Lahjakkaiden oppilaiden asema inklusiivisessa perusopetuksessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkäillä on myös kehittyneempi oikeudenmukaisuudentaju, etiikka ja moraali joten on lyhytnäköistä puhua sosiaalisten taitojen harjoittelusta tavallisessa luokassa. Hyötyisivät kaltaistensa seurasta. Vai pitäisikö normilapsi laittaa oppimaan sosiaalisia taitoja 9 vuodeksi kehitysvammaisten joukkoon?

Se korkea etiikka ja moraali on näkynyt tässä ketjussa muun muassa entisten luokkakavereiden kutsumisena apinoiksi ja idiooteiksi?

T. Entinen lahjakas.

Kyllä, sanon apinoiksi, koska sitä he olivat. Ihan elukoita. Yhtä huutoa ja kiljumista, kiroilua, tahallista melua, ympäriinsä vaeltamista. Oli leuhkaa kun kokeesta sai mahdollisimman alhaisen numeron, parempia haukuttiin hikareiksi. Puolet meni lukioon, toinen puoli minne pääsi tai ei mihinkään. 4 meni vankilaan myöhemmin, yksi ampui itsensä, yksi tappoi nyrkillä jonkun. Todellakin näen, että olisin halunnut olla fiksumassa joukossa.

Moraalia ja etiikkaa on myös se, että myönnetään tosiasiat, eikä vain silitellä päätä, ettei vaan tule paha mieli kellään.

Nyt on aika vahva provoilu päällä jollakulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne oikeasti lahjakkaat lapset löytävät keinot oppia haluamansa asiat. Oma aspergerinikin yliopistossa matematiikkaa opiskelee, vaikka inkluusion periaattein on ollut joidenkin "nerojen' koulunkäyntiä rasittamassa ilmeisesti. Hän on ollut aina vuosia edellä ikätovereita matematiikassa, mutta ei se ole hänen kehitystä estänyt lainkaan sillä alueella.

Inkluusiohan on oikein toteutettuna hyvä asia kaikille. Ongelma on, että kunnat ovat säästäneet inkluusioon vedoten poistaen esimerkiksi integroidut ryhmät täysin. Inkluusioon kuuluu, että lapsella on mahdollisuus oppia ryhmässä muiden kanssa ja erityisiä tarpeita omaavat eivät ole eristetty muista lapsista, mutta kuitenkin heillä on ryhmäkoko ja muut tuen tarpeet (erityisopetteja saatavilla jne) kohdillaan. Eli pitäisi olla pieni luokka, jossa suurin osa normaaleita ja pieni osa erityisen tuen tarpeessa. Ja näille pienelle osalle on sitten erityistä tukea saatavilla.

Myös lahjakkaat lapset hyötyvät erityisestä tuesta.

En minäkään ymmärtänyt aluksi miksi lahjakkaalle, hyvin koulussa pärjäävälle autisti-pojalleni tarjottiin erityistä tukea.

Edellisessä koulussa erityisopettaja oli sanonut, että lapsi ei tarvitse tukea oppimiseen, sillä oppimisessa ei ole puutteita. Vaihdettiin kuitenkin koulua pienempään ja rauhallisempaan.

Uudessa koulussa tarjottiin erityistä tukea ja haluttiin tehdä lapselle oma opetussuunnitelma. Koululle tuli sairaalakoulun erityisopettaja seuraamaan lapsen tuen tarvetta. Hän ei tarkkaillut oppimisen haasteita, vaan sitä miten lapsi pystyy toimimaan ja keskittymään luokassa ja millaisesta tuesta hän voisi hyötyä.

Erityinen tuki oli käytännössä sitä, että lapsi sai alkaa käyttämään korvatulppia oppitunneilla. Hän sai myös mahdollisuuden siirtyä tekemään tehtäviä hiljaiseen tilaan. Kokeetkin sai tehdä yksin.

Yksi hänen suurimmista ongelmistaan oli se, että muut lapset häiritsivät häntä. Hän ei häirinnyt muita vaikka olikin "erityinen".

Myös opetuksen tasoa säädettiin lapselle sopivaksi. Osa oppiaineista jätettiin pois liiallisen kuormituksen välttämiseksi ja joissakin sai edetä ylemmällä tasolla eikä tarvinnut edetä muun luokan tahdissa. Osassa aineita lapsi sai edetä muun luokan mukana.

