Lue keskustelun säännöt.
Synnäriltä kotiinpaluu, mummo haluaa jäädä avuksi?
22.05.2020 |
Esikoisen mummo oli lapsenvahtina kuopuksen synnytyksen ajan. Kotiinpaluupäivänä mummo ei tehnyt elettäkään että keräisi kimpsunsa ja kampsunsa, ja jättäisi meidät perheen kesken. Hyysäsi ja hössäsi esikoisen kanssa, ja jouduin sanomaan nätisti, että hän saa kyllä jo lähteä ajelemaan kotiinpäin, me pärjätään kyllä tästä eteenpäin. Otti tästä itseensä, kun ”ajoin” hänet pois. Olinko teidän mielestä ihan kohtuuton? Itsellä ihan hormonit sekaisin, itku kurkussa esikoisen eroahdistuksesta ja ikävästä. Tissit turvoksissa ja joka paikka kipeänä, en todella kaipaa ketään viereen ihmettelemään.
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus että täällä on sairasta porukkaa. Miksi kenenkään täytyisi päästää kotiinsa ylimääräisiä ihmisiä vain että nämä ylimääräiset olisivat tyytyväisiä? Ap et todellakaan ollut kohtuuton. Sun tehtävä ei ole miellyttää mummoa eikä teidän elämä liiku mummon mielihalujen mukaan. Jos mummo ei jatkossa halua hoitaa (sitä kun täällä vihjailtiin) niin se on sitten mummon ongelma.
Mutta kun yleensä se ei ole mummon ongelma, se on parisuhteen ongelma. Täälläkin itketään, että ei ole oltu miehen kanssa kahdestaan vuosiin, kun mummo ei suostu hoitajaksi. Rahalla ei hoitajaa haluta ostaa, koska on niin kallista. Mummolla puolestaan ei ole mitään ongelmaa olla hoitamatta lapsenlapsia, koska jos haluaa olla lasten kanssa, voi koska tahansa ilmoittautua varamummoksi päiväkotiin.
Lasten tehtävänä ei ole miellyttää vanhempiaan, mutta kannattaa muistaa, että jokaisella omalla valinnalla on seurauksensa.Tässä aloituksessa on kyse tilanteesta, jossa nainen tulee synnystyslaitokselta kotiin vastasyntyneen kanssa. Aika harva haluaa tuossa tilanteessa miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Oikutteleva mummo vain potkiin omiin nilkkoihin, mutta tokihan hän saa niin tehdä. Mummokin voisi miettiä tulevia vuosia, onko hän jossain vaiheessa avun tarpeessa omilta lapsilta ja lapsenlapsilta.
Ei, tässä ei ole kyse tietystä hetkestä, tässä on kyse kokonaisuudesta. Jos mummolle tehdään selväksi, että hän ei ole mitään muuta kuin ilmainen, tarvittaessa paikallekutsuttava piika, niin mummo muistaa sen siinä vaiheessa, kun lapsen parisuhde rakoilee. Silloin mummo ajattelee, että tuohon soppaan en lusikkaani pistä, pärjätköön keskenään ja vaikka erotkoon. Siinä vaiheessa mummo on jo oppinut ostamaan rahalla tarvitsemansa palvelut, koska oma lapsi ei ole ennenkään auttanut.
Kun se synnytyksen runtelema äiti 2 kk valvomisen jälkeen neuvolassa valittaa, että kukaan ei auta, niin terveydenhoitaja vastaa, että sellaista se on pienen vauvan kanssa. Mitä muutakaan vastaisi, koska hyvin tietää, että mummojen apu ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelen, että auttaminen on sitä, että autetaan siinä, mihin apua on tarvittu/pyydetty. Ei omilla ehdoillani tai kiristäen. Toki on suotavaa, että auttaminen on vastavuoroista. Ja ainahan on oikeus kieltäytyä. Jos anoppini tarvitsee apua (anoppini on ihan mukava, joskin miehensä tossun alla), teen sen, mitä on pyydetty, en ala asettamaan ehtoja, että autan vain, jos asiat tehdään minun mieleni mukaan. Samaa toivon muilta ihmisiltä.
