Lue keskustelun säännöt.
Miksi olin niin sokea miehen pahuudelle enkä lähtenyt jo vuosia sitten :(
25.05.2020 |
Ensimmäiset merkit mies antoi pahuudestaan jo kun olimme vielä nuoria 27-vuotiaita... Nyt olen 38 ja vihdoin eronnut, mutta pitkään siinä lähdössä meni. Miksi minä jäin siihen suhteeseen, vaikka se oli kamalaa? Ihan kuin en olisi ollut oma itseni vuosiin. Lähtökään ei tuntunut vaihtoehdolta. Lapsia emme tehneet koskaan.
Kommentit (77)
Ymmärrän ap aika hyvin tuntemuksiasi. Minäkin erosin pari vuotta sitten pitkästä tuhoavasta suhteesta. Nyt ikää 40v ja uudessa hyvässä suhteessa. Ex ei ollut sinänsä paha, mutta hänellä oli paha alkoholiongelma ja kännissä oli riidanhaluinen. Selvinpäin oli uhriutuva, passiivinen, ei osannut ottaa vastuuta elämästään. Olisi halunnut, että minä huolehdin hänen onnellisuudestaan yms. mahdotonta. Joi vahvoja oluita useana päivänä viikossa ja ensimmäisten kaljojen aikaan oli sössöttävä ja sönköttävä, piti itseään suurena filosofina tai älykkönä sössöttäessään latteuksiaan, sitten humalan edetessä muuttui verbaalisesti aggressiiviseksi, riidanhaluiseksi ja hyökkääväksi.
Nyt jälkikäteen ajateltuna tuntuu käsittämättömältä, että olimme yhdessä 8 vuotta. Ei lapsia onneksi tuosta suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painajainen olisi herätä tohom asiaan vasta keskiiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Painajainen olisi herätä tohom asiaan vasta keskiiässä.
No ap:han on keski-iässä, mutta ei se myöhäistä ole silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Painajainen olisi herätä tohom asiaan vasta keskiiässä.
No ap:han on keski-iässä, mutta ei se myöhäistä ole silloinkaan.
Mutta jos yli 10 v sitten ollut ensimmäiset varoitusmerkit niin miksi vasta nyt eronnut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun ap olisi ollut vahva ja lähtenyt silloin nuorena jo..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Painajainen olisi herätä tohom asiaan vasta keskiiässä.
No ap:han on keski-iässä, mutta ei se myöhäistä ole silloinkaan.
Mutta jos yli 10 v sitten ollut ensimmäiset varoitusmerkit niin miksi vasta nyt eronnut?
Osallistut asian keskusteluun josta et oikeasti tiedä mitään. Älä osallistu koska et tiedä mitään. Pliis.
Ja ei. Näitä kokemuksia ei tarvitse hankkia. Hyvä vaan että elät elämääsi turvattuna ja suojassa.
Älä tule mollaamaan ihmisiä asiasta josta et tiedä mitään, ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kun ap olisi ollut vahva ja lähtenyt silloin nuorena jo..
Jos jos jos
Jossitteluun kun lähtee niin se ei lopu ikinä. Joten lopeta.
Katse eteen ja suun pielet ylöspäin.
Mä en lähtenyt aikoinaan, en tiennyt mihin olisin mennyt. Lapsuudenkodissa olisi vain pilkattu ja naurettu, ja kun olin päätynyt tietoisesti rikollisen kanssa yhteen päästäkseni pois sieltä. Sillä oli asunto ja rahaa, niin oli taloudellisesti parempi kuin lapsuudenkodissa. Joskus oli myös hyviä hetkiä, toisin kuin lapsuudenperheessä. Koko ajan kuitenkin inhotti, kun tiesin mistä rahat tulee, ja pelkäsin miehen kavereita, ja välillä miestäkin. Yritin koulunkäyntiä, ja sain lyhyen duunaritutkinnon suoritettua. Se helpotti myöhemmin asunnonsaantia. Lähdin yhden linnatuomion aikana, ei onneksi jäänyt mua kaipaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauan olitte?
Liian kauan :( Tapasimme 24-vuotiaina.. Erosimme 38-vuotiaina. Samanikäisiä olemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä on hyvällä lykyllä puolet elämästä jäljellä. Olisitko halunnut olla vielä 80-vuotiaana tossa suhteesa.
Keskimäärin näissä tapauksissa on niin, että nainen ja mies hoitavat itse omat kulunsa tai jopa niin, että mies hyötyy naisesta taloudellisesti.