Lahjakkaiden oppilaiden asema inklusiivisessa perusopetuksessa

Miksi porukka luulee ettei kympin tytöt voisi olla lahjakkaita? Todella vanhanaikaista ajattelua. Moni haluaa oppia uutta koska on utelias, älykäs ja nopea oppimaan. Ei läheskään kaikki kympin oppilaat lue läksyjä aamusta iltaan, vaan moni on aktiivinen muutenkin elämässään, esimerkiksi harrastaa, on oppilaskunnassa mukana tms. Muutenkin haitallista väittää että tyttöjen lahjakkuus olisi vain ahkeruutta ja poikien lahjakkuus sitä oikeaa lahjakkuutta. Ja lahjakkuuden sijaan lapsille kannattaa mielummin puhua ahkeruudesta ja sinnikkyydestä. Ilman omaa sisäistä motivaatiota mitään lahjakkuutta ei saa käyttöön. Itse kehun oppilaita yrittämisestä. 

T: ADHD-ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkaista ja heidän vaikeuksistaan puhuminen on ongelmallista kahdesta syystä.

Osa tyhmemmistä suuttuu ja yrittää vaimentaa keskustelun. Egonsa ei kestä.

Osa ihmisistä kuvittelee lahjakkaiden olevan niitä ahkeria kympin tyttöjä, jotka loistavat peruskoulussa. Näinhän ei ole. Tämä ryhmä on keskinkertainen mutta ahkera. Heille peruskoulu sopii. Niille lahjakkaille ei.

Myös se ahkera kympin tyttö voi olla (ja usein onkin) lahjakas. Ahkeruus ja lahjakkuus eivät ole toisiaan poissulkevia ominaisuuksia.

Pelkkä lahjakkuus ei ole koulunkäynnin kannalta riittävää. Pitää olla myös sinnikkyyttä, jota ahkeruudeksikin kutsutaan. On monia asioita, joita ei voi hallita pelkän lahjakkuuden ansiosta, vaan niiden oppimiseen vaaditaan työtä ja toistoja. Hyvä esimerkki on taito soittaa jotakin soitinta. Lahjakkuus auttaa, mutta ei yksin riitä, vaan tarvitaan kymmeniä tuhansia tunteja raakaa työtä, jotta lahjakkuus pääsee täyteen loistoonsa. Toisaalta pelkkä raaka työ ilman erityistä lahjakkuutta voi tuottaa paremman tuloksen kuin erityislahjakkuus yhdistettynä laiskuuteen ja velttouteen. On mahdollista oppia soittamaan soitinta keskinkertaisesti vaikka ei olisi musiikillisesti erityisen lahjakas ja toisaalta pelkkä musikaalisuus yksin ei riitä edes keskinkertaiseen soittotaitoon.

Lahjakas ei voi olla peruskoulussa ahkera, koska se on liian helppoa. Ahkeruus vaatii haasteita, joita lahjakkaat eivät saa. Ahkeraksi opitaan. Lahjakkaat eivät saa siihen mahdollisuutta.

Mutta silti on olemassa lahjakkaita oppilaita, jotka hoitavat kympit kotiin ja tekevät lukudiplominsa, vaikka se helppoa onkin, ja sitten taas yhtä lahjakkaita oppilaita, jotka lyövät kaiken läskiksi ja haluavat näprätä kännykkää kaikki tunnit, koska... niin, miksi?

Jos lahjakas ei peruskoulussa vielä pysty harjoittamaan ahkeruutta, niin ilmeisesti sitten ero on otsalohkon kehityksessä ja yleisessä persoonallisuudessa. Se kympin oppilas on saanut paremmat kortit käteensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkaista ja heidän vaikeuksistaan puhuminen on ongelmallista kahdesta syystä.

Osa tyhmemmistä suuttuu ja yrittää vaimentaa keskustelun. Egonsa ei kestä.

Osa ihmisistä kuvittelee lahjakkaiden olevan niitä ahkeria kympin tyttöjä, jotka loistavat peruskoulussa. Näinhän ei ole. Tämä ryhmä on keskinkertainen mutta ahkera. Heille peruskoulu sopii. Niille lahjakkaille ei.

