Lue keskustelun säännöt.
Synnäriltä kotiinpaluu, mummo haluaa jäädä avuksi?
22.05.2020 |
Esikoisen mummo oli lapsenvahtina kuopuksen synnytyksen ajan. Kotiinpaluupäivänä mummo ei tehnyt elettäkään että keräisi kimpsunsa ja kampsunsa, ja jättäisi meidät perheen kesken. Hyysäsi ja hössäsi esikoisen kanssa, ja jouduin sanomaan nätisti, että hän saa kyllä jo lähteä ajelemaan kotiinpäin, me pärjätään kyllä tästä eteenpäin. Otti tästä itseensä, kun ”ajoin” hänet pois. Olinko teidän mielestä ihan kohtuuton? Itsellä ihan hormonit sekaisin, itku kurkussa esikoisen eroahdistuksesta ja ikävästä. Tissit turvoksissa ja joka paikka kipeänä, en todella kaipaa ketään viereen ihmettelemään.
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut hyvin nuorena ekat lapset. Tätä palstaa lukiessa olen päättänyt, kun pojat paneutuu, niin en kuulu enää heidän elämään. Näin olen myös tehnyt. En ole halunnut tutustua miniöihin. Kun lapsia saavat, niin en ole mummi niille lapsille. Kun kuulema aina äidin puolen mummut on parempia. Saahan minua tästäkin syyttää, mutta parempi näin, niin en tee mitään väärin. T: Seitsemän pojan äiti
Kylläpäs sitä nyt kiillotellaan marttyyrin kruunua ihan urakalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli hoitamassa esikoistani, kun olin synnyttämässä kaksosia. Ei olisi tullut kotiintulopäivänä mieleenkään ajaa häntä pois. Kaikki mahdollinen apu oli tervetullutta, ja esikoinen sai mummolta huomiota, kun oli järkyttynyt kahden uuden vauvan tulosta perheeseen. Anoppini oli alkoholisti, joka ei tehnyt ikinä elettäkään auttaakseen, kun lapset olivat pieniä. Kannattaisi tarkistaa omia asenteitaan ja ottaa apua vastaan, kun sitä on vapaaehtoisesti tarjolla.
Ymmärrätkö, että se että sinä haluat mieluummin apua kuin omaa rauhaa EI tarkoita sitä, ettei jonkun muun tarpeet voisi olla toisenlaiset? Miksi rauhaa ja oman perheen keskeistä aikaa toivovan pitäisi ottaa vastaan apua jota hän ei tarvitse tai halua - ihan vaan siksi, että sinä olet tarvinnut ja halunnut apua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pyhimyksiä mummot luulee olevansa? Jotenkin parempia ihmisiä ja heillä on OIKEUS loukkaantua ihan koko ajan ja ihan mistä tahansa.
Juuri äidiksi tullut tottakai haluaa olla rauhassa. Kroppa tuntuu oudolta, rinnat on turvoksissa ja alapää kipeä. Sylissä pieni vauva, jonka nälkä yllättää hetkenä minä hyvänsä. Siinä sitten pohdit imetysasentoa (tai ylipäätään sitä, että mihin saat omassa kodissasi mennä rauhassa imettämään). Itse pitää muistaa juoda hyvin, sitten tulee vessahätä ja se vasta kamalalta tuntuukin (käydä vessassa, paikat rikki, verta valuu joka paikkaan). Haluat vaan mennä suihkuun ja nopeasti lähes alasti peiton alle vauvan viereen (jolloin imetyskin on helpompaa). MUTTA KUN SILLE MUMMULLE ON NIIN S*NAN TÄRKEETÄ OLLA JUST SIINÄ HETKESSÄ PAIKALLA JOTTA ELÄMÄN PITUINEN TUNNESIDE PÄÄSEE LAPSENLAPSEEN SYNTYMÄÄN!
Minne olisit tässä laittanut sen taaperon, joka haluaa ruokaa/unta/leikkikaveria/ulkoiluseuraa/lukukaveria samaan aikaan kun itse haluat rauhassa pesiä vauvan kanssa? Sinä, sinä, sinä, sinä ja paske mummu.
