Lue keskustelun säännöt.
Miehen tietokonenurkka sotkee sisustus-flown :(
Onko muilla ongelmaa? Olen koittanut sisustaa kodistamme harmonista vaaleaa, modernia. Mutta yksi eye-sore on miehen tietokonenurkka. Iso musta laatikko pöydän alla, musta ruma näyttö. Lapsen turvaistuimelta näyttävä räikeä "pelituoli"..
Onko vinkkejä miten tuosta saisi flowhun sopivan? Olen ehdottanut että tietokoneen voisi esim. maalata tai koristella, mutta vastaus on aina "ei".
Kommentit (919)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin hommata olohuoneeseen kaksi isoa pöytää, jolla toisella on ompelukone ja saumuri, toisella sitten leikkaan kankaat. Ompelutarvikkeille hankin ison kaapin. Mies ei ehkä tykkää, mutta tämähän on kummankin koti.
Tämä on oikeasti totta. En ole nähnyt yhtään kaksiota tai isompaakaan kämppää, jossa yhden huoneen kokonaisen nurkan vie naisen harrastuskamat.
Muu osa huoneistoa sitten onkin naisen valtakuntaa. Eikö sekään riitä?
Millä tavalla? En oikeasti ole tätä kenenkään kodissa nähnyt. Kyllä siellä ne ihan tavalliset sohvat ja muut on. Vai meinaatko, että jos mies sisustaa, kodissa ei ole sohvaa, lipastoa, ruokapöytää...Tämä on niin tätä. Yhden kaverin isä paasasi kerran, että on se stanaa, kun kaikissa kerrostaloasunnoissa on vaan naisten tarvikkeita, hellaa ja tiskipöytää, mutta ei mitään miehille kun höyläpenkkiä. Jep.
Jos miestä ei tippaakaan jotkut verhot tai sohvan väri kiinnosta, ne jää naiselle "valtakunnaksi". Jos kiinnostaa, osaa varmaan kertoa ja tuoda mielipiteensä julki.
Mutta jos on, kuten aina uhotaan, että ei sisustaminen kiinnosta, niin jonkun sinne kämppään on ne välttämättömyydet hommattava.
Mies yleensä saa sen ison taulutelkkarin hommattua kyllä.
Ja sekin pala huoneistoa, jonka mies haluaa sisutaa saa avioeron partaalle.
Kyse on siitä, että ei ole sisustamista lätkäistä tietokoneet kaikkine romppeineen huoneeseen, kasata siihen päälle kahvikuppia ja kaljatölkkiä, pitsalaatikkoa.
Tässäkin ketjussa on esitetty monta tapaa, miten tietokonenurkkauksen voi sisustaa. Jos mies sen tekee, tuskin on vaimolla moittimista.
Siis oikeasti sisustaa, ei vaan rääy kuin kolmivuotias, että mun lelut, ei saa koskee!
No mutta jos miestä kiinnostaa se krääsä ja johtokasat, ne on hänen mielestään ok ja kävevät. Niihin ei kulu kauheasti aikaa, eikä ne vaadi juurikaan työtä. Joten on helppoa elää kun ympäristö on sellainen mukava ja salliva.
Eli hänellä on ihan mielipide ja syyt noihin asioihin, ja tuntuu että sä et oikein kunnioita niitä. Mitä helevetin järkeä on tehdä kodista paikka jota pitää ylläpitää jatkuvasti, miksi tehdä asioita jotka vaativat jotain työtä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin hommata olohuoneeseen kaksi isoa pöytää, jolla toisella on ompelukone ja saumuri, toisella sitten leikkaan kankaat. Ompelutarvikkeille hankin ison kaapin. Mies ei ehkä tykkää, mutta tämähän on kummankin koti.
Tämä on oikeasti totta. En ole nähnyt yhtään kaksiota tai isompaakaan kämppää, jossa yhden huoneen kokonaisen nurkan vie naisen harrastuskamat.
Muu osa huoneistoa sitten onkin naisen valtakuntaa. Eikö sekään riitä?
Millä tavalla? En oikeasti ole tätä kenenkään kodissa nähnyt. Kyllä siellä ne ihan tavalliset sohvat ja muut on. Vai meinaatko, että jos mies sisustaa, kodissa ei ole sohvaa, lipastoa, ruokapöytää...Tämä on niin tätä. Yhden kaverin isä paasasi kerran, että on se stanaa, kun kaikissa kerrostaloasunnoissa on vaan naisten tarvikkeita, hellaa ja tiskipöytää, mutta ei mitään miehille kun höyläpenkkiä. Jep.
Jos miestä ei tippaakaan jotkut verhot tai sohvan väri kiinnosta, ne jää naiselle "valtakunnaksi". Jos kiinnostaa, osaa varmaan kertoa ja tuoda mielipiteensä julki.
Mutta jos on, kuten aina uhotaan, että ei sisustaminen kiinnosta, niin jonkun sinne kämppään on ne välttämättömyydet hommattava.
Mies yleensä saa sen ison taulutelkkarin hommattua kyllä.
Ja sekin pala huoneistoa, jonka mies haluaa sisutaa saa avioeron partaalle.
Kyse on siitä, että ei ole sisustamista lätkäistä tietokoneet kaikkine romppeineen huoneeseen, kasata siihen päälle kahvikuppia ja kaljatölkkiä, pitsalaatikkoa.
Tässäkin ketjussa on esitetty monta tapaa, miten tietokonenurkkauksen voi sisustaa. Jos mies sen tekee, tuskin on vaimolla moittimista.
Siis oikeasti sisustaa, ei vaan rääy kuin kolmivuotias, että mun lelut, ei saa koskee!
No mutta jos miestä kiinnostaa se krääsä ja johtokasat, ne on hänen mielestään ok ja kävevät. Niihin ei kulu kauheasti aikaa, eikä ne vaadi juurikaan työtä. Joten on helppoa elää kun ympäristö on sellainen mukava ja salliva.
Eli hänellä on ihan mielipide ja syyt noihin asioihin, ja tuntuu että sä et oikein kunnioita niitä. Mitä helevetin järkeä on tehdä kodista paikka jota pitää ylläpitää jatkuvasti, miksi tehdä asioita jotka vaativat jotain työtä?
Siis onko se molempien koti, vai eikö ole?
