Mielipide: Liian moni syö nykyään mielialalääkkeitä. Sivuvaikutukset muuttavat ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vain huomauttaa, että kyllä depressiokin muuttaa ihmisen luonnetta, jopa aika paljon. Muutama läheiseni, jotka sairastuivat vaikeaan masennukseen, olivat kyllä ihan eri ihmisiä sairauden ajan. Ne ajatusrakennelmat eivät olleet terveen ihmisen ajatuksia. Kun ei mikään muu auttanut, ottivat kyllä mielialalääkettä. Lääkitys ei ollut mikään simasalabim-ratkaisu ja kesti kauan, ennen kuin palasivat omaksi itsekseen.

Ja simsalabim, masennus paranee itsekseen ajan kanssa ilman lääkitystäkin. On siis täysin mahdotonta sanoa johtuuko paraneminen lääkkeestä vai spontaanista paranemisesta. Tutkimuksetkin ovat tyypillisesti hyvin lyhyitä ja verrattuna lumeeseen ero on joka tapauksessa mitätön.

Päättäjistä on halvempaa lääkitä ihmisiä vuosia/vuosikymmeniä kuin järjestää terapia joihin kaikilla olisi varaa mutta lasku on oikeasti isompi lääkkeiden kohdalla kuin että kaikki saisi terapiaa, terapialla tulisi suurin osa nopeasti kuntoon ilman lääkkeitä ja se osa porukkaa joka oikeasti tarvitsee lääkkeitä saa niitä myös ja terapiaa. Tulisi paljon halvemmaksi hoitaa ihmiset kerralla kuntoon eikä antaa ongelmien pahentua mutta mitäpä minä tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Ilmankos naiset on nykyään niin läskejä ja vttumaisia. Siis naisethan niitä mielialalääkkeitä syö.

Urhoolliset soturimiehet sensijaan vaan tap paa itsensä, eikä siinä mitään, antakaa mennä vaan :) :)

Minulle lääkäri määräsi näitä ja kuukauden päästä totesi vastaanotolla miten hyvin lääke onkaan vaikuttanut ja olen paljon reippaampi kuin ennen lääkitystä. Vaikka sanoin ettei niistä oikein apua ole. Noh, tuli uusi aika kuukauden päästä ja läääri koki pillereiden yhä vaan parantaneen terveyttäni vielä enemmän. Sama taas kuukauden päästä. Ja jatka pysyvästi tätä lääkkeensyöntiä. Hienoa, että olin reipastunut niin paljon alusta ja lääkkeet olivat auttaneet niin paljon. Tosiasiassa hain pillerit apteekista, jotta lääkäri ei näe, että en hakenut niitä, mutta yhtään en siitä syönyt. Enkä syö. 

Taannoin sain kipuun mielialalääkettä niin puudutti koko alaosaston ja halut muutenkin 0, joten lopetin senkin. 

Suurin osa työttömistä on sairaudentunnottomia

Siksi he eivät ota lääkkeitään

No eikös se ole hyvä jos muuttaakin ihmistä parempaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Jännä että ihmisrotu on pärjännyt noin 200 000 vuotta ilman mielialalääkkeitä, mutta nyt se ei millään onnistu. Varmaan tosi terveellistä turruttaa tunne-elämä kemiallisesti vuodesta toiseen. Eihän se mitään paranna, naamioi vain. Väliaikaisesti ymmärrän, että pääsee pahimman yli, mutta että siitä tulee elämäntapa? Joku tässä mättää.

Oletko tosissasi?

Masennuslääkkeiden puuttuessa se turruttava aine on historian aikana ollut sitten jokin muu esim. oopiumi tai alkoholi. Luulen, etteivät ne mielestäni ole parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vain huomauttaa, että kyllä depressiokin muuttaa ihmisen luonnetta, jopa aika paljon. Muutama läheiseni, jotka sairastuivat vaikeaan masennukseen, olivat kyllä ihan eri ihmisiä sairauden ajan. Ne ajatusrakennelmat eivät olleet terveen ihmisen ajatuksia. Kun ei mikään muu auttanut, ottivat kyllä mielialalääkettä. Lääkitys ei ollut mikään simasalabim-ratkaisu ja kesti kauan, ennen kuin palasivat omaksi itsekseen.

Ja simsalabim, masennus paranee itsekseen ajan kanssa ilman lääkitystäkin. On siis täysin mahdotonta sanoa johtuuko paraneminen lääkkeestä vai spontaanista paranemisesta. Tutkimuksetkin ovat tyypillisesti hyvin lyhyitä ja verrattuna lumeeseen ero on joka tapauksessa mitätön.

Kenen masennus paranee ajan kanssa itsekseen?

Ehkä silloin, jos masennus on johtunut elämäntilanteesta, joka muuttuu helpommaksi.

Vierailija kirjoitti:

Päättäjistä on halvempaa lääkitä ihmisiä vuosia/vuosikymmeniä kuin järjestää terapia joihin kaikilla olisi varaa mutta lasku on oikeasti isompi lääkkeiden kohdalla kuin että kaikki saisi terapiaa, terapialla tulisi suurin osa nopeasti kuntoon ilman lääkkeitä ja se osa porukkaa joka oikeasti tarvitsee lääkkeitä saa niitä myös ja terapiaa. Tulisi paljon halvemmaksi hoitaa ihmiset kerralla kuntoon eikä antaa ongelmien pahentua mutta mitäpä minä tiedän.

Terapian lisäksi tarvittaisiin ihmisten aitoa ymmärtämistä yhteiskunnassa. Nykyään ollaan saatu selville aika paljon siitä, millainen ympäristö on hyväksi ihmisille, mutta huomioidaanko niitä asioita yhteiskunnan palveluiden ja kaupunginosien suunnittelussa.

Mulla on menossa venlafaksiinin lopetus. Olen avannut ne kapselit ja viikoittain otan sieltä niitä pieniä nappeja yhden enemmän pois. Nyt on menossa 62,5 mg aamuisin enkä ole kokenut mitään lopetusoireita.

Tiedän kyllä, mistä on kyse, koska olen joskus unohtanut ottaa aamulla lääkkeen ja sitten iltapäivällä on alkanut tulla sähköiskumaisia tuntemuksia.

En ala kiistelemään lääkkeiden tarpeellisuudesta. Koin vakavan masennuksen vaikea-asteisen jakson ja vahva epäily on, että en olisi tässä, jos en olisi lääkitystä saanut. Aikaa on mennyt 3 vuotta ja olen käynyt sekä kognitiivisessa psykoterapiassa että draamaterapiassa. Työssä olen pystynyt käymään normaalisti kahden vuoden ajan.

Luulo ei ole tiedon väärti.

Minä syön mielialalääkkeitä, ja ainoat sivuvaikutukset ovat olleet lähinnä tunteiden lievä (sic) latistuminen sekä satunnaiset häiriöt syvänäössä. Paino ei ole noussut (lääke itseasiassa hillitsee ahmimiskohtausten tuloa); seksi on yhtä hyvää kuin ennenkin ja laukean helposti; unettomuus ei vaivaa. 

Syön lääkkeitä, koska minulla on helvetin paha ahdistuneisuushäiriö sekä pakko-oireinen häiriö. Masennukseen mikään lääke ei ole tehonnut tippaakaan, mutta yksi lääkkeistäni nostaa kyllä toimintakykyä ja sen ansiosta saan pidettyä kotini suht siistinä sekä käytyä päivittäin pesulla itsekin. 

t. kolmekymppinen nainen

Mulle masennuslääke on ollut luojan lahja. Sain sen avulla itseni takaisin. Lääkkeitä määrätään väärin syin, vääriä lääkkeitä ja väärin annostuksin. Esimerkki syömäni lääke oli kaverille kamala kokemus, mutta se ei ole ihme, kun ei sen olisi koskaan kuulunut saada reseptiä siihen. Työterveyslääkäri puoskaroi. Psykiatri purki lääkityksen ja tarjosi avun, jonka kaveri olisi alunperin ansainnut.

En tykkää mielialalääkkeiden mustamaalauksesta, mutta niihin pitää suhtautua vakavasti — aivojen uudelleen virittely ei ole pikku juttu. Olin tosi onnekas, kun mulle löytyi niin sopiva lääke ja kliininen masennus menetti otteensa. Seksuaalisuus ja tunteet on ennallaan, tai itse asiassa monipuolisemmat kun ahdistus ja turtuneisuus ei peitä niitä alleen.

Tsemppiä kaikille mielenterveysongelmaisille. Mua harmittaa, että netin kauhutarinat lääkkeistä sai mut kärvistelemään niin kauan ennen kuin rohkaistuin hakemaan apua. Toivon, että löydätte toimivan hoidon, kuuluu siihen lääkkeet tai ei.

Minulle määrättiin mielialalääkkeitä, työterveyden toimesta, unettomuuteen, stressiin. Söin lääkkeitä 5 vuotta, kyllähän ne helpottivat, kun kaikki tunteet hävisivät. Elämä oli "puuroa", ei alamäkiä, ei myöskään ylämäkiä. Mikään ei kiinnostanut, töissä kävin, tunteita ei ollut, mikään ei oikein kunnolla kiinnostanut. Yt-neuvotteluissa sain potkut ja ajoin alas lääkityksen, vähensin annosta kuukausien ajan. Elämään tulivat valot, ihmeellistä kuinka erilaista kaikki on. Työttömänä, mutta paljon onnellisempana nykyään.

