätkä halua puolisoksikaan mitään pubiruusua. Mutta tällaisillakin miehillä on kavereita, jotka käy siellä baareissa ja heidän kautta näihin kunnollisiin miehiin voisi saada yhteyden. Tämä on vähän niin kuin piilotyöpaikan etsimistä.
Kuulostaa hyvältä mutta realistisesti en varmaan uskalla mennä yksin baariin ja mennä miesporukoiden seurueeseen.
Oon kyllä tehnyt aloitteita (sekä baarissa ja arki-elämässä) mutta yksin baariin meneminen on ehkä liikaa. Kaverit tosiaan seurustelee eikä heitäkään sinkkuaikoina baarit niin kiinnostaneet.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tähän "hyvännäköinen tavismies" kohtaan.
Tottakai miehen täytyy olla silmissäni viehättävä. Miesmakuja on kuitenkin yhtä monta kuin heteronaisia. (Kavereideni poikäystävät eivät ole mielestäni erityisen kuumia, ja mulle maailman hoteimmat eksäni ovat olleet kavereideni mielestä mehh tai ok.)Etsin urheilullista miestä, koska oon itse urheilullinen ja haluan parisuhteessa olevan samoja kiinnostuksia, esim urheiluun ja ulkoiluun.
Oon nätti/kaunis mutten VS-malli. Siksi en halua mitään mallipoikaystävää/fitnesskundia, itsetuntoni ei välttämättä riittäisi siihen. Haluan hyvännäköisen tavismiehen.
Tämä ei pitäisi olla ensimmäinen kriteeri, koska usein on niin, että se tavalliselta näyttävä mies alkaa näyttää omissa silmissä varsin mukiinmenevältä, kun häneen on tutustunut ja ihastunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile kehittää itseäsi siihe suuntaan, että miehet haluavat suhteen kanssasi. Voisit esimerkiksi lisätä liikuntaa ( hyvä ulkonäkö on pariutumisessa tärkeintä, eikä koskaan voi olla liian laiha tai liian rikas), mieti pukeutumistyyliä (jos harmaa tai liian peittävä niin persoonallisuutta ja vähän seksikkyyttä mukaan), ole avoin ja nauravainen asiallisia miehiä kohtaan (naisellinen), älä väkisin haasta riitaa tietämyksilläsi (ns. päde pätemisen vuoksi) ja yritä uskaltaa tehdä aloite itsekin välillä. Tsemppiä!
Mies 31v
Tässä on paljon viisautta. Vähän pelkään, että ap ei edes yritä lähestyä haluamiaan miehiä, vaan näiden miesten pitäisi jotenkin osata arvata. Baarit ja tinder oli poissuljettu, joten tavoitteeseen pääseminen on aika vaikeaa.
Yksi neuvo naisille. Ole kaikille miehille hurmaava ja mukava, ei vain niille joista olet kiinnostonut. Hio tapaa, jolla annat pakit. Miehelle voi antaa niin miellyttävät pakit, että miehellä jää siitä hyvä mieli.
Ei ole naisten asia lähestyä miehiä. Miestä ei kiinnosta jollei hän saa saalistaa.
Tämä on ihan totta. Mies kyllä käyttää "helpon" tilaisuuden hyväkseen vaikka ei olisi kiinnostunut naisesta.
Naisena ei kannata alkaa jahtaamaan miehiä kun koukkuun tarttuu kaikki kynnelle kykenevät p*llunkiilto silmissä.
