Lue keskustelun säännöt.
29-vuotias ja vain epäonnea deittimarkkinoilla
27.05.2020 |
Oon seurustellut aikuisiällä vakavasti kahdesti, ja kummatkin suhteet päättyivät miehen pettämiseen.
Oon deittaillut vain vähän, ja nekin miehet, joista olen ollut kiinnostunut, eivät ole olleet kiinnostuneita minusta.
Biologinen kello soi jo kovasti. En haluaisi ekan vastaantulijan kanssa tehdä lasta, mutta voiko tässä iässä enää etsiä sitä oikeaa muutamaa vuotta ja sen jälkeen seurustella vielä pari vuotta ennen lapsenteon yrittämistä.
Asun isossa kaupungissa, oon mielestäni hauska, nätti, iloinen (helposti lähestyttävä), rento, urheilullinen, luotettava. Oon käynyt amk:n ja oon hyvissä töissä.
Mieskriteerit: luotettava, hauska, hyvännäköinen "tavallinen" mies, ei todellakaan tarvi olla malli tms. Urheilullinen, haluaa lapsia.
Mielestäni en halua kuuta taivaalta, mutta en tunnu löytävän ketään. Baareilut eivät ole kiinnostaneet pitkään aikaan. Mistä löytäisin samanhenkisen miehen? Molemmat eksät löysin tinderistä, mutta sekään ei innosta enää. Edellinen suhde loppui noin 2 vuotta sitten.
Kommentit (583)
Olen etsinyt itsestäni riippumattomasta syystä vakavaa parisuhdetta eli sama ongelma kuin aloittajalla.
Sellainen osoittautunut sietämättömän vaikeaksi.
Olen itse 54 vuotias, hyvä kuntoinen katseen kestävä mies.
Tapaamiani naispuolisia henkilöitä olen jotunut toteamaan että jäljellä olevat henkilöt osoittatuneet moniaongelmaisiksi.
Seuraavassa luetteloa:
- mielenterveysongelma, epävakaa käytön ja pelottavakin
- joku fyysinen sairaus josta jäämässä tai jäänyt eläkkeelle, kunnoton
- ylipaino
- päihdeongelma niin paha että ei elämänhallintaa
- käsittelemätön aiempi suhde
- partnerin kunnioituksen puute
- jatkuvat irto suhteet
-tupakkaa / nuuskaa menee tolkuttomasti
Mikä eteen mistä löytyy tavallinen suomalainen nainen jolla ei yllä olevia ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kolme kertaa sain nyt takkiini nettideittimiesten kanssa ja päädyin siihen että etin seuraa ihan muuten. Kun nää nettijutut ei mee niinkuin tavalliset suhteet vaan joo on kivaa yhdessä, yhteydenpitoo on jatkuvasti, tunteitakin jopa ja PUFF homma katkee kun seinään. Toki itessäkin ollu vikaa, mutta silti en pysty enää luomaan suhteita jotka on näin heiveröisellä pohjalla että yksi kina tms ikävä tilanne niin homma oli siinä. Naisena toki saa koko ajan uusia kontakteja ja läheisyyttä sais vaikka joka päivä, mutta silti koen olevani liian herkkis ja kiltti tuonne nettideittailun maailmaan. Enkä pidä siitä että samaan aikaan deittaillaan useaa, ei vaan sovi mulle.. En sano että se väärin mitenkään on, mutta onhan se miehen panostus aivan erilaista jos oon vaan minä tai sitten on 10 muuta säätöö siellä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden toihua seuranneena olen huomannut seuraavan asian. Monilla ne kriteerit miesten suhteen on ihan "vääriin" asioihin kohdistuneet. Vaikka oltaisiin itse kuinka vaatimattoman näköisiö tahansa, ei potentiaalisiksi kumppaneiksi kelpaa kuin ap:n mainitsemat "hyvännäköinen, ei tarvitse olla miesmalli"-kaltaiset miehet. Siis tosiasiassa vain ne 10% kuuluvat, kaikista parhaimman näköiset miehet. Samoin on iskostettu mieleen se vaatimus vähintään 180cm pituudesta ja sosiaalisesti taitavasta naistennaurattajasta, eikä tosiasiassa olla edes valmiita antamaan mahdollisuutta niille vähän ujommille, oikeasti kunnon miehille. Koetaan, että sinkkuelämä on kuitenkin niin hyvää, että ei kannata tyytyä "huonoon", vaan vaaditaan vaan parasta. Ne kriteerit, mistä ollaankin sitten joustamaan on tasoa: kunnioitus, hyväksyntä, luottamus, rakkaus, tasa-arvoinen kumppanuus ja hyvä kohtelu. Ihastutaan johonkin kaikkien naisten tavoittelemaan "ihannekuvamieheen", kuka sitten ghostaa, ei ole läsnä, deittailee muita naisia samaan aikaan eikä koskaan ole valmis antamaan yhtä paljon, kuin ystäväni. Tätä kuviota pitkään seuranneena, olen huomannut tämän olevan varsin yleistä. Ne "kriteerit" mistä kannattaa pitää kiinni, on ymmärretty monesti, omasta mielestä ihan väärin. Tekisi mieli avata kokonainen uusi keskustelu aiheesta.
