Lue keskustelun säännöt.
Synnäriltä kotiinpaluu, mummo haluaa jäädä avuksi?
22.05.2020 |
Esikoisen mummo oli lapsenvahtina kuopuksen synnytyksen ajan. Kotiinpaluupäivänä mummo ei tehnyt elettäkään että keräisi kimpsunsa ja kampsunsa, ja jättäisi meidät perheen kesken. Hyysäsi ja hössäsi esikoisen kanssa, ja jouduin sanomaan nätisti, että hän saa kyllä jo lähteä ajelemaan kotiinpäin, me pärjätään kyllä tästä eteenpäin. Otti tästä itseensä, kun ”ajoin” hänet pois. Olinko teidän mielestä ihan kohtuuton? Itsellä ihan hormonit sekaisin, itku kurkussa esikoisen eroahdistuksesta ja ikävästä. Tissit turvoksissa ja joka paikka kipeänä, en todella kaipaa ketään viereen ihmettelemään.
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten pyysit mummoa esikoista hoitamaan? Olisitte huolehtineet itse. Mummo kelpasi just siksi ajakis kun hakusitte ja sitten ulos.
Nytkö se mummo ei halunnutkaan olla lapsenlapsen kanssa? Lakkasiko esikoinen kiinnostamasta, kun syntyi uusi vauva? Jos mummoa pyydetään hoitamaan lasta synnytyksen ajaksi, niin se ei ole pyyntö jäädä asumaan perheeseen. Jos apua tarvitaan kotiintulon jälkeen, niin silloin vanhemmat kysyvät erikseen, voiko mummo jäädä vielä vähäksi aikaa.
Ostakaa palvelut! Miksi olette aina ilmaista apua vailla?
Juuri näin. On mummollakin oikeus mielipiteeseen. Jum..ta te nykyistet nuoret ootte yhtä mina, mina, mina miltä minusta tuntuu -sukupolvea. toivottavasti korona vie teidät.
Minä olen 56-vuotias enkä pidä itseäni nykyisenä nuorena. On itsestään selvää, että jokainen päättää sen suhteen, mitä omassa kodissa tapahtuu. Minä en tuppaudu äitini enkä lapseni kotiin hääräämään ilman lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten pyysit mummoa esikoista hoitamaan? Olisitte huolehtineet itse. Mummo kelpasi just siksi ajakis kun hakusitte ja sitten ulos.
Nytkö se mummo ei halunnutkaan olla lapsenlapsen kanssa? Lakkasiko esikoinen kiinnostamasta, kun syntyi uusi vauva? Jos mummoa pyydetään hoitamaan lasta synnytyksen ajaksi, niin se ei ole pyyntö jäädä asumaan perheeseen. Jos apua tarvitaan kotiintulon jälkeen, niin silloin vanhemmat kysyvät erikseen, voiko mummo jäädä vielä vähäksi aikaa.
Ostakaa palvelut! Miksi olette aina ilmaista apua vailla?
Juuri näin. On mummollakin oikeus mielipiteeseen. Jum..ta te nykyistet nuoret ootte yhtä mina, mina, mina miltä minusta tuntuu -sukupolvea. toivottavasti korona vie teidät.
Siis mikä mielipide? En ymmärrä mihin tämä keskustelu kulkee. Ei kai toisen perheen avuntarve ole mikään mielipidekysymys? He ihan itse määrittelevät mitä apua tarvitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että auttaminen on sitä, että autetaan siinä, mihin apua on tarvittu/pyydetty. Ei omilla ehdoillani tai kiristäen. Toki on suotavaa, että auttaminen on vastavuoroista. Ja ainahan on oikeus kieltäytyä. Jos anoppini tarvitsee apua (anoppini on ihan mukava, joskin miehensä tossun alla), teen sen, mitä on pyydetty, en ala asettamaan ehtoja, että autan vain, jos asiat tehdään minun mieleni mukaan. Samaa toivon muilta ihmisiltä.
Ystäväni anoppi oli ”apuna” synnytyksen jälkeen. Ja istui puhelimessa raportoimassa kaiken vaikeasta imetyksestä lähtien koko suvulle. Voi miettiä, miten tuollainen auttoi.
Terveydenhoitajana (äskettäin jåin eläkkeelle, virallisesti 1.7.) voin kertoa, että suurin osa (äitien kertoman mukaan) on onneksi tasapainoisia äiti-tytär ja anoppi-miniä suhteita.
Mutta kyllä nykyäideissä paljon näitä ”heti kaikki mulle nyt” äitejä. Kaikesta on sanomista, usein moititaan mies, äiti ja anoppi samaan syssyyn. Useille tuleekin ero toisen lapsen jälkeen.
Koskaan ei ole ollut palveluita näin paljon kuin nyt, useimmilla on kaikki mukavuudet, mutta tyytymättömyys vain kasvaa ja aika usea on sitä mieltä, että heillä on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia lainkaan.
Mitähän ne velvollisuudet tässä yhteydessä on? Vastasyntyt ei tarvitse kuin unta, syliä, ruokaa ja kuivat vaipat. Nuo speksit täyttyy kyllä hormoonihuuruissakin. Luulisi terveydenhoitajan tietävän, että synnytyksen jälkeinen alakuloisuus ei ole sama kuin masennus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pyhimyksiä mummot luulee olevansa? Jotenkin parempia ihmisiä ja heillä on OIKEUS loukkaantua ihan koko ajan ja ihan mistä tahansa.
Juuri äidiksi tullut tottakai haluaa olla rauhassa. Kroppa tuntuu oudolta, rinnat on turvoksissa ja alapää kipeä. Sylissä pieni vauva, jonka nälkä yllättää hetkenä minä hyvänsä. Siinä sitten pohdit imetysasentoa (tai ylipäätään sitä, että mihin saat omassa kodissasi mennä rauhassa imettämään). Itse pitää muistaa juoda hyvin, sitten tulee vessahätä ja se vasta kamalalta tuntuukin (käydä vessassa, paikat rikki, verta valuu joka paikkaan). Haluat vaan mennä suihkuun ja nopeasti lähes alasti peiton alle vauvan viereen (jolloin imetyskin on helpompaa). MUTTA KUN SILLE MUMMULLE ON NIIN S*NAN TÄRKEETÄ OLLA JUST SIINÄ HETKESSÄ PAIKALLA JOTTA ELÄMÄN PITUINEN TUNNESIDE PÄÄSEE LAPSENLAPSEEN SYNTYMÄÄN!
Minne olisit tässä laittanut sen taaperon, joka haluaa ruokaa/unta/leikkikaveria/ulkoiluseuraa/lukukaveria samaan aikaan kun itse haluat rauhassa pesiä vauvan kanssa? Sinä, sinä, sinä, sinä ja paske mummu.
Eri
Minä koinkin, että juuri esikoisen takia oli tärkeää toimia perheenä kun kotiuduttiin vauvan kanssa hotellista. Olisi kamalaa jos esikoinen ajattelisi, ettei vanhemmilla ole enää aikaa kuin vauvalle.
Meilläkin mummo sanoi lapselle, että hän tuleekin mummolle kun äitillä ei ole aikaa sitten kun vauva syntyy. Tuntui kamalalta, että lapsi edes joutui tuollaista kuulemaan.
Hyvin meni ilman mummon epätoivottua apuakin.
Herää taas kysymys missä appi on? Onko mummo leski? Vai onko kyseessä ns.perinteinen suku, jossa mies ei hoida lapsia, vaan naiset vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun sua on siell synnärillä leikelty, ommeltu, revitty, runneltu, tungettu alapäähäsi ties mitä instrumentteja, moni henkilö käynyt tutkimassa ja kopeloimassa, peräsuoli revennyt (paska valuu), tissit rikki jne. Olet valvonut sairaalassa vuorokausitolkulla etc. Et ehkä halua ketään ylimääräistä lähellesi vähään aikaan kotona.
Ällöttävää (vaikka luonnollista). Peräsuolen ei kuulu revetä. Sektio olisi ratkaissut nuokin turhan kärsimisen ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pyhimyksiä mummot luulee olevansa? Jotenkin parempia ihmisiä ja heillä on OIKEUS loukkaantua ihan koko ajan ja ihan mistä tahansa.
Juuri äidiksi tullut tottakai haluaa olla rauhassa. Kroppa tuntuu oudolta, rinnat on turvoksissa ja alapää kipeä. Sylissä pieni vauva, jonka nälkä yllättää hetkenä minä hyvänsä. Siinä sitten pohdit imetysasentoa (tai ylipäätään sitä, että mihin saat omassa kodissasi mennä rauhassa imettämään). Itse pitää muistaa juoda hyvin, sitten tulee vessahätä ja se vasta kamalalta tuntuukin (käydä vessassa, paikat rikki, verta valuu joka paikkaan). Haluat vaan mennä suihkuun ja nopeasti lähes alasti peiton alle vauvan viereen (jolloin imetyskin on helpompaa). MUTTA KUN SILLE MUMMULLE ON NIIN S*NAN TÄRKEETÄ OLLA JUST SIINÄ HETKESSÄ PAIKALLA JOTTA ELÄMÄN PITUINEN TUNNESIDE PÄÄSEE LAPSENLAPSEEN SYNTYMÄÄN!
Minne olisit tässä laittanut sen taaperon, joka haluaa ruokaa/unta/leikkikaveria/ulkoiluseuraa/lukukaveria samaan aikaan kun itse haluat rauhassa pesiä vauvan kanssa? Sinä, sinä, sinä, sinä ja paske mummu.
Mieshän on isyyslomalla, joten hän hoitaa välillä esikoista, välillä vastasyntynyttä sekä kotityöt. Mitä mummu tekee, istuu sohvalla? Yleenäs isoäidit ovat vielä työelämässä ja käyvät töissä, ei heille makseta isovanhemman päivärahaa.
Tätä mäkin pohdin kyllä. Yritän kuvitella mitä mun äiti ois tehny meillä jos olisi muuttanut meille kun tultiin kotiin kuopuksen kanssa. Ei sillä ois ollu mitään tekemistä.
Hänkin tarjoutui kyllä, oli jopa säästänyt lomia siihen jos tarvittaisiin apua. Mutta ei tietenkään loukkaantunut kun ei tarvittu, hän osaa iloita siitä, että lapsensa pärjäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Mummo”. Eli anoppi. Tuskin omaa äitiä vierastaisit noin.
Liikuttavaa kuvitella, että kaikki naiset tulisi hyvin toimeen äitinsä kanssa. Tosiasiassa varmaan puolet hädin tuskin sietää äitiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pyhimyksiä mummot luulee olevansa? Jotenkin parempia ihmisiä ja heillä on OIKEUS loukkaantua ihan koko ajan ja ihan mistä tahansa.
Juuri äidiksi tullut tottakai haluaa olla rauhassa. Kroppa tuntuu oudolta, rinnat on turvoksissa ja alapää kipeä. Sylissä pieni vauva, jonka nälkä yllättää hetkenä minä hyvänsä. Siinä sitten pohdit imetysasentoa (tai ylipäätään sitä, että mihin saat omassa kodissasi mennä rauhassa imettämään). Itse pitää muistaa juoda hyvin, sitten tulee vessahätä ja se vasta kamalalta tuntuukin (käydä vessassa, paikat rikki, verta valuu joka paikkaan). Haluat vaan mennä suihkuun ja nopeasti lähes alasti peiton alle vauvan viereen (jolloin imetyskin on helpompaa). MUTTA KUN SILLE MUMMULLE ON NIIN S*NAN TÄRKEETÄ OLLA JUST SIINÄ HETKESSÄ PAIKALLA JOTTA ELÄMÄN PITUINEN TUNNESIDE PÄÄSEE LAPSENLAPSEEN SYNTYMÄÄN!
Minne olisit tässä laittanut sen taaperon, joka haluaa ruokaa/unta/leikkikaveria/ulkoiluseuraa/lukukaveria samaan aikaan kun itse haluat rauhassa pesiä vauvan kanssa? Sinä, sinä, sinä, sinä ja paske mummu.
Eri
Minä koinkin, että juuri esikoisen takia oli tärkeää toimia perheenä kun kotiuduttiin vauvan kanssa hotellista. Olisi kamalaa jos esikoinen ajattelisi, ettei vanhemmilla ole enää aikaa kuin vauvalle.Meilläkin mummo sanoi lapselle, että hän tuleekin mummolle kun äitillä ei ole aikaa sitten kun vauva syntyy. Tuntui kamalalta, että lapsi edes joutui tuollaista kuulemaan.
Hyvin meni ilman mummon epätoivottua apuakin.
Hyi, mten pahasti sanottu! Minulle tuli pahan mieli ihan vain tuota lukiessa. On siinä lapsirukka ollut hädissään, ajatellut, että vanhemmat ovat hänet hylänneet. Aikuiset voisi joskus vähän miettiä, mitä lapsille sanovat, ei lapsi tuollaisia osaa käsitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Mummo”. Eli anoppi. Tuskin omaa äitiä vierastaisit noin.
Liikuttavaa kuvitella, että kaikki naiset tulisi hyvin toimeen äitinsä kanssa. Tosiasiassa varmaan puolet hädin tuskin sietää äitiään.
Tästä tuli mieleen, kun olin esikoisen aikaan synnytyslaitoksella ja äiti tuli meitä katsomaan. Minun piti imettää vauvaa, äiti istui vieressä ja tuijotti minun rintoja sanoen "tuommoiset nännit". Harjoittele siinä sitten imettämistä äidin valvovan silmän alla. Ei muuten en jälkeen nähnyt minua imettämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pyhimyksiä mummot luulee olevansa? Jotenkin parempia ihmisiä ja heillä on OIKEUS loukkaantua ihan koko ajan ja ihan mistä tahansa.
Juuri äidiksi tullut tottakai haluaa olla rauhassa. Kroppa tuntuu oudolta, rinnat on turvoksissa ja alapää kipeä. Sylissä pieni vauva, jonka nälkä yllättää hetkenä minä hyvänsä. Siinä sitten pohdit imetysasentoa (tai ylipäätään sitä, että mihin saat omassa kodissasi mennä rauhassa imettämään). Itse pitää muistaa juoda hyvin, sitten tulee vessahätä ja se vasta kamalalta tuntuukin (käydä vessassa, paikat rikki, verta valuu joka paikkaan). Haluat vaan mennä suihkuun ja nopeasti lähes alasti peiton alle vauvan viereen (jolloin imetyskin on helpompaa). MUTTA KUN SILLE MUMMULLE ON NIIN S*NAN TÄRKEETÄ OLLA JUST SIINÄ HETKESSÄ PAIKALLA JOTTA ELÄMÄN PITUINEN TUNNESIDE PÄÄSEE LAPSENLAPSEEN SYNTYMÄÄN!
Minne olisit tässä laittanut sen taaperon, joka haluaa ruokaa/unta/leikkikaveria/ulkoiluseuraa/lukukaveria samaan aikaan kun itse haluat rauhassa pesiä vauvan kanssa? Sinä, sinä, sinä, sinä ja paske mummu.
Eri
Minä koinkin, että juuri esikoisen takia oli tärkeää toimia perheenä kun kotiuduttiin vauvan kanssa hotellista. Olisi kamalaa jos esikoinen ajattelisi, ettei vanhemmilla ole enää aikaa kuin vauvalle.Meilläkin mummo sanoi lapselle, että hän tuleekin mummolle kun äitillä ei ole aikaa sitten kun vauva syntyy. Tuntui kamalalta, että lapsi edes joutui tuollaista kuulemaan.
Hyvin meni ilman mummon epätoivottua apuakin.Hyi, mten pahasti sanottu! Minulle tuli pahan mieli ihan vain tuota lukiessa. On siinä lapsirukka ollut hädissään, ajatellut, että vanhemmat ovat hänet hylänneet. Aikuiset voisi joskus vähän miettiä, mitä lapsille sanovat, ei lapsi tuollaisia osaa käsitellä.
Joo, onneksi olen tottunut jo kuuntelemaan aika tarkkaan mitä mummo näille lapsille puhuu niin pystyy sitten heti sanomaan lapsile ettei joku asia ole totta.
Hänellä on tapana jutella aika erikoisesti heille. Ihan suoraan valehtelee tai joskus pelottelee älyttömillä jutuilla.
Esimerkiksi sen sijaan, että sanoisi lapselle, että älä keiku tuolilla kun se voi kaatua ja voit satuttaa itsesi sanookin, että jos kaadut sillä tuolilla niin sut viedään lääkäriin joka pistelee sua kamalilla neuloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppi ja appi oli kuopuksen synnyttyä pari päivää. Hoitivat esikoista, leikkivät, ulkoiluttivat, ruokkivat, vaipottivat esikoista, laittoivat kaikille ruoat. Taisivat tehdä puutarhatöitäkin, kun oli ennen synnytystä jäänyt meiltä kesken. Mies hoiti kauppareissut ja joutui käväisemään töissäkin, joten ihanaa oli, että oli koko ajan ”henkilökuntaa” paikalla. Sain esim nukkua pitkät päiväunet rauhassa, olin todella poikki synnärin jälkeen, siellä en saanut nukuttua. Mutta anopin vahtiessa nukkuvaa vauvaa, apen ollessa esikoisen kanssa ulkona, mies kävi pakollisella työmaallakäynnillä ja nukuin hiljaisessa talossa ihan tavattoman hyvin! Olin kahvintuoksuun herätessäni todella tyytyväinen. Hyvät muistot noista parista päivästä siis jäi.
No niin naiset!
Mitäpä jos ei haukuttaisi toisiamme. Nuo "mieskin varmaan katsoi ihaillen" viestit on ensinnäkin typerintä mitä tänne voi kirjoittaa. Ainako sitä naisen on oltava viehättävä miehen silmissä? Vaikka olisi juuri synnyttänyt ja kipeä? Jotain rajaa tuohon kommentoitiin nyt! Nainen on muutankin kuin objekti miehen haluille. Järkyttävää miten rumasti täällä kirjoitetaan.
Kaikkiin näihin ongelmiin olisi ihan hyvä ratkaisu jos rehellisesti kertoo omista tuntemuksistaan niille mummoille, ehkä ymmärtävät ehkä ei. Onpa yritetty. Mummoille vinkiksi että ihan suoraan kysykää että haluaako se miniä sitä apua, muistuttakaa vaikka (mielellään ystävällisesti) että sitä apua on saatavilla kyllä jos ei nyt heti niin myöhemmin. Yrittäkää ymmärtää että naisia ja synnytyksiä on erilaisia ja jokainen toipuu tavallaan. Ja se sallittakoon heille. Eiköhän sitä vauvaa saa hoitaa sitten kun miniä on toipunut tarpeeksi.
Yritetään kunnioittaa edes me naiset toinen toisiamme, kukaan muu sitä ei kuitenkaan tee. Ja annetaan tilaa olla sellaisia kuin ollaan, mummojen ja miniöiden.
Joku mainitsi siitäkin että on se kumma kun ei miestä haittaa vaimon äiti, no ei äiti mutta entä isä? Jos vaimon isä tulisi hämmentämään kotiin ja näyttämään mitä asiat tehdään voisi monen mies loukkaantua siitä. Nämä on vaikeita asioita ja vaatii sensitiivisyyttä vähän jokaiselta.
Onnea aloittajalle vauvasta! ja kaikille muillekin joille sellainen ilo on elämään suotu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos sanoit nätisti etkä unohtanut kiittää häntä avusta, niin ei pitäisi olla mummolla syytä loukkaantua. Niin että sanoitko oikeasti nätisti ja olitko mummolle kiitollinen hänen antamasta avustaan?
Ylipäätään tuonkaltaisissa tilanteissa kannattaa kiitellä ensin ja sanoa muut, mahdollisesti ikävämmät, asiat sen perään sitten, niin minimoi lolukkaantumisen riskin.
Ap voisi vastailla kyselyihin pikku hiljaa, alkaa haista provolle
Mietin, miten muissa kulttuureissa ei tunnu olevan samaa ongelmaa. Isovanhemmat ja muut hössöttämässä vauvan ympärillä eikä siltikään laiteta välejä poikki.
Sielläkin naiset on rinnat kipeinä ja paska ja veri valuu reisiä pitkin. Miten he oikein voivat tulla toimeen?
Vierailija kirjoitti:
Mietin, miten muissa kulttuureissa ei tunnu olevan samaa ongelmaa. Isovanhemmat ja muut hössöttämässä vauvan ympärillä eikä siltikään laiteta välejä poikki.
Sielläkin naiset on rinnat kipeinä ja paska ja veri valuu reisiä pitkin. Miten he oikein voivat tulla toimeen?
Siellä aikuiset lapset asuvat vielä lapsuudenkodeissaan. Suomessa moni lapsen saanut on voinut asua yli 10 vuotta jo omillaan. Kyseessä on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Mietin, miten muissa kulttuureissa ei tunnu olevan samaa ongelmaa. Isovanhemmat ja muut hössöttämässä vauvan ympärillä eikä siltikään laiteta välejä poikki.
Sielläkin naiset on rinnat kipeinä ja paska ja veri valuu reisiä pitkin. Miten he oikein voivat tulla toimeen?
Siinäpä pohdittavaa. Miksi eri kulttuureissa on eri toimintakulttuurit. Jos niin ei olisi niin eikö kyseessä olisi sama kulttuuri.
Ehkä joku tuon aloituksen perusteella osaa joskus vastaavassa tilanteessa sopia isoäidin kanssa jo etukäteen, että isoäiti lähtee kotiinsa kun uusi vauva saapuu kotiin. Ja tulee joskus käymään uudestaan, kun perhe on toipunut elämänmuutoksesta.
Saahan sillä olla mielipide! Ei kai sitä kukaan ole kieltänyt. Kenenkään kotiin ei voi kuitenkaan oman mielipiteen perusteella jäädä.