Sivut

Kommentit (434)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että mies on mies eikä kynnysmatto. Harrastus on selvästi elämäntapa eikä mikään pitsinnypläys ja vaimo ymmärtää tämän.

Syrjähypyt on todella yleisiä ja niitä voi tulla myös hyvissä suhteissa. Vaimo voi tietenkin erota jos siltä tuntuu, mutta tässä tapauksessa selvästi molemmat haluaa jatkaa yhdessä.

Neuvona sanoisin, että kostomentaliteetti ei auta yhtään. Parisuhdeterapia on paras keino päästä näiden yli. Joskus toimii joskus ei.


Siis.. Mies on pettänyt, ja sinusta on hyvä ettei ole "kynnysmatto" ja jätä harrastustaan, jossa tätä kolmatta osapuolta tapaa?

Jos itse olisin petetyn asemassa, niin minun silmissäni puoliso tekisi tuossa selkeän valinnan. Nimittäin sen, että jatketaan eri teille. En alkaisi katsella sitä, että mies tapaisi ahkerasti harrastuksen parissa tätä kolmatta osapuolta.


Juuri näin, mies eikä kynnysmatto. Ei pettämisen takia, vaan koska ei anna vaimon määrittää mitä harrastaa.

Jos vaimo vaatii eroa, niin sitten erotaan ja jatketaan elämää. Mutta jos antaa vaimon määrätä mitä saa tehdä ja mitä ei, niin silloin ollaan kynnysmatto, ei mies.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että mies on mies eikä kynnysmatto. Harrastus on selvästi elämäntapa eikä mikään pitsinnypläys ja vaimo ymmärtää tämän.

Syrjähypyt on todella yleisiä ja niitä voi tulla myös hyvissä suhteissa. Vaimo voi tietenkin erota jos siltä tuntuu, mutta tässä tapauksessa selvästi molemmat haluaa jatkaa yhdessä.

Neuvona sanoisin, että kostomentaliteetti ei auta yhtään. Parisuhdeterapia on paras keino päästä näiden yli. Joskus toimii joskus ei.

Entä jos tilanne olisi toisinpäin, eli vaimo pettää ja haluaa jatkaa harrastuksessaan jossa toinen mies on, olisitko iloinen että vaimo on nainen eikä kynnysmatto ja miehensä ymmärtää tämän?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että mies on mies eikä kynnysmatto. Harrastus on selvästi elämäntapa eikä mikään pitsinnypläys ja vaimo ymmärtää tämän.

Syrjähypyt on todella yleisiä ja niitä voi tulla myös hyvissä suhteissa. Vaimo voi tietenkin erota jos siltä tuntuu, mutta tässä tapauksessa selvästi molemmat haluaa jatkaa yhdessä.

Neuvona sanoisin, että kostomentaliteetti ei auta yhtään. Parisuhdeterapia on paras keino päästä näiden yli. Joskus toimii joskus ei.

Entä jos tilanne olisi toisinpäin, eli vaimo pettää ja haluaa jatkaa harrastuksessaan jossa toinen mies on, olisitko iloinen että vaimo on nainen eikä kynnysmatto ja miehensä ymmärtää tämän?

Ei mitään eroa, myös tosinaiset määrittävät omat harrastukset, niihin miehellä ei ole sanottavaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että mies on mies eikä kynnysmatto. Harrastus on selvästi elämäntapa eikä mikään pitsinnypläys ja vaimo ymmärtää tämän.

Syrjähypyt on todella yleisiä ja niitä voi tulla myös hyvissä suhteissa. Vaimo voi tietenkin erota jos siltä tuntuu, mutta tässä tapauksessa selvästi molemmat haluaa jatkaa yhdessä.

Neuvona sanoisin, että kostomentaliteetti ei auta yhtään. Parisuhdeterapia on paras keino päästä näiden yli. Joskus toimii joskus ei.

