Lue keskustelun säännöt.
Kerätään Pieni talo preerialla-sarjan järjettömyyksiä/epäloogisuuksia
-Vitivalkoiset silitetyt paidat tilanteessa kuin tilanteessa -Koulu ja kirkko ovat sama rakennus, kuitenkin kirkossa sunnuntaina on vain muutama perhe vrt. koulun oppilaisiin -Tulipalossa pikkulapsen voi laskea puroon turvaan, josta tämä löytyy samasta kohtaan Jatkakaa!
Kommentit (3159)
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia kalapyydyksiä ingallsseilla.
Oksista kyhätty, mutt toinen pää avoin. Miten kala muka siinä pysyy?
Sisälle on varmaankin rakennettu nielu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voimme uskoa että Landon oli alkoholisti. Sen ovat kertoneet useat hänet tunteneet, mm. omat lapsensa. Sehän ei tarkoita että hän olisi huono ihminen, hänellä vaan oli vakava sairaus. Lapsetkin ovat kertoneet, että ongelmista huolimatta hän oli hyvä ja rakastava isä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voimme uskoa että Landon oli alkoholisti. Sen ovat kertoneet useat hänet tunteneet, mm. omat lapsensa. Sehän ei tarkoita että hän olisi huono ihminen, hänellä vaan oli vakava sairaus. Lapsetkin ovat kertoneet, että ongelmista huolimatta hän oli hyvä ja rakastava isä.
Hän oli aika vahva ja valovoimainen ihminen, oli myös hyvä työnantaja kun piti huolta ihmisistä kuvauksissa. Uskon vahvasti että hän joi traumoihin mitä hänen äitinsa aiheutti hänelle. Toi sen perherakkaus ja se että välitti ihmisistä kertoo myös sen ettei halunnut muille samaa p aska lapsuus kun mitä hänellä itselleen on ollut.
Äärimmäisen taitava ja upea ihminen, kumpa olisi enemmän sellaisia. Hänestä huokuu positiivisuutta ja valoa.
Te jotka valititte noista valkoisista, silitetyistä paidoista, niin voin kertoo että jo antiikin aikana osattiin vaatteita silittää, sileällä ja kuumalla esineellä. Ikävää ettei ihmiset enää ymmärrä luonnonkuiduista mitään. Pellavaa kesti hyvin pesua sekä kuumuutta. Kun saippua oli kuitenkin silloin jo käytössä, niin sillä sai vaatteet puhtaaksi. Kaukaa kun kattoo, niin tottakait ne vaatteet olivat valkoisia, mutta lähempänä jo kattois niin aivan varmasti niissä oli läikkiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maissileipää voisi maistaa.
Lieneekö hyvää?[/quote
Pieni talo preerialla Lauran keittokirjassa ohje on tällainen:Kuuteen annokseen tarvitaan:
Paistinrasvaa tai siannahkaa
6 dl keltaisia kokojyvämaissijauhoja
1 tl suolaakannellinen uunivuoka, uuninkestävä paistinpannu tai kulho
Voitele vuoka tai pannu hyvin paistinrasvalla tai siannahalla. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita maissijauhot ja suola kulhossa. Hämmennä joukkoon 2 dl kiehuvaa vettä.lisää vettä noin 1/2 dl silloin tällöin, kunnes taikina on jäykkää ja sitä on helppoa leipoa. Jaa taikina osiin, leivo ja pane voideltuun vuokaan. Peitä ja paista kunnes päällys näyttä rapealta n. 30-40 min. Tarjoa paistinrasvan tai siirapin kera.
ja näitä ohjeita tämän kirjan kirjoittaja Barbara M. Walker on siis noista vanhoista ajoista muokannut ajalleen sopivammaksi ( alkuteos The Little House Cookbook ilmestyi 1979)
Ei taida tulla leipää vaan jonkinlaista rieskaa tuolla ohjeella? Nettisivulla olevassa reseptissä on lisäksi munia, kermaa ja leivinjauhetta:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maissileipää voisi maistaa.
