Lue keskustelun säännöt.
IS: Joonaksella on seksiä puolisonsa kanssa kaksi kertaa kuukaudessa – ”hyvällä tuurilla”.
24.05.2020 |
– Se riippuu omasta jaksamisesta ja mielenkiinnosta, että jaksanko lähteä yrittämään vai toteanko vain, että on helpompi käydä nukkumaan.
Miten tällainen parisuhde voi toimia?
Kommentit (779)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän huushollin naisella riitti haluja siihen asti kunnes lapset ja OK oli saatu. Sen jälkeen max kerran kuussa, vuodessa 6-8 krt.
Ja joskus minulla oöi nainen jonka kanssa tusina varvia pe-su oli "keskimääräinen suoritus".
Miksi et ole sen tusinavarvinaisen kanssa?
Oli varmaan liian huorahtava. Palstan miesten mielestä naisen ei kuulu haluta seksiä paitsi silloin kun mies sanoo että nyt saa haluta. Jos on ikinä halunnut jonkun muun kanssa on pilalla. Etsivät himokkaita ikineitsyitä.
Että sellaiset miesvihat taas
Tätähän täällä on kuitenkin solkenaan. Naisen seksihistoria on tongittava välittömästi, pitäisi olla samanaikaisesti naiivin viaton ja kokematon naapurintyttö, instapyllykkä ja himokas lunttu, näitä siis miehen mieleisesti pyörittäen. Kyllä nämä teidän mielihalunne jo täällä ulkoa tunnetaan.
Lycka till vaan sen unelmienne naisen etsintään.Luultavasti kuolet ilman että kukaan edes huomaa asiaa
Sivusta, nyt tais mennä projisoinnin puolelle
tämä asiasta viidenteen :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kertaa kuussa on ihan normaalia, eikä mitenkään vähän. Olennaista on, että parisuhteessa se on molemmille hyvä määrä. Tavallisessa pitkässä parisuhteessa tulee ja menee kausia, kun seksiä on enemmän ja vähemmän.
Jos on vasta parisuhteen alussa, voi tulla tunne että seksiä pitää olla jatkuvasti, mutta pidemmässä parisuhteessa seksin merkitys ei enää ole niin iso vaan ihan muut asiat.
Mistä tulee tämä väärinkäsitys ja vastakkainasettelu, seksi TAI muut asiat? Eiväthän ne sulje toisiaan pois, päinvastoin! Meidän suhteessamme seksi on tärkeää, niin on myös muu yhdessäoleminen ja tekeminen, syvälliset keskustelut, täydellinen luottamus, muut harrastukset, perhe, jne... Seksi on täydellinen psykofyysinen kokemus, kun henkinen yhteys ja rakkaus kukoistaa.
Juuri näin!
Seksi myös luo sitä yhteyttä ja läheisyyttä, jota tarvitaan siihen muuhunkin. Valitettavasti luulen, että kun ei ole seksiä, ajan kanssa huomataan ettei ole mitään muutakaan yhteistä, kuin ehkä asuntovelka ja lapset.
Minä olen huomannut, että jos ei hetkeen -vaikka pariin viikkoon- seksiä, molemmat muututaan ärtyneemmiksi. Kyse ei ole niinkään puutteesta, vaan siitä, ettei sitä kaikkein intiimeintä yhteyttä ole ollut. Sit taas kun on ollut seksiä, on helpompi olla sovussa muistakin asioista :)
Tästä syystä ollaan sovittu, ettei päästetä taukoa liian pitkäksi, vaan kumpikin tekee "töitä" sen eteen, että olisi säännöllinen seksielämä. Ja työ tarkoittaa tässä sitä, että vaikka usein ei jaksaisi tai olis niin paljon kivampaa seurata omia Netflix-suosikkeja, niin valitaan silti se seksi. Koskaan ei olla kaduttu, vaikka joskus se aloittaminen on vähän plaah-tasoa ;) Moni vannoo spontaanin seksin nimiin, mutta lapsiperheessä ollaan todettu, että sitä hetkeä saa odottaa.
Rakasteluelämä on meidänkin parisuhteessa tärkeää.
Rakastelu (ei siis pelkkä perinteinen yhdyntäkeskeinen seksi) luo tosiaan sen intiimin kontaktin toiseen ihmiseen ja samalla mahdollistaa hänen hyväksymisensä ja oman hyväksytyksi tulemisen kaikkein aidoimmalla ja vilpittömimmällä tasollaan.
Jotkut haluttomat (olkoot nyt vaikkapa aseksuaalit) ihmettelevät, miksi seksiä tulisi harrastaa, koska se tuntuu ajatuksena nololta ja vaivaannuttavalta - pelehtiä nyt toisen ihmisen kanssa alasti, kosketellen sukuelimiä ja kenties hieroa niitä toisiaan vasten. Näinhän se on, jos ihminen ei pysty muodostamaan seksin aikana minkäänlaista intiimiä yhteyttä toiseen ihmiseen, ei pysty kohtaamaan toista ihmistä intiimisti eikä tulemaan itse intiimillä tasolla kohdatuksi.
Tässä mielessä aseksuaalit (haluttomat) tuntuvat elävän yhtä tiettyä kykyä vailla: kykyä kohdata puoliso, seksikumppani kaikkein intiimeimmällä tavalla, tullen hyväksytyksi, halutuksi ja kosketetuksi niin haavoittuvassa tilanteessa kuin olla ja voi. Halutessaan ja rakastaessaan toista ihmistä ja ilmaistessaan itse halua ja rakkautta.
Eli aseksuaaleilla ei ole kykyä rakasteluun.
Minusta rakastelu, tuottaa ikään kuin yhden yliaistillisen aistikokemuksen. Sellaisen aistikokemuksen, joka avautuu vasta aidon rakastelun ja kohtaamisen aikana, tai siinä tilanteessa, kun toista ihmistä kohtaan on ilmassa sitä kuuluisaa "kipinää". Voin tietysti olla väärässäkin. Voihan tietysti seksiä harrastaa (tai siis jotkut voivat) ilman rakkauttakin.
