Lue keskustelun säännöt.
29-vuotias ja vain epäonnea deittimarkkinoilla
27.05.2020 |
Oon seurustellut aikuisiällä vakavasti kahdesti, ja kummatkin suhteet päättyivät miehen pettämiseen.
Oon deittaillut vain vähän, ja nekin miehet, joista olen ollut kiinnostunut, eivät ole olleet kiinnostuneita minusta.
Biologinen kello soi jo kovasti. En haluaisi ekan vastaantulijan kanssa tehdä lasta, mutta voiko tässä iässä enää etsiä sitä oikeaa muutamaa vuotta ja sen jälkeen seurustella vielä pari vuotta ennen lapsenteon yrittämistä.
Asun isossa kaupungissa, oon mielestäni hauska, nätti, iloinen (helposti lähestyttävä), rento, urheilullinen, luotettava. Oon käynyt amk:n ja oon hyvissä töissä.
Mieskriteerit: luotettava, hauska, hyvännäköinen "tavallinen" mies, ei todellakaan tarvi olla malli tms. Urheilullinen, haluaa lapsia.
Mielestäni en halua kuuta taivaalta, mutta en tunnu löytävän ketään. Baareilut eivät ole kiinnostaneet pitkään aikaan. Mistä löytäisin samanhenkisen miehen? Molemmat eksät löysin tinderistä, mutta sekään ei innosta enää. Edellinen suhde loppui noin 2 vuotta sitten.
Kommentit (583)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Joo, tämä on ihan totta, ja useimmille riittänee että se kumppani miellyttää riittävästi omaa silmää. Ja vaikka täällä jankutetaan laatikkoleuoista, niin ei naisilla ole läheskään yhtenevä miesmaku. Yhdelle on tärkeintä silmät, toiselle kroppa (ja sekin meinaa eri naisille eri asioita - lihaskimppu, nallekarhu, peruskroppa jne), kolmannelle hymy... Itse en ottaisi suurinta osaa kavereiden puolisoista (siis ulkonäönkään puolesta) ja vastaavasti, veikkaan että monet eivät huolisi minun puolisoani.
Yksi tykkää Jason Momoasta, toinen Ian Somerhalderista, kolmas Mickey Rourkesta.
Miten tämä lämmittää suomalaista tavismiestä, tai hiukan tavismiestä rumempaakin miestä? Ei suomalainen tavis saati tavista rumempi mies ole lähelläkään noita kolmea. Nuo kolme ovat kaikki erilaisia miehiä, mutta se mikä on yhteistä, on että kaikki ovat yhtä kaukana suomalaisesta taviksesta.
Äitisi, siskosi, serkkusi, naapurisi, opiskelu- ja työkaverisi seurustelevat kaikki noiden miesten kanssa? Kaikki tuntemasi miehet, joilla on naisystävä tai puoliso, ovat julkkiksia? Vai mitä yritit sanoa?
Annoin vain teille esimerkit mitä se tarkoittaa, että yksi nainen pitää lihaskimpusta, toinen nallekarhusta, ja kolmas peruskropasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Joo, tämä on ihan totta, ja useimmille riittänee että se kumppani miellyttää riittävästi omaa silmää. Ja vaikka täällä jankutetaan laatikkoleuoista, niin ei naisilla ole läheskään yhtenevä miesmaku. Yhdelle on tärkeintä silmät, toiselle kroppa (ja sekin meinaa eri naisille eri asioita - lihaskimppu, nallekarhu, peruskroppa jne), kolmannelle hymy... Itse en ottaisi suurinta osaa kavereiden puolisoista (siis ulkonäönkään puolesta) ja vastaavasti, veikkaan että monet eivät huolisi minun puolisoani.
Yksi tykkää Jason Momoasta, toinen Ian Somerhalderista, kolmas Mickey Rourkesta.
Miten tämä lämmittää suomalaista tavismiestä, tai hiukan tavismiestä rumempaakin miestä? Ei suomalainen tavis saati tavista rumempi mies ole lähelläkään noita kolmea. Nuo kolme ovat kaikki erilaisia miehiä, mutta se mikä on yhteistä, on että kaikki ovat yhtä kaukana suomalaisesta taviksesta.
Väittäisin että aika harvassa ovat lopulta ne naiset, jotka vaativat mieheltä filmitähden ulkonäköä. Lienevät niitä naisia, joilla sellaisiin miehiin on myös realistisesti mahdollisuus.