Lieneekö hyvää?[/quote
Pieni talo preerialla Lauran keittokirjassa ohje on tällainen:Kuuteen annokseen tarvitaan:
Paistinrasvaa tai siannahkaa
6 dl keltaisia kokojyvämaissijauhoja
1 tl suolaakannellinen uunivuoka, uuninkestävä paistinpannu tai kulho
Voitele vuoka tai pannu hyvin paistinrasvalla tai siannahalla. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita maissijauhot ja suola kulhossa. Hämmennä joukkoon 2 dl kiehuvaa vettä.lisää vettä noin 1/2 dl silloin tällöin, kunnes taikina on jäykkää ja sitä on helppoa leipoa. Jaa taikina osiin, leivo ja pane voideltuun vuokaan. Peitä ja paista kunnes päällys näyttä rapealta n. 30-40 min. Tarjoa paistinrasvan tai siirapin kera.
ja näitä ohjeita tämän kirjan kirjoittaja Barbara M. Walker on siis noista vanhoista ajoista muokannut ajalleen sopivammaksi ( alkuteos The Little House Cookbook ilmestyi 1979)
Ei taida tulla leipää vaan jonkinlaista rieskaa tuolla ohjeella? Nettisivulla olevassa reseptissä on lisäksi munia, kermaa ja leivinjauhetta:
Kiitti!
Buttermilk on tosin eräänlaista hapanmaitoa ja nostatusaine soodaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maissileipää voisi maistaa.
Lieneekö hyvää?[/quote
Pieni talo preerialla Lauran keittokirjassa ohje on tällainen:Kuuteen annokseen tarvitaan:
Paistinrasvaa tai siannahkaa
6 dl keltaisia kokojyvämaissijauhoja
1 tl suolaakannellinen uunivuoka, uuninkestävä paistinpannu tai kulho
Voitele vuoka tai pannu hyvin paistinrasvalla tai siannahalla. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita maissijauhot ja suola kulhossa. Hämmennä joukkoon 2 dl kiehuvaa vettä.lisää vettä noin 1/2 dl silloin tällöin, kunnes taikina on jäykkää ja sitä on helppoa leipoa. Jaa taikina osiin, leivo ja pane voideltuun vuokaan. Peitä ja paista kunnes päällys näyttä rapealta n. 30-40 min. Tarjoa paistinrasvan tai siirapin kera.
ja näitä ohjeita tämän kirjan kirjoittaja Barbara M. Walker on siis noista vanhoista ajoista muokannut ajalleen sopivammaksi ( alkuteos The Little House Cookbook ilmestyi 1979)
Ei taida tulla leipää vaan jonkinlaista rieskaa tuolla ohjeella? Nettisivulla olevassa reseptissä on lisäksi munia, kermaa ja leivinjauhetta:
Kiitti!
Buttermilk on tosin eräänlaista hapanmaitoa ja nostatusaine soodaa."Eräänlainen hapanmaito" = kirnupiimä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maissileipää voisi maistaa.
Lieneekö hyvää?[/quote
Pieni talo preerialla Lauran keittokirjassa ohje on tällainen:Kuuteen annokseen tarvitaan:
Paistinrasvaa tai siannahkaa
6 dl keltaisia kokojyvämaissijauhoja
1 tl suolaakannellinen uunivuoka, uuninkestävä paistinpannu tai kulho
Voitele vuoka tai pannu hyvin paistinrasvalla tai siannahalla. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita maissijauhot ja suola kulhossa. Hämmennä joukkoon 2 dl kiehuvaa vettä.lisää vettä noin 1/2 dl silloin tällöin, kunnes taikina on jäykkää ja sitä on helppoa leipoa. Jaa taikina osiin, leivo ja pane voideltuun vuokaan. Peitä ja paista kunnes päällys näyttä rapealta n. 30-40 min. Tarjoa paistinrasvan tai siirapin kera.
ja näitä ohjeita tämän kirjan kirjoittaja Barbara M. Walker on siis noista vanhoista ajoista muokannut ajalleen sopivammaksi ( alkuteos The Little House Cookbook ilmestyi 1979)
Ei taida tulla leipää vaan jonkinlaista rieskaa tuolla ohjeella? Nettisivulla olevassa reseptissä on lisäksi munia, kermaa ja leivinjauhetta:
Kiitti!
