Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
29-vuotias ja vain epäonnea deittimarkkinoilla
27.05.2020 |
Oon seurustellut aikuisiällä vakavasti kahdesti, ja kummatkin suhteet päättyivät miehen pettämiseen.
Oon deittaillut vain vähän, ja nekin miehet, joista olen ollut kiinnostunut, eivät ole olleet kiinnostuneita minusta.
Biologinen kello soi jo kovasti. En haluaisi ekan vastaantulijan kanssa tehdä lasta, mutta voiko tässä iässä enää etsiä sitä oikeaa muutamaa vuotta ja sen jälkeen seurustella vielä pari vuotta ennen lapsenteon yrittämistä.
Asun isossa kaupungissa, oon mielestäni hauska, nätti, iloinen (helposti lähestyttävä), rento, urheilullinen, luotettava. Oon käynyt amk:n ja oon hyvissä töissä.
Mieskriteerit: luotettava, hauska, hyvännäköinen "tavallinen" mies, ei todellakaan tarvi olla malli tms. Urheilullinen, haluaa lapsia.
Mielestäni en halua kuuta taivaalta, mutta en tunnu löytävän ketään. Baareilut eivät ole kiinnostaneet pitkään aikaan. Mistä löytäisin samanhenkisen miehen? Molemmat eksät löysin tinderistä, mutta sekään ei innosta enää. Edellinen suhde loppui noin 2 vuotta sitten.
Kommentit (583)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M44 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä kehotusta laskea rimaa, jos edelliset parisuhteet tai tapailut ovat menneet puihin. Silloinhan pitää juuri rimaa nostaa. Jos edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että koskaan ei puhuttu mistään mitään, mies ei kuunnellut, teki paljon töitä, ei halunnut lapsia ja lopulta petti, niin mitä saan, jos lasken rimaa? Puhumattoman ja kuuntelemattoman puolison, joka tekee paljon töitä, ei halua lapsia, pettää ja? Mitä vielä? Miksi kelpuuttaisin vielä huonompaa tilalle?
Olen paljon mieluummin yksin kuin ottaisin sutta ja sekundaa rinnalleni.
Se nyt riippuu mitä sillä rimalla käsittää. Jos otetaan miehen komeus, niin en usko sen komeammankaan miehen kohdalla parisuhde kukoistavan sen paremmin, jos ollenkaan. Enemminkin kannattas varmaan laskea sitä komeusvaatimusta, niin saattaisi hyväkin mies löytää tiensä sinun elämään.
Komea mies ei välttämättä ole huono mies eikä vähemmän komea hyvä.
Ei niin, mutta komea mies on kaikella todennäköisyydellä huono naiselle, joka ylittää vain seksikynnyksen, ei parisuhdekynnystä.
En edes tiedä mikä tasoni on, joten miten hitossa tiedän ylitänkö minkäkin kynnyksen kenenkin miehen silmissä. Joko kiinnostun miehestä tai en ja sillä menen eteenpäin. Missään tapauksessa minulle ei olisi vaihtoehto sellainen mies, jota en pidä puoleensavetävänä, jos tässä nyt sitä ajetaan takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono provo kilttis pakottaja. Tavalliset miehet eivät ole "Hyvännäköisiä eikä urheilullisia", eikä heille edes tule mahdollisuuta pettämään.
MENE HOITOON
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tässä ketjussa nyt on liikaa takerruttu tuohon ulkonäköjuttuun. En ole aloittaja, mutta itsekin olen saanut kuulla tästä, kun olen sanonut, että miehen tulisi miellyttää silmää. Kuitenkin minun silmääni ovat miellyttäneet mm. 20 vuotta vanhempi lyhyt ja pitkätukkainen mies, siisti ”pukumies”, ylipainoinen partasuu sekä langanlaiha amis.
Nämä kaikki ovat olleet sillä hetkellä maailman komeimpia miehiä, että tosiaan se kauneus on katsojan silmässä.
Minulla sama! Kumppanit ovat olleet 183cm parrakas ja karvainen nallekarhu hevimies, 182cm pitkätukkainen luuviulu normityyppi ja 168cm kalju ja parraton tyyppi. Kaikki olivat komeimpia ja parhaimpia just siinä hetkessä.
Nyt elelen sinkkuna ja kipuilen saman asian kanssa kuin AP eli mistä löytää seurustelukumppaniehdokkaita, kun Tinderit ja baarit eivät tosiaankaan tule kysymykseen. Jos en löydä puolisoa ilman nettideittivääntämistä tai baareissa käymistä, olen sitten yksin.
