Lue keskustelun säännöt.
29-vuotias ja vain epäonnea deittimarkkinoilla
27.05.2020 |
Oon seurustellut aikuisiällä vakavasti kahdesti, ja kummatkin suhteet päättyivät miehen pettämiseen.
Oon deittaillut vain vähän, ja nekin miehet, joista olen ollut kiinnostunut, eivät ole olleet kiinnostuneita minusta.
Biologinen kello soi jo kovasti. En haluaisi ekan vastaantulijan kanssa tehdä lasta, mutta voiko tässä iässä enää etsiä sitä oikeaa muutamaa vuotta ja sen jälkeen seurustella vielä pari vuotta ennen lapsenteon yrittämistä.
Asun isossa kaupungissa, oon mielestäni hauska, nätti, iloinen (helposti lähestyttävä), rento, urheilullinen, luotettava. Oon käynyt amk:n ja oon hyvissä töissä.
Mieskriteerit: luotettava, hauska, hyvännäköinen "tavallinen" mies, ei todellakaan tarvi olla malli tms. Urheilullinen, haluaa lapsia.
Mielestäni en halua kuuta taivaalta, mutta en tunnu löytävän ketään. Baareilut eivät ole kiinnostaneet pitkään aikaan. Mistä löytäisin samanhenkisen miehen? Molemmat eksät löysin tinderistä, mutta sekään ei innosta enää. Edellinen suhde loppui noin 2 vuotta sitten.
Kommentit (583)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Ja se 5-10 % kuvitelma, mikä palstalla elää ("kaikki naiset tykkäävät samoista miehistä, joita on max 10 % kaikista") on nimensä mukaisesti kuvitelma. Joku hoopottaa teitä palstapoikia, ymmärrättehän? Aivopesee jankutuksillaan uskomaan, että naiset tykkäävät vain kalsarileuoista. Jos menisitte ovesta ulos ja katsoisitte ympärillenne niin huomaisitte, että se ei pidä paikkaansa. Mutta ette uskalla.
Miksi näissä jutuissa oletetaan aina, että kyseistä mieltä oleva eivät esim. kävisi viihteellä, opiskelisi yliopistossa tai olisi ylipäänsä aktiivisesti tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa? Ollaan käyty samalla kaveriporukalla viihteellä aika monta vuotta ja aina naiset kiinnostuvat kaveriporukan samoista tyypeistä. Miksi tämä havainto ei ole validi?
ohis
Miellyttävä ominaishaju voi olla syynä
Eri ihmisillä pitäisi olla eri ominaishaju-mieltymykset, ja parfyymin alta harvoin edes pääsee haistamaan tyypin omaa ominaishajua.
Luultavasti noissa porukan suosikki-miehissä on itsetuntoa, karismaattisuutta, positiivisuutta, pilkettä ja ehkä taitoa heittää hyvää läppää? Vinkkini numero yksi: ole iloinen niin sut huomataan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Naisille hyvännäköisiä miehiä on lähtökohtaisesti vain pieni vähemmistö, ehkä joka kymmenes miehistä. Ja siitä joka kymmenennestä pitää kaikki naiset. Naiset eivät kuitenkaan tajua, että kaikki muutkin naiset pitävät samasta miehestä kuin hänkin pitää.
t. eriMä olen joskus oikein pohtinut tätä. Mietin lapsieni luokkakavereiden isejä, ja totesin että aika lailla 50% heistä voisin ottaa :D Tylyltä tuntui et 50% kohdalla ei olisi kelvannut, mutta tätä spekulaatiotasi kun lukee niin minähän olen avarakatseinen ;)
Tämä on kyllä totta. Monesti ihmetyttää ,mitä tuttavat ovat miehissään nähneet. Suurin osa on sellaisia niin ulkonäöltään kuin persoonaltaankin, ettei kotonaan viitsi niitä katsella. Puhumattakaan, että lähtisi sellaisten kanssa lisääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Joo, tämä on ihan totta, ja useimmille riittänee että se kumppani miellyttää riittävästi omaa silmää. Ja vaikka täällä jankutetaan laatikkoleuoista, niin ei naisilla ole läheskään yhtenevä miesmaku. Yhdelle on tärkeintä silmät, toiselle kroppa (ja sekin meinaa eri naisille eri asioita - lihaskimppu, nallekarhu, peruskroppa jne), kolmannelle hymy... Itse en ottaisi suurinta osaa kavereiden puolisoista (siis ulkonäönkään puolesta) ja vastaavasti, veikkaan että monet eivät huolisi minun puolisoani.
Yksi tykkää Jason Momoasta, toinen Ian Somerhalderista, kolmas Mickey Rourkesta.
Miten tämä lämmittää suomalaista tavismiestä, tai hiukan tavismiestä rumempaakin miestä? Ei suomalainen tavis saati tavista rumempi mies ole lähelläkään noita kolmea. Nuo kolme ovat kaikki erilaisia miehiä, mutta se mikä on yhteistä, on että kaikki ovat yhtä kaukana suomalaisesta taviksesta.
Nuo ei nyt ole mitenkään erityisen komeita esimerkeiksikään. Pitän esim. Patrick Grantia komeana, mutta enemmän pidän siitä että on sympaattinen esiintyjä ja pukeutuu vanhahtavan tyylikkäästi. Oma kultamussukkani näyttää enemmän Rölli-peikolta niin naaman kuin asujenkin suhteen, enkä vaihtaisi kehenkään toiseen, vaikka olisi tilaisuus.
Minäkin hieman ihmettelin noita esimerkkejä, eivät omaan silmääni ole sieltä parhaasta päästä. En kiinnostuisi heistä kenestäkään ulkonäön perusteella. Tässäkin taas näkee miten erilainen käsitys komeudesta voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Ja se 5-10 % kuvitelma, mikä palstalla elää ("kaikki naiset tykkäävät samoista miehistä, joita on max 10 % kaikista") on nimensä mukaisesti kuvitelma. Joku hoopottaa teitä palstapoikia, ymmärrättehän? Aivopesee jankutuksillaan uskomaan, että naiset tykkäävät vain kalsarileuoista. Jos menisitte ovesta ulos ja katsoisitte ympärillenne niin huomaisitte, että se ei pidä paikkaansa. Mutta ette uskalla.
Miksi näissä jutuissa oletetaan aina, että kyseistä mieltä oleva eivät esim. kävisi viihteellä, opiskelisi yliopistossa tai olisi ylipäänsä aktiivisesti tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa? Ollaan käyty samalla kaveriporukalla viihteellä aika monta vuotta ja aina naiset kiinnostuvat kaveriporukan samoista tyypeistä. Miksi tämä havainto ei ole validi?
ohis
Ja kun itse aikoinaan kävin baareissa, aina miehet kiinnostuivat samoista kaveriporukan tai vakiojengin naisista. Kun olin mukana sinkkutoiminnassa, aina samat naiset raportoivat kuinka uudet miehet kinusivat heitä treffeille. Eli aivan sama asia. Jos menisin tänä iltana baariin (leikitään ettei olisi koronaa), huomaisin kyllä hyvin nopeasti, ketkä ovat ne paikan naiset, joiden ympärillä miehet pörräävät.
