Lue keskustelun säännöt.
Miksi olin niin sokea miehen pahuudelle enkä lähtenyt jo vuosia sitten :(
25.05.2020 |
Ensimmäiset merkit mies antoi pahuudestaan jo kun olimme vielä nuoria 27-vuotiaita... Nyt olen 38 ja vihdoin eronnut, mutta pitkään siinä lähdössä meni. Miksi minä jäin siihen suhteeseen, vaikka se oli kamalaa? Ihan kuin en olisi ollut oma itseni vuosiin. Lähtökään ei tuntunut vaihtoehdolta. Lapsia emme tehneet koskaan.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vielä 38-vuotias nainen löytää hyvän miehen :)
Vasta sitten kun menneisyys on käsitelty.
Pitää elää kuitenkin. Ei se ole joku aamen että nyt olen käsitellyt ja nyt voin elää. Sitku aamen mutku käsittely kesken.
Elä, ole, nauti!
Fläshpäkkejä paskasta suhteesta tulee 10v ja 4 laastarin jälkeen. En usko että olisin voinut aiemmin asioita käsitellä ne oli niin pahoja. Nyt olen vahvempi ja pystyn käsittelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä uuteen elämään!
Vietin ikävuodet 20-25 luonnehäiriöisen miehen kanssa ja ihmettelen vieläkin välillä, miten yritin ja yritin enkä heti luovuttanut ja lähtenyt. Jos olisin tiennyt enemmän elämästä silloin, olisin lähtenyt. Mutta en tiennyt, oppi kertyy elämän varrella.
Sinä pääsit pois todella nuorena. 25-vuotiaana on vielä kaikki mahdollisuudet elämään auki. Moni ovi on jo sulkeutunut ikäiseltäni.
ap
Ei ole.
48 kuten minä, on moni ovi sulkeutunut.
-ohis
Enemminkin kysymys olisi: Mikä saa ihmisen käyttäytymään vuosien ajan toista kohtaan julmasti?
Tärkeintä on, että olet päässyt toteuttamaan hoivaviettiäsi ja yrittänyt muuttaa miestä. Valmiiksi hyvä ja kunnollinen mies olisi todella tylsä. Ei kukaan sellaista haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä uuteen elämään!
Vietin ikävuodet 20-25 luonnehäiriöisen miehen kanssa ja ihmettelen vieläkin välillä, miten yritin ja yritin enkä heti luovuttanut ja lähtenyt. Jos olisin tiennyt enemmän elämästä silloin, olisin lähtenyt. Mutta en tiennyt, oppi kertyy elämän varrella.
Sinä pääsit pois todella nuorena. 25-vuotiaana on vielä kaikki mahdollisuudet elämään auki. Moni ovi on jo sulkeutunut ikäiseltäni.
ap
Ei ole.
48 kuten minä, on moni ovi sulkeutunut.
-ohis
Mitä tämä kommentti tarkoitti? Oletko 48 vuotias?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on niitä niitäkin naisia jotka on lähteneet ja tulleet tapetuiksi ex miehen taholta että kyllä se ihan ymmärrettävää ettei noista suhteista ole helppo lähteä. Tulee tunne ettei pysty lähtemään ja alitajunnassa on pelko ettei uskalla lähteä. Eli just se ettei saa lähdet yksi voi olla että ymmärtää liiankin hyvin miten hullun ihmisen kans on tekemisissä. Eli ei se aina sinisilmäisyyttä siinä mielessä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä uuteen elämään!
Vietin ikävuodet 20-25 luonnehäiriöisen miehen kanssa ja ihmettelen vieläkin välillä, miten yritin ja yritin enkä heti luovuttanut ja lähtenyt. Jos olisin tiennyt enemmän elämästä silloin, olisin lähtenyt. Mutta en tiennyt, oppi kertyy elämän varrella.