Se ei kuitenkaan ole rakastelemista, jota (mielestäni) lähes kaikki parisuhteet tarvitsevat - vähintäänkin jossakin vaiheessa, silloin, kun siihen molemmilla osapuolilla on kykyä ja halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kertaa kuussa on ihan normaalia, eikä mitenkään vähän. Olennaista on, että parisuhteessa se on molemmille hyvä määrä. Tavallisessa pitkässä parisuhteessa tulee ja menee kausia, kun seksiä on enemmän ja vähemmän.
Jos on vasta parisuhteen alussa, voi tulla tunne että seksiä pitää olla jatkuvasti, mutta pidemmässä parisuhteessa seksin merkitys ei enää ole niin iso vaan ihan muut asiat.
Mistä tulee tämä väärinkäsitys ja vastakkainasettelu, seksi TAI muut asiat? Eiväthän ne sulje toisiaan pois, päinvastoin! Meidän suhteessamme seksi on tärkeää, niin on myös muu yhdessäoleminen ja tekeminen, syvälliset keskustelut, täydellinen luottamus, muut harrastukset, perhe, jne... Seksi on täydellinen psykofyysinen kokemus, kun henkinen yhteys ja rakkaus kukoistaa.
Juuri näin!
Seksi myös luo sitä yhteyttä ja läheisyyttä, jota tarvitaan siihen muuhunkin. Valitettavasti luulen, että kun ei ole seksiä, ajan kanssa huomataan ettei ole mitään muutakaan yhteistä, kuin ehkä asuntovelka ja lapset.
Minä olen huomannut, että jos ei hetkeen -vaikka pariin viikkoon- seksiä, molemmat muututaan ärtyneemmiksi. Kyse ei ole niinkään puutteesta, vaan siitä, ettei sitä kaikkein intiimeintä yhteyttä ole ollut. Sit taas kun on ollut seksiä, on helpompi olla sovussa muistakin asioista :)
Tästä syystä ollaan sovittu, ettei päästetä taukoa liian pitkäksi, vaan kumpikin tekee "töitä" sen eteen, että olisi säännöllinen seksielämä. Ja työ tarkoittaa tässä sitä, että vaikka usein ei jaksaisi tai olis niin paljon kivampaa seurata omia Netflix-suosikkeja, niin valitaan silti se seksi. Koskaan ei olla kaduttu, vaikka joskus se aloittaminen on vähän plaah-tasoa ;) Moni vannoo spontaanin seksin nimiin, mutta lapsiperheessä ollaan todettu, että sitä hetkeä saa odottaa.
No juuri näin! En ymmärrä miten niillä pariskunnilla edes voi olla seksiä jotka vaativat että molemmilla pitää tehdä samaan aikaan hirveästi mieli että sitä seksiä voi edes harkita. Ei se jauhean usein tapahdu edes lapsettomilla pitkään yhdessä olleilla pariskunnilla, puhumattakaan sitten että lapsiperheissä.
Kyllä seksi varsinkin lapsiperheissä on kuin lenkille lähtö. Usein laiskottaisi etukäteen lähteä ja keksii kaikenlaisia tekosyitä miksi nyt juuri ei jaksa mutta kun kerran saa lähdetyksi, juuri koskaan ei kadu.
Olen kohta 40-vuotias mies eikä meillä ole enää muutamaan vuoteen ollut seksiä kuin parhaimmillaan kerran kuussa. Nykyään ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Viimeisin kerta oli tammikuussa, sitä ennen jouluna ja sitä ennen viime syksynä. Kun 99/100 kertaa tulee torjutuksi niin ei sitä itsekään viitsi enää jossain vaiheessa edes ehdottaa, koska siitä tulee vain paha mieli. Vaimo joskus suutuspäissään sanoi, että voisi kyllä elää kokonaan ilman seksiä, mutta minua mielyttääkseen juo pari lasia viiniä, että viitsii sekstailla. Alkuaikoina seksiä oli melkein joka päivä ja siitä se sitten hiipui.
Olen ottanut asiakseni hoitaa seksihaluni oman käden voimin. Olen myös miettinyt, että jos kotona ei ole ruokaa niin pitää sitten mennä muualle syömään, mutta vielä en ole sitä tehnyt. Ehkä joskus, jos sama meno jatkuu ja miksi ei jatkuisi, koska vaimolta ei tule aloitetta ja jos tulee niin kommentilla "no tehdäänkö se nyt sitten pois tieltä, että pääsee nukkumaan". Ei siinä itseäkään enää oikein kiinnosta. Jos en hoitaisi hommia itse niin hulluksihan sitä tulisi.
Ja jos meillä voisi olla mahdollisesti suunnitellusti seksiä, koska vaimo on vaikka aamulla sanonut, että saunan jälkeen voidaan vähän sekstailla niin viimeistään seitsemältä illalla alkaa kiukuttelu mitättömistä asioista ja se johtaa sitten vielä isompaan riitaan, jonka päätteeksi seksistä ei ole tietoakaan vaan vaimo nukkuu olohuoneen sohvalla.
Näissä on muutenkin aina melkein sama kaava.
Seurustelu- ja tutustumisaikana seksiä on melkein päivittäin, koska se oikeasti vähemmän seksuaalinen ihminen yrittää saada sen toisen katiskaan kiinni. Sitten kun muutetaan yhteen niin seksi vähenee ja viimeistään naimisiinmenon jälkeen ja sen oikean arjen koittaessa tämä vähemmän seksuaalinen osapuoli alkaa inhota seksiä sen puolisonsa kanssa.
Sen jälkeen tulee se 40:n villitys kun toinen osapuoli tapaa esim. töissä jonkun toisen nelikymppisen, joka on juuri eronnut ja jonka elämä sinkkuna vaikuttaa mahtavalta. Jossain vaiheessa kettu käy vaivihkaa kolossa vaikka pikkujouluissa kun ensin on vuodatettu, että kotona ei ole seksiäkään enää ja se jonkun uuuden ja jännittävän asian viehätys vie voiton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä
muistaakseni noin viiteen vuoteen. Olen 45-vuotias nainen. Kerran tuossa alkuvuodesta halusin sitä miehelle ehdottaa, mutta homma tyssäsi jälleen lerpahtamiseen.
En enää tiedä miksi edes asun samassa talossa: Korona-tilanteen laannuttua aion lähteä.