Mä etsin miestä, jonka kanssa kemiat kohtaa, on hauskaa ja luontevaa, mies on luotettava ja omaan silmään hyvännäköinen.
Täällä on nyt turhaan takerruttu tuohon ulkonäköön. Tottakai mun täytyy viehättyä kumppanin ulkonäöstä.
En koe että mun "taso" on liian korkealla. Mulla ei oo ulkonäön suhteen muita kriteereitä, kuin että miellyttää mun silmää.
-ap
Minä tykkään luonnossa liikkumisesta, eläimistä ja niiden hoidosta, kotoilusta, ruoanlaitosta, ja lukemisesta. Baareissa käyn ehkä kerran kahdessa vuodessa ja silloinkin olen se tylsä korvatulppatäti. Käytän naissukupuolen standardilla peittäviä vaatteita (pitkähihaisia paitoja, farkkuja, pitkiä mekkoja ja paksuja sukkahousuja). Onko tosiaan niin että Tinder ja baarit ovat ainoat parisuhdekanavat? En halua tai edes voi muuttaa koko persoonallisuuttani vain löytääkseni miehen.
Erosin pari vuotta sitten pitkästä parisuhteesta, se alkoi tylsästi yliopiston penkillä.
Vierailija kirjoitti:
Mä kolme kertaa sain nyt takkiini nettideittimiesten kanssa ja päädyin siihen että etin seuraa ihan muuten. Kun nää nettijutut ei mee niinkuin tavalliset suhteet vaan joo on kivaa yhdessä, yhteydenpitoo on jatkuvasti, tunteitakin jopa ja PUFF homma katkee kun seinään. Toki itessäkin ollu vikaa, mutta silti en pysty enää luomaan suhteita jotka on näin heiveröisellä pohjalla että yksi kina tms ikävä tilanne niin homma oli siinä. Naisena toki saa koko ajan uusia kontakteja ja läheisyyttä sais vaikka joka päivä, mutta silti koen olevani liian herkkis ja kiltti tuonne nettideittailun maailmaan. Enkä pidä siitä että samaan aikaan deittaillaan useaa, ei vaan sovi mulle.. En sano että se väärin mitenkään on, mutta onhan se miehen panostus aivan erilaista jos oon vaan minä tai sitten on 10 muuta säätöö siellä täällä.
Sitten koitat hakeutua jonkin harrastuksen pariin. Onhan noita tapoja kohdata ihmisiä Tinderistä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen etsinyt itsestäni riippumattomasta syystä vakavaa parisuhdetta eli sama ongelma kuin aloittajalla.
Sellainen osoittautunut sietämättömän vaikeaksi.
Olen itse 54 vuotias, hyvä kuntoinen katseen kestävä mies.
Tapaamiani naispuolisia henkilöitä olen jotunut toteamaan että jäljellä olevat henkilöt osoittatuneet moniaongelmaisiksi.
Seuraavassa luetteloa:
- mielenterveysongelma, epävakaa käytön ja pelottavakin
- joku fyysinen sairaus josta jäämässä tai jäänyt eläkkeelle, kunnoton
- ylipaino
- päihdeongelma niin paha että ei elämänhallintaa
- käsittelemätön aiempi suhde
- partnerin kunnioituksen puute
- jatkuvat irto suhteet
-tupakkaa / nuuskaa menee tolkuttomasti
Mikä eteen mistä löytyy tavallinen suomalainen nainen jolla ei yllä olevia ongelmia?
Tuskin sä itekään mikään helmi 54 vuotiaana olet. Ikävä suhtautuminen paistaa tekstissäsi jotenkin läpi.. Tyyliin minä täydellinen, mutta naiset kamalia.
Aikoina kun vielä kävin ahkerasti baareissa (sekä yökerhoissa että istuskelupaikoissa) olin laittautunut ja mielestäni kauniina. En saanut iskuyrityksiä kuin joskus ulkomaalaisilta miehiltä. Ensisijaisesti haluaisin suomalaisen miehen.
Ja miten arkena pukeudutaan "kauniisti"?
Mulla on istuvat ja puhtaat vaatteet. En oo kiinnostunut muodista, trendeistä enkä merkkivaatteista.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meinasin melkein jo asettautua ehdokkaaksi mutta en ole kovinkaan hauska vaan enemmän asiallinen ja en ole myöskään hyvännäköinen kasvoista vaikka olenkin treenattu.
Hyvin, hyvin harva on hyvännäköinen. Suurin osa meistä on ihan vain tavallisia, mitäänsanomattomia ja harmaita. Itse en tunne henk.koht. ainoatakaan hyvännäköistä naista tai miestä. Kun hyväksyy sen, että me ollaan kaikki viallisia ja tavallisia yksilöitä, voi olla helpompaa lähteä etsimään kumppania, kun odotukset eivät ole pilvissä, ja toisaalta myös asettua itse ehdokkaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä tosi vaikea löytää miestä, kun ei käy baareissa tai ole someissa. Opinnot opiskeltu, töissä ei ole sopivia/vapaita miehiä, harrastuksissa ei ole miehiä.
On aika turha valittaa jos kuitenkin selvästi tietää että missä niitä miehiä olisi tarjolla.
Mutta kun en yksinkertaisesti viihdy baareissa, toki olen pari kertaa käynyt, mutta huonolla menestyksellä. En usko että minun tyyppiseni mieskään jaksaisi siellä selvinpäin kauheasti notkua. Ja someista seuraa löytää lähinnä ne jotka ovat kauniita ja jotka ovat siellä omalla nimellä ja naamalla, mitä en halua tehdä.
Valitettavasti parinmuodostus ei yleensä tapahdu niin että kenenkään ei tarvitse hetkeäkään poistua omalta mukavuusalueeltaan. Päinvastoin, pariutuminen edellyttää tietynlaista heittäytymistä ja itsensä altiiksi panemista uusille asioille.
Itse tuskailin aikanaan todella paljon kumppanin löytymisen takia. Lopulta tajusin että olin aivan liikaa rajoittanut itseäni ajattelemalla että "en minä sitä" ja "en minä siitä tykkää". Kun löysäsi vähän pipoa ja meni mukaan uusiin asioihin ja tapasi uusia ihmisiä ilman ennakkoluuloja niin johan alkoi tapahtumaan.
Sama kai se olisi sitten liittyä vaikka metsästys- tai autonrassausseuraan, ottaa mies ja häippästä näistä kuvioista. Mitäpä siitä, jos mies kuvittelisi viettävän meidän yhdessä vapaa-aikaa metsällä tai baarissa. Ihan sama, jos inhoankin juttuja, joita se harrastaa/tekee.
Ei ole vaikea ymmärtää miksi et ole ketään löytänyt. Ajattelet aina asioita negatiivisen kautta ja sillä ajatuksella miksi joku ei vain voi toimia tai onnistua. Parisuhteita saadaan toimimaan hyvinkin erilaisten ihmisten välillä eikä osapuolten tarvitse olla kiinnostuneita kaikkista samoista asioista. Riittää että kemiat kohtaavat riittävästi niin muista asioista kyllä yleensä päästään kompromisseihin.
