Sivut

Kommentit (227)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi meitä mummoja, emme osaa väistyä heti palkattoman työmme tehtyä kiitollisena takavasemmalle. Meidän pitää petrata, etenkin miniöittemme suhteen, olla aina valmiina, omista nenoistamme välittämättä, auttamaan miniää. Muistaa, että meillä ei saa olla mielipidettä mistään, ja jos on, sitä ei saa sanoa. Kuunnella kaikki miniän mielipiteet (arvostelut) huolella ja tallettaa ne sydämeen ja ennenkaikkea ottaa opiksemme.
Lastenlapsiamme, niitä miniästä tulleita, pitää käsitellä silkkihansikkain, muistaa, että se ilo ja rentous, joka vallitsee tyttärestä putkahtaneitten kanssa, ei tule kuuloonkaan. Tytär, joka ymmärtää, että olen kohtalaisen onnistuneesti kasvattanut ja terveenä pitänyt omat lapseni, siis suurella todennäköisyydellä onnistun myös lastenlasten kanssa, on ehdottomasti väärässä, se pitää muistaa ja muistaa myös torua tytärtä lepsusta asenteesta.
Sukujuhlissa on pitää muistaa vältää katkeruutta, vaikka huomaa, ettei se poikani anoppi, ole niin kovin kaksinen sekään, vähän sinnepäin nenee kaikki asiat lastenhoidon suhteen, eikä kasvatustyö ole miniänkään kohdalka ollut kovin kaksista.
Miniä on erehtymätön, osaa ja tietää kaiken, muistakaamme sitä kunnioittaa.
Yleensä ne siitä rentoutuu kun lapsiluku kasvaa ja huomaavat, ettei ihan kaikkea jaksa pingottaa. Niin taisi olla omallakin kohdallamme.
Synnytys lienee nykyään paljon kovempi juttu kun meidän ja esiäitiemme kohdalla. Minulla jo oli äitiyslomaa 8 kk, äidilläni taisi olla 3 viikkoa, mummoni meni navettaan varmaan seuraavana päivänä. Ei ollut puudutuksia, eikä synnäreitä, mummoilla ei siteitäkään. Puhumattakaan pesukoneista, suihkuista, juoksevasta vedestä ja muista turhakkeista. Nykyäideillä ne on ja mitä kaikkea lisäksi, silti veri ja paska lentävät viikkotolkulla, onneksi voivat olla kotona 3 vuotta, että ehtivät toipua moisesta täysin luonnottamasta jutusta.

Jotenkin kuulostaa siltä, että et itse ole toipunut vieläkään.

Taisi kolahtaa!
Loistava kirjoitus, totta joka sana!
Elämässä ei voi aina olla saamapuolella, joskus pitää myös antaa, arvostaa ja ymmärtää!
Kiitos kirjoituksesta!


Millä tavoin tuo kirjoitus osoitti arvostamista ja ymmärrystä?

Joka ikisellä tavalla.
Nykyihmisellä on asiat hyvin, anopit tekevät virheitä, mutta eipä ole virheettömiä miniät ja tyttäretkään. Tulette huomaamaan sen kun aikanne on anoppina ja mummona olla.
Sen vielä sanon, että jos itse on anoppi apuun pyydetty, voi myös ajatella asiaa hiukan sen anopinkin kannattaa.
Mutta parasta on kun ostaa palvelut, lapsilta jää mummukokemus pois, mutta onpahan heillä tyytyväinen äiti, ja se on hyvä se .

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meidän mummu kaappasi meidän 2-vuotiaan esikoisen sillä aikaa kun olin synnyttämässä. Mies jäi isyysvapaille ja hoitamaan esikoista mun sairaalassa olon ajaksi. Olin viisi päivää ja vasta kotiin tultua sain tietää että esikoinen oli ollut koko tuon ajan mummulla ja mies viettänyt lomaa! Anoppi oli tullut meille, pakannut esikoisen kamat ja lapsen ja vienyt kotiinsa. Mies kyllä kävi pari kertaa katsomassa meitä sairaalassa, mutta vei lapsen sen jälkeen takaisin äidilleen ja mulle ei sanottu asiasta sanaakaan. Tästä tempauksesta maksettiin sitten melkoinen hinta että sain tuon 2-vuotiaan takaisin raiteilleen. Ensin raukka pieni viisi päivää mummulla ja erossa äidistä ja isästä (oli ollut vain pari kertaa tuota ennen yhden yön yökylässä), pari kertaa äitiä katsomassa oudossa paikassa ja sitten kotiin päästessä siellä onkin uusi ihminen, vauva, joka on koko ajan äidissä kiinni, ja joka on vienyt esikoisen paikan. :(

Ja tämä oli siis ANOPIN vika? Ei suinkaan sun miehesi?

ja ihan vinkkinä: ne pienet esikoiset tuppaa nyt muutenkin olemaan vähän raiteiltaan siinä kohtaa kun pienempi sisarus syntyy, eli vaikka kuinka haluaisit, niin välttämättä tuossa ei nyt ollut sen kumemin kysymys mummilla vietetystä ajasta.