Mutta niin vaan me muutkin pariuduimme, sekä ne miehet joiden ympärillä naiset eivät baarissa pyörineet että me naiset, jotka jäimme kauniimpien jalkoihin. Ja jos sinä menet Prismaan ja katsot siellä olevia pariskuntia, niin teoria vain komeimman 10 %:n pariutumisesta alkaa naurattaa.
Juuri näin kävi, myös itseni kohdalla. Ja kun nyt reilu 10 vuotta myöhemmin katselen niin moni niistä aikanaan suosituista ihmisistä on edelleen sinkkuna tai kymmenennessä lyhyessä ja myrskyisässä suhteessa. Ja me vähemmän suositut taas pitkissä hyvissä parisuhteissa sen saman mukavan ihmisen kanssa jonka vihdoin sitten löysimme.
Luokkakokouksissahan sen näkee. Me "hiljaiset kalat" eli ne luokan mitäänsanomattomimmat tylsimykset ollaan pääsääntöisesti edelleen onnellisesti naimisissa, ne suosikit taas ovat vaihtaneet suhteita ja liittojaan useaan otteeseen, ja ulkonäkökin on vähän kulahtaneempi kuin meillä "kilteillä". Toivottavasti en nyt kuitenkaan kuulostanut vahingoniloiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei nappaa niin laske kriteerejä. Ota mies joka on luotettava ja haluaa lapsia. Nykyään tuntuu olevan vaikea löytää miestä johon osuis useampi kuin kaksi kriteeriä. Monesti huomannyt myös, että kun naiset listaa ominaisuuksia miehessä, niin yleensä sanotaan urheilullinen=hyvä kroppa ja kilpailuhenkinen eli myös työelämässä todennäköisesti menestyt
Komea= sellainen, joka saa pyörimään sukat jalassa monella muullakin naisella ja jolla on siten vietiä yleensä yllin kyllin muutenkinMissä vaiheessa perhekeskeisen ja luotettavan miehen löytäminen on rinnastettu kriteerien laskemiseen? Tämähän on juuri sitä riman korkealla pitämistä, ettei itke minkään haihattelijoiden ja häntäheikkien perään.
Se näyttää siltä kun mainitsemasi kriteerien omaavat miehet eivät ole aiemmin kelvanneet.
Sinulla on selvästi jokin ajatusvääristymä. Ei ne yli kolmekymppisenä perheellistyvät miehet ole mitään ikineitsyitä, vaan heillä on yhtälailla monenlaista suhdehistoriaa takanaan kuin uudella kumppanillakin. Jossain vaiheessa vain monelle - sekä naisille että miehille - tulee halu perustaa perhe ja sitoutua vakavammin parisuhteeseen. Ihmiset kasvat ja kypsyvät, pätee molempiin sukupuoliin. Poikkeuksena on palstan ulikat, joilla ei ole normaaleja ihmissuhdetaitoja ja ymmärrystä tavallisesta parisuhteesta. He pysyvät syrjäytyneinä koko elämänsä ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Ja se 5-10 % kuvitelma, mikä palstalla elää ("kaikki naiset tykkäävät samoista miehistä, joita on max 10 % kaikista") on nimensä mukaisesti kuvitelma. Joku hoopottaa teitä palstapoikia, ymmärrättehän? Aivopesee jankutuksillaan uskomaan, että naiset tykkäävät vain kalsarileuoista. Jos menisitte ovesta ulos ja katsoisitte ympärillenne niin huomaisitte, että se ei pidä paikkaansa. Mutta ette uskalla.
Miksi näissä jutuissa oletetaan aina, että kyseistä mieltä oleva eivät esim. kävisi viihteellä, opiskelisi yliopistossa tai olisi ylipäänsä aktiivisesti tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa? Ollaan käyty samalla kaveriporukalla viihteellä aika monta vuotta ja aina naiset kiinnostuvat kaveriporukan samoista tyypeistä. Miksi tämä havainto ei ole validi?
ohis
Ja kun itse aikoinaan kävin baareissa, aina miehet kiinnostuivat samoista kaveriporukan tai vakiojengin naisista. Kun olin mukana sinkkutoiminnassa, aina samat naiset raportoivat kuinka uudet miehet kinusivat heitä treffeille. Eli aivan sama asia. Jos menisin tänä iltana baariin (leikitään ettei olisi koronaa), huomaisin kyllä hyvin nopeasti, ketkä ovat ne paikan naiset, joiden ympärillä miehet pörräävät.
Mutta niin vaan me muutkin pariuduimme, sekä ne miehet joiden ympärillä naiset eivät baarissa pyörineet että me naiset, jotka jäimme kauniimpien jalkoihin. Ja jos sinä menet Prismaan ja katsot siellä olevia pariskuntia, niin teoria vain komeimman 10 %:n pariutumisesta alkaa naurattaa.
Tykkään viestistäsi, mutta siinä ohitetaan yksi asia. Prismassa näkeväsi "eivät 10% kuuluvat pariskunnat", ovat nimenomaa pariskuntia, eivät sinkkuja. Tässä kysyttiin ja pohdittiin syitä sinkkuuteen. Näistä, joidenkin mielestä "eripari"-pareista osa onkin juuri onnistunut kohtaamaan kumppaninsa ihmisenä, minkä takia he eivät ole enää sinkkuja. Monet ikisinkut sen sijaan edelleen haikailevat tuon "10%" perään, mihin kuuluuvat oleellisesti tässä ketjussa monesti mainitut sosioekonomista asemaa nostattavat ominaisuudet, kuten miellyttävä ulkonakö (ei miesmalli), huumorintajuisuus, korkeakoulutus, hyväpalkkainen työ, urheilullisuus jne.
en nyt osaa muuta sanoa muuta kun et jos tuntuu epätoivoiselta, kokeile vaan sitä tinderiä tai sit vaikka suomi24 deittipalstaa. mä 28 ja tinderin kautta olis vientiä vaikka oon oudon näköinen ja eksentrinen persoona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä. Hauskat miehet ovat pääsääntöisesti kovia naistennaurattajia ja haksahtavat helposti myös aidan toiselle puolelle. Sama juttu tuon hyvännäköisyyden kanssa. Naisia hyörii kimpussa ja tyypin pitää omata poikkeuksellisen korkea moraali, ettei lipsahda välillä kokeilemaan muitakin.