Sinä pääsit pois todella nuorena. 25-vuotiaana on vielä kaikki mahdollisuudet elämään auki. Moni ovi on jo sulkeutunut ikäiseltäni.
ap
Tuosta on seitsemäntoista vuotta aikaa. En ole sen jälkeen muuttanut kenenkään kanssa yhteen, mutta silti olen onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä uuteen elämään!
Vietin ikävuodet 20-25 luonnehäiriöisen miehen kanssa ja ihmettelen vieläkin välillä, miten yritin ja yritin enkä heti luovuttanut ja lähtenyt. Jos olisin tiennyt enemmän elämästä silloin, olisin lähtenyt. Mutta en tiennyt, oppi kertyy elämän varrella.
Sinä pääsit pois todella nuorena. 25-vuotiaana on vielä kaikki mahdollisuudet elämään auki. Moni ovi on jo sulkeutunut ikäiseltäni.
ap
On se kaksi aivan eri asiaa päästä pois 25-vuotiaana ja 38-vuotiaana. Toinen on juuri aikuisuuteen päässyt ja toinen jo keski-ikäinen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vielä 38-vuotias nainen löytää hyvän miehen :)
Vasta sitten kun menneisyys on käsitelty.
Pitää elää kuitenkin. Ei se ole joku aamen että nyt olen käsitellyt ja nyt voin elää. Sitku aamen mutku käsittely kesken.
Elä, ole, nauti!
Fläshpäkkejä paskasta suhteesta tulee 10v ja 4 laastarin jälkeen. En usko että olisin voinut aiemmin asioita käsitellä ne oli niin pahoja. Nyt olen vahvempi ja pystyn käsittelemään.
Niinpä. Se oikea uusi ihminen tulee vastaan, kun tulee. Niitä asioita voi käsitellä yhdessäkin. Kaikkea ei edes voi ennalta korjata yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole liian myöhäistä lähteä koskaan, jos hengissä pääsee pois väkivaltaisesta suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä uuteen elämään!
Vietin ikävuodet 20-25 luonnehäiriöisen miehen kanssa ja ihmettelen vieläkin välillä, miten yritin ja yritin enkä heti luovuttanut ja lähtenyt. Jos olisin tiennyt enemmän elämästä silloin, olisin lähtenyt. Mutta en tiennyt, oppi kertyy elämän varrella.
Sinä pääsit pois todella nuorena. 25-vuotiaana on vielä kaikki mahdollisuudet elämään auki. Moni ovi on jo sulkeutunut ikäiseltäni.
ap
On se kaksi aivan eri asiaa päästä pois 25-vuotiaana ja 38-vuotiaana. Toinen on juuri aikuisuuteen päässyt ja toinen jo keski-ikäinen..
Jokaisella on oma tarinansa ja elämänsä eikä niitä voi vertailla. Jos kerran loppuelämä on menetetty, miksi ei sitten jäänyt kärsimään? Siksi, että elämä muuttui paremmaksi ja se on parempaa vaikka olisi yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä väkivallasta te sönkötätte? Aloittaja ei puhunut sanallakaan väkivallasta.
Tämä on taas näitä naisten omia "eksä on narsisti"-diagnooseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä uuteen elämään!
Vietin ikävuodet 20-25 luonnehäiriöisen miehen kanssa ja ihmettelen vieläkin välillä, miten yritin ja yritin enkä heti luovuttanut ja lähtenyt. Jos olisin tiennyt enemmän elämästä silloin, olisin lähtenyt. Mutta en tiennyt, oppi kertyy elämän varrella.
Sinä pääsit pois todella nuorena. 25-vuotiaana on vielä kaikki mahdollisuudet elämään auki. Moni ovi on jo sulkeutunut ikäiseltäni.
ap
Toiset ovat onnekkaampia, kuin toiset. Toiset eivät pääse pois, kun vasta ruumisarkussa. Elämä on valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä väkivallasta te sönkötätte? Aloittaja ei puhunut sanallakaan väkivallasta.
Tämä on taas näitä naisten omia "eksä on narsisti"-diagnooseja.