On kummallinen ajatus, joka ainakin täällä toistuu koko ajan, että vain hän, joka on sotkuisampi ja välinpitämättömämpi yhteisen kodin viihtyvyyden suhteen on oikeutettu elämään kuten tahtoo ja vaatia tälle toiminnalle kunnioitusta.
Jos koti on molempien, ei toisen tarvitse päivittäin ärsyyntyä toisen krääsästä ja johdoista, kuten ei kodin tarvitse olla pinkkivalkoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas kirjoitti:
A) Macillä voi pelata,myös tuolla minun 2013 macbook airilla - ei tosin uusimpia räiskintöjä kaikilla herkuilla
Eli sillä ei voi pelata.
Miksi nämä mäkkihörhöt änkevät aina joka paikkaan vänkäämään että kato nyt tällä voi pelata miinaharavaa, sehän riittää!!!
Pelaan Call of Dutyä melkein puoli-ammattimaisesti kaikki DLSS-herkut päällä jota ei löydy kuin RTX-korteista todella korkealla resoluutiolla ja 120hz virkistystaajuudella. Jos laite ei tähän pysty niin se ei sillon tarpeita täytä.
Oma työ/pelipöytäni on musta ja massiivipuuta. Näytöt on mustia, ja tyylikkäästi liikuteltavilla kaasuvarsilla varustettuna. Näppäimistö on mekaaninen täysmusta. Kaijuttimet ovat mustat. Työhuoneeni seinät ovat mustia, Teslani on musta! Olen neljääkymppiä lähestyvä isäpappa, eli palstalaisten arviolla varmaankin iso ihmislapsi, miten kehtaakin enää tuossa iässä harrastaa jotain mitä rakastaa.
AP:n sisustusflowin parannukseksi suosittelen sisustamaan sen tietokonenurkan miehen maun mukaan mutta naisen tyylikkyydellä. Komeita leffa/pelijulisteita vaikka, viherkasvia pöydälle, pöytälaatikosto romuille yms, ei siitä tarvitse tehdä jotain kuolemantylsänvalkoista tai naisellisen pinkkiä että näyttää hyvältä.
Minä taas kehottaisin, että mies ihan itse sisustaa nurkkansa tyylikkäästi, ei kai siihen naista tarvita. Siitä voidaan olla eri mieltä ja ollaankin, onko jotkut julisteet tyylikkäitä, minusta ei, ihan sama onko joku leffajuliste vaiko elä, naura-taulu, kaikki musta jotenkin mälsiä. Ellei juliste sitten ihan oikeasti ole joku alkuperäinen juliste kunnon raameissa, siis oikeasti julkaistu esim. 1970-luvulla eikä mikään kopio. Itse en myös naisena huoli viherkasvia pöydälle.
Toisin sanoen, mies ihan itse hommatkoon pöytälaatikkonsa romuilleen.
No aivan. Jostain syystä sen naisen pitäisi miehen maun mukaan innostua sisustamaan.
Kiinnostaisi tietää, miten tässäkin perheessä tila jakautuu, onko vaimolla myös oma työhuone, jossa saa sisustaa pinkillä ja kuolemantylsänvalkoisella.
Ai niin, mutta eihän se vaimo harrasta mitään, mitä rakastaa, sille riittää keittiössä puuhailu ja lasten vaatteiden hankinta. Läppäriltä voi katsoa reseptejä ja kirppareita.
No se joku syy on tässä AP:n tapauksessa se että mies on tyytyväinen mutta muija marmattaa sisustuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas kirjoitti:
A) Macillä voi pelata,myös tuolla minun 2013 macbook airilla - ei tosin uusimpia räiskintöjä kaikilla herkuilla
Eli sillä ei voi pelata.
Miksi nämä mäkkihörhöt änkevät aina joka paikkaan vänkäämään että kato nyt tällä voi pelata miinaharavaa, sehän riittää!!!
Pelaan Call of Dutyä melkein puoli-ammattimaisesti kaikki DLSS-herkut päällä jota ei löydy kuin RTX-korteista todella korkealla resoluutiolla ja 120hz virkistystaajuudella. Jos laite ei tähän pysty niin se ei sillon tarpeita täytä.
Oma työ/pelipöytäni on musta ja massiivipuuta. Näytöt on mustia, ja tyylikkäästi liikuteltavilla kaasuvarsilla varustettuna. Näppäimistö on mekaaninen täysmusta. Kaijuttimet ovat mustat. Työhuoneeni seinät ovat mustia, Teslani on musta! Olen neljääkymppiä lähestyvä isäpappa, eli palstalaisten arviolla varmaankin iso ihmislapsi, miten kehtaakin enää tuossa iässä harrastaa jotain mitä rakastaa.
AP:n sisustusflowin parannukseksi suosittelen sisustamaan sen tietokonenurkan miehen maun mukaan mutta naisen tyylikkyydellä. Komeita leffa/pelijulisteita vaikka, viherkasvia pöydälle, pöytälaatikosto romuille yms, ei siitä tarvitse tehdä jotain kuolemantylsänvalkoista tai naisellisen pinkkiä että näyttää hyvältä.
Minä taas kehottaisin, että mies ihan itse sisustaa nurkkansa tyylikkäästi, ei kai siihen naista tarvita. Siitä voidaan olla eri mieltä ja ollaankin, onko jotkut julisteet tyylikkäitä, minusta ei, ihan sama onko joku leffajuliste vaiko elä, naura-taulu, kaikki musta jotenkin mälsiä. Ellei juliste sitten ihan oikeasti ole joku alkuperäinen juliste kunnon raameissa, siis oikeasti julkaistu esim. 1970-luvulla eikä mikään kopio. Itse en myös naisena huoli viherkasvia pöydälle.
Toisin sanoen, mies ihan itse hommatkoon pöytälaatikkonsa romuilleen.
No aivan. Jostain syystä sen naisen pitäisi miehen maun mukaan innostua sisustamaan.
Kiinnostaisi tietää, miten tässäkin perheessä tila jakautuu, onko vaimolla myös oma työhuone, jossa saa sisustaa pinkillä ja kuolemantylsänvalkoisella.
Ai niin, mutta eihän se vaimo harrasta mitään, mitä rakastaa, sille riittää keittiössä puuhailu ja lasten vaatteiden hankinta. Läppäriltä voi katsoa reseptejä ja kirppareita.
No se joku syy on tässä AP:n tapauksessa se että mies on tyytyväinen mutta muija marmattaa sisustuksesta.