Olen yli nelikymppinen ja pitkällä elämänkokemuksella ymmärsin muokata kriteerejä sellaiseksi, että suhde onnistuu pitkällä tähtäimellä. Pari vuotta sitten olin sinkkumarkkinoilla ja aloin etsimään rauhallista, kunnollista. liikunnallista ja fiksua miestä. Koska ymmärrän, että jo nämä vaatimukset pudottavat suurimman osan vapailla markkinoilla olevista miehistä pois, niin tingin ulkonäkövaatimuksistani. Aktiivisen etsimisen jälkeen onnistuin lopulta löytämään maailman ihanimman miehen, jonka kanssa ollaan rakentamassa loppuelämän suhdetta. Komeaksi miestä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan, eikä edes tavikseksi, mutta muut ominaisuudet korvaavat 1000-kertaisesti ulkonäössä olevat puutteet. t. rakastunut nainen
Kysyisin vain että miksi naiset oppivat pudottamaan rimaa vasta kun oma ulkonäkö on menetetty ja taso matala?
Miksi tätä ei voi ikinä tehdä silloin 18-25v ikäisenä ja saavuttaa jo silloin vakaa parisuhde?
"pudottaa rimaa", "taso matala", "saavuttaa parisuhde"... Kerro minulle parista viimeisimmästä kerrasta, kun olit johonkin naiseen korviasi myöten ihastunut/rakastunut, kiitos. Vai onko sinulla edes kokemusta sellaisesta? Tiedoksesi, että meillä muilla on. Ja me haluamme parisuhteen vain seurauksena siitä, että olemme tavanneet ihmisen, johon olemme rakastuneet. Ei niin päin, että pitää saada parisuhde ja sitä varten pitää laskea oma taso ja riman korkeus.
Kysymyksesi on järjetön. Oma tasoni ei riitä niihin naisiin joihin voisi ihastua ja rakastua.
Ainoa mahdollisuus on tyytyä alaspäin matalatasoiseen ja siten saavuttaa parisuhde.
Ymmärrän tietyllä tavalla, että tämä on naisille käsittämätöntä, mutta mitä muuta voin tehdä?
En haluaisi olla loppuelämääni yksinkään..
Onko tosiaan niin vai onko oma käsityksesi siitä mihin voisit ihastua vähän vääristynyt?
Muistan kun itse teinipoikana en vilkaissutkaan niihin luokan tavallisemman näköisiin tyttöihin. Mutta kun oli hieman kasvanut ja aikuistunut, saman näköiset nuoret naiset olivatkin silmissäni oikein viehättävän näköisiä. Ja kun nyt lähes viisikymppisenä katsoo vaikka vanhoja lukion luokkakuvia niin ihmettelee että en ole aikoinaan monen tytön kauneutta huomannut. Niin se ajatusmaailma muuttuu...
Rima alenee, kun mahdollisuudet vähenee, eli taso alenee. Siksi naiset alkavat 30 tienoilla etsimään kumppania, ja panevat hotimpia, välinpitämättömiä miehiä ennen sitä.
Eiköhän rima silloin nouse, jos välinpitämättömät eivät enää kelpaa. Nämä välinpitämättömät miehet heräävät joskus nelikymppisinä haluamaan itselleen jälkikasvua ja silloin se on jo myöhäistä.
Ei nouse, juuri se välinpitämättömyys on mikä viehättää sinua, kunhan mies on hot, tietenkin. Asteikko rimalle on tietenkin haluttavuus, suosio, jolle on vielä kuvaavampi termi, jota te ette voi sietää ja viesti poistetaan. Kun ei enää saa niitä haluttavimpia miehiä seksiin, silloin tajutaan, että jaahas, tässä onkin kiire, koska haluttavuuteni on laskussa, enkä enää voi sulkea silmäni sille. Pistetään siis hamsteri ylikierroksille, ja sepustetaan jotain kaunista itsestä, itselleen, jotta voidaan vielä yrittää aviomiesmatsku-miestä, ja valehdella kuten sinä teet, puhuen riman nostosta, vaikka tosiassa sitä lasketaan, ja reilusti.
Ja miten niin myöhäistä lapselle? Ei 40 ole miehelle myöhäistä, vaikka naisella voi olla munat vähissä jo. Tuttavanikin teki vielä yhden lapsen 62 vuotiaana, kolmekymppisen naisen kanssa.
Olet täysin hakoteillä. Minä olen nostanut joka kerta rimaa miestä vaihtaessani. Huonon suhteen jälkeen tiedän, mitä en ainakaan halua seuraavassa suhteessa ja siitä olen pitänyt kiinni. Nyt on täydellinen huippumies kainalossa, eikä ole enää tarvetta vaihtaa. Ollaan yli nelikymppisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 45- vuotias nainen ja deittipalvelussa on kysyntää todella paljon. Eilenkin olin puistossa deiteillä ja 4 muuta miestä odottaa myös näkevänsä minut. Ja keskustelussa on lisäksi 8 miestä.
Miksi olen suosittu?
Olen panostanut profiiliin. Kertonut millainen itse olen ja millaista miestä kaipaan. Ei mitään vaatimuslistoja, vaan positiivisessa hengessä yleisellä tasolla kertonut asioita. Kuviin olen myös panostanut, niissä on sekä kasvokuvia että vartalokuvia ja muutama kuva kiinnostuksen kohteistani.
Toinen juttu. Pyrin olemaan itse myös aktiivinen, ja mukavaa seuraa. Pilkettä silmäkulmassa ja avoin ja positiivinen. Kaiken ytimenä on rentous ja huumori kanssakäymisessä ja välillä syvällisiäkin juttuja.
Miehet tykkäävät rennoista, avoimista ja mukavista naisista jotka ovat peruspositiivisia. Ole aito.
Tällaisella olen saanut lukemattomia treffipyyntöjä.
Olen etsinyt itsestäni riippumattomasta syystä vakavaa parisuhdetta.
Sellainen osoittautunut sietämättömän vaikeaksi.
Olen itse 54 vuotias, hyvä kuntoinen katseen kestävä mies.
Tapaamiani naispuolisia henkilöitä olen jotunut toteamaan että jäljellä olevat henkilöt osoittatuneet moniaongelmaisiksi.
Seuraavassa luetteloa:
- mielenterveysongelma, epävakaa käytös ja pelottavakin
- burnout
- joku fyysinen sairaus josta jäämässä tai jäänyt eläkkeelle, kunnoton
- ylipaino
- päihdeongelma niin paha että ei elämänhallintaa
- käsittelemätön aiempi suhde
- partnerin kunnioituksen puute
- jatkuvat irto suhteet
-tupakkaa / nuuskaa menee tolkuttomasti
Mikä eteen mistä löytyy tavallinen suomalainen nainen jolla ei yllä olevia ongelmia?Ja kun sinne treffeille mennään, molemmat tietävät että parisuhteelta etsitään samoja asioita, itse kerron esim etten harrasta irtojuttuja.
Kun menen treffeille, panostan ulkonäköön.
Käyn suihkussa ja kiharran tukan. Sheivaan ja nypin karvat. Lakkaan kynnet. Laitan hajuvettä. Meikkaan ja pukeudun hyvin naisellisesti. Pukeudun korostaen parhaita puoliani, olen siro, hoikka ja minulla on isot rinnat, joten korostan niitä, Mekkoa, ihonmyötäisiä vaatteita, sukkahousuja ja korkokengät. Kauniit korut.