On se rivien välistä luettavissa, että ap on ollut väkivaltaisessa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä väkivallasta te sönkötätte? Aloittaja ei puhunut sanallakaan väkivallasta.
Tämä on taas näitä naisten omia "eksä on narsisti"-diagnooseja.
Just, muuten vaan mies oli paha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä uuteen elämään!
Vietin ikävuodet 20-25 luonnehäiriöisen miehen kanssa ja ihmettelen vieläkin välillä, miten yritin ja yritin enkä heti luovuttanut ja lähtenyt. Jos olisin tiennyt enemmän elämästä silloin, olisin lähtenyt. Mutta en tiennyt, oppi kertyy elämän varrella.
Sinä pääsit pois todella nuorena. 25-vuotiaana on vielä kaikki mahdollisuudet elämään auki. Moni ovi on jo sulkeutunut ikäiseltäni.
ap
Mikset lähtenyt jo 27-vuotiaana jos sitä suunnittelit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä uuteen elämään!
Vietin ikävuodet 20-25 luonnehäiriöisen miehen kanssa ja ihmettelen vieläkin välillä, miten yritin ja yritin enkä heti luovuttanut ja lähtenyt. Jos olisin tiennyt enemmän elämästä silloin, olisin lähtenyt. Mutta en tiennyt, oppi kertyy elämän varrella.
Sinä pääsit pois todella nuorena. 25-vuotiaana on vielä kaikki mahdollisuudet elämään auki. Moni ovi on jo sulkeutunut ikäiseltäni.
ap
On se kaksi aivan eri asiaa päästä pois 25-vuotiaana ja 38-vuotiaana. Toinen on juuri aikuisuuteen päässyt ja toinen jo keski-ikäinen..
Ehkä kaikkien niiden kannattaa juosta järveen, jotka ovat sitä mieltä, että elämä on ohi ja ovet sulkeutuneet lopullisesti. Ihme katkeruutta.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on, että olet päässyt toteuttamaan hoivaviettiäsi ja yrittänyt muuttaa miestä. Valmiiksi hyvä ja kunnollinen mies olisi todella tylsä. Ei kukaan sellaista haluaisi.
Et selvästikään ole asioista perillä, etkä luonnehäiriöistä kokenut. Jollet itse sitten ole sellainen?
Hoivavietti sanana ja ajatuksena liitettynä väkivaltaiseen, outoon suhteeseen tuntuu normaalista ihmisestä kierolta ja vastenmieliseltä. Ja kirjoittajasta tuntunee hyväksikäytetyltä ja se koko "suhde" pahoinpitelyltä kaikki tyynni. Tuskin hän on yrittänyt muuttaa ketään, on ehkä toivonut että toinen osoittaisi järkiintymisen merkkejä, muuttuisi kuin itsestään. Mutta eiväthän ne muutu, sosiopaatti on sosiopaatti, rikollinen on rikollinen ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä uuteen elämään!
Vietin ikävuodet 20-25 luonnehäiriöisen miehen kanssa ja ihmettelen vieläkin välillä, miten yritin ja yritin enkä heti luovuttanut ja lähtenyt. Jos olisin tiennyt enemmän elämästä silloin, olisin lähtenyt. Mutta en tiennyt, oppi kertyy elämän varrella.
Sinä pääsit pois todella nuorena. 25-vuotiaana on vielä kaikki mahdollisuudet elämään auki. Moni ovi on jo sulkeutunut ikäiseltäni.
ap
Mikset lähtenyt jo 27-vuotiaana jos sitä suunnittelit?
En halunnut nähdä miehessä pahaa.. keskityin hyviin piirteisiin. kunnes tuli päivä ettei niitäkään enää näkynyt.
AP
Sinä pääsit pois todella nuorena. 25-vuotiaana on vielä kaikki mahdollisuudet elämään auki. Moni ovi on jo sulkeutunut ikäiseltäni.
ap