Höpö höpö. Syrjähyppyjä ei tapahdu hyvissä suhteissa. Ellei pidä sellaista hyvänä suhteena, jossa ollaan täysin välinpitämättömiä siitä aiheutetaanko puolisolle valtavaa tuskaa vai ei.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että mies on mies eikä kynnysmatto. Harrastus on selvästi elämäntapa eikä mikään pitsinnypläys ja vaimo ymmärtää tämän.

Syrjähypyt on todella yleisiä ja niitä voi tulla myös hyvissä suhteissa. Vaimo voi tietenkin erota jos siltä tuntuu, mutta tässä tapauksessa selvästi molemmat haluaa jatkaa yhdessä.

Neuvona sanoisin, että kostomentaliteetti ei auta yhtään. Parisuhdeterapia on paras keino päästä näiden yli. Joskus toimii joskus ei.


Siis.. Mies on pettänyt, ja sinusta on hyvä ettei ole "kynnysmatto" ja jätä harrastustaan, jossa tätä kolmatta osapuolta tapaa?

Jos itse olisin petetyn asemassa, niin minun silmissäni puoliso tekisi tuossa selkeän valinnan. Nimittäin sen, että jatketaan eri teille. En alkaisi katsella sitä, että mies tapaisi ahkerasti harrastuksen parissa tätä kolmatta osapuolta.


Juuri näin, mies eikä kynnysmatto. Ei pettämisen takia, vaan koska ei anna vaimon määrittää mitä harrastaa.

Jos vaimo vaatii eroa, niin sitten erotaan ja jatketaan elämää. Mutta jos antaa vaimon määrätä mitä saa tehdä ja mitä ei, niin silloin ollaan kynnysmatto, ei mies.

Eipä se teidän ihailemanne itsenäinen ja päänsä pitävä tosimies ole antanut vaimon estää niitä panoharrastuksiakaan, joten ymmärretään, että tuskin sillä vaimolla on sanomista niihin muihinkaan.

Vierailija

Vierailija][quote=Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti:
Mutta jos antaa vaimon määrätä mitä saa tehdä ja mitä ei, niin silloin ollaan kynnysmatto, ei mies.

Jos ei välitä puolisonsa toiveista, varsinkaan kun on itse aiheuttanut tälle vaikean tilanteen, ei ole mies. Se että haluaa toimia puolisonsa hyväksi ei ole kynnysmattona olemista. Näin rakastavat ihmiset tekevät.

Vierailija

Menet tietenkin paikalle ja lasten kanssa. Olet samassa seurueessa kuin miehesi ja pysyt miehen vierellä sillon kun hän on paikalla. Laittaisit helv hyvännäköiseksi ja olet ystävällinen kaikille paitsi sille akalle kahden kesken, katsot häntä nenän vartaat pitkin ja kohtelet kuin ilmaa. Sopivassa välissä heität sarkastista piilov.. hänelle. Pistät miehesi ostamaan niin ison kiven sormukseen että se näkyy varikolla kaikille. Teet selväksi akalle että sinä olet aina nro1 ja miehesi lasten äiti. Hän on vain p - - o.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että mies on mies eikä kynnysmatto. Harrastus on selvästi elämäntapa eikä mikään pitsinnypläys ja vaimo ymmärtää tämän.

Syrjähypyt on todella yleisiä ja niitä voi tulla myös hyvissä suhteissa. Vaimo voi tietenkin erota jos siltä tuntuu, mutta tässä tapauksessa selvästi molemmat haluaa jatkaa yhdessä.

Neuvona sanoisin, että kostomentaliteetti ei auta yhtään. Parisuhdeterapia on paras keino päästä näiden yli. Joskus toimii joskus ei.

Höpö höpö. Syrjähyppyjä ei tapahdu hyvissä suhteissa. Ellei pidä sellaista hyvänä suhteena, jossa ollaan täysin välinpitämättömiä siitä aiheutetaanko puolisolle valtavaa tuskaa vai ei.

Ne on varmaan niitä muuten ihan hyviä suhteita. Vähän niinkuin muuten hyvä mies, mutta ihan vähän ryyppää ja hakkaa. Muuten hyvä akka, mutta ihan vähän vaan h*oraa naapurin Kallen kanssa.

