Lue keskustelun säännöt.
Kerätään Pieni talo preerialla-sarjan järjettömyyksiä/epäloogisuuksia
-Vitivalkoiset silitetyt paidat tilanteessa kuin tilanteessa -Koulu ja kirkko ovat sama rakennus, kuitenkin kirkossa sunnuntaina on vain muutama perhe vrt. koulun oppilaisiin -Tulipalossa pikkulapsen voi laskea puroon turvaan, josta tämä löytyy samasta kohtaan Jatkakaa!
Kommentit (3159)
http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/
Tuolta löytyy sivukaupalla tietoa Lautasta ja perheestä, sekä tv-sarjasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulisipa Waltonin perhe uusintana, minä pidän siirapista.
Vierailija kirjoitti:
Jaksossa 12 tytöt saavat lahjaksi leluhevoset, jotka näyttävät muovisilta. Bakeliittikin tuli vasta 1900-luvulla. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Muovi
Ne ovat metallia. Leluistahan uusi kirkonkellokin valettiin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi viestit perheen posliineista poistetaan? Onko astiastot arka paikka joillekin kirjoittajille? Ehkä se ainoa peltilautanen on ollut patterin välissä heidän lapsuudessaan?
Sori, mua rupesi naurattamaan viestisi. Pieni talo preerialla on niin viaton sarja, ei uskoisi että siitä syntyvää keskustelua pitää jonkun rankalla kädellä poistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ingallsin isäntä on kuin joku keksijä. Tuntuu osaavan kaikenlaista. Entisajan "ihmemies mäkkaiver".
No, isoisäni esim. teki perheelleen mm. kenkiä, huonekaluja, reen, viljeli maata, oli merikapteeni sekä harrasti valokuvausta. Tämä 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Ennen piti osata kaikenlaista, ei ollut kauppoja lähellä mistä ostaisi (no eikä kyllä kaikkea myytykään), eikä kyllä rahaakaan paljon kun oli hyvin monta lasta. Omavaraisia lähes kaikessa.
Ihan mielenkiinnosta kysyn minkä ikäinen itse olet nyt? Asia kiinnostaa koska isoisäsi on syntynyt jo 1800-luvulla, koska vuosisadan vaihteessa hän oli jo merikapteenikin!
Hei! Minuakin kiinnostaa isoisäsi tarina, siinähän voisi olla vaikka kirjan aineksia. Anteeksi, että sanon näin mutta arvelen sinun olevan nyt verrattain iäkäs. 70-90 v? Kerro ihmeessä meillekin elämästäsi vaikka toisessa ketjussa, kirjoitat muuten todella "nuorekkaasti" tarkoitan nuoren ihmisen tyylillä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Haluamme kuulla sinusta ja ukistasi lisää!
Minun isosisäni oli syntynyt vuonna 1881, ja itse olen 59-vuotias nyt. Isosisä syntyi 1881, isäni 1925 ja minä 1961
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen (jonkinlainen) Laura Ingalls-harrastaja. Minulla ja Lauralla on melko tarkalleen, päivälleen sata vuotta ikäeroa!
Minulla on tietääkseni kaikki Laura Ingalls Wilderin kirjoittamat teokset suomeksi ja englanniksi sekä muita Laura Ingalls Wilderista kirjoitettuja englannin kielisiä kirjoja.
Kun olin peruskoulun ala-asteella 70-luvulla, meidän kyläkirjastoon ostettiin Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla kirjoja, ei kaikkia.
Minä ja ystäväni lainasimme näitä saatavissa olevat kirjat ja loput puuttuvat osat saimme joululahjoina, joita lainasimme tietysti toisillemme.
Muistan että katsoimme muutaman jakson tv-sarjaa ja tyrmistyimme. Oikeastaan mitään tai mikään ei tapahtunut niinkuin kirjoissa!
Emme katsoneet tuota sarjaa sittemmin, kuin korkeintaan joskus naureskellen sen virheellisyyksille kirjasarjaan ja muutenkin sen aikaiseen elämään verrattuna. Olimme lukeneet tietysti Sadeniemen pension Grunerin tytöt ja muita vastaavia, joten tiesimme melko paljon 1800-luvun ihmisten ja varsinkin koulutyttöjen elämästä.
Nyt yli viisikymmenvuotiaana tiedän, etteivät Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla-kirjasarja kertonut Lauran elämästä kuin ohuen pintasiivun.
