Parisuhde kun toinen uskova

Hyviä kokemuksia. Mutta olen uskovainen itsekin.

En olisi kelpuuttanut muunlaista puolisokseni.

No itse olen uskova, mutta en koe että puolison pitäisi olla. En koskaan painostaisi ja tyrkyttäisi uskoa.

Vierailija kirjoitti:

No itse olen uskova, mutta en koe että puolison pitäisi olla. En koskaan painostaisi ja tyrkyttäisi uskoa.

Vierailija kirjoitti:

No itse olen uskova, mutta en koe että puolison pitäisi olla. En koskaan painostaisi ja tyrkyttäisi uskoa.

Onko sulle siis ihan ok ajatus, että ikuisuudessa vietät juhlaa taivaassa, kun puolisosi kärsii ikuista tuomiota helvetissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse olen uskova, mutta en koe että puolison pitäisi olla. En koskaan painostaisi ja tyrkyttäisi uskoa.

Onko sulle siis ihan ok ajatus, että ikuisuudessa vietät juhlaa taivaassa, kun puolisosi kärsii ikuista tuomiota helvetissä?

Emme muista siellä niitä, jotka ovat pois.

Minä olen perheestä, jossa äiti on uskova ja isä ateisti. Se aiheutti jatkuvia riitoja ja konflikteja koko ajan. En suosittele kenellekään. Itse en ole uskova eikä miehenikään.

Entinen avovaimoni tuli seitsemän vuoden seurustelun jälkeen uskoon ja erohan siitä seurasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse olen uskova, mutta en koe että puolison pitäisi olla. En koskaan painostaisi ja tyrkyttäisi uskoa.

Onko sulle siis ihan ok ajatus, että ikuisuudessa vietät juhlaa taivaassa, kun puolisosi kärsii ikuista tuomiota helvetissä?

Emme muista siellä niitä, jotka ovat pois.

Ai Jumala siis jotenkin kätkee tämän tietoisuuden taivaan kansalaisilta, että heidän omaisiaan ja mahdollisesti jopa lapsiaan viruu helvetin kidutuksessa?

Tuskin siinä seksiä ainakaan harrastetaan ilman sitovia papin aamenia. Ja joka kerrasta pitää tulla sitten lapsi.

Minä olen ateisti, mieheni uskossa. Yritämme kyllä osoittaa kunnioitusta toistemme vakaumuksia kohtaan, mutta luulen kummankin toivovan salaa, että toinen tulisi järkiinsä tai kääntyisi. Tämä lienee yleistä. Ateistin on hyvin vaikea ymmärtää, että aikuinen ihminen uskoo asioihin, jotka itselle tuntuvat yhtä uskottavilta kuin Joulupukki tai hammaskeiju, ja uskossa oleva pelkää puolisonsa joutuvan helvettiin.

Vaimoni on uskovainen (Katolilainen). Eipä asiaa juurikaan huomaa. Erimielisyyksiä tulee lähinnä, kun heitän jonkin vitsin paavista tai pilkaan uskontoa jotenkin. Eli jos osaa käyttäytyä niin ei meillä ainakaan haittaa. Itse olen agnostikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse olen uskova, mutta en koe että puolison pitäisi olla. En koskaan painostaisi ja tyrkyttäisi uskoa.

Onko sulle siis ihan ok ajatus, että ikuisuudessa vietät juhlaa taivaassa, kun puolisosi kärsii ikuista tuomiota helvetissä?

Emme muista siellä niitä, jotka ovat pois.

Ai Jumala siis jotenkin kätkee tämän tietoisuuden taivaan kansalaisilta, että heidän omaisiaan ja mahdollisesti jopa lapsiaan viruu helvetin kidutuksessa?

Kyllä.

Lapsuuden kodistaan uskoon kasvatetun kanssa vaikea olla parisuhteessa tai edes ystävä koska hän "osaa" kaiken ihmissuhteista uskonsa perusteella eli tietää miten pitää olla ja tehdä missäkin tilanteessa sen sijaan että hakisi vastapuolen kanssa sitä juuri siinä ihmissuhteessa ja juuri sillä hetkellä sopivinta tapaa toimia ja käyttäytyä. 

Kadotuksessa he muistavat kaiken. Taivaassa ei muisteta mennyttä. Emme sure uskostaosattomien kohtaloa siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse olen uskova, mutta en koe että puolison pitäisi olla. En koskaan painostaisi ja tyrkyttäisi uskoa.

Onko sulle siis ihan ok ajatus, että ikuisuudessa vietät juhlaa taivaassa, kun puolisosi kärsii ikuista tuomiota helvetissä?

Emme muista siellä niitä, jotka ovat pois.

Ai Jumala siis jotenkin kätkee tämän tietoisuuden taivaan kansalaisilta, että heidän omaisiaan ja mahdollisesti jopa lapsiaan viruu helvetin kidutuksessa?

Kyllä.

Jumala on siis tosi kiva isä omilleen, mutta todellinen sadisti niille, jotka joutuvat helvetiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse olen uskova, mutta en koe että puolison pitäisi olla. En koskaan painostaisi ja tyrkyttäisi uskoa.

Onko sulle siis ihan ok ajatus, että ikuisuudessa vietät juhlaa taivaassa, kun puolisosi kärsii ikuista tuomiota helvetissä?

Emme muista siellä niitä, jotka ovat pois.

Ai Jumala siis jotenkin kätkee tämän tietoisuuden taivaan kansalaisilta, että heidän omaisiaan ja mahdollisesti jopa lapsiaan viruu helvetin kidutuksessa?

Kyllä.

Jumala on siis tosi kiva isä omilleen, mutta todellinen sadisti niille, jotka joutuvat helvetiin.

Kuulostaa narsistin perusmääritelmältä. Josset sä mua palvo niin sähän tuut kärsimään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse olen uskova, mutta en koe että puolison pitäisi olla. En koskaan painostaisi ja tyrkyttäisi uskoa.

Onko sulle siis ihan ok ajatus, että ikuisuudessa vietät juhlaa taivaassa, kun puolisosi kärsii ikuista tuomiota helvetissä?

Emme muista siellä niitä, jotka ovat pois.

Ai Jumala siis jotenkin kätkee tämän tietoisuuden taivaan kansalaisilta, että heidän omaisiaan ja mahdollisesti jopa lapsiaan viruu helvetin kidutuksessa?

Kyllä.

Jumala on siis tosi kiva isä omilleen, mutta todellinen sadisti niille, jotka joutuvat helvetiin.

Kuulostaa narsistin perusmääritelmältä. Josset sä mua palvo niin sähän tuut kärsimään!

Eihän ihmisillä ole sitten muuta mahdollisuutta kuin väkisten rakastua Jumalaan, jotta eivät joudu ikuiseen piinahelvettiin. 

Oon uskova nainen, mieheni ei. Alussa yritin joitain kertoja virittää keskustelua uskonasioista, mutta hän osasi ohittaa ne. Joskus tunnen surua kun olisi mukavaa rukoilla yhdessä tai käydä seurakunnassa. Olen kuitenkin hyväksynyt ettei mieheni halua, enkä tuputa hänelle uskonasioita. Mieheni ei ole koskaan sanonut mitään negatiivista uskostani. Seksiä harrastettu jo suhteen alusta. Minusta meillä on ihan normaali parisuhde uskostani huolimatta. Ajattelisin, ettei ongelmaa ole jos molemmat kunnioittavat toisiaan. 

Miesystävä on uskovainen ja itse olen ateisti. Tuen miestä hänen uskossaan, vaikken itse usko. Mies ei myöskään tyrkytä uskoaan mulle, toivoo kyllä, että löytäisin jumalan ja hänelle tuli yllätyksenä, etten rukoile ikinä.

N29

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden kodistaan uskoon kasvatetun kanssa vaikea olla parisuhteessa tai edes ystävä koska hän "osaa" kaiken ihmissuhteista uskonsa perusteella eli tietää miten pitää olla ja tehdä missäkin tilanteessa sen sijaan että hakisi vastapuolen kanssa sitä juuri siinä ihmissuhteessa ja juuri sillä hetkellä sopivinta tapaa toimia ja käyttäytyä. 

Miten usko tuohon liittyy? Miksi muka juuri uskovaiset luulevat tietävänsä miten parisuhteessa tai ihmissuhteissa yleensä ollaan? Uskoko sen jotenkin opettaa? Kuulostaa oudolta. Avaa vähän.