Myös se ahkera kympin tyttö voi olla (ja usein onkin) lahjakas. Ahkeruus ja lahjakkuus eivät ole toisiaan poissulkevia ominaisuuksia.

Pelkkä lahjakkuus ei ole koulunkäynnin kannalta riittävää. Pitää olla myös sinnikkyyttä, jota ahkeruudeksikin kutsutaan. On monia asioita, joita ei voi hallita pelkän lahjakkuuden ansiosta, vaan niiden oppimiseen vaaditaan työtä ja toistoja. Hyvä esimerkki on taito soittaa jotakin soitinta. Lahjakkuus auttaa, mutta ei yksin riitä, vaan tarvitaan kymmeniä tuhansia tunteja raakaa työtä, jotta lahjakkuus pääsee täyteen loistoonsa. Toisaalta pelkkä raaka työ ilman erityistä lahjakkuutta voi tuottaa paremman tuloksen kuin erityislahjakkuus yhdistettynä laiskuuteen ja velttouteen. On mahdollista oppia soittamaan soitinta keskinkertaisesti vaikka ei olisi musiikillisesti erityisen lahjakas ja toisaalta pelkkä musikaalisuus yksin ei riitä edes keskinkertaiseen soittotaitoon.

Lahjakas ei voi olla peruskoulussa ahkera, koska se on liian helppoa. Ahkeruus vaatii haasteita, joita lahjakkaat eivät saa. Ahkeraksi opitaan. Lahjakkaat eivät saa siihen mahdollisuutta.

Mutta silti on olemassa lahjakkaita oppilaita, jotka hoitavat kympit kotiin ja tekevät lukudiplominsa, vaikka se helppoa onkin, ja sitten taas yhtä lahjakkaita oppilaita, jotka lyövät kaiken läskiksi ja haluavat näprätä kännykkää kaikki tunnit, koska... niin, miksi?

Jos lahjakas ei peruskoulussa vielä pysty harjoittamaan ahkeruutta, niin ilmeisesti sitten ero on otsalohkon kehityksessä ja yleisessä persoonallisuudessa. Se kympin oppilas on saanut paremmat kortit käteensä.

Olen itse tuollainen kympin tyttö, joka sai ne kympit helposti eikä häirinnyt ketään. Koen koulun olleen erittäin haitallinen, koska en oppinut työtapoja. Kaikki tuli kuin Manulle illallinen.

AV-mammojen nerot mussukat 😅

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkaista ja heidän vaikeuksistaan puhuminen on ongelmallista kahdesta syystä.

Osa tyhmemmistä suuttuu ja yrittää vaimentaa keskustelun. Egonsa ei kestä.

Osa ihmisistä kuvittelee lahjakkaiden olevan niitä ahkeria kympin tyttöjä, jotka loistavat peruskoulussa. Näinhän ei ole. Tämä ryhmä on keskinkertainen mutta ahkera. Heille peruskoulu sopii. Niille lahjakkaille ei.

Myös se ahkera kympin tyttö voi olla (ja usein onkin) lahjakas. Ahkeruus ja lahjakkuus eivät ole toisiaan poissulkevia ominaisuuksia.

Pelkkä lahjakkuus ei ole koulunkäynnin kannalta riittävää. Pitää olla myös sinnikkyyttä, jota ahkeruudeksikin kutsutaan. On monia asioita, joita ei voi hallita pelkän lahjakkuuden ansiosta, vaan niiden oppimiseen vaaditaan työtä ja toistoja. Hyvä esimerkki on taito soittaa jotakin soitinta. Lahjakkuus auttaa, mutta ei yksin riitä, vaan tarvitaan kymmeniä tuhansia tunteja raakaa työtä, jotta lahjakkuus pääsee täyteen loistoonsa. Toisaalta pelkkä raaka työ ilman erityistä lahjakkuutta voi tuottaa paremman tuloksen kuin erityislahjakkuus yhdistettynä laiskuuteen ja velttouteen. On mahdollista oppia soittamaan soitinta keskinkertaisesti vaikka ei olisi musiikillisesti erityisen lahjakas ja toisaalta pelkkä musikaalisuus yksin ei riitä edes keskinkertaiseen soittotaitoon.

