Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset alkavat tuntua epätodellisilta, jollei heitä tapaa tosielämässä
23.05.2020 |
Onko muillakin tätä? Välillä tosin koen etten itsekään ole oikeasti olemassa. Järjellä tajuan että nämä ajatukset ovat erikoisia, mutta silti ne ajoittain toistuvat.
Kommentit (90)
Raju koulukiusaaminen aiheutti minulle sosiaalisten tilanteiden pelon jonka myötä erakoiduin kotiin. Välillä pelkkä kaupassa käynti oli vaikeaa ja lenkillä kävin vain iltaisin tai aikaisin aamulla jne.
Reilu kolme vuotta sitten huomasin tuon, etten enää oikein pidä muita ihmisiä ihmisinä vaan enemmänkin hahmoina joita nyt vaan tulee vastaan milloin missäkin. Siis tiedän niiden olevan todellisia, mutta käytännössä merkityksettömiä minulle. Huomasin myös, ettei ahdista liikkua ihmisten ilmoilla, koska ne ei merkitse mulle enää mitään. Ei haittaisi, vaikka joku kiusaisi, koska minun näkökulmasta se on niin merkityksetön otus jonka olemassaolon unohdan päivässä- tai kahdessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raju koulukiusaaminen aiheutti minulle sosiaalisten tilanteiden pelon jonka myötä erakoiduin kotiin. Välillä pelkkä kaupassa käynti oli vaikeaa ja lenkillä kävin vain iltaisin tai aikaisin aamulla jne.
Reilu kolme vuotta sitten huomasin tuon, etten enää oikein pidä muita ihmisiä ihmisinä vaan enemmänkin hahmoina joita nyt vaan tulee vastaan milloin missäkin. Siis tiedän niiden olevan todellisia, mutta käytännössä merkityksettömiä minulle. Huomasin myös, ettei ahdista liikkua ihmisten ilmoilla, koska ne ei merkitse mulle enää mitään. Ei haittaisi, vaikka joku kiusaisi, koska minun näkökulmasta se on niin merkityksetön otus jonka olemassaolon unohdan päivässä- tai kahdessa.
Kuulostaa hyvin surulliselta. Oletko saanut mitään apua itsellesi? Parhaimmillaan ihmissuhteet voivat olla todella antoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissosiaatiota saattaa olla, esim depersonalisaatiota. Minulla on samoja oireita ja koen myös että persoonallisuuden kehitys on jäänyt kesken siksi että en ole saanut ihan pienenäkään lapsena riittävästi huomiota, joten on jäänyt tunnetasolla ikään kuin päälle se vaihe jolloin lapsi luulee että vanhemmat lakkaa olemasta kun he siirtyy eri huoneeseen.
Oletko oppinut jotenkin toimimaan näiden oireiden kanssa? Minulla on sitäkin, että saatan raivostua läheisille todella pahasti jos koen tulleeni hylätyksi. Välillä tuntuu siltä, että persoona olisi useammassa erilaisessa osassa.
Psykoterapian myötä kyllä. Minulla dissosoiatiivinen oireilu aiheuttaa tuota persoona eri osassa-oireilua (ja persoona onkin minulla eri osissa jossain määrin) ja epävakaa persoonallisuushäiriö hylkäämisen pelkoa, tosin myös dissosiaatio ja traumat voi sitä aiheuttaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissosiaatiota saattaa olla, esim depersonalisaatiota. Minulla on samoja oireita ja koen myös että persoonallisuuden kehitys on jäänyt kesken siksi että en ole saanut ihan pienenäkään lapsena riittävästi huomiota, joten on jäänyt tunnetasolla ikään kuin päälle se vaihe jolloin lapsi luulee että vanhemmat lakkaa olemasta kun he siirtyy eri huoneeseen.
Oletko oppinut jotenkin toimimaan näiden oireiden kanssa? Minulla on sitäkin, että saatan raivostua läheisille todella pahasti jos koen tulleeni hylätyksi. Välillä tuntuu siltä, että persoona olisi useammassa erilaisessa osassa.
Psykoterapian myötä kyllä. Minulla dissosoiatiivinen oireilu aiheuttaa tuota persoona eri osassa-oireilua (ja persoona onkin minulla eri osissa jossain määrin) ja epävakaa persoonallisuushäiriö hylkäämisen pelkoa, tosin myös dissosiaatio ja traumat voi sitä aiheuttaa
Tosi hyvä, että olet saanut apua terapiasta. Tehtiinkö siellä jotain harjoituksia? Olen aloittamassa traumaterapian kesän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raju koulukiusaaminen aiheutti minulle sosiaalisten tilanteiden pelon jonka myötä erakoiduin kotiin. Välillä pelkkä kaupassa käynti oli vaikeaa ja lenkillä kävin vain iltaisin tai aikaisin aamulla jne.