Buttermilk on tosin eräänlaista hapanmaitoa ja nostatusaine soodaa.Totta. Leivinjauhe keksittiin 1891 ja sooda vaatii happamuutta toimiakseen. Toinen vähän yksinkertaisempi maissireipäresepti:
http://wonderlandrecipes.com/2017/01/05/little-house-johnny-cake/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voimme uskoa että Landon oli alkoholisti. Sen ovat kertoneet useat hänet tunteneet, mm. omat lapsensa. Sehän ei tarkoita että hän olisi huono ihminen, hänellä vaan oli vakava sairaus. Lapsetkin ovat kertoneet, että ongelmista huolimatta hän oli hyvä ja rakastava isä.
Hän oli aika vahva ja valovoimainen ihminen, oli myös hyvä työnantaja kun piti huolta ihmisistä kuvauksissa. Uskon vahvasti että hän joi traumoihin mitä hänen äitinsa aiheutti hänelle. Toi sen perherakkaus ja se että välitti ihmisistä kertoo myös sen ettei halunnut muille samaa p aska lapsuus kun mitä hänellä itselleen on ollut.
Äärimmäisen taitava ja upea ihminen, kumpa olisi enemmän sellaisia. Hänestä huokuu positiivisuutta ja valoa.
Te jotka valititte noista valkoisista, silitetyistä paidoista, niin voin kertoo että jo antiikin aikana osattiin vaatteita silittää, sileällä ja kuumalla esineellä. Ikävää ettei ihmiset enää ymmärrä luonnonkuiduista mitään. Pellavaa kesti hyvin pesua sekä kuumuutta. Kun saippua oli kuitenkin silloin jo käytössä, niin sillä sai vaatteet puhtaaksi. Kaukaa kun kattoo, niin tottakait ne vaatteet olivat valkoisia, mutta lähempänä jo kattois niin aivan varmasti niissä oli läikkiä!
Ei kai ihmiset pukeutuneet arkisin valkoisiin vaatteisiin. Nehän olisi täynnä hikiläikkiä. Vaatteita ei pesty joka päivä vaan sama asu oli koko viikon, arki- ja pyhävaatteet erikseen toki.
Viime perjantain jaksossa oli väkivaltainen alkoholisti-isä, jonka Charles paransi. En ole millään muotoa päihderiippuvuuksien asiantuntija, en ammattilaisena enkä onneksi myöskään kokemusasiantuntija, mutta mun mielestä Charlesin järjestämä katkaisuhoito syrjäisessä majassa, hurjasti fyysisiä töitä teettäen ja välillä vieroitusoireiden kanssa ihmetellen, vaikutti jotenkin aika epärealistiselta. Ei kai se nyt ihan noin toimi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viime perjantain jaksossa oli väkivaltainen alkoholisti-isä, jonka Charles paransi. En ole millään muotoa päihderiippuvuuksien asiantuntija, en ammattilaisena enkä onneksi myöskään kokemusasiantuntija, mutta mun mielestä Charlesin järjestämä katkaisuhoito syrjäisessä majassa, hurjasti fyysisiä töitä teettäen ja välillä vieroitusoireiden kanssa ihmetellen, vaikutti jotenkin aika epärealistiselta. Ei kai se nyt ihan noin toimi?
Onko se Minnesota-hoito Charlesin keksimä? :)
Vierailija kirjoitti:
Viime perjantain jaksossa oli väkivaltainen alkoholisti-isä, jonka Charles paransi. En ole millään muotoa päihderiippuvuuksien asiantuntija, en ammattilaisena enkä onneksi myöskään kokemusasiantuntija, mutta mun mielestä Charlesin järjestämä katkaisuhoito syrjäisessä majassa, hurjasti fyysisiä töitä teettäen ja välillä vieroitusoireiden kanssa ihmetellen, vaikutti jotenkin aika epärealistiselta. Ei kai se nyt ihan noin toimi?