Lahjakas ei voi olla peruskoulussa ahkera, koska se on liian helppoa. Ahkeruus vaatii haasteita, joita lahjakkaat eivät saa. Ahkeraksi opitaan. Lahjakkaat eivät saa siihen mahdollisuutta.

Mutta silti on olemassa lahjakkaita oppilaita, jotka hoitavat kympit kotiin ja tekevät lukudiplominsa, vaikka se helppoa onkin, ja sitten taas yhtä lahjakkaita oppilaita, jotka lyövät kaiken läskiksi ja haluavat näprätä kännykkää kaikki tunnit, koska... niin, miksi?

Jos lahjakas ei peruskoulussa vielä pysty harjoittamaan ahkeruutta, niin ilmeisesti sitten ero on otsalohkon kehityksessä ja yleisessä persoonallisuudessa. Se kympin oppilas on saanut paremmat kortit käteensä.

Esimerkiksi synnynnäinen temperamentti vaikuttaa tähän, sitten myös asenneilmapiiri. Jos vanhemmat vaan hokee että "ooh ooh kun sinä olet niin lahjakas" niin moni ei sen jälkeen enää yritä mitään, kun ajattelee että riittää vaan se että on lahjakas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No  nythän käytännössä lahjakkaat pakenee painotuksiin ja erityiskouluihin.

Normiluokille jää huonojen kotien lapset ja nämä integroidut.

Vain suurimmissa kaupungeissa (eikä välttämättä edes niissä) on painotuskouluja. Esim. Oulussa on yläkoulussa liikuntaluokat, kuvisluokat ja musiikkiluokat, jokainen siis omissa kouluissaan. Kastellissa liikunta, Myllytyllissa kuvis ja Pohjankartanossa musiikki. Ja keskiarvorajoja ei ole, joten esim. liikuntaluokilla on sekalaista sakkia joita yhdistää vain liikunnallinen lahjakkuus.

Meillä täällä 25000 asukkaan pikkukaupungissa on musiikkiluokat, kansainväliset luokat (opetuskielenä englanti) ja vielä venäläis-suomalainen koulu. Kahteen ensinmainittuun on testit, joilla karsitaan osa hakijoista pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkaista ja heidän vaikeuksistaan puhuminen on ongelmallista kahdesta syystä.

Osa tyhmemmistä suuttuu ja yrittää vaimentaa keskustelun. Egonsa ei kestä.

Osa ihmisistä kuvittelee lahjakkaiden olevan niitä ahkeria kympin tyttöjä, jotka loistavat peruskoulussa. Näinhän ei ole. Tämä ryhmä on keskinkertainen mutta ahkera. Heille peruskoulu sopii. Niille lahjakkaille ei.

Myös se ahkera kympin tyttö voi olla (ja usein onkin) lahjakas. Ahkeruus ja lahjakkuus eivät ole toisiaan poissulkevia ominaisuuksia.

Pelkkä lahjakkuus ei ole koulunkäynnin kannalta riittävää. Pitää olla myös sinnikkyyttä, jota ahkeruudeksikin kutsutaan. On monia asioita, joita ei voi hallita pelkän lahjakkuuden ansiosta, vaan niiden oppimiseen vaaditaan työtä ja toistoja. Hyvä esimerkki on taito soittaa jotakin soitinta. Lahjakkuus auttaa, mutta ei yksin riitä, vaan tarvitaan kymmeniä tuhansia tunteja raakaa työtä, jotta lahjakkuus pääsee täyteen loistoonsa. Toisaalta pelkkä raaka työ ilman erityistä lahjakkuutta voi tuottaa paremman tuloksen kuin erityislahjakkuus yhdistettynä laiskuuteen ja velttouteen. On mahdollista oppia soittamaan soitinta keskinkertaisesti vaikka ei olisi musiikillisesti erityisen lahjakas ja toisaalta pelkkä musikaalisuus yksin ei riitä edes keskinkertaiseen soittotaitoon.

