Erityiskohtelua saava sukulainen ja kyläilyt
Puolisoni sukulainen on erittäin sairas ja saa siksi erityiskohtelua ja hyysäystä. Todella vahva persoona isoilla mielipiteillä ja draamaa pukkaa jos vastaan sanoo (esim. musta-valkotyylillä haukkuu lyttyyn aiemmin pitämän henkilön tai itkutilittää ahdistusta kuinka toisen hyväntahtoinen lausahdus ei ollut mieleen). On sanonut että sairautensa takia lupa olla itsekäs ja saada mitä haluaa. Ja sukulaiset myöntyneet tähän hyysäten viikoittain ja juosten auttaen ajokaneina lyhyilläkin varoitusajoilla.
Tilittää ettei näe perhettäni. Tämä oikeasti koskee lapsia ja puolisoa, minusta kuulemma ei pidä kun kysyin puolisolta. Tilittää muille uhriutuen ettei näe lapsiani. Olen sanonut että voidaan tulla kyläilemään koko perhe jos hän haluaa ja jaksaa muttei suostu tähän. Sen sijaan hän haluaa tulla extempore-visiitille kotiimme jota vastaan olen. Miksi haluaisin ihmisen kotiini joka haukkuu minua selän takana, tönkii kaappejani (viime käynneillä myös tv-tason alaosatkin!), aukoo kaikkien huoneiden ovet tarkastustyylillä vaikkei niihin mitään oikeaa asiaa, penkoo laukkuni, latelee tyhjänpäisiä kasvatusvinkkejään olettaen että niitä kiitellen aletaan noudattaa, arvostelee sisustusta vaatien että huonekalujamme pitäisi hänen käynnin aikana siirtää hänestä parempaan paikkaan ja penkoo jopa laukkuani? Tulee avaimella sisään jota en ole antanut mutta puoliso antoi miettimättä tarkemmin sopiiko toiselle. Turvalukko keksitty joten ei ihan yllätyssisääntuloa enää tee. Sukulainen räpsinyt kuvia asunnosta ja kahdesta lapsestamme ja asunnostamme julkaisten someen ja lähetellen kaikille meille tuntemattomillekin tykkäysten toivossa. Kyläilyt venyneet aiemmin yömyöhään ja toinen sydämistynyt kun olen sanonut etten halua hänen jäävän yöksi.
Kun sanon kumppanilleni etten lämpene ajatukselle täällä kyläilystä hän raivoaa riitaa haastaen ja pitää mykkäkoulua. Puoliso ei ymmärrä että mielipiteeni toisen tervetulleena olosta ei muutu edes sillä että sanoisi kuvauskiellon. Olen pyytänyt että seuraava näkeminen olisi missä tahansa muualla kuin kodissamme mutta se ei kuulemma käy ja sukulainen jatkaa uhriutumista. Olen erittäin stressaantunut, pahoittelut mahdollisista kirjoitusvirheistä. Muilla vastaavasta kokemusta?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä puolesi. Voisitteko miehesi kanssa käydä asiaa läpi vaikka terapiassa? Jos terapeutti saisi miehesi silmät avautumaan ja mieskin ymmärtäisi että tuollainen käytös ei ole tervettä.
Käsittämättömän paljon olet sietänyt. Käsilaukun ym. penkomisesta tai lasten vahingoittamisesta yksinään tulisi meillä pysyvä porttikielto kenelle tahansa, saati kaikesta tuosta yhteensä.
Vaikea kuvitella miten kukaan pystyy tuntemaan minkäänlaista kiintymystä tuollaista ihmistä kohtaan. Olen varmaan kylmä ja tunteeton ihminen, mutta jokaisen on ns. ansaittava kiintymys olemalla mukava ihminen, siihen ei riitä että on vaikkapa oma äiti tai muu lähisukulainen, jos käytös on törkeää.
Puoliso terapioita vastaan, joskus ehdotin ja torppasi täysin todeten että mene vaan yksiksesi
-apMinkälainen liitto teillä muuten on? Vaikea kuvitella tilannetta jossa puoliso ehdottomasti kieltäytyisi jostakin minulle tärkeästä asiasta, ja tuollaisessa tilanteessa asian työstäminen ja ratkaiseminen olisi tärkeää.