Mun mies marmattaa mun kirjoista. Onko ok, että jatkan vain niiden kasaamista vähän joka paikkaan, seinänvierille, hyllystön päälle ja ikkunalaudoille?
Vai olisko korrektia kumminkin hommata varastointilaatikoita, jotka voi nätisti pinota jonnekin tai viedä vaikka vintille niitä, joita ei lue?
Mitenkähän onkin, että olen päätynyt tohon alimmaiseen, vaikka sinkkuna säilytin niitä ylimmäisen tavan mukaan...enkä tiiä miks se mies marmattaa, varmaan on joku kontrollifriikki flow-mies sitten. Kun ei kestä kaksiossa kirjapinoja.
Meillä molempien olemassa olo saa näkyä ja sisustus syntyi siitä kun vaan läntättiin roinamme samaan asuntoon. Enää ei edes kaikesta muisteta mikä oli alunperin kumman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin hommata olohuoneeseen kaksi isoa pöytää, jolla toisella on ompelukone ja saumuri, toisella sitten leikkaan kankaat. Ompelutarvikkeille hankin ison kaapin. Mies ei ehkä tykkää, mutta tämähän on kummankin koti.
Tämä on oikeasti totta. En ole nähnyt yhtään kaksiota tai isompaakaan kämppää, jossa yhden huoneen kokonaisen nurkan vie naisen harrastuskamat.
Muu osa huoneistoa sitten onkin naisen valtakuntaa. Eikö sekään riitä?
Millä tavalla? En oikeasti ole tätä kenenkään kodissa nähnyt. Kyllä siellä ne ihan tavalliset sohvat ja muut on. Vai meinaatko, että jos mies sisustaa, kodissa ei ole sohvaa, lipastoa, ruokapöytää...Tämä on niin tätä. Yhden kaverin isä paasasi kerran, että on se stanaa, kun kaikissa kerrostaloasunnoissa on vaan naisten tarvikkeita, hellaa ja tiskipöytää, mutta ei mitään miehille kun höyläpenkkiä. Jep.
Jos miestä ei tippaakaan jotkut verhot tai sohvan väri kiinnosta, ne jää naiselle "valtakunnaksi". Jos kiinnostaa, osaa varmaan kertoa ja tuoda mielipiteensä julki.
Mutta jos on, kuten aina uhotaan, että ei sisustaminen kiinnosta, niin jonkun sinne kämppään on ne välttämättömyydet hommattava.
Mies yleensä saa sen ison taulutelkkarin hommattua kyllä.
Ja sekin pala huoneistoa, jonka mies haluaa sisutaa saa avioeron partaalle.
Kyse on siitä, että ei ole sisustamista lätkäistä tietokoneet kaikkine romppeineen huoneeseen, kasata siihen päälle kahvikuppia ja kaljatölkkiä, pitsalaatikkoa.
Tässäkin ketjussa on esitetty monta tapaa, miten tietokonenurkkauksen voi sisustaa. Jos mies sen tekee, tuskin on vaimolla moittimista.
Siis oikeasti sisustaa, ei vaan rääy kuin kolmivuotias, että mun lelut, ei saa koskee!
No mutta jos miestä kiinnostaa se krääsä ja johtokasat, ne on hänen mielestään ok ja kävevät. Niihin ei kulu kauheasti aikaa, eikä ne vaadi juurikaan työtä. Joten on helppoa elää kun ympäristö on sellainen mukava ja salliva.
Eli hänellä on ihan mielipide ja syyt noihin asioihin, ja tuntuu että sä et oikein kunnioita niitä. Mitä helevetin järkeä on tehdä kodista paikka jota pitää ylläpitää jatkuvasti, miksi tehdä asioita jotka vaativat jotain työtä?
Siis onko se molempien koti, vai eikö ole?
On kummallinen ajatus, joka ainakin täällä toistuu koko ajan, että vain hän, joka on sotkuisampi ja välinpitämättömämpi yhteisen kodin viihtyvyyden suhteen on oikeutettu elämään kuten tahtoo ja vaatia tälle toiminnalle kunnioitusta.
Jos koti on molempien, ei toisen tarvitse päivittäin ärsyyntyä toisen krääsästä ja johdoista, kuten ei kodin tarvitse olla pinkkivalkoinen.
Tajua nyt että se ei ole välinpitämättömyyttä, vaan se on tapa sisustaa ja elää. Ei ole mitään normia johon pitää pyrkiä näissä asioissa. On vain käytännön ja viihtyisyyden ja estetiikan vaatimukset, ja ne on ihan täysin makuasioita. Ei estetiikka ole mikään sellainen asia, että sen pitäisi mennä käytännön seikkojen yli kuitenkaan.
Se nimenomaan on molempien koti, toisen on siedettävä sitä harmoniaa ja toisen on siedettävä niitä johtokasoja. Noita voi ihan hyvin olla samassa taloudessa, mutta ei kumpaakaan liikaa. Kumpikin tekee myönnytyksiä tietenkin, kuka nyt yksin päättää asioista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin hommata olohuoneeseen kaksi isoa pöytää, jolla toisella on ompelukone ja saumuri, toisella sitten leikkaan kankaat. Ompelutarvikkeille hankin ison kaapin. Mies ei ehkä tykkää, mutta tämähän on kummankin koti.
Tämä on oikeasti totta. En ole nähnyt yhtään kaksiota tai isompaakaan kämppää, jossa yhden huoneen kokonaisen nurkan vie naisen harrastuskamat.
Muu osa huoneistoa sitten onkin naisen valtakuntaa. Eikö sekään riitä?
Millä tavalla? En oikeasti ole tätä kenenkään kodissa nähnyt. Kyllä siellä ne ihan tavalliset sohvat ja muut on. Vai meinaatko, että jos mies sisustaa, kodissa ei ole sohvaa, lipastoa, ruokapöytää...Tämä on niin tätä. Yhden kaverin isä paasasi kerran, että on se stanaa, kun kaikissa kerrostaloasunnoissa on vaan naisten tarvikkeita, hellaa ja tiskipöytää, mutta ei mitään miehille kun höyläpenkkiä. Jep.
Jos miestä ei tippaakaan jotkut verhot tai sohvan väri kiinnosta, ne jää naiselle "valtakunnaksi". Jos kiinnostaa, osaa varmaan kertoa ja tuoda mielipiteensä julki.
