Lue keskustelun säännöt.
Miksi olin niin sokea miehen pahuudelle enkä lähtenyt jo vuosia sitten :(
25.05.2020 |
Ensimmäiset merkit mies antoi pahuudestaan jo kun olimme vielä nuoria 27-vuotiaita... Nyt olen 38 ja vihdoin eronnut, mutta pitkään siinä lähdössä meni. Miksi minä jäin siihen suhteeseen, vaikka se oli kamalaa? Ihan kuin en olisi ollut oma itseni vuosiin. Lähtökään ei tuntunut vaihtoehdolta. Lapsia emme tehneet koskaan.
Kommentit (77)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko ollut parempi, että olisit siinä suhteessa vielä 60-vuotiaana?
Kyllä vielä 38-vuotias nainen löytää hyvän miehen :)
Eipä noista suhteista ole niin helppoa päästä pois, vaikka suhteen dynamiikka onkin kieroutunutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla terapian tarpeessa kun moista kyselet, ei me täällä voida tietää miksi jäit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä noista suhteista ole niin helppoa päästä pois, vaikka suhteen dynamiikka onkin kieroutunutta.
Väkivalta normalisoituu yllättävän nopeati.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vielä 38-vuotias nainen löytää hyvän miehen :)
Mutta ensin kannattaa työstää vanha suhde alta pois :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole onnellinen että ette ehtineet tehdä lapsia. Olet vielä nuori ja ehdit löytää sinulle sopivamman kumppanin. Nauti elämästäsi nyt..
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen että ette ehtineet tehdä lapsia. Olet vielä nuori ja ehdit löytää sinulle sopivamman kumppanin. Nauti elämästäsi nyt..
Tämä. Mieti, jos olisitte tehneet lapsia. Lapsissasi olisi pahan miehen geeniperimä, eikö ole karmiva ajatus? :ss
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vielä 38-vuotias nainen löytää hyvän miehen :)
Vasta sitten kun menneisyys on käsitelty.
Olet vuosien saatossa vahvistunut ja oppinut. Nuorena ihminen voi olla tyhmä päätöksissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä noista suhteista ole niin helppoa päästä pois, vaikka suhteen dynamiikka onkin kieroutunutta.
Niistä voi olla hirveän vaikea päästä pois. Olet ihan hajalla, kun et tiedä mitä uskoa ja totuus on äärettömän ahdistava (eli mies on oikeasti paha, hän on vain taitava näyttelemään muuta). Itsellä on mennyt vuosia eron jälkeen sen ymmärtämisessä, miten vaarallisen tyypin kanssa asuin. Olin omista syistäni sokea. En aio enää joutua tuollaiseen loukkuun. Yksinolo on jumalaista, jos on kerran ollut väkivaltaisessa suhteessa.
Saat olla ylpeä itsestäsi, että pääsit vihdoin pois! Pääsit pois hengissä, etkä ruumisarkussa. Eikö se ole jo ihan hyvin saavutettu?
Vierailija kirjoitti:
Olet vuosien saatossa vahvistunut ja oppinut. Nuorena ihminen voi olla tyhmä päätöksissään.
Naiivi ja sinisilmäinen ennemminkin. Tyhmä on se joka toistaa virheitään eikä opi niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä noista suhteista ole niin helppoa päästä pois, vaikka suhteen dynamiikka onkin kieroutunutta.
Niistä voi olla hirveän vaikea päästä pois. Olet ihan hajalla, kun et tiedä mitä uskoa ja totuus on äärettömän ahdistava (eli mies on oikeasti paha, hän on vain taitava näyttelemään muuta). Itsellä on mennyt vuosia eron jälkeen sen ymmärtämisessä, miten vaarallisen tyypin kanssa asuin. Olin omista syistäni sokea. En aio enää joutua tuollaiseen loukkuun. Yksinolo on jumalaista, jos on kerran ollut väkivaltaisessa suhteessa.
Onko tuolle hajalla olemiselle joku psykologinen termi/selitys?
Vierailija kirjoitti:
Eipä noista suhteista ole niin helppoa päästä pois, vaikka suhteen dynamiikka onkin kieroutunutta.
Miksi se on niin vaikeaa?
Tsemppiä uuteen elämään!
Vietin ikävuodet 20-25 luonnehäiriöisen miehen kanssa ja ihmettelen vieläkin välillä, miten yritin ja yritin enkä heti luovuttanut ja lähtenyt. Jos olisin tiennyt enemmän elämästä silloin, olisin lähtenyt. Mutta en tiennyt, oppi kertyy elämän varrella.
Et ole ainut!!!