Parisuhde kun toinen uskova
Millaisia kokemuksia teillä on parisuhteesta uskovan kanssa?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden kodistaan uskoon kasvatetun kanssa vaikea olla parisuhteessa tai edes ystävä koska hän "osaa" kaiken ihmissuhteista uskonsa perusteella eli tietää miten pitää olla ja tehdä missäkin tilanteessa sen sijaan että hakisi vastapuolen kanssa sitä juuri siinä ihmissuhteessa ja juuri sillä hetkellä sopivinta tapaa toimia ja käyttäytyä.
Voisitko kertoa muutaman esimerkin? Siis miten uskova "osaa/tietää" miten olla ja tehdä, vs. miten sinä(?) keskustellen hakisit paremman tavan/ratkaisun tilanteessa.
Kuulostaa kiinnostavalta.
Ei ole kokemusta asiasta eikä tule. Pidän mahdottomana sellaisen parisuhteen onnistumista, jossa osapuolilla on niin erilaiset arvot. Olen siis uskonnoton itse.
Olen uskovainen ja mieheni on uskovainen. Olen 28v ja mieheni 29. Kahdeksan vuoden avioliitto ja kaksi lasta, 6v ja 3v. Olen todella onnellinen, mieskin on.
Sattumaako, että löysimme toisemme ja rakastamme? En usko. :)
Anna Jokipuro kirjoitti:
Olen uskovainen ja mieheni on uskovainen. Olen 28v ja mieheni 29. Kahdeksan vuoden avioliitto ja kaksi lasta, 6v ja 3v. Olen todella onnellinen, mieskin on.
Sattumaako, että löysimme toisemme ja rakastamme? En usko. :)
Hienoa! Vastasitko siihen mitä kysyttiin? Et.
Olennaisinta on se, että pystyy kunnioittamaan toisen mielipiteitä ja olemaan normaalisti eri mielipiteistä huolimatta, eikä yritä tuputtaa tai käännyttää. Itse olen Luterilainen ja uskon Jumalaan vahvasti. Puolisoni on virallisesti ateisti (kertoo kuitenkin uskovansa Jumalaan) ja voisi silti olla muslimi, ateisti, katolilainen, pakana tai vaikka puupökkelön palvoja (poislukien saatananpalvoja, sellaiseen en voisi luottaa). Aivan sama.
Oman uskoni mukaisesti Jumala ei luokittele ihmisiä sen mukaan mihin nimenomaiseen ihmisen luomaan konstruktioon kukin uskoo, vaan sen mukaan miten he elävät elämänsä ja kohtelevat toisiaan. Oma vakaumukseni perustuu kahdelle asialle:
Jeesuksen opetus: "Kohtele muita kuten toivot itseäsi kohdeltavan".
Ensimmäinen kortinttilaiskirje: "Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.".
Pyrin näitä toteuttamaan jokapäiväisessä elämässäni. Kukaan läheisistäni ei tiedä että olen muuta kuin tapakristitty. En tunne tarvetta käännyttää, julistaa tai ääneen palvoa. Pyrin vain elämään em. lauseiden mukaan.