N37
Ap:lle sanoisin vain että uli uli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä. Hauskat miehet ovat pääsääntöisesti kovia naistennaurattajia ja haksahtavat helposti myös aidan toiselle puolelle. Sama juttu tuon hyvännäköisyyden kanssa. Naisia hyörii kimpussa ja tyypin pitää omata poikkeuksellisen korkea moraali, ettei lipsahda välillä kokeilemaan muitakin.
Olen yli nelikymppinen ja pitkällä elämänkokemuksella ymmärsin muokata kriteerejä sellaiseksi, että suhde onnistuu pitkällä tähtäimellä. Pari vuotta sitten olin sinkkumarkkinoilla ja aloin etsimään rauhallista, kunnollista. liikunnallista ja fiksua miestä. Koska ymmärrän, että jo nämä vaatimukset pudottavat suurimman osan vapailla markkinoilla olevista miehistä pois, niin tingin ulkonäkövaatimuksistani. Aktiivisen etsimisen jälkeen onnistuin lopulta löytämään maailman ihanimman miehen, jonka kanssa ollaan rakentamassa loppuelämän suhdetta. Komeaksi miestä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan, eikä edes tavikseksi, mutta muut ominaisuudet korvaavat 1000-kertaisesti ulkonäössä olevat puutteet. t. rakastunut nainen
Kysyisin vain että miksi naiset oppivat pudottamaan rimaa vasta kun oma ulkonäkö on menetetty ja taso matala?
Miksi tätä ei voi ikinä tehdä silloin 18-25v ikäisenä ja saavuttaa jo silloin vakaa parisuhde?
"pudottaa rimaa", "taso matala", "saavuttaa parisuhde"... Kerro minulle parista viimeisimmästä kerrasta, kun olit johonkin naiseen korviasi myöten ihastunut/rakastunut, kiitos. Vai onko sinulla edes kokemusta sellaisesta? Tiedoksesi, että meillä muilla on. Ja me haluamme parisuhteen vain seurauksena siitä, että olemme tavanneet ihmisen, johon olemme rakastuneet. Ei niin päin, että pitää saada parisuhde ja sitä varten pitää laskea oma taso ja riman korkeus.
Kysymyksesi on järjetön. Oma tasoni ei riitä niihin naisiin joihin voisi ihastua ja rakastua.
Ainoa mahdollisuus on tyytyä alaspäin matalatasoiseen ja siten saavuttaa parisuhde.
Ymmärrän tietyllä tavalla, että tämä on naisille käsittämätöntä, mutta mitä muuta voin tehdä?
En haluaisi olla loppuelämääni yksinkään..
Onko tosiaan niin vai onko oma käsityksesi siitä mihin voisit ihastua vähän vääristynyt?
Muistan kun itse teinipoikana en vilkaissutkaan niihin luokan tavallisemman näköisiin tyttöihin. Mutta kun oli hieman kasvanut ja aikuistunut, saman näköiset nuoret naiset olivatkin silmissäni oikein viehättävän näköisiä. Ja kun nyt lähes viisikymppisenä katsoo vaikka vanhoja lukion luokkakuvia niin ihmettelee että en ole aikoinaan monen tytön kauneutta huomannut. Niin se ajatusmaailma muuttuu...
Rima alenee, kun mahdollisuudet vähenee, eli taso alenee. Siksi naiset alkavat 30 tienoilla etsimään kumppania, ja panevat hotimpia, välinpitämättömiä miehiä ennen sitä.
Tuosta en puhunut vaan siitä kovin nuorena ei välttämättä muutenkaan ole aina niin realistinen käsitys siitä mikä on kaunista. Kun oppii että suurin osa asioista joita maailmassa saa on typpiä "tavalllinen" ja ne voivat silti olla oikein hyviä ja mukavia, oppii myös näkemään kauneutta niissä asioissa joissa ei ennen nähnyt. Vääristynyt kuva kauniista voi olla myös ihmisellä joka ei koskaan saa mitään.
Voi toki. Mutta tuo kuvaamasi muutos, että alkaa näkemään kauneutta arkisissa asioissa tai ihmisissä, tulee pakosta, tai ainakin tarpeesta. Koska ei "ole varaa" oikeaan kauneuteen, joka jo määritykseltään tarkoittaa tavallisesta poikkeavaa.
Eikä tämän yhteyden tiedostaminen estä näkemästä kauneutta tavallisessa, arvostamasta sitä yhtä lintua kädessäsi, lainatakseni englanninkielistä sanontaa.
