Haluaisin tehdä kasarikakun siis kasaritäytekakun - Mitä siihen tulee?

No meillä oli ainakin 80-luvulla kakun täytteenä banaaniviipaleita ja tuoreita mansikoita viipaleina. Niitä ei pidä sekoittaa keskenään, vaan kakun eri kerroksissa on erilaiset täytteet. Mukaan tietysti kermavaahtoa ja sokerikakkupohja leikataan useaan kerrokseen, ja kerrokset kostutetaan sitruunamehulla, joka makeutettu sokerilla, niin säilyy kakku parempana ja maistuu paremmalta. Kakun päälle voi sitten laittaa kokonaisia mansikoita ja kermavaahtoa. Herkullisen herkullista! Meillä ei koskaan käytetty mitään halpaa mansikkahilloa täytteenä.

T. Lidl-mies.

Tää on ihana ketju - niin paljon muistoja lapsuudesta 80-luvulta. Tulee ihan mieli järjestää kunnon kasaribileet ystäville, mutta en ole varma ymmärtäisivätkö kaikki kaverini tarjoilujen hienoutta. 

Lapsuudestani muistan myös täällä moneen kertaan mainitun täytekakun. Meillä erikoisuus oli, että kermavaahdon sijasta laitettiin rahkakermaa ja siten en ole ikinä oppinut pitämään pelkän kermavaahdon mausta. Jo lapsena 80-luvulla koin tyypilliset mansikka-kermakakut jotenkin voin makuisiksi enkä pitänyt niistä. Samoin kotona tehty kasarikakku oli vähemmän sokerista kuin monissa kyläpaikoissa saadut ja edelleenkin tykkään vähemmän makeista kakuista.

Meillä "kasarikakku" valmistettiin näin: 

pohja: perus sokerikakkupohja, kostutus vanilliinisokerilla maustetulla maidolla. 

täyte: rahkakermaa ja kotitekoista mansikkahilloa. Kummassakin aika vähän sokeria. 

kuorrutus vaihteli tilanteen mukaan. Jos kakku oli lastenjuhliin, rahkakermaa vaan lusikoitiin boheemisti pinnalle ja reunoille ja päälle laitettiin irtokarkkeja, monesti irtokarkeista muotoiltiin esim. päivänsankarin ikä. Kesäjuhlissa kakun päälle laitettiin siivutettuja tuoreita mansikoita. Kokonaisten mansikoiden tai puolikkaiden laittamista pidettiin mansikoiden tuhlaamisena. Kesälläkin välissä oleva mansikkahillo oli edellisvuotista satoa. Aikuisten juhliin päälle laitettiin täälläkin mainittu säilykepersikka tai viinirypäle-koristelu. Jos oli oikein hienot juhlat niin reunat pursotettiin. Vielä tärkeämpiin juhliin (esim. hautajaiset, mummon/papan 70 v juhlat) tehtiin mansikkakakun lisäksi kinuskikakkua, jossa päälle tehtiin sitkeä kinuski ja reunat pursotettiin. Jostain käsittämättömästä syystä meidän lasten en annettu syödä kinuskikakkua. Kyseessä oli varmaan meidän suvun omituisuus, en tiedä miksi. Olisiko kostukkeeksi tullut likööriä tms. vai pidettiinkö kakkua jostain muusta syystä aikuisten kakkuna? Muistan, miten lapsena tuo kinuskikakku kiehtoi minua kovasti. 

80-luvun lopulla äiti alkoi tehdä suklaakakkuja, jotka olivat tosi herkullisia. En tiedä oliko tämä yleisempi trendi 80-luvun lopulla vai joku meidän perheen oma juttu. Jostain resepti on varmaan kuitenkin otettu talteen, sillä  äitini ei ollut mikään innovatiivinen kokeilija keittiössä. Sokerikakkupohja maustetiin siis oikealla tummalla kaakaolla. Kostutus vanilliini-maidolla. Täytteeksi laitettiin yllättävän raikas kerma-rahkatäyte, jossa rahkan osuus oli hallitsevampi, vähän van Houtenia, tomusokeria ja murskattuja ranskanpastilleja! Sitä aika reilusti parin kerroksen väliin ja koko komeus kuorrutettiin tosi hyvänmakuisella suklaa/mokkakuorrutteella. Olisiko ollut joko samantyyppinen mitä tulee nykyään mokkapaloihin mutta mielestäni ei niin makea eikä todellakaan sellaista määrää tomusokeria. Muistan vain, että se kuorrute valmistettiin kattilassa. Harmi, kun äidiltä en voi enää kysyä miten se kuorrute tehtiin, sillä tuo oli nimittäin tosi hyvä ja helppotekoinen kakku. 