Mutta jos on, kuten aina uhotaan, että ei sisustaminen kiinnosta, niin jonkun sinne kämppään on ne välttämättömyydet hommattava.
Mies yleensä saa sen ison taulutelkkarin hommattua kyllä.
Ja sekin pala huoneistoa, jonka mies haluaa sisutaa saa avioeron partaalle.
Kyse on siitä, että ei ole sisustamista lätkäistä tietokoneet kaikkine romppeineen huoneeseen, kasata siihen päälle kahvikuppia ja kaljatölkkiä, pitsalaatikkoa.
Tässäkin ketjussa on esitetty monta tapaa, miten tietokonenurkkauksen voi sisustaa. Jos mies sen tekee, tuskin on vaimolla moittimista.
Siis oikeasti sisustaa, ei vaan rääy kuin kolmivuotias, että mun lelut, ei saa koskee!
No mutta jos miestä kiinnostaa se krääsä ja johtokasat, ne on hänen mielestään ok ja kävevät. Niihin ei kulu kauheasti aikaa, eikä ne vaadi juurikaan työtä. Joten on helppoa elää kun ympäristö on sellainen mukava ja salliva.
Eli hänellä on ihan mielipide ja syyt noihin asioihin, ja tuntuu että sä et oikein kunnioita niitä. Mitä helevetin järkeä on tehdä kodista paikka jota pitää ylläpitää jatkuvasti, miksi tehdä asioita jotka vaativat jotain työtä?
Kaikki elämässä tärkeät asiat, jotka haluaa säilyttää, vaativat jatkuvaa ylläpitoa ja jotain työtä. Jos tämän tajuaa, ei jää yksinäiseksi pelailijaksi epäsiistiin kämppään.
Jep, ja toivon että se ap tajuaa miehensä arvon esimerkiksi, eikä vaadi häntä muuttumaan liikaa vain siksi että ap:n mielestä miehen tavarat ovat epäsiistin oloisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä molempien olemassa olo saa näkyä ja sisustus syntyi siitä kun vaan läntättiin roinamme samaan asuntoon. Enää ei edes kaikesta muisteta mikä oli alunperin kumman.
Näin meilläkin. Yhtään uutta huonekalua emme ostaneet, emmekä ole ostaneet tässä yhteiselon aikana, nyt 6 v.
Mutta kyllä me mieluusti ja paljon keskusteltiin siitä, miten me yhteisen romppeemme läntätään samaan asuntoon. Väitän, että ollaan tehty fiksuja ja hauskoja ratkaisuja.
Lisäksi molempia kiinnostaa se, että asuntomme on koti, ei mikään pölyinen, likainen roinakasa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin hommata olohuoneeseen kaksi isoa pöytää, jolla toisella on ompelukone ja saumuri, toisella sitten leikkaan kankaat. Ompelutarvikkeille hankin ison kaapin. Mies ei ehkä tykkää, mutta tämähän on kummankin koti.
Tämä on oikeasti totta. En ole nähnyt yhtään kaksiota tai isompaakaan kämppää, jossa yhden huoneen kokonaisen nurkan vie naisen harrastuskamat.
Muu osa huoneistoa sitten onkin naisen valtakuntaa. Eikö sekään riitä?
Millä tavalla? En oikeasti ole tätä kenenkään kodissa nähnyt. Kyllä siellä ne ihan tavalliset sohvat ja muut on. Vai meinaatko, että jos mies sisustaa, kodissa ei ole sohvaa, lipastoa, ruokapöytää...Tämä on niin tätä. Yhden kaverin isä paasasi kerran, että on se stanaa, kun kaikissa kerrostaloasunnoissa on vaan naisten tarvikkeita, hellaa ja tiskipöytää, mutta ei mitään miehille kun höyläpenkkiä. Jep.
Jos miestä ei tippaakaan jotkut verhot tai sohvan väri kiinnosta, ne jää naiselle "valtakunnaksi". Jos kiinnostaa, osaa varmaan kertoa ja tuoda mielipiteensä julki.
Mutta jos on, kuten aina uhotaan, että ei sisustaminen kiinnosta, niin jonkun sinne kämppään on ne välttämättömyydet hommattava.
Mies yleensä saa sen ison taulutelkkarin hommattua kyllä.
Ja sekin pala huoneistoa, jonka mies haluaa sisutaa saa avioeron partaalle.
Kyse on siitä, että ei ole sisustamista lätkäistä tietokoneet kaikkine romppeineen huoneeseen, kasata siihen päälle kahvikuppia ja kaljatölkkiä, pitsalaatikkoa.
Tässäkin ketjussa on esitetty monta tapaa, miten tietokonenurkkauksen voi sisustaa. Jos mies sen tekee, tuskin on vaimolla moittimista.
Siis oikeasti sisustaa, ei vaan rääy kuin kolmivuotias, että mun lelut, ei saa koskee!
No mutta jos miestä kiinnostaa se krääsä ja johtokasat, ne on hänen mielestään ok ja kävevät. Niihin ei kulu kauheasti aikaa, eikä ne vaadi juurikaan työtä. Joten on helppoa elää kun ympäristö on sellainen mukava ja salliva.
Eli hänellä on ihan mielipide ja syyt noihin asioihin, ja tuntuu että sä et oikein kunnioita niitä. Mitä helevetin järkeä on tehdä kodista paikka jota pitää ylläpitää jatkuvasti, miksi tehdä asioita jotka vaativat jotain työtä?
Siis onko se molempien koti, vai eikö ole?
On kummallinen ajatus, joka ainakin täällä toistuu koko ajan, että vain hän, joka on sotkuisampi ja välinpitämättömämpi yhteisen kodin viihtyvyyden suhteen on oikeutettu elämään kuten tahtoo ja vaatia tälle toiminnalle kunnioitusta.
Jos koti on molempien, ei toisen tarvitse päivittäin ärsyyntyä toisen krääsästä ja johdoista, kuten ei kodin tarvitse olla pinkkivalkoinen.
Tajua nyt että se ei ole välinpitämättömyyttä, vaan se on tapa sisustaa ja elää. Ei ole mitään normia johon pitää pyrkiä näissä asioissa. On vain käytännön ja viihtyisyyden ja estetiikan vaatimukset, ja ne on ihan täysin makuasioita. Ei estetiikka ole mikään sellainen asia, että sen pitäisi mennä käytännön seikkojen yli kuitenkaan.