Miksi siis MIEHESI ei halunnut hoitaa omaa lastaan? Miksi MIEHESI ei kertonut sulle toimistaan?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi meitä mummoja, emme osaa väistyä heti palkattoman työmme tehtyä kiitollisena takavasemmalle. Meidän pitää petrata, etenkin miniöittemme suhteen, olla aina valmiina, omista nenoistamme välittämättä, auttamaan miniää. Muistaa, että meillä ei saa olla mielipidettä mistään, ja jos on, sitä ei saa sanoa. Kuunnella kaikki miniän mielipiteet (arvostelut) huolella ja tallettaa ne sydämeen ja ennenkaikkea ottaa opiksemme.
Lastenlapsiamme, niitä miniästä tulleita, pitää käsitellä silkkihansikkain, muistaa, että se ilo ja rentous, joka vallitsee tyttärestä putkahtaneitten kanssa, ei tule kuuloonkaan. Tytär, joka ymmärtää, että olen kohtalaisen onnistuneesti kasvattanut ja terveenä pitänyt omat lapseni, siis suurella todennäköisyydellä onnistun myös lastenlasten kanssa, on ehdottomasti väärässä, se pitää muistaa ja muistaa myös torua tytärtä lepsusta asenteesta.
Sukujuhlissa on pitää muistaa vältää katkeruutta, vaikka huomaa, ettei se poikani anoppi, ole niin kovin kaksinen sekään, vähän sinnepäin nenee kaikki asiat lastenhoidon suhteen, eikä kasvatustyö ole miniänkään kohdalka ollut kovin kaksista.
Miniä on erehtymätön, osaa ja tietää kaiken, muistakaamme sitä kunnioittaa.
Yleensä ne siitä rentoutuu kun lapsiluku kasvaa ja huomaavat, ettei ihan kaikkea jaksa pingottaa. Niin taisi olla omallakin kohdallamme.
Synnytys lienee nykyään paljon kovempi juttu kun meidän ja esiäitiemme kohdalla. Minulla jo oli äitiyslomaa 8 kk, äidilläni taisi olla 3 viikkoa, mummoni meni navettaan varmaan seuraavana päivänä. Ei ollut puudutuksia, eikä synnäreitä, mummoilla ei siteitäkään. Puhumattakaan pesukoneista, suihkuista, juoksevasta vedestä ja muista turhakkeista. Nykyäideillä ne on ja mitä kaikkea lisäksi, silti veri ja paska lentävät viikkotolkulla, onneksi voivat olla kotona 3 vuotta, että ehtivät toipua moisesta täysin luonnottamasta jutusta.

Jotenkin kuulostaa siltä, että et itse ole toipunut vieläkään.

Taisi kolahtaa!
Loistava kirjoitus, totta joka sana!
Elämässä ei voi aina olla saamapuolella, joskus pitää myös antaa, arvostaa ja ymmärtää!
Kiitos kirjoituksesta!


Ei kolahtanut. Minulla on fiksu anoppi, jolla itsellään oli ollut painajaisanoppi. Tästä omasta kokemuksestaan viisastuneena hän ei päsmäröinyt lastensa perheissä.
Etenkin poikien äideillä tuntuu olevan vaikeaa, halu toimia pojan perheessä samoin kuin oman tyttären perheessä on vahva. Jos tytär on vielä sellainen, joka ei edes aikuisena pysty asettamaan rajoja äidilleen on myrsky valmis myös pojan perheessä.

Te rajojen asettelijat toivottavasti muistatte ostaa tarvitsemanne palvelut. Yhä useampi mummo on päättänyt, ettei ala ilmaiseksi sylkykupiksi, siis hoitamaan lastenlapsia, olkoonpa ne miniästä tai tyttärestä maailmaan tulleita. Osa porukasta, siis naisista, on niin jäätäviä marisijoita, ettei niitä jaksa.
Aika harva isä on moiseen räksytykseen hurahtanut, se on jännä juttu.
Olen miettinyt, että missä on vikaan menty, samaa sukua tuo marina perse- ja tissikuvien jakamIsen kanssa, kuulema voimaannuttaa.
Ilmeisesti on niin, että entisaikojen pornolehtien kuvien naiset olivat sitten niitä voimaantuneita.
Me ei sitä tajuttu, pidettiin niitä surkeina huo rina ja säälittävinä ihmisinä.
Niin sitä elämässä oppii!


Mitkä ihmeen palvelut? Iso osa vanhemmista hoitaa lapsensa ihan itse. Mieluusti maksamme lapsen päivähoidosta, sieltä löytyy myös kaikki lapsen ystävät.
Miten on oma elämäsi sujunut? Kuulostat kovin katkeralta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen mummo on siis sinulle vieras ihminen, ja sinä halusit olla perheen kesken, ymmärrän.

Mummo ehkä itse aikanaan olisi toivonut ja tarvinnut apua synnäriltä palattuaan. Sitä niin helposti ajattelee, että toiselle olisi hyvä sama kuin itselle. Siksi piti itsestään selvänä, että sinäkin tarvitset apua, tai ainakin seuraa.


Ihan oikeastiko arvelet mummojen olevan osa perhettä? Vai arvioimassa onko lapsen koti riittävän hyvin siivottu? Sisustettu? Näitä arviointimummoja riittää ihan joka sukuun... omalla äidilläni on jostain syystä tyylinä suunnitella ihan itse päiväohjelma koko seurueelle. Emme enää lomaile yhdessä. Piipahdamme joskus kahvilla.

On ainakin helppo päätellä millainen mummo susta on tulossa. pahinta muista ajattelee aina ne, joiden mieli itse toimii samalla tavalla.

