Lue keskustelun säännöt.
Synnäriltä kotiinpaluu, mummo haluaa jäädä avuksi?
22.05.2020 |
Esikoisen mummo oli lapsenvahtina kuopuksen synnytyksen ajan. Kotiinpaluupäivänä mummo ei tehnyt elettäkään että keräisi kimpsunsa ja kampsunsa, ja jättäisi meidät perheen kesken. Hyysäsi ja hössäsi esikoisen kanssa, ja jouduin sanomaan nätisti, että hän saa kyllä jo lähteä ajelemaan kotiinpäin, me pärjätään kyllä tästä eteenpäin. Otti tästä itseensä, kun ”ajoin” hänet pois. Olinko teidän mielestä ihan kohtuuton? Itsellä ihan hormonit sekaisin, itku kurkussa esikoisen eroahdistuksesta ja ikävästä. Tissit turvoksissa ja joka paikka kipeänä, en todella kaipaa ketään viereen ihmettelemään.
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä se ap päästi mummon edes kotiinsa esikoisen lapsenvahdiksi. Tosi tyhmä tapaus. Näitä on, tyyliin ,minä,minä. Kaikki asiat tehdään vain omilla ehdoilla.
Muista ap, älä ikinä pyydä apua mummoilta! Sinä et sitä tarvitse.
Siis mikä logiikka tässä on että kun pyydetään apua, niin se tarkoittaa että avunantaja saa sitten sanella mitä haluaa?
Jos ette oikeasti tiedä miten normaalit ihmiset toimii, niin tässä: hlö x kysyy, voiko y auttaa asiassa a. Y valitsee auttaako vai eikö. Voi myös kysyä haluaako asiassa b apua, mutta ei voi suuttua kieltävästä vastauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prinsessa, seitsemän patjaa ja herne.
Moni mummo kuvittelee olevansa prinsessa edelleen... tai siis kuningatar.
Onneksi löytyy ihan tavallisiakin mummoja.
Olen miniä, pakko sanoa, että moni miniä käyttäytyy todella kuin prinsessa, heti kaikki mulle nyt!
Neuvolassa kuulee järkyttävää kielenkäyttöä äideistä ja anopeista. Hirvittää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä syystä en mennyt hoitamaan pojan esikoista, kun toinen lapsi syntyi. Mitä tahansa olisin tehnyt, niin väärinhän se olisi ollut. Eikä kiitoksen sanaa olisi kuulunut, vaikka olisin yötä myöten ollut esikoista hoitamassa.
Välit pysyvät parempina, kun ei mene hoitamaan lapsenlapsia ja pitää oman elämänsä.Oi voi, oikein yötä myöten eikä kiitoksen sanaa mummuparalle, hänhän tässä sen suurimman urakan on tehnyt eikä kukaan nyt tätä uhrausta ymmärrä. Typerä juuri synnyttänyt äiti vaan tuossa itkeskelee, vaikka kaiken on mummu tehnyt ja yötä myöten hoitanut oikein. Vähän siinä sattui selkäänkin kumartaessa, eihän tuollainen juuri synnyttänyt voi mummun kivuista mitään ymmärtää. Mummu kun kaiken on hoitanut.
Äitiäkö sitten pitäisi kiitellä, että osasi haaransa aikanaan levittää, ja nyt sitten koitti tilinteon hetki? Kuka tuossa tilanteessa nyt auttoi ja ketä? Eikö siis avusta mielestäsi enää kiitetä?
Ai jeesus mitä jengiä täällä taas...
Miten se mummo on oman lapsensa saanut aikaan? Haikara toi? Löytyi saunasta?
Tilintekoa olkoon se, että jokainen ymmärtää oman paikkansa.
Kaipaako anoppi omaa anoppiaan?Mitähän tuokin anoppi tuumaisi, jos miniänsä sanoisi hänelle, että olet sinäkin osannut aikoinaan haarasi levittää? Varmaan suuttuisi, kun hänelle noin rumasti sanotaan. Jos hän on saanut samanlaista tekstiä omalta anopiltaan, niin miksi paha pitää laittaa kiertämään ja kostaa asia omalle miniälle? En ymmärrä.
Mitähän miniä sanoisi, jos anoppi tuumaisi, että miksi levittelet haarojaan ja sitten olet apua vailla?