Se nimenomaan on molempien koti, toisen on siedettävä sitä harmoniaa ja toisen on siedettävä niitä johtokasoja. Noita voi ihan hyvin olla samassa taloudessa, mutta ei kumpaakaan liikaa. Kumpikin tekee myönnytyksiä tietenkin, kuka nyt yksin päättää asioista?
Tajua nyt, että ei ole mitään "yhdessä päättämistä" se, että toinen joutuu sietämään asiaa, jota ei siedä. Minä näin, että mun miestä ärsytti mun kirjapinot ja ymmärrän häntä, jkoska hänellehän ne on vain tilaa vieviä, turhia kapistuksia, ei häntä kiinnosta niitä lukea, eikä edes kiinnosta, mitä niissä lukee.
Niin miksi me "yhdessä päätettäisiin", että se nyt vaan on mun tapa elää ja on kamalan käytännöllistä mulle.
Ja hauska toikin: mutta ei liikaa. Kuka siitä sitten "yhdessä" päättää, mikä on liikaa?
Lisäksi: ne johtokasat tarvitsee selvittää vain kerran. Yhden kerran. Sen jälkeen niitä ei tarvitse setviä, ellei nyt joka päivä ole ostamassa jotain uutta johdollista. Miksi siis "päätettäisiin yhdessä" antaa niiden "käytönnöllisesti" olla tuossa, missä ne toista ärsyttää?
Mä en käsitä sitä, että parisuhteessa ei saa vaan joku ärsyttää niin, että sille asialle vaan tehdään sit jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin hommata olohuoneeseen kaksi isoa pöytää, jolla toisella on ompelukone ja saumuri, toisella sitten leikkaan kankaat. Ompelutarvikkeille hankin ison kaapin. Mies ei ehkä tykkää, mutta tämähän on kummankin koti.
Tämä on oikeasti totta. En ole nähnyt yhtään kaksiota tai isompaakaan kämppää, jossa yhden huoneen kokonaisen nurkan vie naisen harrastuskamat.
Muu osa huoneistoa sitten onkin naisen valtakuntaa. Eikö sekään riitä?
Millä tavalla? En oikeasti ole tätä kenenkään kodissa nähnyt. Kyllä siellä ne ihan tavalliset sohvat ja muut on. Vai meinaatko, että jos mies sisustaa, kodissa ei ole sohvaa, lipastoa, ruokapöytää...Tämä on niin tätä. Yhden kaverin isä paasasi kerran, että on se stanaa, kun kaikissa kerrostaloasunnoissa on vaan naisten tarvikkeita, hellaa ja tiskipöytää, mutta ei mitään miehille kun höyläpenkkiä. Jep.
Jos miestä ei tippaakaan jotkut verhot tai sohvan väri kiinnosta, ne jää naiselle "valtakunnaksi". Jos kiinnostaa, osaa varmaan kertoa ja tuoda mielipiteensä julki.
Mutta jos on, kuten aina uhotaan, että ei sisustaminen kiinnosta, niin jonkun sinne kämppään on ne välttämättömyydet hommattava.
Mies yleensä saa sen ison taulutelkkarin hommattua kyllä.
Ja sekin pala huoneistoa, jonka mies haluaa sisutaa saa avioeron partaalle.
Kyse on siitä, että ei ole sisustamista lätkäistä tietokoneet kaikkine romppeineen huoneeseen, kasata siihen päälle kahvikuppia ja kaljatölkkiä, pitsalaatikkoa.
Tässäkin ketjussa on esitetty monta tapaa, miten tietokonenurkkauksen voi sisustaa. Jos mies sen tekee, tuskin on vaimolla moittimista.
Siis oikeasti sisustaa, ei vaan rääy kuin kolmivuotias, että mun lelut, ei saa koskee!
No mutta jos miestä kiinnostaa se krääsä ja johtokasat, ne on hänen mielestään ok ja kävevät. Niihin ei kulu kauheasti aikaa, eikä ne vaadi juurikaan työtä. Joten on helppoa elää kun ympäristö on sellainen mukava ja salliva.
Eli hänellä on ihan mielipide ja syyt noihin asioihin, ja tuntuu että sä et oikein kunnioita niitä. Mitä helevetin järkeä on tehdä kodista paikka jota pitää ylläpitää jatkuvasti, miksi tehdä asioita jotka vaativat jotain työtä?
Siis onko se molempien koti, vai eikö ole?
On kummallinen ajatus, joka ainakin täällä toistuu koko ajan, että vain hän, joka on sotkuisampi ja välinpitämättömämpi yhteisen kodin viihtyvyyden suhteen on oikeutettu elämään kuten tahtoo ja vaatia tälle toiminnalle kunnioitusta.
Jos koti on molempien, ei toisen tarvitse päivittäin ärsyyntyä toisen krääsästä ja johdoista, kuten ei kodin tarvitse olla pinkkivalkoinen.
Tajua nyt että se ei ole välinpitämättömyyttä, vaan se on tapa sisustaa ja elää. Ei ole mitään normia johon pitää pyrkiä näissä asioissa. On vain käytännön ja viihtyisyyden ja estetiikan vaatimukset, ja ne on ihan täysin makuasioita. Ei estetiikka ole mikään sellainen asia, että sen pitäisi mennä käytännön seikkojen yli kuitenkaan.
Se nimenomaan on molempien koti, toisen on siedettävä sitä harmoniaa ja toisen on siedettävä niitä johtokasoja. Noita voi ihan hyvin olla samassa taloudessa, mutta ei kumpaakaan liikaa. Kumpikin tekee myönnytyksiä tietenkin, kuka nyt yksin päättää asioista?
Eri, mutta kyllä se on välinpitämättömyyttä, jos ei viitsi johtokasoja setviä, mikäli ne toista ärsyttää. Nykyään tohon on vaikka mitä ratkaisuja, joita suurin osa konetta etenkin pienissä tiloissa pitävä kyllä hankkii automaattisesti, ilman että siihen tarttee jonkun toisen patistella.
Mitään käytännön seikkaa en keksi, miksi johtoja kannattaisi olla setvimättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin hommata olohuoneeseen kaksi isoa pöytää, jolla toisella on ompelukone ja saumuri, toisella sitten leikkaan kankaat. Ompelutarvikkeille hankin ison kaapin. Mies ei ehkä tykkää, mutta tämähän on kummankin koti.