Hyvin hän olisi pärjännyt ilman tukeakin, mutta tuettuna pärjäsi vielä paremmin. Tukeminen ja kannustaminen vaikutti myös hänen mielialaansa. Itsetuntokin kohosi kun sai kokea että hänen lahjakkuuttaan arvostettiin ja haluttiin tukea.

Aivan upeeta toimintaa koululta, kiva lukea tällaisesta! Usein ne ns high functioning aspergerit/ADHD:t jäävät vähän oman onnensa nojaan, pärjäävät tavallaan liian hyvin jotta herättäisivät kenenkään huolta vaikka oikeasti saattavat kuormittua paljonkin koulupäivän aikana (ja pahimmillaan syyttävät itseään tyhmiksi, kärsivät matalasta itsetunnosta jne). Jo pienillä erityisjärjestelyillä voi parantaa huomattavasti opiskelukykyä (ja itsetuntoa), esimerkiksi juuri nuo korvatulpat, kokeissa oma tila, tarvittaessa lisäaika kokeeseen. 

T: ADHD-ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla oli peruskoulun yläasteella käytössä tasokurssit matematiikassa ja kielissä. Koululuokka opiskeli muuten yhdessä, mutta hajaantui valinnaisten ja tasokurssien mukaisiin ryhmiin ko. tuntien ajaksi.

Silloin pystyttiin opiskelemaan pidemmälle kuin nykyisessä peruskoulussa. Suomessa halutaan tasapäistää oppilaat, sillä lopputuloksella ettei yläkoulu tarjoa mitään haastetta helposti oppivalle... samoja asioita junnataan yhdä uudelleen ja osa jää jopa opettamatta, kun on haastava luokka.

Ei ollut kyllä kaikissa kouluissa, ellei käytäntö ollut poistunut 80-luvun loppupuolella. Itse olen ollut yläasteella kasarin viimeisinä vuosina ja samoissa ryhmissä jokaisessa aineessa opiskeltiin. Vain valinnaisaineissa oli omasta luokasta eroavat ryhmät.

Tasokurssit on 70-lukua.

Olivat käytössä vielä 80-luvullakin.

Sitten olemme me hiljaiset idiootit, keskittymisvaikeuksista ja oppimishäiriöistä kärsivät hiirulaiset. Olen itse tällainen, elämä on aina ollut yhtä taistelua siitä asti kun kouluni aloitin. Itkin iltaisin jo eskarissa tehtävien vaikeutta ja tälläkin hetkellä näyttää siltä, että olen isossa vaarassa syrjäytyä heikkolahjaisuuteni vuoksi.

Käyn nyt ysiluokkaa ja keskiarvoni on lukuisista mukautuksista huolimatta tasan 7.

Hahmotushäiriön takia en pääse amikseen juuri millekään alalle, koska olen käytännössä ihan samalla tasolla kuin sokea, mitä käsillä tekemiseen tulee. Lukioon ei ole asiaa.

Inkluusio on pilannut elämäni, normaaliälyiset ja älykkäät lapset ovat kiusanneet päiväkodista tähän päivään asti enkä ole edes itse osannut päättää elämääni, kun äly ei siihenkään riitä.

Osaan kirjoittaa, mutta se on ainoa taitoni. Muuhun en kykene.

Vierailija kirjoitti:

Tasokurssit takaisin! Nyt mennään tyhmimpien ehdoilla. Fiksut voisivat oppia peruskoulussa valtavan paljon enemmän, jos siihen annettaisiin mahdollisuus.

Nyt hyvää opetusta saadakseen on haettava lapsi painotettuun opetukseen. Tämä on paljon elitistisempi järjestelmä kuin kaikille tarjottavat tasokurssit.

Ilokseni olen havainnut, että nyt kun on tullut yhteisopettajuus mahdolliseksi näin tehdäänkin ainakin alemmilla luokilla matikassa ja äikässä. Tasokursseiksi niitä ei kutsuta, mutta käytäntö on sama. Yksi ope ottaa matikkaa hyvin tajuavat ja etenevät nopeammin ja tekevät ekstraa. Toinen ope ottaa keskiverrot ja tekevät normaalin ja erkkaope ottaa ne, joilla on vaikeuksia ja saavat siten yksilöllisempää tukea ja pienemmän ryhmän. Winwin kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla oli peruskoulun yläasteella käytössä tasokurssit matematiikassa ja kielissä. Koululuokka opiskeli muuten yhdessä, mutta hajaantui valinnaisten ja tasokurssien mukaisiin ryhmiin ko. tuntien ajaksi.