Lauran oikea tarina on Pioneer Girl, jota ei ole suomennettu.
Kustantaja oli ollut silloin aikoinaan sitä mieltä, että näin rankkaa tarinaa ei voi julkaista tai ainakaan se ei kävisi kaupaksi.
Lauran tytär, Rose, oli silloin jo saanut mainetta lehtinaisena ja kirjoittajan ja kehotti äitiään kirjoittamaan tarinansa hyvin siistittynä.
Laura eläessään oli aikamoinen paskiainen, minkä varmaan tiesittekin vaikka hän esiintyi julkkikseksi tultuaan herttaisena rouvana.
Noihin aikoihin ei ollut vielä mediakasvatuksesta tietoa ja monille tuli yllätyksenäse kuinka elokuvien ja sarjojen käsikirjoitukset eivät noudatelleetkaan orjallisesti kirjoja joista ne oli tehty. Myös se hämmensi, että ohjaajat ja käsikirjoittajat olivat ottaneet taiteellisia vapauksia ja tilaajillakin oli vielä omat toiveensa kuinka nämä luomukser tehdään.
No, minulle tuli yllätyksenä vielä 2000-luvun alussa, miten vähän Pieni runotyttö -tv-sarjassa noudatettiin kirjojen Emilian vaiheita. Sarjan katsominen loppui minulta kolmannen jakson jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaisi että ponnistuksiin tottunut Laura ei osannut elää rauhassa ja hyvinvoinnissa. Niin käy joillekin, myös Suomessa ilmiö on näkynyt sotasukupolvissa. "Herra kurjuutta lisätköön."
Kuitenkin tuossa edellä kerrottiin, että hän vaati Almanzoa rakentamaan hienon kivisen savupiipun. Ihminen, joka haluaa elää mahdollisimman köyhästi ja vaatimattomasti, ei toimi niin. Pikemminkin kuulostaa siltä, että Almanzo olisi tyytynyt huonompaankin, mutta hän ei tainnut kuitenkaan olla se, joka jollain surkealla tulisijalla joutui ruokaa kokkaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maissileipää voisi maistaa.
Lieneekö hyvää?
On hyvää. Ihan perus jenkki ”ruokaa”. ”Amerikan mummo” teki sitä usein ja maistui taivaalliselta cokiksen kanssa koulusta tultuani.
Kummallisia kalapyydyksiä ingallsseilla.
Oksista kyhätty, mutt toinen pää avoin. Miten kala muka siinä pysyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaksossa 12 tytöt saavat lahjaksi leluhevoset, jotka näyttävät muovisilta. Bakeliittikin tuli vasta 1900-luvulla. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Muovi
Kyseisessä jaksossa myös ne hevoset sulatettiin kirkonkelloksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ingallsin isäntä on kuin joku keksijä. Tuntuu osaavan kaikenlaista. Entisajan "ihmemies mäkkaiver".
No, isoisäni esim. teki perheelleen mm. kenkiä, huonekaluja, reen, viljeli maata, oli merikapteeni sekä harrasti valokuvausta. Tämä 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Ennen piti osata kaikenlaista, ei ollut kauppoja lähellä mistä ostaisi (no eikä kyllä kaikkea myytykään), eikä kyllä rahaakaan paljon kun oli hyvin monta lasta. Omavaraisia lähes kaikessa.
Ihan mielenkiinnosta kysyn minkä ikäinen itse olet nyt? Asia kiinnostaa koska isoisäsi on syntynyt jo 1800-luvulla, koska vuosisadan vaihteessa hän oli jo merikapteenikin!
Hei! Minuakin kiinnostaa isoisäsi tarina, siinähän voisi olla vaikka kirjan aineksia. Anteeksi, että sanon näin mutta arvelen sinun olevan nyt verrattain iäkäs. 70-90 v? Kerro ihmeessä meillekin elämästäsi vaikka toisessa ketjussa, kirjoitat muuten todella "nuorekkaasti" tarkoitan nuoren ihmisen tyylillä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Haluamme kuulla sinusta ja ukistasi lisää!
Minun isosisäni oli syntynyt vuonna 1881, ja itse olen 59-vuotias nyt. Isosisä syntyi 1881, isäni 1925 ja minä 1961
Haa, täällä on siis toinenkin, joka on vanhojen vanhempien jälkeläinen! Minä synnyin 1965, isäni 1923 ja isänisä 1877. Äidin puolelta matriarkaalinen linja menee: äiti 1925, äidinäiti 1890 ja äidinäidinäiti 1861.