Ettet vain itse tavoittelisi pelkäastään näitä naisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Ja se 5-10 % kuvitelma, mikä palstalla elää ("kaikki naiset tykkäävät samoista miehistä, joita on max 10 % kaikista") on nimensä mukaisesti kuvitelma. Joku hoopottaa teitä palstapoikia, ymmärrättehän? Aivopesee jankutuksillaan uskomaan, että naiset tykkäävät vain kalsarileuoista. Jos menisitte ovesta ulos ja katsoisitte ympärillenne niin huomaisitte, että se ei pidä paikkaansa. Mutta ette uskalla.
Miksi näissä jutuissa oletetaan aina, että kyseistä mieltä oleva eivät esim. kävisi viihteellä, opiskelisi yliopistossa tai olisi ylipäänsä aktiivisesti tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa? Ollaan käyty samalla kaveriporukalla viihteellä aika monta vuotta ja aina naiset kiinnostuvat kaveriporukan samoista tyypeistä. Miksi tämä havainto ei ole validi?
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaista ole löytynyt. Edelleen yksin 37veenä ja lapsihaaveet kuopattu. Petetty ja jätetty. Antaa olla.
Nuo pettäjämiehet ovat tehneet aivan oikein ja suorastaan laupiaan samarialaisen teon. Mieti nyt lapsi tähän lopun aikojen koronascheisseen.
Aivan hirveä stressi muutenkin ihmisillä. Nuorilta on viety tulevaisuus. Ja joku idari haluaa lapsen tähän?Politiikot ei pidä omien puolta kukaan ei pidä missään paitsi Islannissa. Joka maassa vaan vipataan 1% eliitille miljardeja ja lapsiperheiltä ja tavallisilta duunareilta vaan sakotetaan pois. Ei ole elämisen edellytyksiä. Suurin osa saa vaan jotain scheisseduuneja ja Vaikka olisit mikä lentäjärokkari niin suurimman osan elämä on niin ankeaa että joutuisi Silloinkin asumaan muurien takana. Teeveen ohjelmat on pelkkää propagandaa jne.
Se hyvän elämän 50-60-luvun idylli on tuhottu. Eikä sitä saa takaisin kun ihmiset on somessa ja tyhmentyy vuosi viodelta. Sen näkee poliitikoiden tasosta.
Jäljelle jää enää maailmanlopun odotus eikä siihen sovi lapsihaaveet. Siihen sopii paremmin ehkäisypillerit ja sekoilu temppatityyliin.
Nyt oli kyynistä. Toivon että oli hetken annatusta vain ja tänään tai huomenna jo parempi päivä <3
M. Luther sanoi, et vaikka tietäisi maailmanlopun tulevan huomenna, istuttaisi silti tänään omppupuun. Näin se on, eletään normaalisti eikä pelätä asioita, liikaa ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Miksi miehet pystyvät helpostikin olemaan parisuhteessa naisen kanssa, jota eivät pidä kaikinpuolin ihanteellisena ja täydellisenä?
Helposti? Ulinan perusteella aika koville ottaa ;)
Mutta siihen kumppaniinkin tottuu ja kiintyy, et jos on riittävän ok kaikin puolin, niin kyllähän sen oikeasti pitää riittää meille ihan jokaiselle.
Muuten, täydellistä ei olekaan, paitsi mielikuvituksissamme. Tuon tajuamisessa kannattaa kasvaa aikuiseksi niin voi oikeasti olla onnellinen. Täydellisen perään haikailu ei meinaan koskaan saa täydellistä täyttymystään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Ja se 5-10 % kuvitelma, mikä palstalla elää ("kaikki naiset tykkäävät samoista miehistä, joita on max 10 % kaikista") on nimensä mukaisesti kuvitelma. Joku hoopottaa teitä palstapoikia, ymmärrättehän? Aivopesee jankutuksillaan uskomaan, että naiset tykkäävät vain kalsarileuoista. Jos menisitte ovesta ulos ja katsoisitte ympärillenne niin huomaisitte, että se ei pidä paikkaansa. Mutta ette uskalla.