Mies kyllästyy nopeasti kun on saanut mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden toihua seuranneena olen huomannut seuraavan asian. Monilla ne kriteerit miesten suhteen on ihan "vääriin" asioihin kohdistuneet. Vaikka oltaisiin itse kuinka vaatimattoman näköisiö tahansa, ei potentiaalisiksi kumppaneiksi kelpaa kuin ap:n mainitsemat "hyvännäköinen, ei tarvitse olla miesmalli"-kaltaiset miehet. Siis tosiasiassa vain ne 10% kuuluvat, kaikista parhaimman näköiset miehet. Samoin on iskostettu mieleen se vaatimus vähintään 180cm pituudesta ja sosiaalisesti taitavasta naistennaurattajasta, eikä tosiasiassa olla edes valmiita antamaan mahdollisuutta niille vähän ujommille, oikeasti kunnon miehille. Koetaan, että sinkkuelämä on kuitenkin niin hyvää, että ei kannata tyytyä "huonoon", vaan vaaditaan vaan parasta. Ne kriteerit, mistä ollaankin sitten joustamaan on tasoa: kunnioitus, hyväksyntä, luottamus, rakkaus, tasa-arvoinen kumppanuus ja hyvä kohtelu. Ihastutaan johonkin kaikkien naisten tavoittelemaan "ihannekuvamieheen", kuka sitten ghostaa, ei ole läsnä, deittailee muita naisia samaan aikaan eikä koskaan ole valmis antamaan yhtä paljon, kuin ystäväni. Tätä kuviota pitkään seuranneena, olen huomannut tämän olevan varsin yleistä. Ne "kriteerit" mistä kannattaa pitää kiinni, on ymmärretty monesti, omasta mielestä ihan väärin. Tekisi mieli avata kokonainen uusi keskustelu aiheesta.
Mä etsin miestä, jonka kanssa kemiat kohtaa, on hauskaa ja luontevaa, mies on luotettava ja omaan silmään hyvännäköinen.
Täällä on nyt turhaan takerruttu tuohon ulkonäköön. Tottakai mun täytyy viehättyä kumppanin ulkonäöstä.
En koe että mun "taso" on liian korkealla. Mulla ei oo ulkonäön suhteen muita kriteereitä, kuin että miellyttää mun silmää.-ap
Hei ap, en tiedä sopiiko kirjoittamani kuvaus juuri sinuun. Olen kuitenkin huomannut kuvion olevan hyvin yleinen, etenkin siltä osin, ettei sitä mahdollisuutta edes anneta, ellei ulkonäkö vastaa sitä parhainta 10%. Tämä tuntuu olevan hyvin alitajuntainen asia ja uskon, että tosiasiassa useampaa naista ei edes haittaisi tähän kategorian ulkopuolelle kuuluva vaatimattomampi ulkonäkö. Monella on varmasti kokemus jostain yläasteajoilta, missä juuri kuvailemani "vaatimattomamman näköinen poika" on ystävyyden kautta muuttunutkin viehättävämmäksi ihastuttavan persoonansa takia. Tämä tapahtuu edelleen aikuisiässäkin, mutta tuntuu, ettei tälle prosessille anneta nykyään enää mahdollisuutta. Sanotaan, "ettei sytytä kuin tietyn tyyppisistä miehistä (=10%), mutta oikeasti skaala voisi olla tätäkin laajempi, mikäli näille miehille annettaisiin mahdollisuus. Vaikka pyydät, ettei tähän ulkonäkökriteeriasiaan takerruttaisi liikaa, luulen sen olevan hyvin rajoittava tekijä parisuhdemarkkinoillasi. Suosittelen olemaan vähemmän ennakkoluuloinen ja menemään treffeille myös niiden miesten kanssa, ketkä eivät välittömästi miellytä silmääsi. -78
Käsi sydämelle: antaisitko tilaisuuden naiselle, joka ei miellytä silmääsi esimerkiksi runsaan ylipainon takia? Muuttuisiko nainen, jonka kanssa et ensisilmäyksellä voisi kuvitellakaan haluavasi intohimoista seksiä, haluttavaksi kun tutustuisit häneen paremmin?
Minkä ihmeen takia ihminen ei saisi hakea sellaista kumppania, jonka heti luonnostaan kokee puoleensavetäväksi? En olisi tyytynyt yhtään vähempään. Minulle parisuhde on myös seksisuhde, ei pelkkää ystävyyttä. Sen toisen osapuolen pitää siis olla ihminen, jota tykkään katsella, kosketella, rakastella, himoita, panna. Pariutuminen ei ole hyväntekeväisyyttä, jossa pitää antaa tilaisuuksia vaan se on sitä, että etsii kunnes löytää ihmisen, johon rakastuu.
Sain kommenttiini useamman vastauksen, mutta päätin vastata nyt tähän, koska siitä ilmenee hauska väärinkäsitys. En ole lainkaan mies, vaan ihan tavis, kivassa suhteessa oleva parikymppinen nainen. :D Kirjoittelen näitä kommentteja omien tyttökavereideni suhdesäätöjä sivusta seuraten. En tietenkään tarkoita, että suhteeseen pitäisi ryhtyä pitkin hampain ihmisen kanssa kenen ulkonäkö tuntuu suorastaan vastenmieliseltä. Yhdyn kuitenkin yhteen edellisistä kommentoijista, kuka sanoi, että omaa tutkaansa kannattaa laajentaa siitä instant "todella kivannäköinen mies!"-fiiliksestä siihen, että voisi vähän myöhemmin todeta, että "ei se ookaa nii hullumman näkönen, kun aluksi ajattelin". -78
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko niitä miehiä lähestyä ravintolassa vähän rennommin, ilman että yrittää etukäteen miettiä kuka olisi kiinnostava? Kun menee yksin ravintolaan, niin yrittää katseellaan löytää sellaisen seurueen, jolla näyttää olevan mukavaa. Menee sitten niiden luokse ja kysyy, voiko tulla seuran jatkoksi kun on yksin liikenteessä. Niiden kanssa voi sitten vapaasti jutustella kaikenlaista ja ehkä joku heistä osoittautuu kiinnostavaksi tai sitten ei. Ihan hyvin voi kertoa, että on etsimässä miestä ja ehkä jollain heistä on tuttava, joka on hyvä tyyppi mutta jota on vaikea saada mukaan baarikierrokselle. Kun vähän pidempään istutaan ja jutellaan, niin molemmin puolin voi sitä kiinnostusta syntyä, vaikka alkuun ei ehkä vaikuttaisi siltä, että joku heistä kolahtaa kunnolla.
Itse uskon että ihan varmasti on olemassa hyviä ja kunnollisia miehiä, jotka haluaisivat perheen, mutta eivät he välttämättä baareissa pyöri, eivätkä halua puolisoksikaan mitään pubiruusua. Mutta tällaisillakin miehillä on kavereita, jotka käy siellä baareissa ja heidän kautta näihin kunnollisiin miehiin voisi saada yhteyden. Tämä on vähän niin kuin piilotyöpaikan etsimistä.
Eikä ole. Nekin kaverit saa tulla puusta alas niin työpaikat kuin deittailu on siirtynyt melkolailla netin syövereihin. Mun työpaikka ei ollut piilossa, sehän laitettiin nykyajan tavoin nettiin esille jota sitten hain. Okei, tää oli ulkomaalainen työnantaja, mutta kuitenkin pääsin puhtaasti CV:n avulla sisään enkä minkään ulkoisten tekijöiden kuten avujen/suhteiden ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten omalla aktiivisuudellani pääsen valitsemaan? Muuttuuko se kiinnostavien joukko jotenkin suuremmaksi, miten ja miksi?
Jos nyt vaikka niiden kolmen lisäksi juttelee 15 muun kanssa, niistä 3 voi osoittautua hauskaksi ja kiinnostavaksi tyypiksi. Siinä vaiheessa on kiinnostavien joukko jo tuplattu.
En siis ole ap enkä edes sinkku. Juttelen mukavien ihmisten kanssa, olivat he miehiä tai naisia. En kuitenkaan sinkkuna näkisi mitään syytä itse hakeutua juttelemaan jonkun tietyn miehen kanssa ellei hänessä ole jotain, mikä on herättänyt kiinnostukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tähän "hyvännäköinen tavismies" kohtaan.
Tottakai miehen täytyy olla silmissäni viehättävä. Miesmakuja on kuitenkin yhtä monta kuin heteronaisia. (Kavereideni poikäystävät eivät ole mielestäni erityisen kuumia, ja mulle maailman hoteimmat eksäni ovat olleet kavereideni mielestä mehh tai ok.)Etsin urheilullista miestä, koska oon itse urheilullinen ja haluan parisuhteessa olevan samoja kiinnostuksia, esim urheiluun ja ulkoiluun.
Oon nätti/kaunis mutten VS-malli. Siksi en halua mitään mallipoikaystävää/fitnesskundia, itsetuntoni ei välttämättä riittäisi siihen. Haluan hyvännäköisen tavismiehen.
Tämä ei pitäisi olla ensimmäinen kriteeri, koska usein on niin, että se tavalliselta näyttävä mies alkaa näyttää omissa silmissä varsin mukiinmenevältä, kun häneen on tutustunut ja ihastunut.
Kelpaako vihdoinkin kookas lähäri/sairaanhoitaja sieltä Tinderistä? ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä tosi vaikea löytää miestä, kun ei käy baareissa tai ole someissa. Opinnot opiskeltu, töissä ei ole sopivia/vapaita miehiä, harrastuksissa ei ole miehiä.
On aika turha valittaa jos kuitenkin selvästi tietää että missä niitä miehiä olisi tarjolla.
Mutta kun en yksinkertaisesti viihdy baareissa, toki olen pari kertaa käynyt, mutta huonolla menestyksellä. En usko että minun tyyppiseni mieskään jaksaisi siellä selvinpäin kauheasti notkua. Ja someista seuraa löytää lähinnä ne jotka ovat kauniita ja jotka ovat siellä omalla nimellä ja naamalla, mitä en halua tehdä.
En itse tykkää kauheasti baareista. Silti tapasin juuri baarissa miehen joka ei hänkään juuri baareissa viihdy. Mutta molemmat kävimme niissä koska ne nyt vain ovat paikkoja joissa tapaa ihmisiä. Nyt voimme sitten olla yhdessä menemättä baareihin...
Miksi pitäisi ehdoin tahdoin mennä paikkaan, jossa ei viihdy? Itse en ainakaan halua kumppania, joka ramppaa baareissa etsimässä kumppania itselleen. Sama koskee myös Tinderiä ym panosovelluksia.
-sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tähän "hyvännäköinen tavismies" kohtaan.
Tottakai miehen täytyy olla silmissäni viehättävä. Miesmakuja on kuitenkin yhtä monta kuin heteronaisia. (Kavereideni poikäystävät eivät ole mielestäni erityisen kuumia, ja mulle maailman hoteimmat eksäni ovat olleet kavereideni mielestä mehh tai ok.)Etsin urheilullista miestä, koska oon itse urheilullinen ja haluan parisuhteessa olevan samoja kiinnostuksia, esim urheiluun ja ulkoiluun.
Oon nätti/kaunis mutten VS-malli. Siksi en halua mitään mallipoikaystävää/fitnesskundia, itsetuntoni ei välttämättä riittäisi siihen. Haluan hyvännäköisen tavismiehen.
Tämä ei pitäisi olla ensimmäinen kriteeri, koska usein on niin, että se tavalliselta näyttävä mies alkaa näyttää omissa silmissä varsin mukiinmenevältä, kun häneen on tutustunut ja ihastunut.
Missä vaiheessa oon sanonut ulkonäön olevan ensimmäinen kriteeri? En missään.
Vierailija kirjoitti:
Aikoina kun vielä kävin ahkerasti baareissa (sekä yökerhoissa että istuskelupaikoissa) olin laittautunut ja mielestäni kauniina. En saanut iskuyrityksiä kuin joskus ulkomaalaisilta miehiltä. Ensisijaisesti haluaisin suomalaisen miehen.
Ja miten arkena pukeudutaan "kauniisti"?
Mulla on istuvat ja puhtaat vaatteet. En oo kiinnostunut muodista, trendeistä enkä merkkivaatteista.-ap
Livenä kohtaa vain rajallisen määrän ihmisiä, eikä niistäkään yleensä tiedä ovatko sinkkuja vai varattuja ja mitä ovat hakemassa ja millainen tyyppi on. Treffipalstoilla on helppo seuloa iso määrä ihmisiä ja siellä huomaa heti, jos on samansuuntaisia ajatuksia elämästä, luonne tuntuu kivalta, on yhteisiä mielenkiinnonkohteita, status yms. asiat natsaavat. Oman mieheni löysin Happypancakesta. Vaikka asutaan lähekkäin, emme olisi ikinä kohdanneet live-elämässä tai ainakaan alkaneet seurustelemaan, jos olisimmekin sattuneet joskus lenkkipolulla ohittamaan toisemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En etsi mitään naistennaurattajaa, mutta haluan kyllä miehen, joka saa mut nauramaan. Tai että huumorintaju siis kohtaisi molemmilla.
Ap
Jenkki? Niiltä sujuu small talk.
Mistä jenkkimiehen voi löytää jos asuu kotimaassa eikä ulkomailla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En etsi mitään naistennaurattajaa, mutta haluan kyllä miehen, joka saa mut nauramaan. Tai että huumorintaju siis kohtaisi molemmilla.
Ap
Jenkki? Niiltä sujuu small talk.
Mistä jenkkimiehen voi löytää jos asuu kotimaassa eikä ulkomailla?
Opiskelijabileet ja yleisesti tunnetut opiskelijakaupungit. Okcupid/pannari on olleet täällä olevien suosiossa. Yhteydenottoa saattaa helpottaa jos kirjoitat maininnan: also in english tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP: Hyvännäköinen ja urheilullinen "tavallinen" mies tarkoittaa Tinderiä selatessasi sitä, että vedät oikealle ne samat 10-20% kuin kaikki muutkin naiset. Kuulutko sinä naisiin, joita kaikki miehet vetäisivät oikealle, jos miehet olisivat yhtä valikoivia kuin naiset?
Tinder on kyllä niin uskomattoman paska systeemi, kun naiset ei tajua miten se on rakennettu ja mihin tarkoitukseen, eivätkä sen puoleen tajua myöskään omaa biastaan sen käytössä. Vituttaa ihan mielettömästi lukea kerta toisensa jälkeen kuinka naiset tapailee kaikkein suosituimpia panomiehiä Tinderistä ja luulee niitä tavismiehiksi, samalla hylkäävät kaikki muut miehet (ne oikeasti tavikset), ja ihmettelevät kun ei suhteista tule mitään. Tämä on ihan kuin joku kollektiivinen hulluus tämä ilmiö. Kollektiivinen psykoosi.
M/40
Sinusta ihan oikeasti naiset käyttävät Tinderiä väärin? Naiset, jotka swaippaavat oikealle vain ja ainoastaan sellaiset miehet, joista ovat oikeasti kiinnostuneet? Oletko ihan tosissasi?
Minusta ongelman luovat miehet, jotka swaippaavat oikealle lähes kaikki naiset, minkä jälkeen matchista ei yleensä seuraa edes keskustelua saati treffejä, koska ei ne miehet ole oikeasti kiinnostuneita niistä naisista, joiden kanssa tulee match.
En ole koskaan ollut Tinderissä enkä menisi vaikka eroaisin, mutta jos menisin, niin todellakin pyyhkäisisin oikealle vain sellaiset miehet, jotka olisin valmis tapaamaan profiilitietojen perusteella. Ei minua kiinnosta, kuinka moni muu nainen on heistä kiinnostunut, ainoa millä olisi merkitystä olisi oma kiinnostukseni. Miksi haluaisin matchin miehen kanssa, joka ei kiinnosta minua?
Leikitään että olet tosielämässä vaikkapa jossain alasi ammattilaistapahtumassa ja katsot miehiä avoimin silmin, sillä olisit valmis tutustumaan uuteen mieheen. Tilaisuuden kuluessa, ihastutko tulenpalavasti siihen tilaisuuden selkeästi komeimpaan mieheen, joka sattuu vielä olemaan tilaisuuden juontaja tai muu arvohenkilö, ja samalla katsot halveksuen kaikkia muita paikallaolevia miehiä? Vai olisiko tällainen käytös sinusta erittäin varhaisteinityttömäistä kaukoihastumista ja melkoisen hävettävää oikeastaan?
M/40
Leikitään, että olen aikuinen ihminen - nimittäin olen. Siksipä en todellakaan ihastu tulenpalavasti tilaisuuden selkeästi komeimpaan mieheen saati juontajaan. En liioin katsu halveksuen yhtään ketään. Suhtaudun kaikkiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Huomioni, jos olisin sinkku, saisi minun silmääni puoleensavetävä, mukava, sosiaalinen mies joka jollain tavalla ilmaisee kiinnostuksensa tutustua tai tulla edes juttusille.
Mistä ihmeestä vedät varhaisteinittyttömäisen kaukoihastumisen aikuisten ihmisten sosiaaliseen vuorovaikutuksen?
Koska naisten tinderöinti vastaa sitä.
M/40
Vierailija kirjoitti:
"hyvännäköinen "tavallinen" mies, ei todellakaan tarvi olla malli tms."
Kyllä nää teidän naisten "tavalliset" tiedetään.
Tiedetään ihan tilastoillakin. 8/10 on naisten mielestä "keskiverto".
Piti vielä lisätä, että aikamoista kärjistystä täällä. Kun kehotan arvioimaan omaa pinnallisuuttaan vähän kriittisemmin, otetaan täällä heti esille ne kaikista äärimmäisimmät esimerkit, "150kg kouvulatukka" jne. Pysyn edelleen kannassani, että monella tiedostamattoman tiukat ulkonäkövaatimukset rajaavat potentiaalisten kumppanien määrää enemmän kuin halutaan myöntää. Kuitenkin ollaan samalla valmiita joustamaan niistä "oikeasti tärkeistä asioista", kuten luottamuksesta, tasa-arvoisesta panostuksesta suhteen eteen jne. -78
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tähän "hyvännäköinen tavismies" kohtaan.
Tottakai miehen täytyy olla silmissäni viehättävä. Miesmakuja on kuitenkin yhtä monta kuin heteronaisia. (Kavereideni poikäystävät eivät ole mielestäni erityisen kuumia, ja mulle maailman hoteimmat eksäni ovat olleet kavereideni mielestä mehh tai ok.)Etsin urheilullista miestä, koska oon itse urheilullinen ja haluan parisuhteessa olevan samoja kiinnostuksia, esim urheiluun ja ulkoiluun.
Oon nätti/kaunis mutten VS-malli. Siksi en halua mitään mallipoikaystävää/fitnesskundia, itsetuntoni ei välttämättä riittäisi siihen. Haluan hyvännäköisen tavismiehen.
Jostain instasta/facesta tuollaisia luulisi löytyvän.
Facesta puheen ollen: miksi niin moni mies torppaa mahdollisuutensa tutustua FB-ryhmien kautta naisiin käyttäytymällä tökerösti? Kerroin jo aikaisemmin viikko-pari sitten, kuinka eräässä ryhmässä (en kerro ryhmän nimeä mutta se on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät ole kovin ulospäinsuuntautuneita) erään miehen kommentit herättivät kiinnostukseni siinä määrin, että menin katsomaan hänen profiiliaan. Siellä hän poseerasi kameralle ylävartalo paljaana itse kotona sisätiloissa otetussa kuvassa. Loppui mielenkiinto välittömästi.