Samoin minun isäni ja isänisäni (jälkimmäinen kuoli v. 1945 syöpään) tekivät lähes mitä tahansa käsillään, isoisäni isoisä jopa käsinveisti saarnastuolin paikalliseen kirkkoon 1800-luvun alkupuolella, ja tuo saarnastuoli on edelleen nähtävänä kyseisen kirkon vieressä olevan hautausmaan pienessä siunauskappelissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ingalsien isä oli ahkera ja osaava, silti heidän kotitalonsa oli rämä. :)
He olivat köyhiä. Ei rakennustarvikkeet silloinkaan halpoja olleet.
Tarvikkeet olivat käytännössä rautanaulat, itse sahatut lankut ja hirret sekä sammalta tukkeeksi.
Ei tainnut löytyä Tikkurilan värikarttaa edes kauppiaan kotoa.Luuletko, että he omistivat metsää? Ja rautanaulat olivat todellakin silloin köyhälle kalliita.
En. Sitähän minä tuossa juuri yritin valottaa.
Puutavara, johon heillä oli varaa, ei ehkä ollut kovin laadukasta.
Hirsirakentaminen ei vaadi nauloja, mutta hehän asuivat lautamökissä?No tuskinpa se kovin laadukasta oli, kun oli tiukkaa saada ostettua edes kengät. Ei siinä silloin hirsitaloja rakennella.
Ja amerikassa hirsitalorakentaminen on ihan muuta, kuin me suomalaiset sen käsitämme. Huonosti karsittuja pyöreitä pöllejä laitetaan ristikolle ja raot täytetään savella. Youtubessa kun on videoita, joissa näytetään suomalaista hirsirakentamista, amerikkalaiset kommentoijat ovat ihan että "ooh amazing skills, How could they do that, very nice...etc".
Siksi Amerikan vanhin säilynyt rakennus on Värmlannin suomalaisten rakentama.
Intiaaneilla oli temppelit ennen kuin suomalainen astui tuolle mantereelle.
Vierailija kirjoitti:
http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/
Tuolta löytyy sivukaupalla tietoa Lautasta ja perheestä, sekä tv-sarjasta
Varmasti ihan pätevä sivusto, mutta sen etusivulla on virhe. Pilotti ei tullut 1.5. ensimmäistä kertaa koskaan Suomen tv:stä. Ylen puolella näin toki olikin, mutta itse näin sen jo ehkä kymmenisen vuotta sitten Maikkarin maksullisella MTV3 Sarja -kanavalla ja ihan suomenkielisellä tekstityksellä varustettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaisi että ponnistuksiin tottunut Laura ei osannut elää rauhassa ja hyvinvoinnissa. Niin käy joillekin, myös Suomessa ilmiö on näkynyt sotasukupolvissa. "Herra kurjuutta lisätköön."
Kuitenkin tuossa edellä kerrottiin, että hän vaati Almanzoa rakentamaan hienon kivisen savupiipun. Ihminen, joka haluaa elää mahdollisimman köyhästi ja vaatimattomasti, ei toimi niin. Pikemminkin kuulostaa siltä, että Almanzo olisi tyytynyt huonompaankin, mutta hän ei tainnut kuitenkaan olla se, joka jollain surkealla tulisijalla joutui ruokaa kokkaamaan.
Kai hän halusi *jotain* hienoa ja toimivaa, ruuanlaiton ja lämmön takia kivisen piipun.
Jos sitä ei olisi tehty, koko elämä olisi mennyt huonojen hellojen ja kylmyyden kanssa tapellessa.
Se oli myös muille näyttämisen statussymboli.
Ei minunkaan sodat sietänyt mummoni jaksanut sopeutua ja uudistua enää yli 55-vuotiaana. Piti tehdä tietyt jutut tietyllä tavalla ja aika vaivalloisesti, ihan kuin terveys ei olisi reistaillut. Toisissa asioissa taas hän oli ihan järkeväkin, jos kyse oli hänen osaamisalueestaan. Toisissa mentiin menneisyyteen.
Eiköhän tossa tarkoitettu Amerikan vanhinta hirsirakennusta, joka tosiaan on pikku mökki 1600 luvulta ja suomalaisten tekemä. Ihan varmaan on ollut joo intiaaneilla rakennuksia, mutta se ei nyt liity tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ingallsin isäntä on kuin joku keksijä. Tuntuu osaavan kaikenlaista. Entisajan "ihmemies mäkkaiver".