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihana ketju - niin paljon muistoja lapsuudesta 80-luvulta. Tulee ihan mieli järjestää kunnon kasaribileet ystäville, mutta en ole varma ymmärtäisivätkö kaikki kaverini tarjoilujen hienoutta. 

Lapsuudestani muistan myös täällä moneen kertaan mainitun täytekakun. Meillä erikoisuus oli, että kermavaahdon sijasta laitettiin rahkakermaa ja siten en ole ikinä oppinut pitämään pelkän kermavaahdon mausta. Jo lapsena 80-luvulla koin tyypilliset mansikka-kermakakut jotenkin voin makuisiksi enkä pitänyt niistä. Samoin kotona tehty kasarikakku oli vähemmän sokerista kuin monissa kyläpaikoissa saadut ja edelleenkin tykkään vähemmän makeista kakuista.

Meillä "kasarikakku" valmistettiin näin: 

pohja: perus sokerikakkupohja, kostutus vanilliinisokerilla maustetulla maidolla. 

täyte: rahkakermaa ja kotitekoista mansikkahilloa. Kummassakin aika vähän sokeria. 

kuorrutus vaihteli tilanteen mukaan. Jos kakku oli lastenjuhliin, rahkakermaa vaan lusikoitiin boheemisti pinnalle ja reunoille ja päälle laitettiin irtokarkkeja, monesti irtokarkeista muotoiltiin esim. päivänsankarin ikä. Kesäjuhlissa kakun päälle laitettiin siivutettuja tuoreita mansikoita. Kokonaisten mansikoiden tai puolikkaiden laittamista pidettiin mansikoiden tuhlaamisena. Kesälläkin välissä oleva mansikkahillo oli edellisvuotista satoa. Aikuisten juhliin päälle laitettiin täälläkin mainittu säilykepersikka tai viinirypäle-koristelu. Jos oli oikein hienot juhlat niin reunat pursotettiin. Vielä tärkeämpiin juhliin (esim. hautajaiset, mummon/papan 70 v juhlat) tehtiin mansikkakakun lisäksi kinuskikakkua, jossa päälle tehtiin sitkeä kinuski ja reunat pursotettiin. Jostain käsittämättömästä syystä meidän lasten en annettu syödä kinuskikakkua. Kyseessä oli varmaan meidän suvun omituisuus, en tiedä miksi. Olisiko kostukkeeksi tullut likööriä tms. vai pidettiinkö kakkua jostain muusta syystä aikuisten kakkuna? Muistan, miten lapsena tuo kinuskikakku kiehtoi minua kovasti. 

80-luvun lopulla äiti alkoi tehdä suklaakakkuja, jotka olivat tosi herkullisia. En tiedä oliko tämä yleisempi trendi 80-luvun lopulla vai joku meidän perheen oma juttu. Jostain resepti on varmaan kuitenkin otettu talteen, sillä  äitini ei ollut mikään innovatiivinen kokeilija keittiössä. Sokerikakkupohja maustetiin siis oikealla tummalla kaakaolla. Kostutus vanilliini-maidolla. Täytteeksi laitettiin yllättävän raikas kerma-rahkatäyte, jossa rahkan osuus oli hallitsevampi, vähän van Houtenia, tomusokeria ja murskattuja ranskanpastilleja! Sitä aika reilusti parin kerroksen väliin ja koko komeus kuorrutettiin tosi hyvänmakuisella suklaa/mokkakuorrutteella. Olisiko ollut joko samantyyppinen mitä tulee nykyään mokkapaloihin mutta mielestäni ei niin makea eikä todellakaan sellaista määrää tomusokeria. Muistan vain, että se kuorrute valmistettiin kattilassa. Harmi, kun äidiltä en voi enää kysyä miten se kuorrute tehtiin, sillä tuo oli nimittäin tosi hyvä ja helppotekoinen kakku. 