Eri
Minä koinkin, että juuri esikoisen takia oli tärkeää toimia perheenä kun kotiuduttiin vauvan kanssa hotellista. Olisi kamalaa jos esikoinen ajattelisi, ettei vanhemmilla ole enää aikaa kuin vauvalle.Meilläkin mummo sanoi lapselle, että hän tuleekin mummolle kun äitillä ei ole aikaa sitten kun vauva syntyy. Tuntui kamalalta, että lapsi edes joutui tuollaista kuulemaan.
Hyvin meni ilman mummon epätoivottua apuakin.Hyi, mten pahasti sanottu! Minulle tuli pahan mieli ihan vain tuota lukiessa. On siinä lapsirukka ollut hädissään, ajatellut, että vanhemmat ovat hänet hylänneet. Aikuiset voisi joskus vähän miettiä, mitä lapsille sanovat, ei lapsi tuollaisia osaa käsitellä.
Joo, onneksi olen tottunut jo kuuntelemaan aika tarkkaan mitä mummo näille lapsille puhuu niin pystyy sitten heti sanomaan lapsile ettei joku asia ole totta.
Hänellä on tapana jutella aika erikoisesti heille. Ihan suoraan valehtelee tai joskus pelottelee älyttömillä jutuilla.
Esimerkiksi sen sijaan, että sanoisi lapselle, että älä keiku tuolilla kun se voi kaatua ja voit satuttaa itsesi sanookin, että jos kaadut sillä tuolilla niin sut viedään lääkäriin joka pistelee sua kamalilla neuloilla.
Joopa joo. Taidat olla näitä mammoja jotka luuraa täällä päivät pitkät jotain mussuttaen. Sulla on yksi elämä, lapset kasvavat vauhdilla, Anna heille aikaa älä tänne. Vapaudu uhrimentaliteetista.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli hoitamassa esikoistani, kun olin synnyttämässä kaksosia. Ei olisi tullut kotiintulopäivänä mieleenkään ajaa häntä pois. Kaikki mahdollinen apu oli tervetullutta, ja esikoinen sai mummolta huomiota, kun oli järkyttynyt kahden uuden vauvan tulosta perheeseen. Anoppini oli alkoholisti, joka ei tehnyt ikinä elettäkään auttaakseen, kun lapset olivat pieniä. Kannattaisi tarkistaa omia asenteitaan ja ottaa apua vastaan, kun sitä on vapaaehtoisesti tarjolla.
Siis mitä ihmettä! Jos sinä haluat apua joltakin, miten ihmeessä se tarkoittaisi, että muiden pitää haluta samaa apua? Minun anoppini lupasi auttaa meitä laittamaan kanalaa tänä kesänä. Kyllä nyt on sinunkin mistä tahansa otettava kanalanlaittoapu vastaan, tarvitsit sitä tai et. Ja jos ei kelpaa, niin tarkista asenteitasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pyhimyksiä mummot luulee olevansa? Jotenkin parempia ihmisiä ja heillä on OIKEUS loukkaantua ihan koko ajan ja ihan mistä tahansa.
Juuri äidiksi tullut tottakai haluaa olla rauhassa. Kroppa tuntuu oudolta, rinnat on turvoksissa ja alapää kipeä. Sylissä pieni vauva, jonka nälkä yllättää hetkenä minä hyvänsä. Siinä sitten pohdit imetysasentoa (tai ylipäätään sitä, että mihin saat omassa kodissasi mennä rauhassa imettämään). Itse pitää muistaa juoda hyvin, sitten tulee vessahätä ja se vasta kamalalta tuntuukin (käydä vessassa, paikat rikki, verta valuu joka paikkaan). Haluat vaan mennä suihkuun ja nopeasti lähes alasti peiton alle vauvan viereen (jolloin imetyskin on helpompaa). MUTTA KUN SILLE MUMMULLE ON NIIN S*NAN TÄRKEETÄ OLLA JUST SIINÄ HETKESSÄ PAIKALLA JOTTA ELÄMÄN PITUINEN TUNNESIDE PÄÄSEE LAPSENLAPSEEN SYNTYMÄÄN!
Minne olisit tässä laittanut sen taaperon, joka haluaa ruokaa/unta/leikkikaveria/ulkoiluseuraa/lukukaveria samaan aikaan kun itse haluat rauhassa pesiä vauvan kanssa? Sinä, sinä, sinä, sinä ja paske mummu.
Joo, kieltämättä omassa kodissani asioista päättää minäminäminä, ja ihan itse myös päätän millaista apua haluan. Paska mummo on tervetullut silloin kun kutsutaan, ihan niin kuin muutkin kuolevaiset.