Mies on vuosikausia ollut kykenemätön minkäänlaisiin alotteisiin seksin saralla. Selitykset vain muuttuvat. Milloin on liian myöhä, milloin liian varhaista, milloin on paha mieli riidoista tai nalkuttamisesta. Suhteemme alussa meillä oli ehkä puolisen vuotta seksiä, kunnes tajusin että aloittwen tein aina vain minä. Oli erektiohäiriötä joka latisti tunnelmaa, mies suostui sille asialle tekemään jotoan vasta vuosien vaatimisen jälkeen, itseään asia ei tuntunut niin vaivaavan. Kun fyysinen haitta sitten hoitui, kertaakaan seksiä ei edelleenkään saanut.En tiedä miksi mies roikkuu samassa taloudessa. En tiedä mikä on hänen todellinen seksuaalisuutensa, onko miehiin päin vai mitä ihmettä. Ei kykene puhumaan asiasta eikä halua. Alotteita ei tee koskaan. Päätin aikanani että en viitsi enää yksin yrittää asialle mitään. Olen niin turhautunut, pettynyt, vihainen ja surullinen, että en kykene puhumaan asiasta kellekään ja puran vihani sisäänpäin. Miehelle olen tyly ja katkera, kommunikaatio ei pelaa millään tasolla, riitelemme joka asiasta. Tietty passiivisuus ja aloitekyvyttömyys vaivaa ja leimaa kaikkea joka päivä, olen kuormittunut enkä saa apua.
Pariterapiaan mies ei ole lämminnyt ehdotuksistani huolimatta. Kun kysyn, mitä hän tällaisesta elämästä saa, hän sanoo vihaisena "En kuule itsekään tiedä!". Silti hän ei tee elettäkään muuttakseen mitään, suuttuu uhkaavasti kun sanon että talo myyntiin ja minä lähden. Olen pettynyt itseeni, elämääni ja valintaani. En olisi uskonut että tällaisia miehiä voi edes olla olemassa. Ja ei, hän ei käy vieraissa. Kävisipä edes joskus jossain edes talon ulkopuolella...
Miksi olet katsonut tuollaista itsekkyyttä noin kauan? Miehesi on joko homoseksuaali, saamaton vässykkä tai aseksuaali ja mitä ilmeisimmin pysyy talossanne joistain aivan käytännön syistä. Eikö hän edes välitä sinun tuskastasi asian suhteen? Millä tavoin hän hoitaa omat seksuaaliset tarpeensa vai hoitaako edes niitä (sinun vastaavistasi ei kuulosta olevan kiinnostunut...)?
Jätä itsekäs urpo, ja etsi itsellesi mies, joka on normaali, kiinnostunut muustakin kuin naisesta kyökkkipiikana ja asuntolainan maksajana ja ylläty. Elämä voi olla kivaakin!
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta 40-vuotias mies eikä meillä ole enää muutamaan vuoteen ollut seksiä kuin parhaimmillaan kerran kuussa. Nykyään ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Viimeisin kerta oli tammikuussa, sitä ennen jouluna ja sitä ennen viime syksynä. Kun 99/100 kertaa tulee torjutuksi niin ei sitä itsekään viitsi enää jossain vaiheessa edes ehdottaa, koska siitä tulee vain paha mieli. Vaimo joskus suutuspäissään sanoi, että voisi kyllä elää kokonaan ilman seksiä, mutta minua mielyttääkseen juo pari lasia viiniä, että viitsii sekstailla. Alkuaikoina seksiä oli melkein joka päivä ja siitä se sitten hiipui.
Olen ottanut asiakseni hoitaa seksihaluni oman käden voimin. Olen myös miettinyt, että jos kotona ei ole ruokaa niin pitää sitten mennä muualle syömään, mutta vielä en ole sitä tehnyt. Ehkä joskus, jos sama meno jatkuu ja miksi ei jatkuisi, koska vaimolta ei tule aloitetta ja jos tulee niin kommentilla "no tehdäänkö se nyt sitten pois tieltä, että pääsee nukkumaan". Ei siinä itseäkään enää oikein kiinnosta. Jos en hoitaisi hommia itse niin hulluksihan sitä tulisi.
Ja jos meillä voisi olla mahdollisesti suunnitellusti seksiä, koska vaimo on vaikka aamulla sanonut, että saunan jälkeen voidaan vähän sekstailla niin viimeistään seitsemältä illalla alkaa kiukuttelu mitättömistä asioista ja se johtaa sitten vielä isompaan riitaan, jonka päätteeksi seksistä ei ole tietoakaan vaan vaimo nukkuu olohuoneen sohvalla.
Näissä on muutenkin aina melkein sama kaava.
Seurustelu- ja tutustumisaikana seksiä on melkein päivittäin, koska se oikeasti vähemmän seksuaalinen ihminen yrittää saada sen toisen katiskaan kiinni. Sitten kun muutetaan yhteen niin seksi vähenee ja viimeistään naimisiinmenon jälkeen ja sen oikean arjen koittaessa tämä vähemmän seksuaalinen osapuoli alkaa inhota seksiä sen puolisonsa kanssa.
Sen jälkeen tulee se 40:n villitys kun toinen osapuoli tapaa esim. töissä jonkun toisen nelikymppisen, joka on juuri eronnut ja jonka elämä sinkkuna vaikuttaa mahtavalta. Jossain vaiheessa kettu käy vaivihkaa kolossa vaikka pikkujouluissa kun ensin on vuodatettu, että kotona ei ole seksiäkään enää ja se jonkun uuuden ja jännittävän asian viehätys vie voiton.
Tuo ei kuulosta hyvältä. Eikä normaalilta. Tuollainen parisuhdetilanne saattaa olla kohtuullisen tavallinen, mutta "normaaliksi" en sanoisi. Olet varmasti vaikeassa tilanteessa, ja tunnet ikäviä asioita.
Kuulostaa siltä, että teillä on parisuhdeongelmia, ei pelkkiä seksiongelmia. Riitelettekö usein?
Olen itse ikäisesi mies, pitkässä parisuhteessa. En ole koskaan kokenut tuollaisia ongelmia.
Oletko ajatellut mitä muita parannettavia tai kehitettäviä asioita parisuhteessanne olisi? Kipukohtia tai vaikeita asioita?
Vaimosi käytöstä on vaikeaa laittaa yksinomaan seksuaalisen haluttomuuden piikkiin, vaan tuolla tavalla oirehtivat ihmiset, joilla on muitakin ongelmia. Vaikea tietysti sanoa näin yhden viestin perusteella.