Vierailija

Mene paikalle ja näytä, että kaikki on hyvin ja olette onnellisia yhdessä. Hymyile toiselle naiselle, mutta muutoin kohtele häntä kuin ilmaa. Ole hänen yläpuolella. Ei tuo nainen montaa kertaa kestä nähdä teitä yhdessä onnellisena perheenä. Tiedän tämän kokemuksesta. Tsemppiä!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Menet tietenkin paikalle ja lasten kanssa. Olet samassa seurueessa kuin miehesi ja pysyt miehen vierellä sillon kun hän on paikalla. Laittaisit helv hyvännäköiseksi ja olet ystävällinen kaikille paitsi sille akalle kahden kesken, katsot häntä nenän vartaat pitkin ja kohtelet kuin ilmaa. Sopivassa välissä heität sarkastista piilov.. hänelle. Pistät miehesi ostamaan niin ison kiven sormukseen että se näkyy varikolla kaikille. Teet selväksi akalle että sinä olet aina nro1 ja miehesi lasten äiti. Hän on vain p - - o.

Ymmärrän tämän idean, mutta ap:n kuvauksen perusteella ei toimi heidän dynamiikalla. Mies ei piittaa ap:n tunteista vaan hänelle on ihan ok että tavata naista harrastuksessa, kakkosella on ap:n kuvauksen mukaan rautainen itsetunto ja ap itse on kirjoitustensa perusteella kaiken nielevä tossukka jota viedään tässä kuviossa kuin pässiä narussa. Tuo kuvailemasi lähestymistapa vaatisi aidosti katuvan miehen, häpeävän kakkosen ja vahvaluonteisen vaimon. Tosin tämän ihmistyypin vaimot eivät yleensä alunperinkään jää katselemaan petturia, saati kuvittele että petturin kanssa naimisiin erehtymisessä olisi kerrassaan mitään ylpeilyn tai nokittelun aihetta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että mies on mies eikä kynnysmatto. Harrastus on selvästi elämäntapa eikä mikään pitsinnypläys ja vaimo ymmärtää tämän.

Syrjähypyt on todella yleisiä ja niitä voi tulla myös hyvissä suhteissa. Vaimo voi tietenkin erota jos siltä tuntuu, mutta tässä tapauksessa selvästi molemmat haluaa jatkaa yhdessä.

Neuvona sanoisin, että kostomentaliteetti ei auta yhtään. Parisuhdeterapia on paras keino päästä näiden yli. Joskus toimii joskus ei.

Entä jos tilanne olisi toisinpäin, eli vaimo pettää ja haluaa jatkaa harrastuksessaan jossa toinen mies on, olisitko iloinen että vaimo on nainen eikä kynnysmatto ja miehensä ymmärtää tämän?

Ei mitään eroa, myös tosinaiset määrittävät omat harrastukset, niihin miehellä ei ole sanottavaa.


Tässä ei puhuta nyt harrastuksista yleensä vaan siitä, että siinä harrastuksessa on menty loukkaamaan toista pahasti.

Oma mieheni harrastaa bänditoimintaa. Jos tämä pettäisi bändikaverinsa kanssa ja jostain ihmeestä vielä haluaisin jatkaa liittoamme, niin ehtona jatkolle olisi bändin vaihto. Jos tämä ei kävisi, niin ero olisi ainoa vaihtoehto.

Jännästi tässä nyt vaan tosin petettyä yritetään kääntää syylliseksi. Mitään harrasteongelmaa kun tuskin olisi, jos ei olisi petetty.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämän kolmannen osapuolen pitäisi pysyä paikalta pois? Pettäminen on parisuhteessa olevan vastuulla, ei sen, jonka kanssa petetään. Sinulla ei ole oikeutta vaatia, että tämä "kolmas pyörä" lopettaisi tuon harrastuksensa. Jos asia on sinulle kynnyskysymys, niin sinähän olet silloin ainoa henkilö, joka voi käynnit lopettamalla kohtaamiset välttää. 