Mietin vain että jos liittonne on muutenkin kuralla, niin ero on aina vaihtoehto. Miehesi vaikuttaa epämiellyttävältä puolisolta jos kerran suuttuu ja raivoaa ja kieltäytyy hakemasta avusta, vaikka isoja ongelmia teillä on.
Avioliittomme ja perhe-elämämme hyvää ja onnellista. Hänen äitinsä syy riitoihin joita muutoin ei liiemmin ole. Ymmärrän että haluaa pitää myös vanhempansa puolia
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä puolesi. Voisitteko miehesi kanssa käydä asiaa läpi vaikka terapiassa? Jos terapeutti saisi miehesi silmät avautumaan ja mieskin ymmärtäisi että tuollainen käytös ei ole tervettä.
Käsittämättömän paljon olet sietänyt. Käsilaukun ym. penkomisesta tai lasten vahingoittamisesta yksinään tulisi meillä pysyvä porttikielto kenelle tahansa, saati kaikesta tuosta yhteensä.
Vaikea kuvitella miten kukaan pystyy tuntemaan minkäänlaista kiintymystä tuollaista ihmistä kohtaan. Olen varmaan kylmä ja tunteeton ihminen, mutta jokaisen on ns. ansaittava kiintymys olemalla mukava ihminen, siihen ei riitä että on vaikkapa oma äiti tai muu lähisukulainen, jos käytös on törkeää.
Puoliso terapioita vastaan, joskus ehdotin ja torppasi täysin todeten että mene vaan yksiksesi
-apMinkälainen liitto teillä muuten on? Vaikea kuvitella tilannetta jossa puoliso ehdottomasti kieltäytyisi jostakin minulle tärkeästä asiasta, ja tuollaisessa tilanteessa asian työstäminen ja ratkaiseminen olisi tärkeää.
Mietin vain että jos liittonne on muutenkin kuralla, niin ero on aina vaihtoehto. Miehesi vaikuttaa epämiellyttävältä puolisolta jos kerran suuttuu ja raivoaa ja kieltäytyy hakemasta avusta, vaikka isoja ongelmia teillä on.
Avioliittomme ja perhe-elämämme hyvää ja onnellista. Hänen äitinsä syy riitoihin joita muutoin ei liiemmin ole. Ymmärrän että haluaa pitää myös vanhempansa puolia
-ap
Hankala tilanne. Auttaisiko jos etsisit netistä/kirjoista jonkin anoppia hyvin kuvaavan artikkelin persoonallisuushäiriöstä ja antaisit sen miehen luettavaksi? Onko anoppi esim. narsisti? https://narsismi.info/
Jos persoonallisuushäiriön pystyisi tunnistamaan, niin varmasti löytyisi myös vinkkejä miten sellaisen ihmisen kanssa pitäisi toimia. Voisit hyötyä myös siitä että kävisit yksin terapeutin juttusilla, ehkä löytäisit sieltä työkaluja käsitellä sekä miestä että anoppia. Avain tässä olisi nyt saada mies ymmärtämään tilanteen kauheus, sen jälkeen anopille olisi paljon helpompi vetää rajat yhteistuumin.
Lapset loukkaantuneet niin, että piti viedä sairaalaan?? Ja silti tämä anoppi saa käydä teillä ja mies antoi avaimenkin? Ja mies ei itse edes passaa tätä prinsessaa, vaan sinun pitäisi kokata ja puunata? Ota nyt järki käteen ja äkkiä!! Ei tuollaista tartte sietää.
Jossain maaseudulla varmaan tapahtuu, vois olla vaikka Etelä-Pohjanmaalla, sen tyylistä touhua...
Minkälainen liitto teillä muuten on? Vaikea kuvitella tilannetta jossa puoliso ehdottomasti kieltäytyisi jostakin minulle tärkeästä asiasta, ja tuollaisessa tilanteessa asian työstäminen ja ratkaiseminen olisi tärkeää.
Mietin vain että jos liittonne on muutenkin kuralla, niin ero on aina vaihtoehto. Miehesi vaikuttaa epämiellyttävältä puolisolta jos kerran suuttuu ja raivoaa ja kieltäytyy hakemasta avusta, vaikka isoja ongelmia teillä on.