Miniä sanoisi "hyvästi".
Juu saman sanoisin tyttärelleni ja varmistaisin vielä, että lakiosansa jäisi hyvin pieneksi. Miniän suloisin kokonaan Perinnön ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun sua on siell synnärillä leikelty, ommeltu, revitty, runneltu, tungettu alapäähäsi ties mitä instrumentteja, moni henkilö käynyt tutkimassa ja kopeloimassa, peräsuoli revennyt (paska valuu), tissit rikki jne. Olet valvonut sairaalassa vuorokausitolkulla etc. Et ehkä halua ketään ylimääräistä lähellesi vähään aikaan kotona.
Totta. Tuossa vaiheessa toivoo, että mies lähtee töihin ja saa jäädä taapero ja vastasyntyneen kanssa kotiin ilman ketään turhaa mummia, joka laittaisi ruokaa, hoitaisi esikoista ja auttaisi ylös sängystä. Mutta kukin tavallaan.
Meillä kyllä jäi isä heti kotiin, niin kuin nykyään suurin osa isistä jää.
Ja muutenkin, mustasukkaisen taaperon ja pienen vauvan kanssa rajaton mummo nyt olisi ihan viimeisintä haluttua seuraa, vaikka mies menisikin töihin.
Mitä pyhimyksiä mummot luulee olevansa? Jotenkin parempia ihmisiä ja heillä on OIKEUS loukkaantua ihan koko ajan ja ihan mistä tahansa.
Juuri äidiksi tullut tottakai haluaa olla rauhassa. Kroppa tuntuu oudolta, rinnat on turvoksissa ja alapää kipeä. Sylissä pieni vauva, jonka nälkä yllättää hetkenä minä hyvänsä. Siinä sitten pohdit imetysasentoa (tai ylipäätään sitä, että mihin saat omassa kodissasi mennä rauhassa imettämään). Itse pitää muistaa juoda hyvin, sitten tulee vessahätä ja se vasta kamalalta tuntuukin (käydä vessassa, paikat rikki, verta valuu joka paikkaan). Haluat vaan mennä suihkuun ja nopeasti lähes alasti peiton alle vauvan viereen (jolloin imetyskin on helpompaa). MUTTA KUN SILLE MUMMULLE ON NIIN S*NAN TÄRKEETÄ OLLA JUST SIINÄ HETKESSÄ PAIKALLA JOTTA ELÄMÄN PITUINEN TUNNESIDE PÄÄSEE LAPSENLAPSEEN SYNTYMÄÄN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prinsessa, seitsemän patjaa ja herne.
Moni mummo kuvittelee olevansa prinsessa edelleen... tai siis kuningatar.
Onneksi löytyy ihan tavallisiakin mummoja.Olen miniä, pakko sanoa, että moni miniä käyttäytyy todella kuin prinsessa, heti kaikki mulle nyt!
Neuvolassa kuulee järkyttävää kielenkäyttöä äideistä ja anopeista. Hirvittää!
Miksi kukaan puhuisi neuvolassa omista äideistään tai anopeista. Meillä asiaa sivuttiin vain suvussa olebien sairausien verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä syystä en mennyt hoitamaan pojan esikoista, kun toinen lapsi syntyi. Mitä tahansa olisin tehnyt, niin väärinhän se olisi ollut. Eikä kiitoksen sanaa olisi kuulunut, vaikka olisin yötä myöten ollut esikoista hoitamassa.
Välit pysyvät parempina, kun ei mene hoitamaan lapsenlapsia ja pitää oman elämänsä.Oi voi, oikein yötä myöten eikä kiitoksen sanaa mummuparalle, hänhän tässä sen suurimman urakan on tehnyt eikä kukaan nyt tätä uhrausta ymmärrä. Typerä juuri synnyttänyt äiti vaan tuossa itkeskelee, vaikka kaiken on mummu tehnyt ja yötä myöten hoitanut oikein. Vähän siinä sattui selkäänkin kumartaessa, eihän tuollainen juuri synnyttänyt voi mummun kivuista mitään ymmärtää. Mummu kun kaiken on hoitanut.