Ei aina niin. Itsellä muutos tapahtui aika nopeasti muun kypsymisen myötä. Teininä olin todella pihalla siitä mitä ihmissuhteet ovat ja se käsitys naisistakin oli lähinnä elokuvista ja pornosta. Mutta kun muutama vuosi kului niin tajusin paljon paremmin mistä seurustelussa on kyse ja että siinä on vastassa toinen oikea ihminen. Ei siinä ajattelun muutoksessa ollut kyse siitä mitä saa ja mitä ei saa vaan siitä että kehittyy ihmisenä.
Noinhan se kaikilla normaaleilla ihmisillä menee. Nuorena tapetoidaan seinät idoleiden kuvilla ja haaveillaan heistä. Mielikuvituksen filminauhalla liikutaan yhdessä sen kaunottaren tai komistuksen kanssa ja muut ovat kateellisia; nautitaan romanttisista hetkistä ja tietysti unelmoidaan seksistä. Samaan aikaan luonto ajaa tikanpojan puuhun ja saa kiinnostumaan ihan oikeista oman ikäisistä tytöistä/pojista. Ne julkkisihastumiset vaihtuvat ensirakkauksiksi. Opitaan kokemaan kaikkia niitä tunteita, mitä seurusteluun liittyy; ihastumista, perhosia vatsassa, jännitystä, mustasukkaisuutta, epävarmuutta, onnellisuutta jne. Vaikka ollaan jollain tasolla tietoisia, ettei se oma kulta ole maailman kaunein tai komein niin voi sitä kipua, kun joku toinen tyttö selvästi yrittää herättää sen huomion tai se itse alkaa katsella liian pitkään jotain toista.
Se kuuluu aikuiseksi kasvamiseen.
Paitsi niillä, joilla on jotain neurokirjon juttuja, jotka estävät käymästä läpi tätä nuoruuteen kuuluvaa prosessia.
Aikamoista yleistystä neurokirjon häiriöistä. Kyllä tämä aikuistuminen ja pilvilinnoista pudottauminen jää aika monelta ihan neuronormaaliltakin välistä. Voisi jopa ajatella että useissa neurokirjon häiriöissä näkevät ihmiset sellaisina kuin ovat ja sosiaaliset pelit ja statukset (ulkonäkö, raha, valta, suosio ym. muut yleiset kriteerit) ovat aivan hepreaa. Listat nähdään hyvin turhina koska ei voida edes ymmärtää mitä väliä kumppanin koulutuksella, statuksella tai pituudella muka olisi käytännön kannalta :D Toki jos on itse vaikka tosi lyhyt niin ei tarvii ostaa tikkaita jos kumppani on pitkä. Onhan siitä se selvä etu, sitäkö muutkin ajattelee? Toisaalta porrasjakkaran ostaminen on niin helppoa, että kannattaako sen takia ketään syrjiäkään?
Aamen! Omassa lähipiirissä on normaaleja ja neurokirjoon kuuluvia tyyppejä. Epäilen, että itse kuulun johonkin neurohäiriöiseen :D Minulle ei ole sittisontiaisen paskan väliä miehen pituudella, hiustyylillä, silmien värillä, onko sillä autoa vai ei ja minkälainen auto on, mikä miehen koulutus on, missä se on töissä, missä se on ollut töissä, mitä mies harrastaa, minkä mallinen vartalo sillä miehellä on, mistä mies on kiinnostunut, missä mies asuu, mistä mies on kotoisin, minkä ikäinen mies on jne. Ei ole mitään tällaista listaa, joka tuntuu ns. normaaleilla olevan, jossa ruksitetaan asioita ja sitten, kun ne on ruksittu, voidaan lähteä vasta tutustumaan toiseen.
Minulla ruksitettavia kohtia ovat ei ryyppää kuin sieni ja kännää enää (aikuinen ihminen), ei ole rahaongelmissa, ei käytä huumeita, ei ole sekaisin kuin seinäkello, ei ole ilkeä, ja ei lapsia/ei halua lapsia. Mielellään ei tupakoikaan, koska saan tupakan hajusta migreenin. Aikuinen fiksu mies siis, eikä white trash hiihtelijä.