No, isoisäni esim. teki perheelleen mm. kenkiä, huonekaluja, reen, viljeli maata, oli merikapteeni sekä harrasti valokuvausta. Tämä 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Ennen piti osata kaikenlaista, ei ollut kauppoja lähellä mistä ostaisi (no eikä kyllä kaikkea myytykään), eikä kyllä rahaakaan paljon kun oli hyvin monta lasta. Omavaraisia lähes kaikessa.
Ihan mielenkiinnosta kysyn minkä ikäinen itse olet nyt? Asia kiinnostaa koska isoisäsi on syntynyt jo 1800-luvulla, koska vuosisadan vaihteessa hän oli jo merikapteenikin!
Hei! Minuakin kiinnostaa isoisäsi tarina, siinähän voisi olla vaikka kirjan aineksia. Anteeksi, että sanon näin mutta arvelen sinun olevan nyt verrattain iäkäs. 70-90 v? Kerro ihmeessä meillekin elämästäsi vaikka toisessa ketjussa, kirjoitat muuten todella "nuorekkaasti" tarkoitan nuoren ihmisen tyylillä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Haluamme kuulla sinusta ja ukistasi lisää!
Minun isosisäni oli syntynyt vuonna 1881, ja itse olen 59-vuotias nyt. Isosisä syntyi 1881, isäni 1925 ja minä 1961
Haa, täällä on siis toinenkin, joka on vanhojen vanhempien jälkeläinen! Minä synnyin 1965, isäni 1923 ja isänisä 1877. Äidin puolelta matriarkaalinen linja menee: äiti 1925, äidinäiti 1890 ja äidinäidinäiti 1861.
Samoin minun isäni ja isänisäni (jälkimmäinen kuoli v. 1945 syöpään) tekivät lähes mitä tahansa käsillään, isoisäni isoisä jopa käsinveisti saarnastuolin paikalliseen kirkkoon 1800-luvun alkupuolella, ja tuo saarnastuoli on edelleen nähtävänä kyseisen kirkon vieressä olevan hautausmaan pienessä siunauskappelissa.
Tunsin isoisäni, syntyi 1918.
Hän tunsi isomummonsa, syntyi 1852.
Tämä oli asunut samassa taloudessa isänsä (.s.1813) vanhempien kanssa, syntyneet 1873 ja -79.
Aikajänteet on aikamoisia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ingalsien isä oli ahkera ja osaava, silti heidän kotitalonsa oli rämä. :)
He olivat köyhiä. Ei rakennustarvikkeet silloinkaan halpoja olleet.
Tarvikkeet olivat käytännössä rautanaulat, itse sahatut lankut ja hirret sekä sammalta tukkeeksi.
Ei tainnut löytyä Tikkurilan värikarttaa edes kauppiaan kotoa.Luuletko, että he omistivat metsää? Ja rautanaulat olivat todellakin silloin köyhälle kalliita.
En. Sitähän minä tuossa juuri yritin valottaa.
Puutavara, johon heillä oli varaa, ei ehkä ollut kovin laadukasta.
Hirsirakentaminen ei vaadi nauloja, mutta hehän asuivat lautamökissä?No tuskinpa se kovin laadukasta oli, kun oli tiukkaa saada ostettua edes kengät. Ei siinä silloin hirsitaloja rakennella.
Ja amerikassa hirsitalorakentaminen on ihan muuta, kuin me suomalaiset sen käsitämme. Huonosti karsittuja pyöreitä pöllejä laitetaan ristikolle ja raot täytetään savella. Youtubessa kun on videoita, joissa näytetään suomalaista hirsirakentamista, amerikkalaiset kommentoijat ovat ihan että "ooh amazing skills, How could they do that, very nice...etc".
Siksi Amerikan vanhin säilynyt rakennus on Värmlannin suomalaisten rakentama.
Intiaaneilla oli temppelit ennen kuin suomalainen astui tuolle mantereelle.
Etelä-Amerikassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Off topic: mutta eihän tosta Charlesin komeudesta pääsee yli eikä ympäri. Varmaan suurin syy miksi jaksan katsoa sarja.
Oli aikamoinen nättipoika ja hurmuri Bonanzan aikoihin. Ei ole mitenkään pahan näköinen Charlesin roolissakaan, mutta välillä kasvot ovat omituisen pöhöttyneet.