Koeta olla Mies ja puhua asioita halki vaimosi kanssa juurta jaksaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oksana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä
muistaakseni noin viiteen vuoteen. Olen 45-vuotias nainen. Kerran tuossa alkuvuodesta halusin sitä miehelle ehdottaa, mutta homma tyssäsi jälleen lerpahtamiseen.
En enää tiedä miksi edes asun samassa talossa: Korona-tilanteen laannuttua aion lähteä.
Mies on vuosikausia ollut kykenemätön minkäänlaisiin alotteisiin seksin saralla. Selitykset vain muuttuvat. Milloin on liian myöhä, milloin liian varhaista, milloin on paha mieli riidoista tai nalkuttamisesta. Suhteemme alussa meillä oli ehkä puolisen vuotta seksiä, kunnes tajusin että aloittwen tein aina vain minä. Oli erektiohäiriötä joka latisti tunnelmaa, mies suostui sille asialle tekemään jotoan vasta vuosien vaatimisen jälkeen, itseään asia ei tuntunut niin vaivaavan. Kun fyysinen haitta sitten hoitui, kertaakaan seksiä ei edelleenkään saanut.En tiedä miksi mies roikkuu samassa taloudessa. En tiedä mikä on hänen todellinen seksuaalisuutensa, onko miehiin päin vai mitä ihmettä. Ei kykene puhumaan asiasta eikä halua. Alotteita ei tee koskaan. Päätin aikanani että en viitsi enää yksin yrittää asialle mitään. Olen niin turhautunut, pettynyt, vihainen ja surullinen, että en kykene puhumaan asiasta kellekään ja puran vihani sisäänpäin. Miehelle olen tyly ja katkera, kommunikaatio ei pelaa millään tasolla, riitelemme joka asiasta. Tietty passiivisuus ja aloitekyvyttömyys vaivaa ja leimaa kaikkea joka päivä, olen kuormittunut enkä saa apua.
Pariterapiaan mies ei ole lämminnyt ehdotuksistani huolimatta. Kun kysyn, mitä hän tällaisesta elämästä saa, hän sanoo vihaisena "En kuule itsekään tiedä!". Silti hän ei tee elettäkään muuttakseen mitään, suuttuu uhkaavasti kun sanon että talo myyntiin ja minä lähden. Olen pettynyt itseeni, elämääni ja valintaani. En olisi uskonut että tällaisia miehiä voi edes olla olemassa. Ja ei, hän ei käy vieraissa. Kävisipä edes joskus jossain edes talon ulkopuolella...
Miksi olet katsonut tuollaista itsekkyyttä noin kauan? Miehesi on joko homoseksuaali, saamaton vässykkä tai aseksuaali ja mitä ilmeisimmin pysyy talossanne joistain aivan käytännön syistä. Eikö hän edes välitä sinun tuskastasi asian suhteen? Millä tavoin hän hoitaa omat seksuaaliset tarpeensa vai hoitaako edes niitä (sinun vastaavistasi ei kuulosta olevan kiinnostunut...)?
Jätä itsekäs urpo, ja etsi itsellesi mies, joka on normaali, kiinnostunut muustakin kuin naisesta kyökkkipiikana ja asuntolainan maksajana ja ylläty. Elämä voi olla kivaakin!
Tuo kuvaus tosin on kuin aivan tavallisesta suomalaisesta naisesta...
Jos olisi, vastauksesi olisi ollut "ei ole naisen velvollisuus tyydyttää miehen tarpeita, eikö se sika ajattele muuta kuin seksiä, jätä se, kyllä hänen pitää ymmärtää ettei nainen voi aina jaksaa, siivoaisi itse enemmän"
M_39 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta 40-vuotias mies eikä meillä ole enää muutamaan vuoteen ollut seksiä kuin parhaimmillaan kerran kuussa. Nykyään ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Viimeisin kerta oli tammikuussa, sitä ennen jouluna ja sitä ennen viime syksynä. Kun 99/100 kertaa tulee torjutuksi niin ei sitä itsekään viitsi enää jossain vaiheessa edes ehdottaa, koska siitä tulee vain paha mieli. Vaimo joskus suutuspäissään sanoi, että voisi kyllä elää kokonaan ilman seksiä, mutta minua mielyttääkseen juo pari lasia viiniä, että viitsii sekstailla. Alkuaikoina seksiä oli melkein joka päivä ja siitä se sitten hiipui.
Olen ottanut asiakseni hoitaa seksihaluni oman käden voimin. Olen myös miettinyt, että jos kotona ei ole ruokaa niin pitää sitten mennä muualle syömään, mutta vielä en ole sitä tehnyt. Ehkä joskus, jos sama meno jatkuu ja miksi ei jatkuisi, koska vaimolta ei tule aloitetta ja jos tulee niin kommentilla "no tehdäänkö se nyt sitten pois tieltä, että pääsee nukkumaan". Ei siinä itseäkään enää oikein kiinnosta. Jos en hoitaisi hommia itse niin hulluksihan sitä tulisi.
Ja jos meillä voisi olla mahdollisesti suunnitellusti seksiä, koska vaimo on vaikka aamulla sanonut, että saunan jälkeen voidaan vähän sekstailla niin viimeistään seitsemältä illalla alkaa kiukuttelu mitättömistä asioista ja se johtaa sitten vielä isompaan riitaan, jonka päätteeksi seksistä ei ole tietoakaan vaan vaimo nukkuu olohuoneen sohvalla.
Näissä on muutenkin aina melkein sama kaava.
Seurustelu- ja tutustumisaikana seksiä on melkein päivittäin, koska se oikeasti vähemmän seksuaalinen ihminen yrittää saada sen toisen katiskaan kiinni. Sitten kun muutetaan yhteen niin seksi vähenee ja viimeistään naimisiinmenon jälkeen ja sen oikean arjen koittaessa tämä vähemmän seksuaalinen osapuoli alkaa inhota seksiä sen puolisonsa kanssa.