En katsonut kyseistä jaksoa, mutta ihan asialliselta kotikatkolta kuulostaa. Fyysinen työ tietysti ei kannattaisi mitään rankkaa olla, mutta ehkä Charlesilla ei ollut ihan viimeismpiä 2000-luvun tietoja vieroitusoireista. Myös diapameja ei varmaan löytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viime perjantain jaksossa oli väkivaltainen alkoholisti-isä, jonka Charles paransi. En ole millään muotoa päihderiippuvuuksien asiantuntija, en ammattilaisena enkä onneksi myöskään kokemusasiantuntija, mutta mun mielestä Charlesin järjestämä katkaisuhoito syrjäisessä majassa, hurjasti fyysisiä töitä teettäen ja välillä vieroitusoireiden kanssa ihmetellen, vaikutti jotenkin aika epärealistiselta. Ei kai se nyt ihan noin toimi?
Ei se saa tietenkään raittiina pysymään mutta ei välttämättä mikään muukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Off topic: mutta eihän tosta Charlesin komeudesta pääsee yli eikä ympäri. Varmaan suurin syy miksi jaksan katsoa sarja.
Oli aikamoinen nättipoika ja hurmuri Bonanzan aikoihin. Ei ole mitenkään pahan näköinen Charlesin roolissakaan, mutta välillä kasvot ovat omituisen pöhöttyneet.
Oli alkoholiongelma ajoittain, kuoli haimasyöpään.
Höpsö, Landon sai syövän ydinsäteilystä - johon monet muutkin kuolivat tuolla Pieni talo-seudulla. Googlaa.
Niin. Ydinsäteilystähän se. Ja MONET MUUTKIN kuolivat sillä seudulla. Mistähän lähteestä tämä tieto onkaan ammennettu? Minäkin tässä ydinsäteilyn vuoksi juon viinaa ja hui kamala inhoittava ydinsaaste on kohta aiheuttava minulle haimatulehduksen. En minä itse. Oi sancta simplicitas...
Ei haimasyöpa pelkästä dokailusta tule. Sitä on raivoraittiillakin.
Landonilla oli niin ahdistava lapsuus, ettei ihme jos dokaili.
Millainen lapsuus Landonilla sitten oli?
Landonin lapsilla oli myös huono lapsuus, jos kerran Landon oli alkoholisti ja hänellä oli 3 vaimoa perätysten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Carrie on kuin minikokoinen heikkolahjainen keski-ikäinen. Kehittynyt tukankasvu ja jotenkin väsähtänyt ilme.
Aloitteellisuus ja toimintakyky laiskiaisen tasoa.Muut kanniskelevat, pukevat ja kampaavat kuin maatuskaa.
Ihme kun kukaan ei sano: "Hei, muistiko kukaan ottaa Carrieta matkaan? Pahus, se unohtui!"Turha selittää että se on niin pieni.
Sarjan lopussa se on vanhempi kuin Laura alussa. Se on jo löytänyt omat jalkansa, mutta edelleen perässä vedettävä.Kaikkien aikojen tylsin lapsihahmo.
Hahhah, tämä oli hauska! Nauroin ääneen :)
"Ihme kun kukaan ei sano: "Hei, muistiko kukaan ottaa Carrieta matkaan? Pahus, se unohtui!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ingallsin isäntä on kuin joku keksijä. Tuntuu osaavan kaikenlaista. Entisajan "ihmemies mäkkaiver".
No, isoisäni esim. teki perheelleen mm. kenkiä, huonekaluja, reen, viljeli maata, oli merikapteeni sekä harrasti valokuvausta. Tämä 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Ennen piti osata kaikenlaista, ei ollut kauppoja lähellä mistä ostaisi (no eikä kyllä kaikkea myytykään), eikä kyllä rahaakaan paljon kun oli hyvin monta lasta. Omavaraisia lähes kaikessa.