Ystäväni anoppi oli ”apuna” synnytyksen jälkeen. Ja istui puhelimessa raportoimassa kaiken vaikeasta imetyksestä lähtien koko suvulle. Voi miettiä, miten tuollainen auttoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus että täällä on sairasta porukkaa. Miksi kenenkään täytyisi päästää kotiinsa ylimääräisiä ihmisiä vain että nämä ylimääräiset olisivat tyytyväisiä? Ap et todellakaan ollut kohtuuton. Sun tehtävä ei ole miellyttää mummoa eikä teidän elämä liiku mummon mielihalujen mukaan. Jos mummo ei jatkossa halua hoitaa (sitä kun täällä vihjailtiin) niin se on sitten mummon ongelma.
Mutta kun yleensä se ei ole mummon ongelma, se on parisuhteen ongelma. Täälläkin itketään, että ei ole oltu miehen kanssa kahdestaan vuosiin, kun mummo ei suostu hoitajaksi. Rahalla ei hoitajaa haluta ostaa, koska on niin kallista. Mummolla puolestaan ei ole mitään ongelmaa olla hoitamatta lapsenlapsia, koska jos haluaa olla lasten kanssa, voi koska tahansa ilmoittautua varamummoksi päiväkotiin.
Lasten tehtävänä ei ole miellyttää vanhempiaan, mutta kannattaa muistaa, että jokaisella omalla valinnalla on seurauksensa.Tässä aloituksessa on kyse tilanteesta, jossa nainen tulee synnystyslaitokselta kotiin vastasyntyneen kanssa. Aika harva haluaa tuossa tilanteessa miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Oikutteleva mummo vain potkiin omiin nilkkoihin, mutta tokihan hän saa niin tehdä. Mummokin voisi miettiä tulevia vuosia, onko hän jossain vaiheessa avun tarpeessa omilta lapsilta ja lapsenlapsilta.
Ei, tässä ei ole kyse tietystä hetkestä, tässä on kyse kokonaisuudesta. Jos mummolle tehdään selväksi, että hän ei ole mitään muuta kuin ilmainen, tarvittaessa paikallekutsuttava piika, niin mummo muistaa sen siinä vaiheessa, kun lapsen parisuhde rakoilee. Silloin mummo ajattelee, että tuohon soppaan en lusikkaani pistä, pärjätköön keskenään ja vaikka erotkoon. Siinä vaiheessa mummo on jo oppinut ostamaan rahalla tarvitsemansa palvelut, koska oma lapsi ei ole ennenkään auttanut.
Kun se synnytyksen runtelema äiti 2 kk valvomisen jälkeen neuvolassa valittaa, että kukaan ei auta, niin terveydenhoitaja vastaa, että sellaista se on pienen vauvan kanssa. Mitä muutakaan vastaisi, koska hyvin tietää, että mummojen apu ei kelpaa.
Tai vaihtoehtoisesti se mummo pyytää apua mökin laiturin laittoon ja kitiseekin sitten kun miniä ja lapset jäivät koko kesäksi loisimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus että täällä on sairasta porukkaa. Miksi kenenkään täytyisi päästää kotiinsa ylimääräisiä ihmisiä vain että nämä ylimääräiset olisivat tyytyväisiä? Ap et todellakaan ollut kohtuuton. Sun tehtävä ei ole miellyttää mummoa eikä teidän elämä liiku mummon mielihalujen mukaan. Jos mummo ei jatkossa halua hoitaa (sitä kun täällä vihjailtiin) niin se on sitten mummon ongelma.
Mutta kun yleensä se ei ole mummon ongelma, se on parisuhteen ongelma. Täälläkin itketään, että ei ole oltu miehen kanssa kahdestaan vuosiin, kun mummo ei suostu hoitajaksi. Rahalla ei hoitajaa haluta ostaa, koska on niin kallista. Mummolla puolestaan ei ole mitään ongelmaa olla hoitamatta lapsenlapsia, koska jos haluaa olla lasten kanssa, voi koska tahansa ilmoittautua varamummoksi päiväkotiin.