Äitiäkö sitten pitäisi kiitellä, että osasi haaransa aikanaan levittää, ja nyt sitten koitti tilinteon hetki? Kuka tuossa tilanteessa nyt auttoi ja ketä? Eikö siis avusta mielestäsi enää kiitetä?
Ai jeesus mitä jengiä täällä taas...
Miten se mummo on oman lapsensa saanut aikaan? Haikara toi? Löytyi saunasta?
Tilintekoa olkoon se, että jokainen ymmärtää oman paikkansa.
Kaipaako anoppi omaa anoppiaan?Mitähän tuokin anoppi tuumaisi, jos miniänsä sanoisi hänelle, että olet sinäkin osannut aikoinaan haarasi levittää? Varmaan suuttuisi, kun hänelle noin rumasti sanotaan. Jos hän on saanut samanlaista tekstiä omalta anopiltaan, niin miksi paha pitää laittaa kiertämään ja kostaa asia omalle miniälle? En ymmärrä.
Mitähän miniä sanoisi, jos anoppi tuumaisi, että miksi levittelet haarojaan ja sitten olet apua vailla?
Miniä sanoisi "hyvästi".
Juu saman sanoisin tyttärelleni ja varmistaisin vielä, että lakiosansa jäisi hyvin pieneksi. Miniän suloisin kokonaan Perinnön ulkopuolelle.
Haha, nytkö alkoi perinnöllä uhkailu ja kiristäminen :D
Kuule, pidä rahasi ihan rauhassa. Luultavasti lapsesi, miniäsi ja vävysi alkavat itse olla eläkeiässä, kun sinun perintöä jaetaan. Hoivakoti on pitänyt huolen säästöistäsi sitä ennen, toivottavasti sentään jättävät tarpeeksi varoja hautajaisia ja perunkirjoitusta varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä syystä en mennyt hoitamaan pojan esikoista, kun toinen lapsi syntyi. Mitä tahansa olisin tehnyt, niin väärinhän se olisi ollut. Eikä kiitoksen sanaa olisi kuulunut, vaikka olisin yötä myöten ollut esikoista hoitamassa.
Välit pysyvät parempina, kun ei mene hoitamaan lapsenlapsia ja pitää oman elämänsä.Oi voi, oikein yötä myöten eikä kiitoksen sanaa mummuparalle, hänhän tässä sen suurimman urakan on tehnyt eikä kukaan nyt tätä uhrausta ymmärrä. Typerä juuri synnyttänyt äiti vaan tuossa itkeskelee, vaikka kaiken on mummu tehnyt ja yötä myöten hoitanut oikein. Vähän siinä sattui selkäänkin kumartaessa, eihän tuollainen juuri synnyttänyt voi mummun kivuista mitään ymmärtää. Mummu kun kaiken on hoitanut.
Äitiäkö sitten pitäisi kiitellä, että osasi haaransa aikanaan levittää, ja nyt sitten koitti tilinteon hetki? Kuka tuossa tilanteessa nyt auttoi ja ketä? Eikö siis avusta mielestäsi enää kiitetä?
Ai jeesus mitä jengiä täällä taas...
Miten se mummo on oman lapsensa saanut aikaan? Haikara toi? Löytyi saunasta?
Tilintekoa olkoon se, että jokainen ymmärtää oman paikkansa.
Kaipaako anoppi omaa anoppiaan?Mitähän tuokin anoppi tuumaisi, jos miniänsä sanoisi hänelle, että olet sinäkin osannut aikoinaan haarasi levittää? Varmaan suuttuisi, kun hänelle noin rumasti sanotaan. Jos hän on saanut samanlaista tekstiä omalta anopiltaan, niin miksi paha pitää laittaa kiertämään ja kostaa asia omalle miniälle? En ymmärrä.
Mitähän miniä sanoisi, jos anoppi tuumaisi, että miksi levittelet haarojaan ja sitten olet apua vailla?
Miniä sanoisi "hyvästi".
Juu saman sanoisin tyttärelleni ja varmistaisin vielä, että lakiosansa jäisi hyvin pieneksi. Miniän suloisin kokonaan Perinnön ulkopuolelle.
Eivät miniät/vävyt peri appivanhempiaan, monet myös varmistavat testamentissa perinnön olevan vain oman lapsen, jolloin mahdollisesa avioerossa osuus ei päädy perheen ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hittoa mä taas luin?!? Olisin itkenyt onnesta jos minulle olisi kuka tahansa tarjonnut tuollaista apua synnytysten jälkeen. Kyllä ihmiset on omituisia.
Siis sinä tiesit itse millaisesta avusta olisit ollut onnellinen, mutta AP ei tiedä millaista apua kotiinsa haluaa? Vai mitä tällä tarkoitat? Kai se AP olisi antanut mummon jäädä, jos olisi kokenut avun tarpeelliseksi, mutta kun ei kokenut, niin miksi ihmeessä sen mummon olisi siellä vielä pitänyt olla? Ja jos AP olisi mummon apua toivonut, kai hän olisi sitä suorastaan pyytänyt.
Jos tarjoaa apua, joko oma-aloitteisesti tai pyydettäessä, pitää tajuta, ettei sitä apua voi itse määritellä. Pitää arvostaa sitä, että avuntarvitsijalla on omat tarpeensa ja rajansa. Jos ei niitä voi kunnioittaa, täytyy varmaan alunpitäen sanoa, että en valitettavasti voi tulla avuksi. Ei missään nimessä voi ajatella niin, että koska minua pyydettiin sairaalassaoloajaksi apuun, voin itse päättää kuinka kauan olen paikalla. Jos nöksähtää siitä, että pyydetään poistumaan, kun ei itse tajua niin tehdä, on aika varmaa, ettei uutta kutsua ja avunpyyntöä ihan pian tule. Jos ei osaa edes kysyä, että jäisinkö vielä avuksi, vaan päättää sen ihan vaan toisten puolesta, voi tosiaan joutua ikävästi ulosheitetyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jeesus että täällä on sairasta porukkaa. Miksi kenenkään täytyisi päästää kotiinsa ylimääräisiä ihmisiä vain että nämä ylimääräiset olisivat tyytyväisiä? Ap et todellakaan ollut kohtuuton. Sun tehtävä ei ole miellyttää mummoa eikä teidän elämä liiku mummon mielihalujen mukaan. Jos mummo ei jatkossa halua hoitaa (sitä kun täällä vihjailtiin) niin se on sitten mummon ongelma.
Mutta kun yleensä se ei ole mummon ongelma, se on parisuhteen ongelma. Täälläkin itketään, että ei ole oltu miehen kanssa kahdestaan vuosiin, kun mummo ei suostu hoitajaksi. Rahalla ei hoitajaa haluta ostaa, koska on niin kallista. Mummolla puolestaan ei ole mitään ongelmaa olla hoitamatta lapsenlapsia, koska jos haluaa olla lasten kanssa, voi koska tahansa ilmoittautua varamummoksi päiväkotiin.
Lasten tehtävänä ei ole miellyttää vanhempiaan, mutta kannattaa muistaa, että jokaisella omalla valinnalla on seurauksensa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pyhimyksiä mummot luulee olevansa? Jotenkin parempia ihmisiä ja heillä on OIKEUS loukkaantua ihan koko ajan ja ihan mistä tahansa.
Juuri äidiksi tullut tottakai haluaa olla rauhassa. Kroppa tuntuu oudolta, rinnat on turvoksissa ja alapää kipeä. Sylissä pieni vauva, jonka nälkä yllättää hetkenä minä hyvänsä. Siinä sitten pohdit imetysasentoa (tai ylipäätään sitä, että mihin saat omassa kodissasi mennä rauhassa imettämään). Itse pitää muistaa juoda hyvin, sitten tulee vessahätä ja se vasta kamalalta tuntuukin (käydä vessassa, paikat rikki, verta valuu joka paikkaan). Haluat vaan mennä suihkuun ja nopeasti lähes alasti peiton alle vauvan viereen (jolloin imetyskin on helpompaa). MUTTA KUN SILLE MUMMULLE ON NIIN S*NAN TÄRKEETÄ OLLA JUST SIINÄ HETKESSÄ PAIKALLA JOTTA ELÄMÄN PITUINEN TUNNESIDE PÄÄSEE LAPSENLAPSEEN SYNTYMÄÄN!
Siis onko oikeasti synnytyksen jälkeen tuollaista? Minulle tehtiin sektio ja olin kotiinpäästessäni jo ihan terve, kunhan muistin, että en kurkottele. Ei valunut alapää, ei ollut paikat rikki, ei ollut haavoja rinnoissa ja kotiinlähtiessä vedin jalkaan ne farkut, joita olin käyttänyt ennen raskautta.
Taivahan siunaus, että sain sektion ja pitää oman elämäni. Vauvakaan ei ollut nälässä hetkenä minä hyvänsä, vaan aika lailla tarkkaan 3 tunnin kuluttua edellisen syöttämisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus että täällä on sairasta porukkaa. Miksi kenenkään täytyisi päästää kotiinsa ylimääräisiä ihmisiä vain että nämä ylimääräiset olisivat tyytyväisiä? Ap et todellakaan ollut kohtuuton. Sun tehtävä ei ole miellyttää mummoa eikä teidän elämä liiku mummon mielihalujen mukaan. Jos mummo ei jatkossa halua hoitaa (sitä kun täällä vihjailtiin) niin se on sitten mummon ongelma.
Mutta kun yleensä se ei ole mummon ongelma, se on parisuhteen ongelma. Täälläkin itketään, että ei ole oltu miehen kanssa kahdestaan vuosiin, kun mummo ei suostu hoitajaksi. Rahalla ei hoitajaa haluta ostaa, koska on niin kallista. Mummolla puolestaan ei ole mitään ongelmaa olla hoitamatta lapsenlapsia, koska jos haluaa olla lasten kanssa, voi koska tahansa ilmoittautua varamummoksi päiväkotiin.
Lasten tehtävänä ei ole miellyttää vanhempiaan, mutta kannattaa muistaa, että jokaisella omalla valinnalla on seurauksensa.
Tässä aloituksessa on kyse tilanteesta, jossa nainen tulee synnystyslaitokselta kotiin vastasyntyneen kanssa. Aika harva haluaa tuossa tilanteessa miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Oikutteleva mummo vain potkiin omiin nilkkoihin, mutta tokihan hän saa niin tehdä. Mummokin voisi miettiä tulevia vuosia, onko hän jossain vaiheessa avun tarpeessa omilta lapsilta ja lapsenlapsilta.
Tömisevän Pentti, siitä PresiDentti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus että täällä on sairasta porukkaa. Miksi kenenkään täytyisi päästää kotiinsa ylimääräisiä ihmisiä vain että nämä ylimääräiset olisivat tyytyväisiä? Ap et todellakaan ollut kohtuuton. Sun tehtävä ei ole miellyttää mummoa eikä teidän elämä liiku mummon mielihalujen mukaan. Jos mummo ei jatkossa halua hoitaa (sitä kun täällä vihjailtiin) niin se on sitten mummon ongelma.
Mutta kun yleensä se ei ole mummon ongelma, se on parisuhteen ongelma. Täälläkin itketään, että ei ole oltu miehen kanssa kahdestaan vuosiin, kun mummo ei suostu hoitajaksi. Rahalla ei hoitajaa haluta ostaa, koska on niin kallista. Mummolla puolestaan ei ole mitään ongelmaa olla hoitamatta lapsenlapsia, koska jos haluaa olla lasten kanssa, voi koska tahansa ilmoittautua varamummoksi päiväkotiin.
Lasten tehtävänä ei ole miellyttää vanhempiaan, mutta kannattaa muistaa, että jokaisella omalla valinnalla on seurauksensa.
Miltä tämä kuulostaa... isovanhempien tehtävänä ei ole miellyttää lapsiaan/lapsenlapsiaan, mutta kannattaa muistaa, että jokaisella omalla valinnalla on seurauksensa.
Kyllä, se kuulosti ihan yhtä häiriintyneeltä kiristykseltä, kuin tuo edellinenkin muoto, joka oli kohdistettu lapsenlapsen vanhempiin.
Todellisuudessa on ihan normaalia, että aikuistuessaan lapset itsenäistyvät vanhemmistaan. Useimpien vanhempien mielestä se on hyvä ja normaali vaihe aikuistumisessa. Sitten on ihmisiä, joille se on ongelma.
Minä vuonna tämä keissi on oikein tapahtunut? Nyt korona-aikaan suositellaan, ettei vauva tapaa ketään ulkopuolisia ihmisiä ensimmäiseen kuukauteen. Ehkä teiltä meni neuvolassa ohi tämä asia.🤔 Itse aion iloisesti vedota tähän koronaan, kun miehen äiti yrittää innokkaasti päästä liian innokkaasti kylään vauvaa tapaamaan. 😃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pyhimyksiä mummot luulee olevansa? Jotenkin parempia ihmisiä ja heillä on OIKEUS loukkaantua ihan koko ajan ja ihan mistä tahansa.
Juuri äidiksi tullut tottakai haluaa olla rauhassa. Kroppa tuntuu oudolta, rinnat on turvoksissa ja alapää kipeä. Sylissä pieni vauva, jonka nälkä yllättää hetkenä minä hyvänsä. Siinä sitten pohdit imetysasentoa (tai ylipäätään sitä, että mihin saat omassa kodissasi mennä rauhassa imettämään). Itse pitää muistaa juoda hyvin, sitten tulee vessahätä ja se vasta kamalalta tuntuukin (käydä vessassa, paikat rikki, verta valuu joka paikkaan). Haluat vaan mennä suihkuun ja nopeasti lähes alasti peiton alle vauvan viereen (jolloin imetyskin on helpompaa). MUTTA KUN SILLE MUMMULLE ON NIIN S*NAN TÄRKEETÄ OLLA JUST SIINÄ HETKESSÄ PAIKALLA JOTTA ELÄMÄN PITUINEN TUNNESIDE PÄÄSEE LAPSENLAPSEEN SYNTYMÄÄN!
Siis onko oikeasti synnytyksen jälkeen tuollaista? Minulle tehtiin sektio ja olin kotiinpäästessäni jo ihan terve, kunhan muistin, että en kurkottele. Ei valunut alapää, ei ollut paikat rikki, ei ollut haavoja rinnoissa ja kotiinlähtiessä vedin jalkaan ne farkut, joita olin käyttänyt ennen raskautta.
Taivahan siunaus, että sain sektion ja pitää oman elämäni. Vauvakaan ei ollut nälässä hetkenä minä hyvänsä, vaan aika lailla tarkkaan 3 tunnin kuluttua edellisen syöttämisen jälkeen.
Ihqua, tuliko mieleen että kaikilla ei noin ole, edes sektion jälkeen. Saati nyt sitten se, että vauva toimii kuin kello.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pyhimyksiä mummot luulee olevansa? Jotenkin parempia ihmisiä ja heillä on OIKEUS loukkaantua ihan koko ajan ja ihan mistä tahansa.
Juuri äidiksi tullut tottakai haluaa olla rauhassa. Kroppa tuntuu oudolta, rinnat on turvoksissa ja alapää kipeä. Sylissä pieni vauva, jonka nälkä yllättää hetkenä minä hyvänsä. Siinä sitten pohdit imetysasentoa (tai ylipäätään sitä, että mihin saat omassa kodissasi mennä rauhassa imettämään). Itse pitää muistaa juoda hyvin, sitten tulee vessahätä ja se vasta kamalalta tuntuukin (käydä vessassa, paikat rikki, verta valuu joka paikkaan). Haluat vaan mennä suihkuun ja nopeasti lähes alasti peiton alle vauvan viereen (jolloin imetyskin on helpompaa). MUTTA KUN SILLE MUMMULLE ON NIIN S*NAN TÄRKEETÄ OLLA JUST SIINÄ HETKESSÄ PAIKALLA JOTTA ELÄMÄN PITUINEN TUNNESIDE PÄÄSEE LAPSENLAPSEEN SYNTYMÄÄN!
Siis onko oikeasti synnytyksen jälkeen tuollaista? Minulle tehtiin sektio ja olin kotiinpäästessäni jo ihan terve, kunhan muistin, että en kurkottele. Ei valunut alapää, ei ollut paikat rikki, ei ollut haavoja rinnoissa ja kotiinlähtiessä vedin jalkaan ne farkut, joita olin käyttänyt ennen raskautta.
Taivahan siunaus, että sain sektion ja pitää oman elämäni. Vauvakaan ei ollut nälässä hetkenä minä hyvänsä, vaan aika lailla tarkkaan 3 tunnin kuluttua edellisen syöttämisen jälkeen.