Miksi näissä jutuissa oletetaan aina, että kyseistä mieltä oleva eivät esim. kävisi viihteellä, opiskelisi yliopistossa tai olisi ylipäänsä aktiivisesti tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa? Ollaan käyty samalla kaveriporukalla viihteellä aika monta vuotta ja aina naiset kiinnostuvat kaveriporukan samoista tyypeistä. Miksi tämä havainto ei ole validi?
ohis
Miellyttävä ominaishaju voi olla syynä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Naisille hyvännäköisiä miehiä on lähtökohtaisesti vain pieni vähemmistö, ehkä joka kymmenes miehistä. Ja siitä joka kymmenennestä pitää kaikki naiset. Naiset eivät kuitenkaan tajua, että kaikki muutkin naiset pitävät samasta miehestä kuin hänkin pitää.
t. eriParhaan ystäväni ensikommentti mieheeni "mut eikse oo vähän, öö, flaming gay?". Juu ei, kaikki naiset ei pidä samasta miehestä. Ei todellakaan.
Mukava kuulla, että naiset tuolla tavalla haukkuvat toistensa miehiä, ja epäilemättä monet sitten droppaavatkin suhteen sen seurauksena.
Taasko keskustelen täällä teinieinarien kanssa? Menkää demiin tai jonnekin ja antakaa meidän aikuisten käyttää tätä palstaa.
N57
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Ja se 5-10 % kuvitelma, mikä palstalla elää ("kaikki naiset tykkäävät samoista miehistä, joita on max 10 % kaikista") on nimensä mukaisesti kuvitelma. Joku hoopottaa teitä palstapoikia, ymmärrättehän? Aivopesee jankutuksillaan uskomaan, että naiset tykkäävät vain kalsarileuoista. Jos menisitte ovesta ulos ja katsoisitte ympärillenne niin huomaisitte, että se ei pidä paikkaansa. Mutta ette uskalla.
Miksi näissä jutuissa oletetaan aina, että kyseistä mieltä oleva eivät esim. kävisi viihteellä, opiskelisi yliopistossa tai olisi ylipäänsä aktiivisesti tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa? Ollaan käyty samalla kaveriporukalla viihteellä aika monta vuotta ja aina naiset kiinnostuvat kaveriporukan samoista tyypeistä. Miksi tämä havainto ei ole validi?
ohis
Ja kun itse aikoinaan kävin baareissa, aina miehet kiinnostuivat samoista kaveriporukan tai vakiojengin naisista. Kun olin mukana sinkkutoiminnassa, aina samat naiset raportoivat kuinka uudet miehet kinusivat heitä treffeille. Eli aivan sama asia. Jos menisin tänä iltana baariin (leikitään ettei olisi koronaa), huomaisin kyllä hyvin nopeasti, ketkä ovat ne paikan naiset, joiden ympärillä miehet pörräävät.
Mutta niin vaan me muutkin pariuduimme, sekä ne miehet joiden ympärillä naiset eivät baarissa pyörineet että me naiset, jotka jäimme kauniimpien jalkoihin. Ja jos sinä menet Prismaan ja katsot siellä olevia pariskuntia, niin teoria vain komeimman 10 %:n pariutumisesta alkaa naurattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Ja se 5-10 % kuvitelma, mikä palstalla elää ("kaikki naiset tykkäävät samoista miehistä, joita on max 10 % kaikista") on nimensä mukaisesti kuvitelma. Joku hoopottaa teitä palstapoikia, ymmärrättehän? Aivopesee jankutuksillaan uskomaan, että naiset tykkäävät vain kalsarileuoista. Jos menisitte ovesta ulos ja katsoisitte ympärillenne niin huomaisitte, että se ei pidä paikkaansa. Mutta ette uskalla.
Miksi näissä jutuissa oletetaan aina, että kyseistä mieltä oleva eivät esim. kävisi viihteellä, opiskelisi yliopistossa tai olisi ylipäänsä aktiivisesti tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa? Ollaan käyty samalla kaveriporukalla viihteellä aika monta vuotta ja aina naiset kiinnostuvat kaveriporukan samoista tyypeistä. Miksi tämä havainto ei ole validi?
ohis
Ja kun itse aikoinaan kävin baareissa, aina miehet kiinnostuivat samoista kaveriporukan tai vakiojengin naisista. Kun olin mukana sinkkutoiminnassa, aina samat naiset raportoivat kuinka uudet miehet kinusivat heitä treffeille. Eli aivan sama asia. Jos menisin tänä iltana baariin (leikitään ettei olisi koronaa), huomaisin kyllä hyvin nopeasti, ketkä ovat ne paikan naiset, joiden ympärillä miehet pörräävät.
