Miksi miehet alkavat katua eroa kuukausien kuluttua vaikka itse jättivät?

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin nähtyä. Tapasin yli puoli vuotta sitten Tinderissä miehen jonka kanssa kolahti. Tapasimme toisenkin kerran kunnes nada - ei mitään, hän ghostasi! Tinderissä kuitenkin pyöri edelleen eikä jostain syystä poistanut mätsiämme kuitenkaan?

Sitten meni 3 kk ja aivan pokerilla viesti että "nähdäänkö" sanoin että hmmm.... ehkä joku pvä. Hänestä ei taaskaan kuulunut mitään kuukauteen. Sitten aivan puskista viesti: "tulen sinne". Sanoin että häh? En ollut varautunut tähän nyt mitenkään enkä sillä samalla sekunnilla suostunut. Sitten hän poisti numeroni!

Mutta jostain sen sai taas koska otti taas yhteyttä.

Sekoo pää kun en tiedä mitä hän oikein haluaa. Eikä kyse ole mistään junnusta vaan 40-vuotiaasta miehestä. Eli käykö hän tässä välissä koko ajan muiden kanssa deiteillä ja vertailee minuun ja sitten haluaakin taas tavata?

Jos tapaileva mies ghostaa ja palaa uudelleen kuin mitään ei olisi tapahtunut, on satavarmasti kyseessä useamman naisen pyöritys. Toisin sanoen deittailee montaa naista samanaikaisesti, ja kun yksi vaihtoehdoista lopulta suostuu suhteeseen niin tiputetaan kaikki muut naiskontaktit välittömästi. Muutaman kuukauden jälkeen kumppaniksi valikoitunut nainen paljastuukin epämieluisaksi ja silloin alkaakin se "moi, miten menee ;)"-viestien lähettely edellisille vaihtoehdoille, tämän päänaisen tietämättä totta kai. Yllätys on miekkoselle kova kun rannalle jätetty nainen ei olekaan enää kiinnostunut.

varmaan on monil pitkis liitois olleil miehil aitoa katumusta.on lähdetty ikäkriisis johonkin uuteen joka osoittautui huonoksi todellisuudeksi. 

moni mies ei tajua perhe-elämää ja elämää ilman vaimoa ja lapsia,miten ankeaa on ja uusi naikkonen onkin vaan joku vaihtelun etsijä, joka heittää ukon pihalle kodista kun tulee arki. läheltä nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kusinen baaripimpppppi ollutkaan niin himottava kuin fantasiassa.

😂

Vierailija kirjoitti:

Kun tulee tarpeeksi likaista, kaikki vaatteet on likaisia, ruokaakin ois kiva saada, niin sitten muistetaan, kuinka kiva se kodin yleiskone olikaan...

Tämä. Ja naiset luulevat että rakastavat vieläkin :D

Riippuu tietysti vähän, hmmm, yhteiskuntaluokasta jos näin voi sanoa. Omassa tuttavapiirissäni miehet pärjäävät yksinkin ja ovat poikkeuksetta olleet eropäätökseen tyytyväisiä. Naiset sekoavat, roikkuvat aikansa ja tyrkyttävät itseään tinderissä kunnes  löytävät jonkun jolle kelpaavat.

N36

Mun eräs exä soittelee ja laittaa viestejä vielä 10 vuotta eromme jälkeen ”Olit paras nainen ja toivon sulle kaikkea hyvää yhyy”. Hieman vaivaannuttavaa, etenkin kun itse pisti suhteemme poikki yhtäkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani miehet eivät ole ikävöineet eksää vaan ovat löytäneet uuden suhteen hyvin nopeasti. Nyt yhdellä tutulla on syntyi lapsi ja toinen meni naimisiin vuoden seurustelun jälkeen. Eipä ole haikailtu eksän perään. 

Hölpöti pölpöti. Miehet ikävöivät kaikkien pi llujen perään, joita ikinä ovat höylänneet ja etenkin niiden perään, joita eivät saaneet koskaan höylätä.

Mies on täysin irrationaalinen olento seksuaalisuuksineen, ei kannata paljon painoa laittaa häneen. Pellenä käytettävissä, ei muuten.