Olisitko vastannut nyt ihan enste tuohon kysymykseen?
Pesiminen vauvan kanssa ei välttämättä onnistu, kun perheessä on muutama isompi lapsi. Isä tietysti/toivottavasti auttaa, jos on lomalla tuolloin.
Meille on syntynyt kolme pientä lasta pienen ajan (3,5 v) sisään, anoppi/sisko ollut auttamassa vanhempien lasten kanssa nuorempien syntyessä, muuten selvitty itse, mutta ei mitään pesimisiä harrastettu missään vaiheessa. Itse asiassa kaikkein helpoiten vauva solahti muun perheen elämään silloin, kun kuopus syntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kannattaisi tarkistaa omia asenteitaan ja ottaa apua vastaan, kun sitä on vapaaehtoisesti tarjolla."
Ehdottomasti kannattaa tarkistaa omia asenteita. Niin minäkin tein. Esikoinen syntyi ja anoppi päätti auttaa. Koko ajan hän kertoi, että nuorena (36v) äitinä en voi pärjätä lapsen kanssa. Halusi minut pois vauvan luolta, ei antanut itkevää vauvaa minulle takaisin, yritti saada minut töihin kun vauva oli 6 kk vanha, "lähde töihin, minä hoidan vauvan". Ja sitten selvisi, että haukkuu minua vielä kylilläkin. Tämä kaikki kiitoksena siitä, että kuukausia siedin häntä ja itkin yksin. Mies oli töissä kun anoppi oli "auttamassa". No enää ei auta (en suostu) ja jos kylillä minulle tullaan sanomaan, että onpa kiva kun Mirkku auttaa, totean että ei hän auta.
Yksi anopin kanssa samoilla kylillä asumisen huonoista puolista. Jokainen sata kilometria hajurakoa mummoloihin on askel helpompaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pyhimyksiä mummot luulee olevansa? Jotenkin parempia ihmisiä ja heillä on OIKEUS loukkaantua ihan koko ajan ja ihan mistä tahansa.
Juuri äidiksi tullut tottakai haluaa olla rauhassa. Kroppa tuntuu oudolta, rinnat on turvoksissa ja alapää kipeä. Sylissä pieni vauva, jonka nälkä yllättää hetkenä minä hyvänsä. Siinä sitten pohdit imetysasentoa (tai ylipäätään sitä, että mihin saat omassa kodissasi mennä rauhassa imettämään). Itse pitää muistaa juoda hyvin, sitten tulee vessahätä ja se vasta kamalalta tuntuukin (käydä vessassa, paikat rikki, verta valuu joka paikkaan). Haluat vaan mennä suihkuun ja nopeasti lähes alasti peiton alle vauvan viereen (jolloin imetyskin on helpompaa). MUTTA KUN SILLE MUMMULLE ON NIIN S*NAN TÄRKEETÄ OLLA JUST SIINÄ HETKESSÄ PAIKALLA JOTTA ELÄMÄN PITUINEN TUNNESIDE PÄÄSEE LAPSENLAPSEEN SYNTYMÄÄN!
Minne olisit tässä laittanut sen taaperon, joka haluaa ruokaa/unta/leikkikaveria/ulkoiluseuraa/lukukaveria samaan aikaan kun itse haluat rauhassa pesiä vauvan kanssa? Sinä, sinä, sinä, sinä ja paske mummu.
Joo, kieltämättä omassa kodissani asioista päättää minäminäminä, ja ihan itse myös päätän millaista apua haluan. Paska mummo on tervetullut silloin kun kutsutaan, ihan niin kuin muutkin kuolevaiset.
Olisitko vastannut nyt ihan enste tuohon kysymykseen?
Pesiminen vauvan kanssa ei välttämättä onnistu, kun perheessä on muutama isompi lapsi. Isä tietysti/toivottavasti auttaa, jos on lomalla tuolloin.
Meille on syntynyt kolme pientä lasta pienen ajan (3,5 v) sisään, anoppi/sisko ollut auttamassa vanhempien lasten kanssa nuorempien syntyessä, muuten selvitty itse, mutta ei mitään pesimisiä harrastettu missään vaiheessa. Itse asiassa kaikkein helpoiten vauva solahti muun perheen elämään silloin, kun kuopus syntyi.