Mutta niin vaan me muutkin pariuduimme, sekä ne miehet joiden ympärillä naiset eivät baarissa pyörineet että me naiset, jotka jäimme kauniimpien jalkoihin. Ja jos sinä menet Prismaan ja katsot siellä olevia pariskuntia, niin teoria vain komeimman 10 %:n pariutumisesta alkaa naurattaa.
Juuri näin kävi, myös itseni kohdalla. Ja kun nyt reilu 10 vuotta myöhemmin katselen niin moni niistä aikanaan suosituista ihmisistä on edelleen sinkkuna tai kymmenennessä lyhyessä ja myrskyisässä suhteessa. Ja me vähemmän suositut taas pitkissä hyvissä parisuhteissa sen saman mukavan ihmisen kanssa jonka vihdoin sitten löysimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Naisille hyvännäköisiä miehiä on lähtökohtaisesti vain pieni vähemmistö, ehkä joka kymmenes miehistä. Ja siitä joka kymmenennestä pitää kaikki naiset. Naiset eivät kuitenkaan tajua, että kaikki muutkin naiset pitävät samasta miehestä kuin hänkin pitää.
t. eri
Mä olen joskus oikein pohtinut tätä. Mietin lapsieni luokkakavereiden isejä, ja totesin että aika lailla 50% heistä voisin ottaa :D Tylyltä tuntui et 50% kohdalla ei olisi kelvannut, mutta tätä spekulaatiotasi kun lukee niin minähän olen avarakatseinen ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten ap tietääkin miltä lyhyistä miehistä tuntuu. Ei kelpaa kenellekkän, vaikka yrittää olla sosiaalinen, pukeutua trendikkäästi, huolehtia hygieniasta jne. Ei mitään, aina tulee pakit kun "ei vaan kemiat synkkaa" tms. Osa sentään sanoo suoraankin että tykkää enemmän pitkistä miehistä. Tuskinpa AP:kaan ottaisi 170cm tai alle mittaista miestä.
Jos väittämäsi pitäsi paikkansa, että se on pituudesta kiinni, niin miksi minulla 17-27 vuotiaana, oli vientiä kohtalaisesti. Pituus kun on juttu joka on kohtalaisen helposti havaittavaissa ja minulla on mittaa "vain" 168 cm. Yksikin katseli minua puolitoista vuotta. Sittenkö vasta tajusi mun olevan liian lyhyt. 😊
Ja kun nyt mietin elämääni, niin 27 vuotiaana sain ensimmäisen vakityön, suht hyväpalkkaisenkin, ja sen jälkeen en ole seurustellut. En kyllä väittäisi, että työllisyys ja sännölliset tulot karkotti potentiaaliset kumppanit, mutta näin yksittäistapauksena ja koska mun elämä, en voi olla miettimättä.
No ehkä sulla on muita ominaisuuksia joilla erottua eduksesi. Mutta jos otetaan tavallinen ujohko mies jolla on lyhyt varsi niin vaikeaa se on. Miehen lyhyys on kiistatta valtava rajoite pariutumismarkkinoilla kun se rajaa ison osan naisista pois. Todella moni nainen sanoo suoraan että miehen on oltava pitkä, jopa niistä lyhyistä naisista todella moni. On onneksi pieni joukko naisia joilla pituus ei ole kynnysykysymys, joille voi silti kelvata lyhyenäkin, mutta heillekkin pitäisi löytyä sitten joku muu erityisen kiinnostava ominaisuus kuten sosiaalisuus, hyvä työpaikka, joku kiinnostava harrastus tms. jolla sitten päihittää ne muut, pitkät perusmiehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile kehittää itseäsi siihe suuntaan, että miehet haluavat suhteen kanssasi. Voisit esimerkiksi lisätä liikuntaa ( hyvä ulkonäkö on pariutumisessa tärkeintä, eikä koskaan voi olla liian laiha tai liian rikas), mieti pukeutumistyyliä (jos harmaa tai liian peittävä niin persoonallisuutta ja vähän seksikkyyttä mukaan), ole avoin ja nauravainen asiallisia miehiä kohtaan (naisellinen), älä väkisin haasta riitaa tietämyksilläsi (ns. päde pätemisen vuoksi) ja yritä uskaltaa tehdä aloite itsekin välillä. Tsemppiä!