Reilu kolme vuotta sitten huomasin tuon, etten enää oikein pidä muita ihmisiä ihmisinä vaan enemmänkin hahmoina joita nyt vaan tulee vastaan milloin missäkin. Siis tiedän niiden olevan todellisia, mutta käytännössä merkityksettömiä minulle. Huomasin myös, ettei ahdista liikkua ihmisten ilmoilla, koska ne ei merkitse mulle enää mitään. Ei haittaisi, vaikka joku kiusaisi, koska minun näkökulmasta se on niin merkityksetön otus jonka olemassaolon unohdan päivässä- tai kahdessa.
Eikö kaupungissa kaikki ajattele näin? Suurin osa ei halua kohdata tai tulla kohdatuksi kadulla tuntemattomien toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissosiaatiota saattaa olla, esim depersonalisaatiota. Minulla on samoja oireita ja koen myös että persoonallisuuden kehitys on jäänyt kesken siksi että en ole saanut ihan pienenäkään lapsena riittävästi huomiota, joten on jäänyt tunnetasolla ikään kuin päälle se vaihe jolloin lapsi luulee että vanhemmat lakkaa olemasta kun he siirtyy eri huoneeseen.
Oletko oppinut jotenkin toimimaan näiden oireiden kanssa? Minulla on sitäkin, että saatan raivostua läheisille todella pahasti jos koen tulleeni hylätyksi. Välillä tuntuu siltä, että persoona olisi useammassa erilaisessa osassa.
Psykoterapian myötä kyllä. Minulla dissosoiatiivinen oireilu aiheuttaa tuota persoona eri osassa-oireilua (ja persoona onkin minulla eri osissa jossain määrin) ja epävakaa persoonallisuushäiriö hylkäämisen pelkoa, tosin myös dissosiaatio ja traumat voi sitä aiheuttaa
Tosi hyvä, että olet saanut apua terapiasta. Tehtiinkö siellä jotain harjoituksia? Olen aloittamassa traumaterapian kesän aikana.
Oli siellä harjoituksiakin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissosiaatiota saattaa olla, esim depersonalisaatiota. Minulla on samoja oireita ja koen myös että persoonallisuuden kehitys on jäänyt kesken siksi että en ole saanut ihan pienenäkään lapsena riittävästi huomiota, joten on jäänyt tunnetasolla ikään kuin päälle se vaihe jolloin lapsi luulee että vanhemmat lakkaa olemasta kun he siirtyy eri huoneeseen.
Oletko oppinut jotenkin toimimaan näiden oireiden kanssa? Minulla on sitäkin, että saatan raivostua läheisille todella pahasti jos koen tulleeni hylätyksi. Välillä tuntuu siltä, että persoona olisi useammassa erilaisessa osassa.
Psykoterapian myötä kyllä. Minulla dissosoiatiivinen oireilu aiheuttaa tuota persoona eri osassa-oireilua (ja persoona onkin minulla eri osissa jossain määrin) ja epävakaa persoonallisuushäiriö hylkäämisen pelkoa, tosin myös dissosiaatio ja traumat voi sitä aiheuttaa
Tosi hyvä, että olet saanut apua terapiasta. Tehtiinkö siellä jotain harjoituksia? Olen aloittamassa traumaterapian kesän aikana.
Oli siellä harjoituksiakin
Minä opin aiemmassa terapiassa listaamaan onnistumisia. Toivottavasti nyt pääsisin traumojen käsittelyssä pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissosiaatiota saattaa olla, esim depersonalisaatiota. Minulla on samoja oireita ja koen myös että persoonallisuuden kehitys on jäänyt kesken siksi että en ole saanut ihan pienenäkään lapsena riittävästi huomiota, joten on jäänyt tunnetasolla ikään kuin päälle se vaihe jolloin lapsi luulee että vanhemmat lakkaa olemasta kun he siirtyy eri huoneeseen.
Oletko oppinut jotenkin toimimaan näiden oireiden kanssa? Minulla on sitäkin, että saatan raivostua läheisille todella pahasti jos koen tulleeni hylätyksi. Välillä tuntuu siltä, että persoona olisi useammassa erilaisessa osassa.
Psykoterapian myötä kyllä. Minulla dissosoiatiivinen oireilu aiheuttaa tuota persoona eri osassa-oireilua (ja persoona onkin minulla eri osissa jossain määrin) ja epävakaa persoonallisuushäiriö hylkäämisen pelkoa, tosin myös dissosiaatio ja traumat voi sitä aiheuttaa
Tosi hyvä, että olet saanut apua terapiasta. Tehtiinkö siellä jotain harjoituksia? Olen aloittamassa traumaterapian kesän aikana.
Oli siellä harjoituksiakin
Minä opin aiemmassa terapiassa listaamaan onnistumisia. Toivottavasti nyt pääsisin traumojen käsittelyssä pidemmälle.
Juu ei traumaterapia siis keskity mihinkään tuollaiseen, harjoitukset liittyivät minulla esim nykyhetkessä oloon joka minulle vaikeaa, mutta, se nykyhetkessä olon pointti on siis se että siitä käsin käsitellään (myös) niitä traumoja, eli harjoitukset tähtää traumojen käsittelyyn sopivassa vaiheessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka sairas traumaterapeutti täällä postailee omiaan? Onko sulla asiakkaat vähissä, vai mitä? 🤣
Juu, älkää menkö näihin muotiterapioihin!
Menetätte vaan rahanne ja saatte kymmenen uutta ”ongelmaa”, joita sitten pitää vuosikausia tutkia ja analysoida.
Tajuuttehan hyvät erakot, että sille terapeutille on hyvä, ettei teidän ongelmat häviä - ainakaan nopeasti!
Jos on pakko käydä terapiassa, suosittelen ratkaisukeskeistä LYHYT- terapiaa, jossa voi keskittyä parantamaan elämänsä laatua. Tai positiivista psykologiaa!
Nämä negatiiviset ja häiriintyneet trauma-analyytikot voitte unohtaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa traumaterapeuteilla olla vähän hiljaista, kun täytyy vauvapalstalle tulla markkinoimaan tuotettaan?
Voi hitsi, mitä rahastusta: voit käytännössä suositella traumaterapiaa kaikille, koska jokaisella on trauma tai kaksi!
Eläkää ihmiset omannäköistä elämää! Uskaltakaa olla erilaisia. Ei erilaisuus tarkoita sitä, että on aina terapian tarpeessa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka sairas traumaterapeutti täällä postailee omiaan? Onko sulla asiakkaat vähissä, vai mitä? 🤣
On vähissä: up, up, up...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissosiaatiota saattaa olla, esim depersonalisaatiota. Minulla on samoja oireita ja koen myös että persoonallisuuden kehitys on jäänyt kesken siksi että en ole saanut ihan pienenäkään lapsena riittävästi huomiota, joten on jäänyt tunnetasolla ikään kuin päälle se vaihe jolloin lapsi luulee että vanhemmat lakkaa olemasta kun he siirtyy eri huoneeseen.
Oletko oppinut jotenkin toimimaan näiden oireiden kanssa? Minulla on sitäkin, että saatan raivostua läheisille todella pahasti jos koen tulleeni hylätyksi. Välillä tuntuu siltä, että persoona olisi useammassa erilaisessa osassa.
Psykoterapian myötä kyllä. Minulla dissosoiatiivinen oireilu aiheuttaa tuota persoona eri osassa-oireilua (ja persoona onkin minulla eri osissa jossain määrin) ja epävakaa persoonallisuushäiriö hylkäämisen pelkoa, tosin myös dissosiaatio ja traumat voi sitä aiheuttaa
Tosi hyvä, että olet saanut apua terapiasta. Tehtiinkö siellä jotain harjoituksia? Olen aloittamassa traumaterapian kesän aikana.
Oli siellä harjoituksiakin
Minä opin aiemmassa terapiassa listaamaan onnistumisia. Toivottavasti nyt pääsisin traumojen käsittelyssä pidemmälle.
Juu ei traumaterapia siis keskity mihinkään tuollaiseen, harjoitukset liittyivät minulla esim nykyhetkessä oloon joka minulle vaikeaa, mutta, se nykyhetkessä olon pointti on siis se että siitä käsin käsitellään (myös) niitä traumoja, eli harjoitukset tähtää traumojen käsittelyyn sopivassa vaiheessa
Maksatko jotain tästä sonnasta?
Toivottavasti Kela edes korvaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissosiaatiota saattaa olla, esim depersonalisaatiota. Minulla on samoja oireita ja koen myös että persoonallisuuden kehitys on jäänyt kesken siksi että en ole saanut ihan pienenäkään lapsena riittävästi huomiota, joten on jäänyt tunnetasolla ikään kuin päälle se vaihe jolloin lapsi luulee että vanhemmat lakkaa olemasta kun he siirtyy eri huoneeseen.
Oletko oppinut jotenkin toimimaan näiden oireiden kanssa? Minulla on sitäkin, että saatan raivostua läheisille todella pahasti jos koen tulleeni hylätyksi. Välillä tuntuu siltä, että persoona olisi useammassa erilaisessa osassa.
Psykoterapian myötä kyllä. Minulla dissosoiatiivinen oireilu aiheuttaa tuota persoona eri osassa-oireilua (ja persoona onkin minulla eri osissa jossain määrin) ja epävakaa persoonallisuushäiriö hylkäämisen pelkoa, tosin myös dissosiaatio ja traumat voi sitä aiheuttaa
Tosi hyvä, että olet saanut apua terapiasta. Tehtiinkö siellä jotain harjoituksia? Olen aloittamassa traumaterapian kesän aikana.
Oli siellä harjoituksiakin
Minä opin aiemmassa terapiassa listaamaan onnistumisia. Toivottavasti nyt pääsisin traumojen käsittelyssä pidemmälle.
En suosittele!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissosiaatiota saattaa olla, esim depersonalisaatiota. Minulla on samoja oireita ja koen myös että persoonallisuuden kehitys on jäänyt kesken siksi että en ole saanut ihan pienenäkään lapsena riittävästi huomiota, joten on jäänyt tunnetasolla ikään kuin päälle se vaihe jolloin lapsi luulee että vanhemmat lakkaa olemasta kun he siirtyy eri huoneeseen.
Oletko oppinut jotenkin toimimaan näiden oireiden kanssa? Minulla on sitäkin, että saatan raivostua läheisille todella pahasti jos koen tulleeni hylätyksi. Välillä tuntuu siltä, että persoona olisi useammassa erilaisessa osassa.
Psykoterapian myötä kyllä. Minulla dissosoiatiivinen oireilu aiheuttaa tuota persoona eri osassa-oireilua (ja persoona onkin minulla eri osissa jossain määrin) ja epävakaa persoonallisuushäiriö hylkäämisen pelkoa, tosin myös dissosiaatio ja traumat voi sitä aiheuttaa
Tosi hyvä, että olet saanut apua terapiasta. Tehtiinkö siellä jotain harjoituksia? Olen aloittamassa traumaterapian kesän aikana.
Oli siellä harjoituksiakin
Minä opin aiemmassa terapiassa listaamaan onnistumisia. Toivottavasti nyt pääsisin traumojen käsittelyssä pidemmälle.
Juu ei traumaterapia siis keskity mihinkään tuollaiseen, harjoitukset liittyivät minulla esim nykyhetkessä oloon joka minulle vaikeaa, mutta, se nykyhetkessä olon pointti on siis se että siitä käsin käsitellään (myös) niitä traumoja, eli harjoitukset tähtää traumojen käsittelyyn sopivassa vaiheessa
Maksatko jotain tästä sonnasta?
Toivottavasti Kela edes korvaa!
Tämähän se just on Suomessa ongelmana, kun Kela korvaa psykoterapiaa. Kukaan ei mittaa tai analysoi näiden terapioiden hyödyllisyyttä tai terapeuttien ammattitaitoa. Ei kukaan.
Olisi paljon halvempiakin tapoja auttaa masentuneita (ruokavalio, luonto, pienryhmät, puutarha, eläimet jne.), mutta psykologit jäisivät työttömiksi!
Ei, ei! Sanoo psykologiliitto ja korottaa taksoja.
Vierailija kirjoitti:
Juu, älkää menkö näihin muotiterapioihin!
Menetätte vaan rahanne ja saatte kymmenen uutta ”ongelmaa”, joita sitten pitää vuosikausia tutkia ja analysoida.
Tajuuttehan hyvät erakot, että sille terapeutille on hyvä, ettei teidän ongelmat häviä - ainakaan nopeasti!
Jos on pakko käydä terapiassa, suosittelen ratkaisukeskeistä LYHYT- terapiaa, jossa voi keskittyä parantamaan elämänsä laatua. Tai positiivista psykologiaa!
Nämä negatiiviset ja häiriintyneet trauma-analyytikot voitte unohtaa!
Suksi kuuseen. Ratkaisukeskeinen psykoterapia tehoaa huonosti traumoihin. Voi jopa pahentaa traumatisoitumista, kun potilas ei saa terapiasta kaipaamansa apua.
Nosto.