Miehen toimintahan on päinvastoin täysin rationaalista. Koko tämä pariutumisleikki on perustaltaan pelkästään luonnon konsti saada laji lisääntymään. Ihminen on sitten keksinyt siihen päälle kaikenlaista romanttista hömppää ja sosioekonomisia rakenteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastakysymyksenä voisi heittää, että miten naisille on niin helppoa lähteä taakseen katsomatta? Siirtyä kylmästi eteenpäin kuin mitään ei olisi ollutkaan, vaikka oltaisiin vuosia oltu yhdessä? Miten te sen teette? 

Koska nainen harvemmin eroaa hetken mielijohteesta pelkän vieraan munan perässä, vaan nainen on oikeasti työstänyt eroa jo vuosia mielessään (ja usein yrittänyt puhua asiasta myös miehelle). Ero tulee vasta siinä vaiheessa, kun nainen on aidosti varma olevansa onnellisempi yksin kuin kyseisessä suhteessa.

Mies taas eroaa vain siksi, että on tylsää kun ei saa tehdä mitä huvittaa ja nusutella ympäriinsä. Sitten mies tajuaa kantapään kautta, että kalhamahaisen keski-ikäisen sedän kysyntä siellä nusuttelumarkkinoilla on tasan nolla. Kotona oli sentään ruokaa, puhtaita kalsareita ja sitä väljähtynyttä parisuhdeseksiä joskus ja jouluna. Sinkkuna on pelkkä pyykkivuori, einespizza ja oma käsi. Yhtäkkiä vaihtokauppa ei tunnukaan enää niin hyvältä diililtä.

Okei, tyhjentävä vastaus. Sitten herää seuraava kysymys, että miten voi vuosikausia olla vain olevinaan toisen seurassa, ikään kuin kaikki olisi normaalia vaikka kaavailee eroa kaiken aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastakysymyksenä voisi heittää, että miten naisille on niin helppoa lähteä taakseen katsomatta? Siirtyä kylmästi eteenpäin kuin mitään ei olisi ollutkaan, vaikka oltaisiin vuosia oltu yhdessä? Miten te sen teette? 

Koska nainen harvemmin eroaa hetken mielijohteesta pelkän vieraan munan perässä, vaan nainen on oikeasti työstänyt eroa jo vuosia mielessään (ja usein yrittänyt puhua asiasta myös miehelle). Ero tulee vasta siinä vaiheessa, kun nainen on aidosti varma olevansa onnellisempi yksin kuin kyseisessä suhteessa.

Mies taas eroaa vain siksi, että on tylsää kun ei saa tehdä mitä huvittaa ja nusutella ympäriinsä. Sitten mies tajuaa kantapään kautta, että kalhamahaisen keski-ikäisen sedän kysyntä siellä nusuttelumarkkinoilla on tasan nolla. Kotona oli sentään ruokaa, puhtaita kalsareita ja sitä väljähtynyttä parisuhdeseksiä joskus ja jouluna. Sinkkuna on pelkkä pyykkivuori, einespizza ja oma käsi. Yhtäkkiä vaihtokauppa ei tunnukaan enää niin hyvältä diililtä.

Okei, tyhjentävä vastaus. Sitten herää seuraava kysymys, että miten voi vuosikausia olla vain olevinaan toisen seurassa, ikään kuin kaikki olisi normaalia vaikka kaavailee eroa kaiken aikaa?

Aika moni toivoo ja uskottelee itselleen, että kyllä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu, kun tarpeeksi vaan yrittää. Siinä kohtaa kun tajuaa, että vaikka mitä tekisi, ei parannusta tule tapahtumaan, ja toinen osapuoli ei yritä sitä vähääkään suhteen eteen, on aika luovuttaa.

Luulen, että naiset yleensä käsittelevät päättyneen suhteen perusteellisemmin ja siirtyvät sen jälkeen eteenpäin. Siis yleensä, kaikki eivät tietenkään.

Itselläni on kokemus vuosien takaa. Tapasin ulkomailla miehen, jonka kanssa mulla oli suhde. Mies oli sanojensa mukaan eronnut tyttöystävästään, heillä oli parivuotias lapsi.  Suomeen palattuani pidimme yhteyttä kirjeitse ja lähetin hänelle myös kuvia matkastamme. (Tämä tapahtui 90-luvulla, ennen kännyköitä ja somea.)

Hänen oli tarkotus tulla Suomeen keväällä. Kun soitin hänelle sopiaksemme tarkemmin asioista, kuulin heti taustalta, että hän ei ole yksin. Sai mies sitten jotenkin kakaistua, että ovatkin palanneet yhteen uudellen tyttöystävänsä kanssa.  No, eipä siis tullut Suomen reissua. Surin myttyyn mennyttä juttua aikani, mutta menin sitten eteenpäin elämässäni.