Silloin pystyttiin opiskelemaan pidemmälle kuin nykyisessä peruskoulussa. Suomessa halutaan tasapäistää oppilaat, sillä lopputuloksella ettei yläkoulu tarjoa mitään haastetta helposti oppivalle... samoja asioita junnataan yhdä uudelleen ja osa jää jopa opettamatta, kun on haastava luokka.

Ei ollut kyllä kaikissa kouluissa, ellei käytäntö ollut poistunut 80-luvun loppupuolella. Itse olen ollut yläasteella kasarin viimeisinä vuosina ja samoissa ryhmissä jokaisessa aineessa opiskeltiin. Vain valinnaisaineissa oli omasta luokasta eroavat ryhmät.

Tasokurssit poistuivat 80-luvun loppupuolella.

Olen kevään -91 ylioppilas ja olin ensimmäinen tasokurssien jälkeinen ikäluokka.

Muistan kuinka lukiossa opettajat valittivat siitä että taso on laskenut kun ei ole enää tasokursseja. Varmasti se oli totta. Emmehän me samoja asioita opiskelleet kuin pitkiä kursseja valinneet olivat saaneet opiskella. Taso pidettiin sellaisena että myös suppeiden kurssien opiskelijat pääsevät läpi.

En itse ehtinyt opiskella tasokurssien aikaan minäkään. Mutta vanhemmalta sisarukseltani olen saanut sen käsityksen, että suppeilla kursseilla ei ollut asiaa lukioon, ja myöhemmin tasoa pidettiin yllä kurssikokeilla. Ei lukiossa ikinä ole päästetty koko porukkaa säälistä läpi.

Sitä ne lukion opettajat valittivatkin, että lukioon tulevien taso on heikompi. Ensimmäiset tasokurssittomat eivät olleet peruskoulussa oppineet asioita, jotka ennen jokainen lukioon tullut osasi. Niitä piti sitten opettaja lukiossa.

Se opetuksen taso kun oli peruskoulussa laskettu sellaiseksi että kaikki pääsevät läpi. En tarkoittanut että lukiossa olisi laskettu tasoa.

Se vaan näkyi lukiossa, että peruskoulussa oli tasoa laskettu kun ei ollut enää laajoja kursseja missään aineissa.

Vierailija kirjoitti:

Sitten olemme me hiljaiset idiootit, keskittymisvaikeuksista ja oppimishäiriöistä kärsivät hiirulaiset. Olen itse tällainen, elämä on aina ollut yhtä taistelua siitä asti kun kouluni aloitin. Itkin iltaisin jo eskarissa tehtävien vaikeutta ja tälläkin hetkellä näyttää siltä, että olen isossa vaarassa syrjäytyä heikkolahjaisuuteni vuoksi.

Käyn nyt ysiluokkaa ja keskiarvoni on lukuisista mukautuksista huolimatta tasan 7.

Hahmotushäiriön takia en pääse amikseen juuri millekään alalle, koska olen käytännössä ihan samalla tasolla kuin sokea, mitä käsillä tekemiseen tulee. Lukioon ei ole asiaa.

Inkluusio on pilannut elämäni, normaaliälyiset ja älykkäät lapset ovat kiusanneet päiväkodista tähän päivään asti enkä ole edes itse osannut päättää elämääni, kun äly ei siihenkään riitä.

Osaan kirjoittaa, mutta se on ainoa taitoni. Muuhun en kykene.

Tilanne tuskin on niin toivoton mitä luulet. Onko kymppiluokka mitenkään mahdollinen vaihtoehto, saisit yhden vuoden lisäaikaa ja voisit korottaa numeroita? Mikä sinua kiinnostaa? 

T: ADHD-ope

Vierailija kirjoitti:

Sitten olemme me hiljaiset idiootit, keskittymisvaikeuksista ja oppimishäiriöistä kärsivät hiirulaiset. Olen itse tällainen, elämä on aina ollut yhtä taistelua siitä asti kun kouluni aloitin. Itkin iltaisin jo eskarissa tehtävien vaikeutta ja tälläkin hetkellä näyttää siltä, että olen isossa vaarassa syrjäytyä heikkolahjaisuuteni vuoksi.

Käyn nyt ysiluokkaa ja keskiarvoni on lukuisista mukautuksista huolimatta tasan 7.

Hahmotushäiriön takia en pääse amikseen juuri millekään alalle, koska olen käytännössä ihan samalla tasolla kuin sokea, mitä käsillä tekemiseen tulee. Lukioon ei ole asiaa.