Ihan mielenkiinnosta kysyn minkä ikäinen itse olet nyt? Asia kiinnostaa koska isoisäsi on syntynyt jo 1800-luvulla, koska vuosisadan vaihteessa hän oli jo merikapteenikin!
Hei! Minuakin kiinnostaa isoisäsi tarina, siinähän voisi olla vaikka kirjan aineksia. Anteeksi, että sanon näin mutta arvelen sinun olevan nyt verrattain iäkäs. 70-90 v? Kerro ihmeessä meillekin elämästäsi vaikka toisessa ketjussa, kirjoitat muuten todella "nuorekkaasti" tarkoitan nuoren ihmisen tyylillä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Haluamme kuulla sinusta ja ukistasi lisää!
Minun isosisäni oli syntynyt vuonna 1881, ja itse olen 59-vuotias nyt. Isosisä syntyi 1881, isäni 1925 ja minä 1961
Haa, täällä on siis toinenkin, joka on vanhojen vanhempien jälkeläinen! Minä synnyin 1965, isäni 1923 ja isänisä 1877. Äidin puolelta matriarkaalinen linja menee: äiti 1925, äidinäiti 1890 ja äidinäidinäiti 1861.
Samoin minun isäni ja isänisäni (jälkimmäinen kuoli v. 1945 syöpään) tekivät lähes mitä tahansa käsillään, isoisäni isoisä jopa käsinveisti saarnastuolin paikalliseen kirkkoon 1800-luvun alkupuolella, ja tuo saarnastuoli on edelleen nähtävänä kyseisen kirkon vieressä olevan hautausmaan pienessä siunauskappelissa.
Kyllä näin, isoäitini oli syntynyt 1882, hän oli 43- vuotias, nuorimmaisen yhdeksästä lapsetaan synnyttäessään, siis isäni vuonna 1925.
Ingalsien elämä on monin osin ollut varsin samanlaista kuin Suomessakin 1800-luvulla. Köyhyys, työttömyys, lapsikuolleisuus, huonot palkat, kurjat asuinolot jne. Nämä ajoivat ihmisiä Amerikkaan paremman elämän toivossa, mutta vielä 1800-luvulla sama kurjuus pääosin jatkui sielläkin.....
Kaikki käyttöesineet tehtiin itse, ja jotain vanhoja, tuon ajan käsintehtyjä esineitä on edelleen tallessa kotipaikallni. Mökit olivat samanlaisia laudoista kyhättyjä röttelöitä kuin Ingalsien asuintalo, jopa maalattiat monessa. Kerjäläiset sekä ns. irtolaiset, torpparit, alustalaiset jne. Toisilla asui jopa saunakamareissa "vuokralaisia". Tuonajan valokuvissa, joita suvussamme on tallella on nähtävissä aivan vastaavaa kurjuutta kuin sarjassa. Toki aina joillain oli hieman paremmin.
Minun isälläni oli kymmenen sisarusta, joista kaksi kuoli lapsena espanjantautiin ennen isäni syntymää. Aikuisiksi kasvaneista yksi kuoli sodassa (meni merenpohjaan miinalaiva Ilmarisen mukana) vähän ennen 21-vuotispäiväänsä. Isä oli aina vakaasti sitä mieltä, että hän ei itse koskaan hanki paljon lapsia, koska itse oli kokenut, mitä on olla köyhä monilapsisessa perheessä. Isä ja äiti saivatkin vain 40-luvun lopulla syntyneen isoveljeni ja minut sitten 1965 (olin vahinko, mutta yllätyksestä toivuttuaan olivat mielissään minun tulostani). Minulla ei ollut lapsena koskaan puutetta, vaikka emme missään yltäkylläisyydessä ikinä eläneetkään. Meillä oli oma talo ja isän ja äidin rakentama kesämökkikin vielä. Emme reissanneet kesälomilla sen paremmin koti- kuin ulkomaillakaan, meillä ei ollut edes autoa ennen kuin minä ajoin ajokortin, mutta mökillä vietimme niin monet kesäviikonloput kuin pitemmätkin kesävapaat. Ja kaiken perustana oli se, että isä osasi tehdä lähestulkoon kaiken asumiseen tarvittavan itse, paitsi sähkö- ja muuraustöitä. Ne hän aina antoi alan ammattilaisten hoidettaviksi, ja 70-luvulla ison remontin (laitettiin sähkölämmitys, suihku ja sisävessa) takia pitikin olla niin, koska viranomaiset olivat silloin jo aika tarkkoja, että kaikki menee sääntöjen ja asetusten mukaan.