Kului 6 vuotta. Olin tulossa viikonloppureissulta setäni hautajaisista ja ajatukset yhä edesmenneessä sedässäni ja hänen elämässään. Heti kotioven avattuani puhelin soi ja siellä oli tämä vuosien takainen lomaromanssimieheni. Multa meni oikeasti jonkin aikaa ennen kuin tajusin kuka soittaja oli. Mies oli kuulemma päiväkausia yrittänyt tavoittaa minua. 

Ensi töikseen hän kertoi, että nyt hän on vihdoin eronnut. Halusi lähettää kuvia pojastaan ja vissiin se Suomen reissukin olisi ollut ok.  Eipä tullut kysyneeksi mun elämäntilanteesta mitään, eikä siitä olenko edes  vapaa. Piti nähtävästi itseästäänselvänä, että olen elänyt viimeiset 6 vuotta komerossa häntä odottaen. Olin tosi vaivautunut ja vastasin vain jotain hyvin yksitavuista ja odotin, että tämä piinallinen puhelu loppuisi. 

Joo, eipä tullut paria meistä. Itseäni lähinnä ihmetytti miten joku kehtaa lähestyä  vuosienkin jälkeen ja vielä pitäen itsestäänselvänä, että toinen on halukas jatkamaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.  Lähinnä noloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastakysymyksenä voisi heittää, että miten naisille on niin helppoa lähteä taakseen katsomatta? Siirtyä kylmästi eteenpäin kuin mitään ei olisi ollutkaan, vaikka oltaisiin vuosia oltu yhdessä? Miten te sen teette? 

Koska nainen harvemmin eroaa hetken mielijohteesta pelkän vieraan munan perässä, vaan nainen on oikeasti työstänyt eroa jo vuosia mielessään (ja usein yrittänyt puhua asiasta myös miehelle). Ero tulee vasta siinä vaiheessa, kun nainen on aidosti varma olevansa onnellisempi yksin kuin kyseisessä suhteessa.

Mies taas eroaa vain siksi, että on tylsää kun ei saa tehdä mitä huvittaa ja nusutella ympäriinsä. Sitten mies tajuaa kantapään kautta, että kalhamahaisen keski-ikäisen sedän kysyntä siellä nusuttelumarkkinoilla on tasan nolla. Kotona oli sentään ruokaa, puhtaita kalsareita ja sitä väljähtynyttä parisuhdeseksiä joskus ja jouluna. Sinkkuna on pelkkä pyykkivuori, einespizza ja oma käsi. Yhtäkkiä vaihtokauppa ei tunnukaan enää niin hyvältä diililtä.

Okei, tyhjentävä vastaus. Sitten herää seuraava kysymys, että miten voi vuosikausia olla vain olevinaan toisen seurassa, ikään kuin kaikki olisi normaalia vaikka kaavailee eroa kaiken aikaa?

Aika moni toivoo ja uskottelee itselleen, että kyllä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu, kun tarpeeksi vaan yrittää. Siinä kohtaa kun tajuaa, että vaikka mitä tekisi, ei parannusta tule tapahtumaan, ja toinen osapuoli ei yritä sitä vähääkään suhteen eteen, on aika luovuttaa.

Minullekin on käynyt niin, että ero on tullut ihan puskista, vaikka nainen on sitä ilmeisesti miettinyt pitkään. Muistakaa, että miehelle täytyy tehdä harvinaisen selväksi että nyt on tilanne jossa jopa ero on mahdollinen. Täytyy käyttää sitä sanaa. Muuten emme ymmärrä, että jotain oleellista täytyy nyt muuttaa suhteessa jos sitä halutaan jatkaa. Jos suhde on muutenihan normaali ja välillä on riitaa, kuten kaikissa suhteissa, niin ei siitä mies vielä ymmärrä että ero on edes pöydällä vaihtoehtona. Mielestäni se on niin äärimmäinen ratkaisu että sen uhka pitää tehdä harvinaisen selväksi, eikä vain pitää jotain omaa päänsisäistä laskuria että lähden jos ei jotain tapahdu siinä ja siinä ajassa. Se ei ole reilua ja ennen kaikkea se on hirveää haaskausta, jos monikin muuten hyvä suhde päättyy vain siksi että jotain suhteellisen pientä asiaa ei korjattu, koska mies ei ymmärtänyt että se pitää korjata.