Lasten tehtävänä ei ole miellyttää vanhempiaan, mutta kannattaa muistaa, että jokaisella omalla valinnalla on seurauksensa.Tässä aloituksessa on kyse tilanteesta, jossa nainen tulee synnystyslaitokselta kotiin vastasyntyneen kanssa. Aika harva haluaa tuossa tilanteessa miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Oikutteleva mummo vain potkiin omiin nilkkoihin, mutta tokihan hän saa niin tehdä. Mummokin voisi miettiä tulevia vuosia, onko hän jossain vaiheessa avun tarpeessa omilta lapsilta ja lapsenlapsilta.
Ei, tässä ei ole kyse tietystä hetkestä, tässä on kyse kokonaisuudesta. Jos mummolle tehdään selväksi, että hän ei ole mitään muuta kuin ilmainen, tarvittaessa paikallekutsuttava piika, niin mummo muistaa sen siinä vaiheessa, kun lapsen parisuhde rakoilee. Silloin mummo ajattelee, että tuohon soppaan en lusikkaani pistä, pärjätköön keskenään ja vaikka erotkoon. Siinä vaiheessa mummo on jo oppinut ostamaan rahalla tarvitsemansa palvelut, koska oma lapsi ei ole ennenkään auttanut.
Kun se synnytyksen runtelema äiti 2 kk valvomisen jälkeen neuvolassa valittaa, että kukaan ei auta, niin terveydenhoitaja vastaa, että sellaista se on pienen vauvan kanssa. Mitä muutakaan vastaisi, koska hyvin tietää, että mummojen apu ei kelpaa.
Miten tämä juttu nyt menee? Vastasyntyneen perhe ei halua tai tarvitse mummon apua heti synnystyssairaalasta kotiutumisen jälkeen, niin mummo myöhemmin ajattelee, että oma lapsi ei ole ennenkään auttanut. Mummoako siinä olisi pitänyt hoitaa eikä vastasyntynyttä? Isillä on nykyisin monen viikon isyysvapaat ja jos ne ei riitä, hän voi ottaa vaikka vuosilomaa.
Minua kiinnostaa, minkä ikäinen olet ja millä elämänkokemuksella kommenttejasi kirjoittelet. Ihan tavalliselta et kuulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pyhimyksiä mummot luulee olevansa? Jotenkin parempia ihmisiä ja heillä on OIKEUS loukkaantua ihan koko ajan ja ihan mistä tahansa.
Juuri äidiksi tullut tottakai haluaa olla rauhassa. Kroppa tuntuu oudolta, rinnat on turvoksissa ja alapää kipeä. Sylissä pieni vauva, jonka nälkä yllättää hetkenä minä hyvänsä. Siinä sitten pohdit imetysasentoa (tai ylipäätään sitä, että mihin saat omassa kodissasi mennä rauhassa imettämään). Itse pitää muistaa juoda hyvin, sitten tulee vessahätä ja se vasta kamalalta tuntuukin (käydä vessassa, paikat rikki, verta valuu joka paikkaan). Haluat vaan mennä suihkuun ja nopeasti lähes alasti peiton alle vauvan viereen (jolloin imetyskin on helpompaa). MUTTA KUN SILLE MUMMULLE ON NIIN S*NAN TÄRKEETÄ OLLA JUST SIINÄ HETKESSÄ PAIKALLA JOTTA ELÄMÄN PITUINEN TUNNESIDE PÄÄSEE LAPSENLAPSEEN SYNTYMÄÄN!
Minne olisit tässä laittanut sen taaperon, joka haluaa ruokaa/unta/leikkikaveria/ulkoiluseuraa/lukukaveria samaan aikaan kun itse haluat rauhassa pesiä vauvan kanssa? Sinä, sinä, sinä, sinä ja paske mummu.
Joo, kieltämättä omassa kodissani asioista päättää minäminäminä, ja ihan itse myös päätän millaista apua haluan. Paska mummo on tervetullut silloin kun kutsutaan, ihan niin kuin muutkin kuolevaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut äidit tykkää kun saavat keskittyä vastasyntyneeseen ja muut hoitaa huushollin, ruokahuollon ja vanhempien lasten viihdyttämisen. Joillekin äideille itsestään selvää, että hoitavat kaiken itse. Nämä asiat on syytä selvittää ihan rauhassa puhumalla, niin että lähipiirin ei tarvii arpoa eikä olettaa eikä varsinkaan suotta pahoittaa mieltään.