Mies 31v
Tässä on paljon viisautta. Vähän pelkään, että ap ei edes yritä lähestyä haluamiaan miehiä, vaan näiden miesten pitäisi jotenkin osata arvata. Baarit ja tinder oli poissuljettu, joten tavoitteeseen pääseminen on aika vaikeaa.
Yksi neuvo naisille. Ole kaikille miehille hurmaava ja mukava, ei vain niille joista olet kiinnostonut. Hio tapaa, jolla annat pakit. Miehelle voi antaa niin miellyttävät pakit, että miehellä jää siitä hyvä mieli.
Ei ole naisten asia lähestyä miehiä. Miestä ei kiinnosta jollei hän saa saalistaa.
Mitä.
Millä ihmeellä luulet, että jostakin tavallisesta IT-tukihenkilöstä, palkanlaskijasta tai vaikka historianopettajasta saadaan kaivettua esiin se "saalistaja", kun hän lähtee kavereiden kanssa oluelle työpäivän tai futistreenien jälkeen?
Nyt ei enää eletä millään 50-luvulla, jolloin tanssilavojen reunalla tytöt odottivat puna poskillaan, tulisiko se kylän suurimman lypsykarjatilan nuori isäntä hakemaan valssiin.
Suosittelen naisille aktiivista asennetta. Jos olet aktiivinen, pääset itse valitsemaan.
Jos olet passiivinen, saat huomiota joko niiltä tahmatassuilta, jotka kiertävät jokikisen vastaantulevan naisen luona kondomit taskussa pullottaen, tai muilta miehiltä enintään siinä vaiheessa iltaa, kun heillä alkaa olla veressään vähintään 1,5 promillea.
Taas tuo väite.
Mietitäänpä:
Baarissa on 100 miestä. Heistä kolme vaikuttaa kiinnostavilta. Yksi osoittautuu varatuksi, hänen tyttöystävänsä tulee vähän hänen jälkeensä paikalle ja hänen kainaloonsa. Toinen on iskenyt silmänsä johonkin muuhun naiseen. Kolmas on tullut vain juomaan oluen kavereiden kanssa ja lähtee pikaisesti sen jälkeen.
Miten omalla aktiivisuudellani pääsen valitsemaan? Muuttuuko se kiinnostavien joukko jotenkin suuremmaksi, miten ja miksi?
Sivusta pitää ihmetellä, että meneekö se tosiaan noin? Vain 3% baarissa olevista miehistä vaikuttaa kiinnostavilta ja kiinnostavuuden voi arvioida ennen keskustelua? Sitten meillä on ihan erilaiset näkemykset
Tottakai nämä ovat yksinkertaistettuja esimerkkejä. Esimerkiksi baarissa ihmiset vaihtuvatkin koko ajan.
Millä perusteella miehet päättävät, ketä baarissa lähestyvät, jos kiinnostavuutta ei kerran voi arvioida ennen keskustelua? Miksi he eivät lähesty kaikkia naisia tasapuolisesti vaan nätti, hoikka nainen saa huomattavasti enemmän katseita ja aloitteita kuin toistasataa kiloa painava kouvolatukkainen nainen?
Itse lähestyn omaa silmää miellyttävää naista joka on katsekontaktiini ja hymyyn vastaannut myöntävästi.
En lähesty naisia jotka katseeni huomatessaan käätävät päänsä torjuvasti.
Näin simppelillä taktiikalla on seuraa kivasti löytynyt baareista ja muualtakin.
Kannattaa kokeilla :)
Niin ja voi jutella hetken sen lähestyneen kanssa.
Suurin osa ihmisistä on normaaleja.
Jos itse on iloinen ja nauraa..se vetää puoleensa.
Voi antaa myös pakit nätisti..ilman että ynseilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Joo, tämä on ihan totta, ja useimmille riittänee että se kumppani miellyttää riittävästi omaa silmää. Ja vaikka täällä jankutetaan laatikkoleuoista, niin ei naisilla ole läheskään yhtenevä miesmaku. Yhdelle on tärkeintä silmät, toiselle kroppa (ja sekin meinaa eri naisille eri asioita - lihaskimppu, nallekarhu, peruskroppa jne), kolmannelle hymy... Itse en ottaisi suurinta osaa kavereiden puolisoista (siis ulkonäönkään puolesta) ja vastaavasti, veikkaan että monet eivät huolisi minun puolisoani.