Lahjakas ei voi olla peruskoulussa ahkera, koska se on liian helppoa. Ahkeruus vaatii haasteita, joita lahjakkaat eivät saa. Ahkeraksi opitaan. Lahjakkaat eivät saa siihen mahdollisuutta.

Mutta silti on olemassa lahjakkaita oppilaita, jotka hoitavat kympit kotiin ja tekevät lukudiplominsa, vaikka se helppoa onkin, ja sitten taas yhtä lahjakkaita oppilaita, jotka lyövät kaiken läskiksi ja haluavat näprätä kännykkää kaikki tunnit, koska... niin, miksi?

Jos lahjakas ei peruskoulussa vielä pysty harjoittamaan ahkeruutta, niin ilmeisesti sitten ero on otsalohkon kehityksessä ja yleisessä persoonallisuudessa. Se kympin oppilas on saanut paremmat kortit käteensä.

Olen itse tuollainen kympin tyttö, joka sai ne kympit helposti eikä häirinnyt ketään. Koen koulun olleen erittäin haitallinen, koska en oppinut työtapoja. Kaikki tuli kuin Manulle illallinen.

Totta kai opit työtapoja. Jos et olisi tehnyt läksyjäsi, et olisi saanut kymppejäkään. Ei saanut se takarivin pinnaaja-Pekkakaan, vaikka oli yhtä lahjakas kuin sinä.

Minä en oikein tiedä, mitä sinä olisit koululta odottanut, mutta vaikea kuvitella miten kukaan voi kutsua ilmaista suomalaista opetusta ”erittäin haitalliseksi” vain siksi ettei tarjolla ole riittävän vaikeita läksyjä. Erittäin haitallinen olisi minun mielestäni ehkä jokin todella sairas sisäoppilaitos tai vähintäänkin koulu, jossa opettaja kiusaa.

Nro 88 vielä jatkaa. Minusta tuntuu todella absurdilta ajatus, että ihminen, joka pystyy saamaan mitään tekemättä kymppejä kaikista aineista läpi peruskoulun ja vielä lukionkin, ei kykenisi yliopistossa omaksumaan opiskelutekniikoita sun muita taitoja, jotka ne vähempilahjaiset ovat oppineet nuorempina.

Eli väittäisin että tämä klassinen ”en koskaan oppinut tekemään töitä” tarkoittaa suomeksi joko että oikeasti menestyminen ei vain kiinnosta tai että pissa on noussut päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla oli peruskoulun yläasteella käytössä tasokurssit matematiikassa ja kielissä. Koululuokka opiskeli muuten yhdessä, mutta hajaantui valinnaisten ja tasokurssien mukaisiin ryhmiin ko. tuntien ajaksi.

Silloin pystyttiin opiskelemaan pidemmälle kuin nykyisessä peruskoulussa. Suomessa halutaan tasapäistää oppilaat, sillä lopputuloksella ettei yläkoulu tarjoa mitään haastetta helposti oppivalle... samoja asioita junnataan yhdä uudelleen ja osa jää jopa opettamatta, kun on haastava luokka.

Ei ollut kyllä kaikissa kouluissa, ellei käytäntö ollut poistunut 80-luvun loppupuolella. Itse olen ollut yläasteella kasarin viimeisinä vuosina ja samoissa ryhmissä jokaisessa aineessa opiskeltiin. Vain valinnaisaineissa oli omasta luokasta eroavat ryhmät.

Tasokurssit poistuivat 80-luvun loppupuolella.

Olen kevään -91 ylioppilas ja olin ensimmäinen tasokurssien jälkeinen ikäluokka.

Muistan kuinka lukiossa opettajat valittivat siitä että taso on laskenut kun ei ole enää tasokursseja. Varmasti se oli totta. Emmehän me samoja asioita opiskelleet kuin pitkiä kursseja valinneet olivat saaneet opiskella. Taso pidettiin sellaisena että myös suppeiden kurssien opiskelijat pääsevät läpi.

Olet väärässä. Kävin yläasteen vuosina 2001-2004 ja meillä oli tasokurssit matematiikassa.