Sorry, hirveästi OT:tä!
Se, jota lainasit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Off topic: mutta eihän tosta Charlesin komeudesta pääsee yli eikä ympäri. Varmaan suurin syy miksi jaksan katsoa sarja.
Oli aikamoinen nättipoika ja hurmuri Bonanzan aikoihin. Ei ole mitenkään pahan näköinen Charlesin roolissakaan, mutta välillä kasvot ovat omituisen pöhöttyneet.
Oli alkoholiongelma ajoittain, kuoli haimasyöpään.
Höpsö, Landon sai syövän ydinsäteilystä - johon monet muutkin kuolivat tuolla Pieni talo-seudulla. Googlaa.
Niin. Ydinsäteilystähän se. Ja MONET MUUTKIN kuolivat sillä seudulla. Mistähän lähteestä tämä tieto onkaan ammennettu? Minäkin tässä ydinsäteilyn vuoksi juon viinaa ja hui kamala inhoittava ydinsaaste on kohta aiheuttava minulle haimatulehduksen. En minä itse. Oi sancta simplicitas...
Ei haimasyöpa pelkästä dokailusta tule. Sitä on raivoraittiillakin.
Landonilla oli niin ahdistava lapsuus, ettei ihme jos dokaili.
Millainen lapsuus Landonilla sitten oli?
Landonin lapsilla oli myös huono lapsuus, jos kerran Landon oli alkoholisti ja hänellä oli 3 vaimoa perätysten
Muuta en tiedä, mutta vuoteenkastelija Michael Landon oli aika pitkälle teini-ikään saakka ja siitä häntä myös kiusattiin. Manatakseen menneisyyden haamut pois (?) Landon ohjasi 70-luvulla samaan aiheeseen liittyneen tv-elokuvan The Loneliest Runner, jonka pääosassa oli taas kerran Matthew Laborteaux.
Tämä hyvinkin tärkeä (heh heh) faktanpätkä on jäänyt mieleeni joskus 80-luvulla lukemastani lehtijutusta. Tämä on taas niitä kummallisia asioita joita muistaa, vaikka ei niin välttämättä haluaisikaan...
Kun siellä riehui pilkkukuume ja potilaita viilennettiin jäällä. Miten tuohon aikaan on valmistettu jääkuutioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ingallsin isäntä on kuin joku keksijä. Tuntuu osaavan kaikenlaista. Entisajan "ihmemies mäkkaiver".
No, isoisäni esim. teki perheelleen mm. kenkiä, huonekaluja, reen, viljeli maata, oli merikapteeni sekä harrasti valokuvausta. Tämä 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Ennen piti osata kaikenlaista, ei ollut kauppoja lähellä mistä ostaisi (no eikä kyllä kaikkea myytykään), eikä kyllä rahaakaan paljon kun oli hyvin monta lasta. Omavaraisia lähes kaikessa.
Ihan mielenkiinnosta kysyn minkä ikäinen itse olet nyt? Asia kiinnostaa koska isoisäsi on syntynyt jo 1800-luvulla, koska vuosisadan vaihteessa hän oli jo merikapteenikin!
Hei! Minuakin kiinnostaa isoisäsi tarina, siinähän voisi olla vaikka kirjan aineksia. Anteeksi, että sanon näin mutta arvelen sinun olevan nyt verrattain iäkäs. 70-90 v? Kerro ihmeessä meillekin elämästäsi vaikka toisessa ketjussa, kirjoitat muuten todella "nuorekkaasti" tarkoitan nuoren ihmisen tyylillä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Haluamme kuulla sinusta ja ukistasi lisää!
Minun isosisäni oli syntynyt vuonna 1881, ja itse olen 59-vuotias nyt. Isosisä syntyi 1881, isäni 1925 ja minä 1961
Haa, täällä on siis toinenkin, joka on vanhojen vanhempien jälkeläinen! Minä synnyin 1965, isäni 1923 ja isänisä 1877. Äidin puolelta matriarkaalinen linja menee: äiti 1925, äidinäiti 1890 ja äidinäidinäiti 1861.
Samoin minun isäni ja isänisäni (jälkimmäinen kuoli v. 1945 syöpään) tekivät lähes mitä tahansa käsillään, isoisäni isoisä jopa käsinveisti saarnastuolin paikalliseen kirkkoon 1800-luvun alkupuolella, ja tuo saarnastuoli on edelleen nähtävänä kyseisen kirkon vieressä olevan hautausmaan pienessä siunauskappelissa.
Tunsin isoisäni, syntyi 1918.
Hän tunsi isomummonsa, syntyi 1852.
Tämä oli asunut samassa taloudessa isänsä (.s.1813) vanhempien kanssa, syntyneet 1873 ja -79.
Aikajänteet on aikamoisia!
Tarkoitat varmaan, että nuo vikat ovat syntyneet peräti 1773 ja 1779?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ingallsin isäntä on kuin joku keksijä. Tuntuu osaavan kaikenlaista. Entisajan "ihmemies mäkkaiver".
No, isoisäni esim. teki perheelleen mm. kenkiä, huonekaluja, reen, viljeli maata, oli merikapteeni sekä harrasti valokuvausta. Tämä 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Ennen piti osata kaikenlaista, ei ollut kauppoja lähellä mistä ostaisi (no eikä kyllä kaikkea myytykään), eikä kyllä rahaakaan paljon kun oli hyvin monta lasta. Omavaraisia lähes kaikessa.
Ihan mielenkiinnosta kysyn minkä ikäinen itse olet nyt? Asia kiinnostaa koska isoisäsi on syntynyt jo 1800-luvulla, koska vuosisadan vaihteessa hän oli jo merikapteenikin!
Hei! Minuakin kiinnostaa isoisäsi tarina, siinähän voisi olla vaikka kirjan aineksia. Anteeksi, että sanon näin mutta arvelen sinun olevan nyt verrattain iäkäs. 70-90 v? Kerro ihmeessä meillekin elämästäsi vaikka toisessa ketjussa, kirjoitat muuten todella "nuorekkaasti" tarkoitan nuoren ihmisen tyylillä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Haluamme kuulla sinusta ja ukistasi lisää!
Minun isosisäni oli syntynyt vuonna 1881, ja itse olen 59-vuotias nyt. Isosisä syntyi 1881, isäni 1925 ja minä 1961
Haa, täällä on siis toinenkin, joka on vanhojen vanhempien jälkeläinen! Minä synnyin 1965, isäni 1923 ja isänisä 1877. Äidin puolelta matriarkaalinen linja menee: äiti 1925, äidinäiti 1890 ja äidinäidinäiti 1861.
Samoin minun isäni ja isänisäni (jälkimmäinen kuoli v. 1945 syöpään) tekivät lähes mitä tahansa käsillään, isoisäni isoisä jopa käsinveisti saarnastuolin paikalliseen kirkkoon 1800-luvun alkupuolella, ja tuo saarnastuoli on edelleen nähtävänä kyseisen kirkon vieressä olevan hautausmaan pienessä siunauskappelissa.
Tunsin isoisäni, syntyi 1918.
Hän tunsi isomummonsa, syntyi 1852.
Tämä oli asunut samassa taloudessa isänsä (.s.1813) vanhempien kanssa, syntyneet 1873 ja -79.
Aikajänteet on aikamoisia!Tarkoitat varmaan, että nuo vikat ovat syntyneet peräti 1773 ja 1779?
Joo, tietysti.
Siksi että pervot tunkee häiriköimään tähänkin ketjuun.
Astioista ei ole puhe.