Inkluusio on pilannut elämäni, normaaliälyiset ja älykkäät lapset ovat kiusanneet päiväkodista tähän päivään asti enkä ole edes itse osannut päättää elämääni, kun äly ei siihenkään riitä.

Osaan kirjoittaa, mutta se on ainoa taitoni. Muuhun en kykene.

Aikuislukioon pääsee kuka vaan ja sen voi suorittaa ihan niin hitaasti kuin haluaa ja pystyy. Motivaation puute on tietysti isompi ongelma, mutta jos esteet ei siitä ole kiinni, niin ei kun menoksi.

Sehän on hyvä, että kirjoittaminen sujuu. Siitä voi kehittää ammatin. Pitää nähdä ne hyvät puolet itsessä ja hyväksyä ne mitkä ei suju. Aikuisena ei noilla niin enää ole väliä, kun voi alkaa kehittää niitä spesiaalimpia osia itsessään ja muu jää taka-alalle.

Vierailija kirjoitti:

Lahjakas oppilas kyllä kehittyy kaikissa olosuhteissa, ellei ole nynnykkä. Nynnyt joutuvat kiusaamisen uhreiksi ja muutenkin jalkoihin. Oma lapseni oli lahjakas oppilas levottomassa koulussa levottomalla alueella. Eipä ollut mitään ongelmia, ei kiusattu tai ollut muitakaan vaikeuksia. Nyt opiskelee lääkäriksi neljättä vuotta.

Onneksi olkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron huomasi aika jäätävästi etäopiskelussa. Opsi oli kahlattu läpi jo huhtikuussa ja lisäksi ehti opiskella ties mitä ylimääräistä.

Koulussa suurin osa ajasta menee siihen että odottelee idiootilla lampun syttyvän edes kerran vuodessa.

Usko pois, minä idiootti kärsin oppimisvaikeuksistani vielä enemmän kuin opettaja. Oppimisvaikeuteni ovat aina aiheuttaneet minulle valtavaa häpeää ja tämä idiootiksi haukkuminen on mielestäni kohtuutonta.

Me opettajat ei kärsitä oppilaan oppimisvaikeuksista. Usko pois. Haluamme auttaa ja löytää keinon jolla oppimisvaikeuksinen voisi päästä samaan asemaan oppimisen suhteen kuin ne joilla ei oppimisvaikeuksia ole. Ja kyllä se riemu on molemminpuolinen, kun joku asia mitä on pitkään tahkottu ja sitten se oivaltamisen hetki tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Sitten olemme me hiljaiset idiootit, keskittymisvaikeuksista ja oppimishäiriöistä kärsivät hiirulaiset. Olen itse tällainen, elämä on aina ollut yhtä taistelua siitä asti kun kouluni aloitin. Itkin iltaisin jo eskarissa tehtävien vaikeutta ja tälläkin hetkellä näyttää siltä, että olen isossa vaarassa syrjäytyä heikkolahjaisuuteni vuoksi.

Käyn nyt ysiluokkaa ja keskiarvoni on lukuisista mukautuksista huolimatta tasan 7.

Hahmotushäiriön takia en pääse amikseen juuri millekään alalle, koska olen käytännössä ihan samalla tasolla kuin sokea, mitä käsillä tekemiseen tulee. Lukioon ei ole asiaa.

Inkluusio on pilannut elämäni, normaaliälyiset ja älykkäät lapset ovat kiusanneet päiväkodista tähän päivään asti enkä ole edes itse osannut päättää elämääni, kun äly ei siihenkään riitä.

Osaan kirjoittaa, mutta se on ainoa taitoni. Muuhun en kykene.

Osaat todellakin kirjoittaa. Miten on mahdollista, ettei lukioon ole asiaa?

Ei ole olemassa tutkimusta, joka osoittaisi lahjakkaiden hyötyvän nykyisestä integroidusta peruskoulusta. Se hyödyttää kyllä heikompaa päätyä, mutta samalla hukkaa yhden Suomen kilpailuvalteista eli älykkyystesurssin. Suomen kokonaishyödyn kannalta pitäisi panostaa heikoimpien lisäksi myös siihen terävimpään kärkeen. Tasokurssit olisivat halpa ja melko sosiaalidemokraattinen tapa tähän. Ei syntyisi eliittikouluja, kun eliittiopetusta saisi omasta lähikoulusta. Sama lapsi voisi olla matikan laajalla kurssilla, ruotsin suppealla kurssilla ja taideaineiden yhteiskurssilla, joten opiskelisi edelleen kaikenlaisten oppilaiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Sitten olemme me hiljaiset idiootit, keskittymisvaikeuksista ja oppimishäiriöistä kärsivät hiirulaiset. Olen itse tällainen, elämä on aina ollut yhtä taistelua siitä asti kun kouluni aloitin. Itkin iltaisin jo eskarissa tehtävien vaikeutta ja tälläkin hetkellä näyttää siltä, että olen isossa vaarassa syrjäytyä heikkolahjaisuuteni vuoksi.

Käyn nyt ysiluokkaa ja keskiarvoni on lukuisista mukautuksista huolimatta tasan 7.

Hahmotushäiriön takia en pääse amikseen juuri millekään alalle, koska olen käytännössä ihan samalla tasolla kuin sokea, mitä käsillä tekemiseen tulee. Lukioon ei ole asiaa.

Inkluusio on pilannut elämäni, normaaliälyiset ja älykkäät lapset ovat kiusanneet päiväkodista tähän päivään asti enkä ole edes itse osannut päättää elämääni, kun äly ei siihenkään riitä.

Osaan kirjoittaa, mutta se on ainoa taitoni. Muuhun en kykene.

Et kuulosta heikkolahjaiselta.

Osaat kirjoittaa hyvin ja hahmotat ympäristöäsi niin hyvin, että ymmärrät mistä ongelmat johtuvat.

Se, mitä nyt sanotaan hahmotushäiriöksi, voi olla vain erilainen tapa hahmottaa asioita. Ongelmien ydin voi olla siinä että peruskoulun opetus ei vaan sovi sinulle.

Lapseni on matemaattisesti lahjakas. Lasta tutkinut psykiatri puhuu erityislahjakkuudesta.

Tämä lapsi hahmottaa matematiikan eri tavalla kuin muut. Hän tekee tehtävät omalla tavallaan. Itse en ymmärrä hänen tapaansa hahmottaa matematiikkaa, eikä hän ymmärrä muiden tapaa hahmottaa sitä.

Koulussa tämä aiheutti jonkin verran ongelmia ja konflikteja opettajan kanssa.

Toivon, että pystyisit hyödyntämään erityisyyttäsi. Olisi hienoa jos voisit tehdä vaikka jotain kirjallisia töitä, joissa tuot esiin omaa tapaasi hahmottaa asioita.

Lasten ”tasoerot” eli erot älykkyydessä ja oppimishalussa ovat nytkin olemassa. Ne tulevat näkyviin jo peruskoulussa ja näkyvimmin jatko-opinnoissa. Tasokurssit eivät siis loisi mitään uusia eroja, vaan ainoastaan antaisivat kaikille parempaa opetusta. Kaikki voittaisivat. Kenellekään ei tarjottaisi mitään vähempää kuin nyt. Laaja kurssi eriyttäisi ylöspäin, muut opiskelisivat kuten nytkin. Lopputuloksena kaikki osaisivat vähintään saman oppimäärän kuin nytkin, osa lisäksi hieman enemmän/syvemmin.

Jo nyt peruskoulu tarjoaa syventävää opetusta. Sitä on tarjolla vain painotettuun opetukseen valituille. Tasokurssit toisivat saman opetuksen kaikkien saataville.

Vierailija kirjoitti:

Se on tuskin alakoululaiselle mikään ongelma vaikka olisi muita luokkalaisiaan älykkäämpi. Maailmassa on niin paljon uusia asioita opittavana ja yhteiskunnan asioita pähkäiltävänä, ettei siitä ikinä valmista tule. Käytöstavat esimerkiksi, kannattaisi opetella ihan läpikotaisin.

Eli samaan aikaan kun muu luokka opettelee lukemaan, harjoittelee yksi tai kaksi oppilasta tervehtimään ystävällisesti ja muistuttelee mieleen, että hautajaisissa naisilla on mustat sukat tai sukkahousut? Varmaan näistä opeista on paljon iloa, kun muun luokan sanavarastossa vi..u korvaa pilkun.

Lahjakkaista ja heidän vaikeuksistaan puhuminen on ongelmallista kahdesta syystä.

Osa tyhmemmistä suuttuu ja yrittää vaimentaa keskustelun. Egonsa ei kestä.

Osa ihmisistä kuvittelee lahjakkaiden olevan niitä ahkeria kympin tyttöjä, jotka loistavat peruskoulussa. Näinhän ei ole. Tämä ryhmä on keskinkertainen mutta ahkera. Heille peruskoulu sopii. Niille lahjakkaille ei.

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkaista ja heidän vaikeuksistaan puhuminen on ongelmallista kahdesta syystä.

Osa tyhmemmistä suuttuu ja yrittää vaimentaa keskustelun. Egonsa ei kestä.

Osa ihmisistä kuvittelee lahjakkaiden olevan niitä ahkeria kympin tyttöjä, jotka loistavat peruskoulussa. Näinhän ei ole. Tämä ryhmä on keskinkertainen mutta ahkera. Heille peruskoulu sopii. Niille lahjakkaille ei.

Myös se ahkera kympin tyttö voi olla (ja usein onkin) lahjakas. Ahkeruus ja lahjakkuus eivät ole toisiaan poissulkevia ominaisuuksia.

Pelkkä lahjakkuus ei ole koulunkäynnin kannalta riittävää. Pitää olla myös sinnikkyyttä, jota ahkeruudeksikin kutsutaan. On monia asioita, joita ei voi hallita pelkän lahjakkuuden ansiosta, vaan niiden oppimiseen vaaditaan työtä ja toistoja. Hyvä esimerkki on taito soittaa jotakin soitinta. Lahjakkuus auttaa, mutta ei yksin riitä, vaan tarvitaan kymmeniä tuhansia tunteja raakaa työtä, jotta lahjakkuus pääsee täyteen loistoonsa. Toisaalta pelkkä raaka työ ilman erityistä lahjakkuutta voi tuottaa paremman tuloksen kuin erityislahjakkuus yhdistettynä laiskuuteen ja velttouteen. On mahdollista oppia soittamaan soitinta keskinkertaisesti vaikka ei olisi musiikillisesti erityisen lahjakas ja toisaalta pelkkä musikaalisuus yksin ei riitä edes keskinkertaiseen soittotaitoon.

Lahjakasta ei todellakaan pidä laittaa tavallisten joukkoon kasvamaan pois "nynnyydestä". Lahjakkaalla lapsella on yleensä muutenkin kehittyneempi tunteiden hallinta kuin tavallisilla omanikäisillä. Lahjakkaan hermosto vain toimii ylikierroksilla melupettereihin nähden ja ottaa ympäristöstä enemmän informaatiota. Tuollainen herkkyys on luupäille vapaata riistaa. Lahjakkaiden pitäisi saada olla rauhassa sellaisia kuin ovat eikä jatkuvaa ruttausta että pitää vaan kovettaa itseään luupäiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkaista ja heidän vaikeuksistaan puhuminen on ongelmallista kahdesta syystä.

Osa tyhmemmistä suuttuu ja yrittää vaimentaa keskustelun. Egonsa ei kestä.

Osa ihmisistä kuvittelee lahjakkaiden olevan niitä ahkeria kympin tyttöjä, jotka loistavat peruskoulussa. Näinhän ei ole. Tämä ryhmä on keskinkertainen mutta ahkera. Heille peruskoulu sopii. Niille lahjakkaille ei.

Myös se ahkera kympin tyttö voi olla (ja usein onkin) lahjakas. Ahkeruus ja lahjakkuus eivät ole toisiaan poissulkevia ominaisuuksia.

Pelkkä lahjakkuus ei ole koulunkäynnin kannalta riittävää. Pitää olla myös sinnikkyyttä, jota ahkeruudeksikin kutsutaan. On monia asioita, joita ei voi hallita pelkän lahjakkuuden ansiosta, vaan niiden oppimiseen vaaditaan työtä ja toistoja. Hyvä esimerkki on taito soittaa jotakin soitinta. Lahjakkuus auttaa, mutta ei yksin riitä, vaan tarvitaan kymmeniä tuhansia tunteja raakaa työtä, jotta lahjakkuus pääsee täyteen loistoonsa. Toisaalta pelkkä raaka työ ilman erityistä lahjakkuutta voi tuottaa paremman tuloksen kuin erityislahjakkuus yhdistettynä laiskuuteen ja velttouteen. On mahdollista oppia soittamaan soitinta keskinkertaisesti vaikka ei olisi musiikillisesti erityisen lahjakas ja toisaalta pelkkä musikaalisuus yksin ei riitä edes keskinkertaiseen soittotaitoon.

Lahjakas ei voi olla peruskoulussa ahkera, koska se on liian helppoa. Ahkeruus vaatii haasteita, joita lahjakkaat eivät saa. Ahkeraksi opitaan. Lahjakkaat eivät saa siihen mahdollisuutta.