Näytän siis parhaimmaltani. Asenne on myös tärkeä. Ole avoin, kiinnostunut ja valmis tutustumaan toiseen ja myös kertomaan itsestäsi ja toiveistasi. Naura ja nauti. Miehet eivät voi vastustaa kun huomaavat kauniin naisen nauttivan seurastaan.Ja eilinen deitti ihastui, meillä oli hauskaa, ja nauroimme paljon vaikka puhuttiin myös syvällisiä.
En ole tässä kehumassa itseäni, vaan kerron vain miksi itse olen deittimaailmassa niin suosittu ja miksi minuun ihastutaan helposti.
Minä menin treffeille suihkun kautta, mutta urheiluvermeissä, koska etsin liikunnallista miestä. En ehtinyt käydä kuin muutamilla lenkkitreffeillä, kun löysin sen oikean. Jos olisin pukeutunut korkokenkiin ja mekkoihin, olisin vetänyt puoleeni aivan vääräntyyppisiä miehiä. Nyt löysin terveet elämänarvot omaavan, jalat maassa olevan kunnollisen miehen, joka arvostaa minua omana itsenään. Toki kaunistaudun tarvittaessa, jos tilaisuus niin vaatii, mutta miehen saamiseen en ole tarvinnut mitään sellaista, mikä ei olisi mukana oikeassa arjessanikaan.
Minä en etsinyt erityisen liikunnallista miestä mutta ensitapaaminen oli ensin eräissä talkoissa ja sen jälkeen mentiin kävelylle metsään, joten olin farkuissa, vanhassa t-paidassa, hiukset ponnarilla ja ilman meikkiä. Sellaisena liikun töiden ulkopuolella muutenkin ellei mennä kaupungille, baariin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Ja se 5-10 % kuvitelma, mikä palstalla elää ("kaikki naiset tykkäävät samoista miehistä, joita on max 10 % kaikista") on nimensä mukaisesti kuvitelma. Joku hoopottaa teitä palstapoikia, ymmärrättehän? Aivopesee jankutuksillaan uskomaan, että naiset tykkäävät vain kalsarileuoista. Jos menisitte ovesta ulos ja katsoisitte ympärillenne niin huomaisitte, että se ei pidä paikkaansa. Mutta ette uskalla.
Miksi näissä jutuissa oletetaan aina, että kyseistä mieltä oleva eivät esim. kävisi viihteellä, opiskelisi yliopistossa tai olisi ylipäänsä aktiivisesti tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa? Ollaan käyty samalla kaveriporukalla viihteellä aika monta vuotta ja aina naiset kiinnostuvat kaveriporukan samoista tyypeistä. Miksi tämä havainto ei ole validi?
ohis
Ja kun itse aikoinaan kävin baareissa, aina miehet kiinnostuivat samoista kaveriporukan tai vakiojengin naisista. Kun olin mukana sinkkutoiminnassa, aina samat naiset raportoivat kuinka uudet miehet kinusivat heitä treffeille. Eli aivan sama asia. Jos menisin tänä iltana baariin (leikitään ettei olisi koronaa), huomaisin kyllä hyvin nopeasti, ketkä ovat ne paikan naiset, joiden ympärillä miehet pörräävät.
Mutta niin vaan me muutkin pariuduimme, sekä ne miehet joiden ympärillä naiset eivät baarissa pyörineet että me naiset, jotka jäimme kauniimpien jalkoihin. Ja jos sinä menet Prismaan ja katsot siellä olevia pariskuntia, niin teoria vain komeimman 10 %:n pariutumisesta alkaa naurattaa.
Tykkään viestistäsi, mutta siinä ohitetaan yksi asia. Prismassa näkeväsi "eivät 10% kuuluvat pariskunnat", ovat nimenomaa pariskuntia, eivät sinkkuja. Tässä kysyttiin ja pohdittiin syitä sinkkuuteen. Näistä, joidenkin mielestä "eripari"-pareista osa onkin juuri onnistunut kohtaamaan kumppaninsa ihmisenä, minkä takia he eivät ole enää sinkkuja. Monet ikisinkut sen sijaan edelleen haikailevat tuon "10%" perään, mihin kuuluuvat oleellisesti tässä ketjussa monesti mainitut sosioekonomista asemaa nostattavat ominaisuudet, kuten miellyttävä ulkonakö (ei miesmalli), huumorintajuisuus, korkeakoulutus, hyväpalkkainen työ, urheilullisuus jne.
Sinä siis väität, että x-ajankohdasta alkaen yksikään nainen ei ole enää huolinut kuin 10 % miehen? Kaikki ne Prisma-pariskunnat ovat pariutuneet sitä ennen ja sen jälkeen tilanne on muuttunut toisenlaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Ja se 5-10 % kuvitelma, mikä palstalla elää ("kaikki naiset tykkäävät samoista miehistä, joita on max 10 % kaikista") on nimensä mukaisesti kuvitelma. Joku hoopottaa teitä palstapoikia, ymmärrättehän? Aivopesee jankutuksillaan uskomaan, että naiset tykkäävät vain kalsarileuoista. Jos menisitte ovesta ulos ja katsoisitte ympärillenne niin huomaisitte, että se ei pidä paikkaansa. Mutta ette uskalla.
Miksi näissä jutuissa oletetaan aina, että kyseistä mieltä oleva eivät esim. kävisi viihteellä, opiskelisi yliopistossa tai olisi ylipäänsä aktiivisesti tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa? Ollaan käyty samalla kaveriporukalla viihteellä aika monta vuotta ja aina naiset kiinnostuvat kaveriporukan samoista tyypeistä. Miksi tämä havainto ei ole validi?
ohis
Ja kun itse aikoinaan kävin baareissa, aina miehet kiinnostuivat samoista kaveriporukan tai vakiojengin naisista. Kun olin mukana sinkkutoiminnassa, aina samat naiset raportoivat kuinka uudet miehet kinusivat heitä treffeille. Eli aivan sama asia. Jos menisin tänä iltana baariin (leikitään ettei olisi koronaa), huomaisin kyllä hyvin nopeasti, ketkä ovat ne paikan naiset, joiden ympärillä miehet pörräävät.
Mutta niin vaan me muutkin pariuduimme, sekä ne miehet joiden ympärillä naiset eivät baarissa pyörineet että me naiset, jotka jäimme kauniimpien jalkoihin. Ja jos sinä menet Prismaan ja katsot siellä olevia pariskuntia, niin teoria vain komeimman 10 %:n pariutumisesta alkaa naurattaa.
Tykkään viestistäsi, mutta siinä ohitetaan yksi asia. Prismassa näkeväsi "eivät 10% kuuluvat pariskunnat", ovat nimenomaa pariskuntia, eivät sinkkuja. Tässä kysyttiin ja pohdittiin syitä sinkkuuteen. Näistä, joidenkin mielestä "eripari"-pareista osa onkin juuri onnistunut kohtaamaan kumppaninsa ihmisenä, minkä takia he eivät ole enää sinkkuja. Monet ikisinkut sen sijaan edelleen haikailevat tuon "10%" perään, mihin kuuluuvat oleellisesti tässä ketjussa monesti mainitut sosioekonomista asemaa nostattavat ominaisuudet, kuten miellyttävä ulkonakö (ei miesmalli), huumorintajuisuus, korkeakoulutus, hyväpalkkainen työ, urheilullisuus jne.