Noin mäkin luulin silloin nuorempana. Tietyt asiat ovat sellaisia mistä ei vain voi joustaa esim. elämäntavat, perheeksi ryhtyminen, ja liian eriävät mielipiteet esim. toinen on hipsteri/vihreä ja tää vastapuoli äärioikeistolainen maalainen.
Harvoin ne kemiatkaan kohtaavat kovin syvällisellä tasolla jos koko ajatusmaailma on ihan erilainen. Mutta ei esim. harrastusten tarvitse olla täysin samat tai musiikkimaun kohdata täydellisesti.
Tärkeintä on että arki yhdessä sujuu ja on mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Kyllä ne pukumiehetkin pettää. Ne vaan käyttävät siihen maksullisia. Se on maineenkin kannalta parempaa koska maksulliset eivät juoruile. Mies voi pettää ihan koska tahansa, siinä ei mitään sosiaalisia taitoja tarvita.
Varmaan ap:lle liian vanha. Mutta Okcupid löytyis ehkä sopivaa jos ei minusta niin jostain muusta.
Huom! Saattaa vaatia omaa aktiivisuutta/panostusta eikä pelkkää swaippailua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden toihua seuranneena olen huomannut seuraavan asian. Monilla ne kriteerit miesten suhteen on ihan "vääriin" asioihin kohdistuneet. Vaikka oltaisiin itse kuinka vaatimattoman näköisiö tahansa, ei potentiaalisiksi kumppaneiksi kelpaa kuin ap:n mainitsemat "hyvännäköinen, ei tarvitse olla miesmalli"-kaltaiset miehet. Siis tosiasiassa vain ne 10% kuuluvat, kaikista parhaimman näköiset miehet. Samoin on iskostettu mieleen se vaatimus vähintään 180cm pituudesta ja sosiaalisesti taitavasta naistennaurattajasta, eikä tosiasiassa olla edes valmiita antamaan mahdollisuutta niille vähän ujommille, oikeasti kunnon miehille. Koetaan, että sinkkuelämä on kuitenkin niin hyvää, että ei kannata tyytyä "huonoon", vaan vaaditaan vaan parasta. Ne kriteerit, mistä ollaankin sitten joustamaan on tasoa: kunnioitus, hyväksyntä, luottamus, rakkaus, tasa-arvoinen kumppanuus ja hyvä kohtelu. Ihastutaan johonkin kaikkien naisten tavoittelemaan "ihannekuvamieheen", kuka sitten ghostaa, ei ole läsnä, deittailee muita naisia samaan aikaan eikä koskaan ole valmis antamaan yhtä paljon, kuin ystäväni. Tätä kuviota pitkään seuranneena, olen huomannut tämän olevan varsin yleistä. Ne "kriteerit" mistä kannattaa pitää kiinni, on ymmärretty monesti, omasta mielestä ihan väärin. Tekisi mieli avata kokonainen uusi keskustelu aiheesta.
Mä etsin miestä, jonka kanssa kemiat kohtaa, on hauskaa ja luontevaa, mies on luotettava ja omaan silmään hyvännäköinen.
Täällä on nyt turhaan takerruttu tuohon ulkonäköön. Tottakai mun täytyy viehättyä kumppanin ulkonäöstä.