Minulle tärkeintä on aidosti miehen sisin ja persoona. En halua komeaa 190cm kirurgilentäjää, joka on naisia inhoava besserwisser, enkä halua 160cm kasvomallia tiukalla pyllyllä ja Ferrarilla, joka on itsekäs kokoomusmoukka ja pahoinpitelee pieniä eläimiä. Enkä halua aitoa aatelista hienosta suvusta, jolla on alkoholiongelma ja joka suhtautuu heikompiosaisiin inhoten ja vihaten, enkä ison maatalon sinkkua isäntää, joka odottaa minun passaavan häntä pikkuvaimona ja joka haluaa 4 lasta. En halua maailman komeinta ja menestyneintä herrasmiesjuristia, joka onkin rasisti ja vihaa ulkomaalaisia (koska minulla on kansainvälinen ystäväpiiri Yhdysvalloista Japaniin ja Italiasta Kanadaan). En halua edes normaalisti hyväksi saaliiksi luokiteltavaa hyvännäköistä ja itsestään huoltapitävää miestä, jonka päänsisus ja arvot ovat omiani vastaan.
Onneksi oma seura on sen verran hyvää seuraa, että jos en tapaa ketään, jonka läsnäolo tekee elämästäni parempaa, olen ihan tyytyväinen yksikseni vaikka koko elämäni.
N37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös minä koen olevani parisuhdetta etsivänä miehenä väliinputoaja.
Olen siis ns. toisella kierroksella.
Erosta yli päässyt, 40-vuotias, tasainen elämä ja tasainen toimeentulo. Vakituinen työ, omistusasunto jne. asiat kunnossa. Ei lapsia, enkä voi heitä saadakaan. Lapset naisella eivät tosin haittaisi yhtään, sisaruksillani on paljon eri-ikäisiä lapsia, ja olen tullut kaikkien kanssa toimeen oikein hyvin.
Asun keskikokoisessa "maakuntakaupungissa", en esim. PK-seudulla, joten tämä on yksi rajaava tekijä.
Olen mielestäni ihan ok tyyppi, mutta minullakin on muutamia (ulkoisia) "vikoja", sellaisia, joihin en voi itse mitenkään vaikuttaa.
Mielestäni olen hyvä keskustelija, empatiaa, huumorintajua ja kuuntelutaitoakin löytyy. Yleissivistystä on melko hyvin, kuvataide, kirjallisuus, klassinen musiikki, yhteiskuntatieteet, historia ja filosofia ovat kiinnostuksen kohteina. Ulkoilen, harrastan puutarhanhoitoa, marjastan, nikkaroin, mökkeilen ja harrastan mm. filateliaa ja sukututkimusta. En juuri koskaan käy baareissa, juon vain vähän, en ole kiinnostunut esim. urheilusta, autoista, moottoripyöristä tai monesta muusta "miehisestä" toiminnasta. Ikebana kiinnostaisi enemmän kuin vaikkapa jääkiekko, näin esimerkkinä.
Vaikea, kovin vaikea, on vain löytää uutta naisystävää, joka olisi elämäntavoiltaan edes suunnilleen samanlainen, eikä pitäisi minua itsenäni ja kiinnostuksenkohteineni jostakin ulkoavaruudesta tulleena alienina, homoseksuaalina tai muuten vaan täysin epämiehekkäänä nörttinä. Ehkä olen lähestynyt vääränlaisia naisia?
Täällä samantyylinen nainen sinun ikäluokkaasi eli se outo tyyppi, joka ei löydä miestä. Pidän rauhallisista harrastuksista mm. lukemisesta ja taiteista. Miehille olen alieni, koska en ole se hihittävä nätiksi itseään puleeraava nainen liehuvassa kukkamekossa, vaan lähden mielelläni esimerkiksi kauhuelokuvien ja toimintaräiskintöjen ensi-iltoihin, pukeudun mukavasti simppeleihin mekkoihin ja muoti, sisustus jne. ei kiinnosta. Luen mieluummin keskiajan historiaa, sarjiksia ja kvanttifysiikan teorioita kuin muoti- ja kauneuslehtiä.
Suosittelen lähestymään toisia introverttinörttejä, jotka pitävät samoista asioista tai viihtyvät omissa harrastuksissaan antaen sinun harrastaa omia juttujasi.
"Mieskriteerit: luotettava, hauska, hyvännäköinen "tavallinen" mies, ei todellakaan tarvi olla malli tms. Urheilullinen, haluaa lapsia."
Lue: pitkä, raamikas, komea, karismaattinen top 5% Tinder-komistus. Mutta ei nyt ihan kalsarimalli, eli "tavis".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mieskriteerit: luotettava, hauska, hyvännäköinen "tavallinen" mies, ei todellakaan tarvi olla malli tms. Urheilullinen, haluaa lapsia."
Lue: pitkä, raamikas, komea, karismaattinen top 5% Tinder-komistus. Mutta ei nyt ihan kalsarimalli, eli "tavis".