Tämä on oikeasti totta. En ole nähnyt yhtään kaksiota tai isompaakaan kämppää, jossa yhden huoneen kokonaisen nurkan vie naisen harrastuskamat.
Muu osa huoneistoa sitten onkin naisen valtakuntaa. Eikö sekään riitä?
Millä tavalla? En oikeasti ole tätä kenenkään kodissa nähnyt. Kyllä siellä ne ihan tavalliset sohvat ja muut on. Vai meinaatko, että jos mies sisustaa, kodissa ei ole sohvaa, lipastoa, ruokapöytää...Tämä on niin tätä. Yhden kaverin isä paasasi kerran, että on se stanaa, kun kaikissa kerrostaloasunnoissa on vaan naisten tarvikkeita, hellaa ja tiskipöytää, mutta ei mitään miehille kun höyläpenkkiä. Jep.
Jos miestä ei tippaakaan jotkut verhot tai sohvan väri kiinnosta, ne jää naiselle "valtakunnaksi". Jos kiinnostaa, osaa varmaan kertoa ja tuoda mielipiteensä julki.
Mutta jos on, kuten aina uhotaan, että ei sisustaminen kiinnosta, niin jonkun sinne kämppään on ne välttämättömyydet hommattava.
Mies yleensä saa sen ison taulutelkkarin hommattua kyllä.
Ja sekin pala huoneistoa, jonka mies haluaa sisutaa saa avioeron partaalle.
Kyse on siitä, että ei ole sisustamista lätkäistä tietokoneet kaikkine romppeineen huoneeseen, kasata siihen päälle kahvikuppia ja kaljatölkkiä, pitsalaatikkoa.
Tässäkin ketjussa on esitetty monta tapaa, miten tietokonenurkkauksen voi sisustaa. Jos mies sen tekee, tuskin on vaimolla moittimista.
Siis oikeasti sisustaa, ei vaan rääy kuin kolmivuotias, että mun lelut, ei saa koskee!
No mutta jos miestä kiinnostaa se krääsä ja johtokasat, ne on hänen mielestään ok ja kävevät. Niihin ei kulu kauheasti aikaa, eikä ne vaadi juurikaan työtä. Joten on helppoa elää kun ympäristö on sellainen mukava ja salliva.
Eli hänellä on ihan mielipide ja syyt noihin asioihin, ja tuntuu että sä et oikein kunnioita niitä. Mitä helevetin järkeä on tehdä kodista paikka jota pitää ylläpitää jatkuvasti, miksi tehdä asioita jotka vaativat jotain työtä?
Sähkölaitteet kerää pölyä ja sotkuinen johtoläjä se vasta pölyä kerääkin. Tosi kivan näköistä, kun laitteet on ihan harmaina ja lattialla on kilon painoinen iso pölypallo. Henki alkaa vinkua jo ajatuksestakin. Se pelinurkkauksen omistaja saa olla ahkera pölynpyyhkijä.
Ovat myös tulipaloriski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos antaisit miehellesi omaa tilaa. Jos et tee sitä ajoissa, menevät lusikat jakoon, koti on myös miehesi koti, toistaiseksi. Että jos sisustus on sinulle noin tavattoman tärkeää, elä yksin ja keskustele sisustus-flown kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas kirjoitti:
A) Macillä voi pelata,myös tuolla minun 2013 macbook airilla - ei tosin uusimpia räiskintöjä kaikilla herkuilla
Eli sillä ei voi pelata.
Miksi nämä mäkkihörhöt änkevät aina joka paikkaan vänkäämään että kato nyt tällä voi pelata miinaharavaa, sehän riittää!!!
Pelaan Call of Dutyä melkein puoli-ammattimaisesti kaikki DLSS-herkut päällä jota ei löydy kuin RTX-korteista todella korkealla resoluutiolla ja 120hz virkistystaajuudella. Jos laite ei tähän pysty niin se ei sillon tarpeita täytä.
Oma työ/pelipöytäni on musta ja massiivipuuta. Näytöt on mustia, ja tyylikkäästi liikuteltavilla kaasuvarsilla varustettuna. Näppäimistö on mekaaninen täysmusta. Kaijuttimet ovat mustat. Työhuoneeni seinät ovat mustia, Teslani on musta! Olen neljääkymppiä lähestyvä isäpappa, eli palstalaisten arviolla varmaankin iso ihmislapsi, miten kehtaakin enää tuossa iässä harrastaa jotain mitä rakastaa.
AP:n sisustusflowin parannukseksi suosittelen sisustamaan sen tietokonenurkan miehen maun mukaan mutta naisen tyylikkyydellä. Komeita leffa/pelijulisteita vaikka, viherkasvia pöydälle, pöytälaatikosto romuille yms, ei siitä tarvitse tehdä jotain kuolemantylsänvalkoista tai naisellisen pinkkiä että näyttää hyvältä.
Minä taas kehottaisin, että mies ihan itse sisustaa nurkkansa tyylikkäästi, ei kai siihen naista tarvita. Siitä voidaan olla eri mieltä ja ollaankin, onko jotkut julisteet tyylikkäitä, minusta ei, ihan sama onko joku leffajuliste vaiko elä, naura-taulu, kaikki musta jotenkin mälsiä. Ellei juliste sitten ihan oikeasti ole joku alkuperäinen juliste kunnon raameissa, siis oikeasti julkaistu esim. 1970-luvulla eikä mikään kopio. Itse en myös naisena huoli viherkasvia pöydälle.
Toisin sanoen, mies ihan itse hommatkoon pöytälaatikkonsa romuilleen.
No aivan. Jostain syystä sen naisen pitäisi miehen maun mukaan innostua sisustamaan.
Kiinnostaisi tietää, miten tässäkin perheessä tila jakautuu, onko vaimolla myös oma työhuone, jossa saa sisustaa pinkillä ja kuolemantylsänvalkoisella.
Ai niin, mutta eihän se vaimo harrasta mitään, mitä rakastaa, sille riittää keittiössä puuhailu ja lasten vaatteiden hankinta. Läppäriltä voi katsoa reseptejä ja kirppareita.
No se joku syy on tässä AP:n tapauksessa se että mies on tyytyväinen mutta muija marmattaa sisustuksesta.