En koe että mun "taso" on liian korkealla. Mulla ei oo ulkonäön suhteen muita kriteereitä, kuin että miellyttää mun silmää.-ap
Hei ap, en tiedä sopiiko kirjoittamani kuvaus juuri sinuun. Olen kuitenkin huomannut kuvion olevan hyvin yleinen, etenkin siltä osin, ettei sitä mahdollisuutta edes anneta, ellei ulkonäkö vastaa sitä parhainta 10%. Tämä tuntuu olevan hyvin alitajuntainen asia ja uskon, että tosiasiassa useampaa naista ei edes haittaisi tähän kategorian ulkopuolelle kuuluva vaatimattomampi ulkonäkö. Monella on varmasti kokemus jostain yläasteajoilta, missä juuri kuvailemani "vaatimattomamman näköinen poika" on ystävyyden kautta muuttunutkin viehättävämmäksi ihastuttavan persoonansa takia. Tämä tapahtuu edelleen aikuisiässäkin, mutta tuntuu, ettei tälle prosessille anneta nykyään enää mahdollisuutta. Sanotaan, "ettei sytytä kuin tietyn tyyppisistä miehistä (=10%), mutta oikeasti skaala voisi olla tätäkin laajempi, mikäli näille miehille annettaisiin mahdollisuus. Vaikka pyydät, ettei tähän ulkonäkökriteeriasiaan takerruttaisi liikaa, luulen sen olevan hyvin rajoittava tekijä parisuhdemarkkinoillasi. Suosittelen olemaan vähemmän ennakkoluuloinen ja menemään treffeille myös niiden miesten kanssa, ketkä eivät välittömästi miellytä silmääsi. -78
Vierailija kirjoitti:
Aikoina kun vielä kävin ahkerasti baareissa (sekä yökerhoissa että istuskelupaikoissa) olin laittautunut ja mielestäni kauniina. En saanut iskuyrityksiä kuin joskus ulkomaalaisilta miehiltä. Ensisijaisesti haluaisin suomalaisen miehen.
Ja miten arkena pukeudutaan "kauniisti"?
Mulla on istuvat ja puhtaat vaatteet. En oo kiinnostunut muodista, trendeistä enkä merkkivaatteista.-ap
Sulle ollaan ehdotettu tässä harrastuksia, somea, ja Tinderin rinnalle muita sivustoja. Voin itsekin lisätä muutaman joukkoon: iskuri (saa tulla kuvattomana) siirrät keskustelut pikapikaa kikiin/Skypeen, suomi24 chat, date24.ee (kävijöitä käy täältä Suomestakin eri tuloluokista), Rosebride (saa tulla kuvattomana)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden toihua seuranneena olen huomannut seuraavan asian. Monilla ne kriteerit miesten suhteen on ihan "vääriin" asioihin kohdistuneet. Vaikka oltaisiin itse kuinka vaatimattoman näköisiö tahansa, ei potentiaalisiksi kumppaneiksi kelpaa kuin ap:n mainitsemat "hyvännäköinen, ei tarvitse olla miesmalli"-kaltaiset miehet. Siis tosiasiassa vain ne 10% kuuluvat, kaikista parhaimman näköiset miehet. Samoin on iskostettu mieleen se vaatimus vähintään 180cm pituudesta ja sosiaalisesti taitavasta naistennaurattajasta, eikä tosiasiassa olla edes valmiita antamaan mahdollisuutta niille vähän ujommille, oikeasti kunnon miehille. Koetaan, että sinkkuelämä on kuitenkin niin hyvää, että ei kannata tyytyä "huonoon", vaan vaaditaan vaan parasta. Ne kriteerit, mistä ollaankin sitten joustamaan on tasoa: kunnioitus, hyväksyntä, luottamus, rakkaus, tasa-arvoinen kumppanuus ja hyvä kohtelu. Ihastutaan johonkin kaikkien naisten tavoittelemaan "ihannekuvamieheen", kuka sitten ghostaa, ei ole läsnä, deittailee muita naisia samaan aikaan eikä koskaan ole valmis antamaan yhtä paljon, kuin ystäväni. Tätä kuviota pitkään seuranneena, olen huomannut tämän olevan varsin yleistä. Ne "kriteerit" mistä kannattaa pitää kiinni, on ymmärretty monesti, omasta mielestä ihan väärin. Tekisi mieli avata kokonainen uusi keskustelu aiheesta.
Mä etsin miestä, jonka kanssa kemiat kohtaa, on hauskaa ja luontevaa, mies on luotettava ja omaan silmään hyvännäköinen.
Täällä on nyt turhaan takerruttu tuohon ulkonäköön. Tottakai mun täytyy viehättyä kumppanin ulkonäöstä.