Sinä siis väität, että x-ajankohdasta alkaen yksikään nainen ei ole enää huolinut kuin 10 % miehen? Kaikki ne Prisma-pariskunnat ovat pariutuneet sitä ennen ja sen jälkeen tilanne on muuttunut toisenlaiseksi?
Prismapariskunta ei ole mitään muuta kuin tyytymisen ilmentymä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Ja se 5-10 % kuvitelma, mikä palstalla elää ("kaikki naiset tykkäävät samoista miehistä, joita on max 10 % kaikista") on nimensä mukaisesti kuvitelma. Joku hoopottaa teitä palstapoikia, ymmärrättehän? Aivopesee jankutuksillaan uskomaan, että naiset tykkäävät vain kalsarileuoista. Jos menisitte ovesta ulos ja katsoisitte ympärillenne niin huomaisitte, että se ei pidä paikkaansa. Mutta ette uskalla.
Miksi näissä jutuissa oletetaan aina, että kyseistä mieltä oleva eivät esim. kävisi viihteellä, opiskelisi yliopistossa tai olisi ylipäänsä aktiivisesti tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa? Ollaan käyty samalla kaveriporukalla viihteellä aika monta vuotta ja aina naiset kiinnostuvat kaveriporukan samoista tyypeistä. Miksi tämä havainto ei ole validi?
ohis
Ja kun itse aikoinaan kävin baareissa, aina miehet kiinnostuivat samoista kaveriporukan tai vakiojengin naisista. Kun olin mukana sinkkutoiminnassa, aina samat naiset raportoivat kuinka uudet miehet kinusivat heitä treffeille. Eli aivan sama asia. Jos menisin tänä iltana baariin (leikitään ettei olisi koronaa), huomaisin kyllä hyvin nopeasti, ketkä ovat ne paikan naiset, joiden ympärillä miehet pörräävät.
Mutta niin vaan me muutkin pariuduimme, sekä ne miehet joiden ympärillä naiset eivät baarissa pyörineet että me naiset, jotka jäimme kauniimpien jalkoihin. Ja jos sinä menet Prismaan ja katsot siellä olevia pariskuntia, niin teoria vain komeimman 10 %:n pariutumisesta alkaa naurattaa.
Tykkään viestistäsi, mutta siinä ohitetaan yksi asia. Prismassa näkeväsi "eivät 10% kuuluvat pariskunnat", ovat nimenomaa pariskuntia, eivät sinkkuja. Tässä kysyttiin ja pohdittiin syitä sinkkuuteen. Näistä, joidenkin mielestä "eripari"-pareista osa onkin juuri onnistunut kohtaamaan kumppaninsa ihmisenä, minkä takia he eivät ole enää sinkkuja. Monet ikisinkut sen sijaan edelleen haikailevat tuon "10%" perään, mihin kuuluuvat oleellisesti tässä ketjussa monesti mainitut sosioekonomista asemaa nostattavat ominaisuudet, kuten miellyttävä ulkonakö (ei miesmalli), huumorintajuisuus, korkeakoulutus, hyväpalkkainen työ, urheilullisuus jne.
Sinä siis väität, että x-ajankohdasta alkaen yksikään nainen ei ole enää huolinut kuin 10 % miehen? Kaikki ne Prisma-pariskunnat ovat pariutuneet sitä ennen ja sen jälkeen tilanne on muuttunut toisenlaiseksi?
En ymmärtänyt ajankohtanäkemystä viestissäsi. Mitä halusin sanoa, on se, että käytännössä kaikkia tuntemiani ikisinkkuja yhdistää jokin lista miehen ulkoisista ominaisuuksista, mistä totta puhuen ei tunnuta olevan juuri lainkaan valmiita joustamaan. Pariutuneet kaverini ovat sen sijaan lähes kaikki ns tavisten kanssa yhdessä, enkä ole heidän sinkkuaikoinaan huomannut heidän kulkevan mikään lista kädessä vaatimuksia täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Ja se 5-10 % kuvitelma, mikä palstalla elää ("kaikki naiset tykkäävät samoista miehistä, joita on max 10 % kaikista") on nimensä mukaisesti kuvitelma. Joku hoopottaa teitä palstapoikia, ymmärrättehän? Aivopesee jankutuksillaan uskomaan, että naiset tykkäävät vain kalsarileuoista. Jos menisitte ovesta ulos ja katsoisitte ympärillenne niin huomaisitte, että se ei pidä paikkaansa. Mutta ette uskalla.
Miksi näissä jutuissa oletetaan aina, että kyseistä mieltä oleva eivät esim. kävisi viihteellä, opiskelisi yliopistossa tai olisi ylipäänsä aktiivisesti tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa? Ollaan käyty samalla kaveriporukalla viihteellä aika monta vuotta ja aina naiset kiinnostuvat kaveriporukan samoista tyypeistä. Miksi tämä havainto ei ole validi?
ohis
Ja kun itse aikoinaan kävin baareissa, aina miehet kiinnostuivat samoista kaveriporukan tai vakiojengin naisista. Kun olin mukana sinkkutoiminnassa, aina samat naiset raportoivat kuinka uudet miehet kinusivat heitä treffeille. Eli aivan sama asia. Jos menisin tänä iltana baariin (leikitään ettei olisi koronaa), huomaisin kyllä hyvin nopeasti, ketkä ovat ne paikan naiset, joiden ympärillä miehet pörräävät.
Mutta niin vaan me muutkin pariuduimme, sekä ne miehet joiden ympärillä naiset eivät baarissa pyörineet että me naiset, jotka jäimme kauniimpien jalkoihin. Ja jos sinä menet Prismaan ja katsot siellä olevia pariskuntia, niin teoria vain komeimman 10 %:n pariutumisesta alkaa naurattaa.
Tykkään viestistäsi, mutta siinä ohitetaan yksi asia. Prismassa näkeväsi "eivät 10% kuuluvat pariskunnat", ovat nimenomaa pariskuntia, eivät sinkkuja. Tässä kysyttiin ja pohdittiin syitä sinkkuuteen. Näistä, joidenkin mielestä "eripari"-pareista osa onkin juuri onnistunut kohtaamaan kumppaninsa ihmisenä, minkä takia he eivät ole enää sinkkuja. Monet ikisinkut sen sijaan edelleen haikailevat tuon "10%" perään, mihin kuuluuvat oleellisesti tässä ketjussa monesti mainitut sosioekonomista asemaa nostattavat ominaisuudet, kuten miellyttävä ulkonakö (ei miesmalli), huumorintajuisuus, korkeakoulutus, hyväpalkkainen työ, urheilullisuus jne.
Sinä siis väität, että x-ajankohdasta alkaen yksikään nainen ei ole enää huolinut kuin 10 % miehen? Kaikki ne Prisma-pariskunnat ovat pariutuneet sitä ennen ja sen jälkeen tilanne on muuttunut toisenlaiseksi?
Prismapariskunta ei ole mitään muuta kuin tyytymisen ilmentymä.
Rakastuminen onkin merkillinen asia. Jatka vaan lottoamista niin eiköhän sieltä joku irtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Ja se 5-10 % kuvitelma, mikä palstalla elää ("kaikki naiset tykkäävät samoista miehistä, joita on max 10 % kaikista") on nimensä mukaisesti kuvitelma. Joku hoopottaa teitä palstapoikia, ymmärrättehän? Aivopesee jankutuksillaan uskomaan, että naiset tykkäävät vain kalsarileuoista. Jos menisitte ovesta ulos ja katsoisitte ympärillenne niin huomaisitte, että se ei pidä paikkaansa. Mutta ette uskalla.
Miksi näissä jutuissa oletetaan aina, että kyseistä mieltä oleva eivät esim. kävisi viihteellä, opiskelisi yliopistossa tai olisi ylipäänsä aktiivisesti tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa? Ollaan käyty samalla kaveriporukalla viihteellä aika monta vuotta ja aina naiset kiinnostuvat kaveriporukan samoista tyypeistä. Miksi tämä havainto ei ole validi?
ohis
Ja kun itse aikoinaan kävin baareissa, aina miehet kiinnostuivat samoista kaveriporukan tai vakiojengin naisista. Kun olin mukana sinkkutoiminnassa, aina samat naiset raportoivat kuinka uudet miehet kinusivat heitä treffeille. Eli aivan sama asia. Jos menisin tänä iltana baariin (leikitään ettei olisi koronaa), huomaisin kyllä hyvin nopeasti, ketkä ovat ne paikan naiset, joiden ympärillä miehet pörräävät.
Mutta niin vaan me muutkin pariuduimme, sekä ne miehet joiden ympärillä naiset eivät baarissa pyörineet että me naiset, jotka jäimme kauniimpien jalkoihin. Ja jos sinä menet Prismaan ja katsot siellä olevia pariskuntia, niin teoria vain komeimman 10 %:n pariutumisesta alkaa naurattaa.
Tykkään viestistäsi, mutta siinä ohitetaan yksi asia. Prismassa näkeväsi "eivät 10% kuuluvat pariskunnat", ovat nimenomaa pariskuntia, eivät sinkkuja. Tässä kysyttiin ja pohdittiin syitä sinkkuuteen. Näistä, joidenkin mielestä "eripari"-pareista osa onkin juuri onnistunut kohtaamaan kumppaninsa ihmisenä, minkä takia he eivät ole enää sinkkuja. Monet ikisinkut sen sijaan edelleen haikailevat tuon "10%" perään, mihin kuuluuvat oleellisesti tässä ketjussa monesti mainitut sosioekonomista asemaa nostattavat ominaisuudet, kuten miellyttävä ulkonakö (ei miesmalli), huumorintajuisuus, korkeakoulutus, hyväpalkkainen työ, urheilullisuus jne.
Sinä siis väität, että x-ajankohdasta alkaen yksikään nainen ei ole enää huolinut kuin 10 % miehen? Kaikki ne Prisma-pariskunnat ovat pariutuneet sitä ennen ja sen jälkeen tilanne on muuttunut toisenlaiseksi?
En ymmärtänyt ajankohtanäkemystä viestissäsi. Mitä halusin sanoa, on se, että käytännössä kaikkia tuntemiani ikisinkkuja yhdistää jokin lista miehen ulkoisista ominaisuuksista, mistä totta puhuen ei tunnuta olevan juuri lainkaan valmiita joustamaan. Pariutuneet kaverini ovat sen sijaan lähes kaikki ns tavisten kanssa yhdessä, enkä ole heidän sinkkuaikoinaan huomannut heidän kulkevan mikään lista kädessä vaatimuksia täynnä.
Niille ikisinkuille saattaa olla ihan ok olla myös yksin eivätkä he näe parisuhdetta minään pakollisena asiana. Silloin niistä kriteereistä ei ole mitään tarvetta alkaa joustamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä. Hauskat miehet ovat pääsääntöisesti kovia naistennaurattajia ja haksahtavat helposti myös aidan toiselle puolelle. Sama juttu tuon hyvännäköisyyden kanssa. Naisia hyörii kimpussa ja tyypin pitää omata poikkeuksellisen korkea moraali, ettei lipsahda välillä kokeilemaan muitakin.
Olen yli nelikymppinen ja pitkällä elämänkokemuksella ymmärsin muokata kriteerejä sellaiseksi, että suhde onnistuu pitkällä tähtäimellä. Pari vuotta sitten olin sinkkumarkkinoilla ja aloin etsimään rauhallista, kunnollista. liikunnallista ja fiksua miestä. Koska ymmärrän, että jo nämä vaatimukset pudottavat suurimman osan vapailla markkinoilla olevista miehistä pois, niin tingin ulkonäkövaatimuksistani. Aktiivisen etsimisen jälkeen onnistuin lopulta löytämään maailman ihanimman miehen, jonka kanssa ollaan rakentamassa loppuelämän suhdetta. Komeaksi miestä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan, eikä edes tavikseksi, mutta muut ominaisuudet korvaavat 1000-kertaisesti ulkonäössä olevat puutteet. t. rakastunut nainen
Kysyisin vain että miksi naiset oppivat pudottamaan rimaa vasta kun oma ulkonäkö on menetetty ja taso matala?
Miksi tätä ei voi ikinä tehdä silloin 18-25v ikäisenä ja saavuttaa jo silloin vakaa parisuhde?
Suurin osa tuossa ikäryhmässä olevista miehistä ei kyllä etsi vakaata parisuhdetta. Eikä minusta tarvitsekaan, ei naisten eikä miesten.
Niin ajattelee vain joku sellainen, joka oli 18-vuotiaana salaa ihastunut luokan tyttöön, ja jäänyt sitä saavuttamatonta "rakkautta" märehtimään loppuelämäkseen.
Korjaus:
Suurin osa niistä miehistä joiden kanssa naiset ovat tekemisissä, ei etsi vakaata suhdetta.
On muutama menevä nuori mies, jotka ehtivät seurustelemaan 10-20 naisen kanssa, ja tuottavat 10-20 kokemusta joiden mukaan miehet eivät etsi vakaata suhdetta.
Näiotä vastaan on 10-20 vakaata suhdetta etsivää miestä, jotka eivät kiinnosta naisia ennen kuin 26-32v tienoilla kun naiset alkavat katselemaan tasaisia perusmiehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä. Hauskat miehet ovat pääsääntöisesti kovia naistennaurattajia ja haksahtavat helposti myös aidan toiselle puolelle. Sama juttu tuon hyvännäköisyyden kanssa. Naisia hyörii kimpussa ja tyypin pitää omata poikkeuksellisen korkea moraali, ettei lipsahda välillä kokeilemaan muitakin.
Olen yli nelikymppinen ja pitkällä elämänkokemuksella ymmärsin muokata kriteerejä sellaiseksi, että suhde onnistuu pitkällä tähtäimellä. Pari vuotta sitten olin sinkkumarkkinoilla ja aloin etsimään rauhallista, kunnollista. liikunnallista ja fiksua miestä. Koska ymmärrän, että jo nämä vaatimukset pudottavat suurimman osan vapailla markkinoilla olevista miehistä pois, niin tingin ulkonäkövaatimuksistani. Aktiivisen etsimisen jälkeen onnistuin lopulta löytämään maailman ihanimman miehen, jonka kanssa ollaan rakentamassa loppuelämän suhdetta. Komeaksi miestä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan, eikä edes tavikseksi, mutta muut ominaisuudet korvaavat 1000-kertaisesti ulkonäössä olevat puutteet. t. rakastunut nainen
Kysyisin vain että miksi naiset oppivat pudottamaan rimaa vasta kun oma ulkonäkö on menetetty ja taso matala?
Miksi tätä ei voi ikinä tehdä silloin 18-25v ikäisenä ja saavuttaa jo silloin vakaa parisuhde?
Suurin osa tuossa ikäryhmässä olevista miehistä ei kyllä etsi vakaata parisuhdetta. Eikä minusta tarvitsekaan, ei naisten eikä miesten.
Niin ajattelee vain joku sellainen, joka oli 18-vuotiaana salaa ihastunut luokan tyttöön, ja jäänyt sitä saavuttamatonta "rakkautta" märehtimään loppuelämäkseen.
Korjaus:
Suurin osa niistä miehistä joiden kanssa naiset ovat tekemisissä, ei etsi vakaata suhdetta.
On muutama menevä nuori mies, jotka ehtivät seurustelemaan 10-20 naisen kanssa, ja tuottavat 10-20 kokemusta joiden mukaan miehet eivät etsi vakaata suhdetta.
Näiotä vastaan on 10-20 vakaata suhdetta etsivää miestä, jotka eivät kiinnosta naisia ennen kuin 26-32v tienoilla kun naiset alkavat katselemaan tasaisia perusmiehiä.
Vieläkö tästä jaksetaan jauhaa? 20-25 vuotiaat hakee vielä itseään ja voivat elää villisti. Siihen on jokaisella nuorella aikuisella täysi oikeus.
Poikkeustapaukset löytävät edelleen toisensa töistä, harrastuksista, seurakunnista ja tarvittaessa ulkomaalaisen rakkauden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä. Hauskat miehet ovat pääsääntöisesti kovia naistennaurattajia ja haksahtavat helposti myös aidan toiselle puolelle. Sama juttu tuon hyvännäköisyyden kanssa. Naisia hyörii kimpussa ja tyypin pitää omata poikkeuksellisen korkea moraali, ettei lipsahda välillä kokeilemaan muitakin.
Olen yli nelikymppinen ja pitkällä elämänkokemuksella ymmärsin muokata kriteerejä sellaiseksi, että suhde onnistuu pitkällä tähtäimellä. Pari vuotta sitten olin sinkkumarkkinoilla ja aloin etsimään rauhallista, kunnollista. liikunnallista ja fiksua miestä. Koska ymmärrän, että jo nämä vaatimukset pudottavat suurimman osan vapailla markkinoilla olevista miehistä pois, niin tingin ulkonäkövaatimuksistani. Aktiivisen etsimisen jälkeen onnistuin lopulta löytämään maailman ihanimman miehen, jonka kanssa ollaan rakentamassa loppuelämän suhdetta. Komeaksi miestä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan, eikä edes tavikseksi, mutta muut ominaisuudet korvaavat 1000-kertaisesti ulkonäössä olevat puutteet. t. rakastunut nainen
Kysyisin vain että miksi naiset oppivat pudottamaan rimaa vasta kun oma ulkonäkö on menetetty ja taso matala?
Miksi tätä ei voi ikinä tehdä silloin 18-25v ikäisenä ja saavuttaa jo silloin vakaa parisuhde?
Suurin osa tuossa ikäryhmässä olevista miehistä ei kyllä etsi vakaata parisuhdetta. Eikä minusta tarvitsekaan, ei naisten eikä miesten.
Niin ajattelee vain joku sellainen, joka oli 18-vuotiaana salaa ihastunut luokan tyttöön, ja jäänyt sitä saavuttamatonta "rakkautta" märehtimään loppuelämäkseen.
Korjaus:
Suurin osa niistä miehistä joiden kanssa naiset ovat tekemisissä, ei etsi vakaata suhdetta.
On muutama menevä nuori mies, jotka ehtivät seurustelemaan 10-20 naisen kanssa, ja tuottavat 10-20 kokemusta joiden mukaan miehet eivät etsi vakaata suhdetta.
Näiotä vastaan on 10-20 vakaata suhdetta etsivää miestä, jotka eivät kiinnosta naisia ennen kuin 26-32v tienoilla kun naiset alkavat katselemaan tasaisia perusmiehiä.
Vieläkö tästä jaksetaan jauhaa? 20-25 vuotiaat hakee vielä itseään ja voivat elää villisti. Siihen on jokaisella nuorella aikuisella täysi oikeus.
Poikkeustapaukset löytävät edelleen toisensa töistä, harrastuksista, seurakunnista ja tarvittaessa ulkomaalaisen rakkauden kautta.
Tuosta on kieltämättä tullut uusi normi. 20-25v naiset haluavat "elää" ja "kokea", eivät vakiintua (ainakaan sen perusmiehen kanssa). Siksi pariintumishaluisille miehille ei löydy tyttöystäviä kun naisia kiinnostaa vain se menevin 5-10% miehistä.
Sitten kun lisääntymiskuume iskee päälle, mies halutaankin nopeasti jotta saadaan perheidylli kasaan. Aika usein kun on saatu mitä on haluttu, miehestä myös halutaan eroon vähintäänkin yhtä nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä. Hauskat miehet ovat pääsääntöisesti kovia naistennaurattajia ja haksahtavat helposti myös aidan toiselle puolelle. Sama juttu tuon hyvännäköisyyden kanssa. Naisia hyörii kimpussa ja tyypin pitää omata poikkeuksellisen korkea moraali, ettei lipsahda välillä kokeilemaan muitakin.
Olen yli nelikymppinen ja pitkällä elämänkokemuksella ymmärsin muokata kriteerejä sellaiseksi, että suhde onnistuu pitkällä tähtäimellä. Pari vuotta sitten olin sinkkumarkkinoilla ja aloin etsimään rauhallista, kunnollista. liikunnallista ja fiksua miestä. Koska ymmärrän, että jo nämä vaatimukset pudottavat suurimman osan vapailla markkinoilla olevista miehistä pois, niin tingin ulkonäkövaatimuksistani. Aktiivisen etsimisen jälkeen onnistuin lopulta löytämään maailman ihanimman miehen, jonka kanssa ollaan rakentamassa loppuelämän suhdetta. Komeaksi miestä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan, eikä edes tavikseksi, mutta muut ominaisuudet korvaavat 1000-kertaisesti ulkonäössä olevat puutteet. t. rakastunut nainen
Kysyisin vain että miksi naiset oppivat pudottamaan rimaa vasta kun oma ulkonäkö on menetetty ja taso matala?
Miksi tätä ei voi ikinä tehdä silloin 18-25v ikäisenä ja saavuttaa jo silloin vakaa parisuhde?
Suurin osa tuossa ikäryhmässä olevista miehistä ei kyllä etsi vakaata parisuhdetta. Eikä minusta tarvitsekaan, ei naisten eikä miesten.
Niin ajattelee vain joku sellainen, joka oli 18-vuotiaana salaa ihastunut luokan tyttöön, ja jäänyt sitä saavuttamatonta "rakkautta" märehtimään loppuelämäkseen.
Korjaus:
Suurin osa niistä miehistä joiden kanssa naiset ovat tekemisissä, ei etsi vakaata suhdetta.
On muutama menevä nuori mies, jotka ehtivät seurustelemaan 10-20 naisen kanssa, ja tuottavat 10-20 kokemusta joiden mukaan miehet eivät etsi vakaata suhdetta.
Näiotä vastaan on 10-20 vakaata suhdetta etsivää miestä, jotka eivät kiinnosta naisia ennen kuin 26-32v tienoilla kun naiset alkavat katselemaan tasaisia perusmiehiä.
Vieläkö tästä jaksetaan jauhaa? 20-25 vuotiaat hakee vielä itseään ja voivat elää villisti. Siihen on jokaisella nuorella aikuisella täysi oikeus.
Poikkeustapaukset löytävät edelleen toisensa töistä, harrastuksista, seurakunnista ja tarvittaessa ulkomaalaisen rakkauden kautta.Tuosta on kieltämättä tullut uusi normi. 20-25v naiset haluavat "elää" ja "kokea", eivät vakiintua (ainakaan sen perusmiehen kanssa). Siksi pariintumishaluisille miehille ei löydy tyttöystäviä kun naisia kiinnostaa vain se menevin 5-10% miehistä.
Sitten kun lisääntymiskuume iskee päälle, mies halutaankin nopeasti jotta saadaan perheidylli kasaan. Aika usein kun on saatu mitä on haluttu, miehestä myös halutaan eroon vähintäänkin yhtä nopeasti.
Suomessako on vielä perhettä kaipaavia miehiä? Jaa, jaa. Mä kun luulin perheen olevan heidän sanojensa mukaan taloudellinen rasite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä. Hauskat miehet ovat pääsääntöisesti kovia naistennaurattajia ja haksahtavat helposti myös aidan toiselle puolelle. Sama juttu tuon hyvännäköisyyden kanssa. Naisia hyörii kimpussa ja tyypin pitää omata poikkeuksellisen korkea moraali, ettei lipsahda välillä kokeilemaan muitakin.
Olen yli nelikymppinen ja pitkällä elämänkokemuksella ymmärsin muokata kriteerejä sellaiseksi, että suhde onnistuu pitkällä tähtäimellä. Pari vuotta sitten olin sinkkumarkkinoilla ja aloin etsimään rauhallista, kunnollista. liikunnallista ja fiksua miestä. Koska ymmärrän, että jo nämä vaatimukset pudottavat suurimman osan vapailla markkinoilla olevista miehistä pois, niin tingin ulkonäkövaatimuksistani. Aktiivisen etsimisen jälkeen onnistuin lopulta löytämään maailman ihanimman miehen, jonka kanssa ollaan rakentamassa loppuelämän suhdetta. Komeaksi miestä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan, eikä edes tavikseksi, mutta muut ominaisuudet korvaavat 1000-kertaisesti ulkonäössä olevat puutteet. t. rakastunut nainen
Kysyisin vain että miksi naiset oppivat pudottamaan rimaa vasta kun oma ulkonäkö on menetetty ja taso matala?
Miksi tätä ei voi ikinä tehdä silloin 18-25v ikäisenä ja saavuttaa jo silloin vakaa parisuhde?
Suurin osa tuossa ikäryhmässä olevista miehistä ei kyllä etsi vakaata parisuhdetta. Eikä minusta tarvitsekaan, ei naisten eikä miesten.
Niin ajattelee vain joku sellainen, joka oli 18-vuotiaana salaa ihastunut luokan tyttöön, ja jäänyt sitä saavuttamatonta "rakkautta" märehtimään loppuelämäkseen.
Korjaus:
Suurin osa niistä miehistä joiden kanssa naiset ovat tekemisissä, ei etsi vakaata suhdetta.
On muutama menevä nuori mies, jotka ehtivät seurustelemaan 10-20 naisen kanssa, ja tuottavat 10-20 kokemusta joiden mukaan miehet eivät etsi vakaata suhdetta.
Näiotä vastaan on 10-20 vakaata suhdetta etsivää miestä, jotka eivät kiinnosta naisia ennen kuin 26-32v tienoilla kun naiset alkavat katselemaan tasaisia perusmiehiä.
Vieläkö tästä jaksetaan jauhaa? 20-25 vuotiaat hakee vielä itseään ja voivat elää villisti. Siihen on jokaisella nuorella aikuisella täysi oikeus.
Poikkeustapaukset löytävät edelleen toisensa töistä, harrastuksista, seurakunnista ja tarvittaessa ulkomaalaisen rakkauden kautta.
Totta. Ennenwanhaan alle 20 v saattoi olla jo tukevasti työelämässä kiinni ja haluta oman asunnon ja perheen. Äitini on ollut 18 v ja isä 20 v kun menivät naimisiin. Pari vuotta myöhemmin synnyin minä esikoisena. Itse tapasin mieheni opiskellessani ja menimme naimisiin 23 v ja esikoinen syntyi kun oltiin kolmekymppisiä. Oma esikoiseni tapasi kumppaninsa 25 v valmistumisen jälkeen , eikä jälkikasvusta ole tietoakaan. Kenties ei koskaan tulekaan. Nuoruutta eletään yhä pitempään ja pitempään. Ennen ihmiset saivat 50-syntymäpäivälahjaksi hopeapäisen kävelykepin. Nykyään 70v eivät miellä olevansa vanhoja.
Minä menin treffeille suihkun kautta, mutta urheiluvermeissä, koska etsin liikunnallista miestä. En ehtinyt käydä kuin muutamilla lenkkitreffeillä, kun löysin sen oikean. Jos olisin pukeutunut korkokenkiin ja mekkoihin, olisin vetänyt puoleeni aivan vääräntyyppisiä miehiä. Nyt löysin terveet elämänarvot omaavan, jalat maassa olevan kunnollisen miehen, joka arvostaa minua omana itsenään. Toki kaunistaudun tarvittaessa, jos tilaisuus niin vaatii, mutta miehen saamiseen en ole tarvinnut mitään sellaista, mikä ei olisi mukana oikeassa arjessanikaan.