Millaista on elämä tuollaisen ajatusmaailman kanssa? Joka ikinen päivä sama nauha pyörii päässä, joka ikinen. Laput silmillä Prismassa, ettei vahingossakaan näe pariskuntia, jotka murtaisivat myytin siitä että vain leukakalsarimiehet pariutuvat. Koska jos avaisit silmäsi niin näkisit ihan kaiken näköisiä ja kokoisia ja ikäisiä poikia ja miehiä, joilla on tyttöystäviä ja vaimoja.
Mutta olen oppinut nauttimaan tuskastanne. Olette itse valinneet ajatusmaailmanne joten mitä ilmeisimmin se tekee onnelliseksi. Hoe siis tänäänkin mantraasi siitä kuinka vain pitkä, raamikas, komea, karismaattinen tp 5 % Tinder-komistus voi saada rakkautta. Enjoy!
Hyvin voit vielä muutaman vuoden odotella. Kokemuksesta: kolmekymppinen kyllä tietää nopeammin kuin teini, voiko toisen kanssa elää vai ei. Kun tuntee itsensäkin paremmin, on helppo aika kättelyssä tietää, tuleeko jutusta mitään.
Minulla on paljon kavereita jotka ovat olleet samassa tilanteessa eli noin kolmekymppisenä löytyy se tyyppi, kyllä se melkein vuodessa on kaikkien häät tanssittu, omanikin =) Nyt kolme lasta, kuopus kun olin 38v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M44 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä kehotusta laskea rimaa, jos edelliset parisuhteet tai tapailut ovat menneet puihin. Silloinhan pitää juuri rimaa nostaa. Jos edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että koskaan ei puhuttu mistään mitään, mies ei kuunnellut, teki paljon töitä, ei halunnut lapsia ja lopulta petti, niin mitä saan, jos lasken rimaa? Puhumattoman ja kuuntelemattoman puolison, joka tekee paljon töitä, ei halua lapsia, pettää ja? Mitä vielä? Miksi kelpuuttaisin vielä huonompaa tilalle?
Olen paljon mieluummin yksin kuin ottaisin sutta ja sekundaa rinnalleni.
Se nyt riippuu mitä sillä rimalla käsittää. Jos otetaan miehen komeus, niin en usko sen komeammankaan miehen kohdalla parisuhde kukoistavan sen paremmin, jos ollenkaan. Enemminkin kannattas varmaan laskea sitä komeusvaatimusta, niin saattaisi hyväkin mies löytää tiensä sinun elämään.
Komea mies ei välttämättä ole huono mies eikä vähemmän komea hyvä.
Ei niin, mutta komea mies on kaikella todennäköisyydellä huono naiselle, joka ylittää vain seksikynnyksen, ei parisuhdekynnystä.
En edes tiedä mikä tasoni on, joten miten hitossa tiedän ylitänkö minkäkin kynnyksen kenenkin miehen silmissä. Joko kiinnostun miehestä tai en ja sillä menen eteenpäin. Missään tapauksessa minulle ei olisi vaihtoehto sellainen mies, jota en pidä puoleensavetävänä, jos tässä nyt sitä ajetaan takaa.
Näinpä. Ja sitä seksiähän EI ole pakko olla ekalla kerralla, vaikka ne miehet miten vakuuttaisi että kyllä täytyy ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M44 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä kehotusta laskea rimaa, jos edelliset parisuhteet tai tapailut ovat menneet puihin. Silloinhan pitää juuri rimaa nostaa. Jos edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että koskaan ei puhuttu mistään mitään, mies ei kuunnellut, teki paljon töitä, ei halunnut lapsia ja lopulta petti, niin mitä saan, jos lasken rimaa? Puhumattoman ja kuuntelemattoman puolison, joka tekee paljon töitä, ei halua lapsia, pettää ja? Mitä vielä? Miksi kelpuuttaisin vielä huonompaa tilalle?
Olen paljon mieluummin yksin kuin ottaisin sutta ja sekundaa rinnalleni.
Se nyt riippuu mitä sillä rimalla käsittää. Jos otetaan miehen komeus, niin en usko sen komeammankaan miehen kohdalla parisuhde kukoistavan sen paremmin, jos ollenkaan. Enemminkin kannattas varmaan laskea sitä komeusvaatimusta, niin saattaisi hyväkin mies löytää tiensä sinun elämään.
Komea mies ei välttämättä ole huono mies eikä vähemmän komea hyvä.
Ei niin, mutta komea mies on kaikella todennäköisyydellä huono naiselle, joka ylittää vain seksikynnyksen, ei parisuhdekynnystä.