No sehän on minun ja perheeni asia miten meillä pesitään. Ei sitä kukaan mummo voi päättää. Jos haluan apua, pyydän sitä. Jos joku tarjoaa apua, josta kieltäydyn, se tosiaan tarkoittaa, etten ole ottamassa sitä apua vastaan. En, vaikka joku muu siitä olisikin ihan liekeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pyhimyksiä mummot luulee olevansa? Jotenkin parempia ihmisiä ja heillä on OIKEUS loukkaantua ihan koko ajan ja ihan mistä tahansa.
Juuri äidiksi tullut tottakai haluaa olla rauhassa. Kroppa tuntuu oudolta, rinnat on turvoksissa ja alapää kipeä. Sylissä pieni vauva, jonka nälkä yllättää hetkenä minä hyvänsä. Siinä sitten pohdit imetysasentoa (tai ylipäätään sitä, että mihin saat omassa kodissasi mennä rauhassa imettämään). Itse pitää muistaa juoda hyvin, sitten tulee vessahätä ja se vasta kamalalta tuntuukin (käydä vessassa, paikat rikki, verta valuu joka paikkaan). Haluat vaan mennä suihkuun ja nopeasti lähes alasti peiton alle vauvan viereen (jolloin imetyskin on helpompaa). MUTTA KUN SILLE MUMMULLE ON NIIN S*NAN TÄRKEETÄ OLLA JUST SIINÄ HETKESSÄ PAIKALLA JOTTA ELÄMÄN PITUINEN TUNNESIDE PÄÄSEE LAPSENLAPSEEN SYNTYMÄÄN!
Minne olisit tässä laittanut sen taaperon, joka haluaa ruokaa/unta/leikkikaveria/ulkoiluseuraa/lukukaveria samaan aikaan kun itse haluat rauhassa pesiä vauvan kanssa? Sinä, sinä, sinä, sinä ja paske mummu.
Eri
Minä koinkin, että juuri esikoisen takia oli tärkeää toimia perheenä kun kotiuduttiin vauvan kanssa hotellista. Olisi kamalaa jos esikoinen ajattelisi, ettei vanhemmilla ole enää aikaa kuin vauvalle.Meilläkin mummo sanoi lapselle, että hän tuleekin mummolle kun äitillä ei ole aikaa sitten kun vauva syntyy. Tuntui kamalalta, että lapsi edes joutui tuollaista kuulemaan.
Hyvin meni ilman mummon epätoivottua apuakin.Hyi, mten pahasti sanottu! Minulle tuli pahan mieli ihan vain tuota lukiessa. On siinä lapsirukka ollut hädissään, ajatellut, että vanhemmat ovat hänet hylänneet. Aikuiset voisi joskus vähän miettiä, mitä lapsille sanovat, ei lapsi tuollaisia osaa käsitellä.
Joo, onneksi olen tottunut jo kuuntelemaan aika tarkkaan mitä mummo näille lapsille puhuu niin pystyy sitten heti sanomaan lapsile ettei joku asia ole totta.
Hänellä on tapana jutella aika erikoisesti heille. Ihan suoraan valehtelee tai joskus pelottelee älyttömillä jutuilla.
Esimerkiksi sen sijaan, että sanoisi lapselle, että älä keiku tuolilla kun se voi kaatua ja voit satuttaa itsesi sanookin, että jos kaadut sillä tuolilla niin sut viedään lääkäriin joka pistelee sua kamalilla neuloilla.Joopa joo. Taidat olla näitä mammoja jotka luuraa täällä päivät pitkät jotain mussuttaen. Sulla on yksi elämä, lapset kasvavat vauhdilla, Anna heille aikaa älä tänne. Vapaudu uhrimentaliteetista.
Tänään kieltämättä on tullut täällä selailtua. Kun pieniä lapsia vahtii niin ei oikein kirjaankaan pysty keskittymään.
Se miksi en nyt tänään ole aktiivisesti lapsia leikittänyt ja opettanut on se, että olen antanut heille ja mummolle yhteistä aikaa.
