Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset alkavat tuntua epätodellisilta, jollei heitä tapaa tosielämässä
23.05.2020 |
Onko muillakin tätä? Välillä tosin koen etten itsekään ole oikeasti olemassa. Järjellä tajuan että nämä ajatukset ovat erikoisia, mutta silti ne ajoittain toistuvat.
Kommentit (90)
Uskon, että jos psykologi on kiinnostunut traumaterapiasta, hänellä on itsellään niitä ja paljon.
Todella monia ”sekopäitä” kiinnostaa psykologian opinnot yliopistolla ja niitä ammatinharjoittajissakin riittää.
Mulla on yksi sukulainen, joka toimii kys.ammatissa. Oli lukiossa tosi ahdistunut ja kiinnostui - yllätys, yllätys - psykologiasta ja pääsi opiskelemaan.
Näkisittepä hänen perhe-elämää. Puoliso ja lapset ovat sekaisin kuin seinäkello!
Parempi olisi, jos hän saisi itse apua, eikä maksusta ”auttaisi” muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että jos psykologi on kiinnostunut traumaterapiasta, hänellä on itsellään niitä ja paljon.
Todella monia ”sekopäitä” kiinnostaa psykologian opinnot yliopistolla ja niitä ammatinharjoittajissakin riittää.
Mulla on yksi sukulainen, joka toimii kys.ammatissa. Oli lukiossa tosi ahdistunut ja kiinnostui - yllätys, yllätys - psykologiasta ja pääsi opiskelemaan.
Näkisittepä hänen perhe-elämää. Puoliso ja lapset ovat sekaisin kuin seinäkello!
Parempi olisi, jos hän saisi itse apua, eikä maksusta ”auttaisi” muita.
Mene muualle trollaamaan. Laita oma ketju tuota varten.
Vierailija kirjoitti:
Raju koulukiusaaminen aiheutti minulle sosiaalisten tilanteiden pelon jonka myötä erakoiduin kotiin. Välillä pelkkä kaupassa käynti oli vaikeaa ja lenkillä kävin vain iltaisin tai aikaisin aamulla jne.
Reilu kolme vuotta sitten huomasin tuon, etten enää oikein pidä muita ihmisiä ihmisinä vaan enemmänkin hahmoina joita nyt vaan tulee vastaan milloin missäkin. Siis tiedän niiden olevan todellisia, mutta käytännössä merkityksettömiä minulle. Huomasin myös, ettei ahdista liikkua ihmisten ilmoilla, koska ne ei merkitse mulle enää mitään. Ei haittaisi, vaikka joku kiusaisi, koska minun näkökulmasta se on niin merkityksetön otus jonka olemassaolon unohdan päivässä- tai kahdessa.
Hienoa, ettet pelkää enää ihmisiä.
Toivottavasti löydät jonkun pienryhmän, jossa voit harjoitella turvallisesti sosiaalisia taitoja!
En minäkään usko, että Sinun kannattaa jumittua menneisyyden tarinoihin ja lähteä traumaterapiaan.
Voimia!
Suomessa näkee niin harvoin ihmisiä. Corona ja digitalisaatio olivat viimeiset iskut.
Kaikki ihmisuhteet on korvattu whatsappilla. Mikä järkeä?! Ennen tätä askaa ihmisillä oli arkenakin aina aikaa nähdä. Nyt pitää aikatauluttaa.
10v aikana olen katkeroitunut ja olen alkanut pitää itseäni sekä muut täysin turhina. Kun ei ole enää aitoa elämää eikä kohtaamisia niin ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Juu, älkää menkö näihin muotiterapioihin!
Menetätte vaan rahanne ja saatte kymmenen uutta ”ongelmaa”, joita sitten pitää vuosikausia tutkia ja analysoida.
Tajuuttehan hyvät erakot, että sille terapeutille on hyvä, ettei teidän ongelmat häviä - ainakaan nopeasti!
Jos on pakko käydä terapiassa, suosittelen ratkaisukeskeistä LYHYT- terapiaa, jossa voi keskittyä parantamaan elämänsä laatua. Tai positiivista psykologiaa!
Nämä negatiiviset ja häiriintyneet trauma-analyytikot voitte unohtaa!
