Lue keskustelun säännöt.
Miksi olin niin sokea miehen pahuudelle enkä lähtenyt jo vuosia sitten :(
25.05.2020 |
Ensimmäiset merkit mies antoi pahuudestaan jo kun olimme vielä nuoria 27-vuotiaita... Nyt olen 38 ja vihdoin eronnut, mutta pitkään siinä lähdössä meni. Miksi minä jäin siihen suhteeseen, vaikka se oli kamalaa? Ihan kuin en olisi ollut oma itseni vuosiin. Lähtökään ei tuntunut vaihtoehdolta. Lapsia emme tehneet koskaan.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Se on tosi vaikeaa, kaikki muutokset ovat. Mutta hyvä, että lähdit!
Vaikka ap:lla meni siihen toista vuosikymmentä..... 38-vuotiaana kaunottarena pääsi pois..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemminkin kysymys olisi: Mikä saa ihmisen käyttäytymään vuosien ajan toista kohtaan julmasti?
Tähän minäkin hain vuosia vastausta. Ja että mistä asioista olisi pitänyt ymmärtää että toinen käyttäytyy pelkästään julmasti.
En ole löytänyt muuta vastausta kuin ilkeys. Ja se että itselläni ei ole ollut yhtäkään turvallista aikuista kasvuvuosina. En tiedä mitä rakkaus tai läheisyys on, ei ole kokemuksia. Silloin uskon että haluaa uskoa toisesta sen mitä toinen silmin kirkkain vakuuttaa. Janoaa rakkautta ja turvaa vaikka itse tilanne on kaikkea muuta ja tyhmempikin sen ymmärtäisi, sanotaan. Puhuin tilanteestani ja sain myös ympäristöltä vakuutteluja että olen vain ymmärtänyt tilanteet väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä uuteen elämään!
Vietin ikävuodet 20-25 luonnehäiriöisen miehen kanssa ja ihmettelen vieläkin välillä, miten yritin ja yritin enkä heti luovuttanut ja lähtenyt. Jos olisin tiennyt enemmän elämästä silloin, olisin lähtenyt. Mutta en tiennyt, oppi kertyy elämän varrella.
Sinä pääsit pois todella nuorena. 25-vuotiaana on vielä kaikki mahdollisuudet elämään auki. Moni ovi on jo sulkeutunut ikäiseltäni.
ap
Ei ole.
48 kuten minä, on moni ovi sulkeutunut.
-ohisMitä tämä kommentti tarkoitti? Oletko 48 vuotias?
Olin lähtiessä.
Luulen että aika monen ongelma on ettei uskalleta ottaa vastuuta omasta elämästä, toisen pitää ymmärtää lopettaa suhde, toisen pitää muuttua, toisen pitää ylläpitää suhdetta ja tehdä aloitteet. Passiivisena vellotaan suhteesta toiseen. Pelätään mitä muut ajattelee jos erotaan eikä uskalleta kohdata oman parisuhteen ongelmia, sen sijaan mietitään miksi toinen ei tajua korjata niitä. Vika on toisessa vaikkei omaa suuta saada auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä uuteen elämään!
Vietin ikävuodet 20-25 luonnehäiriöisen miehen kanssa ja ihmettelen vieläkin välillä, miten yritin ja yritin enkä heti luovuttanut ja lähtenyt. Jos olisin tiennyt enemmän elämästä silloin, olisin lähtenyt. Mutta en tiennyt, oppi kertyy elämän varrella.
Sinä pääsit pois todella nuorena. 25-vuotiaana on vielä kaikki mahdollisuudet elämään auki. Moni ovi on jo sulkeutunut ikäiseltäni.
ap
Ei ole.
48 kuten minä, on moni ovi sulkeutunut.
-ohisMitä tämä kommentti tarkoitti? Oletko 48 vuotias?
Olin lähtiessä.
Kauan olit suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä uuteen elämään!
Vietin ikävuodet 20-25 luonnehäiriöisen miehen kanssa ja ihmettelen vieläkin välillä, miten yritin ja yritin enkä heti luovuttanut ja lähtenyt. Jos olisin tiennyt enemmän elämästä silloin, olisin lähtenyt. Mutta en tiennyt, oppi kertyy elämän varrella.
Sinä pääsit pois todella nuorena. 25-vuotiaana on vielä kaikki mahdollisuudet elämään auki. Moni ovi on jo sulkeutunut ikäiseltäni.
ap
Mikset lähtenyt jo 27-vuotiaana jos sitä suunnittelit?