Oli alkoholiongelma ajoittain, kuoli haimasyöpään.
Höpsö, Landon sai syövän ydinsäteilystä - johon monet muutkin kuolivat tuolla Pieni talo-seudulla. Googlaa.
Niin. Ydinsäteilystähän se. Ja MONET MUUTKIN kuolivat sillä seudulla. Mistähän lähteestä tämä tieto onkaan ammennettu? Minäkin tässä ydinsäteilyn vuoksi juon viinaa ja hui kamala inhoittava ydinsaaste on kohta aiheuttava minulle haimatulehduksen. En minä itse. Oi sancta simplicitas...
Ei haimasyöpa pelkästä dokailusta tule. Sitä on raivoraittiillakin.
Landonilla oli niin ahdistava lapsuus, ettei ihme jos dokaili.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ingallsin isäntä on kuin joku keksijä. Tuntuu osaavan kaikenlaista. Entisajan "ihmemies mäkkaiver".
No, isoisäni esim. teki perheelleen mm. kenkiä, huonekaluja, reen, viljeli maata, oli merikapteeni sekä harrasti valokuvausta. Tämä 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Ennen piti osata kaikenlaista, ei ollut kauppoja lähellä mistä ostaisi (no eikä kyllä kaikkea myytykään), eikä kyllä rahaakaan paljon kun oli hyvin monta lasta. Omavaraisia lähes kaikessa.
Ihan mielenkiinnosta kysyn minkä ikäinen itse olet nyt? Asia kiinnostaa koska isoisäsi on syntynyt jo 1800-luvulla, koska vuosisadan vaihteessa hän oli jo merikapteenikin!
Hei! Minuakin kiinnostaa isoisäsi tarina, siinähän voisi olla vaikka kirjan aineksia. Anteeksi, että sanon näin mutta arvelen sinun olevan nyt verrattain iäkäs. 70-90 v? Kerro ihmeessä meillekin elämästäsi vaikka toisessa ketjussa, kirjoitat muuten todella "nuorekkaasti" tarkoitan nuoren ihmisen tyylillä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Haluamme kuulla sinusta ja ukistasi lisää!
Minun isosisäni oli syntynyt vuonna 1881, ja itse olen 59-vuotias nyt. Isosisä syntyi 1881, isäni 1925 ja minä 1961
Haa, täällä on siis toinenkin, joka on vanhojen vanhempien jälkeläinen! Minä synnyin 1965, isäni 1923 ja isänisä 1877. Äidin puolelta matriarkaalinen linja menee: äiti 1925, äidinäiti 1890 ja äidinäidinäiti 1861.
Samoin minun isäni ja isänisäni (jälkimmäinen kuoli v. 1945 syöpään) tekivät lähes mitä tahansa käsillään, isoisäni isoisä jopa käsinveisti saarnastuolin paikalliseen kirkkoon 1800-luvun alkupuolella, ja tuo saarnastuoli on edelleen nähtävänä kyseisen kirkon vieressä olevan hautausmaan pienessä siunauskappelissa.
Kyllä näin, isoäitini oli syntynyt 1882, hän oli 43- vuotias, nuorimmaisen yhdeksästä lapsetaan synnyttäessään, siis isäni vuonna 1925.
Ingalsien elämä on monin osin ollut varsin samanlaista kuin Suomessakin 1800-luvulla. Köyhyys, työttömyys, lapsikuolleisuus, huonot palkat, kurjat asuinolot jne. Nämä ajoivat ihmisiä Amerikkaan paremman elämän toivossa, mutta vielä 1800-luvulla sama kurjuus pääosin jatkui sielläkin.....
Kaikki käyttöesineet tehtiin itse, ja jotain vanhoja, tuon ajan käsintehtyjä esineitä on edelleen tallessa kotipaikallni. Mökit olivat samanlaisia laudoista kyhättyjä röttelöitä kuin Ingalsien asuintalo, jopa maalattiat monessa. Kerjäläiset sekä ns. irtolaiset, torpparit, alustalaiset jne. Toisilla asui jopa saunakamareissa "vuokralaisia". Tuonajan valokuvissa, joita suvussamme on tallella on nähtävissä aivan vastaavaa kurjuutta kuin sarjassa. Toki aina joillain oli hieman paremmin.
Jaksossa 12 tytöt saavat lahjaksi leluhevoset, jotka näyttävät muovisilta. Bakeliittikin tuli vasta 1900-luvulla. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Muovi