Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet alkavat katua eroa kuukausien kuluttua vaikka itse jättivät?
22.05.2020 |
99 % parisuhteistani on käynyt niin. Ensin mies jättää ja kehuu ihanaa vapauttaan naiselle. Menee muutama kuukausi ja onkin niin ikävä. Mies tajusi että ex-nainne olikin elämän rakkaus.
Kommentit (70)
Parasta palstaa. Ensiksi kysymys, miksi miehet ovat tällaisia. Perusteluna kysyjän omat kokemukset. Tästä voidaan päätellä, että homma on just näin. Ja vastaukset taattua miehet eivät saa ruokaa tasoa.
Muuten, jos ap:n suhteista 99 % on päättynyt näin, hänellä pitää olla taustalla ainakin 100 suhdetta, koska muuten suhteista ei saada 1 % erotettua. Mutta kyllä tuollaisesta aineistosta alkaa jotain voidakin yleistää. Olisi kuitenkin kiva tietää, kuinka vanha ap on. Meinaan, että vaikka takaisinkyselyyn menisikin vain pari kuukautta, niin tuossa on kulunut aikaa jo aika monta vuotta/ vuosi kymmentä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi täällä kysellään itsestäänselvyyksiä, joihin kysyjä itsekin tietää vastauksen? Yritetäänkö näillä saada kenties jotakin vertaistukea tai pönkittää omaa egoa? Miten tällaiseen kysymykseen edes voisi olla vastauksena jokin muu kuin se, että "mies ei löytänytkään parempaa"?
Tuntemani miehet eivät ole ikävöineet eksää vaan ovat löytäneet uuden suhteen hyvin nopeasti. Nyt yhdellä tutulla on syntyi lapsi ja toinen meni naimisiin vuoden seurustelun jälkeen. Eipä ole haikailtu eksän perään.
Vierailija kirjoitti:
Parasta palstaa. Ensiksi kysymys, miksi miehet ovat tällaisia. Perusteluna kysyjän omat kokemukset. Tästä voidaan päätellä, että homma on just näin. Ja vastaukset taattua miehet eivät saa ruokaa tasoa.
Muuten, jos ap:n suhteista 99 % on päättynyt näin, hänellä pitää olla taustalla ainakin 100 suhdetta, koska muuten suhteista ei saada 1 % erotettua. Mutta kyllä tuollaisesta aineistosta alkaa jotain voidakin yleistää. Olisi kuitenkin kiva tietää, kuinka vanha ap on. Meinaan, että vaikka takaisinkyselyyn menisikin vain pari kuukautta, niin tuossa on kulunut aikaa jo aika monta vuotta/ vuosi kymmentä.
Kova tarve määrittää toisten kokemuksia sulla.
Voisiko taustalla olla jotain sellaista, että miehet eivät osaa käsitellä omia tunteitaan eivätkä ymmärrä niitä. Itse tapailin vuosia sitten roikottajamiestä, joka ilmaisi (peitellysti) olevansa tyytymätön minuun, että olen vääränlainen jne. mutta ei kuitenkaan jättänyt minua. Juttu loppui jossain vaiheessa. Vuosia myöhemmin häneltä tuli viestiä, että olen hänen elämänsä rakkaus, hieno ihminen, paras nainen jonka hän on koskaan tavannut. V*ttu mitä paskaa! Imelät rakkaudentunnustukset tuntuivat jopa loukkaavilta. Tapailumme aikana hän ei ollut kiinnostunut minusta aidosti eikä ollut halukas tutustumaan minuun ihmisenä, vaikka hänellä oli siihen tilaisuus. Sitten vuosia myöhemmin kehtaa lähettää minulle tuollaista sontaa, vaikka ei edes tunne minua kunnolla, ei tiedä millainen olen nykyään eikä tiedä mitä olen viime vuosina puuhaillut.
Naisia moititaan usein epäloogisuudesta, ailahtelevaisuudesta ja tunteellisuudesta, mutta miehet tuntuvat olevan vielä enemmän sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tää miehillä esiintyvä vientiharha oikein on? Luulevat olevansa suuriakin saaliita.
En minäkään käsitä mistä se tulee.
Sitä kutsutaan hyväksi itsetunnoksi. Jos sitä löytyisi naisiltakin, niin he eivät pariutuisi juoppojen, hakkaajien ja pettäjien kanssa.