Samaa olin tulossa kirjoittamaan, siellä on jokun hirviöanoppi kovaa kyytiä kehittymässä.
Oikein naurattaa ajatella kun tämä pääsee miniänsä/tyttärensä vauvakokemuksen pilaamaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minä olin erittäin kiitollinen kun anoppi asui meillä pari viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Olin täysin autettava, en saanut edes lasta itse nostettua. Mies joutui olemaan töissä niin en olisi pärjännyt mitenkään.

Sinulla oli tarve ja anoppi suostui, hyvä lopputulos.
Entä jos ei olisi ollut tarvetta? Meillä mies säästi kesäloman lapsen syntymän aikoihin, lisänä vielä isyysloma. Hyvin pärjättiin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voi meitä mummoja, emme osaa väistyä heti palkattoman työmme tehtyä kiitollisena takavasemmalle. Meidän pitää petrata, etenkin miniöittemme suhteen, olla aina valmiina, omista nenoistamme välittämättä, auttamaan miniää. Muistaa, että meillä ei saa olla mielipidettä mistään, ja jos on, sitä ei saa sanoa. Kuunnella kaikki miniän mielipiteet (arvostelut) huolella ja tallettaa ne sydämeen ja ennenkaikkea ottaa opiksemme.
Lastenlapsiamme, niitä miniästä tulleita, pitää käsitellä silkkihansikkain, muistaa, että se ilo ja rentous, joka vallitsee tyttärestä putkahtaneitten kanssa, ei tule kuuloonkaan. Tytär, joka ymmärtää, että olen kohtalaisen onnistuneesti kasvattanut ja terveenä pitänyt omat lapseni, siis suurella todennäköisyydellä onnistun myös lastenlasten kanssa, on ehdottomasti väärässä, se pitää muistaa ja muistaa myös torua tytärtä lepsusta asenteesta.
Sukujuhlissa on pitää muistaa vältää katkeruutta, vaikka huomaa, ettei se poikani anoppi, ole niin kovin kaksinen sekään, vähän sinnepäin nenee kaikki asiat lastenhoidon suhteen, eikä kasvatustyö ole miniänkään kohdalka ollut kovin kaksista.
Miniä on erehtymätön, osaa ja tietää kaiken, muistakaamme sitä kunnioittaa.
Yleensä ne siitä rentoutuu kun lapsiluku kasvaa ja huomaavat, ettei ihan kaikkea jaksa pingottaa. Niin taisi olla omallakin kohdallamme.
Synnytys lienee nykyään paljon kovempi juttu kun meidän ja esiäitiemme kohdalla. Minulla jo oli äitiyslomaa 8 kk, äidilläni taisi olla 3 viikkoa, mummoni meni navettaan varmaan seuraavana päivänä. Ei ollut puudutuksia, eikä synnäreitä, mummoilla ei siteitäkään. Puhumattakaan pesukoneista, suihkuista, juoksevasta vedestä ja muista turhakkeista. Nykyäideillä ne on ja mitä kaikkea lisäksi, silti veri ja paska lentävät viikkotolkulla, onneksi voivat olla kotona 3 vuotta, että ehtivät toipua moisesta täysin luonnottamasta jutusta.

Onneksi oma anoppini ei ole tällainen seko.

Vierailija

Meillä mies ilmoitti toisen lapsen syntymän jälkeen ettei millään pystykään pitämään isyyslomaa, mutta hänen äitinsä voi tulla auttamaan.. ei millään ymmärtänyt miksi juuri synnyttäneenä ja kipeänä olisin halunnut hänet enkä hänen äitiään. Tästä saatiin kunnon riita ja lopulta olin yksin lasten kanssa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi meitä mummoja, emme osaa väistyä heti palkattoman työmme tehtyä kiitollisena takavasemmalle. Meidän pitää petrata, etenkin miniöittemme suhteen, olla aina valmiina, omista nenoistamme välittämättä, auttamaan miniää. Muistaa, että meillä ei saa olla mielipidettä mistään, ja jos on, sitä ei saa sanoa. Kuunnella kaikki miniän mielipiteet (arvostelut) huolella ja tallettaa ne sydämeen ja ennenkaikkea ottaa opiksemme.
Lastenlapsiamme, niitä miniästä tulleita, pitää käsitellä silkkihansikkain, muistaa, että se ilo ja rentous, joka vallitsee tyttärestä putkahtaneitten kanssa, ei tule kuuloonkaan. Tytär, joka ymmärtää, että olen kohtalaisen onnistuneesti kasvattanut ja terveenä pitänyt omat lapseni, siis suurella todennäköisyydellä onnistun myös lastenlasten kanssa, on ehdottomasti väärässä, se pitää muistaa ja muistaa myös torua tytärtä lepsusta asenteesta.
Sukujuhlissa on pitää muistaa vältää katkeruutta, vaikka huomaa, ettei se poikani anoppi, ole niin kovin kaksinen sekään, vähän sinnepäin nenee kaikki asiat lastenhoidon suhteen, eikä kasvatustyö ole miniänkään kohdalka ollut kovin kaksista.
Miniä on erehtymätön, osaa ja tietää kaiken, muistakaamme sitä kunnioittaa.
Yleensä ne siitä rentoutuu kun lapsiluku kasvaa ja huomaavat, ettei ihan kaikkea jaksa pingottaa. Niin taisi olla omallakin kohdallamme.
Synnytys lienee nykyään paljon kovempi juttu kun meidän ja esiäitiemme kohdalla. Minulla jo oli äitiyslomaa 8 kk, äidilläni taisi olla 3 viikkoa, mummoni meni navettaan varmaan seuraavana päivänä. Ei ollut puudutuksia, eikä synnäreitä, mummoilla ei siteitäkään. Puhumattakaan pesukoneista, suihkuista, juoksevasta vedestä ja muista turhakkeista. Nykyäideillä ne on ja mitä kaikkea lisäksi, silti veri ja paska lentävät viikkotolkulla, onneksi voivat olla kotona 3 vuotta, että ehtivät toipua moisesta täysin luonnottamasta jutusta.

