Mitä mieltä olet ystävästä jolle ei saa puhua kun positiivisia asioita
Minulla on ystävä ja hänelle ei saa puhua kunnpositiivisia asioita, hänelle ei saa kertoa murheita tai valittaa. Hän haluaa kuulemma että puhun vain positiivisistä asioista. Minulla on yksi ikävä asia ja haluaisin välillä purkaa mieltä, mutta hän on sanonut että hän ei voi siinä asiassa auttaa ja ei halua kuulla siitä. Ja nyt ennenkuin joku leimaa, en ole ainainen narisija olen iloinen ja huumorintajuinen luonne arvostan ystäviä ja autan heitä hädässä, enkä valita aina. Mutta ystävän käytös ihmetyttää, enään en valita mistään hänelle. Nyt hän sanoikin että ihanaa kun olet aina niin positiivinen.
Kommentit (86)
Eiköhän se ole niin, että jokainen kantaa omat taakkansa eikä kuormita muita!
Vierailija kirjoitti:
Mieti, saatttaako joku näistä päteä teihin:
-se sinun ongelmasi on jatkunut pitkään ja sinulla oikeasti on ollut monta tilaisuutta korjata se, ja ystäväsi on sinua jo monta kertaa siinä auttanutkin, mutta jostain syystä mikään mahdollisuus, apu tai neuvo ei kelpaa, vaan kaikki on mahdotonta. Ulkopuolisesta saattaisi jopa vaikuttaa, että haluat velloa ongelmassasi?
- se sinun ongelmasi on syystä tai toisesta henkilökohtainen ja raskas myös tälle ystävällesi. Hänellä on oma ongelma, joka alkaa ahdistaa aina kun sinä vedät asian esiin omine ongelminesi.
- et ehkä ole ihan niin positiivinen kun haluat uskoa.
Tämä! Varsinkin ensimmäinen kohta. Mikään ei ole niin raskasta kuin valivalityyppi, jonka ongelmiin on ratkaisuja ehdotettu jo monta kertaa, mutta hän ei halua niitä noudattaa.
No voihan sen ystävän kanssa puhua vain positiivisia asioita ja jakaa muut asiat sitten muiden kanssa. Se johtaa kyllä siihen, että hän jää pimentoon aika monien asioiden suhteen, mutta se on sitten hänen oma valintansa. Ei voi syyttää sinua, jos on ihan pihalla kaikesta "ei positiivisesta" mitä sinulle kuuluu.
Mutta jos kerrot hänelle asian, joka on sinulle positiivinen, niin mistä voit tietää, onko se hänen mielestään positiivinen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti, saatttaako joku näistä päteä teihin:
-se sinun ongelmasi on jatkunut pitkään ja sinulla oikeasti on ollut monta tilaisuutta korjata se, ja ystäväsi on sinua jo monta kertaa siinä auttanutkin, mutta jostain syystä mikään mahdollisuus, apu tai neuvo ei kelpaa, vaan kaikki on mahdotonta. Ulkopuolisesta saattaisi jopa vaikuttaa, että haluat velloa ongelmassasi?
- se sinun ongelmasi on syystä tai toisesta henkilökohtainen ja raskas myös tälle ystävällesi. Hänellä on oma ongelma, joka alkaa ahdistaa aina kun sinä vedät asian esiin omine ongelminesi.
- et ehkä ole ihan niin positiivinen kun haluat uskoa.
Tämä! Varsinkin ensimmäinen kohta. Mikään ei ole niin raskasta kuin valivalityyppi, jonka ongelmiin on ratkaisuja ehdotettu jo monta kertaa, mutta hän ei halua niitä noudattaa.
Ehkä ne ovat sitten huonoja neuvoja.
Ehkä hän ei halua puhua sinun omista asioistasi ollenkaan? Kaikkia ei kiinnosta toisten tekemiset.
Siinä vaiheessa, kun näet tutun nimen ilmestyvän kännykän näyttöön ja mietit haluatko pilata iltasi ja yöunesi kuuntelemalla tuntien valitusta... niin ymmärrät ap:n ystävää.
Aika moni vastaaja ei näemmä lukenut ap:n vastausta. Tämä ns. ystävä oli kehunut, miten on kiva, kun ap on nykyään niin positiivinen ja tämän jälkeen alkanut valittaa omista ongelmistaan.