No aika huono ennuste on niilläkin parisuhteilla, joissa mies ei riitä kunnolla ylittämään naisen seksikynnystä. Nettipalstat on pullollaan haluttomista eukoista valittavia miehiä. Miettikää tätä ensi kerralla kun vaaditte tyytymään siihen epämiellyttävään vaihtoehtoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mieskriteerit: luotettava, hauska, hyvännäköinen "tavallinen" mies, ei todellakaan tarvi olla malli tms. Urheilullinen, haluaa lapsia."
Lue: pitkä, raamikas, komea, karismaattinen top 5% Tinder-komistus. Mutta ei nyt ihan kalsarimalli, eli "tavis".
Millaista on elämä tuollaisen ajatusmaailman kanssa? Joka ikinen päivä sama nauha pyörii päässä, joka ikinen. Laput silmillä Prismassa, ettei vahingossakaan näe pariskuntia, jotka murtaisivat myytin siitä että vain leukakalsarimiehet pariutuvat. Koska jos avaisit silmäsi niin näkisit ihan kaiken näköisiä ja kokoisia ja ikäisiä poikia ja miehiä, joilla on tyttöystäviä ja vaimoja.
Mutta olen oppinut nauttimaan tuskastanne. Olette itse valinneet ajatusmaailmanne joten mitä ilmeisimmin se tekee onnelliseksi. Hoe siis tänäänkin mantraasi siitä kuinka vain pitkä, raamikas, komea, karismaattinen tp 5 % Tinder-komistus voi saada rakkautta. Enjoy!
Kysyisin samaa sinulta. Aina sama Prismatarina.
Ap ei ole naimisissa prismamiehen kanssa. Ap ei ole kiinnostunut prismamiehistä. Ap hakee komeaa, urheilullista ja hauskaa miestä (+ luultavasti pituusvaatimuskin löytyy). Ap on löytänyt kaksi pettäjää, ja on nyt vailla miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M44 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä kehotusta laskea rimaa, jos edelliset parisuhteet tai tapailut ovat menneet puihin. Silloinhan pitää juuri rimaa nostaa. Jos edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että koskaan ei puhuttu mistään mitään, mies ei kuunnellut, teki paljon töitä, ei halunnut lapsia ja lopulta petti, niin mitä saan, jos lasken rimaa? Puhumattoman ja kuuntelemattoman puolison, joka tekee paljon töitä, ei halua lapsia, pettää ja? Mitä vielä? Miksi kelpuuttaisin vielä huonompaa tilalle?
Olen paljon mieluummin yksin kuin ottaisin sutta ja sekundaa rinnalleni.
Se nyt riippuu mitä sillä rimalla käsittää. Jos otetaan miehen komeus, niin en usko sen komeammankaan miehen kohdalla parisuhde kukoistavan sen paremmin, jos ollenkaan. Enemminkin kannattas varmaan laskea sitä komeusvaatimusta, niin saattaisi hyväkin mies löytää tiensä sinun elämään.
Komea mies ei välttämättä ole huono mies eikä vähemmän komea hyvä.
Ei niin, mutta komea mies on kaikella todennäköisyydellä huono naiselle, joka ylittää vain seksikynnyksen, ei parisuhdekynnystä.
En edes tiedä mikä tasoni on, joten miten hitossa tiedän ylitänkö minkäkin kynnyksen kenenkin miehen silmissä. Joko kiinnostun miehestä tai en ja sillä menen eteenpäin. Missään tapauksessa minulle ei olisi vaihtoehto sellainen mies, jota en pidä puoleensavetävänä, jos tässä nyt sitä ajetaan takaa.
Näinpä. Ja sitä seksiähän EI ole pakko olla ekalla kerralla, vaikka ne miehet miten vakuuttaisi että kyllä täytyy ;)
Mutta seksiä saa olla jo ekalla kerralla, jos molemmat sitä haluavat. Täysin riippumatta siitä, haluavatko he muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M44 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä kehotusta laskea rimaa, jos edelliset parisuhteet tai tapailut ovat menneet puihin. Silloinhan pitää juuri rimaa nostaa. Jos edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että koskaan ei puhuttu mistään mitään, mies ei kuunnellut, teki paljon töitä, ei halunnut lapsia ja lopulta petti, niin mitä saan, jos lasken rimaa? Puhumattoman ja kuuntelemattoman puolison, joka tekee paljon töitä, ei halua lapsia, pettää ja? Mitä vielä? Miksi kelpuuttaisin vielä huonompaa tilalle?
Olen paljon mieluummin yksin kuin ottaisin sutta ja sekundaa rinnalleni.