Sen jälkeen tulee se 40:n villitys kun toinen osapuoli tapaa esim. töissä jonkun toisen nelikymppisen, joka on juuri eronnut ja jonka elämä sinkkuna vaikuttaa mahtavalta. Jossain vaiheessa kettu käy vaivihkaa kolossa vaikka pikkujouluissa kun ensin on vuodatettu, että kotona ei ole seksiäkään enää ja se jonkun uuuden ja jännittävän asian viehätys vie voiton.
Tuo ei kuulosta hyvältä. Eikä normaalilta. Tuollainen parisuhdetilanne saattaa olla kohtuullisen tavallinen, mutta "normaaliksi" en sanoisi. Olet varmasti vaikeassa tilanteessa, ja tunnet ikäviä asioita.
Kuulostaa siltä, että teillä on parisuhdeongelmia, ei pelkkiä seksiongelmia. Riitelettekö usein?
Olen itse ikäisesi mies, pitkässä parisuhteessa. En ole koskaan kokenut tuollaisia ongelmia.
Oletko ajatellut mitä muita parannettavia tai kehitettäviä asioita parisuhteessanne olisi? Kipukohtia tai vaikeita asioita?
Vaimosi käytöstä on vaikeaa laittaa yksinomaan seksuaalisen haluttomuuden piikkiin, vaan tuolla tavalla oirehtivat ihmiset, joilla on muitakin ongelmia. Vaikea tietysti sanoa näin yhden viestin perusteella.
Koeta olla Mies ja puhua asioita halki vaimosi kanssa juurta jaksaen.
Koita olla Mies.... meillä jos asian ottaa mitenkään puheeksi, alkaa välitön riita.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parisuhde on tavallaan lupaus myös seksistä. Muuten kyseessä on kämppäkaveruus. Siksi seksiä ei aina voi olla vain silloin, kun itseä tosi paljon haluttaisi.
Jokaisen halut on omalla vastuulla. Omille haluilleen voi tehdä jotain, jos haluaa. Itseään voi sytytellä eri tavoin, ei haluttomuuteen tarvitse jäädä olemaan. Ei se kuitenkaan ole ihmisen normaali olotila.
Muuten tietysti haluja on joskus enemmän, joskus vähemmän. Meillä välillä mies ehdottelee enemmän, välillä itse. Yritetään olla sanomatta ei, pikapanot käy silloin.
- yli 20 vuotta yhdessä
Miksi haluttomuudelleen pitäisi tehdä mitään jos ei nää koko touhua tarpeellisena? Tässäkin ajatellaan, että haluttomassa on jotain vikaa, joka pitää korjata. Eikö siinä seksissä ja sen tarjoajassa ole enemmän vikaa jos siinä ei ole mitään haluttavaa? Korjausta kaipaa se vonkaaja.
Siis mitä helvettiä?
"Koska minulla ei ole nälkä niin sinäkään et saa syödä!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parisuhde on tavallaan lupaus myös seksistä. Muuten kyseessä on kämppäkaveruus. Siksi seksiä ei aina voi olla vain silloin, kun itseä tosi paljon haluttaisi.
Jokaisen halut on omalla vastuulla. Omille haluilleen voi tehdä jotain, jos haluaa. Itseään voi sytytellä eri tavoin, ei haluttomuuteen tarvitse jäädä olemaan. Ei se kuitenkaan ole ihmisen normaali olotila.
Muuten tietysti haluja on joskus enemmän, joskus vähemmän. Meillä välillä mies ehdottelee enemmän, välillä itse. Yritetään olla sanomatta ei, pikapanot käy silloin.
- yli 20 vuotta yhdessä
Miksi haluttomuudelleen pitäisi tehdä mitään jos ei nää koko touhua tarpeellisena? Tässäkin ajatellaan, että haluttomassa on jotain vikaa, joka pitää korjata. Eikö siinä seksissä ja sen tarjoajassa ole enemmän vikaa jos siinä ei ole mitään haluttavaa? Korjausta kaipaa se vonkaaja.
Siis mitä helvettiä?
"Koska minulla ei ole nälkä niin sinäkään et saa syödä!"
Syö ihmeessä mutta älä vaadi minua kokkaamaan sinulle
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistähän itse löytäisin aktiivisen miehen? Minulla ei ole haluja vienyt hormoniehkäisyt eikä pikkulapsivuodet, enkä ihan resahtanutkaan ole. Parissa pitkässä suhteessa ollut matalalibidoiset miehet ja olen vain ihmeissäni kuunnellut tarinoita aloitteellisista parisuhdemiehistä. En nyt tietenkään mitään "joka-ilta-pimeässä-peiton-alla-yhdessä-asennossa-jyystöä" kaipaa, mutta kyllä seksiä on suhteessa oltava aika runsaasti tai sitten ei ole järkeä olla parisuhteessa.
Pohdintasi ainakin auttaa ymmärtämään, miksi miehet ei sinua halua. Susta kuulee niin selvästi, että sulle kysymys on vaan seksin saamisesta -ei niin väliä keneltä sitä saa. Luulen, että miehet aistii kyllä tämän ja se loukkaa heitä. Villi veikkaus, että hän haluaisi tuntea olevansa sinun silmissäsi rakastettu ja haluttu, eikä tuntea, että seksin hänen kanssaan voit korvata jollain muulla panolla. Mahtaa olla yksinäinen ja arvoton olo.
Onko harhaluulo, että seksuaalisesti aktiivinen ei voi olla hyvä parisuhteessa, todella näin yleistä? Huhhuh...
Kyllä siinä itselleni tuli yksinäinen ja epäviehättävä olo kun kerta toisensa jälkeen sai pakkeja. Pettämässä en käynyt siltikään. Alussa, vuosia aiemmin, oltiin sovittu että jätetään ennenkuin petetään ja tämän toteutin kun mikään ei auttanut.
Sellaisen joka ajattelee vain itseään ja pitää toisen pakkoselibaatissa pitäisi miettiä motiiveitaan olla parisuhteessa. Sinkkuna saisi olla ihan vapaa kompromisseista.
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta 40-vuotias mies eikä meillä ole enää muutamaan vuoteen ollut seksiä kuin parhaimmillaan kerran kuussa. Nykyään ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Viimeisin kerta oli tammikuussa, sitä ennen jouluna ja sitä ennen viime syksynä. Kun 99/100 kertaa tulee torjutuksi niin ei sitä itsekään viitsi enää jossain vaiheessa edes ehdottaa, koska siitä tulee vain paha mieli. Vaimo joskus suutuspäissään sanoi, että voisi kyllä elää kokonaan ilman seksiä, mutta minua mielyttääkseen juo pari lasia viiniä, että viitsii sekstailla. Alkuaikoina seksiä oli melkein joka päivä ja siitä se sitten hiipui.
Olen ottanut asiakseni hoitaa seksihaluni oman käden voimin. Olen myös miettinyt, että jos kotona ei ole ruokaa niin pitää sitten mennä muualle syömään, mutta vielä en ole sitä tehnyt. Ehkä joskus, jos sama meno jatkuu ja miksi ei jatkuisi, koska vaimolta ei tule aloitetta ja jos tulee niin kommentilla "no tehdäänkö se nyt sitten pois tieltä, että pääsee nukkumaan". Ei siinä itseäkään enää oikein kiinnosta. Jos en hoitaisi hommia itse niin hulluksihan sitä tulisi.
Ja jos meillä voisi olla mahdollisesti suunnitellusti seksiä, koska vaimo on vaikka aamulla sanonut, että saunan jälkeen voidaan vähän sekstailla niin viimeistään seitsemältä illalla alkaa kiukuttelu mitättömistä asioista ja se johtaa sitten vielä isompaan riitaan, jonka päätteeksi seksistä ei ole tietoakaan vaan vaimo nukkuu olohuoneen sohvalla.
Näissä on muutenkin aina melkein sama kaava.
Seurustelu- ja tutustumisaikana seksiä on melkein päivittäin, koska se oikeasti vähemmän seksuaalinen ihminen yrittää saada sen toisen katiskaan kiinni. Sitten kun muutetaan yhteen niin seksi vähenee ja viimeistään naimisiinmenon jälkeen ja sen oikean arjen koittaessa tämä vähemmän seksuaalinen osapuoli alkaa inhota seksiä sen puolisonsa kanssa.
Sen jälkeen tulee se 40:n villitys kun toinen osapuoli tapaa esim. töissä jonkun toisen nelikymppisen, joka on juuri eronnut ja jonka elämä sinkkuna vaikuttaa mahtavalta. Jossain vaiheessa kettu käy vaivihkaa kolossa vaikka pikkujouluissa kun ensin on vuodatettu, että kotona ei ole seksiäkään enää ja se jonkun uuuden ja jännittävän asian viehätys vie voiton.
Ikävä tilanne mutta vähän jäi sellainen maku että olet keksinyt vaimon käytökselle omat selitykseksi pahimman mahdollisen kautta ja se ei ainakaan auta asiaa. Oikeasti voi olla kyse ihan muista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parisuhde on tavallaan lupaus myös seksistä. Muuten kyseessä on kämppäkaveruus. Siksi seksiä ei aina voi olla vain silloin, kun itseä tosi paljon haluttaisi.
Jokaisen halut on omalla vastuulla. Omille haluilleen voi tehdä jotain, jos haluaa. Itseään voi sytytellä eri tavoin, ei haluttomuuteen tarvitse jäädä olemaan. Ei se kuitenkaan ole ihmisen normaali olotila.
Muuten tietysti haluja on joskus enemmän, joskus vähemmän. Meillä välillä mies ehdottelee enemmän, välillä itse. Yritetään olla sanomatta ei, pikapanot käy silloin.
- yli 20 vuotta yhdessä
Miksi haluttomuudelleen pitäisi tehdä mitään jos ei nää koko touhua tarpeellisena? Tässäkin ajatellaan, että haluttomassa on jotain vikaa, joka pitää korjata. Eikö siinä seksissä ja sen tarjoajassa ole enemmän vikaa jos siinä ei ole mitään haluttavaa? Korjausta kaipaa se vonkaaja.
Siis mitä helvettiä?
"Koska minulla ei ole nälkä niin sinäkään et saa syödä!"
Syö ihmeessä mutta älä vaadi minua kokkaamaan sinulle
-eri
Mutta kun kotona on pelkkää riisiä. Saako mennä ravintolaan syömään tai kaverin luokse, jolla on paremmat ruuat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistähän itse löytäisin aktiivisen miehen? Minulla ei ole haluja vienyt hormoniehkäisyt eikä pikkulapsivuodet, enkä ihan resahtanutkaan ole. Parissa pitkässä suhteessa ollut matalalibidoiset miehet ja olen vain ihmeissäni kuunnellut tarinoita aloitteellisista parisuhdemiehistä. En nyt tietenkään mitään "joka-ilta-pimeässä-peiton-alla-yhdessä-asennossa-jyystöä" kaipaa, mutta kyllä seksiä on suhteessa oltava aika runsaasti tai sitten ei ole järkeä olla parisuhteessa.
Pohdintasi ainakin auttaa ymmärtämään, miksi miehet ei sinua halua. Susta kuulee niin selvästi, että sulle kysymys on vaan seksin saamisesta -ei niin väliä keneltä sitä saa. Luulen, että miehet aistii kyllä tämän ja se loukkaa heitä. Villi veikkaus, että hän haluaisi tuntea olevansa sinun silmissäsi rakastettu ja haluttu, eikä tuntea, että seksin hänen kanssaan voit korvata jollain muulla panolla. Mahtaa olla yksinäinen ja arvoton olo.
Onko harhaluulo, että seksuaalisesti aktiivinen ei voi olla hyvä parisuhteessa, todella näin yleistä? Huhhuh...
Kyllä siinä itselleni tuli yksinäinen ja epäviehättävä olo kun kerta toisensa jälkeen sai pakkeja. Pettämässä en käynyt siltikään. Alussa, vuosia aiemmin, oltiin sovittu että jätetään ennenkuin petetään ja tämän toteutin kun mikään ei auttanut.
Sellaisen joka ajattelee vain itseään ja pitää toisen pakkoselibaatissa pitäisi miettiä motiiveitaan olla parisuhteessa. Sinkkuna saisi olla ihan vapaa kompromisseista.
Tuo oli täysi kopio viestistä joka oli osoitettu miehelle, tykkäyksiä satoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parisuhde on tavallaan lupaus myös seksistä. Muuten kyseessä on kämppäkaveruus. Siksi seksiä ei aina voi olla vain silloin, kun itseä tosi paljon haluttaisi.
Jokaisen halut on omalla vastuulla. Omille haluilleen voi tehdä jotain, jos haluaa. Itseään voi sytytellä eri tavoin, ei haluttomuuteen tarvitse jäädä olemaan. Ei se kuitenkaan ole ihmisen normaali olotila.
Muuten tietysti haluja on joskus enemmän, joskus vähemmän. Meillä välillä mies ehdottelee enemmän, välillä itse. Yritetään olla sanomatta ei, pikapanot käy silloin.
- yli 20 vuotta yhdessä
Miksi haluttomuudelleen pitäisi tehdä mitään jos ei nää koko touhua tarpeellisena? Tässäkin ajatellaan, että haluttomassa on jotain vikaa, joka pitää korjata. Eikö siinä seksissä ja sen tarjoajassa ole enemmän vikaa jos siinä ei ole mitään haluttavaa? Korjausta kaipaa se vonkaaja.
Siis mitä helvettiä?
"Koska minulla ei ole nälkä niin sinäkään et saa syödä!"
Syö ihmeessä mutta älä vaadi minua kokkaamaan sinulle
-eri
Mutta kun kotona on pelkkää riisiä. Saako mennä ravintolaan syömään tai kaverin luokse, jolla on paremmat ruuat?
Saat tietysti mutta takas ei ole tulemista. Opettele kokkaamaan ja hankkimaan ruokatarvikkeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta 40-vuotias mies eikä meillä ole enää muutamaan vuoteen ollut seksiä kuin parhaimmillaan kerran kuussa. Nykyään ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Viimeisin kerta oli tammikuussa, sitä ennen jouluna ja sitä ennen viime syksynä. Kun 99/100 kertaa tulee torjutuksi niin ei sitä itsekään viitsi enää jossain vaiheessa edes ehdottaa, koska siitä tulee vain paha mieli. Vaimo joskus suutuspäissään sanoi, että voisi kyllä elää kokonaan ilman seksiä, mutta minua mielyttääkseen juo pari lasia viiniä, että viitsii sekstailla. Alkuaikoina seksiä oli melkein joka päivä ja siitä se sitten hiipui.
Olen ottanut asiakseni hoitaa seksihaluni oman käden voimin. Olen myös miettinyt, että jos kotona ei ole ruokaa niin pitää sitten mennä muualle syömään, mutta vielä en ole sitä tehnyt. Ehkä joskus, jos sama meno jatkuu ja miksi ei jatkuisi, koska vaimolta ei tule aloitetta ja jos tulee niin kommentilla "no tehdäänkö se nyt sitten pois tieltä, että pääsee nukkumaan". Ei siinä itseäkään enää oikein kiinnosta. Jos en hoitaisi hommia itse niin hulluksihan sitä tulisi.
Ja jos meillä voisi olla mahdollisesti suunnitellusti seksiä, koska vaimo on vaikka aamulla sanonut, että saunan jälkeen voidaan vähän sekstailla niin viimeistään seitsemältä illalla alkaa kiukuttelu mitättömistä asioista ja se johtaa sitten vielä isompaan riitaan, jonka päätteeksi seksistä ei ole tietoakaan vaan vaimo nukkuu olohuoneen sohvalla.
Näissä on muutenkin aina melkein sama kaava.
Seurustelu- ja tutustumisaikana seksiä on melkein päivittäin, koska se oikeasti vähemmän seksuaalinen ihminen yrittää saada sen toisen katiskaan kiinni. Sitten kun muutetaan yhteen niin seksi vähenee ja viimeistään naimisiinmenon jälkeen ja sen oikean arjen koittaessa tämä vähemmän seksuaalinen osapuoli alkaa inhota seksiä sen puolisonsa kanssa.
Sen jälkeen tulee se 40:n villitys kun toinen osapuoli tapaa esim. töissä jonkun toisen nelikymppisen, joka on juuri eronnut ja jonka elämä sinkkuna vaikuttaa mahtavalta. Jossain vaiheessa kettu käy vaivihkaa kolossa vaikka pikkujouluissa kun ensin on vuodatettu, että kotona ei ole seksiäkään enää ja se jonkun uuuden ja jännittävän asian viehätys vie voiton.
Ikävä tilanne mutta vähän jäi sellainen maku että olet keksinyt vaimon käytökselle omat selitykseksi pahimman mahdollisen kautta ja se ei ainakaan auta asiaa. Oikeasti voi olla kyse ihan muista asioista.
Näin, koska vika on aina miehessä :D
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta 40-vuotias mies eikä meillä ole enää muutamaan vuoteen ollut seksiä kuin parhaimmillaan kerran kuussa. Nykyään ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Viimeisin kerta oli tammikuussa, sitä ennen jouluna ja sitä ennen viime syksynä. Kun 99/100 kertaa tulee torjutuksi niin ei sitä itsekään viitsi enää jossain vaiheessa edes ehdottaa, koska siitä tulee vain paha mieli. Vaimo joskus suutuspäissään sanoi, että voisi kyllä elää kokonaan ilman seksiä, mutta minua mielyttääkseen juo pari lasia viiniä, että viitsii sekstailla. Alkuaikoina seksiä oli melkein joka päivä ja siitä se sitten hiipui.
Olen ottanut asiakseni hoitaa seksihaluni oman käden voimin. Olen myös miettinyt, että jos kotona ei ole ruokaa niin pitää sitten mennä muualle syömään, mutta vielä en ole sitä tehnyt. Ehkä joskus, jos sama meno jatkuu ja miksi ei jatkuisi, koska vaimolta ei tule aloitetta ja jos tulee niin kommentilla "no tehdäänkö se nyt sitten pois tieltä, että pääsee nukkumaan". Ei siinä itseäkään enää oikein kiinnosta. Jos en hoitaisi hommia itse niin hulluksihan sitä tulisi.
Ja jos meillä voisi olla mahdollisesti suunnitellusti seksiä, koska vaimo on vaikka aamulla sanonut, että saunan jälkeen voidaan vähän sekstailla niin viimeistään seitsemältä illalla alkaa kiukuttelu mitättömistä asioista ja se johtaa sitten vielä isompaan riitaan, jonka päätteeksi seksistä ei ole tietoakaan vaan vaimo nukkuu olohuoneen sohvalla.
Näissä on muutenkin aina melkein sama kaava.
Seurustelu- ja tutustumisaikana seksiä on melkein päivittäin, koska se oikeasti vähemmän seksuaalinen ihminen yrittää saada sen toisen katiskaan kiinni. Sitten kun muutetaan yhteen niin seksi vähenee ja viimeistään naimisiinmenon jälkeen ja sen oikean arjen koittaessa tämä vähemmän seksuaalinen osapuoli alkaa inhota seksiä sen puolisonsa kanssa.
Sen jälkeen tulee se 40:n villitys kun toinen osapuoli tapaa esim. töissä jonkun toisen nelikymppisen, joka on juuri eronnut ja jonka elämä sinkkuna vaikuttaa mahtavalta. Jossain vaiheessa kettu käy vaivihkaa kolossa vaikka pikkujouluissa kun ensin on vuodatettu, että kotona ei ole seksiäkään enää ja se jonkun uuuden ja jännittävän asian viehätys vie voiton.
Otan osaa, kuulostaa todella raskaalta tilanteelta molemmin puolin. Mutta en kyllä sanoisi että tuo on normaalia. Meilläkin seksi on vähentynyt pitkässä parisuhteessa, mutta on sitä silti edelleen säännöllisesti 1-2 krt viikossa. En itse jaksaisi vuosia riittämätyömyyden tunnetta ja torjutuksi tulemista kumppanin taholta. Olen samanikäinen nainen kuin vaimosi. Kyllä meistä suurin osa on seksuaalisia ja haluaa säännöllisesti. Teillä on käsissänne isompi parisuhdeongelma.
Vierailija kirjoitti:
M_39 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta 40-vuotias mies eikä meillä ole enää muutamaan vuoteen ollut seksiä kuin parhaimmillaan kerran kuussa. Nykyään ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Viimeisin kerta oli tammikuussa, sitä ennen jouluna ja sitä ennen viime syksynä. Kun 99/100 kertaa tulee torjutuksi niin ei sitä itsekään viitsi enää jossain vaiheessa edes ehdottaa, koska siitä tulee vain paha mieli. Vaimo joskus suutuspäissään sanoi, että voisi kyllä elää kokonaan ilman seksiä, mutta minua mielyttääkseen juo pari lasia viiniä, että viitsii sekstailla. Alkuaikoina seksiä oli melkein joka päivä ja siitä se sitten hiipui.
Olen ottanut asiakseni hoitaa seksihaluni oman käden voimin. Olen myös miettinyt, että jos kotona ei ole ruokaa niin pitää sitten mennä muualle syömään, mutta vielä en ole sitä tehnyt. Ehkä joskus, jos sama meno jatkuu ja miksi ei jatkuisi, koska vaimolta ei tule aloitetta ja jos tulee niin kommentilla "no tehdäänkö se nyt sitten pois tieltä, että pääsee nukkumaan". Ei siinä itseäkään enää oikein kiinnosta. Jos en hoitaisi hommia itse niin hulluksihan sitä tulisi.
Ja jos meillä voisi olla mahdollisesti suunnitellusti seksiä, koska vaimo on vaikka aamulla sanonut, että saunan jälkeen voidaan vähän sekstailla niin viimeistään seitsemältä illalla alkaa kiukuttelu mitättömistä asioista ja se johtaa sitten vielä isompaan riitaan, jonka päätteeksi seksistä ei ole tietoakaan vaan vaimo nukkuu olohuoneen sohvalla.
Näissä on muutenkin aina melkein sama kaava.
Seurustelu- ja tutustumisaikana seksiä on melkein päivittäin, koska se oikeasti vähemmän seksuaalinen ihminen yrittää saada sen toisen katiskaan kiinni. Sitten kun muutetaan yhteen niin seksi vähenee ja viimeistään naimisiinmenon jälkeen ja sen oikean arjen koittaessa tämä vähemmän seksuaalinen osapuoli alkaa inhota seksiä sen puolisonsa kanssa.
Sen jälkeen tulee se 40:n villitys kun toinen osapuoli tapaa esim. töissä jonkun toisen nelikymppisen, joka on juuri eronnut ja jonka elämä sinkkuna vaikuttaa mahtavalta. Jossain vaiheessa kettu käy vaivihkaa kolossa vaikka pikkujouluissa kun ensin on vuodatettu, että kotona ei ole seksiäkään enää ja se jonkun uuuden ja jännittävän asian viehätys vie voiton.
Tuo ei kuulosta hyvältä. Eikä normaalilta. Tuollainen parisuhdetilanne saattaa olla kohtuullisen tavallinen, mutta "normaaliksi" en sanoisi. Olet varmasti vaikeassa tilanteessa, ja tunnet ikäviä asioita.
Kuulostaa siltä, että teillä on parisuhdeongelmia, ei pelkkiä seksiongelmia. Riitelettekö usein?
Olen itse ikäisesi mies, pitkässä parisuhteessa. En ole koskaan kokenut tuollaisia ongelmia.
Oletko ajatellut mitä muita parannettavia tai kehitettäviä asioita parisuhteessanne olisi? Kipukohtia tai vaikeita asioita?
Vaimosi käytöstä on vaikeaa laittaa yksinomaan seksuaalisen haluttomuuden piikkiin, vaan tuolla tavalla oirehtivat ihmiset, joilla on muitakin ongelmia. Vaikea tietysti sanoa näin yhden viestin perusteella.
Koeta olla Mies ja puhua asioita halki vaimosi kanssa juurta jaksaen.
Koita olla Mies.... meillä jos asian ottaa mitenkään puheeksi, alkaa välitön riita.
-eri
Just näin. Olen monta kertaa kysynyt vaimolta, että mistä se kenkä puristaa, mutta seksistä ei saa puhua. Yleisin vastaus oli aina, että "te miehet nyt vain olette sellaisia, että tarvitsevat seksiä enemmän kuin naiset". Miten puhut asiasta, josta ei saa puhua?
Ihan mikä tahansa koskettelu päättyy siihen, että vaimo syyttää minua vain seksin hakemisesta ja sen jälkeen ei ole mitään läheisyyttä. Tottakai olen itsekin alkanut ottamaan etäisyyttä.
Ihan riittävä määrä minulle ja miehelleni. Alkuhuumassa teki mieli jyystää monta kertaa päivässä, viisi vuotta myöhemmin ehkä kerran kuussa.