Täytyypä muistaa, ettei ota tavaksi, tästä lähtien lapset olkoon visusti vain äipän kanssa eikä mummon kanssa saa yhtään viettää aikaa, muuten saattaa äippä taas tulla vauva palstalle mussuttamaan 😂
En olisi alkuunkaan pyytänyt isoäitiä esikoisen lastenhoitajaksi! Olisin tilannut Mannerheimin Lastensuojeluliitosta lastenhoitajan kotiin. Tai pyytänyt luotettavan naapurin kotiavuksi. Synnyttäjän ei pidä missään nimessä ottaa mummoja "avuksi" eli sotkemaan kotirauhaa ja perheen arkea! Nyt mummo on päässyt kiinni vallan kahvaan. Mummo omii määrätietoisesti sekä esikoista että vauvaa. Kohta alat saada isoäidiltä neuvoja, käskyjä, komentoja, ohjeita ja toivomusmääräyksiä. Besserwisser-isoäiti "tietää" aina paremmin kuin lapsen oma äiti ja isä, miten lapsia pitää hoitaa ja kasvattaa. Besserwisser-isoäiti on myös parempi imettäjä ja imetysasiantuntija kuin vauvan oma äiti. Kohta alkaa esikoisen yökylään painostaminen. Ja mummon mielestä esikoinen ja jopa vauva voivat olla erossa äidistään ja isästään mummon hoidossa pitkiäkin aikoja.
Tulet saamaan omistushaluisesta ja määräilynhaluisesta mummosta kiviriipan. Mummo roikkuu kiinni lapsissanne ja perheessänne kuin takiainen. Mikä näitä omistushaluisia ja sekopäisiä isoäitejä oikein vaivaa? He ovat itse olleet huonoja äitejä ja ovat nyt vielä surkeampia isoäitejä. Yrittävät lahjoa lapsenlapset makealla, karkilla, limsalla, tavaralla ja rahalla. Jotkut mummot jopa nuoleskelevat lasten tutteja! Miten ällöttävää! "Lässynlää, kun ilkeä äiti ei anna lapselle sitä ja tätä, niin mummopa on kiltti ja antaa lapselle periksi!" Anopit ovat pahimpia, mutta joskus ilkeä appiukko on tyhmää anoppiakin pahempi! Omat vanhemmat voivat myös olla hankalia, mutta yleensä he sentään tajuavat puhetta. Appivanhemmat eivät tajua alkeellisimpiakaan käskyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Mummo”. Eli anoppi. Tuskin omaa äitiä vierastaisit noin.
No ei meillä kyllä äidinäitiäkään kaivata tuohon tilanteeseen pyörimään. Hänen vuoronsa oli aikoinaan, nyt on meidän vuoro. Äitejä on monenlaisia, toiset osaavat pysyä tontillaan ja nähdä, missä heitä oikeasti tarvitaan. Toiset sekaantuvat joka ikiseen asiaan ja osaavat ja tietävät kaiken aina paremmin. Eihän siitä seuraa muuta kuin lopulta välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä syystä en mennyt hoitamaan pojan esikoista, kun toinen lapsi syntyi. Mitä tahansa olisin tehnyt, niin väärinhän se olisi ollut. Eikä kiitoksen sanaa olisi kuulunut, vaikka olisin yötä myöten ollut esikoista hoitamassa.
Välit pysyvät parempina, kun ei mene hoitamaan lapsenlapsia ja pitää oman elämänsä.
Minun kokemukseni mukaan välit ovat pysyneet hyvinä, kun menee hoitamaan silloin kun pyydetään, koska silloin se tarvekin on suurin.
On ollut myös mukavaa, kun nuori äiti on tullut vauvoineen kylään ja kömpinyt samantien sänkyyn hoitamaan univelkojaan ja isovanhemmat ovat saaneet sekä muodostaa suhteen lapsenlapseen että tuntea itsensä tarpeellisiksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinhuoltajana olin kiitollinen isovanhempien avusta vastasyntyneen kanssa. Mutta se on tietty eri tilanne kun ihan yksin. Varmasti et ollut kohtuuton! Voitte ehkä myöhemmin jopa nauraa tapahtuneelle jos olette läheisissä väleissä. 😊
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä syystä en mennyt hoitamaan pojan esikoista, kun toinen lapsi syntyi. Mitä tahansa olisin tehnyt, niin väärinhän se olisi ollut. Eikä kiitoksen sanaa olisi kuulunut, vaikka olisin yötä myöten ollut esikoista hoitamassa.
Välit pysyvät parempina, kun ei mene hoitamaan lapsenlapsia ja pitää oman elämänsä.