En koe että mun "taso" on liian korkealla. Mulla ei oo ulkonäön suhteen muita kriteereitä, kuin että miellyttää mun silmää.-ap
Tuo on vain todella laaja käsite ja voi tarkoittaa hyvin eri asioita. Jos vaadit että toisen pitää ihan erityisesti kiinnittää huomiosi ulkonäöllään niin rima on jo aika korkealla koska sellaisia ei ole kauhean paljon. Jos taas riittää että muun kokonaisuuden ohessa ulkonäköä voi pitää ihan mukavana niin se on usein paljon helpompi täyttää. Kannattaa siis miettiä että onko sinä kriteerinä ulkonäössä se että ajattelet heti että "onpa mukavan näköinen" vai sellainen josta voit jo paremmin tutustuttuasi ajatella että "ei se lopulta hullumman näköinen ole". Näillä kun on melkoinen ero. Ensimmäistä täyttä harva kandidaatti, jälkimmäisen paljon useampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP: Hyvännäköinen ja urheilullinen "tavallinen" mies tarkoittaa Tinderiä selatessasi sitä, että vedät oikealle ne samat 10-20% kuin kaikki muutkin naiset. Kuulutko sinä naisiin, joita kaikki miehet vetäisivät oikealle, jos miehet olisivat yhtä valikoivia kuin naiset?
Tinder on kyllä niin uskomattoman paska systeemi, kun naiset ei tajua miten se on rakennettu ja mihin tarkoitukseen, eivätkä sen puoleen tajua myöskään omaa biastaan sen käytössä. Vituttaa ihan mielettömästi lukea kerta toisensa jälkeen kuinka naiset tapailee kaikkein suosituimpia panomiehiä Tinderistä ja luulee niitä tavismiehiksi, samalla hylkäävät kaikki muut miehet (ne oikeasti tavikset), ja ihmettelevät kun ei suhteista tule mitään. Tämä on ihan kuin joku kollektiivinen hulluus tämä ilmiö. Kollektiivinen psykoosi.
M/40
Sinusta ihan oikeasti naiset käyttävät Tinderiä väärin? Naiset, jotka swaippaavat oikealle vain ja ainoastaan sellaiset miehet, joista ovat oikeasti kiinnostuneet? Oletko ihan tosissasi?
Minusta ongelman luovat miehet, jotka swaippaavat oikealle lähes kaikki naiset, minkä jälkeen matchista ei yleensä seuraa edes keskustelua saati treffejä, koska ei ne miehet ole oikeasti kiinnostuneita niistä naisista, joiden kanssa tulee match.
En ole koskaan ollut Tinderissä enkä menisi vaikka eroaisin, mutta jos menisin, niin todellakin pyyhkäisisin oikealle vain sellaiset miehet, jotka olisin valmis tapaamaan profiilitietojen perusteella. Ei minua kiinnosta, kuinka moni muu nainen on heistä kiinnostunut, ainoa millä olisi merkitystä olisi oma kiinnostukseni. Miksi haluaisin matchin miehen kanssa, joka ei kiinnosta minua?
Leikitään että olet tosielämässä vaikkapa jossain alasi ammattilaistapahtumassa ja katsot miehiä avoimin silmin, sillä olisit valmis tutustumaan uuteen mieheen. Tilaisuuden kuluessa, ihastutko tulenpalavasti siihen tilaisuuden selkeästi komeimpaan mieheen, joka sattuu vielä olemaan tilaisuuden juontaja tai muu arvohenkilö, ja samalla katsot halveksuen kaikkia muita paikallaolevia miehiä? Vai olisiko tällainen käytös sinusta erittäin varhaisteinityttömäistä kaukoihastumista ja melkoisen hävettävää oikeastaan?
M/40
Leikitään, että olen aikuinen ihminen - nimittäin olen. Siksipä en todellakaan ihastu tulenpalavasti tilaisuuden selkeästi komeimpaan mieheen saati juontajaan. En liioin katsu halveksuen yhtään ketään. Suhtaudun kaikkiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Huomioni, jos olisin sinkku, saisi minun silmääni puoleensavetävä, mukava, sosiaalinen mies joka jollain tavalla ilmaisee kiinnostuksensa tutustua tai tulla edes juttusille.