Kuinka pitkään sä oikein olit siellä sairaalassa?? Eipä olisi tullut mieleenkään laittaa kovaa farkkukangasta neljä päivää vanhan haavan päälle. Ja kyllä sektiossakin on jälkivuotoa ja toinen nänni hajosi imetyksen alkuvaiheessa. Joten taisit olla melkoinen poikkeus.
Jotkut äidit tykkää kun saavat keskittyä vastasyntyneeseen ja muut hoitaa huushollin, ruokahuollon ja vanhempien lasten viihdyttämisen. Joillekin äideille itsestään selvää, että hoitavat kaiken itse. Nämä asiat on syytä selvittää ihan rauhassa puhumalla, niin että lähipiirin ei tarvii arpoa eikä olettaa eikä varsinkaan suotta pahoittaa mieltään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pyhimyksiä mummot luulee olevansa? Jotenkin parempia ihmisiä ja heillä on OIKEUS loukkaantua ihan koko ajan ja ihan mistä tahansa.
Juuri äidiksi tullut tottakai haluaa olla rauhassa. Kroppa tuntuu oudolta, rinnat on turvoksissa ja alapää kipeä. Sylissä pieni vauva, jonka nälkä yllättää hetkenä minä hyvänsä. Siinä sitten pohdit imetysasentoa (tai ylipäätään sitä, että mihin saat omassa kodissasi mennä rauhassa imettämään). Itse pitää muistaa juoda hyvin, sitten tulee vessahätä ja se vasta kamalalta tuntuukin (käydä vessassa, paikat rikki, verta valuu joka paikkaan). Haluat vaan mennä suihkuun ja nopeasti lähes alasti peiton alle vauvan viereen (jolloin imetyskin on helpompaa). MUTTA KUN SILLE MUMMULLE ON NIIN S*NAN TÄRKEETÄ OLLA JUST SIINÄ HETKESSÄ PAIKALLA JOTTA ELÄMÄN PITUINEN TUNNESIDE PÄÄSEE LAPSENLAPSEEN SYNTYMÄÄN!
Minne olisit tässä laittanut sen taaperon, joka haluaa ruokaa/unta/leikkikaveria/ulkoiluseuraa/lukukaveria samaan aikaan kun itse haluat rauhassa pesiä vauvan kanssa? Sinä, sinä, sinä, sinä ja paske mummu.
Ap:lle
Ensinnä, kyse on omasta fiiliksestä. Jos susta tuntuu, että tarvitsisit apua, pyytäisit sitä ja olisit siitä tosi iloinen ja kiitollinen.
Jos taas onkin niin, että olet kiitollinen siitä avusta, jonka se mummi antoi synnäriaikana, sano se hänelle vaikka: ihanaa, kun olit täällä. Se oli teille tosi arvokas asia. Mutta että nyt sinulla on herkkä mieli, haluat antaa huomiota myös esikoiselle ja rakentaa tätä uutta elämää ihan rauhassa. Se vaatii vähän sellaista omaa rauhaa ja totuttelua. Ihan hissuksiin elämistä ihan vaan nyt tässä meidän " uuden porukan" kesken. Jotain, että
' Toivottavasti ymmärrät, olit ihana, mutta nyt tarvitaan omaa rauhaa, kun kaikki on niin uutta. Ja hyvää viikkoa, soitellaan + nähdään myöhemmin.
Kuuntele ihan itseä nyt, olet kahden lapsen äiti ja se vaatii totuttelua. Myös esikoista pitää auttaa, se mustasukkaisuus kun on vaikea pala, ja lapsi kokee sen - yhtäkkiä. Siinä sitten, kun se herkin vaihe on ohi, se mummi voi( jos sinusta kiva mummi) olla suurena apuna!
Pyydä myöhemmin häntä viemään esikoista retkille, puistoihin yms. Jos hyväkuntoinen ja luotettava. Ja leikkimään, antamaan huomiota sille esikoiselle. Silloin se toteutuu se hyvä, mikä onkin tarkoutettu. Isovanhemmista on hurjasti apua- tarvittaessa
Sinä saat silloin rauhaa olla vauvan kanssa.
Nyt kuuntele itseä, laita lämmin, mutta ihan selkeä viesti, kyllä mummi ymmärtää.
Voit laittaa myös viestinä sen nyt myöhemmin ihan hyvin.
Paljon hyvää sulle + perheelle!