Jotenkin kuulostaa siltä, että et itse ole toipunut vieläkään.

Taisi kolahtaa!
Loistava kirjoitus, totta joka sana!
Elämässä ei voi aina olla saamapuolella, joskus pitää myös antaa, arvostaa ja ymmärtää!
Kiitos kirjoituksesta!


Ei kolahtanut. Minulla on fiksu anoppi, jolla itsellään oli ollut painajaisanoppi. Tästä omasta kokemuksestaan viisastuneena hän ei päsmäröinyt lastensa perheissä.
Etenkin poikien äideillä tuntuu olevan vaikeaa, halu toimia pojan perheessä samoin kuin oman tyttären perheessä on vahva. Jos tytär on vielä sellainen, joka ei edes aikuisena pysty asettamaan rajoja äidilleen on myrsky valmis myös pojan perheessä.

Eli oliko ne vanhemmat nyt sitten tasa-arvoisia, vai miten se nyt menikään? Miten ihmeessä se vauva olisi enemmän miniän, kuin oman pojan? Miten ihmeessä toisella mummilla olisi jotenkin enemmän oikeus huseerata siellä kodissa, kuin toisella? Miksi muka miniän äiti osaisi jotenkin paremmin olla, ja olisi siihen oikeutetumpi?

Miten nämä on lähes 100% naisten ongelmia? Miten miehiä ei haittaa se vaimon äiti siellä pyörimässä?

Niin, oliko sitä tasa-arvoa vai ei?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voi meitä mummoja, emme osaa väistyä heti palkattoman työmme tehtyä kiitollisena takavasemmalle. Meidän pitää petrata, etenkin miniöittemme suhteen, olla aina valmiina, omista nenoistamme välittämättä, auttamaan miniää. Muistaa, että meillä ei saa olla mielipidettä mistään, ja jos on, sitä ei saa sanoa. Kuunnella kaikki miniän mielipiteet (arvostelut) huolella ja tallettaa ne sydämeen ja ennenkaikkea ottaa opiksemme.
Lastenlapsiamme, niitä miniästä tulleita, pitää käsitellä silkkihansikkain, muistaa, että se ilo ja rentous, joka vallitsee tyttärestä putkahtaneitten kanssa, ei tule kuuloonkaan. Tytär, joka ymmärtää, että olen kohtalaisen onnistuneesti kasvattanut ja terveenä pitänyt omat lapseni, siis suurella todennäköisyydellä onnistun myös lastenlasten kanssa, on ehdottomasti väärässä, se pitää muistaa ja muistaa myös torua tytärtä lepsusta asenteesta.
Sukujuhlissa on pitää muistaa vältää katkeruutta, vaikka huomaa, ettei se poikani anoppi, ole niin kovin kaksinen sekään, vähän sinnepäin nenee kaikki asiat lastenhoidon suhteen, eikä kasvatustyö ole miniänkään kohdalka ollut kovin kaksista.
Miniä on erehtymätön, osaa ja tietää kaiken, muistakaamme sitä kunnioittaa.
Yleensä ne siitä rentoutuu kun lapsiluku kasvaa ja huomaavat, ettei ihan kaikkea jaksa pingottaa. Niin taisi olla omallakin kohdallamme.
Synnytys lienee nykyään paljon kovempi juttu kun meidän ja esiäitiemme kohdalla. Minulla jo oli äitiyslomaa 8 kk, äidilläni taisi olla 3 viikkoa, mummoni meni navettaan varmaan seuraavana päivänä. Ei ollut puudutuksia, eikä synnäreitä, mummoilla ei siteitäkään. Puhumattakaan pesukoneista, suihkuista, juoksevasta vedestä ja muista turhakkeista. Nykyäideillä ne on ja mitä kaikkea lisäksi, silti veri ja paska lentävät viikkotolkulla, onneksi voivat olla kotona 3 vuotta, että ehtivät toipua moisesta täysin luonnottamasta jutusta.

Miksi sä kuvittelet, että sun pitäis kasvattaa sun lasten lapsia?
Ja vielä samalla tavoin kuin kasvatit omasi, tavat ovat muuttuneet ja lapsetkin ovat yksilöitä eikä kopioita sun lapsista vaikka näyttäisivätkin vähän samalta.

Kyllä ne lasten vanhemmat on lapsistaan vastuussa, itse voit sen suhteen rentoutua. Juttele poikasi kanssa, siitä ettet halua hänen perhettään auttaa, koska sinun oletetaan hoitavan heidän periaatteiden mukaan. Varmasti hän ymmärtää, koska olethan itse hänet kasvattanut. Eikä miniäkään varmasti sitten enää vaivaa sinua kun ymmärtää miten vastenmieliseksi lapsenlapsesi hoidon koet.