Yksi tykkää Jason Momoasta, toinen Ian Somerhalderista, kolmas Mickey Rourkesta.
Miten tämä lämmittää suomalaista tavismiestä, tai hiukan tavismiestä rumempaakin miestä? Ei suomalainen tavis saati tavista rumempi mies ole lähelläkään noita kolmea. Nuo kolme ovat kaikki erilaisia miehiä, mutta se mikä on yhteistä, on että kaikki ovat yhtä kaukana suomalaisesta taviksesta.
Väittäisin että aika harvassa ovat lopulta ne naiset, jotka vaativat mieheltä filmitähden ulkonäköä. Lienevät niitä naisia, joilla sellaisiin miehiin on myös realistisesti mahdollisuus.
Ettet vain itse tavoittelisi pelkäastään näitä naisia?
Suomi on täynnä persoonallisen näköisiä miehiä.
Sytyn kyllä tosi komeista..ovat silmäkarkkia
Mutta myös vähän rujon näköiset särmikkäät rock tyypit-aah.
Kaverit on joskus ihmetelleet mikä mua niissä viehättää
Onneks on niin paljon erillaisia ihmisiä
Jokaiselle löytyy kyllä seuraa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Naisille hyvännäköisiä miehiä on lähtökohtaisesti vain pieni vähemmistö, ehkä joka kymmenes miehistä. Ja siitä joka kymmenennestä pitää kaikki naiset. Naiset eivät kuitenkaan tajua, että kaikki muutkin naiset pitävät samasta miehestä kuin hänkin pitää.
t. eriKuten edellinen sanoi, on eri asia tykätä riittävästi jonkun ulkonäöstä kuin pitää häntä erityisen hyvännäköisenä. Suurin osa miesten naamatauluista on kuitenkin katsottu ainakin joskus ja jonkun naisen toimesta kelvolliseksi suhteeseen.
Juuri näin!
Sitten siinä on sellainenkin asia, että kun toiseen tutustuu ja toteaa mukavaksi, hänen naamansakin alkaa näyttämään entistä paremmalta <3 Näinhän se on samaa sukupuolta olevienkin kanssa: tyttö/nainen voi olla missin näköinen, mutta jos luonne on ikävä, niin se ulkonäkökin alkaa ärsyttämään. Ja toisinpäin: ei-niin-kaunis kun osoittautuu mukavaksi ja rakastettavaksi ihmiseksi, hän alkaa näyttämään myös ulkoisesti kauniilta.
Kannattaa ajatella miehiä yksilöinä
Ei elättäjänä, lapsen isänä ym.
Vaan onko tuo kiva kaveri, jonka kanssa voisi olla tän ihanan illan
ja ehkä huomisen ja ehkä...ehkä loppuelämän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Joo, tämä on ihan totta, ja useimmille riittänee että se kumppani miellyttää riittävästi omaa silmää. Ja vaikka täällä jankutetaan laatikkoleuoista, niin ei naisilla ole läheskään yhtenevä miesmaku. Yhdelle on tärkeintä silmät, toiselle kroppa (ja sekin meinaa eri naisille eri asioita - lihaskimppu, nallekarhu, peruskroppa jne), kolmannelle hymy... Itse en ottaisi suurinta osaa kavereiden puolisoista (siis ulkonäönkään puolesta) ja vastaavasti, veikkaan että monet eivät huolisi minun puolisoani.
Yksi tykkää Jason Momoasta, toinen Ian Somerhalderista, kolmas Mickey Rourkesta.
Miten tämä lämmittää suomalaista tavismiestä, tai hiukan tavismiestä rumempaakin miestä? Ei suomalainen tavis saati tavista rumempi mies ole lähelläkään noita kolmea. Nuo kolme ovat kaikki erilaisia miehiä, mutta se mikä on yhteistä, on että kaikki ovat yhtä kaukana suomalaisesta taviksesta.