Jos mies on omillaan toimeen tuleva, siis muutenkin kuin rahallisesti, eli osaa itse tehdä ruokansa, siivota jälkensä ja maksaa laskunsa, niin ei sellaisen tarvitse myöskään roikkua kiinni edellisessä. Kaiken maailman reppanat ja sitä kautta läheisriippuvaiseksi muuttuneet ovat niitä, jotka aina jäävät kummittelemaan ja yrittävät palata kuvioihin vielä vuosienkin jälkeen. Näitä löytynee kylläkin molemmista sukupuolista etten sanoisi tätä vain miesten ongelmaksi, mutta motiivit käytökselle kyllä vaihtelevat roikkujasta riippuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani miehet eivät ole ikävöineet eksää vaan ovat löytäneet uuden suhteen hyvin nopeasti. Nyt yhdellä tutulla on syntyi lapsi ja toinen meni naimisiin vuoden seurustelun jälkeen. Eipä ole haikailtu eksän perään.
Sitten on niitäkin, jotka lapsen synnyttyä alkavat haikailla eksän perään, koska perhe-elämä ei olekaan helppoa ja kivaa. Olen itse saanut kännisen viestin eksältä, jolle oli syntynyt lapsi. Vastasin takaisin, että älä viitsi.
Vastakysymyksenä voisi heittää, että miten naisille on niin helppoa lähteä taakseen katsomatta? Siirtyä kylmästi eteenpäin kuin mitään ei olisi ollutkaan, vaikka oltaisiin vuosia oltu yhdessä? Miten te sen teette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani miehet eivät ole ikävöineet eksää vaan ovat löytäneet uuden suhteen hyvin nopeasti. Nyt yhdellä tutulla on syntyi lapsi ja toinen meni naimisiin vuoden seurustelun jälkeen. Eipä ole haikailtu eksän perään.
Sitten on niitäkin, jotka lapsen synnyttyä alkavat haikailla eksän perään, koska perhe-elämä ei olekaan helppoa ja kivaa. Olen itse saanut kännisen viestin eksältä, jolle oli syntynyt lapsi. Vastasin takaisin, että älä viitsi.
No tämä tuttu tuntuu olevan ihan onnensa kukkuloilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei se kusinen baaripimpppppi ollutkaan niin himottava kuin fantasiassa.
Ja sen mukana tuomat taudit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastakysymyksenä voisi heittää, että miten naisille on niin helppoa lähteä taakseen katsomatta? Siirtyä kylmästi eteenpäin kuin mitään ei olisi ollutkaan, vaikka oltaisiin vuosia oltu yhdessä? Miten te sen teette?
Miksi murehtia sikamiestä enää suhteen jälkeen, kun niin monet murheet kärsitty sikamiehen takia suhteessa ollessa...?
Koska miehet elää jossain ikuisessa fantasiamaailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen kummastellut. Mies haukkui minua kuukausia, nimitteli ja irvaili. Julisti, ettei ole koskaan minua rakastanut. Ja laittoi äitinsäkin soittamaan minulle ja selittämään, miten se mies ei minua enää rakasta.
Lähti ennalta varoittamatta. Oli tosin sitä ennen lukuisia kertoja yötä pois varoittamatta.
Ja sitten parin kuukauden päästä alkoi itkeä vollottamaan, että haluaa minut takaisin.
En ymmärrä. Miten olisin voinut kaiken sen jälkeen muka jatkaa elämää hänen kanssaan?
Kiitä onneksi että olet sillä tavalla terve myös ulospäin että osaat arvostaa itseäsi. Nuo suhteet on hyvä lopettaa jo alkuunsa.
Joskus pitkäaikaisessa altistuksessa, väkivalta hiipii kuvioon hitaasti mutta varmasti. Se on niin huomaamatonta, mitätöidään toisen kokemus. Yritetään saada toiselle mahdollisimman huono olo. Kyse on vallan käytöstä eli väkivallasta. Pahuutta on äärimmäinen itsekkyys. (Monilla noista on liian nössö äiti tai muu äiti-issue).
Niin se pitkäaikainen epämukava olo aiheuttaa toiselle toksisen stressin, aivosumun, jolloin ei kykene näkemään selvästi. Se ajatus että ihminen kuka sanoo rakastavansa, tekeekin pahaa. Siksi älkää kuunnelko sanoja vaan miettikää tekoja.
Naiset joilla aivot on narsistisen kiusaamisen jäljiltä sumussa, ei ole voimaa kieltää, kun saatana ykspäivä keksii, että tuolta saa varmasti taas ruokaa ja ilmestyy hoodeille kuin ei olisi koskaan poissa ollutkaan.
Se on sitä kaikkein pahinta väkivaltaa, henkistä väkivaltaa josta ei jää näkyviä ruhjeita. Mutta mitään rikosta ei kuitenkaan voida osoittaa.