Ja jos nykyaikana aika vastasyntyneen kanssa on niin helppoa niin minkätakia se apn lapsen mummo halusi jäädä uusia vanhempia auttamaan. Silloinhan ap ehdottomasti oli oikeassa ettei alkanut vanhaa mummua rasittamaan turhuuksilla.
Äitiyslomakaan ei suomessa kestä sentään kolmea vuotta vaan n. 9kk eli vauvan kanssa voi olla kotona n. 8kk äitiyslomalla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen mummo on siis sinulle vieras ihminen, ja sinä halusit olla perheen kesken, ymmärrän.

Mummo ehkä itse aikanaan olisi toivonut ja tarvinnut apua synnäriltä palattuaan. Sitä niin helposti ajattelee, että toiselle olisi hyvä sama kuin itselle. Siksi piti itsestään selvänä, että sinäkin tarvitset apua, tai ainakin seuraa.


Ihan oikeastiko arvelet mummojen olevan osa perhettä? Vai arvioimassa onko lapsen koti riittävän hyvin siivottu? Sisustettu? Näitä arviointimummoja riittää ihan joka sukuun... omalla äidilläni on jostain syystä tyylinä suunnitella ihan itse päiväohjelma koko seurueelle. Emme enää lomaile yhdessä. Piipahdamme joskus kahvilla.

On ainakin helppo päätellä millainen mummo susta on tulossa. pahinta muista ajattelee aina ne, joiden mieli itse toimii samalla tavalla.


Oman kokemuksen myötä annan vanhemmille rauhan ilman päsmäröintiä. 🙄
Näin teki myös anoppini.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kun sua on siell synnärillä leikelty, ommeltu, revitty, runneltu, tungettu alapäähäsi ties mitä instrumentteja, moni henkilö käynyt tutkimassa ja kopeloimassa, peräsuoli revennyt (paska valuu), tissit rikki jne. Olet valvonut sairaalassa vuorokausitolkulla etc. Et ehkä halua ketään ylimääräistä lähellesi vähään aikaan kotona.

Mitäs jos asiasta sitten sanoisi ihan nätisti? Tai antaisi vaikka kotiin tultua ( jos se kamala anoppi on siellä) tuoreen mummin ja isän viettää vauvan kanssa vaikka tunnin sylittelyaikaa, ja sitten pois?

Ei nää ole niin kamalan vaikeita asioita, jos ei ehdoin tahdoin halua kaikesta loukkaantua, ja jos ihan vähän ajattelee myös muita kuin itseään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meidän mummu kaappasi meidän 2-vuotiaan esikoisen sillä aikaa kun olin synnyttämässä. Mies jäi isyysvapaille ja hoitamaan esikoista mun sairaalassa olon ajaksi. Olin viisi päivää ja vasta kotiin tultua sain tietää että esikoinen oli ollut koko tuon ajan mummulla ja mies viettänyt lomaa! Anoppi oli tullut meille, pakannut esikoisen kamat ja lapsen ja vienyt kotiinsa. Mies kyllä kävi pari kertaa katsomassa meitä sairaalassa, mutta vei lapsen sen jälkeen takaisin äidilleen ja mulle ei sanottu asiasta sanaakaan. Tästä tempauksesta maksettiin sitten melkoinen hinta että sain tuon 2-vuotiaan takaisin raiteilleen. Ensin raukka pieni viisi päivää mummulla ja erossa äidistä ja isästä (oli ollut vain pari kertaa tuota ennen yhden yön yökylässä), pari kertaa äitiä katsomassa oudossa paikassa ja sitten kotiin päästessä siellä onkin uusi ihminen, vauva, joka on koko ajan äidissä kiinni, ja joka on vienyt esikoisen paikan. :(

Tässä tilanteessa olisin ollut eniten vihainen miehelleni, sen 2 vuotiaan isälle!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi meitä mummoja, emme osaa väistyä heti palkattoman työmme tehtyä kiitollisena takavasemmalle. Meidän pitää petrata, etenkin miniöittemme suhteen, olla aina valmiina, omista nenoistamme välittämättä, auttamaan miniää. Muistaa, että meillä ei saa olla mielipidettä mistään, ja jos on, sitä ei saa sanoa. Kuunnella kaikki miniän mielipiteet (arvostelut) huolella ja tallettaa ne sydämeen ja ennenkaikkea ottaa opiksemme.
Lastenlapsiamme, niitä miniästä tulleita, pitää käsitellä silkkihansikkain, muistaa, että se ilo ja rentous, joka vallitsee tyttärestä putkahtaneitten kanssa, ei tule kuuloonkaan. Tytär, joka ymmärtää, että olen kohtalaisen onnistuneesti kasvattanut ja terveenä pitänyt omat lapseni, siis suurella todennäköisyydellä onnistun myös lastenlasten kanssa, on ehdottomasti väärässä, se pitää muistaa ja muistaa myös torua tytärtä lepsusta asenteesta.
Sukujuhlissa on pitää muistaa vältää katkeruutta, vaikka huomaa, ettei se poikani anoppi, ole niin kovin kaksinen sekään, vähän sinnepäin nenee kaikki asiat lastenhoidon suhteen, eikä kasvatustyö ole miniänkään kohdalka ollut kovin kaksista.
Miniä on erehtymätön, osaa ja tietää kaiken, muistakaamme sitä kunnioittaa.
Yleensä ne siitä rentoutuu kun lapsiluku kasvaa ja huomaavat, ettei ihan kaikkea jaksa pingottaa. Niin taisi olla omallakin kohdallamme.
Synnytys lienee nykyään paljon kovempi juttu kun meidän ja esiäitiemme kohdalla. Minulla jo oli äitiyslomaa 8 kk, äidilläni taisi olla 3 viikkoa, mummoni meni navettaan varmaan seuraavana päivänä. Ei ollut puudutuksia, eikä synnäreitä, mummoilla ei siteitäkään. Puhumattakaan pesukoneista, suihkuista, juoksevasta vedestä ja muista turhakkeista. Nykyäideillä ne on ja mitä kaikkea lisäksi, silti veri ja paska lentävät viikkotolkulla, onneksi voivat olla kotona 3 vuotta, että ehtivät toipua moisesta täysin luonnottamasta jutusta.