En ole missään vaiheessa väittänytkään, että hänen pitäisi väistää. Toki toivon sitä, ratkaisisi ongelman minun näkökulmastani, mutta toki ymmärrän etten voi sitä vaatia, enkä aiokaan.

Ja kyllä, olen samaa mieltä että pettäminen on pettäjän vastuulla, mieheni tässä on virheen tehnyt, en syytä naista, mutta en myöskään voi suhtautua häneen neutraalisti.

Ap

No millaisia vastauksia sitten toivot? Jos nainen ei lopeta tuolla harrastuksessa käymistä, etkä aio sitä vaatia (eikä sulla sellaiseen mitään mandaattia olekaan), niin ainoa vaihtoehto lienee on, että sinä lopetat sen harrastuksen, jos kerta tapaaminen siellä ei ole vaihtoehto. 

Jos joku kysyy neuvoja, silloin on lupa myös olla kuuntelematta niitä, jos mikään ei toimi.

AP:n tilanteeseenkin on olemassa muitakin ratkaisuja. 

Esim. sellainen, että kaverin sisko ja ap käyvät tapahtumissa eri aikoihin. Tai jos on tiedossa, että pettäjäeukko ei ole tulossa paikalle, ap saisi tietää asiasta etukäteen ja voisi itse osallistua. 

Toisin sanoen suhteessa on epäsuoran suorasti kolme persoonaa, eikä petetty voi elää ottamatta koko ajan menoissaan lukuun tuota ei-toivottua vierasta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä väistä, sinulla ei mitään hävettävää. Mutta et voi odottaa väistämistä toiseltakaan. Harjoittele sijaan olemaan todella kiva tälle toiselle ihmiselle, saat hänet painumaan maan rakoon

Kiva? Noh ei, oo asiallinen mutta näytä tuntees. Siis en meinaa mitään naamalle sylkäsyä.

Sille henkisesti voi kyllä sylkäistä.

Vierailija

Keksit jonku harrastuksen jossa käy paljon miehiä ja sieltä etsin pari miestä joiden kanssa paneskelet niin piristyt. Jos miehes haluu mukaan niin otat sen mukaan kimppaan.
Teillä voiki tulla mukavia kimppahetkiä kun huomaatte että turhaan on mustasukkanen koska saat useammalta mieheltä kovempaa kyytiä ku kotona. Ei tarvii tyytyä pelkkään minuuttiin ku seuraava jatkaa siitä mihin toinen jäi. Suosittelen kokeilemaan

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menet tietenkin paikalle ja lasten kanssa. Olet samassa seurueessa kuin miehesi ja pysyt miehen vierellä sillon kun hän on paikalla. Laittaisit helv hyvännäköiseksi ja olet ystävällinen kaikille paitsi sille akalle kahden kesken, katsot häntä nenän vartaat pitkin ja kohtelet kuin ilmaa. Sopivassa välissä heität sarkastista piilov.. hänelle. Pistät miehesi ostamaan niin ison kiven sormukseen että se näkyy varikolla kaikille. Teet selväksi akalle että sinä olet aina nro1 ja miehesi lasten äiti. Hän on vain p - - o.

Ymmärrän tämän idean, mutta ap:n kuvauksen perusteella ei toimi heidän dynamiikalla. Mies ei piittaa ap:n tunteista vaan hänelle on ihan ok että tavata naista harrastuksessa, kakkosella on ap:n kuvauksen mukaan rautainen itsetunto ja ap itse on kirjoitustensa perusteella kaiken nielevä tossukka jota viedään tässä kuviossa kuin pässiä narussa. Tuo kuvailemasi lähestymistapa vaatisi aidosti katuvan miehen, häpeävän kakkosen ja vahvaluonteisen vaimon. Tosin tämän ihmistyypin vaimot eivät yleensä alunperinkään jää katselemaan petturia, saati kuvittele että petturin kanssa naimisiin erehtymisessä olisi kerrassaan mitään ylpeilyn tai nokittelun aihetta.