En halunnut nähdä miehessä pahaa.. keskityin hyviin piirteisiin. kunnes tuli päivä ettei niitäkään enää näkynyt.
AP
Tämäkin on psykologinen mekanismi. Että ihminen selviytyisi kauheista oloista.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että aika monen ongelma on ettei uskalleta ottaa vastuuta omasta elämästä, toisen pitää ymmärtää lopettaa suhde, toisen pitää muuttua, toisen pitää ylläpitää suhdetta ja tehdä aloitteet. Passiivisena vellotaan suhteesta toiseen. Pelätään mitä muut ajattelee jos erotaan eikä uskalleta kohdata oman parisuhteen ongelmia, sen sijaan mietitään miksi toinen ei tajua korjata niitä. Vika on toisessa vaikkei omaa suuta saada auki.
Minulla oli sellainen tausta, että lapsuusperheessä minun oli pitänyt laittaa kaikki omat tarpeeni sivuun ja olin perheen ongelmien armoilla. Minusta ei pidetty huolta, toinen vanhempi teki oikeasti vahinkoa ja toinen oli muuten hyvä, mutta ei suojellut minua tapahtumilta eikä niistä koskaan puhuttu, kaikki oli yhtä vaikenemista.
Meni joitain vuosia tajuta, että olen aikuinen ja saan ja voin elää omaa elämääni ja itse muovata sitä haluamaani suuntaan eikä minun tarvitse uhrautua kaikkien muiden hyvin- tai pahoinvoinnin eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vielä 38-vuotias nainen löytää hyvän miehen :)
Vasta sitten kun menneisyys on käsitelty.
Pitää elää kuitenkin. Ei se ole joku aamen että nyt olen käsitellyt ja nyt voin elää. Sitku aamen mutku käsittely kesken.
Elä, ole, nauti!
Fläshpäkkejä paskasta suhteesta tulee 10v ja 4 laastarin jälkeen. En usko että olisin voinut aiemmin asioita käsitellä ne oli niin pahoja. Nyt olen vahvempi ja pystyn käsittelemään.Niinpä. Se oikea uusi ihminen tulee vastaan, kun tulee. Niitä asioita voi käsitellä yhdessäkin. Kaikkea ei edes voi ennalta korjata yksin.
Ja tämäkin on sellaista huttua että oksat pois. Ei sieltä kotisohvalta ketään suhteeseen raahata vapaaehtoisesti eikä pakottamalla.
Pitää olla itse aktiivinen ja siinä matkalla tulee muutama henkinen kolahdus lisää. Fyysistä toivottavasti ei.
Pitkä tutustuminen. 3kk pelkkää puhumista on vasta alku jossa puntaroidaan voiko tästä jotain tulla. Seksin vonkaajat alkaa vonkumisen siirtämällä puheet seksiin joten se on oikein hyvä syy sanoa ettei halua jatkaa tutustumista. Siinä satuttaa vaan itseään enemmän. Ei ole kiellettyä, saa toki jatkaa. Enkä tule perään huutelemaan "mitäs minä sanoin"
Vain elämällä oppii elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä väkivallasta te sönkötätte? Aloittaja ei puhunut sanallakaan väkivallasta.
Tämä on taas näitä naisten omia "eksä on narsisti"-diagnooseja.
Henkinen väkivalta ei näy ulkoisina merkkeinä ja on melkeinpä musertavavampaa kuin fyysinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä väkivallasta te sönkötätte? Aloittaja ei puhunut sanallakaan väkivallasta.
Tämä on taas näitä naisten omia "eksä on narsisti"-diagnooseja.
Henkinen väkivalta ei näy ulkoisina merkkeinä ja on melkeinpä musertavavampaa kuin fyysinen.
Moni ei edes tiedä kärsivänsä henkisestä väkivallasta. Aiheesta ei puhuta kovinkaan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että aika monen ongelma on ettei uskalleta ottaa vastuuta omasta elämästä, toisen pitää ymmärtää lopettaa suhde, toisen pitää muuttua, toisen pitää ylläpitää suhdetta ja tehdä aloitteet. Passiivisena vellotaan suhteesta toiseen. Pelätään mitä muut ajattelee jos erotaan eikä uskalleta kohdata oman parisuhteen ongelmia, sen sijaan mietitään miksi toinen ei tajua korjata niitä. Vika on toisessa vaikkei omaa suuta saada auki.
