Mitä mieltä olet ystävästä jolle ei saa puhua kun positiivisia asioita

Miksi haluat aiheuttaa ystävällesi pahaa mieltä ongelmillasi?

Olispa minullakin edes yksi positiivien ystävä, eikä aina tapais noita ruikuttavia frendejä

No en varmaan halua aiheuttaa pahaa mieltä. Mutta olen aito ihminen, ja varmaan jokaisella on välillä elämä rankkaa ja haluaa ystävän tukea ja purkaa mieltä. Elämä on hyviä ja huonoja asioita.

Ymmärrän, mitä tarkoitat. Etenkin muutama vuosi sitten oli oikein trendi, ettei negatiivisia asioita saanut tuoda esille ollenkaan. Älä droppaa mun tunnelmaa, karsi tunnesyöpöt elämästäsi, keskity vain positiiviseen jne. Ihan kiva, mutta kun ihmiselämä ei ole sellaista.

Välillä on harmeja ja vaikeuksia. Yleensä niistä puhuminen ja taakan jakaminen helpottaa. Ennen sanottiinkin, että hädässä ystävä tunnetaan tai että ystävä on lohduttava olkapää. Jossain vaiheessa tämä menikin siihen, että jo yhden murheen jälkeen ystävä jätetään, kun se on semmonen negailija.

Tämä on ihan kammottavaa, henkistä väkivaltaa suorastaan! Kelpaat siis heille vain, jos olet aina iloinen ja helppo. Muut tunteet eivät kelpaa.

Luommeko tällä uutta tunnekylmien ja tunneköyhien sukupolvea (vähän samoin kuin sotien jälkeen traumatisoituneet sukupolvet), joille huonojen fiilisten elämisen sijaan ne pitääkin haudata esim. kännykkäriippuvuuden alle?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, mitä tarkoitat. Etenkin muutama vuosi sitten oli oikein trendi, ettei negatiivisia asioita saanut tuoda esille ollenkaan. Älä droppaa mun tunnelmaa, karsi tunnesyöpöt elämästäsi, keskity vain positiiviseen jne. Ihan kiva, mutta kun ihmiselämä ei ole sellaista.

Välillä on harmeja ja vaikeuksia. Yleensä niistä puhuminen ja taakan jakaminen helpottaa. Ennen sanottiinkin, että hädässä ystävä tunnetaan tai että ystävä on lohduttava olkapää. Jossain vaiheessa tämä menikin siihen, että jo yhden murheen jälkeen ystävä jätetään, kun se on semmonen negailija.

Tämä on ihan kammottavaa, henkistä väkivaltaa suorastaan! Kelpaat siis heille vain, jos olet aina iloinen ja helppo. Muut tunteet eivät kelpaa.

Luommeko tällä uutta tunnekylmien ja tunneköyhien sukupolvea (vähän samoin kuin sotien jälkeen traumatisoituneet sukupolvet), joille huonojen fiilisten elämisen sijaan ne pitääkin haudata esim. kännykkäriippuvuuden alle?

Kiitos hyvästä kirjoituksesta, tämä oli niin paikkansa pitävä, tosiystäviä on oikeasti vähän, ihminen ei usein kestä toisen tuskaa, helpompi paeta kun tukea. Toki ystävä ei saa olla roskakori, pitää kuunella suruja puolin sun toisin ja jakaa iloja. Arvostaa toista

Kuulostaa Ex mieheltäni. Hänkään ei halunnut ikinä kuulla/kuunnella mitään ongelmiani. Suuttui heti jos yritin. Vanhempieni kuolemakin oli jotenkin minun syytäni, eikä halunnut kuulla mitään. Sitten hän kuitenkin syytti minua asioiden salailusta, ja että en kerro hänelle mitään.??

Miksi haluaisin kuulla ongelmistasi? Mitenkä se ongelma häviää, kun saat minunkin mieleni huonoksi?

Voi olla etteivät arvomaailmat kohtaa. Eri ihmiset toimivat aivan eri tavalla, silloin ehkä kummankin kannattaa etsiä toinen ystävä joka vastaa enemmän omia arvovalintoja tai ehkä niitä ystäviä jo onkin. 

Mieti, saatttaako joku näistä päteä teihin:

-se sinun ongelmasi on jatkunut pitkään ja sinulla oikeasti on ollut monta tilaisuutta korjata se, ja ystäväsi on sinua jo monta kertaa siinä auttanutkin, mutta jostain syystä mikään mahdollisuus, apu tai neuvo ei kelpaa, vaan kaikki on mahdotonta. Ulkopuolisesta saattaisi jopa vaikuttaa, että ”haluat” velloa ongelmassasi?

- se sinun ongelmasi on syystä tai toisesta henkilökohtainen ja raskas myös tälle ystävällesi. Hänellä on oma ongelma, joka alkaa ahdistaa aina kun sinä vedät asian esiin omine ongelminesi.

- et ehkä ole ihan niin positiivinen kun haluat uskoa.

Ei ole todellinen ystävä jos ei kestä mitään negatiivista. Olet hänelle vain viihdyttäjä.

4

Hyvä kirjoitus.

Tuota positiivisuuspakkomiellemuotia itsekin kauhistelin silloin.