Juuri näin, jos haluaa antaa neuvoja, niin antaisi sellaisia hyviä neivoja, jotka sopivat tähän tilanteeseen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä teitä. Jos rakastaa, antaa anteeksi. Jos rakastaa, pyytää anteeksi. Jos ei rakasta, hautoo kaunojaan hautaan saakka ja kaataa ne lasten ja lastenlasten niskaan.

Miksi ihmiset, jotka selvästikään eivät rakasta toisiaan, pysyvät yhdessä? Kostaakseen ja kiduttaakseen toisiaan ja etenkin lapsiaan kunnes kuolema erottaa?

Jos rakastaa, ei alunperinkään petä. Ellei nyt ole joku patologinen itsehillintäongelma tai seksiaddiktio. Mutta normaali rakastava ihminen ei uhraa liittoaan ja puolisoaan vain siksi että vähän panettaa.

Että mua sitten ahdistaa ihmisten tiukkapipoisuus ja oman kruununsa kiillottaminen. Taas ollaan niin nuhteettomina ja puhtoisina totuuden torvina täällä tuomitsemassa ja analysoimassa. Ihminen voi ihan oikeasti ihastua pitkän suhteen aikana muihin ihmisiin ja joskus jopa niin lujaa, että se johtaa tekoihin ja välttämättä siinä kohtaa ei ole päällimmäisenä mielessä loukata omaa puolisoa. Tätä ei tajua muuta kuin ne, jotka ovat tilanteen kokeneet.

Niin, ja että mua sitten ahdistaa ne ihmiset, jotka muiden pettämisistä ovat menossa aivan mutkalle ja kiiruhtavat kurkku suorana puolustamaan pettäjää ja haukkumaan petetyn puolustajia ties miksikä moralisteiksi. Tiedoksi sinulle, että ihminen on halutessaan tunteittensa valtias, ja vaikka pitkän suhteen aikana varmastikin tulee ihastumisia, niin on ihmisiä, jotka pystyvät hillitsemään itsensä ja olemaan uskollisia puolisoilleen. Sääli, ettei sulle käynyt niin.

Vierailija kirjoitti:
Ja miksi puoliso pettää... niin miksi? Sanoisin, että sen sijaan, että uhriutuu ja moralisoi, petetyn on myös hyvä katsoa hartaasti ja kauan peiliin ja tutkiskella miten itse on käyttäytynyt suhteessa. Pettäminen on monesti pitkään hautuneen "tyytymättömyyden" seuraus ja monien pikku asioiden kumuloituminen ajaa pettäjän reunalle, josta otollisen tilaisuuden - tai sen kannat kattoon heittävän ihastuksen - tullen on helppoa helpompi hypätä tuntemattomaan.

Voi, miten tyylipuhdas esimerkki DARVO-taktiikasta (mikähän se olisi suomeksi? Tarvo?) Kiellä, hyökkää ja käännä petetyn ja pettäjän roolit päälaelleen. Siis se olikin tunnekylmä ja synnytysten väljentämä vaimo joka ajoi miehen toisen naisen syliin! Mies oli itse täysin kykenemätön tekemään mitään tyytymättömyydelleen ja tuolle monien pikku asioiden kumuloitumiselle, voi miestä! Siis voi ei, vaimo ei ollutkaan miehen terapeutti ja katkaisuhoitola, vaan ihan tavallinen ihminen omine puutteineen ja tarpeineen, vieläpä sellainen, jolla oli ihan riittävästi tekemistä - omassa itsessään! Siis totta kai hyvän vaimon olisi pitänyt osata lukea miehensä ajatukset jo mielellään etukäteen, niin olisi saanut sen heti kiinni ekasta pettämisharkinnasta, ja joillakin omilla ihme pikku taikatempuillaan päättänyt asioista toisen, aikuisen, oikeustoimikelpoisen ihmisen puolesta! Hupsu vaimo, kun ei sellaista hoksannut!