Minulla oli sellainen tausta, että lapsuusperheessä minun oli pitänyt laittaa kaikki omat tarpeeni sivuun ja olin perheen ongelmien armoilla. Minusta ei pidetty huolta, toinen vanhempi teki oikeasti vahinkoa ja toinen oli muuten hyvä, mutta ei suojellut minua tapahtumilta eikä niistä koskaan puhuttu, kaikki oli yhtä vaikenemista.
Meni joitain vuosia tajuta, että olen aikuinen ja saan ja voin elää omaa elämääni ja itse muovata sitä haluamaani suuntaan eikä minun tarvitse uhrautua kaikkien muiden hyvin- tai pahoinvoinnin eteen.
Vaikka oman elämän sarvista ottamisesta puhunkin olen kokenut saman, kasvoin väkivaltaisessa alkoholisti perheessä jossa vaikeneminen ja tunteiden ilmaisun puute oli ongelma, opin siis itsekkin nämä asiat vasta aikuisena mutta olen ilmiön kuitenkin kuitenkin pistänyt merkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun täytyy opetella antamaan itsellesi anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole liian myöhäistä lähteä koskaan, jos hengissä pääsee pois väkivaltaisesta suhteesta.
Se on juurikin näin.
Turva- ensikotiin varmasti pääsee.
Ota käsilaukkusi ja mene poliisiasemalle ja kerro ettet voi olla kotona, tarvitset turva_paikan. Tottakai kyselevät että voivat auttaa. Lähde! Sä pärjäät! Ei tarvii pelätä yksin selviytymistä eli mistä asunto tai muu katto pään päälle mikäli tilanne on niin paha. (kuten mulla )
Ei selittelyjä ei viestejä ei mitään
Tiedät ettei puhumisesta ole mitään apua. Tuosta tilanteesta ei voi poistua kuten aikuset, puhumalla. Ei.
Ymmärrän näitä tarinoita roskapussia viedessä hävisi. Sukkasillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä uuteen elämään!
Vietin ikävuodet 20-25 luonnehäiriöisen miehen kanssa ja ihmettelen vieläkin välillä, miten yritin ja yritin enkä heti luovuttanut ja lähtenyt. Jos olisin tiennyt enemmän elämästä silloin, olisin lähtenyt. Mutta en tiennyt, oppi kertyy elämän varrella.
Sinä pääsit pois todella nuorena. 25-vuotiaana on vielä kaikki mahdollisuudet elämään auki. Moni ovi on jo sulkeutunut ikäiseltäni.
ap
Ei ole.
48 kuten minä, on moni ovi sulkeutunut.
-ohis
Mitkä ovet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä uuteen elämään!
Vietin ikävuodet 20-25 luonnehäiriöisen miehen kanssa ja ihmettelen vieläkin välillä, miten yritin ja yritin enkä heti luovuttanut ja lähtenyt. Jos olisin tiennyt enemmän elämästä silloin, olisin lähtenyt. Mutta en tiennyt, oppi kertyy elämän varrella.
Sinä pääsit pois todella nuorena. 25-vuotiaana on vielä kaikki mahdollisuudet elämään auki. Moni ovi on jo sulkeutunut ikäiseltäni.
ap
Ei ole.
48 kuten minä, on moni ovi sulkeutunut.
-ohisMitkä ovet?
Ovet sulkeutuvat siinä vaihessa, kun kylmiön ovi sulkeutuu ruumishuoneella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vielä 38-vuotias nainen löytää hyvän miehen :)
Mutta ensin kannattaa työstää vanha suhde alta pois :)
Ehdottomasti. Liian moni ei tee tuota ja altistuu uudelleen ehkä toisella lailla , vinksallaan olevaan suhteeseen. Ja varsinkin jos lapsuudenkodissa oli narsisteja, riski on suuri. Se arvottomuuden ydinuskomus vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä ja saalistajia. Ja niitä kyllä tässä maailmassa piisaa, jotka haluavat kiltistä naisesta hyötyä.
Kannattaa edetä rauhallisesti ja tietää,
mitä merkkejä miehessä katsoa. Sinä et ole velkaa yhdellekään miehelle mitään, vaikka huomio miten imartelisi. Vaaralliset ovat usein sitkeitä ja haluavat saada sinut tuntemaan itsesi aivan erityiseksi. Se on jääkylmää laskelmointia johon epävarmempi nainen voi haksahtaa. Hinta vaan on aika kova.
tottuu miehen lompakon tuomiin etuihin niin on vaikea erota.
Se on tosi vaikeaa, kaikki muutokset ovat. Mutta hyvä, että lähdit!