Jotenkin kuulostaa siltä, että et itse ole toipunut vieläkään.

Taisi kolahtaa!
Loistava kirjoitus, totta joka sana!
Elämässä ei voi aina olla saamapuolella, joskus pitää myös antaa, arvostaa ja ymmärtää!
Kiitos kirjoituksesta!


Ei kolahtanut. Minulla on fiksu anoppi, jolla itsellään oli ollut painajaisanoppi. Tästä omasta kokemuksestaan viisastuneena hän ei päsmäröinyt lastensa perheissä.
Etenkin poikien äideillä tuntuu olevan vaikeaa, halu toimia pojan perheessä samoin kuin oman tyttären perheessä on vahva. Jos tytär on vielä sellainen, joka ei edes aikuisena pysty asettamaan rajoja äidilleen on myrsky valmis myös pojan perheessä.

Eli oliko ne vanhemmat nyt sitten tasa-arvoisia, vai miten se nyt menikään? Miten ihmeessä se vauva olisi enemmän miniän, kuin oman pojan? Miten ihmeessä toisella mummilla olisi jotenkin enemmän oikeus huseerata siellä kodissa, kuin toisella? Miksi muka miniän äiti osaisi jotenkin paremmin olla, ja olisi siihen oikeutetumpi?

Miten nämä on lähes 100% naisten ongelmia? Miten miehiä ei haittaa se vaimon äiti siellä pyörimässä?

Niin, oliko sitä tasa-arvoa vai ei?


Onko lapsenlapsi joku mummojen maaottelu?
Sääliksi käy tällaisia perheitä, joissa pitää tukea mummojen heikkoa itsetuntoa.
Meillä ei kumpikaan mummoista muuttanut kapsen syntymän jälkeen hoitamaan perhettä. Ihan itse hoidettiin, nykyään miehillä on vielä isyysloma käytössä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi meitä mummoja, emme osaa väistyä heti palkattoman työmme tehtyä kiitollisena takavasemmalle. Meidän pitää petrata, etenkin miniöittemme suhteen, olla aina valmiina, omista nenoistamme välittämättä, auttamaan miniää. Muistaa, että meillä ei saa olla mielipidettä mistään, ja jos on, sitä ei saa sanoa. Kuunnella kaikki miniän mielipiteet (arvostelut) huolella ja tallettaa ne sydämeen ja ennenkaikkea ottaa opiksemme.
Lastenlapsiamme, niitä miniästä tulleita, pitää käsitellä silkkihansikkain, muistaa, että se ilo ja rentous, joka vallitsee tyttärestä putkahtaneitten kanssa, ei tule kuuloonkaan. Tytär, joka ymmärtää, että olen kohtalaisen onnistuneesti kasvattanut ja terveenä pitänyt omat lapseni, siis suurella todennäköisyydellä onnistun myös lastenlasten kanssa, on ehdottomasti väärässä, se pitää muistaa ja muistaa myös torua tytärtä lepsusta asenteesta.
Sukujuhlissa on pitää muistaa vältää katkeruutta, vaikka huomaa, ettei se poikani anoppi, ole niin kovin kaksinen sekään, vähän sinnepäin nenee kaikki asiat lastenhoidon suhteen, eikä kasvatustyö ole miniänkään kohdalka ollut kovin kaksista.
Miniä on erehtymätön, osaa ja tietää kaiken, muistakaamme sitä kunnioittaa.
Yleensä ne siitä rentoutuu kun lapsiluku kasvaa ja huomaavat, ettei ihan kaikkea jaksa pingottaa. Niin taisi olla omallakin kohdallamme.
Synnytys lienee nykyään paljon kovempi juttu kun meidän ja esiäitiemme kohdalla. Minulla jo oli äitiyslomaa 8 kk, äidilläni taisi olla 3 viikkoa, mummoni meni navettaan varmaan seuraavana päivänä. Ei ollut puudutuksia, eikä synnäreitä, mummoilla ei siteitäkään. Puhumattakaan pesukoneista, suihkuista, juoksevasta vedestä ja muista turhakkeista. Nykyäideillä ne on ja mitä kaikkea lisäksi, silti veri ja paska lentävät viikkotolkulla, onneksi voivat olla kotona 3 vuotta, että ehtivät toipua moisesta täysin luonnottamasta jutusta.

Miksi sä kuvittelet, että sun pitäis kasvattaa sun lasten lapsia?
Ja vielä samalla tavoin kuin kasvatit omasi, tavat ovat muuttuneet ja lapsetkin ovat yksilöitä eikä kopioita sun lapsista vaikka näyttäisivätkin vähän samalta.