Kuluneella viikolla vaihdoin pari kommenttia eräässä toisessa ryhmässä (liittyy tiettyyn kiinnostuksen kohteeseen, mikä sekin on aika yksinäistä puuhaa) miehen kanssa, joka jälleen vaikutti kiinnostavalta. Profiilissa oli paljon kuvia ja siitä kävi ilmi, että hän harrastaa ko. lajia ja enimmäkseen yksin. Ennen kuin ehdin laittaa hänelle yksityisviestiä tietyn kysymyksen varjolla, hän mokasi kaiken postittamalla eilen kyseiseen ryhmään seksistisen, sovinistisen kuvan. En kerro senkään tarkempaa sisältöä. Kuva poistettiin, jonka jälkeen hän oli vielä kirjoittanut kommentin kukkahattutäteilystä.
Koska joku nyt valittaa kuinka miehet ei saa sitä tai tätä vaikka naiset saa, niin ihan muistutukseksi: kenestäkään ei ole pakko kiinnostua. SAA laittaa yläosattomia kuvia, SAA postailla seksistisiä "vitsejä", mutta se voi vähentää kiinnostuneiden naisten määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tähän "hyvännäköinen tavismies" kohtaan.
Tottakai miehen täytyy olla silmissäni viehättävä. Miesmakuja on kuitenkin yhtä monta kuin heteronaisia. (Kavereideni poikäystävät eivät ole mielestäni erityisen kuumia, ja mulle maailman hoteimmat eksäni ovat olleet kavereideni mielestä mehh tai ok.)Etsin urheilullista miestä, koska oon itse urheilullinen ja haluan parisuhteessa olevan samoja kiinnostuksia, esim urheiluun ja ulkoiluun.
Oon nätti/kaunis mutten VS-malli. Siksi en halua mitään mallipoikaystävää/fitnesskundia, itsetuntoni ei välttämättä riittäisi siihen. Haluan hyvännäköisen tavismiehen.
Tämä ei pitäisi olla ensimmäinen kriteeri, koska usein on niin, että se tavalliselta näyttävä mies alkaa näyttää omissa silmissä varsin mukiinmenevältä, kun häneen on tutustunut ja ihastunut.
Ei ala. Ihastumista ei pääse syntymään, jos ulkonäkö ei viehätä, ainakaan minulla. Jos etsinnässäni on parisuhde, en näe mitään ideaa alkaa tutustumaan mieheen, joka ei ole jo ulkonäöllään herättänyt kiinnostusta ja jota en koe puoleensavetäväksi. Miellyttävä ulkonäkö on nimenomaan se ensimmäinen asia minkä pitää olla kohdillaan, sen jälkeen vasta alan ottamaan selvää muista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile kehittää itseäsi siihe suuntaan, että miehet haluavat suhteen kanssasi. Voisit esimerkiksi lisätä liikuntaa ( hyvä ulkonäkö on pariutumisessa tärkeintä, eikä koskaan voi olla liian laiha tai liian rikas), mieti pukeutumistyyliä (jos harmaa tai liian peittävä niin persoonallisuutta ja vähän seksikkyyttä mukaan), ole avoin ja nauravainen asiallisia miehiä kohtaan (naisellinen), älä väkisin haasta riitaa tietämyksilläsi (ns. päde pätemisen vuoksi) ja yritä uskaltaa tehdä aloite itsekin välillä. Tsemppiä!
Mies 31v
Tässä on paljon viisautta. Vähän pelkään, että ap ei edes yritä lähestyä haluamiaan miehiä, vaan näiden miesten pitäisi jotenkin osata arvata. Baarit ja tinder oli poissuljettu, joten tavoitteeseen pääseminen on aika vaikeaa.
Yksi neuvo naisille. Ole kaikille miehille hurmaava ja mukava, ei vain niille joista olet kiinnostonut. Hio tapaa, jolla annat pakit. Miehelle voi antaa niin miellyttävät pakit, että miehellä jää siitä hyvä mieli.
Ei ole naisten asia lähestyä miehiä. Miestä ei kiinnosta jollei hän saa saalistaa.
Mitä.