Joillakin äideillä on myös mies, jolla on isyyslomaa juuri tuota varten.
Oletteko ajatelleet, ettei kyse välttämättä ole anopista. Aloituksessa puhuttiin esikoisen mummosta, eli se voi olla vaikkapa exän äiti. Vieläkö pitäisi saada jäädä avuksi pidemmäksikin aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus että täällä on sairasta porukkaa. Miksi kenenkään täytyisi päästää kotiinsa ylimääräisiä ihmisiä vain että nämä ylimääräiset olisivat tyytyväisiä? Ap et todellakaan ollut kohtuuton. Sun tehtävä ei ole miellyttää mummoa eikä teidän elämä liiku mummon mielihalujen mukaan. Jos mummo ei jatkossa halua hoitaa (sitä kun täällä vihjailtiin) niin se on sitten mummon ongelma.
Mutta kun yleensä se ei ole mummon ongelma, se on parisuhteen ongelma. Täälläkin itketään, että ei ole oltu miehen kanssa kahdestaan vuosiin, kun mummo ei suostu hoitajaksi. Rahalla ei hoitajaa haluta ostaa, koska on niin kallista. Mummolla puolestaan ei ole mitään ongelmaa olla hoitamatta lapsenlapsia, koska jos haluaa olla lasten kanssa, voi koska tahansa ilmoittautua varamummoksi päiväkotiin.
Lasten tehtävänä ei ole miellyttää vanhempiaan, mutta kannattaa muistaa, että jokaisella omalla valinnalla on seurauksensa.Tässä aloituksessa on kyse tilanteesta, jossa nainen tulee synnystyslaitokselta kotiin vastasyntyneen kanssa. Aika harva haluaa tuossa tilanteessa miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Oikutteleva mummo vain potkiin omiin nilkkoihin, mutta tokihan hän saa niin tehdä. Mummokin voisi miettiä tulevia vuosia, onko hän jossain vaiheessa avun tarpeessa omilta lapsilta ja lapsenlapsilta.
Ei, tässä ei ole kyse tietystä hetkestä, tässä on kyse kokonaisuudesta. Jos mummolle tehdään selväksi, että hän ei ole mitään muuta kuin ilmainen, tarvittaessa paikallekutsuttava piika, niin mummo muistaa sen siinä vaiheessa, kun lapsen parisuhde rakoilee. Silloin mummo ajattelee, että tuohon soppaan en lusikkaani pistä, pärjätköön keskenään ja vaikka erotkoon. Siinä vaiheessa mummo on jo oppinut ostamaan rahalla tarvitsemansa palvelut, koska oma lapsi ei ole ennenkään auttanut.
Kun se synnytyksen runtelema äiti 2 kk valvomisen jälkeen neuvolassa valittaa, että kukaan ei auta, niin terveydenhoitaja vastaa, että sellaista se on pienen vauvan kanssa. Mitä muutakaan vastaisi, koska hyvin tietää, että mummojen apu ei kelpaa.Tai vaihtoehtoisesti se mummo pyytää apua mökin laiturin laittoon ja kitiseekin sitten kun miniä ja lapset jäivät koko kesäksi loisimaan.
Yleensä se mökki on työleiri, jolle joudutaan. Ei jäädä tai päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä syystä en mennyt hoitamaan pojan esikoista, kun toinen lapsi syntyi. Mitä tahansa olisin tehnyt, niin väärinhän se olisi ollut. Eikä kiitoksen sanaa olisi kuulunut, vaikka olisin yötä myöten ollut esikoista hoitamassa.
Välit pysyvät parempina, kun ei mene hoitamaan lapsenlapsia ja pitää oman elämänsä.Niin ja lapsenlapsiin pysyy välit mukavan etäisenä, kun ei opi kunnolla tuntemaan😀
Eihän tuossa ap:nkaan avauksessa haluttu mahdollistaa sitä, että lapsenlapsi oppisi tuntemaan isoäidin. Mummohan haluttiin häätää samantien pois, kun häntä ei piikomassa tarvittu. Jos isoäitiys perustuu ainoastaan siihen, että hän on jonkinlainen vanhempien tahdosta paikalle kutsuttu kotiapulainen, niin lapsenlapsi oppii hänet apulaisena näkemään eikä suinkaan isoäitinä.
Wtf. Ei vastasyntyneen tarvitse tuntea kuin vanhempansa. Mummo oli hoitamassa esikoista eli ilmeisesti saa ihan normaalisti touhuta lastenlasten kanssa sitten myöhemmin.
Me otettiin ensimmäiset vieraat vastaan vasta kuukauden kuluttua vauvan syntymästä. Eipä siihen ollut kellään nokan koputtamista. Mitään ylimääräistä apua ei tarvittu, kun meidän taloudessa on kuitenkin kaksi vanhempaa, joista kumpikin on kykeneväinen kodin ja vaivan hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ajatelleet, ettei kyse välttämättä ole anopista. Aloituksessa puhuttiin esikoisen mummosta, eli se voi olla vaikkapa exän äiti. Vieläkö pitäisi saada jäädä avuksi pidemmäksikin aikaa?
Exän äiti ex miniä kotona, kun ex miniä on synnyttämässä nyxän lasta? 😀
Ei kaikkien miehet voi pitää isyyslomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ajatelleet, ettei kyse välttämättä ole anopista. Aloituksessa puhuttiin esikoisen mummosta, eli se voi olla vaikkapa exän äiti. Vieläkö pitäisi saada jäädä avuksi pidemmäksikin aikaa?
Exän äiti ex miniä kotona, kun ex miniä on synnyttämässä nyxän lasta? 😀
Niin, kyse on siis lapsen mummosta. Myös minulla on lapsi, jonka isän kanssa en ole enää yhdessä, mutta jonka vanhemmat silti ovat loistavia isovanhempia. He tosin auttavat ihan asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkien miehet voi pitää isyyslomia.
Eli silloinko miehen äidin on pakko sijaistaa isää kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkien miehet voi pitää isyyslomia.
Jos kyse on yrittäjästä, niin tuota pitää miettiä jo ennen raskauden alkamista. Palkkatyössä oleva voi ottaa yhteyttä ammattiliittoon, jos työnantaja kieltää isyysloman käytön.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että auttaminen on sitä, että autetaan siinä, mihin apua on tarvittu/pyydetty. Ei omilla ehdoillani tai kiristäen. Toki on suotavaa, että auttaminen on vastavuoroista. Ja ainahan on oikeus kieltäytyä. Jos anoppini tarvitsee apua (anoppini on ihan mukava, joskin miehensä tossun alla), teen sen, mitä on pyydetty, en ala asettamaan ehtoja, että autan vain, jos asiat tehdään minun mieleni mukaan. Samaa toivon muilta ihmisiltä.
Ystäväni anoppi oli ”apuna” synnytyksen jälkeen. Ja istui puhelimessa raportoimassa kaiken vaikeasta imetyksestä lähtien koko suvulle. Voi miettiä, miten tuollainen auttoi.
Terveydenhoitajana (äskettäin jåin eläkkeelle, virallisesti 1.7.) voin kertoa, että suurin osa (äitien kertoman mukaan) on onneksi tasapainoisia äiti-tytär ja anoppi-miniä suhteita.
Mutta kyllä nykyäideissä paljon näitä ”heti kaikki mulle nyt” äitejä. Kaikesta on sanomista, usein moititaan mies, äiti ja anoppi samaan syssyyn. Useille tuleekin ero toisen lapsen jälkeen.
Koskaan ei ole ollut palveluita näin paljon kuin nyt, useimmilla on kaikki mukavuudet, mutta tyytymättömyys vain kasvaa ja aika usea on sitä mieltä, että heillä on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia lainkaan.
Onneksi poikani on homo ja meillä on ihana vävypoika. Tai oikeastaan kaksi ihanaa väsyä, koska tytölläkin on mies. Säästyimme mukavasti miniöiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus että täällä on sairasta porukkaa. Miksi kenenkään täytyisi päästää kotiinsa ylimääräisiä ihmisiä vain että nämä ylimääräiset olisivat tyytyväisiä? Ap et todellakaan ollut kohtuuton. Sun tehtävä ei ole miellyttää mummoa eikä teidän elämä liiku mummon mielihalujen mukaan. Jos mummo ei jatkossa halua hoitaa (sitä kun täällä vihjailtiin) niin se on sitten mummon ongelma.
Mutta kun yleensä se ei ole mummon ongelma, se on parisuhteen ongelma. Täälläkin itketään, että ei ole oltu miehen kanssa kahdestaan vuosiin, kun mummo ei suostu hoitajaksi. Rahalla ei hoitajaa haluta ostaa, koska on niin kallista. Mummolla puolestaan ei ole mitään ongelmaa olla hoitamatta lapsenlapsia, koska jos haluaa olla lasten kanssa, voi koska tahansa ilmoittautua varamummoksi päiväkotiin.
Lasten tehtävänä ei ole miellyttää vanhempiaan, mutta kannattaa muistaa, että jokaisella omalla valinnalla on seurauksensa.
Niin eli siis mummo ei haluakaan auttaa? Haluaa vain toteuttaa jotain omaa agendaansa omalla tavallaan? Ei kovin avuliasta kiristää lastaan että joko juuri nyt hoidan tai sitten ei ikinä!!1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että auttaminen on sitä, että autetaan siinä, mihin apua on tarvittu/pyydetty. Ei omilla ehdoillani tai kiristäen. Toki on suotavaa, että auttaminen on vastavuoroista. Ja ainahan on oikeus kieltäytyä. Jos anoppini tarvitsee apua (anoppini on ihan mukava, joskin miehensä tossun alla), teen sen, mitä on pyydetty, en ala asettamaan ehtoja, että autan vain, jos asiat tehdään minun mieleni mukaan. Samaa toivon muilta ihmisiltä.
Ystäväni anoppi oli ”apuna” synnytyksen jälkeen. Ja istui puhelimessa raportoimassa kaiken vaikeasta imetyksestä lähtien koko suvulle. Voi miettiä, miten tuollainen auttoi.
Terveydenhoitajana (äskettäin jåin eläkkeelle, virallisesti 1.7.) voin kertoa, että suurin osa (äitien kertoman mukaan) on onneksi tasapainoisia äiti-tytär ja anoppi-miniä suhteita.
Mutta kyllä nykyäideissä paljon näitä ”heti kaikki mulle nyt” äitejä. Kaikesta on sanomista, usein moititaan mies, äiti ja anoppi samaan syssyyn. Useille tuleekin ero toisen lapsen jälkeen.
Koskaan ei ole ollut palveluita näin paljon kuin nyt, useimmilla on kaikki mukavuudet, mutta tyytymättömyys vain kasvaa ja aika usea on sitä mieltä, että heillä on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia lainkaan.
Mikä lasten kasvatuksessa on siis mennyt pieleen? Alan ammattilaisena sinulla lienee joku käsitys asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten pyysit mummoa esikoista hoitamaan? Olisitte huolehtineet itse. Mummo kelpasi just siksi ajakis kun hakusitte ja sitten ulos.
Nytkö se mummo ei halunnutkaan olla lapsenlapsen kanssa? Lakkasiko esikoinen kiinnostamasta, kun syntyi uusi vauva? Jos mummoa pyydetään hoitamaan lasta synnytyksen ajaksi, niin se ei ole pyyntö jäädä asumaan perheeseen. Jos apua tarvitaan kotiintulon jälkeen, niin silloin vanhemmat kysyvät erikseen, voiko mummo jäädä vielä vähäksi aikaa.
Ostakaa palvelut! Miksi olette aina ilmaista apua vailla?
Juuri näin. On mummollakin oikeus mielipiteeseen. Jum..ta te nykyistet nuoret ootte yhtä mina, mina, mina miltä minusta tuntuu -sukupolvea. toivottavasti korona vie teidät.
Mieshän on isyyslomalla, joten hän hoitaa välillä esikoista, välillä vastasyntynyttä sekä kotityöt. Mitä mummu tekee, istuu sohvalla? Yleenäs isoäidit ovat vielä työelämässä ja käyvät töissä, ei heille makseta isovanhemman päivärahaa.