Kyllä ne lasten vanhemmat on lapsistaan vastuussa, itse voit sen suhteen rentoutua. Juttele poikasi kanssa, siitä ettet halua hänen perhettään auttaa, koska sinun oletetaan hoitavan heidän periaatteiden mukaan. Varmasti hän ymmärtää, koska olethan itse hänet kasvattanut. Eikä miniäkään varmasti sitten enää vaivaa sinua kun ymmärtää miten vastenmieliseksi lapsenlapsesi hoidon koet.

Ja jos nykyaikana aika vastasyntyneen kanssa on niin helppoa niin minkätakia se apn lapsen mummo halusi jäädä uusia vanhempia auttamaan. Silloinhan ap ehdottomasti oli oikeassa ettei alkanut vanhaa mummua rasittamaan turhuuksilla.
Äitiyslomakaan ei suomessa kestä sentään kolmea vuotta vaan n. 9kk eli vauvan kanssa voi olla kotona n. 8kk äitiyslomalla.

Oi, kyllä musta on ollut ihanaa, että lapsiani on kasvattanut koko suku. Jokaisella on lapselle niin paljon annettavaa, jos vain vanhemmat eivät ole turhan pikkumaisia, ja kuvittele omistavansa lapsensa. 

Kas kun ne lapset on alusta asti ihan omia yksilöitään, joilla on oikeus saada elämäänsä mahdollisimman monta turvallista aikuista, tutustua juuriinsa ja luoda omannäköisiään ihmissuhteita. Tästä tietysti poissuljetaan vaaralliset ihmiset, mutta se, että äitsykän mielestä joku ei nyt osaa koko ajan välittää just oikeita " arvoja", ei ole mikään syy riistää näitä lapsen perustavanlaatuisia oikeuksia. Toki niin voi tehdä, ja moni tekeekin, mutta millään lailla oikein se ei ole.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi meitä mummoja, emme osaa väistyä heti palkattoman työmme tehtyä kiitollisena takavasemmalle. Meidän pitää petrata, etenkin miniöittemme suhteen, olla aina valmiina, omista nenoistamme välittämättä, auttamaan miniää. Muistaa, että meillä ei saa olla mielipidettä mistään, ja jos on, sitä ei saa sanoa. Kuunnella kaikki miniän mielipiteet (arvostelut) huolella ja tallettaa ne sydämeen ja ennenkaikkea ottaa opiksemme.
Lastenlapsiamme, niitä miniästä tulleita, pitää käsitellä silkkihansikkain, muistaa, että se ilo ja rentous, joka vallitsee tyttärestä putkahtaneitten kanssa, ei tule kuuloonkaan. Tytär, joka ymmärtää, että olen kohtalaisen onnistuneesti kasvattanut ja terveenä pitänyt omat lapseni, siis suurella todennäköisyydellä onnistun myös lastenlasten kanssa, on ehdottomasti väärässä, se pitää muistaa ja muistaa myös torua tytärtä lepsusta asenteesta.
Sukujuhlissa on pitää muistaa vältää katkeruutta, vaikka huomaa, ettei se poikani anoppi, ole niin kovin kaksinen sekään, vähän sinnepäin nenee kaikki asiat lastenhoidon suhteen, eikä kasvatustyö ole miniänkään kohdalka ollut kovin kaksista.
Miniä on erehtymätön, osaa ja tietää kaiken, muistakaamme sitä kunnioittaa.
Yleensä ne siitä rentoutuu kun lapsiluku kasvaa ja huomaavat, ettei ihan kaikkea jaksa pingottaa. Niin taisi olla omallakin kohdallamme.
Synnytys lienee nykyään paljon kovempi juttu kun meidän ja esiäitiemme kohdalla. Minulla jo oli äitiyslomaa 8 kk, äidilläni taisi olla 3 viikkoa, mummoni meni navettaan varmaan seuraavana päivänä. Ei ollut puudutuksia, eikä synnäreitä, mummoilla ei siteitäkään. Puhumattakaan pesukoneista, suihkuista, juoksevasta vedestä ja muista turhakkeista. Nykyäideillä ne on ja mitä kaikkea lisäksi, silti veri ja paska lentävät viikkotolkulla, onneksi voivat olla kotona 3 vuotta, että ehtivät toipua moisesta täysin luonnottamasta jutusta.

Jotenkin kuulostaa siltä, että et itse ole toipunut vieläkään.

Taisi kolahtaa!
Loistava kirjoitus, totta joka sana!
Elämässä ei voi aina olla saamapuolella, joskus pitää myös antaa, arvostaa ja ymmärtää!
Kiitos kirjoituksesta!


Ei kolahtanut. Minulla on fiksu anoppi, jolla itsellään oli ollut painajaisanoppi. Tästä omasta kokemuksestaan viisastuneena hän ei päsmäröinyt lastensa perheissä.
Etenkin poikien äideillä tuntuu olevan vaikeaa, halu toimia pojan perheessä samoin kuin oman tyttären perheessä on vahva. Jos tytär on vielä sellainen, joka ei edes aikuisena pysty asettamaan rajoja äidilleen on myrsky valmis myös pojan perheessä.

Eli oliko ne vanhemmat nyt sitten tasa-arvoisia, vai miten se nyt menikään? Miten ihmeessä se vauva olisi enemmän miniän, kuin oman pojan? Miten ihmeessä toisella mummilla olisi jotenkin enemmän oikeus huseerata siellä kodissa, kuin toisella? Miksi muka miniän äiti osaisi jotenkin paremmin olla, ja olisi siihen oikeutetumpi?