Herkulliselta kuulostaa teidän kakut!

🍰🍓🥮

Kun aloin itse opetella leipomista aikoinaan 80-luvulla, muistan kun tein 10-v synttärikakkua itselleni ja pursotin kakun vaalean vihreäksi värjätyllä kermalla. Koristeena muistaakseni suklaanappeja ja nonparelleja, taisi olla myös pähkinärouhetta. Hieno kakku siitäkin tuli. 😄

Voi kun tulee hyviä muistoja mieleen. Taidan itsekin vielä tehdä usein kakun kasarimalliin, täytteet vain vaihtelevat. Banaani on jäänyt pois, joskus laitoin kakun pinnalle ban. viipaleita ja kiillehyytelön päälle niin ei tummunut, reunoille kermaa.

Mustikkahillo rahkakerman kanssa on todella hyvä täyte, samoin mansikka-raparperisose. Kotona keitetty kinuski kakun kuorrutteena, ihana!! En vain aina saa kinuskia onnistumaan tai levitän kakulle väärässä jähmettymisasteessa.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun tulee hyviä muistoja mieleen. Taidan itsekin vielä tehdä usein kakun kasarimalliin, täytteet vain vaihtelevat. Banaani on jäänyt pois, joskus laitoin kakun pinnalle ban. viipaleita ja kiillehyytelön päälle niin ei tummunut, reunoille kermaa.

Mustikkahillo rahkakerman kanssa on todella hyvä täyte, samoin mansikka-raparperisose. Kotona keitetty kinuski kakun kuorrutteena, ihana!! En vain aina saa kinuskia onnistumaan tai levitän kakulle väärässä jähmettymisasteessa.

Kinuskikakku on tosi hyvää. Kinuskia pitää keittää kauan, isoa annosta melkein tunti. Testaan pudottamalla tipan kylmään veteen. Jos tippa jähmettyy, se on valmista.

Meillä tehtiin välillä sellaista keikauskakkua, jota sanottiin n€€k€rikakuksi. Siinä oli muistaakseni ihan perussokeritaikina ja kakkuvuokaan tuli fariinisokeria pohjalle ja reunoille ja sitten neljä ananasrengasta. Taikina kaadettiin päälle ja sitten uuniin. Sitten se kumottiin ja se oli sellainen ruskea kakku, jonka päällä oli ne ananakset, nekin kivasti uunissa makeutuneet. 

Tämä ei ole ap:n hakema täytekakku, mutta pakko oli kysyä tehtiinkö tällaista kakkua muissakin perheissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tuo yleistäkin laittaa kermavaahtoa ilman mitään makeutusta kakun päälle???

Painajaiset on tehty siitä että isket hampaasi ihanaan kermakakkuun - ja vaahto onkin öklöttävää makeuttamatonta kermavaahtoa. Kermavaahto makeutetaan vanilliinisokerilla.

Vielä pahempi painajainen on se runsas houkuttelevan näköinen kermakakku, jota otat ison palan, mutta jota maistaessasi kerma-maitorahkaseoksen tunkkainen paksu maku valtaa suusi! Nämä kerma-rahkakakut ovat suurin huijaus mitä tiedän! Nämä samat ihmiset vielä usein jättivät sen sokerin pois tuosta rahkastakermasta, vaikka se olisi edes vähän pelastanut tuota kammotusta.

Voi kun vielä saisi joskus oman äidin tekemää täytekakkua...Oli ihan parhaita. Äiti teki niitä myyntiinkiin välillä kun olivat niin tykättyjä. Banaania ei laittanut koskaan väliin, kostutus aika usein vaniljamaidolla, joskus ananaslimsalla tai spritellä. Äiti osasi pursottaa kauniisti eri tyyleillä. Minulle oli pieni järkytys anopin tekemä kakku jossa kakkupohja oli leikattu vain kahteen osaan, ei kostutusta ja kermassa ei juuri yhtään sokeria. Kerma lätkitty päälle kun pursotus on niin vaikeaa kuulemma.

Nykyään on muotia korkeat nakukakut ja ovathan ne kauniita. Tykkään silti kunnon kermakakusta. Väliin sopii lemon curd jos tekee mansikkakakun. Kostutus tosi tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin välillä sellaista keikauskakkua, jota sanottiin n€€k€rikakuksi. Siinä oli muistaakseni ihan perussokeritaikina ja kakkuvuokaan tuli fariinisokeria pohjalle ja reunoille ja sitten neljä ananasrengasta. Taikina kaadettiin päälle ja sitten uuniin. Sitten se kumottiin ja se oli sellainen ruskea kakku, jonka päällä oli ne ananakset, nekin kivasti uunissa makeutuneet. 

Tämä ei ole ap:n hakema täytekakku, mutta pakko oli kysyä tehtiinkö tällaista kakkua muissakin perheissä?

Tehtiin meilläkin. Oli varmaan jonkun naistenlehden suosikkiresepti? 🍍🥮

Ei helvetti jo ensimmäisellä sivulla kuvailtiin lapsuuden täytekakut!! 😂

Mistähän on saanut alkunsa tuo persikkaviuhka-muoti? Muistan ne niin hyvin :D Joskus niihin yhdistettiin puolikkaita säilykekirsikoita tai viinirypäleitä. Ja ne pahvinmakuiset ruusut! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä äiti laittoi teelusikan tai kaksi liköötiä kakunkoshutusveteen

Thaithaa olla mhennyth enemmän kuin phari lusikallista liköötiä thänäänkin.

Reps

Nuo banaanit, persikat ja ananakset kuuluu sitten muussata haarukalla.

Sitten jossain kohtaan daamit keksi laittaa Pilttiä kakun väliin.

Eikö kukaan muista ruusunmarjasosetta Piltti-purkeissa? Oli aika suosittu täyte sinne välikerroksiin. Se ja rahkalla laimennettu kermavaahto teki kakusta ihan melkein laihduttavan. Seikka, joka aina piti mainita.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on muotia korkeat nakukakut ja ovathan ne kauniita. Tykkään silti kunnon kermakakusta. Väliin sopii lemon curd jos tekee mansikkakakun. Kostutus tosi tärkeää.

Mun äidillä oli keittokirja 70-luvulta. Niissäkin puhuttiin nakukakuista.

Nykypäivän kotileipurin kakku kannattaa tehdä esim. voikakkupohja, helpompi leikata ja pysyy paremmin muodossaan kuin sokerikakkupohja. Kakun voi koota irtopohjavuokaan ja täyttää esim. jollain moussella, joka on täyttövaiheessa löysää, mutta pysyy siellä vuoassa aloillaan. Ei onnistunut 80-luvun välineillä.

Näin kakusta tulee korkeampi, siistimpi ja maukkaampi kuin 80-luvun hillokakuista. Kermaa voi panna päälle vieläkin, mutta vispikermaa, ei kuohukermaa! Flora Vispi taitaa olla vaahtoutumisominaisuuksiltaan paras, mutta on kasvirasvapohjainen ja jakaa siksi mielipiteitä.

Kermavaahdon voi pienesti makeuttaa vaniljasokerilla. Sitäkään ei 80-luvulla tainnut olla, käytettiin vanilliinsokeria. Äiti ja anoppi käyttävät vieläkin, minä vaihdoin vaniljasokeriin jo 20 vuotta sitten. Vanilliini on pienessäkin ylimäärässä tosi pistävän makuista.

Jouduin joskus syömään kaupan hillolla täytettyä täytekakkua. Olihan se pahaa. Kaipasin banaania ja persikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on muotia korkeat nakukakut ja ovathan ne kauniita. Tykkään silti kunnon kermakakusta. Väliin sopii lemon curd jos tekee mansikkakakun. Kostutus tosi tärkeää.

Mun äidillä oli keittokirja 70-luvulta. Niissäkin puhuttiin nakukakuista.

Ollaan vissiin luettu samaa vanhaa keittokirjaa. Siellä oli kuvakin nakukakusta.