Onko lyhytterapeutilla nyt asiakaspula?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koettu todellisuus on vain aivojen rakentama malli.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, älkää menkö näihin muotiterapioihin!
Menetätte vaan rahanne ja saatte kymmenen uutta ”ongelmaa”, joita sitten pitää vuosikausia tutkia ja analysoida.
Tajuuttehan hyvät erakot, että sille terapeutille on hyvä, ettei teidän ongelmat häviä - ainakaan nopeasti!
Jos on pakko käydä terapiassa, suosittelen ratkaisukeskeistä LYHYT- terapiaa, jossa voi keskittyä parantamaan elämänsä laatua. Tai positiivista psykologiaa!
Nämä negatiiviset ja häiriintyneet trauma-analyytikot voitte unohtaa!
Onko lyhytterapeutilla nyt asiakaspula?
Terapeuteilla ei ole koskaan pulaa asiakkaista. Kiitos Kelan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on välilllä ollut sellainen elämäntilanne, että olen voinut tavata tuttujani tosi harvoin, monien kanssa on ollut jopa vuosia tapaamisten välissä, eivätkä nämä ihmiset silti ole tuntuneet epätodellisilta.
Sellaisen ilmiön olen kyllä huomannut, että jos joku ei pitkään aikaan vastaa viesteihin, tulee tunne että voin kirjoittaa mitä tahansa. Oikeastaan minusta tuntuu, että tämä ilmiö parantaa viestien laatua, kun voi sanoa mitä oikeasti ajattelee, ja asiat tulee ilmaistua paljon kauniimmin ja osuvammin. Vähän niin kuin koulussa tuli kirjoitettua paljon paremmin, jos tiesi että opettaja vain lukee tekstin eikä anna siitä arvosanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, älkää menkö näihin muotiterapioihin!
Menetätte vaan rahanne ja saatte kymmenen uutta ”ongelmaa”, joita sitten pitää vuosikausia tutkia ja analysoida.
Tajuuttehan hyvät erakot, että sille terapeutille on hyvä, ettei teidän ongelmat häviä - ainakaan nopeasti!
Jos on pakko käydä terapiassa, suosittelen ratkaisukeskeistä LYHYT- terapiaa, jossa voi keskittyä parantamaan elämänsä laatua. Tai positiivista psykologiaa!
Nämä negatiiviset ja häiriintyneet trauma-analyytikot voitte unohtaa!
Onko lyhytterapeutilla nyt asiakaspula?
Terapeuteilla ei ole koskaan pulaa asiakkaista. Kiitos Kelan!
Positiivista psykologiaa suositellaan vain ihmisille, joilla ei ole mielenterveyden ongelmia. Sitä ei Kela silloin korvaa. Tietäisit sen, jos olisit yhtään perehtynyt aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa näkee niin harvoin ihmisiä. Corona ja digitalisaatio olivat viimeiset iskut.
Kaikki ihmisuhteet on korvattu whatsappilla. Mikä järkeä?! Ennen tätä askaa ihmisillä oli arkenakin aina aikaa nähdä. Nyt pitää aikatauluttaa.
10v aikana olen katkeroitunut ja olen alkanut pitää itseäni sekä muut täysin turhina. Kun ei ole enää aitoa elämää eikä kohtaamisia niin ei kiinnosta.
Oletko käynyt missään kuntoutusryhmissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, älkää menkö näihin muotiterapioihin!
Menetätte vaan rahanne ja saatte kymmenen uutta ”ongelmaa”, joita sitten pitää vuosikausia tutkia ja analysoida.
Tajuuttehan hyvät erakot, että sille terapeutille on hyvä, ettei teidän ongelmat häviä - ainakaan nopeasti!
Jos on pakko käydä terapiassa, suosittelen ratkaisukeskeistä LYHYT- terapiaa, jossa voi keskittyä parantamaan elämänsä laatua. Tai positiivista psykologiaa!
Nämä negatiiviset ja häiriintyneet trauma-analyytikot voitte unohtaa!
Onko lyhytterapeutilla nyt asiakaspula?
Terapeuteilla ei ole koskaan pulaa asiakkaista. Kiitos Kelan!
Positiivista psykologiaa suositellaan vain ihmisille, joilla ei ole mielenterveyden ongelmia. Sitä ei Kela silloin korvaa. Tietäisit sen, jos olisit yhtään perehtynyt aiheeseen.
Tiedän sen. Sehän tässä just onkin niin irvokasta: ainoa psykologian haara, joka voisi oikeasti toimia, ei ole Kelan listalla.
Sairas on maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissosiaatiota saattaa olla, esim depersonalisaatiota. Minulla on samoja oireita ja koen myös että persoonallisuuden kehitys on jäänyt kesken siksi että en ole saanut ihan pienenäkään lapsena riittävästi huomiota, joten on jäänyt tunnetasolla ikään kuin päälle se vaihe jolloin lapsi luulee että vanhemmat lakkaa olemasta kun he siirtyy eri huoneeseen.
Oletko oppinut jotenkin toimimaan näiden oireiden kanssa? Minulla on sitäkin, että saatan raivostua läheisille todella pahasti jos koen tulleeni hylätyksi. Välillä tuntuu siltä, että persoona olisi useammassa erilaisessa osassa.
Psykoterapian myötä kyllä. Minulla dissosoiatiivinen oireilu aiheuttaa tuota persoona eri osassa-oireilua (ja persoona onkin minulla eri osissa jossain määrin) ja epävakaa persoonallisuushäiriö hylkäämisen pelkoa, tosin myös dissosiaatio ja traumat voi sitä aiheuttaa
Tosi hyvä, että olet saanut apua terapiasta. Tehtiinkö siellä jotain harjoituksia? Olen aloittamassa traumaterapian kesän aikana.
Oli siellä harjoituksiakin
Minä opin aiemmassa terapiassa listaamaan onnistumisia. Toivottavasti nyt pääsisin traumojen käsittelyssä pidemmälle.
Juu ei traumaterapia siis keskity mihinkään tuollaiseen, harjoitukset liittyivät minulla esim nykyhetkessä oloon joka minulle vaikeaa, mutta, se nykyhetkessä olon pointti on siis se että siitä käsin käsitellään (myös) niitä traumoja, eli harjoitukset tähtää traumojen käsittelyyn sopivassa vaiheessa
Maksatko jotain tästä sonnasta?
Toivottavasti Kela edes korvaa!
Tämähän se just on Suomessa ongelmana, kun Kela korvaa psykoterapiaa. Kukaan ei mittaa tai analysoi näiden terapioiden hyödyllisyyttä tai terapeuttien ammattitaitoa. Ei kukaan.
Olisi paljon halvempiakin tapoja auttaa masentuneita (ruokavalio, luonto, pienryhmät, puutarha, eläimet jne.), mutta psykologit jäisivät työttömiksi!
Ei, ei! Sanoo psykologiliitto ja korottaa taksoja.
Tässä ei puhuta masennuksesta. Et selvästi tiedä asiasta yhtään mitään joten kannattaako kommentoida? Minua traumaterapia auttoi paljon enemmän kuin aiemmat terapiat, puhumattakaan jostain liikunnasta voi herranjumala sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, älkää menkö näihin muotiterapioihin!
Menetätte vaan rahanne ja saatte kymmenen uutta ”ongelmaa”, joita sitten pitää vuosikausia tutkia ja analysoida.
Tajuuttehan hyvät erakot, että sille terapeutille on hyvä, ettei teidän ongelmat häviä - ainakaan nopeasti!
Jos on pakko käydä terapiassa, suosittelen ratkaisukeskeistä LYHYT- terapiaa, jossa voi keskittyä parantamaan elämänsä laatua. Tai positiivista psykologiaa!
Nämä negatiiviset ja häiriintyneet trauma-analyytikot voitte unohtaa!
Onko lyhytterapeutilla nyt asiakaspula?
Terapeuteilla ei ole koskaan pulaa asiakkaista. Kiitos Kelan!
Positiivista psykologiaa suositellaan vain ihmisille, joilla ei ole mielenterveyden ongelmia. Sitä ei Kela silloin korvaa. Tietäisit sen, jos olisit yhtään perehtynyt aiheeseen.
Tiedän sen. Sehän tässä just onkin niin irvokasta: ainoa psykologian haara, joka voisi oikeasti toimia, ei ole Kelan listalla.
Sairas on maailma.
Ikävää, että tulosi ovat nollassa. Korjaa silti luusi tästä ketjusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, älkää menkö näihin muotiterapioihin!
Menetätte vaan rahanne ja saatte kymmenen uutta ”ongelmaa”, joita sitten pitää vuosikausia tutkia ja analysoida.
Tajuuttehan hyvät erakot, että sille terapeutille on hyvä, ettei teidän ongelmat häviä - ainakaan nopeasti!
Jos on pakko käydä terapiassa, suosittelen ratkaisukeskeistä LYHYT- terapiaa, jossa voi keskittyä parantamaan elämänsä laatua. Tai positiivista psykologiaa!
Nämä negatiiviset ja häiriintyneet trauma-analyytikot voitte unohtaa!
Onko lyhytterapeutilla nyt asiakaspula?
Terapeuteilla ei ole koskaan pulaa asiakkaista. Kiitos Kelan!
Positiivista psykologiaa suositellaan vain ihmisille, joilla ei ole mielenterveyden ongelmia. Sitä ei Kela silloin korvaa. Tietäisit sen, jos olisit yhtään perehtynyt aiheeseen.
Miten niin ”suositellaan vain ihmisille, joilla ei ole mielenterveydellisiä ongelmia”?
Kaikilla ihmisillä on jonkinasteisia mielenterveydellisiä ongelmia. Katso esim. somea!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on välilllä ollut sellainen elämäntilanne, että olen voinut tavata tuttujani tosi harvoin, monien kanssa on ollut jopa vuosia tapaamisten välissä, eivätkä nämä ihmiset silti ole tuntuneet epätodellisilta.
Sellaisen ilmiön olen kyllä huomannut, että jos joku ei pitkään aikaan vastaa viesteihin, tulee tunne että voin kirjoittaa mitä tahansa. Oikeastaan minusta tuntuu, että tämä ilmiö parantaa viestien laatua, kun voi sanoa mitä oikeasti ajattelee, ja asiat tulee ilmaistua paljon kauniimmin ja osuvammin. Vähän niin kuin koulussa tuli kirjoitettua paljon paremmin, jos tiesi että opettaja vain lukee tekstin eikä anna siitä arvosanaa.
Mitä helvettiä! Ootte te sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, älkää menkö näihin muotiterapioihin!
Menetätte vaan rahanne ja saatte kymmenen uutta ”ongelmaa”, joita sitten pitää vuosikausia tutkia ja analysoida.
Tajuuttehan hyvät erakot, että sille terapeutille on hyvä, ettei teidän ongelmat häviä - ainakaan nopeasti!
Jos on pakko käydä terapiassa, suosittelen ratkaisukeskeistä LYHYT- terapiaa, jossa voi keskittyä parantamaan elämänsä laatua. Tai positiivista psykologiaa!
Nämä negatiiviset ja häiriintyneet trauma-analyytikot voitte unohtaa!
Onko lyhytterapeutilla nyt asiakaspula?
Terapeuteilla ei ole koskaan pulaa asiakkaista. Kiitos Kelan!
Positiivista psykologiaa suositellaan vain ihmisille, joilla ei ole mielenterveyden ongelmia. Sitä ei Kela silloin korvaa. Tietäisit sen, jos olisit yhtään perehtynyt aiheeseen.
Miten niin ”suositellaan vain ihmisille, joilla ei ole mielenterveydellisiä ongelmia”?
Kaikilla ihmisillä on jonkinasteisia mielenterveydellisiä ongelmia. Katso esim. somea!
Ilman alan koulutustakin huomaan sinun tosiaan vaikuttavan pakkomielteiseltä. Et ole postauksinesi kovin vakuuttava esimerkki positiivisen psykologian tai lyhytterapian myönteisistä vaikutuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissosiaatiota saattaa olla, esim depersonalisaatiota. Minulla on samoja oireita ja koen myös että persoonallisuuden kehitys on jäänyt kesken siksi että en ole saanut ihan pienenäkään lapsena riittävästi huomiota, joten on jäänyt tunnetasolla ikään kuin päälle se vaihe jolloin lapsi luulee että vanhemmat lakkaa olemasta kun he siirtyy eri huoneeseen.