Miten nämä on lähes 100% naisten ongelmia? Miten miehiä ei haittaa se vaimon äiti siellä pyörimässä?

Niin, oliko sitä tasa-arvoa vai ei?


Onko lapsenlapsi joku mummojen maaottelu?
Sääliksi käy tällaisia perheitä, joissa pitää tukea mummojen heikkoa itsetuntoa.
Meillä ei kumpikaan mummoista muuttanut kapsen syntymän jälkeen hoitamaan perhettä. Ihan itse hoidettiin, nykyään miehillä on vielä isyysloma käytössä.

Ei mulla ole ollut, ihan olen tasapuolisesti osannut kohdella kaikkia lasteni mummoja ( joita on muuten 3). Mutta todella monelle naiselle täällä tuntuu olevan, kun anoppi tekee kaiken väärin, ja oma äiti saa huseerata miten tykkää. Ei siinä ole silloin kysymys mistään mummon huonosta itsetunnosta, vaan sen äidin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi mummo ylipäätään oli kutsuttu teille, jos hänestä on haittaa? Mies olisi voinut olla esikoisen kanssa, niin ei tulisi tuollaisia hankaluuksia.
Naapurissa oli esikoisen kanssa aikoinaan tuttu lukiolaistyttö, joka jäi varmuudeksi muutamaksi yöksi. Me ympärillä osasimme olla hiljaa, ettei äiti olisi saanut tarpeetonta surua. Harmi, että esikoinen osasi kertoa, miten Minttu nukkui isin vieressä.

Voi taivas.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap ei tarvitse mummon apua sitten jatkossakaan. Kyllä te naiset olette sairaita 

Synnytyksen jälkeen on rikki ihan kirjaimellisesti. Minä en halunnut esitellä kenellekään kipeitä paljaita rintojani tai kintuille valuvaa verta.


Outoa. Ei minua kielletty pukeutumasta tai käyttämästä siteitä. Missä maassa synnyttänyt joutuu olemaan kotona alasti synnytyksen jälkeen?

Minulla oli rinnat ja nännit niin kipeät, että niiden päälle ei voinut laittaa mitään. Jälkivioto karkasi usein siteen sivusta kun se oli runsasta. Ja omassa kodissa minä saan olla niin kuin hyvältä tuntuu.

Ne maidonkerääjät olisi voinut laittaa, niissä se nänni ei koske mihinkään. Mutta tottakai saat leuhottaa tissit paljaan verivana perässävaluen ihan kuten tykkäät. Mieskin varmaan katsoi ihaillen vierestä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen mummo on siis sinulle vieras ihminen, ja sinä halusit olla perheen kesken, ymmärrän.

Mummo ehkä itse aikanaan olisi toivonut ja tarvinnut apua synnäriltä palattuaan. Sitä niin helposti ajattelee, että toiselle olisi hyvä sama kuin itselle. Siksi piti itsestään selvänä, että sinäkin tarvitset apua, tai ainakin seuraa.


Ihan oikeastiko arvelet mummojen olevan osa perhettä? Vai arvioimassa onko lapsen koti riittävän hyvin siivottu? Sisustettu? Näitä arviointimummoja riittää ihan joka sukuun... omalla äidilläni on jostain syystä tyylinä suunnitella ihan itse päiväohjelma koko seurueelle. Emme enää lomaile yhdessä. Piipahdamme joskus kahvilla.

On ainakin helppo päätellä millainen mummo susta on tulossa. pahinta muista ajattelee aina ne, joiden mieli itse toimii samalla tavalla.


Mieleni toimii?
Käyn kylässä ja otan päiväohjelman haltuun, koska äitinikin niin tekee?
Vai en tee niin, koska ymmärrän ettei siitä kukaan pidä? Millaisella ihmisellä edes on tarvetta päsmäröidä toisen kodissa? 😨
Sehän on ihan painajaista, eikä auttamista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä syystä en mennyt hoitamaan pojan esikoista, kun toinen lapsi syntyi. Mitä tahansa olisin tehnyt, niin väärinhän se olisi ollut. Eikä kiitoksen sanaa olisi kuulunut, vaikka olisin yötä myöten ollut esikoista hoitamassa.
Välit pysyvät parempina, kun ei mene hoitamaan lapsenlapsia ja pitää oman elämänsä.

Oi voi, oikein yötä myöten eikä kiitoksen sanaa mummuparalle, hänhän tässä sen suurimman urakan on tehnyt eikä kukaan nyt tätä uhrausta ymmärrä. Typerä juuri synnyttänyt äiti vaan tuossa itkeskelee, vaikka kaiken on mummu tehnyt ja yötä myöten hoitanut oikein. Vähän siinä sattui selkäänkin kumartaessa, eihän tuollainen juuri synnyttänyt voi mummun kivuista mitään ymmärtää. Mummu kun kaiken on hoitanut. 

Äitiäkö sitten pitäisi kiitellä, että osasi haaransa aikanaan levittää, ja nyt sitten koitti tilinteon hetki? Kuka tuossa tilanteessa nyt auttoi ja ketä? Eikö siis avusta mielestäsi enää kiitetä?

Ai jeesus mitä jengiä täällä taas...

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla