Mitä ottaisit vanhainkotiin mukaasi ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa hoitajana, että ihan sama,mitä otatte mukaan, ette kuitenkaan muista mukaanne ottamia tavaroita. Jos henkilö on niin hyväkuntoinen, että pystyy suunnittelemaan, mitä ottaa mukaansa, hän ei kuulu kunnallisen hoidon piiriin. Eri asia tietysti, jos on varaa maksaa 5000-6000€ /kk yksityisen hoivapaikkojen taksoista, sinne saa ottaa mukaansa vaikka mitä. Kunnan hoivapaikoissa asukkaat eivät muista yhtään mitään. Heillä on huone, jota he eivät edes löydä. 100 kertaa päivässä kysyvät, että missä se minun huone on. Eivät edes ymmärrä olevansa hoivapaikassa. Luulevat hoitajia lapsikseen, ovat aamulla menossa kouluun tai hoitamaan lehmiä. Luulevat olevansa lapsia, suuttuvat, kun kerrotaan, että sinä täytät tänään 96 vuotta.

Haastan terveydenhuollon ammattilaisia ottamaan kantaa. 

Vanhuksia on erilaisia tietysti.  Em. järkyttävää luettavaa.

Tuota se nykyään on, kotona asutaan/ asutetaan mahdollisimman pitkään. Joko olet pitkälle demnetoitunut tai fyysisesti vaikeasti hoidettava esim. pahan aivoinfarktin vuoksi, kun vihdoin pääset vanhainkotiin. Ei se aina kunnankaan syy ole, ettei vanhainkotiin pääse. Omaishoitajat hoitaa niin pitkälle puolisoaan, että ovat jo itsekin nääntyä. Kunta tarjoaa hoitopaikkaa, mutta luopuminen ottaa liian koville.

Vierailija kirjoitti:

Hmmmm… Kortsujakaan ei enää varmaan tarvii….

Etkö ole kuullut että vanhoista munista voi saada salmonellan?

Vierailija kirjoitti:

Toivon perusteellista haastattelua jossa selvitetään mielenterveyskin. 

Jos on kovasti touhuavaa sorttia ja eikä sopeudu sääntöihin, 

niin aiheuttaa harmia henkilökunnalle. 

Silloin kyllä lääkitystä mietitään.  Virkeästä ihmisestä tulee zombi.  

Mun äiti oli aika toimelias ensimmäisessä hoitopaikassaan, johon joutui muistisairauden vuoksi. Yöllä hiippaili keittiöön vohkimaan jälkiruokalusikan ja sillä tiirikoitui sairaalassa olevan naapurin huoneeseen varastamaan vaatteita. Pyrki myös muihin lukittuihin paikkoihin ja takaovesta ulos, siihen jouduttiin ulkopaikalle laittamaan kunnon pönkkä.

Jossain vaiheessa hän alkoi puhua, että hän lähtee pois. Muitakin asukkaita alkoi homma kiinnostamaan siinä määrin, että yhtenä aamuna olivat kaikki odottamassa laukut pakattuina, että bussi tulee heidät hakemaan :-D

Äiti heitettiin lopulta ulos tuolta kun yhtenä yönä kiskaisi vessanpöntön irti ja aiheutti vesivahingon. Onneksi hänen huoneensa oli kellarikerroksessa.

Kunnan hoitopaikassa olikin sitten vähän paremmat systeemit ja siellä ei tihutöitä tapahtunut. Paitsi yhden huonekaverin äiti yritti tyynyllä tukehduttaa, sen jälkeen sai oman huoneen.

RIP äiti, niin mahtavia muistoja hänestä <3 Voi kun minustakin tulisi samanlainen tuhomummo!

Konjakkia lääkkeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa hoitajana, että ihan sama,mitä otatte mukaan, ette kuitenkaan muista mukaanne ottamia tavaroita. Jos henkilö on niin hyväkuntoinen, että pystyy suunnittelemaan, mitä ottaa mukaansa, hän ei kuulu kunnallisen hoidon piiriin. Eri asia tietysti, jos on varaa maksaa 5000-6000€ /kk yksityisen hoivapaikkojen taksoista, sinne saa ottaa mukaansa vaikka mitä. Kunnan hoivapaikoissa asukkaat eivät muista yhtään mitään. Heillä on huone, jota he eivät edes löydä. 100 kertaa päivässä kysyvät, että missä se minun huone on. Eivät edes ymmärrä olevansa hoivapaikassa. Luulevat hoitajia lapsikseen, ovat aamulla menossa kouluun tai hoitamaan lehmiä. Luulevat olevansa lapsia, suuttuvat, kun kerrotaan, että sinä täytät tänään 96 vuotta.

Tämä! Mun äidillä oli niin mahtava omistajamentaliteetti joka paikassa! Kun poliisit olivat napanneet hänet kadulta talteen ja hän oli meillä pari viikkoa, hän kehuskeli miten hänen veljensä ovat rakennuttaneet tämän paikan. (Kerrostalokämpässä oltiin, äidin veljet oli meidän mökin rakentaneet.) Ekasta hoitopaikasta kun heitettiin ulos ja vietiin väliajaksi sairaalaan, niin sieltä sairaalan isolta parvekkeelta hän katseli alas vehreälle pihalle ja päivitteli taas kuin omistaisi koko paikan: "Enpä olisi uskonut että jonain päivänä on tällaiseen varaa!" 

Turha miettiä,mitä otat mukaasi. Siinä vaiheessa, kun joudut hoivapaikkaan,olet jo niin huonossa kunnossa, että et muista elämästäsi yhtään mitään. Valitettavasti totta. Olet sijoitettuna johonkin ryhmäkotiin,muistisairaiden seurassa. Olet kuin joku elävä vihannes, vähäisen, vaihtuvan henkilökunnan armoilla. Kun yksi kuolee,seuraava on huoneessasi saman tien. Kiire siivota huone, että seuraava saadaan sisälle. Ei ole aikaa tutustua, eikä kiinnostua elämästäsi. Liukuhihnahommaa. Tämä on vanhustenhoitoa nykyään. Bisnestä. T. hoitaja.

Kännykän ja tietokoneen.

Pleikan, tietsikan ja hitokseen viinaa.