Onneksi tietoa on jo saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko taustalla olla jotain sellaista, että miehet eivät osaa käsitellä omia tunteitaan eivätkä ymmärrä niitä. Itse tapailin vuosia sitten roikottajamiestä, joka ilmaisi (peitellysti) olevansa tyytymätön minuun, että olen vääränlainen jne. mutta ei kuitenkaan jättänyt minua. Juttu loppui jossain vaiheessa. Vuosia myöhemmin häneltä tuli viestiä, että olen hänen elämänsä rakkaus, hieno ihminen, paras nainen jonka hän on koskaan tavannut. V*ttu mitä paskaa! Imelät rakkaudentunnustukset tuntuivat jopa loukkaavilta. Tapailumme aikana hän ei ollut kiinnostunut minusta aidosti eikä ollut halukas tutustumaan minuun ihmisenä, vaikka hänellä oli siihen tilaisuus. Sitten vuosia myöhemmin kehtaa lähettää minulle tuollaista sontaa, vaikka ei edes tunne minua kunnolla, ei tiedä millainen olen nykyään eikä tiedä mitä olen viime vuosina puuhaillut.
Naisia moititaan usein epäloogisuudesta, ailahtelevaisuudesta ja tunteellisuudesta, mutta miehet tuntuvat olevan vielä enemmän sekaisin.
Tuskin tuo mies sekaisin oli, sitä vaan panetti ja aatteli että sulta irtoo lirkuttelemalla.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen kummastellut. Mies haukkui minua kuukausia, nimitteli ja irvaili. Julisti, ettei ole koskaan minua rakastanut. Ja laittoi äitinsäkin soittamaan minulle ja selittämään, miten se mies ei minua enää rakasta.
Lähti ennalta varoittamatta. Oli tosin sitä ennen lukuisia kertoja yötä pois varoittamatta.
Ja sitten parin kuukauden päästä alkoi itkeä vollottamaan, että haluaa minut takaisin.
En ymmärrä. Miten olisin voinut kaiken sen jälkeen muka jatkaa elämää hänen kanssaan?
Haukkui kuukausia ja sitten lähtö tuli sinulle yllätyksenä?
Vierailija kirjoitti:
Vastakysymyksenä voisi heittää, että miten naisille on niin helppoa lähteä taakseen katsomatta? Siirtyä kylmästi eteenpäin kuin mitään ei olisi ollutkaan, vaikka oltaisiin vuosia oltu yhdessä? Miten te sen teette?
Helppo löytää lohduttava syli.
Renny Harlinhan avautui joku aika sitten siitä, kuin Geena olisi ollut hänen elämänsä naenen, ehkä kahdenkin, mutta meni ja jätti tuon huippunaisen, kun meni niin lujaa. Hienoa, että Renny pystyy sanomaan sen ääneen: on iskenyt menestyksen hetkellä vauhtisokeus. On ajateltu, et hei, maailma on niin avoin, musta tulee huippuohjaaaja, stanan rikas, ja huippudonnia kävelee vastaan solkenaan. Toinen toistaan parempia.
Sitten vasta vuosien jälkeen näkee asian kirkkaammin ja tajuaa, että se aika Geenan kanssa oli se elämän huippukohta, siitä olikin sitten matka vain alaspäin kohti tusinaduunarin hommia Hollywoodissa ja sitten muualla. On varmasti ollut anteliaita naisia ympärillä ja tulee olemaankin, niin kauan kuin ohjaajaksi itseään nimittää. Aina tulee nais- ja miestähtösiä yrittämään käyttää hyväksi ohjaajaa ponnahduslautana omalle uralle. (juu ja se toimii toisinkin päin, jotkut hakeutuvat ohjaajiksi ja tuottajiksi, jotta pääsevät hyväksikäyttämään). Tasavertaista ja täyspäistä naista, joka on vielä siedettävän näköinen, sellainen onkin sitten tuollaisen miehen vaikeampi enää löytää, ne kun semmoiset katsovat kieroon 60-vuotiasta kiertopalkintoa. Semmoista se Renny on.
Vapauden ensihuuma on ohi. Ja jos vaihtanut naista, niin eihän se mitään vapautta ole ollut.
Samaa olen kummastellut. Mies haukkui minua kuukausia, nimitteli ja irvaili. Julisti, ettei ole koskaan minua rakastanut. Ja laittoi äitinsäkin soittamaan minulle ja selittämään, miten se mies ei minua enää rakasta.
Lähti ennalta varoittamatta. Oli tosin sitä ennen lukuisia kertoja yötä pois varoittamatta.
Ja sitten parin kuukauden päästä alkoi itkeä vollottamaan, että haluaa minut takaisin.
En ymmärrä. Miten olisin voinut kaiken sen jälkeen muka jatkaa elämää hänen kanssaan?