Mulla on ystävä, joka itse kyllä valittaa kaikki ihmissuhdeasiansa, sukulaisistaan, työstään jne. mutta jos itse kerron, että minullakin on vähän ongelmia jollain saralla, hän sivuuttaa sen jollain yhdellä toteamuksella, ja jatkaa omista asioistaan jauhamista. Hän on myös ilmeisesti päättänyt että minun ja mieheni parisuhde on hyvä, että ja miehessäni ei ole mitään vikaa, koska ei yksinkertaisesti anna minun kertoa parisuhdehuolistani. Voisiko joku avata mistä tällainen johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ystävä, joka itse kyllä valittaa kaikki ihmissuhdeasiansa, sukulaisistaan, työstään jne. mutta jos itse kerron, että minullakin on vähän ongelmia jollain saralla, hän sivuuttaa sen jollain yhdellä toteamuksella, ja jatkaa omista asioistaan jauhamista. Hän on myös ilmeisesti päättänyt että minun ja mieheni parisuhde on hyvä, että ja miehessäni ei ole mitään vikaa, koska ei yksinkertaisesti anna minun kertoa parisuhdehuolistani. Voisiko joku avata mistä tällainen johtuu?
Hän ei arvosta sinua varmaankaan.
Voi käydä raskaaksi ja kuormittavaksi, jos kerrot vain omia negatiivisia asioitasi ystävällesi. Vaikka koet itsesi ilopilleriksi, kokevatko muut samoin? Kuormitatko ystävääsi omilla ongelmillasi ja huolillasi ja puhut vain omia asioitasi?
Kysytkö ystävältäsi, mitä hänelle kuuluu? Kuunteletko häntä aidosti kääntämättä keskustelua heti omiin asioihisi? Puhutteko vaikka puhelun aikana kummankin asioista vai painottuuko se ainoastaan sinun murheisiisi ja ongelmiisi?
Ystävälläsi voi olla muitakin ystäviä, jotka purkavat hänelle omia ongelmiaan sun lisäksesi. Hän saattaa joutua kuuntelemaan paljon muita, mutta kuunteleeko ja tukeeko kukaan häntä?
Myös elämäntilanne voi olla erilainen ja eritahtinen, toisella pelkkää vapaata luppoaikaa ja toisella elämä täynnä kiirettä ja stressiä.
Rasittavia ovat ihmiset, jotka eivät ole kiinnostuneita toisen asioista yhtään eivätkä halua kuunnella tämän huolista mitään. Eivät, vaikka toista olisi kohdannut iso suru. He kävelevät toisen yli.
Vierailija kirjoitti:
Rasittavia ovat ihmiset, jotka eivät ole kiinnostuneita toisen asioista yhtään eivätkä halua kuunnella tämän huolista mitään. Eivät, vaikka toista olisi kohdannut iso suru. He kävelevät toisen yli.
kuunteleminen riippuu pitkälti siitä millainen suhde on. Tietenkin ystävien ja tuttujen huoliakin jaksaa kuulla, mutten enää suostu kuuntelevaksi korvaksi ventovieraiden valituksille tai latistamisyrityksille.
Minulla ja parhaalla ystävälläni on ollut paljon vastoinkäymisiä ja olemme toistemme tukena aina ja me rutisemme toisillemme surut ja murheet, sekä iloiset asiat. Ystäväni sisko koki väkivaltaisen kuoleman ja kyllä, jaksoin kuunnella ystävän tuskaa asiasta kaksi vuotta, koska hän on ystäväni ja kestin senkin, ettei hän jaksanut veljensä kuoleman jälkeen olla tekemisissä kuukausiin. Ystäväni on kuunnellut varmasti tuntikausia erikriisiäni ja kun mulla alkoi iso pyörä heittää, hän oli se joka toimitti mut hoitoon, vaikka psykoosipäissäni syyttelin häntäkin ties mistä. Kuulostaa ehkä raskaalta symbioosilta, mutta ei ole sitä. Annamme toistemme elää omaa elämäämme ja tapaillaan harvakseltaan, puhelimessa puhutaan useammin.
Kaikkia ei vaan toisen ongelmat hetkauta.