Tässä esimerkki nokkiinsa ottavasta.
Huh.
Meidän äiti on auttanut.
Olen siitä onnellinen.
Oli hänellekin siinä yhdessä vaiheessa nokkiinsaottoaika, mutta kun jäi eläkkeelle, niin jäi enemmän aikaa. On auttanut ja välit lapsiimme on läheiset. Tykkään.
Itsellä ei sisaruksia ole ja miehen sisarukset kaukana ja mulle etäiset.
Kyllä ne mummotkin osaa leppyä. Saahan meillä kaikilla olla tunteet.
Nuo on niin tunteita herättäviä aikoja.
Ihana, että anoppi pääsi auttamaan ja yleensäkin otat apua vastaan.
Ei tarvi itseäsi syytellä. On sulla ihan tarpeeksi siinä vauva-ajassa ja pikkulapsiajassa ja omassa itsessä.
Voithan kiittää anoppia ja kertoa, että oli semmonen olo kuin oli.
Ja voit kertoa, että olet kiitollinen avusta jatkossakin. Ja kysyä, että onko mahdollista, että jutellaan nämä asiat sitten, kun niitä tulee. Ja avuntarpeet ja avunantamiset voi puhua. Kyllähän tekin anoppia autatte.
PikkuhiljAa opitte tuntemaan toisenne ja tilanteet muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Mummo”. Eli anoppi. Tuskin omaa äitiä vierastaisit noin.
Oma äiti osaa kysyä, tarvitaanko ja millaista apua.
Kyllä meillä osasivat molemmat isoäidit käyttäytyä. Kumpikin muuten menee mummuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap ei tarvitse mummon apua sitten jatkossakaan. Kyllä te naiset olette sairaita
Synnytyksen jälkeen on rikki ihan kirjaimellisesti. Minä en halunnut esitellä kenellekään kipeitä paljaita rintojani tai kintuille valuvaa verta.
Outoa. Ei minua kielletty pukeutumasta tai käyttämästä siteitä. Missä maassa synnyttänyt joutuu olemaan kotona alasti synnytyksen jälkeen?
Taidat olla mies oikeasti? Jos olet nainen, niin empatiakykysi puute vasta synnyttäneitä naisia kohtaan osoittaa jo psykopaatin ja mielisairaan henkilön piirteitä. Hakeudu hoitoon. Olet todella ilkeä elukka!
Kyseessä oli esikoisen mummo, eli siis ex-miehen äiti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pyhimyksiä mummot luulee olevansa? Jotenkin parempia ihmisiä ja heillä on OIKEUS loukkaantua ihan koko ajan ja ihan mistä tahansa.
Juuri äidiksi tullut tottakai haluaa olla rauhassa. Kroppa tuntuu oudolta, rinnat on turvoksissa ja alapää kipeä. Sylissä pieni vauva, jonka nälkä yllättää hetkenä minä hyvänsä. Siinä sitten pohdit imetysasentoa (tai ylipäätään sitä, että mihin saat omassa kodissasi mennä rauhassa imettämään). Itse pitää muistaa juoda hyvin, sitten tulee vessahätä ja se vasta kamalalta tuntuukin (käydä vessassa, paikat rikki, verta valuu joka paikkaan). Haluat vaan mennä suihkuun ja nopeasti lähes alasti peiton alle vauvan viereen (jolloin imetyskin on helpompaa). MUTTA KUN SILLE MUMMULLE ON NIIN S*NAN TÄRKEETÄ OLLA JUST SIINÄ HETKESSÄ PAIKALLA JOTTA ELÄMÄN PITUINEN TUNNESIDE PÄÄSEE LAPSENLAPSEEN SYNTYMÄÄN!
Minne olisit tässä laittanut sen taaperon, joka haluaa ruokaa/unta/leikkikaveria/ulkoiluseuraa/lukukaveria samaan aikaan kun itse haluat rauhassa pesiä vauvan kanssa? Sinä, sinä, sinä, sinä ja paske mummu.
Joo, kieltämättä omassa kodissani asioista päättää minäminäminä, ja ihan itse myös päätän millaista apua haluan. Paska mummo on tervetullut silloin kun kutsutaan, ihan niin kuin muutkin kuolevaiset.
Olisitko vastannut nyt ihan enste tuohon kysymykseen?