Nuo ei nyt ole mitenkään erityisen komeita esimerkeiksikään. Pitän esim. Patrick Grantia komeana, mutta enemmän pidän siitä että on sympaattinen esiintyjä ja pukeutuu vanhahtavan tyylikkäästi. Oma kultamussukkani näyttää enemmän Rölli-peikolta niin naaman kuin asujenkin suhteen, enkä vaihtaisi kehenkään toiseen, vaikka olisi tilaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Joo, tämä on ihan totta, ja useimmille riittänee että se kumppani miellyttää riittävästi omaa silmää. Ja vaikka täällä jankutetaan laatikkoleuoista, niin ei naisilla ole läheskään yhtenevä miesmaku. Yhdelle on tärkeintä silmät, toiselle kroppa (ja sekin meinaa eri naisille eri asioita - lihaskimppu, nallekarhu, peruskroppa jne), kolmannelle hymy... Itse en ottaisi suurinta osaa kavereiden puolisoista (siis ulkonäönkään puolesta) ja vastaavasti, veikkaan että monet eivät huolisi minun puolisoani.
Yksi tykkää Jason Momoasta, toinen Ian Somerhalderista, kolmas Mickey Rourkesta.
Miten tämä lämmittää suomalaista tavismiestä, tai hiukan tavismiestä rumempaakin miestä? Ei suomalainen tavis saati tavista rumempi mies ole lähelläkään noita kolmea. Nuo kolme ovat kaikki erilaisia miehiä, mutta se mikä on yhteistä, on että kaikki ovat yhtä kaukana suomalaisesta taviksesta.
Yksi tykkää Amber Heardista, toinen Selina Gomezista, kolmas Jennifer Lawrencesta.
Miten tämä lämmittää suomalaista tavisnaista, ta hiukan tavisnaista rumempaakin naista? Ei suomalainen tavis saati tavista rumempi nainen ole lähelläkään noita kolmea. Nuo kolme ovat kaikki erilaisia naisia, mutta se mikä on yhteistä, on että kaikki ovat yhtä kaukana suomalaisesta taviksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Joo, tämä on ihan totta, ja useimmille riittänee että se kumppani miellyttää riittävästi omaa silmää. Ja vaikka täällä jankutetaan laatikkoleuoista, niin ei naisilla ole läheskään yhtenevä miesmaku. Yhdelle on tärkeintä silmät, toiselle kroppa (ja sekin meinaa eri naisille eri asioita - lihaskimppu, nallekarhu, peruskroppa jne), kolmannelle hymy... Itse en ottaisi suurinta osaa kavereiden puolisoista (siis ulkonäönkään puolesta) ja vastaavasti, veikkaan että monet eivät huolisi minun puolisoani.
Yksi tykkää Jason Momoasta, toinen Ian Somerhalderista, kolmas Mickey Rourkesta.
Miten tämä lämmittää suomalaista tavismiestä, tai hiukan tavismiestä rumempaakin miestä? Ei suomalainen tavis saati tavista rumempi mies ole lähelläkään noita kolmea. Nuo kolme ovat kaikki erilaisia miehiä, mutta se mikä on yhteistä, on että kaikki ovat yhtä kaukana suomalaisesta taviksesta.
Huono itsetunto on pahinta myrkkyä. Jokainen voi hieman vaivaa näkemällä näyttää paremmalta. Ai niin. Vain naisten pitää panostaa ulkonäköön tai muuten on siellä suohirviökastissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Naisille hyvännäköisiä miehiä on lähtökohtaisesti vain pieni vähemmistö, ehkä joka kymmenes miehistä. Ja siitä joka kymmenennestä pitää kaikki naiset. Naiset eivät kuitenkaan tajua, että kaikki muutkin naiset pitävät samasta miehestä kuin hänkin pitää.
t. eriParhaan ystäväni ensikommentti mieheeni "mut eikse oo vähän, öö, flaming gay?". Juu ei, kaikki naiset ei pidä samasta miehestä. Ei todellakaan.
Vähän sama kun näin bestikseni miehen ensimmäisen kerran. Minun silmääni ei yhtään komea, pikemminkin oudon näköinen... Mutta en tietty kehdannut sanoa, vaikka ystävä tivasi et no, eikö olekin komea :D Mutta nyt, vuosikymmenien tuntemisen jälkeen ihan mukavalta näyttää minunkin silmääni, kiva ihminen kun on, ja pääasia tetenkin et tekee ystäväni onnelliseksi <3
Onneksi kaikki ei viehätytä samoista ihmisistä!
Äitisi, siskosi, serkkusi, naapurisi, opiskelu- ja työkaverisi seurustelevat kaikki noiden miesten kanssa? Kaikki tuntemasi miehet, joilla on naisystävä tai puoliso, ovat julkkiksia? Vai mitä yritit sanoa?