Vierailija kirjoitti:
Syy ei ole useinkaan yksin pettäjän, vaikka tämä kommenttini tullaan tietenkin taas lyttäämään maan rakoon. Couldn't care less.

No, propsit siitä, että osasit käyttää englanninkielistä fraasia oikeammin kuin useat natiivipuhujat. Ei se syy ole yksin pettäjässä, kyllä se vaimo oli sitä kalua vieraaseen reikään työntämässä. Edelleen, olen pahoillani siitä että sinä et aikanasi pystynyt hillitsemään itseäsi.

Mä taas olen pahoillani että et selkeästikään edelleenkään ole nähnyt sitä omaa syytäsi miksi miehesi meni vieraisiin. Kannattaisi nähdä, niin voisit oppia elämästä, ja sinulle ei tapahtuisi uudestaan samaa. Niin kauan kuin kiellät oman osuutesi suhteenne hoitamisesta ja sysäät kaiken aina miehelle, niin kauan saat pelätä että milloin tämä taas pettää.

"Sivusta" seuranneena en todellakaan voi olla samaa mieltä

Kun jo pienenä näin, mitä isäni teki äidilleni ja mitä sen jälkeen äitipuolelleni, joka oli kiva, kiltti ja hyvännäköinen nainen. Kun tili tuli joka toinen perjantai, se tavallisesti myös meni. Herra saapui sunnuntai-iltana kotiin makaamaan juopumustaan, että pääsi taas maanantaina tienaamaan uusia juhlarahoja. Äitipuoli sitten pienellä palkallaan piti perheen ruuassa.

Kun aikuistuin, isäni piti tarpeellisena avautua minulle elämästään, jotta "ymmärtäisin". Hän rakasti vaimoaan yli kaiken. Tämä oli hänen elämänsä rakkaus, mutta, kuten hän vain totesi faktana, ettei ollut uskollinen. No, tiedettiin kyllä sanomattakin. Toivottavasti äitipuoli ei saanut tietää niistä ihan selkeistä h*****sta, joita isäni kuljetti mökille - ilmeisesti kalastelemaan...

HIrveästi ihmettelin äitipuoleni jaksamista, mutta omat neljä lasta olivat varmasti hänelle se voimavara, joka teki elämästä elämisen arvoisen. Joo, ja ei ollut mikään seksikielteinen pihtari, jollaisena varmasti nämä pettämisiin osallistuneet kalastajanaiset häntä ehkä pitivät.

Mieshän tekee mitä sen annetaan tehdä.

Kaikella kunnioituksella äitipuoltasi kohtaan, mutta mihin ihmeeseen hän tarvitsi isääsi? Jos minulla olisi jo neljä omaa lasta, saisi miehessä olla aika paljon lisäarvoa, että sellaisen ottaisin meidän arkeen mukaan.

Kyllä naisetkin osaa olla kynnysmattoja ihan omasta valinnastaan. Ilmeisesti on ylivoimaista elää tätä elämää ilman pettävää alkoholistia?

No, tässä puhutaan jo hieman menneisyyden maailmasta. Miten helposti luulet, että kaukaa maaseudulta kaupunkiin aikuisiällä muuttanut, kouluttamaton monen lapsen äiti hankkii pesueelleen riittävästi kattoa pään päälle ja muun tarpeellisen. Toteuttivat yhteistä haavetta omasta hyvästä yhteisestä elämästä ja rakkaus lapsiin oli iso juttu molemmille.

Nainen on semmoinen pakkaus, että asettaa omat tunteensa toiselle sijalle, kun on ajatus siitä lasten parhaasta päällimmäisenä. - Siis nämä lapset - sisaruspuoleni - olivat heidän yhteisiään. Naiselle mies oli ensi- ja ainoa rakkaus.

Sanoisin, että nykyisin naiselle on helpompaa sekä ajatus eroamisesta että sen käytännön toteutus.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että mies on mies eikä kynnysmatto. Harrastus on selvästi elämäntapa eikä mikään pitsinnypläys ja vaimo ymmärtää tämän.