Se nyt riippuu mitä sillä rimalla käsittää. Jos otetaan miehen komeus, niin en usko sen komeammankaan miehen kohdalla parisuhde kukoistavan sen paremmin, jos ollenkaan. Enemminkin kannattas varmaan laskea sitä komeusvaatimusta, niin saattaisi hyväkin mies löytää tiensä sinun elämään.
Komea mies ei välttämättä ole huono mies eikä vähemmän komea hyvä.
Ei niin, mutta komea mies on kaikella todennäköisyydellä huono naiselle, joka ylittää vain seksikynnyksen, ei parisuhdekynnystä.
No aika huono ennuste on niilläkin parisuhteilla, joissa mies ei riitä kunnolla ylittämään naisen seksikynnystä. Nettipalstat on pullollaan haluttomista eukoista valittavia miehiä. Miettikää tätä ensi kerralla kun vaaditte tyytymään siihen epämiellyttävään vaihtoehtoon.
Suurin osa miehistä ei ylitä naisen seksikynnystä, paitsi sen aikaa kun naisella on perhehaaveet mielessä. Kun perhe on saatu eikä miestä enää tarvita, ei miestä enää halutakaan.
Vaihtoehdot tavismiehelle tai vähänkään alle keskiarvon miehelle ovat seksielämän hiipuminen tai selibaatti.
mm. 121212 on kirjoittanut aiheesta hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M44 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä kehotusta laskea rimaa, jos edelliset parisuhteet tai tapailut ovat menneet puihin. Silloinhan pitää juuri rimaa nostaa. Jos edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että koskaan ei puhuttu mistään mitään, mies ei kuunnellut, teki paljon töitä, ei halunnut lapsia ja lopulta petti, niin mitä saan, jos lasken rimaa? Puhumattoman ja kuuntelemattoman puolison, joka tekee paljon töitä, ei halua lapsia, pettää ja? Mitä vielä? Miksi kelpuuttaisin vielä huonompaa tilalle?
Olen paljon mieluummin yksin kuin ottaisin sutta ja sekundaa rinnalleni.
Se nyt riippuu mitä sillä rimalla käsittää. Jos otetaan miehen komeus, niin en usko sen komeammankaan miehen kohdalla parisuhde kukoistavan sen paremmin, jos ollenkaan. Enemminkin kannattas varmaan laskea sitä komeusvaatimusta, niin saattaisi hyväkin mies löytää tiensä sinun elämään.
Komea mies ei välttämättä ole huono mies eikä vähemmän komea hyvä.
Ei niin, mutta komea mies on kaikella todennäköisyydellä huono naiselle, joka ylittää vain seksikynnyksen, ei parisuhdekynnystä.
No aika huono ennuste on niilläkin parisuhteilla, joissa mies ei riitä kunnolla ylittämään naisen seksikynnystä. Nettipalstat on pullollaan haluttomista eukoista valittavia miehiä. Miettikää tätä ensi kerralla kun vaaditte tyytymään siihen epämiellyttävään vaihtoehtoon.
Suurin osa miehistä ei ylitä naisen seksikynnystä, paitsi sen aikaa kun naisella on perhehaaveet mielessä. Kun perhe on saatu eikä miestä enää tarvita, ei miestä enää halutakaan.
Vaihtoehdot tavismiehelle tai vähänkään alle keskiarvon miehelle ovat seksielämän hiipuminen tai selibaatti.
mm. 121212 on kirjoittanut aiheesta hyvin.
Ok.
No minä tapasin puolisoni 3 vuotta vanhempana kuin ap. Kuopus syntyi kun täytin 40 v. En vielä tuossa iässä heittäisi hanskoja tiskiin, mutta jos haluaa ehdottomasti lapsia, niin niitä olisi hyvä alkaa tekemään viiden vuoden sisään. Sen puolesta olisi hyvä ehkä etukäteen miettiä, onko lapsen hankkiminen yksin vaihtoehto ellei sopivaa kumppania vielä siinä vaiheessa näy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M44 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä kehotusta laskea rimaa, jos edelliset parisuhteet tai tapailut ovat menneet puihin. Silloinhan pitää juuri rimaa nostaa. Jos edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että koskaan ei puhuttu mistään mitään, mies ei kuunnellut, teki paljon töitä, ei halunnut lapsia ja lopulta petti, niin mitä saan, jos lasken rimaa? Puhumattoman ja kuuntelemattoman puolison, joka tekee paljon töitä, ei halua lapsia, pettää ja? Mitä vielä? Miksi kelpuuttaisin vielä huonompaa tilalle?
Olen paljon mieluummin yksin kuin ottaisin sutta ja sekundaa rinnalleni.
Se nyt riippuu mitä sillä rimalla käsittää. Jos otetaan miehen komeus, niin en usko sen komeammankaan miehen kohdalla parisuhde kukoistavan sen paremmin, jos ollenkaan. Enemminkin kannattas varmaan laskea sitä komeusvaatimusta, niin saattaisi hyväkin mies löytää tiensä sinun elämään.
Komea mies ei välttämättä ole huono mies eikä vähemmän komea hyvä.
Ei niin, mutta komea mies on kaikella todennäköisyydellä huono naiselle, joka ylittää vain seksikynnyksen, ei parisuhdekynnystä.
No aika huono ennuste on niilläkin parisuhteilla, joissa mies ei riitä kunnolla ylittämään naisen seksikynnystä. Nettipalstat on pullollaan haluttomista eukoista valittavia miehiä. Miettikää tätä ensi kerralla kun vaaditte tyytymään siihen epämiellyttävään vaihtoehtoon.
Suurin osa miehistä ei ylitä naisen seksikynnystä, paitsi sen aikaa kun naisella on perhehaaveet mielessä. Kun perhe on saatu eikä miestä enää tarvita, ei miestä enää halutakaan.
Vaihtoehdot tavismiehelle tai vähänkään alle keskiarvon miehelle ovat seksielämän hiipuminen tai selibaatti.
mm. 121212 on kirjoittanut aiheesta hyvin.
Niin, kummankin sukupuolen kohdalla tilanne on huono ellei ole mahdollisuuksia toivomansa tasoiseen kumppaniin. Valitettavasti osalle ihmisistä käy näin.
Vierailija kirjoitti:
En etsi mitään naistennaurattajaa, mutta haluan kyllä miehen, joka saa mut nauramaan. Tai että huumorintaju siis kohtaisi molemmilla.
Ap
Kuti kuti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tässä ketjussa nyt on liikaa takerruttu tuohon ulkonäköjuttuun. En ole aloittaja, mutta itsekin olen saanut kuulla tästä, kun olen sanonut, että miehen tulisi miellyttää silmää. Kuitenkin minun silmääni ovat miellyttäneet mm. 20 vuotta vanhempi lyhyt ja pitkätukkainen mies, siisti ”pukumies”, ylipainoinen partasuu sekä langanlaiha amis.
Nämä kaikki ovat olleet sillä hetkellä maailman komeimpia miehiä, että tosiaan se kauneus on katsojan silmässä.
Minulla sama! Kumppanit ovat olleet 183cm parrakas ja karvainen nallekarhu hevimies, 182cm pitkätukkainen luuviulu normityyppi ja 168cm kalju ja parraton tyyppi. Kaikki olivat komeimpia ja parhaimpia just siinä hetkessä.
Nyt elelen sinkkuna ja kipuilen saman asian kanssa kuin AP eli mistä löytää seurustelukumppaniehdokkaita, kun Tinderit ja baarit eivät tosiaankaan tule kysymykseen. Jos en löydä puolisoa ilman nettideittivääntämistä tai baareissa käymistä, olen sitten yksin.
N37
Ei sinunkaltaisillasi pitäisi olla vaikeuksia löytää miestä. Lähtökohtaisesti naisen ei ole vaikea löytää miestä. Nainen voi kuitenkin itse vaikeuttaa löytämistä huomattavasti kelpuuttamalla ainoastaan harkkoleukaisia kirurgilentokapteeneja.
Ainoa syy, miksi edes jaksan toistaa tätä tosiasiaa, on että haluaisin naisten myöntävän tekosensä. Oikein kunnon tunnustuksia siitä, kuinka on vaadittu top 5% miehiä, vaikkei itsellä olisi yhtään siihen varaa. Kyllä sydäntä lämmittäisi jos joku nainen tämän tunnustaisi.
Alue: Aihe vapaa
Miksi sinä et kykene dialogiin? Romahtaako korttitalosi? Uskallatko heittäytyä keskusteluun minä-muodossa? Jokainen kertoo vain omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan eikä yleistä. Et? Niin arvelinkin. Voidaan siis alkaa liputtaa keskustelu poistettavaksi, koska sitä on mahdotonta jatkaa valitsemallasi linjalla (= "jos et myönnä väitettäni oikeaksi, valehtelet").
Sinulla on varmasti todella paha olla ja elää oman ajatusmaailmasi kanssa. Myötätuntoa en kyllä pysty tarjoamaan.