Pesiminen vauvan kanssa ei välttämättä onnistu, kun perheessä on muutama isompi lapsi. Isä tietysti/toivottavasti auttaa, jos on lomalla tuolloin.
Meille on syntynyt kolme pientä lasta pienen ajan (3,5 v) sisään, anoppi/sisko ollut auttamassa vanhempien lasten kanssa nuorempien syntyessä, muuten selvitty itse, mutta ei mitään pesimisiä harrastettu missään vaiheessa. Itse asiassa kaikkein helpoiten vauva solahti muun perheen elämään silloin, kun kuopus syntyi.
Olen eri, mutta missä tuossa käskettiin sinua pesimään, jos et ehdi/voi/halua? Ihme argumentaatiota koko ketju täynnä, ihmiset rientävät julistamaan miten heillä ei ei tarvittu tai haluttu sitä tai tätä ja sillä perusteella ei ilmeisesti kukaan muukaan saisi haluta. Tai kerrotaan pitkä lista perusteluita miksi juuri kommentin kirjoittajan perheessä apu oli korvaamaton - entä sitten? Miten se ap:n tilanteeseen liittyy?
Ihan totta. Kukaan ei ole sanonut, että kaikkien pitäisi pesiä vauvan vieressä. Kukaan ei ole kieltänyt muita äitejä ottamasta apua vastaan, jos he kokevat sitä tarvitsevansa. Kyse oli vain ja ainoastaan siitä, onko niillä omaa rauhaa kaipaavilla ja puolison avulla pärjäävillä joku pyhä velvollisuus ottaa ei-toivottuja auttajia nurkkiinsa pyörimään. Vai olisiko edes yhdellä elämän arimmista ja herkimmistä hetkistä oikeus miettiä ensisijaisesti niitä oman perheen tarpeita ilman, että joku alkaa kiukuttelemaan ja syyttämään minäminäminä -ihmiseksi.
Terv. kolme lasta sektiolla samassa ajassa kuin sinulla, ja kaikkien kanssa ehtinyt pesiä ilman ulkopuolista apua. Sitä sanotaan isyyslomaksi.
Miksi sille kääkälle pitää edes kertoa lapsesta. Näkee sitten myöhemmin jossain vaiheessa, ei kuulu sille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun sua on siell synnärillä leikelty, ommeltu, revitty, runneltu, tungettu alapäähäsi ties mitä instrumentteja, moni henkilö käynyt tutkimassa ja kopeloimassa, peräsuoli revennyt (paska valuu), tissit rikki jne. Olet valvonut sairaalassa vuorokausitolkulla etc. Et ehkä halua ketään ylimääräistä lähellesi vähään aikaan kotona.
Totta. Tuossa vaiheessa toivoo, että mies lähtee töihin ja saa jäädä taapero ja vastasyntyneen kanssa kotiin ilman ketään turhaa mummia, joka laittaisi ruokaa, hoitaisi esikoista ja auttaisi ylös sängystä. Mutta kukin tavallaan.
Silleen ihan ok tarjota apua, mutta isyysloma on mahdollista pitää heti kättelyssä. Jossei, niin yleensä tuo anoppien apu on kaikkea muuta kuin äitiystävällistä, eli se olisi meillä päin sitä, että äidin ja lapsen ei anneta pesiytyä rauhassa vaan se olisi sitä, että anoppi kaappaa vauvan ja odottaa, että synnyttänyt passuuttaa muita.
Voi luoja en jaksa lukea tätä mummiuhriutumista. Meillä isoäidistä on ollut valtava apu ja hän on korvaamattoman läheinen lapsenlapsilleen. Mutta ei, se ei tarkoita sitä että meillä pitäisi olla avoimet ovet 24/7 ja 365 päivää vuodessa. Toki ollaan kiitollisia avusta, ja ihan pienet asiat saattaa jäädä perhesovun vuoksi sanomatta. Mutta ihan sairas ajatus, ettei edes synnytyksestä väsyneenä ja ehkä kirjaimellisesti rikkinäisenä olisi oikeutta haluta olla rauhassa oman perheen kesken. Onneksi meillä osaa aikuiset ihmiset keskustella keskenään, eikä kukaan heittäydy tuollaiseksi "no jos nyt tämän kerran haluat omaa rauhaa, niin kostoksi en tapaa lastenlapsia enää koskaan" -kiukuttelua. Aikuiset ihmiset hei.