Oletko oppinut jotenkin toimimaan näiden oireiden kanssa? Minulla on sitäkin, että saatan raivostua läheisille todella pahasti jos koen tulleeni hylätyksi. Välillä tuntuu siltä, että persoona olisi useammassa erilaisessa osassa.
Psykoterapian myötä kyllä. Minulla dissosoiatiivinen oireilu aiheuttaa tuota persoona eri osassa-oireilua (ja persoona onkin minulla eri osissa jossain määrin) ja epävakaa persoonallisuushäiriö hylkäämisen pelkoa, tosin myös dissosiaatio ja traumat voi sitä aiheuttaa
Terapiakierteen tulos:
Ihminen identifioituu diagnooseihinsa, eikä näe itse, näiden hullujen koodien takaa.
Toivon, että kohdallesi osuu oikeasti apua, ei terapiaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, älkää menkö näihin muotiterapioihin!
Menetätte vaan rahanne ja saatte kymmenen uutta ”ongelmaa”, joita sitten pitää vuosikausia tutkia ja analysoida.
Tajuuttehan hyvät erakot, että sille terapeutille on hyvä, ettei teidän ongelmat häviä - ainakaan nopeasti!
Jos on pakko käydä terapiassa, suosittelen ratkaisukeskeistä LYHYT- terapiaa, jossa voi keskittyä parantamaan elämänsä laatua. Tai positiivista psykologiaa!
Nämä negatiiviset ja häiriintyneet trauma-analyytikot voitte unohtaa!
Onko lyhytterapeutilla nyt asiakaspula?
Terapeuteilla ei ole koskaan pulaa asiakkaista. Kiitos Kelan!
Positiivista psykologiaa suositellaan vain ihmisille, joilla ei ole mielenterveyden ongelmia. Sitä ei Kela silloin korvaa. Tietäisit sen, jos olisit yhtään perehtynyt aiheeseen.
Miten niin ”suositellaan vain ihmisille, joilla ei ole mielenterveydellisiä ongelmia”?
Kaikilla ihmisillä on jonkinasteisia mielenterveydellisiä ongelmia. Katso esim. somea!
Ilman alan koulutustakin huomaan sinun tosiaan vaikuttavan pakkomielteiseltä. Et ole postauksinesi kovin vakuuttava esimerkki positiivisen psykologian tai lyhytterapian myönteisistä vaikutuksista.
Olen käynyt traumaterapiassa jo melkein kaksi vuotta ilman mitään tuloksia! Se tässä vituttaa! Hukkaan heitettyä rahaa. Nyt yritän löytää oikeasti apua ja kunnon terapeuttia (ratkaisukeskeinen). En toivo sanaa muille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissosiaatiota saattaa olla, esim depersonalisaatiota. Minulla on samoja oireita ja koen myös että persoonallisuuden kehitys on jäänyt kesken siksi että en ole saanut ihan pienenäkään lapsena riittävästi huomiota, joten on jäänyt tunnetasolla ikään kuin päälle se vaihe jolloin lapsi luulee että vanhemmat lakkaa olemasta kun he siirtyy eri huoneeseen.
Oletko oppinut jotenkin toimimaan näiden oireiden kanssa? Minulla on sitäkin, että saatan raivostua läheisille todella pahasti jos koen tulleeni hylätyksi. Välillä tuntuu siltä, että persoona olisi useammassa erilaisessa osassa.
Psykoterapian myötä kyllä. Minulla dissosoiatiivinen oireilu aiheuttaa tuota persoona eri osassa-oireilua (ja persoona onkin minulla eri osissa jossain määrin) ja epävakaa persoonallisuushäiriö hylkäämisen pelkoa, tosin myös dissosiaatio ja traumat voi sitä aiheuttaa
Terapiakierteen tulos:
Ihminen identifioituu diagnooseihinsa, eikä näe itse, näiden hullujen koodien takaa.
Toivon, että kohdallesi osuu oikeasti apua, ei terapiaa!
Mikä sinun ongelmasi on? Vaikuttaa pahalta. Lähtisitkö nyt vaihteen vuoksi soittamaan suutasi vaikka diabeetikoille?
Mene pois täältä. Elämä yli 10 vuoden ajan postraumaattisen stressihäiriön kanssa on ollut vaikeaa. Siihen on ollut vaikea saada asianmukaista ammattiapua.