Mun mies marmattaa mun kirjoista. Onko ok, että jatkan vain niiden kasaamista vähän joka paikkaan, seinänvierille, hyllystön päälle ja ikkunalaudoille?
Vai olisko korrektia kumminkin hommata varastointilaatikoita, jotka voi nätisti pinota jonnekin tai viedä vaikka vintille niitä, joita ei lue?
Mitenkähän onkin, että olen päätynyt tohon alimmaiseen, vaikka sinkkuna säilytin niitä ylimmäisen tavan mukaan...enkä tiiä miks se mies marmattaa, varmaan on joku kontrollifriikki flow-mies sitten. Kun ei kestä kaksiossa kirjapinoja.
Ette ole kirjahyllystä kuulleet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas kirjoitti:
A) Macillä voi pelata,myös tuolla minun 2013 macbook airilla - ei tosin uusimpia räiskintöjä kaikilla herkuilla
Eli sillä ei voi pelata.
Miksi nämä mäkkihörhöt änkevät aina joka paikkaan vänkäämään että kato nyt tällä voi pelata miinaharavaa, sehän riittää!!!
Pelaan Call of Dutyä melkein puoli-ammattimaisesti kaikki DLSS-herkut päällä jota ei löydy kuin RTX-korteista todella korkealla resoluutiolla ja 120hz virkistystaajuudella. Jos laite ei tähän pysty niin se ei sillon tarpeita täytä.
Oma työ/pelipöytäni on musta ja massiivipuuta. Näytöt on mustia, ja tyylikkäästi liikuteltavilla kaasuvarsilla varustettuna. Näppäimistö on mekaaninen täysmusta. Kaijuttimet ovat mustat. Työhuoneeni seinät ovat mustia, Teslani on musta! Olen neljääkymppiä lähestyvä isäpappa, eli palstalaisten arviolla varmaankin iso ihmislapsi, miten kehtaakin enää tuossa iässä harrastaa jotain mitä rakastaa.
AP:n sisustusflowin parannukseksi suosittelen sisustamaan sen tietokonenurkan miehen maun mukaan mutta naisen tyylikkyydellä. Komeita leffa/pelijulisteita vaikka, viherkasvia pöydälle, pöytälaatikosto romuille yms, ei siitä tarvitse tehdä jotain kuolemantylsänvalkoista tai naisellisen pinkkiä että näyttää hyvältä.
Minä taas kehottaisin, että mies ihan itse sisustaa nurkkansa tyylikkäästi, ei kai siihen naista tarvita. Siitä voidaan olla eri mieltä ja ollaankin, onko jotkut julisteet tyylikkäitä, minusta ei, ihan sama onko joku leffajuliste vaiko elä, naura-taulu, kaikki musta jotenkin mälsiä. Ellei juliste sitten ihan oikeasti ole joku alkuperäinen juliste kunnon raameissa, siis oikeasti julkaistu esim. 1970-luvulla eikä mikään kopio. Itse en myös naisena huoli viherkasvia pöydälle.
Toisin sanoen, mies ihan itse hommatkoon pöytälaatikkonsa romuilleen.
No aivan. Jostain syystä sen naisen pitäisi miehen maun mukaan innostua sisustamaan.
Kiinnostaisi tietää, miten tässäkin perheessä tila jakautuu, onko vaimolla myös oma työhuone, jossa saa sisustaa pinkillä ja kuolemantylsänvalkoisella.
Ai niin, mutta eihän se vaimo harrasta mitään, mitä rakastaa, sille riittää keittiössä puuhailu ja lasten vaatteiden hankinta. Läppäriltä voi katsoa reseptejä ja kirppareita.
No se joku syy on tässä AP:n tapauksessa se että mies on tyytyväinen mutta muija marmattaa sisustuksesta.
Mun mies marmattaa mun kirjoista. Onko ok, että jatkan vain niiden kasaamista vähän joka paikkaan, seinänvierille, hyllystön päälle ja ikkunalaudoille?
Vai olisko korrektia kumminkin hommata varastointilaatikoita, jotka voi nätisti pinota jonnekin tai viedä vaikka vintille niitä, joita ei lue?
Mitenkähän onkin, että olen päätynyt tohon alimmaiseen, vaikka sinkkuna säilytin niitä ylimmäisen tavan mukaan...enkä tiiä miks se mies marmattaa, varmaan on joku kontrollifriikki flow-mies sitten. Kun ei kestä kaksiossa kirjapinoja.
Ette ole kirjahyllystä kuulleet?
Eri, mutta mitä merkitystä kirjahyllyllä tässä on? Eikös se ole niin, että toisen pitää vain sietää niitä kirjoja, oli ne missä oli, näytti miltä näytti, koti on kirjanomistajankin koti!
Nopeasti joo tuli ratkaisu tähän pulmaan, sisustuksellinen, pitäisi kirjahylly hommata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos antaisit miehellesi omaa tilaa. Jos et tee sitä ajoissa, menevät lusikat jakoon, koti on myös miehesi koti, toistaiseksi. Että jos sisustus on sinulle noin tavattoman tärkeää, elä yksin ja keskustele sisustus-flown kanssa.
Joo, pelailijat, jotka välittävät vain pelinurkastaan, ovat tunnettuja hyvästä keskustelutaidoistaan parisuhteessa.
Mitäs jos se pelailija ottaisi onkeensa täälläkin annetuista hyvistä vinkeistä ehostaa pelinurkkaansa kivemman näköiseksi?
Ja sisustushullut mammat vasta ovatkin hyviä keskustelemaan asiasta? Tai tekemään kompromissejä?
Vierailija kirjoitti:
Minusta kotona pitää kaikilla perheen jäsenillä olla hyvä elää. Lapsilla on onneksi yleensä oma huone, jossa voivat toteuttaa omia harrastuksia ja kokeilla omanlaista sisustusta. Valitettavasti meillä aikuisilla harvemmin on omia tiloja. Sitten, kun toiselle on tärkeää kodin tunnelma ja toiselle käytännöllisyys, molemmilla on omat harrastukset ja omat maut, tulee konflikti. Ikävää on myös se, että yleensä jos kodissa on ylimääräinen huone, hyvin usein se menee miehen peliharrastukseen, ainakin näin oman kokemuksen mukaan. Sitten ainoastaan yhdellä perheessä eli vaimolla ei ole mitään omaa tilaa. Olohuoneessa on perheen yhteinen tila ja makkarissa ei voi harrastaa, kun mies nukkuu. Jos ylimääräistä huonetta ei ole, mies kokee, että koko talo on vaimon päättämää ja nyt haluaa viedä vielä peliharrastuksenkin. Vaimo kokee, että mies on ainoa jonka harrastukselle on iso tila, joka rumentaa koko kodin ja hänen harrastuksensa on piilossa kaapissa.