Mistä ihmeestä vedät varhaisteinittyttömäisen kaukoihastumisen aikuisten ihmisten sosiaaliseen vuorovaikutuksen?
Vierailija kirjoitti:
Miten erotat tavismiehen ja vähän paremman tavismiehen? Siis mistä sen huomaa!? Siitäkö, jos sattuu miellyttämään silmää ja ajattelee, että onpas ihan kivan näköinen? Eli mies joka miellyttää silmää on huono?
En ymmärtänyt tästä mitään.
Mutta kauneus on katsojan silmässä.
Jos rivissä olisi 10 "tavismiestä", niin esim herrat nro 2, 6 ja 7 voisi olla mun mielestä "hyvännäköisiä taviksia" kun taas herrat 3 ja 5 olisivat jonkun toisen mielestä ne parhaimmat.
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä. Hauskat miehet ovat pääsääntöisesti kovia naistennaurattajia ja haksahtavat helposti myös aidan toiselle puolelle. Sama juttu tuon hyvännäköisyyden kanssa. Naisia hyörii kimpussa ja tyypin pitää omata poikkeuksellisen korkea moraali, ettei lipsahda välillä kokeilemaan muitakin.
Olen yli nelikymppinen ja pitkällä elämänkokemuksella ymmärsin muokata kriteerejä sellaiseksi, että suhde onnistuu pitkällä tähtäimellä. Pari vuotta sitten olin sinkkumarkkinoilla ja aloin etsimään rauhallista, kunnollista. liikunnallista ja fiksua miestä. Koska ymmärrän, että jo nämä vaatimukset pudottavat suurimman osan vapailla markkinoilla olevista miehistä pois, niin tingin ulkonäkövaatimuksistani. Aktiivisen etsimisen jälkeen onnistuin lopulta löytämään maailman ihanimman miehen, jonka kanssa ollaan rakentamassa loppuelämän suhdetta. Komeaksi miestä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan, eikä edes tavikseksi, mutta muut ominaisuudet korvaavat 1000-kertaisesti ulkonäössä olevat puutteet. t. rakastunut nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden toihua seuranneena olen huomannut seuraavan asian. Monilla ne kriteerit miesten suhteen on ihan "vääriin" asioihin kohdistuneet. Vaikka oltaisiin itse kuinka vaatimattoman näköisiö tahansa, ei potentiaalisiksi kumppaneiksi kelpaa kuin ap:n mainitsemat "hyvännäköinen, ei tarvitse olla miesmalli"-kaltaiset miehet. Siis tosiasiassa vain ne 10% kuuluvat, kaikista parhaimman näköiset miehet. Samoin on iskostettu mieleen se vaatimus vähintään 180cm pituudesta ja sosiaalisesti taitavasta naistennaurattajasta, eikä tosiasiassa olla edes valmiita antamaan mahdollisuutta niille vähän ujommille, oikeasti kunnon miehille. Koetaan, että sinkkuelämä on kuitenkin niin hyvää, että ei kannata tyytyä "huonoon", vaan vaaditaan vaan parasta. Ne kriteerit, mistä ollaankin sitten joustamaan on tasoa: kunnioitus, hyväksyntä, luottamus, rakkaus, tasa-arvoinen kumppanuus ja hyvä kohtelu. Ihastutaan johonkin kaikkien naisten tavoittelemaan "ihannekuvamieheen", kuka sitten ghostaa, ei ole läsnä, deittailee muita naisia samaan aikaan eikä koskaan ole valmis antamaan yhtä paljon, kuin ystäväni. Tätä kuviota pitkään seuranneena, olen huomannut tämän olevan varsin yleistä. Ne "kriteerit" mistä kannattaa pitää kiinni, on ymmärretty monesti, omasta mielestä ihan väärin. Tekisi mieli avata kokonainen uusi keskustelu aiheesta.
Mä etsin miestä, jonka kanssa kemiat kohtaa, on hauskaa ja luontevaa, mies on luotettava ja omaan silmään hyvännäköinen.
Täällä on nyt turhaan takerruttu tuohon ulkonäköön. Tottakai mun täytyy viehättyä kumppanin ulkonäöstä.
En koe että mun "taso" on liian korkealla. Mulla ei oo ulkonäön suhteen muita kriteereitä, kuin että miellyttää mun silmää.-ap
Hei ap, en tiedä sopiiko kirjoittamani kuvaus juuri sinuun. Olen kuitenkin huomannut kuvion olevan hyvin yleinen, etenkin siltä osin, ettei sitä mahdollisuutta edes anneta, ellei ulkonäkö vastaa sitä parhainta 10%. Tämä tuntuu olevan hyvin alitajuntainen asia ja uskon, että tosiasiassa useampaa naista ei edes haittaisi tähän kategorian ulkopuolelle kuuluva vaatimattomampi ulkonäkö. Monella on varmasti kokemus jostain yläasteajoilta, missä juuri kuvailemani "vaatimattomamman näköinen poika" on ystävyyden kautta muuttunutkin viehättävämmäksi ihastuttavan persoonansa takia. Tämä tapahtuu edelleen aikuisiässäkin, mutta tuntuu, ettei tälle prosessille anneta nykyään enää mahdollisuutta. Sanotaan, "ettei sytytä kuin tietyn tyyppisistä miehistä (=10%), mutta oikeasti skaala voisi olla tätäkin laajempi, mikäli näille miehille annettaisiin mahdollisuus. Vaikka pyydät, ettei tähän ulkonäkökriteeriasiaan takerruttaisi liikaa, luulen sen olevan hyvin rajoittava tekijä parisuhdemarkkinoillasi. Suosittelen olemaan vähemmän ennakkoluuloinen ja menemään treffeille myös niiden miesten kanssa, ketkä eivät välittömästi miellytä silmääsi. -78
Sama miehille, joilla ongelmana on ettei parisuhdetta yrityksestä huolimatta löydy. Seuraavan kerran et lähestykään kadulla sitä nättiä hoikkaa pitkätukkaa, joka miellyttää heti omaa silmääsi (ja muutaman muunkin silmää), vaan annat mahdollisuuden sille 150-kiloiselle tatskatulle kouvolatukalle. Ehkä huomaat ihastuvasi, kun tutustut hänen miellyttävään persoonaansa.
Voisiko niitä miehiä lähestyä ravintolassa vähän rennommin, ilman että yrittää etukäteen miettiä kuka olisi kiinnostava? Kun menee yksin ravintolaan, niin yrittää katseellaan löytää sellaisen seurueen, jolla näyttää olevan mukavaa. Menee sitten niiden luokse ja kysyy, voiko tulla seuran jatkoksi kun on yksin liikenteessä. Niiden kanssa voi sitten vapaasti jutustella kaikenlaista ja ehkä joku heistä osoittautuu kiinnostavaksi tai sitten ei. Ihan hyvin voi kertoa, että on etsimässä miestä ja ehkä jollain heistä on tuttava, joka on hyvä tyyppi mutta jota on vaikea saada mukaan baarikierrokselle. Kun vähän pidempään istutaan ja jutellaan, niin molemmin puolin voi sitä kiinnostusta syntyä, vaikka alkuun ei ehkä vaikuttaisi siltä, että joku heistä kolahtaa kunnolla.
Itse uskon että ihan varmasti on olemassa hyviä ja kunnollisia miehiä, jotka haluaisivat perheen, mutta eivät he välttämättä baareissa pyöri, eivätkä halua puolisoksikaan mitään pubiruusua. Mutta tällaisillakin miehillä on kavereita, jotka käy siellä baareissa ja heidän kautta näihin kunnollisiin miehiin voisi saada yhteyden. Tämä on vähän niin kuin piilotyöpaikan etsimistä.
Miten erotat tavismiehen ja vähän paremman tavismiehen? Siis mistä sen huomaa!? Siitäkö, jos sattuu miellyttämään silmää ja ajattelee, että onpas ihan kivan näköinen? Eli mies joka miellyttää silmää on huono?