Sitten vielä täydennettiin järkyillä "livelifelaugh" tauluilla jopa omaa kotia - kun muotiblogistikin...

Liittyy tähän netin ja instojen maailmaan myös:

Katsokaa, kuinka hyvin mun asiani on.

Voi ulkoista kultaista, tekopyhän temppeliä.

Arrggh

Itse nimenomaan kaipaan aitoa ystävyyttä, että voi puhua sekä ilot että surut. Tällöin tuntee toisen aidosti.Hyvänpäivän tuttu on sellainen jolle puhutaan niitä näitä.

Eri asia on katkera asenne. Yhden ihmisen feidasin kun hän ihan hyvästä elämäntilanteestaan huolimatta vain valitti kaikesta ja kyttäsi mikä muilla oli paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Mieti, saatttaako joku näistä päteä teihin:

-se sinun ongelmasi on jatkunut pitkään ja sinulla oikeasti on ollut monta tilaisuutta korjata se, ja ystäväsi on sinua jo monta kertaa siinä auttanutkin, mutta jostain syystä mikään mahdollisuus, apu tai neuvo ei kelpaa, vaan kaikki on mahdotonta. Ulkopuolisesta saattaisi jopa vaikuttaa, että ”haluat” velloa ongelmassasi?

- se sinun ongelmasi on syystä tai toisesta henkilökohtainen ja raskas myös tälle ystävällesi. Hänellä on oma ongelma, joka alkaa ahdistaa aina kun sinä vedät asian esiin omine ongelminesi.

- et ehkä ole ihan niin positiivinen kun haluat uskoa.

Juuri näin! Lisäyksenä myös, että ehkä hän ei koe sinua niin läheiseksi ystäväksi, että haluaisi kuulla henkiläkohtaisia ongelmia. Pakollako ajattelit hänelle ongelmista puhua? Etsi joku joka jaksaa kuunnella.

Ymmärrän ystävääsi.

En minäkään aina jaksaisi kuunnella ihmisten valitusta.

Vaikka elämään kuuluu murheetkin, niin ei niistä silti aina jaksa puhua ja toisten valituksia kuunnella.

Yksi ystäväni valitti minulle kerran tunnin puhelimessa ja sen jälkeen olin niin uupunut, että ihan oksetti. Pidin silloin pitkän tauon, enkä vastannut sen puheluihin ollenkaan.

Jos sinulla on paha ongelma, mene terapeutille. Ne kuuntelee.

Jotkut ihmiset eivät kestä elämän realiteettejä. Heitä ei saa häiritä vaikeilla asioilla, koska heillä ei riitä jaksamisen, ymmärryksen ja viisauden kapasiteetti niiden ajatteluun.

Monet itseään positiiviseksi nimittävät ovat juuri sellaisia itsekkäitä, ikuisesti elämäänsä karkuun juoksevia ihmisiä, jotka eivät koskaan kohtaa omankaan elämänsä kipukohtia, eivätkä näin ollen koskaan aidosti kehity ihmisenä.

Aidosti positiivinen ihminen näkee hyvää ja kaunista myös kriisien ja surujen keskellä ja voi ominaisuuksillaan auttaa kanssakulkijaansa ilman liiallista kuormittumista.

Kiitos teille kaikille hyvistä vastauksista. Nyt mietin asiaa olen usein positiivinen ilopilleri ja ystäväni haluaa että pysyn sellaisena, eli olen viihdyttäjä, en saisi murtua ja kokea tuskaa. Mutta pystynkö olemaan hänelle sellainen, eli joku tässä ystävyydessä mättää. Jos hänen kanssaa ei voi parantaa maailmaa. Viime keskustelulla hän mainitsikin minulle että ihanaa kun olet nykyään nikn positiivinen vaan ja hän alkoi purkaamaan minulle murheita🙄🤔😥

Ihminen, joka ei kestä mitään negatiivista, on voinut oppia sellaisen selviytymisstrategian omaan elämäänsä. Ehkä hän ei pohdi myöskään omia ongelmiaan, se olisi liian tuskallista. 

Yhden kerran ruikuttaminen on ihan ok, mutta jos ruikuttaminen on pääsääntöistä, eikä johda mihinkään konkreettiseen ongelman korjaukseen, on se täysin turhaa ajanhukkaa.

Katsoin erään hääohjelmassa viime vuonna olleen naisen instagrammia ja hänellä mottona on "Focus on the good". Eikö meillä kaikilla ole? Tuskin on Focus on the Bad. Mietin samalla onko hän juuri sellainen ihminen joka ei kestä niitä negatiivisiakin asioita joita tulee joskus jokaisen elämään. Kaiken pitää näyttää kiiltokuvamaisen hienolta ilman mitään ongelmia. Ja jos hän tarkoittaa hyvällä rahaa ja tavaroita niin sitten vielä pahempi kuten sai hääohjelmasta käsityksen.

Kuulostaa ruotsalaiselta. Täällä ei kuule saa koko maassa sanoa mitään negatiivista. Hyvin sulla ap vielä menee, kun on vaan yksi tuollainen ystävä. Minuun katkaisi ruotsalaiset ystävät välit kun en kannata Ruotsin koronalinjaa. Olen niin negatiivinen, varmaan äärioikeistoakin salaa. 🙄