Jep. Itse olen syönyt lääkettä masennukseen nyt 7 kk, aloitusoireet olivat järkyttäviä. Nyt olo on kuitenkin tasaantunut. Kamalaa noissa on että ruokahalu lisääntyy järkyttävästi, paino on noussut jo 5 kiloa. Itsekurini ei riitä lopettamaan mässyttämistä joten olen miettinyt lääkityksen purkamista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JjJjees kyllä.

Tsiigatkaa Jordan Peterson settii.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tässä Jordan käy läpi semmoista settii että, mieliala lääkkeet ovat yleisimmin HAITAKSI..

Huume-Jordan taitaa olla nykyään 51% vihannes ja 49% sitä pihviä mitä se joka aterialla syö.

Petersonin vaimo kuoli ja mies meni siitä aika rikki, vähän rajaa nyt hei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vain huomauttaa, että kyllä depressiokin muuttaa ihmisen luonnetta, jopa aika paljon. Muutama läheiseni, jotka sairastuivat vaikeaan masennukseen, olivat kyllä ihan eri ihmisiä sairauden ajan. Ne ajatusrakennelmat eivät olleet terveen ihmisen ajatuksia. Kun ei mikään muu auttanut, ottivat kyllä mielialalääkettä. Lääkitys ei ollut mikään simasalabim-ratkaisu ja kesti kauan, ennen kuin palasivat omaksi itsekseen.

Ja simsalabim, masennus paranee itsekseen ajan kanssa ilman lääkitystäkin. On siis täysin mahdotonta sanoa johtuuko paraneminen lääkkeestä vai spontaanista paranemisesta. Tutkimuksetkin ovat tyypillisesti hyvin lyhyitä ja verrattuna lumeeseen ero on joka tapauksessa mitätön.

Eihän nuo lääkkeet sitä juurisyytä paranna, vaan hillitsevät oireita niin että pystyy toimimaan. Varsinaisen ongelman parantaminen on vaikea ja pitkä prosessi, joten on helpompi lyödä pillerit käteen ja ongelma piiloon.

Minulla fibromyalgia aiheutti masennuksen, siis fyysisesta viasta johtuvan sellaisen. En saanut mielyhyvää mistään. En siis mistään. Kadulla kun kävelin katsoin mieluummin maahan kuin eteenpäin, koska nautinnon kannalta oli yhdentekevää mihin katsoin ja alaspäin katsominen oli helpompaa niskalihaksille. Lääkkeiden ansiosta voin taas jopa kuunnella musiikkia. Masentuneena sekin oli mahdotonta - enhän nauttinut siitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä että ihmisrotu on pärjännyt noin 200 000 vuotta ilman mielialalääkkeitä, mutta nyt se ei millään onnistu. Varmaan tosi terveellistä turruttaa tunne-elämä kemiallisesti vuodesta toiseen. Eihän se mitään paranna, naamioi vain. Väliaikaisesti ymmärrän, että pääsee pahimman yli, mutta että siitä tulee elämäntapa? Joku tässä mättää.

Oletko tosissasi?

Masennuslääkkeiden puuttuessa se turruttava aine on historian aikana ollut sitten jokin muu esim. oopiumi tai alkoholi. Luulen, etteivät ne mielestäni ole parempi vaihtoehto.

Tuskin sitä oppiumia on lähellekään näin järjestelmällisesti käytetty tai edes samaan tarkoitukseen. Päihteitähän on toki ollut aina, ihminen haluaa sekoittaa päänsä mutta näillä lääkkeillä pyritään päinvastoin tasoittamaan.

Luulen että varsinainen ongelma on nykyajassa, tuskin luolamiesaikoina oltiin näin valtavalla joukolla masentuneita. Ehkä ihmisen mieli ei ole pysynyt teknologian ja yhteiskunnallisen kehityksen perässä, kaikkea on yksinkertaisesti liikaa. Jatkuvaa tykitystä kaikille aisteille. Jatkuvia ja alati kasvavia vaatimuksia, odotuksia ja muutoksia, toki pitkälti myös omassa päässä luotuja. Kaiken sähköistyminen ja sen kautta todellisen ihmistenvälisen yhteyden heikentyminen. Näiden ongelmien kerrannaisvaikutukset seuraavaan sukupolveen ja niin edelleen. Ties mitä kaikkea.

Puoskarit kirjoittaa mielialalääkkeitä kuin ne olisivat karkkia. Unettomuuteen ja kipuun käy sama nappi kuin masennukseen. Mihin lie kadonneet lääkäreiltä sellaiset asiat kuin etiikka ja moraali? Se on aivan uskomattoman suuri määrä kun puolimiljoonaa suomalaista syö jotain mielialalääkettä.

Eikä nämä ylimieliset lääkärit potilasta kuuntele. Suuttuvat jos kehtaa olla eri mieltä jumalasta seuraavan kanssa. Toivottavasti joku nörtti saa tehtyä botin joka korvaa nuo puoskarit.