Onneksi yleensä keskustelemalla löytyy joku ratkaisu. Sermi, kaappi pöytä, kauniimpi tuoe, johtojen järjestely, ledivalot pois päältä tai mitä vaan, että toisen rakas harrastus saa jäädä, mutta koti ei näytä teini-ikäisen huoneelta.
Hyvä ja asiallinen kirjoituksesi lässähti lopussa, kun oli pakko kaikesta huolimatta kuittailla, että mies on jäänyt teinin asteelle kun vielä pelaa.
M51
Loppujen lopuksi kyse on vain siitä, että nainen ei saa riittävästi mieheltään huomiota. Tämän seurauksena kaikki miehelle tärkeät asiat, mm. tietokone, stereot, pelit ja vehkeet aiheuttaa eripuraa. Kannattaa muistaa, että mies ei kuitenkaan ole noista valmis kokonaan luopumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kotona pitää kaikilla perheen jäsenillä olla hyvä elää. Lapsilla on onneksi yleensä oma huone, jossa voivat toteuttaa omia harrastuksia ja kokeilla omanlaista sisustusta. Valitettavasti meillä aikuisilla harvemmin on omia tiloja. Sitten, kun toiselle on tärkeää kodin tunnelma ja toiselle käytännöllisyys, molemmilla on omat harrastukset ja omat maut, tulee konflikti. Ikävää on myös se, että yleensä jos kodissa on ylimääräinen huone, hyvin usein se menee miehen peliharrastukseen, ainakin näin oman kokemuksen mukaan. Sitten ainoastaan yhdellä perheessä eli vaimolla ei ole mitään omaa tilaa. Olohuoneessa on perheen yhteinen tila ja makkarissa ei voi harrastaa, kun mies nukkuu. Jos ylimääräistä huonetta ei ole, mies kokee, että koko talo on vaimon päättämää ja nyt haluaa viedä vielä peliharrastuksenkin. Vaimo kokee, että mies on ainoa jonka harrastukselle on iso tila, joka rumentaa koko kodin ja hänen harrastuksensa on piilossa kaapissa.
Onneksi yleensä keskustelemalla löytyy joku ratkaisu. Sermi, kaappi pöytä, kauniimpi tuoe, johtojen järjestely, ledivalot pois päältä tai mitä vaan, että toisen rakas harrastus saa jäädä, mutta koti ei näytä teini-ikäisen huoneelta.
Hyvä ja asiallinen kirjoituksesi lässähti lopussa, kun oli pakko kaikesta huolimatta kuittailla, että mies on jäänyt teinin asteelle kun vielä pelaa.
M51
Niin no....
Onneksi yleensä keskustelemalla löytyy joku ratkaisu. Sermi, kaappi pöytä, kauniimpi tuoe, johtojen järjestely, ledivalot pois päältä tai mitä vaan, että toisen rakas harrastus saa jäädä, mutta koti ei näytä teini-ikäisen huoneelta.
itse ratkaisu on kyllä ihan sama, mitä muiden sanomana on haukuttu, eli nainen kalustaa ja sisustaa pelinurkkauksen muuhun sisustukseen sopivaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kotona pitää kaikilla perheen jäsenillä olla hyvä elää. Lapsilla on onneksi yleensä oma huone, jossa voivat toteuttaa omia harrastuksia ja kokeilla omanlaista sisustusta. Valitettavasti meillä aikuisilla harvemmin on omia tiloja. Sitten, kun toiselle on tärkeää kodin tunnelma ja toiselle käytännöllisyys, molemmilla on omat harrastukset ja omat maut, tulee konflikti. Ikävää on myös se, että yleensä jos kodissa on ylimääräinen huone, hyvin usein se menee miehen peliharrastukseen, ainakin näin oman kokemuksen mukaan. Sitten ainoastaan yhdellä perheessä eli vaimolla ei ole mitään omaa tilaa. Olohuoneessa on perheen yhteinen tila ja makkarissa ei voi harrastaa, kun mies nukkuu. Jos ylimääräistä huonetta ei ole, mies kokee, että koko talo on vaimon päättämää ja nyt haluaa viedä vielä peliharrastuksenkin. Vaimo kokee, että mies on ainoa jonka harrastukselle on iso tila, joka rumentaa koko kodin ja hänen harrastuksensa on piilossa kaapissa.
Onneksi yleensä keskustelemalla löytyy joku ratkaisu. Sermi, kaappi pöytä, kauniimpi tuoe, johtojen järjestely, ledivalot pois päältä tai mitä vaan, että toisen rakas harrastus saa jäädä, mutta koti ei näytä teini-ikäisen huoneelta.
Hyvä ja asiallinen kirjoituksesi lässähti lopussa, kun oli pakko kaikesta huolimatta kuittailla, että mies on jäänyt teinin asteelle kun vielä pelaa.
M51
Niin no....
Onneksi yleensä keskustelemalla löytyy joku ratkaisu. Sermi, kaappi pöytä, kauniimpi tuoe, johtojen järjestely, ledivalot pois päältä tai mitä vaan, että toisen rakas harrastus saa jäädä, mutta koti ei näytä teini-ikäisen huoneelta.
itse ratkaisu on kyllä ihan sama, mitä muiden sanomana on haukuttu, eli nainen kalustaa ja sisustaa pelinurkkauksen muuhun sisustukseen sopivaksi.
Jos huomasit, niin tuota ratkaisuosuutta ei arvosteltu mitenkään, vaan sitä miehen harrastuksen vähättelyä.
Tietokone/videopelaamista on harrastettu Suomessakin pitkästi yli 40 vuotta ja silti edelleen asenne tuntuu joillakin olevan, että kyse on lasten ja teinien harrastuksesta.
M51
Isot kajarit on tehty kompensoimaan pientä piliä kuten Audi, BMW ja Mersu.
Pienillä, laadukkailla kaiuttimilla saa paremman ääniympäristön huomaamattomasti, mutta tyylitaju ja iso pilihän pitää periä ja rahat Geneleciin tienata.