Syrjähypyt on todella yleisiä ja niitä voi tulla myös hyvissä suhteissa. Vaimo voi tietenkin erota jos siltä tuntuu, mutta tässä tapauksessa selvästi molemmat haluaa jatkaa yhdessä.

Neuvona sanoisin, että kostomentaliteetti ei auta yhtään. Parisuhdeterapia on paras keino päästä näiden yli. Joskus toimii joskus ei.

Entä jos tilanne olisi toisinpäin, eli vaimo pettää ja haluaa jatkaa harrastuksessaan jossa toinen mies on, olisitko iloinen että vaimo on nainen eikä kynnysmatto ja miehensä ymmärtää tämän?

Ei mitään eroa, myös tosinaiset määrittävät omat harrastukset, niihin miehellä ei ole sanottavaa.


Tässä ei puhuta nyt harrastuksista yleensä vaan siitä, että siinä harrastuksessa on menty loukkaamaan toista pahasti.

Oma mieheni harrastaa bänditoimintaa. Jos tämä pettäisi bändikaverinsa kanssa ja jostain ihmeestä vielä haluaisin jatkaa liittoamme, niin ehtona jatkolle olisi bändin vaihto. Jos tämä ei kävisi, niin ero olisi ainoa vaihtoehto.

Jännästi tässä nyt vaan tosin petettyä yritetään kääntää syylliseksi. Mitään harrasteongelmaa kun tuskin olisi, jos ei olisi petetty.

Siis suoraan sanottuna sillähän ei ole p*skankaan väliä jos käsket miestä lopettaa harrastuksen tai vaihtaa bändiä tai työpaikkaa tai mitä ikinä. Jos niikseen tulee niin kyllä rakastavaiset keinot keksii. Saat rajoittaa vaikka maailman tappiin mutta sillä et vahingoita muuta kuin suhdetta ja itseäsi. Energian haaskausta sanon. Anna miehen mennä minne haluaa, niin näet mitä se haluaa. Oikeasti. Ja ter omat valinnat ja mieti mitä haluat elämältä. Ei toista voi omistaa eikä pakottaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että mies on mies eikä kynnysmatto. Harrastus on selvästi elämäntapa eikä mikään pitsinnypläys ja vaimo ymmärtää tämän.

Syrjähypyt on todella yleisiä ja niitä voi tulla myös hyvissä suhteissa. Vaimo voi tietenkin erota jos siltä tuntuu, mutta tässä tapauksessa selvästi molemmat haluaa jatkaa yhdessä.

Neuvona sanoisin, että kostomentaliteetti ei auta yhtään. Parisuhdeterapia on paras keino päästä näiden yli. Joskus toimii joskus ei.

Entä jos tilanne olisi toisinpäin, eli vaimo pettää ja haluaa jatkaa harrastuksessaan jossa toinen mies on, olisitko iloinen että vaimo on nainen eikä kynnysmatto ja miehensä ymmärtää tämän?

Ei mitään eroa, myös tosinaiset määrittävät omat harrastukset, niihin miehellä ei ole sanottavaa.


Tässä ei puhuta nyt harrastuksista yleensä vaan siitä, että siinä harrastuksessa on menty loukkaamaan toista pahasti.

Oma mieheni harrastaa bänditoimintaa. Jos tämä pettäisi bändikaverinsa kanssa ja jostain ihmeestä vielä haluaisin jatkaa liittoamme, niin ehtona jatkolle olisi bändin vaihto. Jos tämä ei kävisi, niin ero olisi ainoa vaihtoehto.

Jännästi tässä nyt vaan tosin petettyä yritetään kääntää syylliseksi. Mitään harrasteongelmaa kun tuskin olisi, jos ei olisi petetty.