Millä ihmeellä luulet, että jostakin tavallisesta IT-tukihenkilöstä, palkanlaskijasta tai vaikka historianopettajasta saadaan kaivettua esiin se "saalistaja", kun hän lähtee kavereiden kanssa oluelle työpäivän tai futistreenien jälkeen?
Nyt ei enää eletä millään 50-luvulla, jolloin tanssilavojen reunalla tytöt odottivat puna poskillaan, tulisiko se kylän suurimman lypsykarjatilan nuori isäntä hakemaan valssiin.
Suosittelen naisille aktiivista asennetta. Jos olet aktiivinen, pääset itse valitsemaan.
Jos olet passiivinen, saat huomiota joko niiltä tahmatassuilta, jotka kiertävät jokikisen vastaantulevan naisen luona kondomit taskussa pullottaen, tai muilta miehiltä enintään siinä vaiheessa iltaa, kun heillä alkaa olla veressään vähintään 1,5 promillea.
Taas tuo väite.
Mietitäänpä:
Baarissa on 100 miestä. Heistä kolme vaikuttaa kiinnostavilta. Yksi osoittautuu varatuksi, hänen tyttöystävänsä tulee vähän hänen jälkeensä paikalle ja hänen kainaloonsa. Toinen on iskenyt silmänsä johonkin muuhun naiseen. Kolmas on tullut vain juomaan oluen kavereiden kanssa ja lähtee pikaisesti sen jälkeen.
Miten omalla aktiivisuudellani pääsen valitsemaan? Muuttuuko se kiinnostavien joukko jotenkin suuremmaksi, miten ja miksi?
Sivusta pitää ihmetellä, että meneekö se tosiaan noin? Vain 3% baarissa olevista miehistä vaikuttaa kiinnostavilta ja kiinnostavuuden voi arvioida ennen keskustelua? Sitten meillä on ihan erilaiset näkemykset
Tottakai nämä ovat yksinkertaistettuja esimerkkejä. Esimerkiksi baarissa ihmiset vaihtuvatkin koko ajan.
Millä perusteella miehet päättävät, ketä baarissa lähestyvät, jos kiinnostavuutta ei kerran voi arvioida ennen keskustelua? Miksi he eivät lähesty kaikkia naisia tasapuolisesti vaan nätti, hoikka nainen saa huomattavasti enemmän katseita ja aloitteita kuin toistasataa kiloa painava kouvolatukkainen nainen?
Itse lähestyn omaa silmää miellyttävää naista joka on katsekontaktiini ja hymyyn vastaannut myöntävästi.
En lähesty naisia jotka katseeni huomatessaan käätävät päänsä torjuvasti.
Näin simppelillä taktiikalla on seuraa kivasti löytynyt baareista ja muualtakin.
Kannattaa kokeilla :)
Juuri näin. Tässä on koko homman ydin ja tätä olen yrittänyt opettaa niin pitkään kuin näissä keskusteluissa olen mukana ollut. Hakeudu katsekontaktiin, ole avoin ja hymyileväinen, lähesty vain naista joka vastaa samalla tavalla.
Käsi sydämelle: antaisitko tilaisuuden naiselle, joka ei miellytä silmääsi esimerkiksi runsaan ylipainon takia? Muuttuisiko nainen, jonka kanssa et ensisilmäyksellä voisi kuvitellakaan haluavasi intohimoista seksiä, haluttavaksi kun tutustuisit häneen paremmin?
Minkä ihmeen takia ihminen ei saisi hakea sellaista kumppania, jonka heti luonnostaan kokee puoleensavetäväksi? En olisi tyytynyt yhtään vähempään. Minulle parisuhde on myös seksisuhde, ei pelkkää ystävyyttä. Sen toisen osapuolen pitää siis olla ihminen, jota tykkään katsella, kosketella, rakastella, himoita, panna. Pariutuminen ei ole hyväntekeväisyyttä, jossa pitää antaa tilaisuuksia vaan se on sitä, että etsii kunnes löytää ihmisen, johon rakastuu.