Siis suoraan sanottuna sillähän ei ole p*skankaan väliä jos käsket miestä lopettaa harrastuksen tai vaihtaa bändiä tai työpaikkaa tai mitä ikinä. Jos niikseen tulee niin kyllä rakastavaiset keinot keksii. Saat rajoittaa vaikka maailman tappiin mutta sillä et vahingoita muuta kuin suhdetta ja itseäsi. Energian haaskausta sanon. Anna miehen mennä minne haluaa, niin näet mitä se haluaa. Oikeasti. Ja ter omat valinnat ja mieti mitä haluat elämältä. Ei toista voi omistaa eikä pakottaa.

Olen eri, mutta minä luulen ymmärtäväni mitä edellinen kirjoittaja tarkoitti. Ei kyse ole siitä että kukaan kuvittelisi voivansa estää pettämisen jatkossa. Kyse on siitä, että välttämällä kakkosen tapaamista jatkossa pettäjä osoittaa kunnioitusta ja empatiaa petettyä kohtaan. Näyttää aitoa katumusta. Tässäkin ketjussa on kirjoittajia, joille tuntuu se minäminäminä olevan vielä itseaiheutetun parisuhdekriisin hetkelläkin olevan päällimmäisenä mielessä. Ei liitolla ole silloin mitään mahdollisuutta selviytyä. Jos mokaa peruuttamattoman rankasti, niin täytyy hyväksyä ettei elämä jatku ennallaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että mies on mies eikä kynnysmatto. Harrastus on selvästi elämäntapa eikä mikään pitsinnypläys ja vaimo ymmärtää tämän.

Syrjähypyt on todella yleisiä ja niitä voi tulla myös hyvissä suhteissa. Vaimo voi tietenkin erota jos siltä tuntuu, mutta tässä tapauksessa selvästi molemmat haluaa jatkaa yhdessä.

Neuvona sanoisin, että kostomentaliteetti ei auta yhtään. Parisuhdeterapia on paras keino päästä näiden yli. Joskus toimii joskus ei.

Entä jos tilanne olisi toisinpäin, eli vaimo pettää ja haluaa jatkaa harrastuksessaan jossa toinen mies on, olisitko iloinen että vaimo on nainen eikä kynnysmatto ja miehensä ymmärtää tämän?

Ei mitään eroa, myös tosinaiset määrittävät omat harrastukset, niihin miehellä ei ole sanottavaa.


Tässä ei puhuta nyt harrastuksista yleensä vaan siitä, että siinä harrastuksessa on menty loukkaamaan toista pahasti.

Oma mieheni harrastaa bänditoimintaa. Jos tämä pettäisi bändikaverinsa kanssa ja jostain ihmeestä vielä haluaisin jatkaa liittoamme, niin ehtona jatkolle olisi bändin vaihto. Jos tämä ei kävisi, niin ero olisi ainoa vaihtoehto.

Jännästi tässä nyt vaan tosin petettyä yritetään kääntää syylliseksi. Mitään harrasteongelmaa kun tuskin olisi, jos ei olisi petetty.

Siis suoraan sanottuna sillähän ei ole p*skankaan väliä jos käsket miestä lopettaa harrastuksen tai vaihtaa bändiä tai työpaikkaa tai mitä ikinä. Jos niikseen tulee niin kyllä rakastavaiset keinot keksii. Saat rajoittaa vaikka maailman tappiin mutta sillä et vahingoita muuta kuin suhdetta ja itseäsi. Energian haaskausta sanon. Anna miehen mennä minne haluaa, niin näet mitä se haluaa. Oikeasti. Ja ter omat valinnat ja mieti mitä haluat elämältä. Ei toista voi omistaa eikä pakottaa.

Silloin kun on hommannut perheen ympärilleen ja lapset kasvatettaviksi, on luopunut sinkun oikeuksista ja elämäntavasta. Hyvin painava valinta on silloin jo tehty. Sen jälkeiset valinnat koskevat aina myös muita ihmisiä. Olisi hyvä silloin tehdä valintoja, jotka eivät aiheuta tuskaa muille vaan ovat mieluiten sopivia niille kaikille, joiden elämään ne vaikuttavat.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla